Vuosi 2025

On taas perinteisen vuosikoosteen aika. En jaksa pohtia mennyttä vuotta sen syvällisemmin, joten koosteesta tulee hyvin kuvapainotteinen, ja postaus on pituudestaan huolimatta luullakseni aika nopeasti lukaistu. 

TAMMIKUU 

Alkukuusta tuli ihan jumalattomasti lunta.

Mutta pian liitelinkin jo pilvien yllä ja olin matkalla kohti Intiaa.

Elämä anoppilassa solahti hyvin pian tuttuihin uomiinsa.

Kävin anoppilan katolla ihastelemassa maisemia Durgam Cheruvu -järvelle. Tämä oli se kerta, kun jäin katolle muka lukkojen taakse, ja autonkuljettajan piti tulla pelastamaan minut. 🤭

Lenkkeilin tutuissa maisemissa Durgam Cheruvulla.

Kävimme anopin kanssa monen vuoden tauon jälkeen vihannestorilla. Ostimme kirjaimellisesti auton täyteen vihanneksia ja hedelmiä. Torikäynnistä löytyy postaus täältä. 

Tein omia retkiäni Hyderabadissa. 

Anoppilan talon takana oleva tyhjä alue oli laatoitettu, ja alueesta oli tullut suosittu peli- ja ajanviettopaikka. 

HELMIKUU 

Elo Intiassa jatkui.  

Ihailin auringonnousuja keittiön ikkunasta.

Kokkailimme anopin kanssa, kuten aina muulloinkin. Tässä on apuna kotiapulainenkin, kun teemme jonna rotte -leipiä, joiden teon kotiapulainen hallitsee parhaiten.

Kävimme juhlimassa ystäväperheen pojantyttären yksivuotissynttäreitä. 

Kävin tutkiskelemassa junia Nampallyn rautatieasemalla ja olin ihan täpinöissäni, kun pääsin juniin sisällekin.

Muslimitytöt pyysivät minua kanssaan selfieen, joten minäkin halusin ottaa tytöistä kuvan.

Kävin Hyderabadin vuosittaisilla Numaish-markkinoilla ja kävin myös kieppumassa kuvan maailmanpyörässä. Meno oli reipasta, ja kokemus oli mieleenpainuva!

Helmikuun puolessavälissä lähdimme reilun parin viikon matkalle Vietnamiin ja Thaimaahan. Tällä kertaa kohteina olivat Ho Chi Minh City, Da Nang ja Bangkok.

Ho Chi Minh.

Olimme lähteneet Da Nangiin rantalomalle, mutta lomasta tuli kaikkea muuta, sillä säät eivät oikein suosineet.

Ainoa nähtävyyskierroskin jäi torsoksi, kun rupesi satamaan kaatamalla vettä. Kuvassa on Lady Buddha Da Nangin Apinavuorella (Monkey Mountain).

Apinavuoren apina.

Olin Bangkokissa nyt toista kertaa, ja tykästyin kaupunkiin todella. Kuvassa on Nukkuva Buddha Wat Pho -temppelissä.

Brahma-temppelissä hotellimme lähellä.

MAALISKUU

Kuukausi vaihtui Bangkokissa. 

Kävimme huikeassa Akara Sky Hanuman -baarissa, joka sijaitsee 276 metrin korkeudessa kerroksessa 61.

Ihana Anantara Siam Bangkok.

Kävin Bangkokissa myös kannabis-kaupoilla – ensimmäistä kertaa elämässäni.

Kannabista ei sentään ollut tarkoitus ostaa, vaan olin etsimässä yhtä kannabis-kipugeeliä ystävälleni. Sitä ei kuitenkaan löytynyt, ja myöhemmin kävi ilmi, että sitä saa vain Kolumbiasta, josta olin sitä alun perin ostanutkin. Näin suomalaisena oli kyllä todella outoa nähdä kauppoja, joissa myydään kannabista ihan avoimesti. Yhteen kauppaan en uskaltanut edes mennä, kun näin ikkunasta, että kaupassa oli niin epämääräisen näköisiä tyyppejä. 🫣

Bangkokista palasimme Singaporen kautta takaisin Hyderabadiin. 

