Poikaset ovat hyvin erikoisen näköisiä: niillä on ikään kuin kalju punainen pää, ja päälakea reunustavat kirkkaankeltaiset haituvat. Nokan pää on valkoinen, ja silmät ovat jotenkin suhteettoman isot ja mustat. (Näin muuten viime yönä unta, että päälakeni oli samannäköinen kuin näiden poikasten, ja olin ihan järkyttynyt asiasta. Mietin, että pitääkö minun nyt käyttää joka päivä hattua, kun enhän minä kehtaa tällaisella päälaella ihmisten ilmoilla liikuskella.)
Tämä taisi olla Suomenojan ensimmäinen nokikana-poikue, sillä näin vielä usean nokikanan pesässään hautomassa. En tiedä, milloin nämä poikaset ovat mahtaneet kuoriutua, mutta eivät nuo kovin vanhoja voi olla.
Poikaset seurasivat vinhasti äitiään ja piipittivät koko ajan hirmuisesti. Poikasilla oli kova nälkä, ja äidillä oli poikasten ruokkimisessa täysi työ. Äiti sai olla koko ajan uppeluksissa sukeltelemassa ruokaa lapsilleen.
Isäkin ilmeisesti ruokkii lapsia ja myös hautoo munia, sillä löysin tiedon, että molemmat emot hautovat munia ja ruokkivat poikasia. Ensin ihmettelin, että mikäs se tämmöinen lintu on, jolla on kaksi emoa, mutta ilmeisesti lintujen "vanhemmista" puhuttaessa käytetään termiä 'molemmat emot'. Nimitystä tutkiessani törmäsin hupaisaan keskustelupalstan kysymykseen: ovatko lesbosuhteet linnuilla kovinkin yleisiä, kun poikasilla on kaksi emoa. En siis tiedä, onko tuo 'molemmat emot' ihan virallinen ilmaisu, vai onko se vain kömpelön käännöksen kautta tai muutoin kieleen hiipinyt ilmaus.
Uiminen onnistui poikasilta oikein vinhakkaasti, mutta seisominen näytti vielä aika epävakaalta.
Tosin aikuisen nokikanan kävelykin on vähän vaappuvaa, joten ehkä tyyli ei tuosta enää paljon muutu.
Poikaset oppivat etsimään itse ruokansa noin kuukauden ikäisinä, ja lentokykyisiä ne ovat noin kahden kuukauden iässä.Nokikanavanhemmat olivat hyvin tarkkoja reviiristään, ja jos yksikin lintu yritti tulla liian lähelle heidän pesäänsä, tungettelija sai heti kyytiä. Sellaistakin luin, että jos ruoasta on pulaa, nokikana saattaa tappaa jopa omia poikasiaan.
Näin myös vedessä sukeltamassa kummallisen näköisen olennon, joka ei selvästikään ollut lintu. Kyseessä lienee piisami?
Asia jäi selvittämättä, kun eläin sukelsi veden alle ja katosi.
Tämä katoaa nyt leipomaan mustikkapiirakkaa.
Sulla täytyy olla tosi hyvä kamera, että pääset noin lähelle ilman että kuvista tulee rakeisia? Hyviä kuvia. Mulle kävisi just niin, että menisin liian lähelle ja kuvattavat olisi jo kadonneet.
VastaaPoistaMulla on ihan vaan pokkarikamera, mutta siinä on kyllä kohtuuhyvä zoomi. Nuo Suomenojan linnut ovat myös aika rohkeita, kun ovat niin tottuneita ihmisiin.
PoistaKiitos, en ole ikinä nähnyt nokikanaa saati sitten poikasia. Söpöjä ovat!
VastaaPoistaPikkusen lintublogin suuntaan menee, mutta menköön, hienoja kuvia! :D
Kiva jos ilahduttivat! :-)
PoistaHehee, pitää nyt pysytellä jonkin aikaa poissa Suomenojalta, etten taas innostu tehtailemaan lintupostauksia. :-D Paitsi että tulin sieltä juuri lenkiltä, mutta kamera pysyi visusti repussa. ;-)
Kiva kun esittelit! Täällä on nokikanoja, mutta pysyvät niin kaukana ihmisistä ettei pääse kuvailemaan, poikasia en ole koskaan nähnyt elikä piilottelevat tosi hyvin.
VastaaPoistaHeh, ei ihme jos tuleevat uniinkin :D
Nämä linnut ovat ihmeen rohkeita, mutta kyllähän tuolla laukkaa niin paljon ihmisiä, että varmasti tottuvat aika pian.
PoistaPoikaset ovat erikoisuudessaan niin mieleenpainuvia, että en minäkään ihmettele, että tulevat uniinkin. :-)
Voi pieniä,eihän nuo nyt kovin suloisia ole mutta jotenkuten hellyttäviä. Kiitos esittelystä.
VastaaPoistaNauratti tuo jotenkuten hellyttäviä. :-D Mutta äidin mielestä nuo ovat varmaan maailman suloisimpia poikasia. :-)
PoistaOnpa hassun näköisiä nuo poikaset. Ekaa kuvaa kun katsoin, niin mietin, että no mikä ihme otus toi on :D
VastaaPoistaMutta ihania lintuja kuitenkin :) Toivottavasti elämä on niille suosiollinen.
