Ministeri matkustaa

Olen Hyderabadissa ajamassa autolla jonnekin. Yhtäkkiä tulen autojonon perään, eikä minullakaan ole muuta vaihtoehtoa kuin pysähtyä jonon perään odottelemaan, että jono lähtee liikkeelle. Jonolle ei näy mitään syytä - ehkä tiellä on tapahtunut jokin onnettomuus, ja tie on sen takia tukossa? Jos sattuu olemaan jonon etunenässä, voi nähdä, että mitään onnettomuutta ei ole tapahtunut, vaan poliisit ovat pysäyttäneet liikenteen jostakin muusta syystä. Jos on viettänyt tarpeeksi pitkän aikaa Intiassa, voi todennäköisesti jo arvata, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan, koska saman näytelmän on nähnyt jo niin monta kertaa.

Ehkä viiden tai kymmenen minuutin odottelun jälkeen näkyviin (ja kuuluviin) ilmestyy poliisijeeppi, jota seuraa vielä toinen samanlainen. Sen jälkeen tapahtuu jotain, mikä tuntuu aina vain yhtä absurdilta.



Jeeppien perässä ajaa viisi tai kuusi mustaa luodinkestävää autoa, joista yhden katosta sojottaa kasa antenneja. Mustien autojen jälkeen jonon viimeisenä ajaa vielä yksi valtion auto, jonka jälkeen poliisi antaa merkin, että kaikki saavat taas liikkua. Ihmiset heräävät jähmetyksestään, ja liikenne alkaa rullata siitä, mihin se jäi.

Intiassa ministereiden ja muiden ylempien herrojen kuuluu päästä liikkumaan esteettömästi, koska herrojen aika on kortilla ja koska herroille tulee pokkuroida muutenkin kaikin tavoin. Jokainen, joka on käynyt Intiassa tai nähnyt intialaista liikennettä esimerkiksi telkkarissa, tietää, että esteetön liikkuminen täkäläisillä kaduilla ei onnistu, edes keskellä yötä, ilman että muu liikenne pysäytetään täysin. Kun poliisi tietää jonkun ministerin olevan liikenteessä, kadut suljetaan ja liikenne pysäytetään hyvissä ajoin, ennen kuin ministerin saattue saapuu paikalle. Eikä ole vaikea kuvitella, millaisen kaaoksen kymmenen tai viidentoista minuutin täydellinen katkos pahimpaan ruuhka-aikaan aiheuttaa.

Pääsin minäkin kerran ajelemaan ministerisaattueessa. Satuin nimittäin tekemään u-käännöksen sille puolelle tietä, joka oli suljettu saattueen takia. En tajunnut, että se puoli tiestä oli suljettu, vaan ihmettelin vain, kun sain ajella tiellä kaikessa rauhassa, omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni. Yhtäkkiä poliisin pillit alkoivat ulvoa takanani, ja näin kaukana edessä seuraavassa risteyksessä tarmokkaasti viittilöivän poliisin. Poliisi huitoi minua pois saattueen edestä niin voimallisesti, että pelkäsin hänen kätensä irtoavan. Niin me sitten ajelimme hetken matkaa: minä sinisellä koppakuoriaisellani edellä ja ministerisaattueen jeepit ja mustat saattueautot pillit ulvoen perässä. Onneksi pääsin tekemään taas seuraavassa risteyksessä u-käännöksen, ja sain pikkuisen kärryni ulos saattueesta, etten häpäissyt intialaisia poliisivoimia sen enempää.       

Kaikkein naurettavinta näissä ministerisaattueissa on minusta se, miten paljon kalustoa ja työvoimaa yhden vaivaisen ministerin liikkumiseen tarvitaan. Jokaiseen tienristeykseen tarvitaan tietenkin ainakin yksi poliisi, joka kommunikoi muiden poliisien kanssa puhelimitse. Itse saattueeseen tarvitaan siihenkin muutama poliisiauto ja vielä ylimääräisiä mustia jeeppejä hämäykseksi, jotta kukaan ei arvaisi, missä autossa ministeri istuu. Jos mustia autoja olisi vain yksi, kaikki tietenkin arvaisivat, että tuossa se kanisteri nyt menee. Ennen ministerin ohiajoa tien vierustat pitää myös putsata kaikista laittomasti pysäköidyistä autoista. Väärin pysäköidyt autot kun saattaisivat kalahtaa poliisien omaan nilkkaan, kun ministeri alkaisi ohiajaessaan ihmetellä, että kukas konstaapeli se täällä oikein liikennettä valvoo, kun täällä on väärin pysäköityjä autoja. Niinpä poliisien hinausauto ajelee hyvissä ajoin ennen saattuetta katua edestakaisin, ja hinausauton lavalla istuva poliisi huutaa kovaääniseen: auto mallia se-ja-se, rekisterinumerolla se-ja-se, siirtäkää autonne välittömästi. Useimmiten auto (tai moottoripyörä tai autoriksa tai muu vastaava) siirtyy aika ripeästi muualle, koska eihän kukaan halua kulkupelinsä päätyvän poliisien hinausauton lavalle.

Ukkeli sattui kerran Suomessa samaan junanvaunuun jonkun suomalaisen ministerin kanssa. Ministeri (en muista enää, kuka) matkusti junassa yksikseen, ilman minkäänlaisia turvamiehiä tai -saattueita. Ukkeli kertoilee tätä suomalaisen ministerin junamatkaa joskus Intiassa kuin parastakin vitsiä: siinä se ministeri istui koko matkan ihan yksin, papereitaan lueskellen ja töitään tehden! Eikö olekin hassua?