Että tämmöistäkin on

Olen jo pitkään (useamman vuoden!) haaveillut siitä, että pääsisin bongailemaan Helsingin jugendtaloja. Haave ei ole ollut kovin vaikeasti toteutettavissa, joten mikä on estänyt? No saamattomuus tietysti!

Viime ja toissa viikolla kevätaurinko kai jotenkin villitsi, kun sain kuin sainkin siirrettyä ruhoni keskustaan, jopa useampana päivänä. Olin aluksi ajatellut, että bongailisin taloja esimerkiksi Helsingin jugend -kirjan opastuksella, mutta rakennusten etsiminen kirjan perusteella ei oikein kuulostanut meikäläisen tyyliin sopivalta. Minun on saatava itse löytää ja kokea löytämisen iloa! Sitä paitsi: jos etsii jotain tiettyä, löytää ehkä etsimänsä, mutta jos ei etsi mitään, voi löytää mitä tahansa. 

Heti alkuun on kumminkin tunnustettava yksi asia: en ole koskaan pitänyt Helsinkiä arkkitehtonisesti mitenkään kauniina kaupunkina, vaan olen pitänyt Helsinkiä suorastaan rumana. Nyt on taas syötävä sanani. Asia on nimittäin niin, että sitä näkee, mitä katsoo. Jos posottaa aina kaupungin läpi autolla kaasu pohjassa, niin ei siinä ehdi ihan hirveästi arkkitehtuuria ihailemaan.

Lähtekäämme siis katselemaan Helsingin jugendtaloja. Kuvani ovat varsin pieneltä alueelta Eirasta, Kampista ja Punavuoresta, mutta meinaan kierrellä myöhemmin muuallakin Helsingissä, kunhan kevät taas palaa (kylmällä ei kärsi). 

Sekin on tullut tässä selväksi, että olen arkkitehtuurissa erityisesti yksityiskohtien ja värien ystävä. Minua viehättävät pienet yksityiskohdat ja herkulliset värit. Helsingin jugendin helminä pidetyt Kansallisteatteri, Kansallismuseo ja Rautatieasema eivät oikein vetoa minuun, sillä graniitti tekee rakennuksista minusta jotenkin niin kolkon oloisia. Vaikka kyllä noistakin löytyisi varmasti paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, jos vain menisi pällistelemään niitä lähempää (ehkä joskus menenkin). 

Suomitalo on rakennettu myös graniitista, mutta rakennuksessa on mielenkiintoisia yksityiskohtia, jotka vetoavat meikäläiseen.

Suomitalo valmistui vuonna 1911 henkivakuutusyhtiö Suomen liikepalatsiksi.

Olisi kiva tietää, mitä nämäkin veistokset esittävät. Vaikka Helsingin rakennuksista – niiden rakennusvuosista, suunnittelijoista ja tyylisuunnista – löytyy netistä mukavasti tietoa, nippelitietoa yksityiskohdista tuntuu olevan hankala löytää.

1800- ja 1900 -lukujen vaihde oli Helsingissä kiihkeää kasvun ja teollistumisen aikaa. 1870-luvulta lähtien kaupungin väkiluku nelinkertaistui 40 vuoden aikana, ja vuonna 1902 Helsingistä tuli suurkaupunki, kun ylitettiin 100 000 asukkaan raja. Syntyi uusi yhteiskuntaluokka, vauras ylempi keskiluokka, joka kaipasi varallisuuttaan vastaavaa asumistyyliä. Alkoi valtava rakennusbuumi, ja puutalot saivat väistyä kivitalojen alta. Jugendtyylin loistokausi osui sekin vuosisatojen vaihteeseen, mikä selittää sen, että Helsingissä on niin paljon jugendtaloja. Syntyi kokonaisia jugendkerrostalojen täyttämiä kaupunginosia.

Samaan aikaan Suomi etsi kansallista identiteettiään, sillä jo 1820-luvulla oli kuultu ensimmäisen kerran ajatus: "ruotsalaisia emme ole, ja venäläisiksi emme halua tulla". Identiteetin etsiminen näkyi niin taiteessa kuin arkkitehtuurissakin, ja sekä taiteilijat että arkkitehdit ammensivat inspiraatiota kansallisista aiheista ja perinteestä, varsinkin Kalevalasta. Tärkeä inspiraation lähde arkkitehdeille oli luonto, ja luonnonelementtejä, kasveja ja eläimiä käytettiin jugendtalojen koristeaiheina.

Koristeita Agronomitalossa (ent. Lääkärien talossa) Fabianinkadulla.

Lohikäärme vartioimassa Robert's Coffeen sisäänkäyntiä (Bulevardi 1).

Lisää petoja osoitteessa Yrjönkatu 15.

Ruudukoita ja pöllöjä (Laivurinkatu 7).

Kerrassaan upeita ornamentteja (Kalevankatu 15).

Kuvan maapallo kuuluu Pietarinkadulla sijaitsevaan, Kointähti-nimiseen rakennukseen, jonka suunnitteli Usko Nyström vuonna 1907. Nyströmin aihemaailma oli universaali ja eksoottinen, ja kyseinen maapallo on hyvä esimerkki tästä. Kointähden nimeen Nyström sai inspiraation Venuksesta (toiselta nimeltään Kointähti), joka loistaa aamutaivaalla kaikkein kirkkaimmin. 

