keskiviikko 16. lokakuuta 2024

Kinkkua ostoskärryissä

Kävimme taannoin äidin kanssa Jätkäsaaressa ihmettelemässä entisiä kotiseutujani. Minua kiinnosti lähinnä tietää, joko se ikuisuusprojekti eli talomme takana sijainnut puisto olisi lopultakin valmistunut. 

Talomme viereen, kauan tyhjänä olleelle tontille, oli alettu vihdoinkin rakentaa toista taloa, ja rakennusprojekti oli edennyt jo varsin pitkälle. 

Entistä kotitaloamme katsellessani mietin, kuka mahtaa asua meidän asunnossa. Kiinnostaisi päästä näkemään, miten asukkaat ovat sisustaneet asunnon ja erityisesti parvekkeen, kun sehän oli vähän haastavan mallinen (15 metriä pitkä ja 1,5–1,7 metriä leveä). 

Puisto oli valmistunut, mutten tiedä, mitä siitä oikein sanoisi.  

Hulevesiuoma ja metsäpuutarha.

Ukkeli ei voinut sietää näitä sinisiä pyöräteitä, enkä minäkään oikein ymmärrä värivalintaa. Eikö sinisen sijasta olisi voinut valita jotain maanläheisempää väriä?

Nurmikko ja kasvit ovat toki mukavampaa katseltavaa kuin se ruma hiekkakenttä, mutta minusta puistosta puuttuu jotain. En vain keksi mitä. Voihan se olla, että vuosien kuluessa, kun kasvit kasvavat, puisto muuttuu viihtyisämmäksi. Nyt se vaikutti ehkä hieman ankealta ja tekemällä tehdyltä, mitä se tietysti onkin. 😆

Puistoon oli haettu ilmettä porrastuksilla ja korkeuseroilla. Taustalla näkyy Länsiterminaali sekä Ahdinrannan aluetta, jolle on tarkoitus tulla joskus tulevaisuudessa uimaranta. 

Laura Könösen taideteos nimeltä Ei taivasta rajana.

Könösen taideteos koostuu kivilohkareista, joiden yksi pinta on hiottu sileäksi ja ruiskumaalattu sinisellä maalilla. Kivet muodostavat taiteilijan mukaan eräänlaisen palapelin – ikään kuin taivaan palasia olisi putoillut sattumanvaraisesti maahan. 

Tämäntyylisiä tuoleja oli jo puiston pohjoisosassakin, ja nämä ovat kyllä paljon mukavampia kuin perinteiset puistonpenkit, joilla pitää könöttää kuin kirkossa.

Tulipahan nyt nähtyä tämäkin puisto ja todettua, että se ei herättänyt tunteita suuntaan eikä toiseen. Sen kuitenkin sanon, että yksi puisto – olkoon se kuinka iso tahansa – ei pelasta sitä tosiasiaa, että Jätkäsaari on oikea kivikylä, jonne on haluttu tunkea mahdollisimman paljon asukkaita. Varmasti on heitäkin, jotka viihtyvät Jätkäsaaressa ja joille luonto ja vehreys eivät ole yhtä tärkeitä kuin esimerkiksi minulle. Esimerkiksi nuorille Jätkäsaari on varmasti ihanteellinen paikka, kun se on niin lähellä keskustaakin. 

Kävimme tutkimassa myös entistä lähikauppaamme Ruoholahden Citymarketia. En koskaan tykännyt kyseisestä kaupasta, joten kauppaa ei ole ollut ikävä. Suurin ongelma Ruoholahden Cittarissahan on se, että se ei ole Prisma. 😆 

Minulla on pakkomielteenä tutkia aina kauppojen palapelihyllyt, eikä Cittarikaan ollut poikkeus. Mitä näinkään! Myynnissä oli palapelijoulukalentereita, jotka olivat vielä kaiken lisäksi Wasgij-kalentereita! Wasgij-palapelithän ovat mysteeripalapelejä, joiden lopputulosta ei tiedä etukäteen, ja ne ovat ehdottomia suosikkejani. Olen kasannut kaikki mysteeripalapelit, jotka olen löytänyt kaupoista ja netistä. 

