Kun tänään lähden

Täällä istuu nyt aika väsynyt ihminen. Kun muuttoauto äsken ajoi pihaan, piti oikein itkeä tirauttaa – ei mitenkään vollottamalla mutta sillä lailla pienesti. En tuntenut mitään varsinaista kaihoa, mutta väsymys varmaankin purkautui kyyneleinä. Nyt odottelemme tässä ukkelin kanssa, että tavaraa lastataan autoon, ja kun en keksinyt muutakaan tekemistä, päätin kirjoitella blogiin.

Tavaroiden muuttamisen jälkeen olisi sitten vielä se tavaroiden purkaminen, mutta olettaisin sen sujuvan helpommin kuin pakkaamisen. Purkamiseen on varattu aikaa vajaa viikko aikaa, ennen kuin muuttolaatikot haetaan pois, mutta olen ajatellut, että jos aika loppuu kesken, kaadan laatikoista kaiken kolmannen makuuhuoneen lattialle ja käyn onkimassa siitä aina mitä milloinkin tarvitsen.

Sieltä se kyyti tulee!

Luulin, että muutto olisi ihan pala kakkua, mutta yllättävän koville tämä on ottanut. Yönet ovat olleet mitä ovat olleet, ja alaselässä tuntuu, että on tullut nosteltua painavia. Treenitkin oli pakko laittaa tauolle, kun unielämä alkoi kieliä ylirasituksesta. Yhtenä yönä uni ei tullut millään, vaikka olin aivan valtavan väsynyt. Ajatukset vetivät ihan omaa rallia, ja aina kun olin vaipumassa uneen, säpsähdin hereille. Säpsähtelyä jatkui jonnekin aamukolmeen, kunnes nukahdin lopulta muutamaksi tunniksi. Minulla on aiempaakin kokemusta siitä, että en saa säpsähtelyn takia nukuttua, ja se on sen merkki, että on kiireesti löysättävä tahtia. Jos säpsähtely jää ikään kuin päälle, ei tarvita monta yötä, kun tulee jo ihan hermoraunioksi.

Tiistaina pyöräilin uudelle asunnolle, kun minun oli tarkoitus jättää pyörä sinne ja vähän siivoilla asunnolla. Olimme käyneet asunnolla jo kerran aiemmin, vapunpäivänä, mutta silloinen käynti oli ollut varsin pikainen, eikä se ollut jättänyt oikein mitään erityistä tunnejälkeä. Tuli vain sellainen tunne, että jaahas, tällainenko tämä nyt sitten on.

Crusellinsilta Ruoholahden ja Jätkäsaaren välissä.

Tiistaina oli valtavan upea ilma, mutta en osannut nauttia pyöräilystä yhtään, kun oli vain työnteko mielessä. Olin ajatellut pyyhkiä asunnossa kaikki hyllyt, jotta tavaroita olisi sitten mukavampi laitella paikoilleen, pestä vessat sekä parvekelasit. Aika pian kuitenkin huomasin, että kaikenlainen sisäsiivouksen teko oli turhaa hommaa, sillä kaikki oli jo valmiiksi niin siistiä. Parvekelaseissa olikin sitten enemmän puuhaa, varsinkin ulkopinnoilla, ja luulen, että sitä hommaa riittää jatkossakin. Parvekkeella on nimittäin pituutta 14,4 metriä, korkeita parvekelasia on 17 kappaletta ja vieressä on rakennustyömaa. Mutta en valita – ainakaan vielä 😜 – sillä minulla ei ole koskaan aiemmin ollut lasitettua parveketta eikä varsinkaan noin isoa.

Nyt saakin heitellä ideoita kehiin, mitä tuonne parvekkeelle voisi laittaa! Kaksi tuolia ja pieni pöytä meillä jo onkin, ja tänään sinne tulee myös sellainen riipputuoli (ukkelin heräteostos lauantaina, kun oltiin ostamassa uutta ruokapöytää). Jonkinlainen kiva mattokin tuonne olisi mukava saada, mutta en ole ehtinyt perehtyä mattoasiaan – tai muihinkaan sisustusjuttuihin – vielä yhtään. Ukkeli näytti minulle netistä jotain sellaista rullattavaa puumattoa, ja se näytti kivalta, mutta en kyllä tiedä, miten hyvä se on käytössä (onko liukas jne.). Mitään puulaattoja en missään nimessä halua, sillä meillä olin alun perin tässä asunnossa sellaiset, ja inhoan sellaisia sydämeni pohjasta. Pituuden puolesta tuonne mahtuisi vaikka mitä, vaikka aika kapeahan tuo on. Tuli jo mieleen sellainenkin juttu, että pitäisiköhän ostaa teltta ja nukkua parvekkeella teltassa. 😀 Toisaalta jos parvekkeella olisi paljon tyhjää tilaa, parveketta voisi hyödyntää erilaisiin liikunnallisiin juttuihin, kuten askelkyykkyihin kävellen, farmer's carry- juttuihin tai erilaisiin hyppyihin (sori naapurit).

