torstai 20. syyskuuta 2018

Neitsytmatka

Toteutin viikonloppuna yhden pitkäaikaisista haaveistani ja ostin polkupyörän. Olen haaveillut polkupyörästä jo monta vuotta, mutten ole vain tullut hankkineeksi sitä. Suurin syy jahkailuuni on ollut se, etten ole oikein tiennyt, missä säilyttäisin pyörää, kun talossamme on aivan liian vähän säilytystilaa verrattuna pyörien määrään. Keksin kuitenkin taannoin, että voisin säilyttää pyörää parvekkeella, jos muuta paikkaa ei olisi. Enää piti tietää, millaisen pyörän hankkisin, mutta sekin selvisi helposti, kun kohdalle osui oikein asiantunteva myyjä. Olin lähtenyt kauppaan ostomielellä, joten päätös tuli tehtyä varsin helposti, ja niin sain taas yhden liikuntamuodon lisää repertuaariini. Jippii!

Pyöräliikkeessä käynti oli yhdistynyt näppärästi kauppakierrokseen Jumbossa, joten pyöräliike oli vähän kaukana kotoa. Ensimmäinen pyörälenkki oli siis selvillä: minun piti ajaa pyörä Vantaan Tammistosta kotiin Espooseen. Googlen kartta näytti, että suorinta tietä matkaa kertyisi kolmisenkymmentä kilometriä, mutta ei kai sitä voi suorinta tietä tulla, jos matkan varrella on jotain nähtävääkin.

Ensin piti kuitenkin päästä Tammistoon, ja sinne pääsi metrolla ja bussilla.




En muista, milloin olen viimeksi matkustanut ns. perinteisellä bussilla. Kyllä olikin jännittävää, kun pääsi ihan oikeaan bussiin. 😀 Bussin päätepysäkki oli Kellokoskella, ja muistelin, että siellä oli (ja taitaa olla vieläkin) psykiatrinen sairaala. Olen lukenut sieltä kirjankin, Kellokosken prinsessa, joka kertoo "prinsessa" Anna Lappalaisen elämästä.

Käyn Helsingin keskustassa tosi harvoin - vain silloin, kun minulla on jotain asiaa sinne - ja ihmettelin Kansalaistorille noussutta kummallisen näköistä rakennusta.

Hetken aikaa mietittyäni tajusin, että tuohan taitaa olla keskustakirjasto Oodi. En ollut tajunnut, että Oodi tulisi tuohon. On kyllä mielenkiintoista nähdä, miltä rakennus näyttää sitten, kun se on valmis (eli tämän vuoden joulukuussa).

Kun olin saanut pyörän alleni, oli aika lähteä ajamaan. Olin koeajanut pyörää (kaksikin kertaa) ennen ostopäätöstä, mutta silti satulan kovuus hieman yllätti. Olen ajellut viime vuosina lähes yksinomaan äitini pyörällä, jossa on todella pehmeä ja leveä satula. Tämän pyörän satula tuntui ensi alkuun niin epämiellyttävältä, että iski epäilys, pystyisinkö ajamaan kotiin asti. Pikkuhiljaa kuitenkin totuin satulaan, kuten myös siihen, että pyörässä ei ollut jalkajarruja. Soittokelloa pyörässä ei kuitenkaan ollut, mitä harmittelin suuresti. Ilmeisesti soittokello oli lisävaruste, joka olisi pitänyt tajuta ostaa erikseen. Kumma kun ei myyjäkään ollut tajunnut kaupata sitä minulle.

Ensimmäiseksi koukkasin Silvolan tekojärvelle, kun kuvittelin, että järveä pääsisi töllistelemään kuka tahansa. Tekojärvi toimii varavesialtaana ja paineen tasaajaana Päijännetunnelista otettavalle vedelle, ja lähes miljoona ihmistä saa juomavetensä sen kautta.


Järvi oli kuitenkin korkean penkereen päällä, joten sitä ei näkynyt ollenkaan. Alueella oli myös videovalvonta, ja sakkoakin alueella liikkumisesta saattoi saada. Järveen ei myöskään saanut mennä pulikoimaan, sillä veden laatu voisi kärsiä siitä, enkä minä ainakaan haluaisi juoda vettä, jossa joku Pertti on uittanut hikisiä koipiaan. Kaiken lisäksi järvessä uiminen on vaarallista, sillä veden imeminen vedenpuhdistamolle aiheuttaa veteen voimakkaita virtauksia.

