Meneillään oleva aika on telugukalenterin mukaan häiden järjestämisen kannalta suotuisaa aikaa, joten jotain häihin liittyvää näkee lähes päivittäin. On upein kukka-asetelmin koristeltuja autoja, valoilla koristeltuja taloja sekä juhla-alueiden portteja, joiden suuret ja komeat kyltit toivottavat tervetulleeksi milloin kenenkin häihin.
Häät eivät ole Intiassa mikään läpihuutojuttu, vaan niistä tehdään niin prameat kuin vain varat antavat myöten. Varakkaimmat tekevät kaikkensa, jotta heidän järjestämänsä häät olisivat hienommat kuin kenenkään toisen. Häiden kukkakoristeluja varten lennätetään tuoreita orkideoita Bangkokista asti; shownumeroksi tilataan helikopteri, joka pudottaa kukkien terälehtiä juhla-alueen päällä; häävieraille jaetaan muistolahjaksi Rolex-kelloja. Uusin trendi ökyrikkaiden keskuudessa on häiden siirtäminen kokonaan pois Intian kamaralta jonnekin eksoottiseen lomakohteeseen, esimerkiksi Malesiaan tai Singaporeen. Kaikki ehkä noin 300-400 häävierasta lennätetään useaksi päiväksi kaukaiseen kohteseen, ja vieraat saavat itse matkan lisäksi ilmaisen ylläpidon luksushotellissa - sekä tietenkin kaupan päälle vielä hääjuhlan. (Mitenköhän saisi kutsun tämmöisiin häihin...?)
Intialaiset häät ovat, ainakin Andhra Pradeshissa, tavallisesti kaksipäiväiset: ensimmäisenä päivänä on itse hääseremoniapäivä, jolloin tapahtuu varsinainen vihkiminen papin (pujarin) johdolla; seuraavana päivänä on häävastaanotto, joka on hieman vapaamuotoisempi tilaisuus. Vastaanotto sisältää yleensä valokuvaamista, syömistä (joskus myös juomista) ja mahdollisesti myös jonkinlaista ohjelmaa. Olen aiemmin käynyt kahdella häävastaanotolla, mutta itse hääseremonioita en ole koskaan päässyt näkemään.
Olimme saaneet kutsun viime perjantaina järjestettyihin häihin, ja huvittavaa oli, että emme vielä juhlapaikallakaan tienneet, oliko kysymys vihkimistilaisuudesta vai häävastaanotosta. Tilaisuus oli ulkoilmatilaisuus, joka järjestettiin läheisellä isolla puistolueella, ja mietiskelinkin miehelleni, miten juhlien olisi käynyt, jos olisi sattunut satamaan kaatamalla. Yleensähän tähän vuodenaikaan (=talvi, joka kestää lokakuusta helmikuuhun) ei juurikaan sada, mutta tämä vuosi on ollut poikkeuksellinen: ensin monsuunikausi vain jatkui ja jatkui ja sitten tuli vielä jal-sykloni. Vielä viime viikkoa edeltävällä viikollakin satoi muutamana päivänä ihan kaatamalla. Onneksi hääpäivän ilta oli kuitenkin pitkästä aikaa harvinaisen kaunis ja tyyni, ja oli melkein täysikuukin. Se lupasi varmasi hyvää uudelle avioparille!
Papit ja muut ovat valmistautumassa tilaisuuteen.
Puutarha-alueen etuosassa oli lava, ja valkoasuiset pujarit nähtyämme ja kutsukorttiamme tutkisteltuamme tulimme siihen tulokseen, että kyse saattaisi olla itse vihkimistilaisuudesta eikä vastaanotosta. Minua hieman huvitti vihkimisen ajankohta, joka oli 10.07 p.m. (eli kello 22.07). Miksi juuri seitsemän minuuttia yli kymmenen eikä tasalta, joka olisi näyttänyt kutsukortissakin paljon kivemmalta?
