Lihaton lokakuu (à la Kukkapilli)

Alkoi niin sanottu lihaton lokakuu, mikä onkin vallan erinomainen syy kirjoitella ruoasta, ja varsinkin lihasta. Minulta pyydettiin jotakin helppoa intialaista reseptiä, ja laitankin postauksen loppupuolelle muutaman ruokaohjeen, joista toinen on - lihattoman lokakuun teemaan sopivasti - liharuoka. 😃

Olen itse asiassa ajatellut, että saatan sujauttaa blogiini joskus myöhemminkin jonkin ruokareseptin. Ruokablogin aloittamiseen/jatkamiseen on Everestin kokoinen kynnys, eikä erillinen ruokablogi tunnu muutenkaan hyvältä ja toteuttamiskelpoiselta idealta. Muistin nimittäin taas tämän postauksen ruokakuvia ottaessani, miten vaivalloiselta ruokien kuvaaminen minusta tuntuu (rispektit vaan kaikille ruokabloggareille!). Olisi niin mukava saada ruoasta kauniita kuvia, mutta meikäläisen taidoilla se ei vain onnistu, varsinkaan näissä olosuhteissa (=pimenevissä illoissa). On myös erittäin ärsyttävää yrittää nälkäisenä valokuvata, kun mieli tekisi vain syömään, ja ruoka jäähtyy siinä silmien edessä. Aiheena ruoka kyllä viehättää, mikä ei varmasti johdu vähiten siitä, että tykkään syömisestä!

Ruoan terveysvaikutukset, siis intialaisessa luonnonlääketieteellisessä mielessä, ovat myös alkaneet kiinnostaa minua lisääntyvässä määrin. Suhtauduin aiemmin vähän nuivasti intialaisiin käsityksiin siitä, miten eri ruoka-aineet vaikuttavat ihmiskehoon, ja pidin aihetta "intialaisten kotkotuksina". Viime aikoina olen kuitenkin alkanut suhtautua asiaan vähän avomielisemmin. Pakko kai opeissa on jotain perää olla, kun kerran intialaiset ovat niihin vuosisatojen tai -tuhansien ajan uskoneet. Eivät kai ne täysin tuulesta temmattujakaan voi olla!

Olen myös alkanut arvostaa anopilta saamiani tietoja yhä enemmän ja halunnut oppia aiheesta lisää. Löysin Hyderabadista vihdoinkin pari kirjaa, jollaisia olin etsinyt jo pitkään, nimittäin H.K. Bakhrun Foods That Heal ja Herbs That Heal. Niihin olisi tulevaisuudessa tarkoitus tutustua paremmin. Harmittaa aika tavalla, etten ole kirjoittanut kaikkea anopilta saamaani tietoa ylös, sillä anoppi on kertonut minulle näistä asioista aika paljon. Uskon, että tämänlaatuinen tieto voi olla tulevaisuudessa hyvinkin arvokasta, sillä nuoremman intialaisen sukupolven kiinnostus luonnonlääketieteellisiin asioihin tuntuu olevan katoamassa, ja ruoasta on tullut yhä enemmän vain hyödyke.

Toisaalta ajattelen, että intialaiset opit eivät välttämättä sovi kauhean hyvin yhteen nykyajan ylettömän elämäntyylin kanssa. Fenkolinsiemenet esimerkiksi edistävät ruoansulatusta ja auttavat ruoansulatusvaivoissa, mutta kuinka paljon ne voivat auttaa enää siinä vaiheessa, jos on käynyt vetämässä överit jossakin seisovassa pöydässä? Uskon, että tuolloin ei enää minkäänlainen luonnonlääke auta, vaan silloin auttaa vain aika. Ehkä tämä on jonkinlainen nykyajan ongelma: ylenpalttisten nautintojen keskellä on hirveän vaikea säilyttää malttinsa, syödä vain kohtuudella ja keskittyä siihen, minkä tietää olevan itselleen hyväksi. Foods That Heal -kirjan alkusanoja lainatakseni: "Never before has the average man and woman been better fed and so poorly nourished."

Tähän väliin on pakko laittaa yksi ruokavideo, jonka taannoin netissä bongasin. Sanjay Thumma on aivan ehdoton suosikkini intialaisista kokeista, ja tällä videolla hän kokkaa palmuviini-kanaa. Kuten videolla aluksi varoitetaan, tätä suositellaan vain huonon huumorintajun omaaville katsojille. Harvoin on kokkaaminen näin hauskaa!