Jatkoin siis suosiolla matkaani Vantaanjoelle ja Pitkäkoskelle. Olin kuullut puhuttavan paljon Pitkäkoskesta, mutta en ollut koskaan nähnyt sitä itse. Nyt tuli tämäkin aukko yleissivistyksessä paikattua!





Pitkäkosken alue on luonnonsuojelualuetta, ja luonto on rehevää aarnimaista.


Kun lähdin ajamaan sillan pielestä eteenpäin, halusin ottaa sillasta valokuvan. Pysähdyin äkisti, ja takaa tullut pyöräilijä koukkasi ohitseni ja pysähtyi eteeni. Mies katsoi minuun ja kysyi, että "eiks kukaan oo sanonut sulle?". Olin varma, että nyt seuraisi monisanainen luento pyöräilysäännöistä, mutta ei. Mies halusikin tiedottaa minulle vain, että "sellainen reipas sukupuolielämä pitäisi nuorison pois viettelyksistä".

Vastasin vain, että "okei", kun ajattelin, että pääsisin sillä tavalla miehestä nopeiten eroon. Mies sanoikin vain, että "jes", minkä jälkeen hän hyppäsi pyöränsä päälle ja lähti menemään.


Kylläpä pyöräily on jännittävää.

Vantaanjoen lähistöllä on myös Vetokannaksen uimaranta.


Silvolan rautakaivoksia en viitsinyt jäädä sen pidemmäksi aikaa tutkiskelemaan, sillä olen käynyt niillä jo aiemmin.


Vantaalla on ollut asuntomessut kahdesti, vuonna 2015 sekä 1977. Jälkimmäiset asuntomessut järjestettiin Varistossa, ja kun alue osui matkan varrelle (ainakin jos tein pienen mutkan), niin messualuetta piti toki käydä ihmettelemässä.

Variston messutaloilla haluttiin kritisoida 1960-luvulta alkanutta kerrostalobuumia ja lähiöelämää, ja messujen teemaksi nousikin kohtuuhintainen pientaloasuminen.

Esimerkkinä kerrostalobuumista voi mainita kivenheiton päässä messualueesta sijaitsevan Myyrmäen, jonka ensimmäinen kerrostalo nousi vuonna 1969 Vaahtorinteeseen.

Talossa oli saatu juuri julkisivuremontti päätökseen.

Vuoden 1977 messualueella näytti varsin erilaiselta.




Messujen vetonaulana oli ollut Suomen ensimmäinen ekotalo, jossa oli katolla aurinkopaneeleita sekä pienet ikkunat lämmön säästämiseksi. Nykyään talon katolla ei ole enää aurinkopaneeleja, mutta ikkunat ovat kyllä pienet.

Messualueen teiden nimet toivat muistoja menneestä: Aittarivi, Aitanporras, Aitanavain...

Varistonniityn ulkoilualue.








Kahvitauko Nesteen terassilla. Tämä kulkuneuvo kulkeekin vähän erilaisella polttoaineella kuin auto!
Lammaslammella olen pyörähtänyt muistaakseni joskus silloin, kun asuimme Leppävaarassa. En tosin ole ihan varma.

Viehättävää asuinaluetta Lammaslammen rannalla.



Onko tämä jokin merkki?

Seuraavaksi kurvasin Linnaisiin, vanhalle rautakaivosalueelle. Liikennevalojen nappia painaessani peukaloni osui pyörään ja kuului kilahdus. Katsoin, että mikäs se siinä kilahti, ja kas vain; siinähän olikin soittokello.

Onko tämä ollut tässä koko ajan?

Helsingin seutu oli 1700- ja 1800-luvuilla tärkeää kaivostoiminta-aluetta, ja Linnaisten kaivos Espoossa oli Vantaan Silvolan jälkeen toiseksi tärkein rautakaivos. 1840-luvulla kaivosyhtiö joutui kuitenkin taloudellisiin vaikeuksiin, ja Linnaisten toiminta keskitettiin Suureen suokaivokseen. Sen malmivarat loppuivat vuonna 1860, ja niin kaivostoiminta alueella lopetettiin. Suuri suokaivos ja muut kaivoskuilut täyttyivät vedellä.


Tiheään metsikköön oli hankala päästä pyörällä, joten en viitsinyt ruveta tutkimaan aluetta sen tarkemmin. Tuskin siellä mitään kovin erikoista olisi ollutkaan?

Kaivoskäynnin paras anti oli oksalla kuikisteleva orava.




Ihmettelimme toisiamme aikamme, mutta sitten orava säntäsi yläoksille säksättämään, ja minä palasin ryteiköstä tielle jatkamaan matkaani.

