Vietin muuten tässä taannoin yhtä vuosipäivää: minulle tuli kolme vuotta täyteen siitä, kun minulla oli viimeksi flunssa. Olen siis saanut olla ilman flunssaa jo kolme vuotta (yskää minulla oli tosin vähän jossakin vaiheessa)! En oikein ymmärrä, miten tämä on mahdollista, koska en ole mitenkään erityisesti tavoitellut flunssattomuutta. Ehkä tämä lohduttaakin kaikkia niitä, jotka ajattelevat, että flunssattomuus voidaan saavuttaa vain terveellisiä elintapoja noudattamalla ja vitamiineja syömällä. En ole nimittäin syönyt ensimmäistäkään vitamiinia, enkä ole ollut muutenkaan mikään terveellisyyden perikuva, vaan olen elänyt välillä kuin sika pellossa. En mitenkään väheksy terveellisiä elintapoja, mutta flunssattomuus voidaan saavuttaa näköjään näinkin.
Viime viikolla minulla oli erikoinen kohtaaminen parin eläinkunnan edustajan kanssa. Havahduin yhtenä iltana kummalliseen surahteluun, joka tuli selkäni takaa keittiöstä. Kun menin tutkimaan asiaa, löysin keittiöstä ampiaisen, joka pöristeli pöydällä vähän kohmeisen oloisena. Myöhemmin illalla löysin keittiöstä vielä toisenkin ampiaisen. Miten ihmeessä kerrostalossa voi olla marraskuussa ampiaisia?! Yritin keksiä, mistä ampiaiset olisivat voineet tulla sisälle, ja etsin keittiöstä jopa ampiaispesää, mutta en (onneksi) löytänyt mitään. Lukemani mukaan ampiaisia saattaa tulla sisälle joskus keskellä talvellakin puuvajasta tuotujen klapien mukana, kun klapien mukana sisään kulkeutuneet ampiaiset virkoavat hereille sisätilan lämmössä. Meillä tämä selitys ei kyllä päde, sillä eihän meillä mitään klapeja käsitellä. Hyvä jos tulitikkuja. En siis ymmärrä, mistä ampiaiset olisivat voineet tulla, kun ulkonakin oli niin kylmä, etteivät ne selviäisi ulkona hengissä, enkä ollut edes pitänyt ovia tai ikkunoita auki. Todella kummallista.
Eläinkunnan edustajista tuli mieleen, että minullahan on postaamatta jääneitä Sea Lifen kuvia. Kävimme Sea Lifessa parisen viikkoa sitten, ja onneksi olin ehtinyt siirtää kuvat koneelle. Ei kuvissa kyllä mitään kovin ihmeellistä ole, sillä suurin osa kuvista on epätarkkoja tai muuten vain epäonnistuneita. Kilpikonnia oli kuitenkin ihan hauska ja helppo kuvata, sillä ne pysyivät aika hyvin paikallaan ja valaistuskin oli riittävän hyvä.
Aluksi oli hauska katsella pikkuista kilpikonnaa, joka lekotteli tyytyväisenä ilmeisesti äitinsä kilven päällä. Myöhemmin jouduimme kuitenkin todistamaan harmillista perhetapahtumaa.
Mamman kyydissä. |
Parivaljakon vieressä makaillut toinen iso konna, ehkä isäkonna, tuli nimittäin kateelliseksi pikkukonnalle ja päätti ajaa pikkukonnan törkeästi pois ja vallata paikan itselleen.
Hus matkaan siitä! |
Auttakaa mua, kaverit! Iskä vei mun paikan! |
Mitä veikkaisitte, mikä tässä seuraavassa kuvassa voisi olla?
Kuvassa on hain muna, jota sanotaan myös merenneidon kukkaroksi. Emo pudottaa munat pareittain veteen, ja ne kiinnittyvät kuvassa näkyvien kiinnittimien avulla meren pohjaan. Noin yhdeksän kuukauden päästä munista kuoriutuu sitten pieniä hain poikasia.
