Tänään on hindukalenterin mukaan vuoden viimeinen päivä, ja huomenna juhlitaankin sitten uutta vuotta eli ugadia, josta olen kirjoitellut aiemmin täällä. En ole vielä ihan varma, miten me juhlistamme ugadia, mutta jotain kivaa on ehkä suunnitteilla. 
Lämpötilat nousivat viikonvaihteessa uusiin huippulukemiin ja ovat sen jälkeen myös pysyneet siellä.
Tällainen kuumuus rasittaa minua ja tekee minusta natisevan akan, joka tuntuu löytävän valittamista vähän kaikesta. En haluaisi olla mikään mörmö, joka istuu sohvan nurkassa hikoilemassa ja valittamassa, vaan olisin paljon mieluummin hyväntuulinen ja aurinkoinen immeinen. Välillä yritän oikein pakottaa itseni paremmalle tuulelle ajattelemalla kaikkea hauskaa ja myönteistä, mutta paskat se mitään auttaa. Kohta on taas naama nurpallaan ja suu käy kuin heinäladon ovi.
Arjen toiminnoistakin tulee tällaisessa kuumuudessa rasittavia, eikä esimerkiksi ruoanlaitto voisi vähempää kiinnostaa. Syön mieluummin kolme päivää vanhaa ruokaa kuin teen jotakin uutta. Juokseminenkin on aika hikistä puuhaa, ja yhtenä iltana, kun tulin lenkiltä, oikein pelästyin, kun katsoin itseäni peilistä: naamani oli niin punainen, että en ollut edes tiennyt sen voivan olla niin punainen. Mitähän intialaiset koskaan-hikoilemattomat naapurit tästä näystä ajattelisivat?
Tykkään käydä lenkillä iltaisin auringon laskettua, vaikka aikainen aamu ennen auringonnousua olisi huomattavasti parempi ajankohta, koska silloin on vielä edes vähän viileämpää. Kuuden aikaan aamulla on vain 25 astetta, kun illalla auringon laskiessa asteita on vielä 33. Intialaisetkin käyvät kävelyllä nimenomaan aamusta - jotkut ihan hulluun aikaan, jo ennen viittä! Vuodesta 2009 lähtien (kolme vuotta, joo) olen suunnitellut kokeilevani, miltä aikainen suoraan sängystä -juoksulenkki tuntuisi, ja viime viikolla sain vihdoinkin suunnitelmani toteutettua ja itseni ennen kuutta lenkille!
Tulihan sitäkin kokeiltua. Olin lähtiessäni vielä niin tokkurassa, että meinasin ajaa parkkipaikalla yhtä tolppaa päin. Juoksukin oli sellaista eteenpäin raahautumista, että olisin tarvinnut perämoottorin. Ei siis auta kuin lenkkeillä illalla, oli miten kuuma tahansa. Vali vali.
Vielä viikko sitten olin sitä mieltä, että selviäisin Intian kesästä ilman ilmastointia - pelkkä tuuletin riittäisi makuuhuoneessakin. Nyt on jo vähän toinen ääni kellossa. Yhtenä iltanakin nukahdin kuumuudesta huolimatta melko pian, mutta heräsin puoli kahden aikaan - yltä päältä hiestä märkänä. Vedin hiukseni niskasta ylös töttörölle ja kävin viilentymässä parvekkeen ovella pelkissä alushousuissani (liikaa tietoa?). Toivottavasti naapuritalon ikkunassa ei ollut samaan aikaan muita unettomia. Olisi tehnyt kovasti mieli kokeilla parvekkeella nukkumista, mutta enhän minä voi siellä nukkua, kun siellä on niitä liskoja, jotka saattavat vaikka syödä minut. Aamulla minusta on sitten pelkkä raato jäljellä ja liskoilla vatsat pulleina.
Ukkeli keksi helpottaa oloaan sillä, että hän kävi kastelemassa t-paitansa, ja veti märän paidan päälleen. Minun piti tietenkin heti kopioida ukkelin idea, ja kävin kastelemassa ohuen pyyhkeen, jonka vedin yläruumiini peitoksi. Voi miten ihanasti se viilensikään! Sain nukuttua pyyhkeen avulla pari tuntia, mutta sitten heräsin siihen, että kattotuuletin oli kuivattanut pyyhkeen, ja pyyhe olisi pitänyt käydä kastelemassa uudestaan. En jaksanut.
