Mitä tapahtui roskienkerääjänaiselle?

Yhtenä päivänä reilu viikko sitten roskienkerääjänainen pyysi minua laittamaan seuraavana aamuna roskapussin oven ulkopuolelle, koska hän itse olisi huomenna vapaalla, ja "poika tulisi hakemaan roskat". Hieman ihmettelin, miksi roskapussi pitäisi laittaa ulos, koska olihan poika ennenkin soittanut kelloa ja hakenut roskat ovelta. Vielä enemmän ihmettelin tätä pyyntöä, kun huomasin, että naapurista poika kyllä haki roskat ovelta. Kai minun miten kuten päällä roikkuvat kotikolttuni ovat aiheuttaneet pojalle niin pahat traumat, ettei hän pysty enää kohtaamaan meikälästä! :-D

Poika oli seuraavana päivänä hakenut roskat niin kuin pitikin, ja sitä seuraavana päivänä odottelin taas roskienkerääjänaista saapuvaksi. Kello tuli kuitenkin kaksitoista, eikä häntä vain kuulunut. Yleensä nainen on tullut viimeistään puolen päivän aikaan, mutta nyt ovikello ei soinut koko päivänä. Kun kysyimme seuraavana aamuna watchmanilta, eikö roskienkerääjä tullut eilen, watchman vastasi vain, että ei tullut. Seuraavaksi tiedustelimme watchmanilta, voisimmeko viedä roskat itse johonkin - pussihan alkaa aika nopeasti haista näissä lämpötiloissa, eikä haisevia pusseja viitsi päivätolkulla katsella. Kertoisiko watchman, missä roskalaatikko on. "Se on tuolla", mutisi watchman ja viittilöi johonkin Andromedan galaksin suuntaan. Pussi jäi siis edelleen meidän harmiksemme, ja uusikin alkoi jo uhkaavasti täyttyä.

Kello tuli taas kaksitoista, eikä ovikello soinut. Kuulin, kun naapuri avasi oven ja puuhaili jotakin käytävässä, ja minä menin tietysti heti kyttäämään verhon raosta, että mitä se naapuri siellä rapistelee. Jaahas! Se laittoi roskapussinsa oven ulkopuolelle käytävään! Minä kanssa! Siinä meidän pussimme sitten tönöttivät käytävässä koko päivän, ilman että kukaan haki niitä siitä pois.

Seuraavana aamuna ovea raottaessani elättelin toiveita, että joku olisi käynyt vaikka pöllimässä roskat yön aikana, mutta toivoni oli tietenkin turha. Kohtahan koko käytävä haisisi, jos pussit joutuisivat olemaan käytävässä päivätolkulla! Pitäisikö minun kuitenkin ottaa oma pussini ja viedä se vaikka parvekkeelle? Näin se ei ainakaan haisisi yleisissä tiloissa, vaan meidän parvekkeellamme. Sitten kuitenkin päätin, että hitot minä mitään vie - jos roskienkerääjä ei hae roskia, se ei ole minun ongelmani.

Koska uusi roskapussikin oli täyttynyt, otin sen, ja vein sen vanhan pussin viereen käytävään. Minähän lataan näitä pusseja tähän käytävälle riviin, kunnes joku ne siitä korjaa! Iltapäivällä läksin asioille, ja siinä ne pussit edelleen nököttivät käytävässä. Kun myöhemmin palasin, pussit olivat sentään onneksi kadonneet! Helpotuksen huokaus!

Tämän jälkeen roskat on kyllä haettu päivittäin, mutta huomattavasti aiempaa myöhemmin. Roskienkerääjänaista ei ole enää kuitenkaan näkynyt, vaan nyt ihan oudon näköiset ukot käyvät hakemassa roskat. Yhdenkin ukon kanssa pelaan aina koripalloa, koska hän ei ilmeisesti viitsi ottaa roskapussia käteensä: ukko pitää mustan jätesäkin suuta auki, ja minä viskaan roskapussini ovelta säkkiin.

Intian jätehuolto on ihan omaa luokkaansa muutenkin. Alkuaikoina kysyin anopilta, lajitellaanko lasi, metalli ja muovi jotenkin. "Ei niitä mitenkään lajitella; kaikki pannaan samaan pussiin!" Entä sanomalehdet, mihin ne viedään? "Tuo autokuski aina vie ne ja myy eteenpäin." Okei, tämähän selvensi asiaa huomattavasti. Anoppilassa myös muovisten vesipullojen kohtalo oli arvoitus, sillä anoppi otti aina tyhjän pullon ja vei sen johonkin, vaikka minä yritin aina tiedustella, mihin pullot laitetaan - olisinhan itsekin voinut viedä ne roskiin. Yhtenä päivänä anoppi ilmeisesti kyllästyi jatkuvaan kyselyyni ja paljasti likaisen salaisuutensa: hän avasi yhden pariovellisen keittiön alakaapin, jossa oli varmaan ainakin puolensataa tyhjää vesipulloa iloisessa kasassa! :-D Tämä oli siis anopin vesipullojen kierrätyspiste!

Anoppi oli muuten väärässä: kyllä täällä jätteet lajitellaan, mutta hieman eri vaiheessa kuin olisin osannut ajatella. Ne nimittäin lajitellaan sen jälkeen, kun roskat on kerätty ja viety roskalaatikoille. Kun roskakuorma on saapunut roskalaatikolle, roskienlajittelijat tulevat ja erottelevat käyttökelpoisen aineksen ja "roskat". Monelle roskien lajittelu on oikein bisnes; he erottelevat roskien joukosta esimerkiksi kaiken muovin, jonka he sitten myyvät eteenpäin ties kenelle. On karmaisevaa katsoa, mikä kuhina käy roskalaatikolla, kun roskakuorma on tullut. Siellä ne minunkin jätteeni varmasti käydään läpi. Ihmisten lisäksi saalista ovat jakamassa tietenkin myös eläimet - sikapossut, koirat, lehmät...

Roskien polttaminen on myös yksi paljon käytetty jätteenkäsittelymuoto. Kun katukojujen myyjät illalla lähtevät kotiinsa, he päättävät työpäivänsä polttamalla muvikuopit ja muut roskat kojunsa vieressä. Iltaisin näitä roskanuotioita näkeekin todella paljon.

Vapaat maaläntit päätyvät useimmiten kaatopaikoiksi.

Kaikki tämä ihmisten välinpitämättömyys saa todella surulliselle mielelle. En tiedä, mitä asialle pitäisi tai voisi tehdä, sillä ongelman juuret ovat niin syvällä. Koulutetut kaupunkilaiset kyllä ymmärtävät ongelman ja ovat varmasti valmiita tekemäänkin jotakin puhtaamman ympäristön puolesta, mutta hökkelikylissä asuvat eivät varmasti piittaa ympäristöasioista pätkän vertaa. Heille pääasia on, että joka päivä on jotakin syötävää.