Sitten ne ruokaohjeet, mutta sitä ennen kuitenkin muutama sana lihasta. Käytän intialaisiin liharuokiin usein naudanlihaa, vaikka se ei ehkä olekaan ihan oikeaoppista. Teen näin ihan siitä syystä, että sopivaa lampaan- tai karitsanlihaa on kovin vaikea lähikaupoista saada, ellei sitten halua ostaa pakastettua lihaa. Ukkelihan on siinä mielessä hauska hindu, että hän syö mitä vain lihaa. Lampaan- tai karitsanlihaa käytän aina silloin, kun sopiva lihapala vain kaupassa silmiini osuu, ja tavallisesti ostan joko etuselkää, lapaa tai keittolihaa. Keittoliha on vähän hämäävä termi, sillä keittoliha sopii muihinkin ruokiin kuin vain keittoihin, esimerkiksi pataruokiin. Tällä kertaa ostamassani lampaan keittolihassa oli myyjän mukaan etuselkää ja niskaa, jotka sopivat aivan erinomaisesti pitkään kypsennettäviin ruokiin.

Jos käytän naudanlihaa, ostan tavallisesti palapaistia, ihan siitä syystä, että se on jo valmiiksi paloiteltu. 😃 Joskus käytän myös lapaa, etuselkää tai keittolihaa. Karjalanpaistilihat sopivat muuten nekin aivan erinomaisesti intialaisiin haudutettaviin liharuokiin! (Muistelen, että tästä olisi joku lukija minulle joskus vinkannut? Kiitokset, jos näin on.) Maku on toki hieman erilainen kuin pelkässä naudan- tai lampaanlihassa, mutta mielestäni vähintäänkin yhtä hyvä.

Lehtikaalista tuli jossain vaiheessa suuri villitys, ja tokihan minunkin piti lehtikaalia kokeilla. En muista, mitä lehtikaalista ensimmäisen kerran tein (olisiko ollut jotain pastaa?), mutten tykännyt siitä yhtään. En pitänyt sen mausta enkä rakenteesta, sillä maku oli minusta liian voimakas, ja lehti jäi kypsentämisen jälkeenkin liian kovaksi. Sitten keksin, että juuri näiden ominaisuuksien ansiosta lehtikaali saattaisi sopia aivan erinomaisesti intialaisiin ruokiin. Se kestäisi mausteita, eikä se menisi paistettaessa samanlaiseksi löllöksi, kuten esimerkiksi pinaatti. Suomalaisissa kaupoissa ei ole oikein ollut tarjolla tämäntyylisiä, pannukypsennykseen sopivia lehtivihanneksia, joten tervehdin lehtikaalia ilolla. Lehtikaali muistuttaa maultaan myös hieman rumpukeppipuun lehtiä (munagaku), ja lehtikaali oli siitäkin syystä oivallinen löytö.

Tämä seuraava liharuoka on helppo, vaikkakin hieman aikaavievä, mutta onneksi kokin ei tarvitse seisoa lieden vieressä koko ajan, vaan ruoka valmistuu aika lailla itsekseen. Kokonaiset mausteet voi jättää alusta poiskin, jos niitä ei ole, ja lisätä halutessaan lopuksi hieman garam masala-jauhetta. Lisäsin loppuun myös vaihtoehtoisen kypsennystavan uunissa, joka hieman lyhentää ruoan aktiivista valmistusaikaa (itse käytän yleensä tätä jälkimmäistä tapaa).

Fontti tuli resepteihin jotenkin kummallisesti, kun kopioin reseptit suoraan arkistoistani, mutta en jaksa kirjoittaa reseptejä uudestaankaan. Toivottavasti teksti näyttää muuten suhteellisen normaalilta?!

LIHACURRY

AINEKSET

500 g luutonta pitkään kypsennykseen sopivaa lihaa (luullista saa olla enemmän, ehkä n. 700 g)

Tahna:

2 keskikokoista tomaattia

4 rkl paksua luonnonjugurttia (turkkilaista)

½ tl kurkumaa
2 tl jauhettua korianteria

1 tl chilijauhetta (laita maun mukaan; tällä määrällä tulee aika mietoa)

1 tl jauhettua juustokuminaa

1 tl suolaa

4 rkl öljyä
3 vihreää kardemummaa
3 neilikkaa
n. 2 cm:n pala kanelitankoa
2 (puna)sipulia hienonnettuna

1 rkl inkivääri-valkosipulitahnaa

Lopuksi: 

mustapippuria myllystä

n. 3 rkl kermaa

1-2 rkl sitruunamehua

tuoretta korianteria koristeeksi

(½ - 1 tl garam masalaa)

VALMISTUS

  

1. Leikkaa liha suupalan kokoisiksi paloiksi (n. 3-4 cm). Soseuta tomaatit esim. sauvasekoittimella tai blenderillä ja sekoita soseutettujen tomaattien joukkoon muut tahnan ainekset.

2. Kuumenna öljy pannulla ja lisää kokonaiset mausteet (kardemummat, neilikat, kanelitanko). Kun mausteet alkavat tuoksua ja pullistua (15-30 sekunnin päästä), lisää sipuli. Paista sipulia keskilämmöllä, kunnes se on ruskistunut mukavasti (15-20 minuuttia). Sekoittele usein, etteivät sipulit pala. Lisää inkivääri-valkosipulitahna ja jatka paistamista, ahkerasti sekoitellen, kunnes valkosipuli ei enää tuoksu raa'alle (muutama minuutti).