Nyt nämä yölliset taistelut on toivottavasti taisteltu ja viuhahtelut viuhahdeltu, sillä makuuhuoneeseen pitäisi tulla tänään ilmastointi. Itse ilmastointilaitteet tuotiin eilen, ja nyt odotellaan enää asennusta. Voi kun saisimme nukkua ensi yönä pitkästä aikaa viileässä!
Vettäkin pitäisi kuumalla muistaa juoda, mutta jatkuva veden lipittely on minusta suhteellisen rasittavaa hommaa, ja siksi veden juonti tuppaa aina unohtumaan. Meillä tulee toisesta keittiön hanasta juomakelpoista vettä, ja toisesta hanasta tulee jotain-muuta-vettä. (Ei siis kuten Suomessa, että toisesta hanasta tulee kylmää ja toisesta lämmintä vettä.) Olen käyttänyt hanasta tulevaa juomavettä kahvinkeittoon ja ruoanlaittoon, mutta raakana emme ole sitä koskaan juoneet. Viime viikolla ukkeli kuitenkin päätti, että hänpä rupeaa juomaan nyt hanavettä, jotta tottuisi Intian bakteerikantaan. Minua hanavesi ei yhtään houkutellut, koska olin aivan varma, että siinä on kuitenkin joku putkista tuleva sivumaku. Jos vedessä on yhtään sivumakua, en saa alas sitäkään vähää, mitä normaalisti saisin.
Ukkeli se totutteli bakteerikantaan - reilun vuorokauden ajan. Sen jälkeen hänelle nousi kova kuume, ja hänen vatsansa tuli kipeäksi. Lääkärireissuhan siitä lopulta seurasi. Sitä ennen potilasta hoidettiin muun muassa kookosvedellä, joka on hyvin ravinteikasta ja suosittua janojuomaa varsinkin kesäkuumalla.
Vihreitä kookoksia myydään katujen varsilla, ja kookosten sisällä olevan veden voi juoda joko paikan päällä kadun varressa tai sitten kookokset voi viedä kotiin.
Takeaway-kookokset sidotaan narulla nippuun, jotta ne olisi helpompi kantaa kotiin. Myyjä ei myöskään tee niihin reikää, vaan niistä leikataan vain pala päistä pois, ja reiän saa kaivertaa itse vasta sitten kotona.
Ukkelin vaiva meni lopulta ohitse itsekseen, mutta yleislääkäri lähetti ukkelin varmuuden vuoksi kuitenkin vielä sisätautilääkärille yhteen lääkärikeskukseen, jossa olemme käyneet ennenkin. Minun on aina tehnyt mieli kaivaa kamera siellä esiin, koska siellä olisi minusta niin paljon mielenkiintoista valokuvattavaa. En kuitenkaan uskalla, koska joku potilas saattaisi hurjistua: toiset kärsivät täällä vakavista sairauksista, ja sinä turisti tulet tänne valokuvailemaan!
Yksi kuva oli kuitenkin ihan pakko hätälaukaista.
Keskuksessa ei siis tehdä sikiön sukupuolitutkimuksia, mikä oli tehty kaikille hyvin selväksi, sillä näitä kylttejä oli paljon. (Intian lasten sukupuolijakauman vääristymisestä olen kirjoitellut aiemmin täällä.)
Nyt kun olen tässä valitellut vähän kaikesta, loppuun pitää lisätä yksi erittäin iloinen asia: meidän talossamme on täysi varasähköjärjestelmä, mikä tarkoittaa sitä, että sähkökatkokset eivät häiritse elämäämme juuri lainkaan. Näin kesällä sähköstä on siitäkin pulaa, ja sitä joudutaan säännöstelemään sähkökatkosten avulla. Kotitalouksista sähköt katkaistaan tyypillisimmin parin tunnin ajaksi päivässä (maaseudulla jopa kuuden tai kahdeksan tunnin ajaksi), ja esimerkiksi anoppilassa sähkökatkos on ihan totaalinen: edes hissi ei kulje.
