perjantai 16. maaliskuuta 2012

Epäjoogi avautuu

Ihan ensimmäiseksi pitää sanoa, että minulla ei todellakaan ole mitään joogaa tai joogaa harrastavia vastaan, päinvastoin. Ihailen sellaisia ihmisiä, jotka jaksavat nousta kukonlaulun aikaan ja ensi töikseen vääntää itsensä kunnon mutkalle, kun itselleni kaikenlainen aamuliikunta (kahvinkeitintä kohti suuntautuvaa harppomista lukuun ottamatta) näyttää olevan täysin mahdotonta. En ole kuitenkaan itse ollut koskaan kiinnostunut joogasta, koska minusta se ei ole edes mitään urheilua. Tosin en ole kokeillutkaan joogaa kuin vain muutaman kerran - pari kertaa kotona ja kerran ukkelin taata-papan kanssa - ja noiden muutaman kerran perusteella olen tullut siihen tulokseen, että jooga on tappavan tylsää ja tehotonta ja että siinä samassa ajassa juoksisi jo kunnon lenkin. Minusta liikunnan pitää olla nopeatempoista ja/tai sellaista, että se myös tuntuu jossakin. Juokseminen, kuntopyöräily, sulkapallo, painojen nostelu ja sen semmoiset ovat siis minusta järkeviä lajeja, mutta kävely, venyttely, hyötyliikunta ja jooga - ei, ei, ei!

Toisaalta olen kuitenkin aina tuntenut pientä uteliaisuutta joogaa kohtaan. Minua on hirveästi kiinnostanut tietää, mikä ihme joogassa viehättää ihmisiä niin, että se saa monet suomalaisetkin tulemaan Intiaan ihan vain sen takia. Ihan kuin täällä ei olisi parempaakin tekemistä! Minä ainakin keksin sata ja viisitoista parempaa syytä tulla Intiaan (tai yhtä lailla pysyä poissa täältä, hehe) kuin jooga.

Holipäivän naapuritapaamisessa kuulin naapureiltani, että talomme katolla annetaan joogatunteja, kuutena päivänä viikossa, tunnin ajan kerrallaan. Naapurit houkuttelivat minuakin mukaan kokeilemaan: voisin käydä parilla tunnilla kokeilemassa, ja jos en tykkäisi joogasta, voisin aina lopettaa. Minusta tuntui, että jos joogatunteja annetaan niinkin lähellä kotia, että ei tarvitsisi kuin nousta yhden kerroksen raput ylös, niin kyllä hemmetissä minun pitäisi ainakin kokeilla joogaa. Olisi synti ja häpeä, jos en käyttäisi tällaista tilaisuutta hyväkseni!

Viime viikon perjantaina menin sitten ensimmäiselle joogatunnilleni. Joogahuoneeseen päästyäni totesin heti ensimmäiseksi, että minulla oli taas ihan vääränlaiset vaatteet päällä, ainakin intialaisesta näkövinkkelistä katsottuna. Intialaisilla naapureilla oli pitkät kurtat (tunikan tapaiset löysät paidat) ja pussittavat housut, kun minä painelin joogahuoneeseen ihonmyötäisissä juoksuvaatteissani. En kuitenkaan antanut asian häiritä. Joogaopettaja oli vanhemmanpuoleinen ukkeli, ja voi miten tykästyinkin häneen heti ensi silmäyksellä! Hän oli niin nauravan ja leppoisan oloinen ukkeli, että halusin heti jäädä joogaamaan hänen opastuksellaan!

