Kahvia Munalle (sis. huonoa huumoria)

Olen pitänyt taas vaihteeksi pirttiä yksinäni pystyssä, sillä ukkeli on jälleen toisissa maisemissa. Tällä kertaa hän on niinkin kotoisessa paikassa kuin Suomessa. Matkan (yhtenä) syynä on uusi passi, sillä ukkelin passi oli niin täynnä leimoja, että hän ei meinannut päästä Boliviasta tullessa Bogotan lentokentällä maahan, kun passista ei löytynyt tilaa enää yhdellekään leimalle. Onneksi maahantulovirkailija päästi ukkelin kuitenkin lopulta maahan, mutta vain sillä ehdolla, että ukkelilla olisi ensi kerralla uusi passi. Tällä täyteen leimatulla ei kannattaisi enää yrittää. 😆

Bongasin perhosen. Hän on viralliselta nimeltään Rhetus perinader. Ja oli muuten iso.

Ukkelin kotiinpaluu Suomeen oli ollut varsin riemullinen, sillä pakastimemme oli hajonnut, ja koko kämppä haisi ukkelin mukaan ihan ruumiille (sori naapurit). Koska ukkeli ei pystynyt nukkumaan siinä lemussa, hänen ei auttanut muu kuin ruveta tyhjentämään ja siivoamaan pakastinta yli vuorokauden matkustamisen jälkeen. Kyllä oli turhauttavaa istua täällä Medellínissä ja miettiä, kuinka ukkeli nyt puuhaa siellä pakastimen kimpussa keskellä yötä, varmasti rättiväsyneenä.

Bongasin linnunkin. Hän on Pyrocephalus rubinus eli rubiinityranni.

Kolumbiassa oli torstaina yleislakko ja mielenosoituspäivä, ja ukkeli oli neuvonut minua ostamaan ruokaa varastoon, jos lakko vaikka jatkuisi torstain jälkeenkin. Päätin kuitenkin olla hamstraamatta mitään, sillä yksi hamstrauskerta vuoteen mielestäni riittää. Lakko ei sitten ollutkaan mikään kovin kummoinen, sillä monet kaupat olivat ihan normaalisti auki, ja kuntosalillekin pääsi. (Elämän normaaliushan mitataan sillä, pääseekö kuntosalille vai ei.) Kuiva laki oli kuitenkin voimassa lakkopäivän, eli kaupat eivät myyneet alkoholia, jotta viinakset eivät kiihottaisi rettelöintiin. Mielenosoituksetkin sujuivat Medellínissä varsin rauhallisissa merkeissä, mutta Bogotassa ja Calissa on ollut rauhattomampaa. Mielenosoituksilla oli runsaasti erilaisia syitä, mm. hallituksen ehdottamat palkka- ja eläkeuudistukset ja maassa rehottava korruptio.

Kolumbian armeijan värväysständi kaupungilla. On muuten vetävät nettisivut, katsokaapa. Pitäiskö liittyä?

Mielenosoitukset jatkuivat Medellínissä vielä pienimuotoisemmin eilen, sillä eri puolilla kaupunkia järjestettiin ns. kattilamielenosoituksia (cacerolazos). Mielenosoitusvälineet löytyivät siis keittiön kaapeista, kun ihmiset kaivoivat kattilat ja padat esiin ja tulivat paukuttamaan niitä parvekkeille, ikkunoihin ja kaduille. Tunnelmia kattilamielenosoituksesta voi kurkata esimerkiksi täältä. Jos joku olisi sanonut vielä viime viikolla, että kattiloitakin voi käyttää mielenosoitusvälineinä, olisin ollut vähintäänkin epäuskoinen. Näin sitä oppii.