Kummallinen kellonaika johtui kuulemma siitä, että se oli pappien määrittelemä, suotuisin ajankohta vihkimiselle. Intialainen elämä perustuu yleensäkin kaikenlaisille uskomuksille siitä, onko joku ajankohta suotuisa tai epäsuotuisa minkäkin toiminnan tai tapahtuman kannalta, eikä naimisiinmeno ole mitenkään poikkeus. Mangalsutra (eräänlainen kaulanauha), joka vastaa hieman meidän vihkisormustamme ja jolla liitto vahvistetaan, tulee sitoa naisen kaulaan juuri tuona kyseisenä ajankohtana (murtham).
Cocktail-tarjoilu alkoi kutsukortin mukaan kello 19.00 ja päivällistarjoilu kello 20.30. Me olimme paikalla puoli kahdeksan jälkeen, eli hyvissä ajoin ennen ruokatarjoilua! (Tykkään käydä häissä nimenomaan ruoan takia, vaikka en kyllä kehtaisi tunnustaa sitä kenellekään...)
Lavan eteen oli aseteltu tuoleja, joilta vieraat saattoivat katsella lavan hääseremonioita. Reunoilla sijaitsevista katoksista tarjoiltiin ruokaa, ja tuolirivistöjen takana oli ruokapöytiä, joiden ääressä saattoi istua ja syödä.
Cocktail-alue oli eristetty muusta alueesta aidalla, jonka keskelle oli jätetty kulkuaukko. Siveellisten ihmisten ei siis edes tarvinnut nähdä alkoholia, kun se juotiin sermin takana piilossa.
Hippu tässä katselee cocktail-alueelle - ja päällä on sama kolttu kuin diwalinakin. Olin siis erittäin alipukeutunut, mikä ei kyllä yhtään haitannut, koska tiesin jo etukäteen, että näin tulisi olemaan. Kaikilla intialaisilla naisilla on nimittäin häissä aina kalleimmat ja hienoimmat sarit päällä, ja koska minä en sareja käytä, niin minkäs teet.
Hedelmätorni.
Seuraavalla videolla näkyy yleisnäkymä juhlapaikkaan:
Sulhanen saapui juhlapaikalle soittokunnan johdattelemana.
Häät voivat olla Intiassa hyvinkin erilaiset riippuen siitä, missä päin Intiaa ollaan. Siitä syystä häävieraat eivät aina oikein tiedä, mitä häissä milloinkin tapahtuu ja miksi. Muutenkin hääseremonioihin tuntuu liittyvän jonkinlaista mystiikkaa, sillä pappien seremonioissa käyttämä kieli on sanskrit, jota oikeastaan kukaan nykypäivän intialainen ei ymmärrä. Pappi voisi siis panna ihan omiaan, ja vieraat vain nyökyttelisivät tyytyväisinä.
Hääseremoniat ovat pitkät ja monimutkaiset, eikä hääparikaan tunnu olevan etukäteen selvillä häiden kulusta. Pappi on kuitenkin vieressä opastamassa, mitä kulloinkin pitää tehdä.
Hääparin päälle ripotellaan siunaukseksi riisinjyviä, aivan kuten meillä Suomessakin. Tällä videolla hääpari ottaa vastaan onnitteluja:
Morsian oli niin liikuttunut ja onnellisen näköinen, että häntä olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan!
Poislähtiessä vieraille jaettiin vaaleanpunaiset pussit, joista paljastui seuraavanlainen sisältö:
Pussissa oli rasia intialaisia makeisia, yksi mozambi-hedelmä (makea limetti), kaksi betel-puun lehteä sekä pienet pussilliset kumkum-jauhetta, kurkumaa sekä pureskeltavaa betelpähkinää.
Häistä jäi jotenkin hirmuisen mukava olo - tunnelma häissä oli jotenkin lämminhenkinen, ja hääpari, varsinkin morsian, vaikutti hyvin onnelliselta. Sulhanen oli vähän jäyhä, mutta ehkä häntä vähän jännitti?