3. Lisää tomaatti-jugurtti-maustetahna, sekoita hyvin ja jatka paistamista, kunnes tahna on kuivunut, eli kunnes kaikki neste on hävinnyt pannulta. Tähän menee aikaa noin 20 minuuttia. Sekoita usein varsinkin paistamisen loppuvaiheessa, jottei tahna tartu pannuun kiinni. (Lisää tarvittassa ripaus vettä.)

4. Lisää lihat ja pyörittele lihapalat kauttaaltaan tahnassa. Paista muutama minuutti ja lisää kuumaa vettä sen verran, että lihat peittyvät. Kiehauta ja hauduttele kannen alla miedolla keskilämmöllä, kunnes liha on täysin pehmeää. Tähän saattaa mennä puolitoista, kaksi tuntia. Kurkkaa välillä kannen alle, sekoita, ja lisää tarpeen mukaan hieman kuumaa vettä, jos seos näyttää kuivuvan liiaksi. Kastikkeen tulisi olla loppuvaiheessa aika paksua.

5. Kun lihat ovat kypsiä, maista ruokaa ja lisää makusi mukaan kermaa, sitruunamehua, mustapippuria ja suolaa. Garam masalaakin voisi hieman lisätä. Koristele tuoreella korianterilla.

TAPA 2: LIHAN KYPSENNYS UUNISSA

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Laita paloiteltu liha kannelliseen uunipataan ja sekoita lihapalojen joukkoon 1 tl inkivääri-valkosipulitahnaa, 1 tl chilijauhetta, 1/2 tl kurkumaa ja 1/2 tl suolaa. Laita kansi päälle ja pata uuniin. Kypsennä 45 minuuttia ja sekoita tänä aikana kerran tai pari. 45 minuutin jälkeen lisää pataan sen verran vettä, että lihapalat peittyvät, ja jatka kypsennystä, kunnes liha on aivan pehmeää. Aikaa menee yleensä vielä sellainen tunti ja vartti. Sekoita muutaman kerran kypsennyksen aikana.

Valmista kastike kuten edellä siihen asti, kunnes olet paistanut jogurtti-tomaattitahnan kuivaksi. Lisää sitten pannulle kypsät lihat ja padassa oleva liemi ja sekoita hyvin. Jatka kypsennystä vielä kymmenisen minuuttia ja lisää tarvittaessa hieman vettä (kastikkeen tulisi olla paksua). Maista ja mausta tarpeen mukaan.

 
HUOM! Tässä jälkimmäisessä versiossa kannattaa lisätä  kastikepohjaan aluksi vähemmän chiliä kuin ohjeessa on mainittu, koska lihoissa on jo chilijauhetta.

 

PAISTETTUA LEHTIKAALIA

Varioin tätä ohjetta milloin mitenkin huvittaa. Joskus lisään kuumaan öljyyn siemeniä, kuten ruskeita sinapinsiemeniä tai juustokuminan siemeniä, ja joskus lisään lehtikaalin joukkoon linssejä (tavallisimmin moong-linssejä), keitettyjä kikherneitä tai perunaa. Lehtikaalin joukkoon voisi laittaa mitä vain mieli tekee, ja mausteitakin voi vaihdella mieltymystensä mukaan.

Tällä kertaa tein yksinkertaisen version aika perusaineksista. 

AINEKSET

2 rkl öljyä

pieni pala tuoretta inkivääriä hienonnettuna

muutama valkosipulinkynsi hienonnettuna

1 pieni sipuli hienonnettuna

puolikas vihreä chili hienonnettuna

n. ½ tl suolaa 

½ tl kurkumaa

1 tl korianterijauhetta

n. 150 g lehtikaalia hienonnettuna

  

VALMISTUS

1. Kuumenna öljy ja lisää inkivääri sekä valkosipuli. Paista hetki (varo polttamasta) ja lisää sipuli sekä chili. Paistele keskilämmöllä, kunnes sipuli on hieman pehmentynyt. Lisää suola, mausteet sekä lehtikaali ja sekoita hyvin. Hauduttele kannen alla n. 7-8 minuuttia, kunnes lehtikaali on pehmentynyt mukavasti. Sekoita aina välillä.

Paistettu lehtikaali sopii erityisen hyvin tarjottavaksi intialaisten "kevyiden" leipien (phulka/roti/chapati) kanssa, mutta miksei tietysti riisinkin. Vinkki: intialaisten leipien sijasta voi käyttää myös supisuomalaista rullarieskaa, joka on minusta mainio korvike intialaisille leiville. 😊

Maukasta sunnuntaita!