Edellisessä talossa, jossa asuimme, varageneraattori tuotti sähkön hissiin ja yleisten tilojen valoihin, mutta ei sisälle huoneistoihin. Se puolestaan tarkoitti sitä, että sähkökatkosten aikana oltiin muun muassa ilman valoja, tuuletinta, ilmastointia, kahvinkeitintä, mikroa, televisiota ja nettiä. Siellä tuli luettua joskus kirjojakin. Tässä talossa varajärjestelmä kattaa kuitenkin kaiken: kun sähkökatkos tulee, generaattori alkaa käydä, ja noin puolen minuutin päästä sähköä alkaa taas tulla. Jee!
Lämpötilat nousivat viikonvaihteessa uusiin huippulukemiin ja ovat sen jälkeen myös pysyneet siellä.
Lämpötiloja eiliseltä.
Kokkaussessio nosti sisälämpötilaa muutamalla asteella.
Kokkaussessio nosti sisälämpötilaa muutamalla asteella.
Tällainen kuumuus rasittaa minua ja tekee minusta natisevan akan, joka tuntuu löytävän valittamista vähän kaikesta. En haluaisi olla mikään mörmö, joka istuu sohvan nurkassa hikoilemassa ja valittamassa, vaan olisin paljon mieluummin hyväntuulinen ja aurinkoinen immeinen. Välillä yritän oikein pakottaa itseni paremmalle tuulelle ajattelemalla kaikkea hauskaa ja myönteistä, mutta paskat se mitään auttaa. Kohta on taas naama nurpallaan ja suu käy kuin heinäladon ovi.
Arjen toiminnoistakin tulee tällaisessa kuumuudessa rasittavia, eikä esimerkiksi ruoanlaitto voisi vähempää kiinnostaa. Syön mieluummin kolme päivää vanhaa ruokaa kuin teen jotakin uutta. Juokseminenkin on aika hikistä puuhaa, ja yhtenä iltana, kun tulin lenkiltä, oikein pelästyin, kun katsoin itseäni peilistä: naamani oli niin punainen, että en ollut edes tiennyt sen voivan olla niin punainen. Mitähän intialaiset koskaan-hikoilemattomat naapurit tästä näystä ajattelisivat?
Tykkään käydä lenkillä iltaisin auringon laskettua, vaikka aikainen aamu ennen auringonnousua olisi huomattavasti parempi ajankohta, koska silloin on vielä edes vähän viileämpää. Kuuden aikaan aamulla on vain 25 astetta, kun illalla auringon laskiessa asteita on vielä 33. Intialaisetkin käyvät kävelyllä nimenomaan aamusta - jotkut ihan hulluun aikaan, jo ennen viittä! Vuodesta 2009 lähtien (kolme vuotta, joo) olen suunnitellut kokeilevani, miltä aikainen suoraan sängystä -juoksulenkki tuntuisi, ja viime viikolla sain vihdoinkin suunnitelmani toteutettua ja itseni ennen kuutta lenkille!
Tulihan sitäkin kokeiltua. Olin lähtiessäni vielä niin tokkurassa, että meinasin ajaa parkkipaikalla yhtä tolppaa päin. Juoksukin oli sellaista eteenpäin raahautumista, että olisin tarvinnut perämoottorin. Ei siis auta kuin lenkkeillä illalla, oli miten kuuma tahansa. Vali vali.
Vielä viikko sitten olin sitä mieltä, että selviäisin Intian kesästä ilman ilmastointia - pelkkä tuuletin riittäisi makuuhuoneessakin. Nyt on jo vähän toinen ääni kellossa. Yhtenä iltanakin nukahdin kuumuudesta huolimatta melko pian, mutta heräsin puoli kahden aikaan - yltä päältä hiestä märkänä. Vedin hiukseni niskasta ylös töttörölle ja kävin viilentymässä parvekkeen ovella pelkissä alushousuissani (liikaa tietoa?). Toivottavasti naapuritalon ikkunassa ei ollut samaan aikaan muita unettomia. Olisi tehnyt kovasti mieli kokeilla parvekkeella nukkumista, mutta enhän minä voi siellä nukkua, kun siellä on niitä liskoja, jotka saattavat vaikka syödä minut. Aamulla minusta on sitten pelkkä raato jäljellä ja liskoilla vatsat pulleina.