 Kun yksi kännykkä ei riitä. 🤣

Intiassa ehdimme vielä ennen Suomeen paluutamme käydä mm. Ganagapuran Dattatreya-temppelissä maksamassa jumalalle velkamme siitä, että ukkeli oli selvinnyt aiemmasta aivoverenvuodostaan hengissä.

Matkaan piti lähteä varhain aamulla.

Kuten ehkä muistatte, temppelikäyntimme ei ollut kovin menestyksekäs, sillä temppelin pääjumala jäi meiltä näkemättä ryysiksen ja kiivaiden vartijoiden takia, ja sen lisäksi ajoimme vielä kuoliaaksi yhden linnunkin. 

Ihmisiä odottamassa temppelin tarjoamaa ruokaa.

Maaliskuun puolessavälissä oli taas aika palata Suomeen.

Onneksi maassa ei ollut enää hirveästi lunta.

Mitä sanoinkaan siitä istuintyynystä. 🤣

Perheemme pääluku kasvoi, sillä joukkoon liittyi Saksa.

Saksa oli ollut taloudessamme jo useammankin vuoden, mutta hän oli toiminut aiemmin avaimenperänä ja jäänyt toimettomaksi, kun avaimenperän naru oli katkennut. Hän löytyi nyt hyvinvoivana laatikosta ja sai ylennyksen perheen täysivaltaiseksi jäseneksi. 🤭

Vietin synttäreitäni, ja "nallet" olivat tilanneet Woltista minulle ihanan kukkakimpun.

Äiti oli muuttanut helmikuussa pienempään asuntoon Savonlinnan keskustaan, joten yövyimme ukkelin kanssa Savonlinnassa käydessämme Seurahuoneella, ja saimme tosi kivan huoneen.

Ehdotin kauppareissulla äidille vähän järeämpää ostoskärryä, mutta äiti ei suostunut kurvailemaan tuollaisella ympäri kauppaa. 🤣

HUHTIKUU

Vanhempi siskontyttöni muutti Espoosta Helsinkiin, ja toimin muutossa tytön kuljetusapuna. Tytön uuden asunnon lähellä sijaitsee parturi, jonka ikkunassa oli tämä hauska kyltti. 

Katastrofi ruokakaupassa: Weetabix-hylly on tyhjä!

Aloitin kahden kuukauden dieetin ja kuvasin ruoka-annoksiani. 

Kävin ensimmäistä kertaa Itiksen Alanya Marketissa ja totesin, että kaupassa on oikein kivasti intialaiseen ruoanlaittoonkin sopivia vihanneksia. 

Ajelimme pääsiäisenä Vuosaaressa.

Siivosin koko kuukauden ihan hulluna ja vein suuren määrän tavaraa kierrätykseen.

Aloitin patikkakauden. Tässä olen Savitaipaleen Orrainpolulla.

Tänä vuonna on kyllä tullut tehtyä  tosi kivasti patikkareissuja! Viime vuonnahan patikoinnit taisivat jäädä vain muutamaan kertaan. Tämän vuoden ensimmäinen patikkaretki tuli tehtyä huhtikuun toinen päivä ja viimeinen niinkin myöhään kuin jouluaattona. 🤭

TOUKOKUU

Hain tädiltäni palapelejä, jotka olin aiemmin antanut hänelle ja jotka oli nyt tarkoitus viedä kierrätykseen. Hirvittää ajatella, mikä määrä rahaa minulta uppoaa palapeleihin. 🫣

Lammassaaressa.

 Loppukuusta lähdin autolla Tarttoon, ja Viro oli yhtä ihana kuin aina ennenkin.

 

Meenikunnon suolla Etelä-Virossa.

Paikallisia "herkkuja" eli puuropalloja Värskan maatilamuseon Tsäimajassa.

Tartto oli kiva, mutta viivyin kaupungissa niin monta päivää, että Tartto on nyt osaltani nähty.

Tulin huonovointiseksi ylösalaisin olevassa talossa.

Tarton yliopiston museon muumiot säväyttivät.

KESÄKUU

Vietimme kesäkuun ja oikeastaan koko kesän lähimaisemissa, muutamaa lyhyttä reissua lukuun ottamatta. Pääkaupunkiseudulla on minusta kesällä ihanaa, kun täällä on niin paljon kaikenlaista tekemistä ja näkemistä. 

