Oli Lohjalla pienoinen kahvila

Harrastimme joskus muinoin ukkelin kanssa aika paljon huviajeluja. Homma eteni niin, että menimme autoon istumaan, lähdimme ajamaan ja katsoimme, mihin lopulta päätyisimme. (Ai miten niin meidän elämä on tylsää? :-D) Yhden tämmöisen ajelun seurauksena päädyimme muutama vuosi sitten Tammisaaren kautta Lohjalle, Kahvitupa Nina Maria -nimiseen kahvilaan.

Tänä kesänä mies on ollut niin töihin uppoutunut, ettei huviajeluista ole ollut puhettakaan. Tänään hän kuitenkin oli pitkästä aikaa hieman töistä vapaa ja ilmoitti vielä kaiken kukkuraksi haluavansa lähteä käymään jossakin. Mieleeni tuli tuo lohjalainen kahvila, joka oli valloittanut minut heti ensi visiitillä: voitaisiinko lähteä käymään siellä? Niin sitä sitten ajettiin kahville viidenkymmenen kilometrin päähän. :-)

Ulkoapäin kahvila ei näytä mitenkään erityiseltä...

...mutta heti sisälle astuttaessa kahvila hurmaa vanhan ajan hengellään.

Kahvilassa on kaksi tasoa, katutaso sekä kahvilan takaosassa sijaitseva korotettu tila, joka on kuin suoraan mummon kammarista. Siellä voi nauttia kahvinsa ja siirtyä samalla ajassa vuosikymmenien taakse.

Kahvilassa on paljon ihania yksityiskohtia ja kauniita esineitä vuosien takaa.

 

Ruoka- ja juomapuolikin on kunnossa, sillä kahvilan tuotteet ovat aikamoisen herkullisia.

Hinnat on kirjoitettu hauskasti vitriinilasiin.

Oma annokseni, pala tyrnimarjajuustokakkua ja kahvi. Herra vetäisi karjalanpiirakan munavoilla ja jättimäisen palan Brita-kakkua. Eikä ollut laktoosi-intoleranssista tietoakaan. :-)

Kahvilakäynnin jälkeen tarkastelimme Lohjaa hieman muutenkin, ja minä halusin käydä katsomassa Lohjan kirkkoa, joka katto komeili kadun päässä miltei pahaenteisen näköisenä.

Kirkon edessä oli hienoimpiinsa pukeutunutta väkeä, minkä syy selvisi, kun näimme pihalla odottelevan auton.

Kirkossa oli siis häät, mutta koska kirkon ulko-ovet olivat auki, yritin päästä sisälle töllistelemään. Yritykseni tyssäsi kuitenkin sisäovelle, jossa minua oli vastassa joku kirkon työntekijä. Hän hätisti minut ulos miltei kauhistuneen näköisenä: tuommoinen hampuusi yrittää tunkea tänne hienojen häävieraiden keskelle.:-D

Emme siis nähneet kirkkoa sisältä, vaan jouduimme tyytymään pieneen kävelyyn hautausmaalla. Mies ihmetteli, kun Suomessa hautausmaat ja kirkot ovat aina vierekkäin; Intiassahan hautausmaat ja temppelit ovat eri paikoissa. Temppeleitä pidetään Intiassa puhtaina ja pyhinä paikkoina ja hautausmaita kuolleiden takia "saastuneina". Siksi temppelit ja hautausmaat eivät mitenkään voi olla toistensa läheisyydessä.

Kaikki hindut eivät polta kuolleita, vaan jotkut hautaavat ne hautausmaille aivan kuten mekin. Minäkin olen nähnyt Hyderabadissa aika monta hautausmaata. Vaikka olemme olleet ukkelin kanssa yhdessä iät ja ajat, tulin vasta nyt kysyneeksi, millainen käytäntö heidän perheessään on. Olin jotenkin ihan automaattisesti ajatellut, että mieheni perhe ilman muuta polttohautaa. Ällistykseni olikin melkoinen, kun mies kertoi, että heidän perheessään kuolleet haudataan maahan, heidän omalle perhehautausmaalleen, joka sijaitsee mieheni isoisän kotipaikan lähellä. Kuolema on kai sen verran karteltava puheenaihe, ettei tämmöisistäkään ole tullut ennen keskusteltua.