Joogatunti käynnistyi, enkä ollutkaan ihan niin pihalla kuin olin olettanut, sillä aika monet liikeet olivat muista jumpista tuttuja. Ilmeisesti joogaliikkeitä käytetään venyttely- ja lämmittelyliikkeinä muissakin jumppamuodoissa. Ensimmäinen ongelma tuli kuitenkin eteeni aika pian. Kyseinen ongelmahan ei ollut minulle mikään ongelma, mutta intialaiset naiset olivat kauhistuneita: sinähän hikoilet! Olen muutenkin aika kova hikoilemaan eikä se, että joogahuone sijaitsee katolla suorassa auringonpaisteessa, ainakaan yhtään vähennä hikoiluani. Kaiken lisäksi joogatunti on vasta aamupäivällä, kymmenestä yhteentoista, ja siihen aikaan päivästä on jo aika kuuma. Ideaalitapauksessahan joogaa pitäisi harjoitella aikaisin aamulla ja tyhjällä vatsalla.

Vieressäni ollut alakerran naapuri oli ihan kauhistunut, kun minulta alkoi valua hikeä päästä. "Miten sinä hikoilet noin paljon; minä en hikoile koskaan, vaikka tekisin mitä!" Hän tuntui luulevan, että olen kohta vähintäänkin kanttuvei, koska hikoilin. Minä pelkästään innostuin hikoilusta, koska sehän todistaa minusta vain sen, että liikunta on tehokasta. En minäkään sängyssä makoillessa hikoile. En tiedä, hikoilevatko intialaiset luonnostaan vähemmän, vai johtuiko naapurien hikoilemattomuus siitä, että heti kun alettiin tehdä vaativampia liikkeitä, he jäivät lattialle "rentoutumaan". Jos joku hikipisara meinasikin heidän päästään ulos tunkea, se kuivattiin puolisalaa kurtan helmaan (minä näin!).

Kahden ensimmäisen joogatunnin jälkeen minulla oli sama ongelma, joka minulle oli tullut niiden muutaman kerran jälkeen, kun olin yrittänyt meditoida: minulla oli aivan hirveä päänsärky. Kun kysyin päänsärystä opettajalta, hän epäili, että se saattoi johtua siitä, että jännitin niskalihaksiani liikkeiden aikana. Joogahan sisältää aika paljon pään taaksepäin taivutuksia, jollaisiin en ole tottunut ollenkaan. Päänsärky saattoi opettajan mukaan johtua myös hengityksen pidättämisestä tai jostakin muusta hengitykseen liittyvästä ongelmasta, ja olisin itsekin taipuvainen uskomaan jälkimmäiseen, koska päänsäryt ovat tulleet myös meditointiyrityksissä, joissa ei ole mitään pään taivutuksia. Opettaja neuvoi minua jatkossa hengittelemään omaan luonnolliseen tahtiini ja keskittymään aluksi pelkästään liikkeiden tekniseen puoleen. Voisin ottaa hengitysrytmin mukaan liikkeisiin sitten myöhemmin

Olin joogatunnille mennessäni päättänyt osallistua tuntiin ilman ennakkoluuloja ja avoimin mielin: en tyrmäisi joogaa, ennen kuin olisin ihan oikeasti edes yrittänyt. Vaikka ensimmäisinä päivinä sainkin joogasta päänsäryn, minulla oli joogatunneilla ihan uudenlainen hyvänolontunne. Olin tuntien jälkeen niin innostunut, että en muista, milloin olisin viimeksi ollut niin innostunut jostakin. Ehkä jooga tuotti minulle niin paljon iloa siksi, että sain kerrankin oikein luvan kanssa tehdä jotakin oikein hitaasti ja keskittymällä. Paikoilleen rauhoittuminen - siis niin, että mielikin rauhoittuu - oli minulle ihan uutta, mutta se tuntui hirmuisen hyvältä: ihan kuin olisin aina jollakin tapaa kaivannut pientä pysähtymistä, mutta en oikein olisi koskaan uskaltanut kokeilla. Joogan aikana tunsin olevani jotenkin kokonaisvaltaisesti läsnä juuri siinä hetkessä - ihan toisella tavalla kuin esimerkiksi juoksulenkin aikana. Kokemuksen teki entistäkin mukavammaksi se, että saatoin liikkeitä tehdessäni katsella ikkunasta viereiselle kukkulalle tai siniselle taivaalle ja nauttia ulkoa käyvästä tuulenhenkäyksestä.