Ukkeli keksi helpottaa oloaan sillä, että hän kävi kastelemassa t-paitansa, ja veti märän paidan päälleen. Minun piti tietenkin heti kopioida ukkelin idea, ja kävin kastelemassa ohuen pyyhkeen, jonka vedin yläruumiini peitoksi. Voi miten ihanasti se viilensikään! Sain nukuttua pyyhkeen avulla pari tuntia, mutta sitten heräsin siihen, että kattotuuletin oli kuivattanut pyyhkeen, ja pyyhe olisi pitänyt käydä kastelemassa uudestaan. En jaksanut.
Nyt nämä yölliset taistelut on toivottavasti taisteltu ja viuhahtelut viuhahdeltu, sillä makuuhuoneeseen pitäisi tulla tänään ilmastointi. Itse ilmastointilaitteet tuotiin eilen, ja nyt odotellaan enää asennusta. Voi kun saisimme nukkua ensi yönä pitkästä aikaa viileässä!
Vettäkin pitäisi kuumalla muistaa juoda, mutta jatkuva veden lipittely on minusta suhteellisen rasittavaa hommaa, ja siksi veden juonti tuppaa aina unohtumaan. Meillä tulee toisesta keittiön hanasta juomakelpoista vettä, ja toisesta hanasta tulee jotain-muuta-vettä. (Ei siis kuten Suomessa, että toisesta hanasta tulee kylmää ja toisesta lämmintä vettä.) Olen käyttänyt hanasta tulevaa juomavettä kahvinkeittoon ja ruoanlaittoon, mutta raakana emme ole sitä koskaan juoneet. Viime viikolla ukkeli kuitenkin päätti, että hänpä rupeaa juomaan nyt hanavettä, jotta tottuisi Intian bakteerikantaan. Minua hanavesi ei yhtään houkutellut, koska olin aivan varma, että siinä on kuitenkin joku putkista tuleva sivumaku. Jos vedessä on yhtään sivumakua, en saa alas sitäkään vähää, mitä normaalisti saisin.
Ukkeli se totutteli bakteerikantaan - reilun vuorokauden ajan. Sen jälkeen hänelle nousi kova kuume, ja hänen vatsansa tuli kipeäksi. Lääkärireissuhan siitä lopulta seurasi. Sitä ennen potilasta hoidettiin muun muassa kookosvedellä, joka on hyvin ravinteikasta ja suosittua janojuomaa varsinkin kesäkuumalla.
Vihreitä kookoksia myydään katujen varsilla, ja kookosten sisällä olevan veden voi juoda joko paikan päällä kadun varressa tai sitten kookokset voi viedä kotiin.
Takeaway-kookokset sidotaan narulla nippuun, jotta ne olisi helpompi kantaa kotiin. Myyjä ei myöskään tee niihin reikää, vaan niistä leikataan vain pala päistä pois, ja reiän saa kaivertaa itse vasta sitten kotona.
Ukkelin vaiva meni lopulta ohitse itsekseen, mutta yleislääkäri lähetti ukkelin varmuuden vuoksi kuitenkin vielä sisätautilääkärille yhteen lääkärikeskukseen, jossa olemme käyneet ennenkin. Minun on aina tehnyt mieli kaivaa kamera siellä esiin, koska siellä olisi minusta niin paljon mielenkiintoista valokuvattavaa. En kuitenkaan uskalla, koska joku potilas saattaisi hurjistua: toiset kärsivät täällä vakavista sairauksista, ja sinä turisti tulet tänne valokuvailemaan!Yksi kuva oli kuitenkin ihan pakko hätälaukaista.
