Valoshowta historiallisessa ympäristössä

Viime sunnuntaina kävimme yhden tuttavaperheen kanssa Golcondan linnoituksella, joka sijaitsee nykyisestä Hyderabadista kymmenisen kilometriä länteen. Golcondan linnoituskaupunkia alettiin rakentaa 1100-luvulla, ja 1500-1600 -luvut olivat Golcondan kukoistuskautta. Golconda oli Gutb Shah -dynastian pääkaupunkina 171 vuoden ajan, aina vuoteen 1687 asti, jolloin moguli Aurangzeb valloitti Golcondan. Sittemmin Golconda alkoi rapistua, ja nyt se on enää pelkkä raunio ja turistinähtävyys. Golcondan suurin vetonaula taitaa nykyisin olla ääni- ja valoshow, jonka aikana kerrotaan Golcondan historiasta, samalla kun linnoitusta valaistaan erivärisin valoin. Kuuluisan Koh-i-Noor -timantin sanotaan myös olevan peräisin Golcondasta.

Ilta oli hieno ja mieleenpainuva, mistä suurin kunnia kuuluu mukavalle seuralle. Ainoa miinuspuoli oli se, että ääni-ja valoshow oli ehkä aavistuksen verran liian pitkä (50 minuuttia) - keskittymistäni häiritsivät hyttyset, jotka juhlivat nilkoissani.

Koululaisia retkellä Golcondassa.

Aluksi minä, Kalyani ja kymmenenvuotias Pranay läksimme kapuamaan ylös kukkulan huipulle, jossa oli muinainen kuninkaan asunto. Kapuamista riittikin, sillä portaita on kuuleman mukaan 360, ja korkeuttakin kukkulalla on 120 metriä.

Ystävykset Golcondan karttaa katsomassa.

Tähän väliin on (täysin asiaan kuulumattomasti) pakko ihmetellä sitä, miten Intiassa miehet ilmaisevat läheisyytensä niin avoimesti kävelemällä käsi kaverin olkapäällä tai käsi kädessä, ilman että taustalla on mitään muuta kuin kaveruutta. En ole missään muualla maailmassa törmännyt tällaiseen ilmiöön, eivätkä minun silmäni ole vieläkään täysin tottuneet siihen.

Tästä matka alkoi.

Golconda on kuuluisa nerokkaasta vedenjakelujärjestelmästään, jolla vesi siirrettiin ylös kukkulan laelle saviputkia pitkin. Yhä vieläkin Golcondan vedenjakelujärjestelmää pidetään melkoisena taidonnäytteenä. Tästä vesipisteestä ei kuitenkaan tehnyt mieli juoda, vaikka jano kova olikin...

Lähes kukkulan huipulla on Mahakali (Jagadamba) -temppeli, johon käydään tällaista sinistä "solaa" pitkin. Vasemmalla olevassa maalauksessa näkyy hieman Kali-jumalatarta.


Temppelin edessä oli vanha harmaatukkainen nainen, jolla oli toisessa kädessä puinen keppi ja toisessa jonkinlainen nyöritetty naru. Nainen heilui, huusi ja valitti ja oli ihan omassa maailmassaan. Kyseessä oli kuuleman mukaan jonkinlainen transsitila, jossa Kali-jumalatar oli "vallannut" naisen.

Tämmöisiä "toivomuspusseja" näkee hyvin usein temppelien lähistöillä. Yleensä pussit on sidottu puuhun, mutta tässä vain johonkin putkeen. Uskova - yleensä nainen - laittaa pussin sisään jumalalle jonkin lahjan, esimerkiksi kookospähkinän, kun toivoo esimerkiksi saavansa lapsen tai pääsevänsä naimisiin. Hindulaisuus on hyvin "vastavuoroinen" uskonto; kun jumalalle antaa jonkin "lahjan", voi itsekin toivoa saavansa vastineeksi jotakin.

Vihdoinkin huipulla! Ylhäällä lenteli joitakin mustia lintuja, jotka olivat aika pelottavia, sillä ne syöksähtelivät ihan korvia hipoen.

"Teatteri", jossa katselimme myöhemmin valoshowta, näkyy hyvin pienenä ruskeana läikkänä kuvan keskeltä oikealle.

Golcondaa ympäröi muuri, jonka pituus on toistakymmentä kilometriä. Osa muurista näkyy kuvassa. Kauempana näkyy Hyderabadia ja rakenteilla olevia tornitaloja.

Huipulla koettiin hieman pelottavia hetkiäkin, sillä yksi mies kärsi ilmeisesti sydänvaivoista. Mies istui muurin päällä silmät päässä pyörien, ja hirveä lauma hysteerisiä ihmisiä oli miehen ympärillä hänen kaulustaan löysäten ja vettä pullosta hänen suuhunsa kaataen. Tällaiset korkeat kapuamiset eivät todellakaan sovi sydänvaivaisille, mutta monen on silti päästävä ylös, sillä nämä temppelipaikat ovat uskonnollisesti merkittäviä paikkoja.

Kukkulalta laskeutuminen oli huomattavasti hankalampaa kuin ylöspäin kapuaminen, sillä portaat viettivät alaspäin, jolloin koko ajan sai varoa, ettei lentänyt nokalleen. Kaiken lisäksi joku oli valinnut taas kengät tosi viisaasti...

... mutta pääsimme perille!

Huhkimisen päätteeksi oli kiva ostaa kärrystä mangomehua.

Olimme pitäneet kovaa kiirettä ylhäällä käynnin kanssa, koska luulimme, että valoshow alkaa puoli seitsemältä. Se alkoikin kuitenkin vasta seitsemältä, jolloin oli sen verran pimeää, että valot pääsisivät oikeuksiinsa. Jouduimme siis odottelemaan shown alkua pienen tovin.

Katsomo oli jaettu kahteen osaan, tavalliseen luokkaan, jossa istuttiin muovituoleilla (kuvassa)...

... sekä ykkösluokkaan (executive class), jossa tuolit oli pehmustettu ja joiden lippujen hintaan kuului myös mehua ja vettä.

Ihan shown alussa ei vielä hirveän pimeää ollut, mutta ihan hyviltä nämä ensimmäisetkin valot näyttivät iltahämärässä. Ylimpänä kukkulan laella näkyy rakennus, jossa kävimme.

Olimme onnekkaita, sillä ilta oli todella kaunis ja leppoisa - hyttyset ainoastaan hieman kiusasivat. Sateella tätä showta ei tietenkään näytetä.

Samalla kun kuuntelimme Golcondan tarinaa kaiuttimista - Bollywood-supertähden Amitab Bachhanin kertomana - katselimme, kuinka erivärisillä valoilla sävytettiin tarinaa.

Loppuhuipennus.

Jossakin vaiheessa esitys keskeytettiin, sillä kaiuttimista tiedotettiin, että "valokuvaaminen ja videokuvaaminen esityksen aikana on ehdottomasti kielletty". Ihmiset tottelivat tätä käskyä ehkä noin puolen minuutin ajan, jonka jälkeen salamavalot alkoivat taas räpsyä. :-D

Shown päätyttyä kävelimme läpi hallin, jossa aikoinaan järjestettiin esityksiä kuninkaalle. Rakennus oli hyvin kauniisti valaistu, sillä valot toivat esille sen hienot yksityiskohdat.

Illan päätteeksi kävimme syömässä Mainland China -nimisessä ravintolassa, jossa bongasin tämmöisen hauskan kännykkälatauspisteen, jossa oli erimerkkisille kännyköille omat lokeronsa.

Historiasta siirryttiin kertaheitolla nykyaikaan... :-)