Kahden kokeilukerran jälkeen ei siis käynyt mielessäkään, että lopettaisin tunneilla käymisen. Kahden ensimmäisen kerran jälkeen yritin myös pitää niskalihakseni rentoina liikkeitä tehdessäni ja hengitellä omaan vapaaseen tahtiini, ja voilà - päänsärkyä ei enää tullut! Sen verran hyvin kuitenkin itseni tunnen, että ei sitä taas tiedä, vaikka innostukseni lopahtaisi yhtä nopeasti kuin se alkoikin, hihii.

En tiedä, miten joogatunnit yleensä etenevät, mutta tämän opettajan tunnit tuntuvat noudattavan sellaista rytmiä, että ensin lämmitellään, sitten tehdään asanoita eli jooga-asentoja ja lopuksi rentoudutaan. Hengitysharjoituksiakin olemme tehneet, mutta ne tuntuvat minusta edelleenkin epäkiinnostavilta ja jopa hieman vastenmielisiltä. En ole varmaankaan vielä oikein sisäistänyt hengityksen tärkeyttä joogassa. Kaikkein hauskinta minusta onkin asanoiden tekeminen. Jotkut asanat tuntuvat helpoilta, ja jotkut taas eivät tunnu onnistuvan millään. On aika mielenkiintoista, miten jo muutaman joogakerran jälkeen oppii tuntemaan kehonsa paremmin ja huomaamaan, missä kohtaa kroppa on tiukka ja missä taas venyvyys ja liikkuvuus on hyvä. Omalla kohdallani lonkan seudun tiukkuus näyttäisi olevan yksi suurimmista ongelmista.

Tässä on mun tavoite.

Lootusasentokin on mulle vielä ihan mahdoton.

Keskusteltuani opettajan ja naapureiden kanssa joogasta minua alkoi oikein hävettää, miten vähän olin joogasta tiennyt ja miten heikoin perustein olin sen tuominnut. Yksi suurimmista yllätyksistä oli se, että jooga on ainoa liikunnan muoto, joka tekee niin kokonaisvaltaisesti hyvää myös sisäelimille, sillä jooga hieroo sisäelimiä ja poistaa kehosta haitallisia aineita. Samalla jooga tekee sisäelimistä vastustuskykyisempiä, joten jooga edistää terveyttä todella kokonaisvaltaisesti. Sisäelinten hierontaa tehostetaan lausumalla om-tavua, mikä tuntuu minusta edelleenkin vähän hassulta. Mantrat eivät tunnu muutenkaan sopivan minun suuhuni, ja aina siinä vaiheessa, kun mantrat astuvat kuvioihin mukaan, minun tekee mieli ottaa jalat alleni.

Olin myös yllättynyt kuullessani, että joogan liikunnallinen puoli ei ollut alun perin joogassa mitenkään keskeinen, vaan jooga oli tieteenlaji, joka auttoi ihmistä itsetutkiskelun avulla löytämään oman sisimpänsä. Yhä edelleenkin henkinen (ei kuitenkaan mitenkään uskonnollinen) aspekti on joogassa tärkeä, vaikka erityisesti länsimaissa joogan liikunnallinen puoli on ylikorostunut. Opettajakin hieman kritisoi sitä, miten kauas jooga on ajautunut alkuperäisestä merkityksestään.