Eikö olekin suloinen veijari? |
Tämä on nyt ensimmäinen postaus, jonka kirjoitan uudella läppärillä. Viime päivät olen yrittänyt harjoitella Macin käyttöä, ja on pakko tunnustaa, että Windowsista Maciin siirtyminen on ollut aika työlästä. Macin koneessa kaikki tuntuu olevan toisin: ikkunoita ei suljetakaan oikeasta yläkulmasta vaan vasemmasta; delete-toiminto ei olekaan delete vaan move to trash; kansiot eivät olekaan hierarkkisesti C-levyn alla vaan Finder-nimisen napin takana, hiiri toimii ihan eri periaatteella, kuten myös ylälaidassa oleva komentorivistö vai miksi sitä nyt sanotaan. Käyttöliittymäkin vaikuttaa paljon Windowsia alkeellisemmalta, ja monien ohjelmien, kuten Photoscapen, Mac-versio on paljon Windows-versiota riisutumpi. Huokaus.
Aluksi olinkin sillä kannalla, että haluan ehdottomasti "tavallisen" läppärin, jossa on Windows ja jossa kaikki toimii totutulla tavalla, mutta loppujen lopuksi vaaka kallistui kuitenkin Macin puoleen. Ensinnäkin olin kyllästynyt siihen, että koneen tuuletin huusi jatkuvasti ja kone kuumeni todella paljon (tällaisia ongelmia ei Macin kanssa pitäisi olla). Toiseksi koneen omat järjestelmät ja toiminnot vievät Macissa paljon Windowsia vähemmän muistia, joten muistitilan kanssa ei tarvitse jatkuvasti taistella. Kone käynnistyy myös todella nopeasti, ja akku kestää ihan uskomattoman pitkään (täydessä latauksessa yli 11 tuntia). Mac ei ole myöskään yhtä altis viruksille kuin Windows, ja järjestelmä on muutenkin Windowsia vakaampi. Ilmeisesti myös synkronointi muiden laitteiden - kameran, kännykän jne. - kanssa on helpompaa - mutta tätä en ole kuitenkaan päässyt vielä kokeilemaan, kun niitä muita laitteita ei tällä hetkellä ole.
Kaikista näistä eduista huolimatta en siltikään ole vielä varma, olenko ihan tyytyväinen päätökseeni valita Mac. Minulla on teknisissä laitteissa jonkinlainen muutosvastustus: kun olen tottunut yhteen tapaan käyttää jotakin laitetta, tuntuu kauhean vaikealta sopeutua uuteen laitteeseen. Varsinkin kun erot ovat niin suuret kuin Windowsissa ja Macissa - tuntuu, että joutuu järjestämään koko ajattelutapansa uudelleen. Toivon kuitenkin, että ratkaisu osoittautuu ajan myötä oikeaksi, sillä vanhaan läppäriin ei ole enää paluuta. Sen akku on niin surkea, että konetta ei voi käyttää ilman virtajohtoa enää lainkaan, eikä akku virtajohdostakaan huolimatta enää lataudu. On tässä uudessa koneessa ainakin se etu, että tämän kanssa pystyy ihan oikeasti liikkumaan ja pitämään konetta - nimensä mukaisesti - vaikka sylissä, kun kone on niin kevytkin. Mietin jo, miten mukavaa matkustaminenkin voisi tämmöisen koneen kanssa olla, kun voisi katsella esimerkiksi elokuvia ihan omalta koneelta.
Hienoja kuvia, ja aika hurja tuo kilpparitapahtuma :D
VastaaPoistaSellaista arkipäivän perhedraamaa. :-D
PoistaSeaLife on mielenkiintoinen paikka. Siellä käydessä tuli mieleen, miltä tuntuisi kävellä lasiputkessa jonkun oikean meren pohjassa, siis ei Suomenlahden vaan lämpimässä missä olisi jotain nähtävääkin. Varmasti sellaisiakin paikkoja on jossain.
