Apinamaista menoa

Päivittelen tässä hieman kuulumisiani ja pahoittelen samalla, että en ole ehtinyt lukemaan muiden blogeja - enkä taida paljon ehtiäkään lähimmän parin viikon aikana, jos meno vieraani kanssa jatkuu samanlaisena kuin tähän asti. Yritän kuitenkin antaa tulevaisuudessa elonmerkkejä hieman tiheämmin - jos ei muuten, niin ainakin kuvien muodossa.

Saavuimme Hyderabadiin keskiviikkona, ja olin aika yllättynyt, kun parin viikon takainen pommi-isku ei näy täällä arjessa mitenkään. Täällä uudemmassa osassa kaupunkia ei voisi kyllä mistään arvata, että kaupungissa on mitään terrori-iskua tehtykään! En sitten tiedä, millainen on tilanne vanhassakaupungissa, mutta sekin varmasti selviää, kun pian on tarkoitus mennä sinnekin suunnalle.

Lämpöä täällä on ihan riittämiin, vaikka kesä on vasta aluillaan. Asteita on päivisin 36 ja yöllä vähän päälle kahdenkymmenen. Kävimme eilen ajelulla Medakin kaupungissa, ja luonnon kuivuus kauhistutti. Miltähän luonto mahtaa näyttää parin kuukauden päästä kesän loppupäässä?

Medakin matkan parasta antia olivat hupaisat apinat, joita oli tien vieressä pilvin pimein. Jotkut olivat käyneet kippaamassa apinoille tien viereen tomaatteja, riisiä ja banaaneja, jotta raukat saisivat edes jotain syödäkseen.

Apinat olivat villejä ja sen verran pelottavan näköisiä, että oli parempi ihailla niitä autosta sisältä. Jotkut oikein sähähtelivät ja näyttelivät hampaitaan. Ainoastaan noita riisikupilla hääräviä apinoita uskalsin mennä kuvaamaan ihan läheltä, kun paikalle oli pysähtynyt toinenkin auto, ja perhe oli ulkona katselemassa apinoiden syömistä. Muutenkin ajattelin, että apinat olivat niin keskittyneitä ruoan kahmimiseen, että niillä ei ollut aikaa hypätä niskaani. Touhusta piti tietysti ottaa pieni videonpätkäkin.



Medakissa kävimme katsomassa taas Medakin kivikirkkoa, joka on yksi Aasian suurimmista.

 

 

Kirkossa ei saisi ottaa sisällä valokuvia, mutta olimme niin ovelia, että menimme sisään sivuovesta, eikä kukaan sanonut minulle kamerasta mitään. Ilahduin kovasti, kun sain otettua sisälläkin kuvia.

 

Anoppi kutsui minut ja tätini syömään eräänä päivänä anopin kuuluisia masala dosia, ja tätinikin tykästyi näihin intialaisiin lättysiin kovasti. Anoppi on joutunut viimeiset pari viikkoa tekemään kaikki kotihommat itse, kun hänen kotiapulaisensa lähti kotikaupunkiinsa juhlistamaan tyttärensä ensimmäisiä kuukautisia. Olin luullut, että nämä kuukautisseremoniat ovat käyneet nykypäivän Intiassa harvinaisiksi, mutta yhä vieläkin - ainakin joissakin yhteisöissä - tytön tuloa hedelmälliseen ikään juhlitaan hyvinkin näyttävästi. Kotiapulaisen perheessäkin juhlitiin monta päivää, ja tytölle hankittiin komeita sareja ja kultakoruja, ja ruokapöydät notkuivat.

Kotiapulaisen poissaolessa anopin apulaisena on toiminut autonkuljettaja, joka on - tavanomaisten autonkuljettajan töittensä lisäksi - saanut luututa lattioita, pestä astioita ja käydä ostamassa vihanneksia. Sääliksi käy poikaparka!

Eräänä iltana kävimme käsityöpuisto Shilparamamissa, josta olen kertonut aiemmin jo monet kerrat. Nyt puistosta löytyi taas jotain ihan uutta, kun päädyimme syyskuussa avattuun veistospuistoon, jossa oli tehty hauskoja veistoksia kaikenlaisesta romumateriaalista.

 

Veistospuistossa oli kiva näköalapaikka, josta aukesivat hienot näköalat yli uudemman Hyderabadin.

Shilparamamissa on ihana kuljeskella varsinkin illan pimennyttyä, kun siellä on niin tunnelmallista.

Eilisen Medakin-retken jälkeen polveni on taas vaihteeksi hieman väsynyt, joten taidamme (?) ottaa tänään ihan rauhallisesti. Kohta lähdemme talomme katolle ottamaan aurinkoa ja katsomaan, josko saisimme naamaamme kauniin punaisen värin.

Mukavaa viikonalkua kaikille!