Bolivialaisia esiintyjiä Espan lavalla.

Mattolaiturilla.

Vietimme juhannuksenkin Helsingissä. Tämä kuva on Kasarmitorin Superterassilta.

Kävimme sentään Tammisaaressa.

Viimeinen ompelukerta äidin vanhalla ompelukoneella päättyi melkein tulipaloon. 🤭 Tulipahan sammutuspeitteellekin käyttöä. 

29. päivä oli niin kova ukonilma, että en ole tainnut eläessäni nähdä vastaavaa.

HEINÄKUU

Äiti oli meillä alkukuusta kylässä, ja tässä olen palauttamassa äitiä kotiin.

Varhainen kesäaamu Espoossa.

Ajattelin heittää talviturkkini, mutta rannalta löytynyt sinilevä sai toisiin ajatuksiin. 

Kesän parhaaseen päivään kuului mm. rantaelämää (lue: ihosyövän hankkimista), käynti Altaalla Crocseissa sekä laivaristeily Helsingin edustalla.

Muistelen tätä päivää vieläkin lämmöllä.

Kävimme ystäväni kanssa Kotkassa ja pääsin näkemään vihdoin kauan himoitsemani merikeskus Wellamon museolaivat. 

Mikään tila ei ole liian pieni treenaamiseen. 😅

Nämä tolpat ovat lukemani mukaan tammisotilaita, mutta minulle tulee näistä mieleen jotain ihan muuta. 🤭

Tuusulassa oli loppukuusta Tuu museoon -viikot, ja kiertelin Tuusulaa oikein huolella.

Jokelan tiilitehdas.

Kellokosken sairaalamuseo oli yksi kiinnostavimmista paikoista.

ELOKUU 

Elokuukin oli – ainakin kuvien perusteella – hyvin pääkaupunkiseutupainotteinen. 

Ihana Villa Salmela.

Bell Tower -terassi Tuomiokirkon juurella.

Ruiskumestarin talo.

Amos Andersons Hem.

Juhlimme ystäväperheen tyttären ylioppilaaksi valmistumista.

Kävin Kiasmassa. (Monira Al Qadiri: Syväkellunta)

Kiasmasta tämäkin. (Dafna Maimon: Sulamattomat.)

Kekkosen sauna Tamminiemessä.

SYYSKUU

Keksin näppärän tavan suomustaa kala. Kun laittaa kalan isoon paistopussiin, suomut eivät lentele joka paikkaan. Tosin minulla on hämärä tunne, että olen saattanut tehdä tämän saman keksinnön joskus aiemminkin. Eivätpähän keksinnöt lopu, kun keksii saman asian parin vuoden välein. 🤣

Kävin tutkimassa Vuosaarenhuippua, joka osoittautui ihan huippupaikaksi.

Teimme matkan Albaniaan, ja maa yllätti todella iloisesti. Matkamme oli täydellinen yhdistelmä upeita maisemia, arkkitehtuuria, katutaidetta, historiaa, hienoja rantoja, kaupunkielämää ja vaikka mitä. 

Kotimaassa patikkaretket jatkuivat, ja tuli käytyä ainakin Teijon, Leivonmäen, Etelä-Konneveden ja Tiilikkajärven kansallispuistoissa. 

Jeturkastin pirunpelto.

Suomaisemia Leivonmäen Kirveslammella.

Näköala Etelä-Konneveden Kalajanvuorelta.

Loppukuusta lähdin Tahkolle ja kiipesin Tahkovuorelle ihailemaan auringonnousua. 

LOKAKUU

Lokakuu alkoi Iisalmen upeassa Golden Dome -hotellin aamiaissalissa.

Tein reissun Savonlinnaan ja kuvailin Marko Ruuskasen lintupönttöjä.

Äidin wc-kyltistä puuttui mielestäni jotain, joten käytin taiteellista näkemystäni.

Teimme äidin kanssa yhden yön reissun Joensuuhun ja ajelimme lossillakin.

Sain siskon sähköpyörän lainaksi ja pyöräilin ensimmäistä kertaa yli pariin vuoteen.

Testasin Laitaatsillan kevyen liikenteen hissiäkin.

Kävimme 550 Olavinlinnaa -näyttelyssä.