Joogan perusajatuksena on tasapaino kaikilla elämän alueilla, ja siinä sitä työmaata minulle riittääkin, sillä olen kaikessa oikea ääripäiden ihminen! Ukkeli luonnehtiikin minua määritelmällä atiwṛsti anaawṛsti, joka tarkoittaa sellaista ihmistä, joka ei osaa tehdä mitään kohtuudella. Puhuessamme opettajan kanssa ruoasta tulin maininneeksi hänelle hirveän makeanhimoni - saatan syödä yhdeltä istumalta 300 gramman suklaarasian, eikä tunnu missään. (Tuota en sentään opettajalle kertonut, mutta paljastettakoon se nyt tässä, hihii. Suklaarasian jälkeen onkin sitten taas asiaa sinne juoksulenkille. ) Opettaja kertoi, että joogan oppeja voi hyödyntää makeanhimoonkin. Tasapainoa voi yrittää etsiä esimerkiksi niin, että ottaa vain pienen palan makeaa, laittaa sen kielelle ja antaa sen sulaa hitaasti. Kun oikein keskittyy tuohon yhteen suupalaan ja kuuntelee kehoaan, huomaa, että pienikin määrä makeaa riittää makeanhimon tyydyttämiseen. Jos lappaa makeaa (tai mitä muuta tahansa) suuhunsa hirveitä määriä ja nopeaa tahtia, ei tunnista, missä kohtaa tarve tuli tyydytettyä. Eiväthän nämä asiat mitään rakettitiedettä ole, mutta niin kovin vaikeita toteuttaa käytännössä...

Nyt olen käynyt joogatunneilla viikon, ja olen tykännyt jokaisesta tunnista kovasti. Jo näinkin lyhyessä ajassa olen huomannut, miten joissakin liikkeissä on tapahtunut edistystä, mikä tuo tietysti aika mukavasti lisämotivaatiota joogaamiseen.

Esimerkiksi tuo kuvassa oleva kameliasento ei onnistunut aiemmin ollenkaan, mutta eilen se vihdoinkin onnistui!

Minulle jooga merkitsee ainakin tällä hetkellä ehkä lähinnä sellaista rauhoittumista tunnin ajaksi, sillä minään liikuntana en joogaa pidä. Intialaiset naapurit käyvät joogatunnilla mielessään laihtuminen ja kiinteytyminen, mutta ei joogasta minusta kyllä miksikään laihdutuskeinoksi ole, ainakaan ilman muuta lisäliikuntaa ja kevyttä ruokavaliota. Mutta ehkä jooga antaa eri ihmisille erilaisia asioita - ja hyvä niin.

Kaikki kuvat: yogajournal.com.

16 kommenttia:

  1. Voi, jos meidän talon katolla olisi joogakurssit tarjolla, menisin heti. (Tai ehkä en sittenkään, kun ei ole tasakattoa.) Eikös ne sano, että kiinalaisilla on paljon vähemmän hikirauhasia kuin muilla, ehkä sama koskee intialaisia.

    VastaaPoista
  2. Joogaa noin monena päivänä ja noin lähellä - olen vilpittömän kateellinen!

    VastaaPoista
  3. Ei siis, ihan oikeasti tuo teidän talo on kyllä ihan huippu.. kivoja ihmisiä ja vielä joogaakin katolla!!! Minä en ole ikinä joogannut.. paitsi koulussa kerran, kun olen aina ajatellut että eipä sitä tämän kokoisena taida kannattaa edes yrittää :(. Muuten olisi kyllä kiva mennä. Minä harrastaisin sitä just sen takia että jos saisi vähän mielenrauhaa siitä.

    VastaaPoista
  4. Allu. :-D Vinokattoisuushan toisi vain vähän lisää haastetta joogaamiseen. :-) Piti oikein googlettaa noista hikirauhasista, kun rupesi kiinnostamaan, mutta en oikein päässyt selvyyteen siitä, onko intialaisillakin vähemmän hikirauhasia. Ukkokaan ei kuulemma hikoile, vaikka se tekisi kuntosalilla mitä, joten ehkä asiassa on jotain perää.

    Pirstale, kun joogatunnit on tarpeeksi lähellä, joogavastainenkaan ei voi näköjään kieltäytyä. :-)

    Laura, kovasti olen tykännyt tässä asua, vaikka alussa olikin kaikenlaista härdelliä. :-)

    Minä en osannut edes kuvitella, että saisin joogasta mitään mielenrauhaa, kun olen niin huono keskittymään, jos on muita ihmisiä ympärillä, mutta jotenkin kaikki tapahtui ihan itsestään... kun keskittyi niiden liikkeiden tekemiseen, pääkin tyhjeni kaikesta muusta. En yhtään miettinyt, että kohta kun menen kotiin, niin pitää alkaa siivota. :-) Kiva kokemus!