Joulukalenteri sisältää 24 kappaletta 54 palan palapeliä, ja kerrankin oikein odotan, että pääsisin availemaan joulukalenterin luukkuja. Tule joulu kultainen. 🤣

Tekisi mieli avata jo nyt ensimmäinen luukku.  🤭

Suomenkielistä sepustusta ei ollut.

Päätin toissa vuonna, etten ostaisi enää yhtään joulukalenteria, koska kaikki olivat osoittautuneet enemmän tai vähemmän pettymyksiksi. (Olen kokeillut normaalien suklaakalenterien lisäksi muistaakseni ainakin tee-, välipala- ja mietelausekalenteria.) Näin se takki taas kääntyi. 

Minulta meinasi mennä eilen aamukahvit väärään kurkkuun, kun näin Hesarin Menoja tänään -palstalla seuraavan ilmoituksen: 

Siis oikeinko todella porukka kiertää Seurasaarta kutimiaan heiluttaen? Mahtaa olla kivaa, varsinkin jos työn alla on esimerkiksi peitto. Jään odottelemaan, milloin Seurasaaressa ruvetaan järjestämään palapelikävelyjä.

Äidin yhdellä ystävällä on kilpikonna, jolla on ikää kuulemma jo 40 vuotta. Oikeastaan konna on ilmeisesti hänen tyttärensä, mutta tyttären ollessa matkalla konna tulee äidille hoitoon.

Olen nähnyt kilpikonnia vain eläintarhoissa ja sen sellaisissa, mutta en ole koskaan tavannut lemmikkikilpikonnaa. Konna oli minusta luotaantyöntävä, hieman pelottava ja – anteeksi nyt vain – ruma kuin mikä. Kyllä lemmikkieläimellä pitää olla edes karvoja! Sen verran konna kuitenkin kiinnosti minua, että kun äidin ystävä piti konnaa sylissään, menin lähemmäs katsomaan otusta. Silloin äidin ystävä ojensi konnaa minua kohti ja pyysi ottamaan sen syliinsä. Parahdin, että en uskalla, mutta ojensin kuitenkin kädet eläintä kohti, kun en kehdannut juosta karkuunkaan.

Äidin ystävä oli silitellyt konnan kilpeä, ja konna oli selvästikin tykännyt siitä, mutta kun minä silittelin konnaa sylissäni, se oli selvästi jännittynyt ja suurelta osin kilven suojassa. Kilpikonna saa siis vedettyä raajansa ja päänsä kilven alle piiloon, jos vastaan tulee kuumottava tilanne. Tämmöinen tietoisku tähän väliin. Silittelin konnaa aikani, mutta laskin konnan sitten maahan, ja konna lähti menemään yllättävän nopeaa vauhtia sohvan alle ja patterin viereen, jossa se kuulemma tykkää lämmitellä. 

Jonkin ajan kuluttua konna ilmestyi taas sohvan alta ja lähti tulemaan suoraan minua kohti. Jännityksellä seurasin konnan menoa (tuleeko se pentele tänne vai meneekö se ohi), eikä aikaakaan, kun konna oli edessäni ja tökki sormillaan varpaitani. Äidin ystävä totesi, että sehän haluaa takaisin syliisi, eikä minun auttanut muu kuin nostaa konna lattialta ja alkaa taas silitellä sitä. Voi hyvänen aika sentään, mihin sitä ihminen joutuukaan. Konna oli tällä kerralla jo selvästi rennompi ja saattoi jopa nauttia sylissäni olosta.

Minusta oli hämmästyttävää, miten nopeasti konna oli hyväksynyt minut ja lakannut pelkäämästä minua. Ehkä kaikki kilpikonnat ovat sellaisia, että ne "ystävystyvät" nopeasti ihmisten kanssa, ainakin jos ihminen on niille ystävällinen. Toki asiaan saattoi myötävaikuttaa myös juttelu, sillä juttelen aina kaikille eläimille kuin ne olisivat ihmisiä, koska minusta on outoa olla hiljaa elävän olennon edessä. Ehkä konna kuuli äänensävystäni, etten tahtonut sille pahaa?

Googletin, että tämä taitaa olla nelivarvaskilpikonna. Varpaiden määrä ainakin täsmää! Miten nuo varpaatkin ovat niin pelottavan näköiset...