Keskuksessa ei siis tehdä sikiön sukupuolitutkimuksia, mikä oli tehty kaikille hyvin selväksi, sillä näitä kylttejä oli paljon. (Intian lasten sukupuolijakauman vääristymisestä olen kirjoitellut aiemmin täällä.)Nyt kun olen tässä valitellut vähän kaikesta, loppuun pitää lisätä yksi erittäin iloinen asia: meidän talossamme on täysi varasähköjärjestelmä, mikä tarkoittaa sitä, että sähkökatkokset eivät häiritse elämäämme juuri lainkaan. Näin kesällä sähköstä on siitäkin pulaa, ja sitä joudutaan säännöstelemään sähkökatkosten avulla. Kotitalouksista sähköt katkaistaan tyypillisimmin parin tunnin ajaksi päivässä (maaseudulla jopa kuuden tai kahdeksan tunnin ajaksi), ja esimerkiksi anoppilassa sähkökatkos on ihan totaalinen: edes hissi ei kulje.
Edellisessä talossa, jossa asuimme, varageneraattori tuotti sähkön hissiin ja yleisten tilojen valoihin, mutta ei sisälle huoneistoihin. Se puolestaan tarkoitti sitä, että sähkökatkosten aikana oltiin muun muassa ilman valoja, tuuletinta, ilmastointia, kahvinkeitintä, mikroa, televisiota ja nettiä. Siellä tuli luettua joskus kirjojakin.
Tässä talossa varajärjestelmä kattaa kuitenkin kaiken: kun sähkökatkos tulee, generaattori alkaa käydä, ja noin puolen minuutin päästä sähköä alkaa taas tulla. Jee!
Voi Hippu,sympatiani! Kamalat asteet, ja saa minut muistamaan heinä-elo-syyskuun helteet täällä.Saat sitten jakaa vähän sympatiaa minulle kun on oma vuoroni valittaa kuumasta läkähdyttävästä säästä...Kun vielä asuin eksän kanssa,menimme yleensä aamuisin todella aikaisin tunnin erittäin nopeatempoiselle lenkille,ja täytyy sanoa,että kuntoni oli silloin erinomainen,mutten kyllä jaksaisi tänään kuumassa säässä nousta aikaisin lenkkia varten,vaikka aina aikaisin nousenkin.
VastaaPoistaHuh,no ei todellakaan ollut teidän kraanassa juomavettä:( Ja arvaa,olenko kade noista nuorista kookoksista! Venezuelassa asuessa tuli useinkin juotua kookosvettä suoraan pähkinästä,mutta tänne raahataan ainoastaan karvaisia kookoksia,joissa saattaa olla joku tippa nestettä jäljellä. Harmi,etteivät täällä kasva..
Ja hyvää uutta vuotta!
Kyllä kuumalla saa valittaa!! Ei se kyllä suomalaiselle ole mikään normaali olotila... Meidän ensimmäiset 4 kesää täällä oltiin ilman ilmastointia.. huh huh! Oli se vaan kamalaa, kun oli niin jumalattoman kuuma muutaman päivän peräkkäin eikä sitä päässyt karkuun minnekään. Illalla käytiin sitten ajelemassa kun autossa oli ilmastointi eikä aurinkokaan enää paistanut. hih! Vinkiksi suosittelen käsipyyhkeen kastelemista.. ja laitat sen sitten pakastimeen. ihana ottaa se sieltä ja laittaa pään päälle kun on oikein kuuma. Se sitten alkaa sulamaan ja pysyy kosteana ja viileänä aika pitkään. Sitten ei kun takaisin pakastimeen. :) Toinen juttu mitä harrastin kuumina päivinä oli se, että vaihdoin unirytmiä. Yritin nukkua päivällä kuumimpaan aikaa ja olin sitten yöllä hereillä kun oli viileämpää (vaikka ei se kyllä yölläkään viileältä tuntunut...)
VastaaPoistaMinäkin yhä yritän opetella sitä veden juontia. Kovasti yritän päästä siihen 2 litraan, mutta se on vaikeaa. Parhaiten se minulta onnistuu niin että pidän kaksi litran pulloa jääkaapissa ja toinen niistä on aina vieressä kun istun tässä koneella. Tulee sitten pikkuhiljaa juotua se pullollinen. :)
Kookosvesi.. yääääääääk!!! Ostettiin vasta pullolliset sitä koska kuultiin että se on just tosi hyvää, mutta oli se vaan kyllä kamalan makuista. Viemäristä meni alas nekin juomat. Hih. :)
Yaelian, ihan varmasti saat kasapäin sympatiaa, sitten kun sen aika tulee. :-) Tukahduttava kuumuus on vain jotain niin hirveää, ettei ole tosikaan. Varsinkin jos sen takia ei saa edes nukuttua.