Jugendin tunnusomaisiin piirteisiin kuuluvat koristeiden lisäksi sakarat, tornit, erkkerit, ulkonemat, kaarevat muodot sekä erimuotoiset ja epäsymmetrisesti sijoitetut ikkunat. 

Pietarinkatu 23 eli Gunnebo Gård.

Kointähti, Pietarinkatu 9.

Uudenmaankatu 9.

Merilinna, Merikatu 1.

Merilinnaa tämäkin.

Maja, Kapteeninkatu 4–6.

 

Ratakatu 11–13. Talo valmistui vuonna 1912.

Vuonna 1907 Ratakadulla näytti kovin erilaiselta, kun puutalot eivät olleet vielä joutuneet väistymään kivitalojen alta.

Ratakatu 5–17. (Lähde: Helsingin kaupunginmuseo.)

Maja, Kapteeninkatu 4–6.

Huvilakoti, Huvilakatu 20–22.

Suvantola, Neitsytpolku 7.

Kun olin ottamassa yllä olevaa kuvaa, eräs nainen pysähtyi viereeni ja kysyi, olinko kuvaamassa jugendia. Kun vastasin myöntävästi, nainen kertoi, että tämä rakennus oli Tarjanteen piirtämä ja että se oli valmistunut samana vuonna kuin Kansallisteatteri. Kiittelin tiedosta ja kerroin, kuinka olin asunut parikymmentä vuotta Espoossa, mutten ollut koskaan tajunnut, miten kauniita taloja Helsingissä on. Nainen varmaan ajatteli, että vitsi mikä pösilö. 

Huvilakatu 24.

Koitere, Merikatu 3.

Laivurinkatu 19.

Enpä ole koskaan tajunnut sitäkään, miten paljon Helsingissä on erilaisia torneja.

Kointähden torni.

Kalevankatu 15.

Kivilinna, Neitsytpolku 4.

Maja, Kapteeninkatu 4–6.

Uppouduin hetkeksi menneeseen ja poimin muutaman kuvan Helsingin kaupunginmuseon sivuilta näiltä samoilta alueilta 1900-luvun alusta.

Kivilinnan paikalla sijainneita puutaloja. Kuva on vuodelta 1907. (Lähde: Helsingin kaupunginmuseo.)

Tämä kuva on vuodelta 1910, ja Kivilinnakin on jo rakennettu (näkyy taustalla). (Lähde: Helsingin kaupunginmuseo.)

Vuonna 1934 Kivilinnassa sijaitsi Elannon leipämyymälä. (Lähde: Helsingin kaupunginmuseo.)

Kadun asfaltointia Kapteeninkadulla vuonna 1930. (Lähde: Helsingin kaupunginmuseo.)

Oviaukot koristeltiin jugendtaloissa joskus varsin näyttävästi.

Uudenmaankatu 7.

Yrjönkatu 16.

Vähäeleisempää koristelua, Huvilakatu 12.

Minusta aivan ihana sisäänkäynti! (Tenhola, Huvilakatu 24.)

Nyt kun päästiin Huvilakadulle, niin viivytäänpä siellä hetki. Huvilakadun värikäs talorivistö taitaa nimittäin olla Helsingin jugendin symboli. 

Helsingin jugend -kirja kertoo Huvilakadusta seuraavaa: 

"Huvilakatu on tunnettu värikkäästä talorivistöstään, joka esiintyy usein Helsingin jugendia esittävissä valokuvissa. Katu sai nimensä 1900-luvun alussa huvilakaupunginosan suunnitteluun liittyen. Talot oli määrätty mataliksi Helsingin kaupungin rakennusjärjestyksessä. 

Kadunvarren rakennukset ovat valmistuneet pääosin vuosina 1904–1908, muutama vuonna 1910. Eteläpäässä on matalia, huvilamaisia pienkerrostaloja, pohjoispäässä muutama korkeampi talo. Vaikka aikalaiskritiikki moitti kadun olevan "näyte huonosta, rikkinäisestä arkkitehtuurista", ovat Huvilakadun talot torneineen, päätyaiheineen, erkkereineen ja monine yksityiskohtineen jugendtyylin hyvin säilynyt tiivistymä. Yksityiskohdat ja arkkitehtuurin muodot tekevät yhteenrakennetuista taloista yksilöitä."

Jugendin aikana talot maalattiin enimmäkseen kellertävillä ja punertavilla maaväreistä saatavilla sävyillä, ja kylmiä siniharmaita ja raskaita vihreitä sävyjä käytettiin vähemmän. Enemmistö taloista tuntui tosiaan olevan punaisia tai keltaisia, vaikka kyllä vihreitä ja sinisiä talojakin näki. 

Torilinna, Fabianinkatu 13.

Pietarinkatu 7.

Uudenmaankatu 17.

Huvilakatu 8.

Jugendin kukoistusaika oli lyhyt, vuodesta 1895 vuoteen 1915, sillä ensimmäisen maailmansodan jälkeen arkkitehtuurissa puhalsivat rationalistisemmat tuulet. 

Tässähän tätä asiaa taas olikin, mutta innostuneena on vaikea lopettaa. 

😘