Kun hätä on suurin

Nyt ajattelin taas kirjoitella intialaisen naistenlehden Woman's eran henkilökohtaisten ongelmien palstan jutuista. Kyseiselle palstalle saa kuka tahansa lehden lukija lähettää mieltään askarruttavan kysymyksen, johon lehden toimitus sitten vastaa. Lukijoiden ongelmat eivät ehkä edusta intialaista elämäntapaa ja naisten ongelmia millään lailla kattavasti (tai kosketa suurta osaa naisista ollenkaan), mutta minusta ne ovat kuitenkin jonkinlainen kurkistusikkuna intialaiseen kulttuuriin. Suomalaisessa naisessa palstan ongelmat herättävät myös varmasti aivan toisenlaisia ajatuksia kuin intialaisessa, joten ongelmia vasten pystyy peilaamaan myös omaa kulttuuriaan ja elämäntyyliään. On myös kiinnostavaa pohtia sitä, miten itse olisi kysyjälle vastannut. Olisitko antanut kysyjälle samanlaisia neuvoja kuin mitä hän nyt sai?

Otanta on melko suppea, kun minulla oli käytettävissäni vain Woman's eran tämän vuoden huhtikuun kaksi numeroa. Olen aiemminkin kirjoittanut samankaltaisen postauksen, jossa ongelmien kirjo on vähän laajempi. Postauksen kuvituksena on mainoksia samaisten lehtien sivuilta, ja käännöksistä olen tälläkin kertaa vastuussa tietenkin itse.  

KYSYMYS 1. Olen 28-vuotias nainen ja minulla on hyvä työpaikka. Vielä kaksi vuotta sitten olin hyvin itsevarma, mutta sitten sain kokea kaksi järkytystä. Mies, johon olin rakastunut ja jonka luulin olevan myös rakastunut minuun, antoi periksi vanhempiensa painostukselle, jätti minut ja meni naimisiin vanhempiensa valitseman naisen kanssa. Toinen järkytys tuli, kun sain selville, että mies, jonka kanssa olin tullut läheiseksi, olikin jo tahollaan naimisissa ja halusi pitää kanssani vain hauskaa.

Olin hyvin masentunut näiden tapausten jälkeen, ja se oli luultavasti ainoa syy, että suostuin järjestettyyn avioliittoon. Tapasin vanhempieni minulle löytämän miehen pari kertaa, sekä hänen vanhempiensa läsnä ollessa että ilman heitä. Mies oli komea, kohtelias ja hänellä oli hyvä työpaikka. Kun miehen vanhemmatkin vaikuttivat hyväntahtoisilta ja avarakatseisilta, suostuin avioliittoon.

Pari kuukautta häiden jälkeen tajusin kuitenkin tehneeni ison virheen. Appivanhempani osoittautuivat määräileviksi ja kapeakatseisiksi, ja vaikka mieheni onkin fiksu ja kohtelias, omien vanhempiensa edessä hän on täysi nössö ja suostuu kaikkeen, mitä hänen vanhempansa sanovat. Pian häidemme jälkeen appivanhempani alkoivat vaatia, että minä jättäisin työni ja ryhtyisin kokopäiväiseksi kotirouvaksi, eikä mieheni ole vanhempiensa ajatusta vastaan.

Olen aivan poissa tolaltani ja haluan päästä pois koko talosta. Mutta vaikka mieheni on heikko, hän on kuitenkin hyvä mies, ja minulla on alkanut olla tunteita häntä kohtaan. En halua erota hänestä, mutta minun on pian pakko, jos hän menee vanhempiensa puolelle ja vaatii minua jättämään työni.

Mitä minun pitäisi tehdä?

VASTAUS: Sinun ei todellakaan pidä jättää työtäsi vain sen takia, että appivanhempasi sitä vaativat ja että miehesi on liian heikko nousemaan vanhempiaan vastaan. Keskustele asiasta ensin miehesi kanssa ja kerro hänelle palkankorotuksista ja ylennyksistä, joita saatat ehkä tulevaisuudessa saada. Jos anoppisi joutuu tekemään paljon kotitöitä, ehdota, että hänelle hankittaisiin joku auttamaan kotitöissä. 

Kun olet varma siitä, että miehesi ymmärtää näkökantasi, pyydä miestäsi puhumaan vanhemmilleen ja selittämään asia heille. Miehesi saattaa olla ensi alkuun vastahakoinen, mutta yritä kuitenkin suostutella hänet puhumaan vanhemmilleen. Ellei hän suostu, puhu itse appivanhempiesi kanssa ja kerro heille samat asiat kuin kerroit miehellesikin, kohteliaasti ja ystävällisesti. Jätä sitten asia siihen, mutta pysy kannassasi joka kerta, kun asia tulee puheeksi.