VastaaPoistaHuh, oletpa ollut reipas, kun olet heittänyt heti aamusta tuommoisia lenkkejä! Minäkin haluaisin hirveästi olla aamuihminen, ja olisi ihana tehdä se lenkkikin heti aamusta, mutta se ei vaan näköjään luonnistu minulta. Voin kyllä käydä aamulenkillä, mutta heräämisestä pitää olla kulunut ainakin tunti ja kahvikuppikin pitää olla tyhjennetty. :-) Jos täällä haluaisi herätä tuolla lailla, pitäisi herätä viideltä, jotta voisi lähteä lenkille kuudelta, ja hohhoijaa, kylläpä meneekin vaikeaksi. :-D
Minä en vieläkään ole oppinut mitenkään rakastamaan noita kookoksia, mutta ehkä hiljaa hyvä tulee. :-) Teidän kookoksethan kuulostaa sitten ihan samanlaisilta kuin ne, mitä Suomessakin myydään. Ei ole paljon nestettä niissäkään. Hyvää uutta vuotta sinullekin, ainakin näin hindukalenterin mukaan. :-)
Laura, kuumassa on hirveintä just se, kun sitä ei tosiaan pääse karkuun mihinkään. Kylmällä voi sentään lisätä vaatetta päälle, mutta mitäs teet kuumalla, kun vaatteetkin on jo melkein kaikki riisuttu. :-) Minäkin käyn välillä virkistäytymässä autossa, ja juuri äsken ajelin pitemmän reitin kautta takaisin kotiin ihan vain siksi, kun autossa on niin mukavan raikasta.
Kiitos pyyhevinkistä, laitoin heti pyyhkeen pakastimeen! Voisikohan sinne tunkea myös esim. yöpaidan, hihii.
Minäkin olen yrittänyt opetella veden juontia vähän samaan tapaan: minulla on aina pöydällä lasissa vettä, josta juon aina, kun ohikulkiessani näen sen lasin. Ainoa huono puoli tuossa on vaan se, että se vesi lämpenee siinä pöydällä, ja huoneenlämpöinen vesi ei oikein mene minulta alas.
Kookosvesi on minustakin aika hirveää, vaikka olenkin yrittänyt totutella juomaan sitä, varsinkin nyt näin kuumalla. En vieläkään tykkää siitä, mutta ainakin se menee jo alas ilman, että täytyy vääntää naamaansa tuhannen mutkalle, hihi.
Kohtuullisen lämmintä myös sisällä, tarkenee ;) vakavasti ottaen liika on liikaa. Itse tykkään ja siedän paremmin lämmintä kuin kylmää, mutta joku raja siinäkin tosiaan on. Kovin kuuma ilma, ja etenkin jos on vielä kosteaa, on aika rasittavaa. Se vie voimat eikä kiinnosta pahemmin liikkua. Se taas olisi tällaiselle himoliikkujalle ihan kamalaa.
VastaaPoistaIlmasointilaite makkariin on varmasti erittäin hyvä juttu! Parempia unia toivottavasti pian luvassa :)
Minä olen muuten itse enempi aamuihminen eli lenkkien kannalta parempi kuumassa maassa niin kuin siellä ;)
Keroitko muuten miekkonen, mitä mieltä oli paikallisesta kraanavedestä? Ennen kuin siis lopetti juomisen ja meni hoitoon ;)
Vihreän kookoksen vesi kuulostaa kiehtovalta. En tosin usko, että tykkäisin siitä, koska minäkään en pidä sivumauista vedessä. Tosin niihinkin voi tottua. Totuin itsekin täkäläiseen kraanaveteen, vaikka alussa se maistui niin pahalta, että oli yrjö tulla. Nykyään en huomaa mitään sivumakua :D
Voi kauhistus kun on kuumaa. Meillä oli tänään vähän yli +20C ja mun tuli kaupungilla ravatessa kuuma.