Matka oli sujunut yllättävän mukavasti, ja kilometrit olivat täyttyneet ihan huomaamatta. Jos satula ei ihan mukavimmasta päästä ollutkaan, niin ainakin pyörällä pääsi kovaa. Ei tarvinnut olla kummoinenkaan alamäki, kun vauhti kiihtyi varsin mukavaksi.

Espoon Niittykummun ilme on muuttunut muutamassa vuodessa täydellisesti. En ole pahemmin Niittykummussa pyörinyt, vaikka Niittykumpu sijaitseekin aika lähellä meitä, joten kuvan vihreä rakennelma - alikulkutunneli - oli minulle ihan uusi tapaus.



Niittykummun alikulkutunneli on luemma saanut inspiraationsa toukasta, josta näkyy tällä puolella tietä toukan "häntä". Tien toisella puolella oleva rakennelma puolestaan jäljittelee kerällä olevaa toukkaa.

Sisätilat ovat saaneet innoituksensa afrikkalaisesta okapista, ja kun päästään maan alta ylös, okapikin on lähtenyt jo seikkailemaan suureen maailmaan, kuten kuvasta näkyy. Taideteoksen takana on taiteilija Lotta Mattila, ja idea on minusta aivan ihana.


Niittykumpuun valmistui viime vuonna myös Espoon viimeisin tornitalo, 24-kerroksinen Niittyhuippu.

Lopuksi kävin tutkiskelemassa purkutuomion saanutta vanhaa kappelia.


Ilmeisesti tuolla vielä järjestetään jonkinlaisia tilaisuuksia, joten rakennus ei ole kokonaan hylätty, mutta ei sillä taida olla enää kovin paljon aikaa jäljellä.




Minulle aukesi pyöräilyn myötä ihan uusi maailma: pyörällä pääsee huomattavasti nopeammin kuin kävellen, ja toisaalta sillä pääsee sellaisiinkin paikkoihin, joihin ei autolla pääse. Kesä on tietysti jo ohi, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa, vielä on hyvin aikaa pyöräillä ennen lumien tuloa.

36 kommenttia:

  1. Ihana postaus Satu! Niin monta tuiki tuttua paikkaa, että ei voi olla totta!! Vähemmästäkin tulee mieleen, että pääkaupunkiseutua on tullut koluttua aika kauan. Pitkäkoski, Silvola, Vetokangas (jossa silloin muuten uitiin ilman virallista uimarantaa), kaivokset ja Lammaslampi. Jessss.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäsit, Leena. :-)

      Ajatella, että nuo kaikki paikat ovat sinulle tuttuja, enkä minä ollut käynyt niistä yhdessäkään! :-D Vaikka siis minäkin olen asunut pääkaupunkiseudulla jo aika kauan. Mutta toisaalta kiva tietää, että täältä(kään) ei tutkittava hevillä lopu.

      Poista
  2. Onnea uudesta pyörästä! Minäkin olen kuluttanut uutta kulkupeliäni urakalla. Pyörällä kulkemisessa on tosiaan omat etunsa; pääsee pidemmälle ja nopeammin kuin kävellen ja "hankalampiin" paikkoihin kuin autolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Menninkäinen. Minultahan on kaksi edellistä pyörää varastettu, ja vähän hermostuttaa, kun se pyörä nyt on kuitenkin tuolla ulkona, kun tilaa kerran oli.

      Olen niin tottunut liikkumaan jalkaisin, että olin oikein hämmästynyt siitä, kuinka nopeasti pyörällä pääsi paikasta toiseen.

      Poista
  3. aika hyvin jaksoit vieraan/uuden satulan päällä istua, usein menee jonkun aikaa totutellessa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no kun pakko oli. Oli pakko saada tuoduksi pyörä kotiin.

      Poista
  4. Pyöräily on meilläkin ollut parina kesänä in-juttu,koska jalan lenkkeily välillä on niin samanlaista.Tänäänkin lähdemme yhdessä koiran kanssa pyörälenkille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Aikku!

      Kävelykin on kivaa, mutta on kyllä kiva, kun pyörällä pääsee pidemmälle ja ihan uusiin maisemiin. Mukavia pyöräilyjä sinne!