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus,ja arvaa olenko kade ,että sulla on joogapaikka yläkerrassa!
    Oma joogaamiseni alkoi joskus 13-14 vuotta sitten siitä,kun telkkarista tuli Wai Lanan joogaohjelma.http://www.youtube.com/watch?v=i8s_pHVs5DE&feature=related
    Jäin siihen ihan koukkuun ja videoin kaikki jaksot (harmi etten säilyttänyt niitä,olisin voinut siirtää ne DVD-levyille) ,Sen jälkeen ostin pari todella visuaalista joogakirjaa,kuten tämän
    http://www.dk.co.uk/nf/Book/BookDisplay/0,,9781405315333,00.html?strSrchSql=Yoga/Yoga_Mind_and_Body_Sivananda_Yoga_Vedanta_Centre

    joka edelleenkin on yöpöydälläni.Sen ja Wai Lanan mukaan tein sitten vuosia itse joogaharjoituksia,kunnes uudestaan tänne muuttaessa menin ensimmäistä kertaa elämässäni oikealle joogatunnille,ja huomasin,että vaikka olikin kirja ja videot,niin vasta kunnon jooga-opettajan kanssa oppii ne liikkeet kunnolla.Joogasin sitten muutaman vuoden joogatunneilla(illalla) mutta kun aloin viime elokuussa taas kuntosalilla käynnin,niin se jäi. Käyn tiistai-aamuisin aikaisin pilates-tunnilla,ja joogarharjoituksia teen lähinnä nyt kotona aina välillä.Joogasta olen saanut paljon:sen avulla on koko kroppa voinut paremmin ja sen avulla saa myös jonkinlaista mielenrauhaa.Myös se rentoutuminen lopussa on aivan ihanaa:) Nauratti tuo sinun hikoilemisesi;joogaahaan yleensä tehdäänkin lämpimissä olosuhteissa,mutta itse en voi sietää lämmintä kun silloin hikoilee,josta en yhtään tykkää..

    VastaaPoista
  6. Yaelian, oho, onpa sinulla pitkä joogahistoria! :-)

    Pitää katsella noita videoita tarkemmin; näyttivät ainakin mielenkiintoisilta. Jännä juttu muuten, miten joogassa luonto on jotenkin aina niin keskeisessä asemassa, kun noissakin videoissa näytetään joogaavan enimmäkseen meren rannalla. Tuokohan se, että ollaan luonnon keskellä, jotenkin lisämaustetta joogaan. :-)

    Tuo kirjakin näyttää tosi kivalta ja havainnolliselta. En tiedä, olisiko minulla kärsivällisyyttä alkaa opiskella joogaa kirjoista, mutta eihän sitä tiedä, vaikka vielä kuinka innostuisin. :-) Opettajan johdolla joogaaminen oli minulle ainakin se ratkaiseva kimmoke, koska silloin ainakin tulee tehtyä liikkeet oikein ja muutenkin tulee vähän lisämotivaatiota koko joogaa kohtaan. Äsken tulin juuri joogasta, ja opettaja uhkasi tekevänsä minusta taipuisan kuin kuminauhan, hihii. Kuminauhaan on kyllä vielä matkaa. ;-)

    Minusta pilates on muuten vähän samantyyppistä kuin jooga, ja pilateskokemuksesta on ollut hyötyä joogan opettelussakin.