Niin - se tärkein: ruoka oli erittäin hyvää ja sitä oli riittävästi... :-D
Meidän naapuritalossammekin juhlittiin viikonloppuna häitä. Tämä hienosti koristeltu auto oli parkkeerattu kyseisen talon eteen.
Häät eivät ole Intiassa mikään läpihuutojuttu, vaan niistä tehdään niin prameat kuin vain varat antavat myöten. Varakkaimmat tekevät kaikkensa, jotta heidän järjestämänsä häät olisivat hienommat kuin kenenkään toisen. Häiden kukkakoristeluja varten lennätetään tuoreita orkideoita Bangkokista asti; shownumeroksi tilataan helikopteri, joka pudottaa kukkien terälehtiä juhla-alueen päällä; häävieraille jaetaan muistolahjaksi Rolex-kelloja. Uusin trendi ökyrikkaiden keskuudessa on häiden siirtäminen kokonaan pois Intian kamaralta jonnekin eksoottiseen lomakohteeseen, esimerkiksi Malesiaan tai Singaporeen. Kaikki ehkä noin 300-400 häävierasta lennätetään useaksi päiväksi kaukaiseen kohteseen, ja vieraat saavat itse matkan lisäksi ilmaisen ylläpidon luksushotellissa - sekä tietenkin kaupan päälle vielä hääjuhlan. (Mitenköhän saisi kutsun tämmöisiin häihin...?)
Intialaiset häät ovat, ainakin Andhra Pradeshissa, tavallisesti kaksipäiväiset: ensimmäisenä päivänä on itse hääseremoniapäivä, jolloin tapahtuu varsinainen vihkiminen papin (pujarin) johdolla; seuraavana päivänä on häävastaanotto, joka on hieman vapaamuotoisempi tilaisuus. Vastaanotto sisältää yleensä valokuvaamista, syömistä (joskus myös juomista) ja mahdollisesti myös jonkinlaista ohjelmaa. Olen aiemmin käynyt kahdella häävastaanotolla, mutta itse hääseremonioita en ole koskaan päässyt näkemään.
Olimme saaneet kutsun viime perjantaina järjestettyihin häihin, ja huvittavaa oli, että emme vielä juhlapaikallakaan tienneet, oliko kysymys vihkimistilaisuudesta vai häävastaanotosta. Tilaisuus oli ulkoilmatilaisuus, joka järjestettiin läheisellä isolla puistolueella, ja mietiskelinkin miehelleni, miten juhlien olisi käynyt, jos olisi sattunut satamaan kaatamalla. Yleensähän tähän vuodenaikaan (=talvi, joka kestää lokakuusta helmikuuhun) ei juurikaan sada, mutta tämä vuosi on ollut poikkeuksellinen: ensin monsuunikausi vain jatkui ja jatkui ja sitten tuli vielä jal-sykloni. Vielä viime viikkoa edeltävällä viikollakin satoi muutamana päivänä ihan kaatamalla. Onneksi hääpäivän ilta oli kuitenkin pitkästä aikaa harvinaisen kaunis ja tyyni, ja oli melkein täysikuukin. Se lupasi varmasi hyvää uudelle avioparille!
Papit ja muut ovat valmistautumassa tilaisuuteen.Puutarha-alueen etuosassa oli lava, ja valkoasuiset pujarit nähtyämme ja kutsukorttiamme tutkisteltuamme tulimme siihen tulokseen, että kyse saattaisi olla itse vihkimistilaisuudesta eikä vastaanotosta. Minua hieman huvitti vihkimisen ajankohta, joka oli 10.07 p.m. (eli kello 22.07). Miksi juuri seitsemän minuuttia yli kymmenen eikä tasalta, joka olisi näyttänyt kutsukortissakin paljon kivemmalta?