      Poista
  5. Nyt alkoi tietysti kiinnostaa, että millainen fillari. Itsehän kuljen laadukkaalla 90-luvun Tunturilla, jossa melkein toimii vaihteet ja jarrut, joten mielelläni kuulen lisää tämän vuosituhannen kulkuneuvoista. -Outi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin sellaisen 24-vaihteisen hybridipyörän. Paljon muuta en sitten osaa kertoakaan, muuta kuin että hyvin kulkee. :-) Tekniset yksityiskohdat kun eivät kerta kaikkiaan jää mieleeni, kun en niitä oikein ymmärräkään.

      Äidilläkin on sellainen 3-vaihteinen peruspyörä, ja hyvin olen pärjännyt silläkin. Mutta kyllä pyöräily taitaa kumminkin olla vähän nautinnollisempaa näillä vähän pidemmälle kehitellyillä ajopeleillä. Miinus se satula!

      Poista
  6. Kiva kun kävit täällä meilläpäin vierailemassa. Asuin ennen Espoossa, mutta nyt jo yli 10v Vantaalla melkein Espoon vieressä. Tuttuja paikkoja kaikki.
    Kiitos informaatiosta Niittykummun metroasemasta. Katsonkin sitä ensi kerralla uusin silmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva oli pyörähtää sielläpäin. :-)

      Niittykummun asema oli kyllä positiivinen yllätys. Harmi kun jäi ne sisätilat tarkemmin tutkimatta. Mutta eihän asemalle pitkä matka ole, ja voin polkea sinne koska tahansa tutkimaan paikkaa uudestaan!

      Poista
  7. Onnea uuden pyörän johdosta , ja hienot pyöräilymaisemat sulla onkin ollut matkan varrella. Poikani muuten asuu nykyään Myyrmäessä, joten se on Vantaalla lähes ainoa alue minkä tunnen. Nyt keväällä kun olin Helsingissä minäkin ihmetteliln tuota Keskustakirjastoa, sillä viime visiitillä samassa paikassa ei vielä ollut mitään. Ja hauskan piristävä tuo toukkatunneli:)
    Täällä käytetään todella paljon sähköpyöriä, jotenkuten tuntuu ettei kukaan enään kulje tavallisella pyörällä täällä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jael. Pääkaupunkiseudullakin olisi kauheasti mielenkiintoisia paikkoja, joten ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.

      Myyrmäki on aika tuttu minullekin, sillä kävin siellä ruokakaupassa silloin, kun asuttiin Leppävaarassa. Silloin ei ollut vielä Sellon kauppakeskusta, vaan oli vain Maxi-market ja Gallerian kauppakeskuksessa K-Supermarket. Myyrmäessä oli sentään Citymarket. :-)

      Minä olen vissiin sen verran vanhanaikainen, että vähän vierastan ajatusta sähköpyörästä. Mutta luultavasti se johtuu siitä, etten ole koskaan edes nähnyt sähköpyörää, saati sitten polkenut sellaista. :-D

      Toukkatunneli oli ihana ja kivan värikäs!

      Poista
  8. Prinsessasta on tehty elokuvakin, ja oli harvinaisen hyvä suomalaiseksi. Suosittelen!

    Millainen pyörä? Täällä on vielä käytössä 70-luvun Tunturi, pitäisi varmaan joskus päivittää... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos elokuvavinkistä! Täytyypä katsoa, mahtaisinko löytää sen jostakin. Kuulostaa kiinnostavalta!

      Ostin sellaisen 24-vaihteisen hybridipyörän, vaikka olin ensin ajatellut ostaa enintään 7-vaihteisen pyörän, kun en oikein ymmärtänyt, mitä noin monella vaihteella tekee. Mukanani ollut, paljon pyöräilevä ystäväni kannusti kuitenkin ostamaan pyörän, jossa on riittävästi vaihteita, ja uskon, että ihan hyvät kaupat tuli tehtyä. Kunhan nyt ensin opin käyttämään kaikkia vaihteita. :-D

      Poista
  9. Paljon kivoja kilometrejä uuden pyörän kanssa. Melkoisen reissun heititkin heti :) Khih, voin niin kuvitella ilmeesi, kun soittokello kilahti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hilu. <3

      Hih, itse asiassa innostuin soittokellosta niin, että sitä piti kokeilla siinä liikennevaloissa odottaessa oikein monta kertaa. Kunnes tajusin, että joku saattoi vähän ihmetellä, että mitä tuo tuossa yksinään soittelee. :-D

      Poista
  10. Olisi ihanaa pyorilla mutta taalla olosuhteet ei ole oikein suotuisat (=hirvea liikenne ja pyorateiden puute).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi. :-( Sama juttu oli Intiassa, että ei kannattanut ajatella pyöräilevänsä, ellei halunnut kaupitella henkeään.