Mutta eipä tulisi edelleenkään itselleni mieleen hankkia kilpikonnaa lemmikiksi, eikä vähiten siitä syystä, että kilpikonnat saattavat elää jopa satavuotiaiksi. Keskimäärin konnat elävät lukemani mukaan 50–80 vuotta. Toisaalta olisihan se aika huikeaa, jos saisi pitää saman lemmikin koko elämänsä! Utopistinen ajatus oikeastaan.

Loppukevennyksenä kävelykuulumisia. Kävimme ukkelin kanssa kävelyllä, ja bongasin tien vieressä ostoskärryt. Kuinka ollakaan: oli taas pakko päästä istumaan kärryihin. Minulla näyttää olevan pakkomielle tunkea itseni ostoskärryihin, jos näen irtokärryt jossakin. Ilmeisesti en ole saanut lapsena istua tarpeeksi ostoskärryissä. 😆

Jos ukkeli olisi vielä suostunut työntämään minua, kokemus olisi ollut täydellinen.

Olen päättänyt olla pyytelemättä enää anteeksi, vaikka laittaisinkin omia kuviani blogiin. Ei minun egoni siitä ratkea, vaikka julkaisisinkin kuvia itsestäni, ja jos ratkeaa, se on sitten lähtö Maata kiertävälle radalle. Elämä on jatkuvaa riskinottoa. 🤣

Värikästä syksyn jatkoa! 🍁

32 kommenttia:

  1. Länsiterminaaliin mennessä ole joka kerran kauhistellut Jätkasaaren kolkkoutta. Tulee mieleen Joker-leffan Gotham City. En viihtyisää tuolla päivääkään, minun hyvinvoinnilleni luonto, varsinkin metsä, on tärkeää.
    Kilppari on ihana! Se on niin ruma, että on jo kaunis.
    Neulekahvilat ovat kivoja, mutta että neulekävely? Lentäisin turvalleni rotvallin reunaan kompastuessani, jos pitäisi kävellä ja neuloa samalla. Hui.- Selja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jätkäsaari on todella kolkko, ja väittäisinpä jopa, että se saattaa olla Helsingin kolkoin kaupunginosa. Kalasatamassakin on minusta paljon viihtyisämpää, vaikka sekin on hieman samantyylinen asuinalue, ja siellä on ns. pilvenpiirtäjiäkin.

      Minulla oli jo Jätkäsaareen muuttaessa pieni pelko, että en ehkä tule viihtymään siellä, mutta nyt (kolmen vuoden asumisen jälkeen) tiedän sen varmasti. Oli hyvä käydä kokeilemassa, niin ei jäänyt epäselvyyksiä. 😅

      Hih, minä en näe ihan vielä kilpparin kauneutta, mutta jos sen kanssa viettäisi enemmän aikaa, ehkä kauneuskin alkaisi paljastua. 🤭

      Minä en edes tullut ajatelleeksi neulekävelyn turvallisuusnäkökohtia! On toden totta vaarallista, kun on vielä neulepuikotkin käsissä. Kaikkea sitä.

      Aurinkoista iltaa, Selja, ja kiitos taas kommentistasi. ❤️

      Poista
  2. Ulrika50v.blogspot.com16.10.2024 klo 17.03

    Kutoa ja kävellä ?! Mua kyllä nolottaa jo heidän puolesta jotka tykkää ett se on hyvä idea . Täytyy kyllä näin ihan rehellisesti sanoa .
    Mä oisin pelänny ett kilpikonna purais , kuvittelen että leuat on vahvat .
    Kyllä sun ukkeli ois voinu työntää sua edes muutama metri mutta toisaalta ymmärrän häntä 😅
    Kivaa viikon jatkoa 🩵

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kieltämättä itsekin vähän samaa mieltä. Eihän siinä pysty keskittymään kunnolla mihinkään, kun pitää samalla kävellä, neuloa ja katsella Seurasaarta.

      Onneksi mulle ei tullut mieleen, että kilpikonna saattaisi purra, mutta varmasti se on hyvinkin mahdollista.