VastaaPoistaPitkäkestoinen akku olisi mainio juttu.. mutta en tiedä jaksaisinko siltikään opetella uutta järjestelmää sen takia, ärsyttää jo pienetkin muutokset ohjelmissa.
Voi että, sellainen lasiputki olisikin hieno kokea! Olen aina haaveillut myös sellaisella lasipohjaveneellä ajelusta, että saisi nähdä meren pinnan alle turvallisesti veneestä käsin. :-)
PoistaMinustakin Sea Life on hieno paikka, mutta jotenkin sen viehätys laskee sitä mukaa, mitä enemmän siellä käy. Ekalla kerralla se oli minusta ihan mielettömän hieno paikka ja nyt kolmannella kerralla ei enää mikään kovin sykähdyttävä.
Minullakin on meinannut tulla monta kertaa uskonpuute tämän koneen kanssa, ja sitten olen mielessäni kironnut, että pitikin vaihtaa ihan tuntemattomaan. Puhelimen kanssa taisi mennä pari vuotta, että pääsin sinuiksi sen kanssa, joten ehkä meillä on tämän läppärin kanssakin onnellinen tulevaisuus vielä joskus edessä? :-)
Onnea 3 vuoden flunssattomuudelle ja jatkukoon se!
VastaaPoistaHienoja kuvia Sea Lifesta ja söpö tuo haivauveli! Miten ihmeessä ampiaisia voikaan tulla sisälle marraskuussa,ensimäistä kertaa kuulen siitä.
Totta,kestää aikansa ennenkuin tottuu muutoksesta Windowsista Macciin.Olen joskus käyttänyt ystävän Maccia ja sormi on ollut suussa ennenkuin siihen on jotenkuten tottunut.
Hihii, olen ihan varma, että nyt kun mainostin flunssattomuuttani, olen varmaan kohta ihan hirveässä räkätaudissa. :-D Kameran vaihtoakin pähkäilin blogissa jo vaikka kuinka kauan, ja nyt on sitten pakko ostaa uusi, jos meinaa jotain kuvata. :-D
PoistaOn se ihmeellistä, miten kaikki eläimet ovat pikkuisina söpöjä. Ja sitten isoina niistä kasvaa pelottavia otuksia. :-O
Mua ärsyttää tässä Macissa erityisesti tämä hiiri, kun jos sitä hipaisee vahingossa jostakin suunnasta, tapahtuu jotain omituista, kuten että palaankin edelliselle sivulle ja kirjoittamani kommentti katoaa taivaan tuuliin. GRR.
Merkillinen on maailma. Että itsensä sitova hain munakin. Minullekin maistuisi kolme flunssatonta vuotta. En ole mikään jatkuvasti sairasteleva yksilö, mutta kyllä se flunssa vähintään kerran talvessa iskee...
VastaaPoistaMinullakin oli ennen aina vähintään yksi flunssa vuodessa (usein enemmänkin), ja niitä tuli aina varsinkin silloin, kun oli joku ilmastonvaihdos kyseessä, esim. että matkustin Suomesta Intiaan tai päinvastoin. En ymmärrä, mihin flunssat oikein ovat hävinneet. En kyllä valita!