Sauna näyttää tässä kuvassa jotenkin ihan kulahtaneelta, vaikka ei se oikeasti sitä ole.

Tiistaina uudella asunnolla tuntuikin jo ihan kivalta, ja saunankin kävin koeistumassa. Sauna on melko pieni, mutta kyllä me ukkelin kanssa sinne mahdumme, ja yksinäni mahdun pötköttämäänkin lauteille. Kävin lauteiden alla tarkistamassa, millaiset nappulat kiukaasta löytyy, että osaan lämmittää saunan heti sillä minuutilla kuin mieli tekee. Ei ollut vaikea systeemi (edes minulle!). Säilytystilaa asunnossa on aivan valtavasti, ja upouudet varastotilatkin näyttävät hieman toisenlaisilta kuin meidän nykyinen nuhjuinen kanakoppi.

En itse valitsisi asuntoon tuollaisia pintamateriaaleja niin lattiaan, keittiöön kuin saunaankaan, mutta toisaalta eipä tuossa ole tarkoituskaan asua loppuelämää. 

Iloitsin jo etukäteen siitä, että talossa olisi varmasti parempi pyörävarasto kuin meillä tässä vanhassa asunnossa. Minähän olen säilyttänyt pyörää täällä parvekkeella ja joutunut roudaamaan sitä edestakaisin hississä. Se ei ole ollut mitään maailman nautinnollisinta puuhaa, sillä hissimme on niin pieni, että pyörä pitää nostaa hississä pystyasentoon, ja pyörän mahduttaminen hissiin on senttipeliä.

En kumminkaan löytänyt uudelta asunnolta pyörävarastoa, vaikka tutkin kaikki mahdolliset ovet ja kurkin kaikki mahdolliset ikkunat. Lopulta rupesin ahdistelemaan pihalla näkemiäni ihmisiä tyyliin "asutko sä täällä? tiedätkö missä täällä on pyörävarasto?", mutta kukaan ei oikein osannut sanoa. Lopulta vein pyörän taas uudenkin asunnon parvekkeelle (mahtui sentään hissiin vaakatasossa!) ja päätin etsiskellä pyörävarastoa paremmalla ajalla.

Pyörävarasto löytyikin eilen autohallin yhteydestä, mutta vielä en ole löytänyt, miten pyörävarastoon pääsee ulkokautta.

Taisin jossain vaiheessa tulla sanoneeksi, että muuttovalmistelut ovat sujuneet yllättävän hyvin. No, tällaistahan ei pitäisi koskaan päästää suustaan, koska silloin universumi tms. järjestää taatusti lisähaastetta. Meille lisähaaste tuli auton muodossa, sillä autossa ilmenneet käynnistysvaikeudet pahenivat, ja kaksi kertaa auto ei meinannut startata ollenkaan. Onneksi sain auton maanantai-iltana Audi-liikkeeseen, jossa vika tutkittiin heti tiistaiaamuna, ja syyksi paljastui akku sekä jokin sähkötermostaatti. Otin liikkeestä sijaisauton, ja kun pääsin urheilumallisen uuden Audin makuun, melkein toivoin, että autoremontti ei valmistuisi vielä keskiviikkona vaan vasta torstaina. Tuommoisella reippaalla autolla on vähän toista ajella kuin meidän 16 vuotta vanhalla kotterolla. Vaikka hyvä peli sekin on ollut, kun on jaksanut kiertää Lapit ja Virot, mutta nyt alkaa ressukkaa ikä jo vähän painaa.

Eilen illalla kävimme viemässä tavaraa pakastimeen ja jääkaappiin, ja piti heti tilata illallinen uudelle asunnolle, kun Helsingin puolella on kotiinkuljetuksissa parempi valikoima kuin Espoossa.

Tilasimme intialaista, ja ihan syötävää tuo oli, mutta ei mikään mullistava makuelämys. Kuvan ulkopuolella oli vielä kasvissamosat. Kaiken lisäksi meillä ei ollut muita ruokailuvälineitä kuin yksi lusikka, mutta onneksi sormin syöminen ei tuota hankaluuksia. Lautasiakaan ei ollut, mutta kaksi pakastusrasiaa pelasti tilanteen. Saapa nähdä, tuleeko tuolla tilattua ruokaa kotiin useammikin, vai iskeekö kyllästyminen "ulkoruokintaan".

Täällä alkaa näyttää siltä, että kohta alkaa olla valmista, joten lopettelen nyt tähän. Pahoittelen mahdollisia kirjoitus- tai ajatusvirheitä. Huomenaamulla haluaisin nukkua mahdollisimman pitkään, ilman että herään joskus kolmen, neljän aikaan miettimään muuttoasioita.