      Kyllä mäkin ymmärrän ukkelia, pakko myöntää. Ei sitä muutenkaan tarvitse aina lähteä mukaan kaikkiin vaimon kotkotuksiin. 🤭

      Kivaa viikon jatkoa sinullekin! Ja loman jatkoa, jos olet vielä lomalla! ❤️

      Poista
  3. Menninkäinen virkkaa lämpötilapeittoa ja kiertää saarta... Saishan siihen vielä koiran handsfreena juoksuvyöhön. Onneks olin nielaissut jo glögin, kun luin ideasi palapelikävelystä! :D

    Mun tädillä on kilpikonnia lemmikkinä. Sitä en muista, olenko sylissä pitänyt, mutta kyllä mä niihin koskenut olen. Outoja tyyppejä ovat.

    Mut toi kalenteri; aivan huikee! Mä lahjoitin viime vuotisen Mauri Kunnas palapelikalenterin pikkuveljelle vaimokkeineen. Itse päädyin vuoden paussin jälkeen meikkikalenteriin. Tuleepahan eltaantuneet ripsarit vaihdettua. Tänään näin mainoksen Novitan neulekalenterista, josta tulee ainekset sukkiin. Hinta oli yli satasen. Pirun kalliit sukat, sanon minä. Oli niissä luukuissa kai muitakin neulontajuttuja, mut silti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla olikin juuri se sinun lämpötilapeittosi mielessäni. 😘 Ja ehdottomasti koira mukaan neulontakävelylle, niin tulee pissityksetkin hoidettua siinä samalla. 😂

      Kun googlettelin kilppareista, joka lähteessä luki, että kilpikonnien pitäisi elää terraariossa ja ettei niitä pitäisi kosketella. Mutta ehkä tuolla äidin ystävällä on vähän eri meininki, kun se ei ole kilpparin varsinainen koti. Ymmärsin, että kilpparilla on siellä sentään oma huone.

      Palapelijoulukalenteri oli mulle ihan uusi tuttavuus, enkä ollut kuullut tuommoisesta Mauri Kunnaksen kalenteristakaan. On kyllä toisaalta kiva, että joka vuosi tulee jotain uutta, jotta yhä useampi löytää kalenterien joukosta itselleen mieluisan. Mä odottelen edelleen sitä kahvakuulajoulukalenteria. 🤪 Mutta tuo Novitan kalenteri on kyllä ihan hirveän hintainen! Wasjigin kalenteri oli piirun verran alle 35 euroa, ja se alkaa olla jo mun kipurajoillani. Meikkikalenteria en ole koskaan kokeillut, kun pitää olla meikkien kanssa vähän tarkkana, kun jotkut meikit saattavat ärsyttää silmiäni.

      Poista
    2. Nymmää sen keksin!! Koiranpentukalenteri!! <3

      Poista
    3. Semmoinen olisi ihana. 😍

      Poista
  4. Pitää varmaan mennä ihmettelemään Jätkäsaarta sitten kun taas pääsen Helsinkiin. Tuo puisto on kyllä aika tylsän näköinen.
    Vau,palapelijoulukalenteri,aika kiva
    Olen silitellyt joskus sellaista tosi valtavaa kilpikonnaa,mutta sellaiset ihan pienet 🐢 ovat kyllä aika herttaisia.Kivaa syksyn jatkoa sinullekin Satu😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käy ihmeessä Jätkäsaaressa! Alue muuttuu koko ajan tosi paljon, kun taloja tulee lisää, joten aina löytyy uuttaa katseltavaa. Nyt oli tullut kuntosalikin ihan meidän entisille kotinurkille. Meidän asuessa sitä ei vielä ollut, ja mä ajoin aina Lauttasaareen tai kauemmaksikin (Espooseen 🤭).

      Unohdin mainita, että tämä kilppari mahtui taloon tullessaan tulitikkuaskiin. Semmoinen pikkukilppari olisi minustakin tosi söpö!