Satuin olemaan näyttelyn tuhannes kävijä, ja päädyin sekä Nälkälinnanmäen FB-sivulle että Savonmaa-lehteen. 🫣

Aamut olivat pimentyneet, ja aamulenkkeily oli ihanaa. Kuvassa Länsiväylä Matinkylässä.

MARRASKUU

Pimeät aamulenkkeilyt jatkuivat.

Kävin ilmaispäivänä Ateneumissa.

Olisin halunnut tämmöisen kyltin ulko-oveemme, mutta ukkeli ei suostunut. "Pitävät vielä meitä hulluina". 🤣

Kävin kuvaamassa Kruununhaan jugendtaloja.

Ukkeli oli lähdössä Intiaan mutta huomasi, että hänen passinsa piti uusia. Miten nämä passihommat jäävätkin aina viime tippaan? 

Minusta on niin suloista, että ukkelilla on nallejen kuva puhelimensa taustakuvana. 😍

Jätkäsaaren Bunkkerin purkaminen oli edistynyt, eikä Bunkkerista ollut enää käytännöllisesti katsoen mitään jäljellä. 

Joulukalenteriprobleemat ratkesivat äidin tekemällä kalenterilla.

Haukilahti eräänä marraskuisena lauantaiaamuna.

JOULUKUU

Joulukuu oli minulle kuukausista kurjin. Mitään suurta murhetta ei ollut, mutta mielialat vaihtelivat, ja velloin omassa paskassani.   

Alkukuusta kävin leikkauttamassa tyvisolusyövän otsastani.

Ukkeli lähti Intiaan, ja kävin pyöriskelemässä Helsingin keskustassa varhain aamulla. 

Sitten matkustin Tallinnaan ilman paluulippua.

Minun ei pitänyt käydä Tallinnan joulutorilla kuin ihan pikaisesti, mutta löysin kuitenkin itseni sieltä parina iltana nautiskelemasta glögiä. Nyt muuten tajusin, että torillahan ei ole lainkaan minkäänlaisia istumapaikkoja. Outoa!

Meikäläisen glögi tulossa.

Kävin Piparkakkumania -taidenäyttelyssä, jossa kaikki teokset oli valmistettu piparkakkutaikinasta. Harvassa taidenäyttelyssä on näin huumaava tuoksu!

Satupiha vanhassakaupungissa. 

Vanhankaupungin pihoille oli tehty hauskoja valo- ja ääni-installaatioita, jotka oli merkitty karttaan ja jotka olivat kaikki peräisin jostain sadusta. Mistähän sadusta kuvan installaatio mahtaa olla? 

Taidetta Kumussa. Vai pitäisikö sanoa "taidetta"?

Tämä seisaaltaan kuseskeleva nainen oli siinä mielessä hauska, että hänellä tuntui olevan vähän huono sihti, eikä vesi osunut koko ajan reikään, vaan museotyöntekijän piti aina välillä käydä pyyhkimässä ympärille roiskunutta vettä pois. 

Olin varannut hotellin kolmeksi yöksi, eikä oleskelua tarvinnut jatkaa, vaan päätin varata laivalipun ja palata kotiin. Matkan mieleenpainuvin kokemus oli ehdottomasti vihtasaunarituaali Elamus Spa:ssa, jossa hakkasimme jonkun ukon kanssa vihdalla toisiamme. Siitä ei ole kuvamateriaalia. 🤣

En osannut kaivautua omasta paskastani ylös jouluksikaan, vaan päätin tehdä radikaalin ratkaisun ja viettää joulun yksin kotona. Jos ei kerran ole joulumieltä, niin mitä sitä väkisin pakottamaankaan. Kieltämättä vähän kyllä jännitti, että mitä jos tajuankin jouluaattona, että tuli tehtyä kamala virhe ja että olisi ollut kuitenkin mukavampi viettää joulua muiden kanssa, mutta jo aatonaattona tiesin, että ratkaisuni oli ollut oikea. 

Jouluni oli siis hyvin epätavallinen mutta itseni näköinen ja sisälsi muun muassa kynttiläuintia aattoaamuna uimahallissa, patikointia Meikolla sekä Terapia-elokuvan ensi-iltanäytöksen Ison Omenan ihanassa luxe-salissa. 