Elämä on jatkunut siis ihan normaalisti, vaikka normaalius on tietysti tulkinnanvarainen käsite sekin. Viime viikolla talossamme pidettiin kokous, jossa käsiteltiin mm. aikuisten uima-altaan tulevaisuutta. Ongelmana on ollut se, että talon asukkaat ovat rikkoneet toistuvasti kyseisen uima-altaan sääntöjä tuomalla uima-allasalueelle ruokaa ja alkoholia, lasipulloja, lemmikkieläimiä sekä "hallusinogeenejä". Kun mikään  –  edes poliisien paikkalle tulo – ei ole auttanut, jäljellä on enää yksi vaihtoehto eli sulkea koko allas. En vielä tiedä, mitä kokouksessa on päätetty, mutta voi olla, että uimaharjoitukset tässä talossa loppuvat pian.

Kohta sataa.

Minun on kuitenkin turha jeesustella allassääntöjen rikkomisesta, sillä olen rikkonut sääntöjä itsekin. Joskus vuoden alussa, kun olimme olleet talossa ehkä pari viikkoa, olin päättänyt mennä uimaan, mutta uima-allas olikin jostain syystä suljettu. Jo hississä oli ilmoitus uima-altaan sulkemisesta, mutta minun oli kumminkin päästävä todistamaan omin silmin, että portti oli lukossa. Minua alkoi sapettaa, kun ihmistä kiusattiin tuolla tavalla, että uiminenkin evättiin. Altaassa näkyi olevan vettäkin, joten miksi siellä ei muka voisi uida?! Mietin, pitäisikö kiivetä aidan yli, mutta koska aita on lasia, pelkäsin hajottavani sen, ja hylkäsin ajatuksen. Sitten keksin, että altaalle menee myös invahissi. Jospa hissin ovi aukeaisi, hissi kulkisi ja pääsisin altaalle sitä kautta?

Konstit on monet.

 
Hissin ovi aukesi, ja kun hissikin nytkähti liikkeelle, pääsin ajelemaan (hyvin hitaasti, mutta varmasti) allasalueelle. Hissin ovi aukesi yläpäässäkin, joten tie oli auki. Ei muuta kuin altaaseen! Allasalueella on valvontakamera, joka on yhteydessä talon portilla olevaan vartijoiden koppiin, ja ajattelin, että kyllä vartijat tulisivat ajamaan minut pois, jos uimiseni häiritsee jotakuta. Ketään ei kuitenkaan tullut.

Vasta kun uin viimeisiä kierroksia, mieleeni juolahti, että altaassa saattoi olla jotain kemikaaleja, ja allas oli suljettu sen takia. En ole päässyt uima-altaasta varmaankaan koskaan niin nopeasti ylös kuin silloin, ja seuraavaksi kutsuivatkin sitten suihku ja perusteellinen kuuraus (niin kuin se olisi enää siinä vaiheessa mitään auttanut). Jälkeenpäin en voinut taas muuta kuin ihmetellä, voiko aikuinen ihminen olla oikeasti noin typerä, että menee ja tekee jotain tuollaista. Hävetti kävellä vartijakopin ohikin, kun vartijat olivat varmasti nähneet minut pulikoimassa altaassa ja ajelemassa invahissillä. Onnekseni talon vartiointifirma vaihtui suunnilleen viikko tuon jälkeen, ja kun kaikki talon vartijatkin vaihtuivat, minun ei tarvinnut kuolla häpeään.

Kannabiksen hajuun on saanut talossa myös tottua, sillä parvekkeen oven ollessa auki sisään leijuu usein kannabiksen pistävä haju. Kaupunkikierroksen opas oli aikoinaan kertonut, että Kolumbiassa saa pitää hallussaan 20 grammaa (omaan käyttöön tarkoitettua) kannabista, ja jos on esimerkiksi viikonloppu tai vastaava, määrä saa olla kaksinkertainen. Opas tosin lisäsi vielä, että eipä hän ole koskaan nähnyt poliiseja kulkemassa vaa'an kanssa, joten määrät eivät kai ole just grammalleen. Näin suomalaisena vapaasti kannabista poltteleva naapuri tuntuu hieman erikoiselta ajatukselta, mutta ei kai siinä sitten sen ihmeempää.