Ole tulevina kuukausina kohtelias mutta määrätietoinen appivanhempiasi kohtaan ja rakastava puoliso miehellesi. Ehkä miehesi alkaa ymmärtää sinua ja appivanhempasi hyväksyvät väistämättömän, ja elämänne asettuu uomiinsa.

Jos miehesi ei kuitenkaan ole samoilla linjoilla kanssasi ja appivanhempasi edelleen itsepäisesti vaativat, että jätät työsi, sinun täytyy miettiä asiaa uudelleen. Rakastatko miestäsi niin paljon, että pystyt luopumaan työstäsi?

KYSYMYS 2. Olen tuore 24-vuotias aviovaimo (liittomme oli järjestetty), ja sosiaalisesta mediasta on tullut minulle pakkomielle. En käy töissä, ja asun kahdestaan mieheni kanssa, joten minulla on kotitöiden tekemisen jälkeen runsaasti aikaa olla Facebookissa, Twitterissä ja muissa vastaavissa. Minulla on myös paljon nettiystäviä, ja tykkään chattailla heidän kanssaan monta tuntia päivittäin.

Minun ja mieheni välit ovat nykyään hyvin huonot. Ärsyynnymme toisiimme helposti ja riitelemme paljon. Samaan aikaan on kuitenkin tapahtunut jotain ihanaa. Olen tavannut netin kautta uuden miespuolisen ystävän, jonka kanssa olen tullut hyvin läheiseksi. En tiedä hänestä paljonkaan, mutta hän ymmärtää minua ja avio-ongelmiani erittäin hyvin. Hän on myös sanonut, että voisi järjestää minulle työpaikan ulkomailta! Hän ei vielä tiedä työn yksityiskohtia, mutta palkkani olisi 10 lakhia*, ja pystyisin laittamaan koko palkan säästöön, koska asuminen ja ruokailu olisivat ilmaisia. Ja tämän hienon työpaikan saadakseni minun pitäisi maksaa vain yhden kuukauden palkkaa vastaava summa!

Olen niin innoissani, etten pysty nykyään ajattelemaan mitään muuta kuin mieheni jättämistä ja tämän työn vastaanottamista. Pystyisin helposti järjestämään työpaikkaa varten vaadittavan maksun myymällä hääkoruni. Uuden ystäväni mukaan minun täytyisi tulevassa työpaikassani tehdä vain 4-5 tuntia päivässä töitä, joten minulle jäisi runsaasti aikaa myös netissä oloon!

Mutta minua myös pelottaa vähän. Miten vanhempani ja mieheni suhtautuvat uutiseen, ja onko työpaikka sellainen kuin uusi ystäväni sanoo sen olevan?

(* 10 lakhia = miljoona rupiaa eli n. 13 225 euroa)

VASTAUS: Luojan kiitos sinulla on edes vähän tervettä järkeä vielä jäljellä! Vain hyvin epäkypsä vaimo voi kuvitella jättävänsä miehensä sen takia, että pääsisi muualle viettämään aikaansa netissä. Etkä varmaankaan tosissasi kuvittele, että vanhempasi tukisivat sinua päätöksessäsi?

Uusi "ystäväsi", josta et tiedä käytännöllisesti katsoen mitään, vaikuttaa myös hyvin epäilyttävältä! Olet vasta ystävystynyt hänen kanssaan, ja hän tarjoaa sinulle jo työpaikkaa - josta sinun täytyisi maksaa! Eivätkö hälytyskellosi yhtään soineet siinä vaiheessa? Varmasti nimittäin tiedät, että työpaikoista ei yleensä tarvitse maksaa?

Sosiaalinen media on nykyään hyvä keino vaihtaa ajatuksia ja pitää hauskaakin, mutta siitä ei pitäisi tulla elämän tärkeintä asiaa. Sinulla tuntuu olevan liian paljon vapaa-aikaa, joten miksi et rupeaisi harrastamaan tai opiskelemaan jotain tai menisi töihin? Voisit etsiä töitä vaikkapa tietotekniikan alalta, kun ala tuntuu kiinnostavan sinua. Käytä aikasi hyödyksesi ja tutustu myös mieheesi paremmin. 

KYSYMYS 3. Olen 21-vuotias yliopisto-opiskelija. Olen ainoa lapsi ja luonteeltani hiljainen ja tunnollinen. Olen aina menestynyt opinnoissani ja ollut ylpeyden aihe vanhemmilleni. Vuosi sitten rakastuin kuitenkin kapinaryhmän johtajaan, ja kaikki muuttui.