      Poista
  11. Ihana orava ! Vaasassa kun asuin niin näin tosi usein oravia, täälä en ole nähnyt koskaan .....yksi suurkaupungin haittapuolista .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin oravat ovat ihania. Tykkään siitä, kun ne ovat sellaisia touhottajia. Vaikka tekeväthän ne tietysti pahaakin... syövät lintujen munia ja poikasia.

      Poista
    2. Oj ! tota en tiennytkään , linnun poikasia , voi ei ....nyt ne ei olekkaan enää niin suloisia :(

      Poista
    3. Sellaista se luonto on. :-( En pysty katsomaan luonto-ohjelmiakaan, kun niissä tulee aina joku peto, joka syö jonkun ihanan ja suloisen eläimen.

      Poista
  12. Olipas hauskaa olla mukana pyörälenkilläsi, muistan kun hankin pitkän tauon jälkeen fillarin Izmirissä, mikä onni ja vakası oli päästä pyöräilemään pitkästä aikaa. Mukavia ajoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minullakin on ollut pyöräilystä niin monta vuotta taukoa, etten muistakaan, ja on ollut ihana päästä taas pyörän selkään.

      Poista
  13. Olisi kyllä kätevää, jos tykkäisi pyöräillä. Mutta vihaan sitä. Jotkut lapsuuden traumat ylämäistä. Mutta olen huomannut joskus haaveilevani sähköpyörästä. Jos sillä ajaminen olisi mukavaa, eikä tarvisi pihistä keuhkojaan pihalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tästä olen kovin kauan, kun minäkin inhosin pyöräilyä. Mutta sitten mietin, että ei mun ole mikään pakko vetää tuhatta ja sataa koko ajan, vaan voin välillä pysähtyä vaikka katselemaan maisemia. Ja ylämäetkin voi taluttaa, jos siltä tuntuu. :-)

      Poista
  14. Hei Satu kiitos taas kivasta postauksesta! Minäkin ostin pyörän viime kesänä enkä lainkaan ymmärtänyt niitä yli 20 vaihdetta mutta kun toisen panee vaikka viitoseen ja sitten vain toisesta vaihtaa 1-2-3 niin pelittää hyvin. Yks kysymys: mitä mieltä olet Holi-juhlista? Minusta kamalaa sotkua. Tarja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kommentistasi! Jotenkin tuolla lailla minäkin olen ymmärtänyt vaihteiden käytön, mutta se käytännön toteutus on vielä vähän hakusessa. :-D Olen polkenut koko ajan se toinen vaihde kakkosella ja vaihtanut vaihteita vain toisesta, mutta enköhän minäkin pikkuhiljaa opi.

      Inhoan holia sydämeni pohjasta! Taidan olla tässä asiassa vähän tosikko, mutta en ole koskaan ymmärtänyt, mitä hauskaa on sotkea itseään ja muita väreillä - varsinkin kun sotkut joutuu kumminkin pesemään pois.

      Poista
  15. Mielenkiintoisia kohteita olet jälleen löytänyt pääkaupunkiseudulta, suurin osa minulle tuntemattomia.

    Mulla on fillari seissyt tuolla autotallissa käyttämättömänä todella pitkään. Tuli ostettua sellainen raskas ja huonosti rullaava malli ja meinaan tukehtua ketutukseen, kun mies pääsee paljon vähemmällä polkemisella kovempaa. Siinäpä tekosyyni pyöräilyn välttelemiseen :)

    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin hyvin kuvitella ketutuksesi. Minultakin jäisi pyöräilyt varmasti pyöräilemättä, jos pyörä olisi raskas polkea. Vaikka pyöräily ei mitään välineurheilua olekaan, niin kyllä mieluinen pyörä innostaa ajamaan toisella tapaa kuin vähemmän miellyttävä.

      Mukavaa viikkoa sinullekin!

      Poista
  16. Juuri katsoin yhden dokumentin netflixistä missä valokuvaajat ympäri maailman touhottavat eri ilmiöiden perässä ja tuo Holi oli niin kamalaa katsottavaa että luin samalla kurjaa että kohta menisi pois🤣 Tarja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoilla linjoilla siis ollaan. :-D Minä en halunnut Intiassa lähteä holina edes ulos, vaan piileskelin mieluummin koko päivän neljän seinän sisällä, etten vain joutunut osallistumaan juhlintaan millään lailla.

      Olen muuten kirjoittanutkin yhdestä holista täällä.

      Poista
  17. Hitto soikoon,siis kirjaa

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. <3