Jouluaaton patikkaeväinä oli tietenkin joulutorttu ja glögiä. 

Mitä olisikaan joulu ilman bunkkereita? 🤣

Jouluruokien kanssa kävi sillä lailla, että menin lauantaina 20. päivä Prismaan ja katsoin, että täällähän ihmiset ostavat jo ihan hulluina jouluruokia. Ostanpa minäkin! Mukaani lähti rosollia, silliä, lanttulaatikkoa, tiikerilohta, bataattilaatikkoa, joululeipä ja kaikenlaista muuta, mikä puhutteli minua. Saman päivän iltana tuumasin, että mitäpä näitä ruokia säästelemään. Minähän voisin ruveta syömään ruokia jo nyt! 

Aloitin jouluruokien syömisen siis tuolloin ja nautin ruoista ihan suunnattomasti. Kaikki maistui jotenkin ihan erilaiselta, kun minulla oli oikeasti nälkä, eikä alla ollut aattopäivän alkuähkyä, joka oli hankittu joulupuurolla, kinkulla, tortuilla, suklaalla ja muilla herkuilla. Jatkoin jouluruokien syömistä seuraavina päivinä, ja kun jokin ruoka loppui, ostin sitä lisää – tai sitten ostin tilalle jotain muuta. Söin jouluruokia lopulta kahdeksana iltana, ja viimeiset jouluruoat menivät alas (kurkusta) lauantaina 27. päivä. Tämä on kiinnostavaa siinä mielessä, etten ollut edes tiennyt erityisemmin pitäväni jouluruoista, varsinkaan rosollista, jota upposi minuun näiden päivien aikana 1,1 kiloa. 🤭 Joululeipääkin meni kilo, eli kaksi isoa joululimppua. 🤣 

Nallejen virallinen joulupotretti.

Kiinnostavin juttu yksinäisessä joulussa oli kuitenkin se, että nyt kun olin kaukana normaalista joulunvietosta, saatoin tarkastella joulua ja suhdettani siihen jotenkin ulkoapäin ja neutraalisti. Tajusin selvästi, mitkä asiat joulussa ärsyttävät minua ja mistä en joulunvietossa pidä. 

Suurin syy siihen, miksi haluan vältellä joulunviettoa, on jonkinlainen tyhjyyden ja haikeuden tunne. Koko joulunalusajan ja jouluaaton ikään kuin odotan jotakin, kunnes jouluaattoiltana alkaa aina jonkinlainen henkinen alamäki, kun tyhjyyden tunne on niin musertava. Onkohan tämä jokin traumaattinen takauma lapsuudesta, kun pukki ei ehkä tuonutkaan niitä lahjoja, joita olisin toivonut? 🫣 Joka tapauksessa tunne pahenee vuosi vuodelta, ja siksi ainakin tänä jouluna tuntui paremmalta ajatukselta olla juhlimatta joulua mitenkään. 

Itselleni ikimuistoisimpia jouluja ovatkin olleet semmoiset joulut, joita ei ole edes vietetty jouluna. Vuonna 2013 juhlimme joulua ja uuttavuotta tammikuun lopussa, kun olin palannut Intiasta, ja se oli älyttömän kiva joulu (postaus siitä täällä). Toinen mukava joulumuisto on vuodelta 2017 (täällä), jolloin vietimme joulua itsenäisyyspäivän tienoilla, koska olin lähdössä sen jälkeen Boliviaan.  

Joulunaika herätti siis monenlaisia ajatuksia, ja tein monta oivallusta joulusta, itsestäni ja elämästäni yleensä. Enpä olisi uskonut, että yksi kotona vietetty joulu saattaisi olla niin käänteentekevä! Nyt on jotenkin raikas olo. Ihan kuin olisin käynyt henkisessä kuorinnassa ja päässyt eroon kaikista mielen kuona-aineista tai painanut jotain nollausnappulaa ja palauttanut itseni tehdasasetuksiin. Mieleni on jotenkin kirkas ja selkeä, ja tuntuu siltä, että saan aloittaa uuden vuoden puhtaalta pöydältä. 

Kiitos kuluneesta vuodesta ja kaikkea hyvää vuodelle 2026!

Hauskaa vuodenvaihdetta myös! 

🥳