    Hihii, minäkään en mieluusti hikoilisi, mutta minkäs sitä ihminen itselleen tekee. Nyt olen vetänyt hikinauhan päähän joogatunnille, ettei lattiat ainakaan lainehdi. :-D

    VastaaPoista
  7. Itse kavin Intian aikoina puolen vuoden ajan saannollisesti joogassa. Kiinteydyin jo silloin hieman (tosin sita ei moni silloin viela huomannut). En muista mita kaikkia joogalajeja kokeilin, mutta yksi ainakin oli rankempi kuin yksikaan kaymistani jumppatunneista. Etta kylla sekin urheilulajista kay, jos tekee siita sellaisen (temmon vaihtelut, hypyt yms.).

    Taalla olen koittanut tytoille (koulussa) opettaa perusjoogaliikkeita. Paikalliset tytot on aarettoman vaikea saada liikkumaan... Joogaliikkeet on toimineet jotenkuten.

    VastaaPoista
  8. Kuwaitin kaunotar, minä en tiennyt, että joogassa voi edes olla hyppyjä ja temmon vaihteluja. Sittenhän se kuulostaa jo ihan kunnon urheilulta. :-)

    Kiva että opetat sielläkin joogaa. :-)

    VastaaPoista
  9. Ihanasti kerroit tämän. Vau, ihan melkein kotona joogatunteja, häpeä tosiaan olisi ollut jättää menemättä :) Minäkin kävin nuorempana joogatunneilla ja joogasin sen jälkeen vuosia kotona päivittäin. Olin suorastaan rauhallisuuden huippu! Sitten se lasten jälkeen jäi harvempaan ja lopulta hiipui kokonaan. Nyt harmittaa tosi paljon kun on antanut kankeudelle ja liikakiloille vallan. Jooga on ihan parasta kokonaisvaltaista kunnonkohotusta, ja kyllä se vaan edistyneille on melkoisen vaativaa lihasjumppaa. Joogaa tosin on eri lajeja, mutta kaikissa kyllä se hengitystekniikka on tärkeää opetella. Se onkin ainoa mitä vielä teen, hengitysharjoituksia ennen nukkumaan menoa, tyhjentää sopivasti.

    VastaaPoista
  10. Sirokko :-) Ooh, sinullakin on noin paljon joogakokemusta! Rauhallisuuden huippu kuulostaa tosi hyvältä, mitenköhän sen saavuttaisi. Matka on vielä pitkä ja kivinen - saattaisinpa sanoa, että on suorastaan Ararat vastassa. :-D

    Kiva, että hengittely on kuitenkin säilynyt sinulla harrastuksena, vaikka joogaaminen on jäänytkin. Minusta hengittäminen on juuri kaikista vaikeinta; takaraivossa jyskyttää vaan, että mitä hyötyä tästäkin muka on... Höh.

    VastaaPoista
  11. Monet ihmiset luulevat joogan olevan vain fyysisen terveyden ylläpitämistä, eli ikään kuin liikunnallinen harrastus. Jooga tähtää ihmisen terveyteen, hyvinvointiin sekä fyysisen harjoituksen avulla ihmisen fyysisen terveyden ja kunnon edistämiseen. Jooga on kuitenkin myös paljon muuta kuin pelkkiä fyysisiä harjoitteita.

    Joogan alkuperäinen merkitys ja tarkoitus on henkinen kasvu, jossa joogan avulla ihminen yhdistyy kaikkialla olevaan jumaluuteen itämaisten uskontojen oppien mukaisesti. Joogan avulla ihmisessä oleva henki pyrkii sielunyhteyteen maailmankaikkeuden hengen ja sielun kanssa.

    Jooga harjoitteiden ja meditaation avulla pyritään kasvamaan henkisesti, jonka kautta ihmisen tietoisuus kasvaa ja kehittyy. Joissakin joogan eri lajeissa pyritään joogan ja meditaation avulla saavuttamaan valaistumisen tila.