Älä kysy, mikä sai minut kiinnostumaan hänestä - en tiedä sitä itsekään.  Kaikki alkoi siitä, kun olin tulossa yhtenä päivänä koulun kirjastosta, ja hän törmäsi minuun. Kirjani levisivät lattialle, mutta me vain seisoimme ja tuijotimme toisiamme. Rakkaus iski meihin kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Rakkautemme ei ehtinyt kauan kukoistaa, kun poliisi tappoi poikaystäväni. Syynä oli se, että poikaystäväni oli jenginsä kanssa murtautunut erään rikkaan miehen taloon, ja poikaystäväni oli murhannut tielle osuneen naisen. Nyt olen ajatellut, etten mene koskaan naimisiin, vaan omistan loppuelämäni poikaystävälleni. Poikaystäväni oli hindu, mutta hänen unelmansa oli kääntyä muslimiksi, liittyä Isisiin ja taistella kalifaatin perustamisen puolesta. Minä en tiedä mitään islamista tai kalifaatista, mutta haluan liittyä Isisiin. Kuinka voin tehdä sen?

VASTAUS: On olemassa sanonta, että rakkaus on sokea, ja se näyttää pitävän sinun kohdallasi hyvin paikkansa. Poikaystäväsi kuoli, kun hän oli ensin tehnyt ryöstön yhteydessä murhan, ja sinä teet hänestä sankarin? Murhaajasta? Vaikka et voisikaan mitään rakkaudellesi kyseistä miestä kohtaan, tiedät kuitenkin varmasti, että hän oli paha ihminen ja että jos olisit pysynyt hänen tyttöystävänään tai mennyt naimisiin hänen kanssaan, olisit joutunut väärille raiteille, tuhonnut elämäsi ja aiheuttanut suurta surua vanhemmillesi?

Isis on vaarallinen järjestö, ja maamme hallitus yrittää jatkuvasti jäljittää Isisiin liittyviä henkilöitä, jotta heidät vaarallinen toimintansa pystyttäisiin estämään. Sinäkin joudut viranomaisten silmätikuksi, jos osoitat kiinnostusta järjestöä ja sen toimintaa kohtaan. 

Rakastamasi mies on kuollut, ja vaikka ehkä vielä kaipaatkin häntä, sinun täytyy jatkaa elämääsi. Palaa takaisin siksi hiljaiseksi ja tunnolliseksi opiskelijaksi, jollainen olit, ja tee vanhempasi ylpeiksi sinusta. Ajan myötä näet asiat toisessa valossa ja ymmärrät, miten pienestä elämäsi oli lopulta kiinni.

KYSYMYS 4. Olen 24-vuotias nainen, ja minulla on erittäin hyvä työpaikka. Poikaystäväni on myös vakaassa asemassa, ja koska sekä minun perheeni että hänen perheensä hyväksyivät avioliittosuunnitelmamme, kaikki ovat alkaneet puhua häistämme, varsinkin sulhaseni.

Minulla on kuitenkin iso ongelma. Rakastan sulhastani, enkä halua mennä naimisiin kenenkään muun kuin hänen kanssaan, mutta en halua mennä naimisiin vielä ainakaan viiteen vuoteen.

Kuinka kertoa sulhaselleni ja perheillemme, että vaikka haluankin mennä sulhaseni kanssa naimisiin, haluan toteuttaa muita unelmia ennen häitä? Haluan matkustaa, edetä urallani, saada ylennyksiä, viedä vanhempani ulkomaanmatkalle ja saada säästöön sen verran rahaa, ettei minun tarvitse murehtia töistä pois jäämistä sitten, kun meille tulee vauva. Niiden asioiden lista, jotka haluan tehdä ennen vakiintumistani, on loputon.

Jos kerron sulhaselleni ja perheillemme toiveistani, sulhaseni pettyy, omat vanhempani suuttuvat, eivätkä sulhaseni vanhemmat taatusti ymmärrä minua, vaan he alkavat kyseenalaistaa, olenko oikea henkilö heidän pojalleen.

Mitä minun pitäisi tehdä?

VASTAUS: Kenenkään ei pitäisi mennä naimisiin, ennen kuin tuntee olevansa täysin valmis siihen. Jos ihmisellä on toteutumattomia unelmia, hän ei ole valmis avioliittoon, koska toteutumattomat unelmat tulevat väijymään aina mielen sopukoissa ja aiheuttamaan katumuksen tunteita. 

Sinun tulisi puhua sulhasesi kanssa, koska hän on se, joka ymmärtää tilanteesi parhaiten. Sulhasesi saattaa olla aluksi pettynyt ja poissa tolaltaan, mutta jos hän rakastaa ja ymmärtää sinua, hän suostuu odottamaan sinua. Kun sulhasesi tukee sinua, myös vanhempanne pystyvät antamaan sinun toteuttaa unelmiasi, ennen kuin astutte avioliittoon. Mutta jos miehesi on sitä mieltä, että teidän tulisi mennä heti naimisiin ja että pystyt toteuttamaan unelmasi häiden jälkeenkin, mieti tarkkaan, mitä teet. Juttele asiasta kunnioittamiesi ihmisten ja luotettavien ystävien kanssa, ennen kuin teet lopullisen päätöksen.

Nauttikaahan viikonlopusta - ja elämästä!