Kummallinen kellonaika johtui kuulemma siitä, että se oli pappien määrittelemä, suotuisin ajankohta vihkimiselle. Intialainen elämä perustuu yleensäkin kaikenlaisille uskomuksille siitä, onko joku ajankohta suotuisa tai epäsuotuisa minkäkin toiminnan tai tapahtuman kannalta, eikä naimisiinmeno ole mitenkään poikkeus. Mangalsutra (eräänlainen kaulanauha), joka vastaa hieman meidän vihkisormustamme ja jolla liitto vahvistetaan, tulee sitoa naisen kaulaan juuri tuona kyseisenä ajankohtana (murtham).
Cocktail-tarjoilu alkoi kutsukortin mukaan kello 19.00 ja päivällistarjoilu kello 20.30. Me olimme paikalla puoli kahdeksan jälkeen, eli hyvissä ajoin ennen ruokatarjoilua! (Tykkään käydä häissä nimenomaan ruoan takia, vaikka en kyllä kehtaisi tunnustaa sitä kenellekään...)
Lavan eteen oli aseteltu tuoleja, joilta vieraat saattoivat katsella lavan hääseremonioita. Reunoilla sijaitsevista katoksista tarjoiltiin ruokaa, ja tuolirivistöjen takana oli ruokapöytiä, joiden ääressä saattoi istua ja syödä.
Cocktail-alue oli eristetty muusta alueesta aidalla, jonka keskelle oli jätetty kulkuaukko. Siveellisten ihmisten ei siis edes tarvinnut nähdä alkoholia, kun se juotiin sermin takana piilossa.
Hippu tässä katselee cocktail-alueelle - ja päällä on sama kolttu kuin diwalinakin. Olin siis erittäin alipukeutunut, mikä ei kyllä yhtään haitannut, koska tiesin jo etukäteen, että näin tulisi olemaan. Kaikilla intialaisilla naisilla on nimittäin häissä aina kalleimmat ja hienoimmat sarit päällä, ja koska minä en sareja käytä, niin minkäs teet. 
Hedelmätorni.Seuraavalla videolla näkyy yleisnäkymä juhlapaikkaan:
Sulhanen saapui juhlapaikalle soittokunnan johdattelemana.
Häät voivat olla Intiassa hyvinkin erilaiset riippuen siitä, missä päin Intiaa ollaan. Siitä syystä häävieraat eivät aina oikein tiedä, mitä häissä milloinkin tapahtuu ja miksi. Muutenkin hääseremonioihin tuntuu liittyvän jonkinlaista mystiikkaa, sillä pappien seremonioissa käyttämä kieli on sanskrit, jota oikeastaan kukaan nykypäivän intialainen ei ymmärrä. Pappi voisi siis panna ihan omiaan, ja vieraat vain nyökyttelisivät tyytyväisinä.
Hääseremoniat ovat pitkät ja monimutkaiset, eikä hääparikaan tunnu olevan etukäteen selvillä häiden kulusta. Pappi on kuitenkin vieressä opastamassa, mitä kulloinkin pitää tehdä.
Hääparin päälle ripotellaan siunaukseksi riisinjyviä, aivan kuten meillä Suomessakin. Tällä videolla hääpari ottaa vastaan onnitteluja:
Morsian oli niin liikuttunut ja onnellisen näköinen, että häntä olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan!
Poislähtiessä vieraille jaettiin vaaleanpunaiset pussit, joista paljastui seuraavanlainen sisältö:
Pussissa oli rasia intialaisia makeisia, yksi mozambi-hedelmä (makea limetti), kaksi betel-puun lehteä sekä pienet pussilliset kumkum-jauhetta, kurkumaa sekä pureskeltavaa betelpähkinää.Häistä jäi jotenkin hirmuisen mukava olo - tunnelma häissä oli jotenkin lämminhenkinen, ja hääpari, varsinkin morsian, vaikutti hyvin onnelliselta. Sulhanen oli vähän jäyhä, mutta ehkä häntä vähän jännitti?