PoistaHei Hippu minua harmiti kamalasti etten voinut aijemmin kommentoida blogiasi, kamalasti hali rutistuksia Onnilta ja minulta. <3 <3
VastaaPoistaKiitos, rakas ystävä. <3 Halaus myös sinulle, ja Onnille ekstramärkä pusu nenulle. :-)
PoistaOpin töissä hiljattain että flunssa tulee kun ihmisen immuunipuolustusjärjestelmä kohtaa uuden flunssaviruksen ja häviää taistelun. Häviö on todennäköisempää tilanteissa joissa immuunipuolustusjärjestelmämme on heikossa jamassa, esim. kovassa stressissä tai silloin kun verenkierto ei ole vilkasta (verenkierto hidastuu mm. silloin kun olemme kylmissämme). Erilaisia flunssaviruksia tunnetaan noin 200. Kertaalleen selätetty flunssavirus ei sairastuta samaa ihmistä uudelleen. Niinpä jos on sairastanut (tai torjunut sairastumatta uuden hyökkääjän) 200 kertaa, flunssan ei enää pitäisi iskeä ;-)
VastaaPoistaOlipas mielenkiintoista! 200 flunssaa en ole kyllä sairastanut, mutta flunssahyökkäyksiä on varmasti tullut torjuttua melkoinen määrä. Tavalla tai toisella. :-)
PoistaOnnea uudelle Mac-käyttäjälle! Eka omani oli 2E joskus 1980 ja 1990 vaihteessa. Olen siitä asti aina ollut maccisti, vaikka pitkään myös pc:tä käyttävä siinä rinnalla. Macissä on erityisen hyvät kuvantamissovellutukset ja ohjelmat. Kuvaajana tulet huomaamaan sen! ;)
VastaaPoistaOikein hyvää viikkoa Sinulle. Olet mielessäni täällä Miami South Beachilläkin.
Sinä oletkin oikea Mac-konkari. :-) Macin kuvapuoleen en ole vielä kunnolla tutustunut, ja sekin vähän mitä yritin, meni huumorin puolelle. Eri nappuloita tutkiessani päädyin nimittäin photoboothiin, jossa onnistuin ottamaan itsestäni (mustasilmäisestä hirviöstä!) neljän valokuvan sarjan. Sitten en saanut poistettua niitä kuvia mitenkään enkä päässyt photoboothista edes ulos, vaan joudun katselemaan sitä hirveää naamaa ties kuinka kauan. Kyllä oli tuskaa. :-D Onneksi sain koneen lopulta jotenkin kiinni, että pääsin pakenemaan!
PoistaVoi kiitos. :-) Mukavaa viikkoa sinullekin ja aurinkoisia päiviä myös. :-)
Muistan minäkin alkutaisteluni miehen Macin kanssa... Nykyään olemme jo väleissä, joskin vielä toisinaan tulee solmukohtia joissa joudun kysymään apua. Aluksi kyllä raivostutti - minuakin on joka kerta ärsyttänyt suuresti opetella uuden koneen/kameran/kännykän käyttö. Voi kunpa sitä voisi olla yhtä onnellisesti uuden lumoissa kun lapset ovat saadessaan näitä vempeleitä käsiinsä :D (ja rämppäävät rohkeasti kaikkia nappuloita saadakseen haluamansa lopputuloksen).
VastaaPoistaVoihan konna! Pakko kertoa minun ja pikkuniehen eilinen kilpikonnakeskustelu...
Noel: Onko kilpikonnat nisäkkäitä?
Minä: Ei, ne munivat munia joista niiden poikaset kuoriutuvat. Eikä niitä imetetä.
Noel: Mutta haluisiko ne poikaset kuitenkin tissiä?
Minä: No eivät varmaan, kun ei niiden äitillä ole tissiä niin eivät ne edes tiedä mitä se on.
Noel: Haluisitko sä joskus äiti näyttää kilpikonnille tissiä niin ne ymmärtäis mikä se on?
Ihana oivallus pikkumieheltä. :-D Kyllä ne lapset keksivät. Olipa mukava avaus tälle päivälle. :-)
PoistaMinä olen samanlainen uusista vimpaimista ärsyyntyvä, kun varsinkin olen vielä semmoinen, että en jaksa lukea käyttöohjeita, vaan kaikki pitäisi saada selville ilmankin, nyt ja heti. Koneen kanssa tulee joka päivä uusia juttuja, joita en ymmärrä, ja ukkeli saa sitten toimia mun oraakkelina. Onneksi se on käyttänyt Macia jo pitemmän aikaa, niin osaa neuvoa. :-)