VastaaPoistaJuu, ihan ehdottomasti yöpaitakin pakastimeen.. samoin aamuksi jo tpaita ja alushousutkin. Kivan viileät laittaa päälle. :)
VastaaPoistaElegia, kyllä tosiaan tarkenee. :-) Vielä nuo ulkolämpötilta jotenkin sietäisi, jos sisällä olisi viileää, mutta kun sisälläkin on melkein yhtä kuuma. Täällä ei onneksi sentää ole kosteaa, kun ei olla rannikolla. Se kosteus tekee kuumuudesta kyllä vielä hirveämmän. Takana on muuten taas yksi hikinen yö, koska eihän ne ilmastointilaitteiden asentajat eilen mitä tulleet. Tuskin tulevat tänäänkään, koska on ugadi (yleinen vapaapäivä), joten aikaisintaan sitten huomenna. Vielä on siis ainakin yksi hikinen yö edessä...
VastaaPoistaHihi, kovasti yritin kysellä ukkelilta, miltä se vesi maistui ja oliko siinä sivumakuja, mutta en saanut oikein selvää vastausta. Se oli keskittyneen näköinen niin kuin jotkut viininmaistajat: onko maku pitkä vai pyöreä vai mikä. :-)
Kaikkeen sitä näköjään tottuukin, niin kuin pahanmakuiseen kraanaveteenkin. :-)
Allu, 20 astetta olisi minusta aika kiva, mutta kyllä siinäkin tosiaan saa hien pintaan.
Laura, hihii, täytyy vissiin käydä hankkimassa isompi pakastin.
VAlivalivali... valitan tässä etukäteen tulevista kesähelteistä, jo tätä lukiessa alkoi hiki pursua, kohta se on täälläkin. Meillä kasteltiin ennen lakana ja kääriydyttiin siihen,sähkökatkojen aikaan tehdään niin vieläkin.
VastaaPoistaRaakaa vettä, hihih, kaikenlaisesta raa'asta olen kuullut mutta että vesikin.. no minä olen kerran hörppinyt melkein litran tiskivedenharmaata vettä, oli ihan pakko kun sain kauhean 'närästyskohtauksen' ulkona ja siihen auttaa vain vesi. Se vaiva meni sillä ohi, mutta oli se tosi raakaa vettä, seuraavat päivät kuluivat kivasti vessanpöntöllä :)
Ai teilläkin pitää lenkkeillä aamuvarhain, luulin että se on täkäläinen erikoisuus. Olen muutaman kerran yrittänyt ja jopa onnistunut siinä, mutta ei hittolainen sovi pidemmän päälle unirytmiini lähteä 5-6 aikaan lenkille.
Sirokko, hyi kauhea, oikein alkoi vatsaa kääntää kun vain ajattelenkin tuota tiskivedenharmaata vettä!
VastaaPoistaNo onneksi en ole ainoa epäaamuihminen. :-) Olen aina haaveillut olevani aamuihminen, mutta eihän se onnistu, kun illallakin on niin kiva valvoa.
Otan jo etukäteen osaa niihin teidän tuleviin helteisiin!
Huh, mitkä lukemat teillä on mittarissa. Meillä on ihan samalainen mittari, mutta onneksi siinä on pienemmät lukemat :)
VastaaPoistaOlen vuosikaudet harrastanut kesäkuumalla sitä, että otan sängyn viereen vesiämpärin, jossa kastelen pientä pyyhettä. Sitten nukun pyyhe päälläni, kunnes se ei tunnu enää viileältä, jolloin dippaan sitä ämpärissä :)
Ei tämäkään silti niin kätevää ole eli toivottavasti olette jo saaneet ilmastoinnin :)
Tiina
Tiina, kiitos vinkistä! Ämpäri sängyn vieressä kävi minunkin mielessäni, mutta jotenkin olen tosi huono rupeamaan tekemään mitään kesken unien, kun tuntuu, että unet katoaa silmistä heti. Onneksi ilmastointi tuli makuuhuoneeseen vihdoinkin (ukot asensivat sitä yli neljä tuntia, ja siitäkin olisi saanut taas vaikka kokonaisen postauksen aikaiseksi, hihii), ja kaiken hikoilun jälkeen nukkuminen viileässä tuntuu niin ihalta! :-)
VastaaPoista