Yksi uusi asia, johon jouduin tutustumaan Suomesta syyskuussa palattuani, oli jätteiden lajittelu. Oli tullut lippua ja lappua siitä, kuinka talon tuottama jätekuorma oli punnittu ja kuinka oli saatu selville, miten hirvittävän määrän talo tuotti jätettä. Koska kaikki heitetään samaan kuiluun – lasipulloista lähtien – kaikki on tietenkin sekajätettä. Asialle oli siis päätetty tehdä jotain, ja oli käynnistetty lajittelukampanja. Jätevastaava kiersi ovelta ovelle jakamassa esitteitä ja valistamassa ihmisiä, mikä jäte menee mihinkin. Biojätteet ja sekajätteet heitetään samaan roskakuiluun (eri pusseissa kuitenkin), ja kierrätyskelpoinen jäte – muovi- ja lasipullot, pahvi, maito- ja jogurttipussit, tyhjät pesuainepurtilot, muovituolit, nuket ja vanhat lelut, sanoma- ja aikakauslehdet, säilykepurkit, patterit jne. – pitää jättää roskakuilun eteen aamulla kello 9.30 mennessä, josta siivooja sitten kuljettaa jätteet eteenpäin.

H&M on saapunut Medellíniin.

Tästä tulikin mieleeni, että osaatteko arvata, mitkä ovat kolumbialaisten ruokakauppojen varastetuimmat artikkelit? Ykköspaikkaa pitävät erilaiset ruokasäilykkeet (erityisesti tonnikala), kakkossijalla tulevat virvoitusjuomat, ja kolmantena ovat makeiset. En olisi välttämättä ihan heti arvannut, että tonnikala on täällä vuoden pöllityin artikkeli. Suomessa taas (ainakin tämän artikkelin mukaan) kaupoista varastetaan eniten alkoholituotteita, arvokkaita liha- ja kalatuotteita, juustoja ja pikakahvia. Tällainenkin asia kai kertoo maasta jotakin?

Päätin tässä yhtenä päivänä järjestää itselleni omaa hupia ja toteuttaa yhden pitkäaikaisista haaveistani. (Kyllä. Tällaisistakin asioista voi haaveilla. En muista, kuka on joskus kertonut hupailevansa ulkomailla Starbuckseissa tällä tavalla (olisiko ollut joku blogini lukija), mutta hyvä idea piti tietysti kopioida.) Starbucksissahan kysytään aina asiakkaan nimeä, jolla asiakas sitten huudetaan hakemaan kahvinsa. Minun on jo pitkään tehnyt mieli sanoa nimekseni jotain ihan älytöntä, jotta saisin hihitellä, kun tiskiltä huudetaan jotain hassua. Eihän kukaan ulkomaalainen voi tietää, millaisia nimiä meillä Suomessa on.

En ole aiemmin uskaltanut toteuttaa ajatusta, kun olen pelännyt repeäväni ihan totaalisesti, mutta nyt kun olin liikkeellä ilman ukkelia, minusta tuntui, että pokkani saattaisi pitääkin. Ilmoitin siis nimekseni Muna, ja oikein vielä tavasin nimen kirjain kirjaimelta, jotta nimi tulisi varmasti oikein: eme, u, ene, a. MUNA. Myyjä kirjoitti nimeni kuppiin ja kysyi vielä, että "¿algo más, Muna?" eli saisiko Munalle olla vielä jotain muuta.

Ei muuta kiitos! Tämä riittää. Tovin päästä nimeni kajahti tiskin toisesta päästä, eikä pokkani pettänyt silloinkaan, ihme kyllä.

Muna on kaunis kukkanen. Ettei olisi oikein tulppaani?

Milläköhän nimellä sitä seuraavaksi asioisi?