Ei tuo otus tosiaan varsinkaan ekassa kuvassa hirveästi linnulta näytä. :-D Mutta suosiollista elämää minäkin toivon. Minusta poikasia oli toisella käyntikerralla vähemmän kuin ekalla kerralla – ettei vain osalle olisi käynyt jo kalpaten? :-(
PoistaMustikkapiirakkaa? Eikos tama ole vahan aikaista mustikoille?
VastaaPoistaMutta empa ole tuollaisia otuksia tavannut, vaikka olen 18 ekaa vuottani nokikanarikkaan jarven rannalla asunut.
Tässä tapauksessa voisi varmaan sanoa, että on vähän myöhäistä mustikoille. :-) Pakastimestahan mä ne kaivoin, ja pakastimen antimista olen tehnyt viime aikoina hillot ja mehutkin. On nuukuus iskenyt, ja pakastinta pitää muutenkin tyhjentää, että saa sitten uutta kamaa sisälle.
Poistahahaha, lesbolintuja :D aika hauska ilmaus kyllä tuo "molemmat emot"...
VastaaPoistaJust eilen todettiin ystävän kanssa, kuinka ikävä on OIKEAA mustikkapiirakkaa. hmmm...
Mä luulin ensin, että nokikanoilla on joku kolmen kimppa -malli, että ukko ottaa kaksi puolisoa. :-D
PoistaMä en oikein hirveästi tykkää pullapohjaisesta mustikkapiirakasta, mutta kaikki muru-jutut osuvat ja uppoavat. :-)
Onpas tosiaan melkoisia kaljupäitä. Sinulla taitaa olla luonto siellä takapihallasi, kun pääset näin hyville aitiopaikoille!
VastaaPoistaEi nyt ihan takapihalla, mutta lähellä kumminkin. Ja kyllä meidänkin pihalla kukkui tänä aamuna käki, mutta käki ei taida kummoinen harvinaisuus olla. :-)
PoistaNo huh, olipa rumia. Onneksi vanhemmat yleensä rakastavat lapsiaan pyyteettömästi ja ulkonäölla ei ole niin väliä... Paitsi toi tappojuttu jäi hieman pohdituttamaan, joka toisaalta on ihan ymmärrettävä suhtautumistapa. Jos kerta ei ruoka kaikille riitä kannattaa ilmeisesti nuorimmasta päästä vähentää? Hmm.
VastaaPoistaMun mielestä toi tappojuttu kuulostaa aika karmaisevalta, vaikka kyllähän siinä kieltämättä jotain logiikkaa on. Parempi että jotkut saavat kunnolla syödäkseen kuin että kaikki joutuvat kitumaan. En tiedä, millä perusteella vanhemmat poikasiaan mahdollisesti eliminoivat - oliskohan niin, että vahvimpien annetaan jäädä ja heikoimmat saavat mennä?
PoistaMoikka! Tää ei liity postaukseen, mutta tulin utelemaan, että millainen sukunimipolitiikka Andhrassa on. Jos osaisit auttaa. Eli jos menee naimisiin intialaisen miehen kanssa, tuleeko naisen ottaa miehen sukunimi? Perustuuko juttu lakiin vai perinteisiin? Ja jos saan vielä udella, otitko miehisi sukunimen vai piditkö omasi? Jos meni liian henkilökohtaseks niin ei tietenkään tarvi vastata! :)
VastaaPoistaKyllä naiset ottavat siellä miehensä sukunimen, mutta siitä ei ole tietoa, mihin se perustuu. Eikä ole nyt ukkeli paikalla, että voisin konsultoida. Ja epäilen, että sekään ei tietäisi. :-)
PoistaAjattelin: "Ihanaa! En kestä!" ja "Tosi hyvä kuva piisamista."
VastaaPoistaNoita lintuja en suureksi surukseni nimittäin ollut koskaan ennen nähnyt näin esiteltynä ja nehän ovat melkein söpömpiä kuin marsunpoikaset ja itse taas koetin koko viime kesän saada kuvaa äitini mökkirannan piisamista, saamatta muuta kuin suttuisia, kaukaazoomattuja kuvia.
Hihii, söpöydestä voidaan varmaan olla monta mieltä. ;-) Ovathan nuo ainakin siinä mielessä söpöjä, että ovat pieniä. Ja äidin mielestä ovat varmasti maailman söpöimpiä, vaikka eihän lintu tietysti ajattele ihmisen lailla, että onpa mulla ihanat lapset. :-)
PoistaEn muista olenko itse nähnyt koskaan marsunpoikasia. Varmasti ovat suloisia. ♥
Voi mitä ihanuuksia!!! Minusta noksunpoikaset ovat just söpöjä punkkareita ♥♥♥ Tosi hienoa, että pääsit näkemään oikein läheltä punk-kulkuetta :D
VastaaPoistaKiitos sinulle vinkistä! Ilman sitä en olisi edes tiennyt, että tämmöisiäkin punkkareita on maailmassa, enkä olisi osannut lähteä niitä etsimäänkään. :-)
Poista