Niin - se tärkein: ruoka oli erittäin hyvää ja sitä oli riittävästi... :-D
Olipa upean hieno ja visuaalinen selostus upeista intialaisista häistä! Ihanan värikästä ja olisi kyllä mienlenkiintoista olla tuollaisissa vieraana.Mielenkiintoista että teilläkin siellä on ajankohta,jolloin häätilaisuuksia on muita ajankohtia enemmän:täällä on niin kevään lopussa,sillä pääsiäisen jälkeen on joku sellainen kausi ,ettei naimisiin voi lainkaan mennä,mutta kun se loppuu,niin silloin on täysi sesonki päällä.Maistelin intialaisia namuja viime viikolla intialaisessa kaupassa,ja täytyy sanoa,että olivat kyllä aivan liian makeita ja rasvaisia makuuni.Kiva tuo sun mekkosi muuten:-)
VastaaPoistaHauska ja mielenkiintoinen kuvaus häistä!
VastaaPoistaItse en ole tuollaisista eliittihäistä kuullutkaan (Rolexit jne), mutta sen olen kyllä huomannut, että häihin menee kaikki säästöt ja sen lisäksi vielä lainaa. Minua kummaksutti hieman, että meidän häissä piti ostaa vieraille sarit ja miehille puvut lahjaksi, ja lahjoja annettiin kaikille perheenjäsenille kovasti.
Se on ihan totta, että häät vaihtelee hyvin paljon eri kulttuurista ja osavaltioista toiseen. En ole koskaan ollut hyvin samanlaisissa häissä. Yleensä ottaen kuitenkin pohjois-intialaiset häät on pidemmät ja niissä on enemmän hauskapitoa (tanssi-iltamat jne), punjabilaisissa häissä tarjotaan alkoholia ja etelä-intialaisilla tuntuu olevan kiire syömään ja menemään kotiin. Yllätyin siitä, että näissä andhra-häissä tarjottiin cocktaileja. No, kaikki tavallaan!
Tuo 10.07 aika saattaa johtua myös siitä, että Intiassa onnekkaat luvut eivät ole koskaan tasalukuja. Esim häälahjaksi ei sovi antaa 500 rupiaa, vaan 501 rupiaa. Hassu tapa!
Meidän häissä pappi selitti asiat hindiksi kälylleni, joka istui onneksi vieressä ja selitti joka vaiheessa, mitä piti tehdä. Eli vaikka seremonia on sanskriitiksi, niin kyllä pappi selittää kaiken, kuten mainitsitkin.
Meidän häissä ei muuten heitetty riisinjyviä, vaan ruusunlehtiä! Mutta minun piti heittää poistuessani riisiä olkani yli saattajien niskaan. :)
Yaelian, kiitos. :-) Mielenkiintoista tietää, että sielläkin on ajankohta, joka ei sovi naimisiinmenolle. Mahtaakohan se liittyä uskontoon vai mihin...? Nuo intialaiset namut on varmaan sellainen juttu, että niitä joko rakastaa tai vihaa. Mulla kesti tooooosi kauan, että totuin niihin - ja nyt toivon, että en koskaan olisi tottunut niihin! Olen niin kauhean addiktoitunut niihin, että pystyisin syömään niitä vaikka kuinka paljon, mikä ei tietenkään ole hyväksi linjoille. ;-)
VastaaPoistaAnna, tosi kiva kuulla hääkokemuksistasi - mullahan ei ensi käden tietoa ole, kun en ole intialaisia häitä viettänyt.
En tiedä, ovatko nuo ökyhäät joku hyderabadilainen ilmiö, mutta täällä niistä saa lukea ainakin lehdistä, vaikka ei itse niihin pääsisikään.
Haha, no aika hyvin olen sitten sisäistänyt tuon eteläintialaisen syömään-ja-kotiin -periaatteen, koska mullekin se ruoka on tärkein juttu häissä! :-D Toisissa Andhra-häissä, joissa olen aiemmin ollut, tarjoiltiin niissäkin alkoholia. Siellä tosin juomat juotiin ihan kaiken kansan nähden, eikä sermin takana piilossa...
En tullut ollenkaan ajatelleeksi tuota, että epätasalukuinen hääaika voisi johtua "taikauskostakin".Paljon mahdollista!