    Jooga ei siis ole pelkkä fyysinen harjoite, sillä joogan päämäärä on fyysisen harjoituksen ja meditaation avulla kasvaa henkisesti itämaisten uskontojen oppien mukaisesti. Edellä oleva tulisi aina muistaa silloin kun puhutaan joogasta.

    tekstin lähde; http://koti.phnet.fi/petripaavola/jooga.html

    VastaaPoista
  12. Anonyymi, kiitos lisävalaistuksesta. Noinhan minäkin juuri luulin, että jooga on ikään kuin jonkinlaista tehotonta liikuntaa, mutta aika pianhan se tuolla joogatunneilla selvisi, että joogan tarkoitus on kokonaisvaltainen hyvinvointi ja tasapaino.

    Itse kuitenkin vierastan uskonnollisuuden yhdistämistä joogaan, koska en ole muutenkaan mikään uskonnollinen ihminen. Ei liene kiellettyä jättää uskonto joogan ulkopuolelle ja keskittyä joogaan pelkästään hyvää oloa tuottavana harrastuksena?

    VastaaPoista
  13. TAHTOO TUOLLAISIA NAAPUREITA!!!! :-D Vähänkös siistiä olisi aloittaa aamu noin... nyt aloitan sen meditoinnilla ja itse lukeudun niihin joogeihin joille joogan hengellinen puoli on se mihin keskitytään ja liikunnallisia joogaliikkeitä tehdään aivan liian harvoin ja satunnaisesti.

    Sana jooga tarkoittaa yhteyttä, ja sen yhteyden voi kukin tulkita sitten itselleen sopivimmalla tavalla - minulle se on yhteys Jumalan ja ihmisen välillä, monelle muulle ehkä enemmänkin yhteys oman itsen tuntemiseen, yhteys omaan kehoon (sen sijaan että olisi pelkkä pää)...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ja minua taas kävi rassaamaan ihan hirveästi se, että piti olla tietyllä kellonlyömällä joogaamassa, vaikka paikka oli noinkin lähellä kotia. En ole koskaan voinut edes mennä mihinkään jumppa- tms. tunneille, koska en pidä liikunnan aikatauluttamisesta; minun pitää saada liikkua silloin, kun itseäni huvittaa - tai olla liikkumatta silloin kuin ei huvita :-D.

      Minä otin joogaamisen enemmänkin liikuntana, mutta nämä meidän talon tunnit sopivat siihen erinomaisen huonosti, koska ne kaksi muuta, jotka tunneilla säännöllisesti kävivät, hakivat tunneilta jotain muuta, lähinnä kai hengitysharjoituksia. Jooga saattaisi olla ihan hyvää liikuntaakin, jos löytäisi itselleen sopivat joogatunnit ja ohjaajan. Enää en ole joogannut, kun meiltä loppuivat joogaharjoitukset viimeistään siinä vaiheessa, kun opettaja kuoli onnettomuudessa. Minä olin lopettanut tunneilla käymisen jo aikaisemmin, kun en ollut saanut niistä mitään iloa.

      Poista
  14. Täällä yksi meditaatiokurssille v. -80 (1980...) mennyt selailee blogia ja oikeastaan etsin ihan muuta, mutta täälläkään ei ollut hakua (Google lopulta vastasi...) ja sitten näin hakusansn jooga...

    Oikeastaan kommenttini kirvoitti tuo kuva lootusasennossa istuvasta naisesta: Lootusasento, jossa toinen polvi törröttää ylhäällä tuohon tapaa ei ole kovin vakaa ja se lootusasennon kuitenkin on tarkoitus olla, jos aikoo meditoida.

    Itse, kun sitten lopulta aloin istua lootusasennossa, huomasin tuon epävakauden (vaikka olin lapsesta alkaen saanut "jalat ristiin"), joten aluksi istuin selkä sohvan reunaa vasten ja sitten kun siitä asento korjautui, aloin istua ihan normaalisti. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä. Minulla ovat joogaharjoitukset jääneet hyvin vähiin (etten sanoisi olemattomiin), ja nyt vielä juoksusta syntyneiden polvivammojen seurauksena en pysty enää edes istumaan polvet ristissä.

      Mutta jooga on kyllä jäänyt kytemään tuonne takaraivoon - jos vielä joskus. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3