      Hyvää jatkoa sinulle, Jael! ❤️

      Poista
  5. Minulla on kaksi kilpikonnaa, mutta kumpikaan ei ole elävä. Toinen, muovinen, on parvekkeella koristeena, toinen pienempi, jade-kivestä veistetty on sisällä.
    Kilpikonna symbolisoi onnea, menestystä ja suojaa monessa kulttuurissa, varsinkin kaukoidässä.
    Minulla ei ole ollut joulukalenteria, enkä halua ostaakaan. Adventtiaika on muutenkin liian lyhyt ja kuluu liian nopeasti. Joulukalenteri aiheuttaisi lisää stressiä. Olen aina niin väsynyt, että siirtäisin joulun mieluiten juhannukseksi, jolloin olen pirteämpi. Tavallisesti saan bronkiitiksen viimeistään jouluaattona.

    Nykyisin on lapsenmielisille aikuisillekin joulukalentereita. Miehille tarkoitetuissa kalentereissa on näköjään työkaluja, parranhoitotavaraa, sukkia tai muuta "miehistä" kamaa ja täällä Saksassa tietenkin olutta. Tietenkin voisi tehdä itse mielitietylle kalenterin, 24 pussiin vaikka jokaiseen sukka, tai koko työkalupakki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman hätkähdin, kun pääsin kohtaan "kumpikaan ei ole elävä". 😅 Itse asiassa nyt muistin, että mekin saimme joskus kauan sitten ukkelin serkulta lasisen kilpikonnan, mutta olen tainnut laittaa sen kierrätykseen. En tiennyt tuota kilpikonnien onnea tuovaa merkitystä. 🙈

      Minäkään en ole koskaan ollut mikään joulun odottaja tai muutenkaan jouluihminen, muuta kuin ehkä lapsena. Kai nuo joulukalenterit ovat jonkinlainen yritys elvyttää lapsuuden joulunodotustunnelmia, vaikka tuhoon tuomittu yrityshän se joka vuosi on.

      Hauska kuulla, että myös Saksassa on panostettu joulukalentereihin ja että niitä löytyy vaikka minkälaisia. Työkalukalenterit kuulostavat hyvin käytännöllisiltä! 😁 Sukkia ehtii tulemaan kyllä aika monta paria! Minulla on sellainen äidin tekemä lapsuuden kerrostalomallinen joulukalenteri, ja se olisi ihana, mutta ongelma on, että jonkun pitäisi täyttää se. Mutta ehkäpä täytän sen itse jotenkin, ihan vain siitä ilosta, että saisin taas katsella sitä vuosien tauon jälkeen.

      Poista
  6. Minuunkaan Jätkäsaari ei vetoa. Se on liian urbaani makuuni.

    Meillähän on ollut kilpikonnia ja se oli suuri maansuru, kun ne menehtyivät. Kilppari on muuten helppohoitoinen, mutta talviuni on aina vähän sellainen riskin paikka. Meidän vanhempi kilpikonna Noppa oli varsinainen persoonallisuus. Sen puuhia oli hauska seurata. Ihan pöhköläinenhän se oli, mutta on ne kilpparin aivotkin aika pienet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan ukkelin kanssa vertailtu Jätkäsaarta ja Helsingin vanhoja asuinalueita (esim. Eira, Töölö) ja sitä, miten entisaikoina asuinalueita rakentaessa tajuttiin se, että myös asumisviihtyisyys on tärkeää. Puistoja on paljon, ja talot ovat varsin matalia. Nykyajan rakentamista tuntuu ohjaavan lähinnä ahneus.

      En tiennytkään, että teillä on ollut kilpikonnia! Varmasti kilppareihin kiintyy ihan samalla lailla kuin muihinkin lemmikkeihin, ja persoonallisuuden piirteet tulevat esiin. Kilpikonnien hoito ei ole varmaankaan mikään ihan yksinkertainen juttu verrattuna esimerkiksi koiraan tai kissaan, joten se vaatii perusteellisempaa paneutumista asiaan.

      Poista
  7. Kauniisti punertunut tuo talon ympärys.
    Tuo puisto on ihan nappijuttu ;D ihan jo kuvien perusteella. En pystyisi mitenkään päin asumaan tuollaisessa paikassa. Ehkä ei pitäisi niin ehdottomasti tuotakaan sanoa. Kohta löytää itsensä just tuollaisesta paikasta ;)
    Ai palapelijoulukalenteri. Taas jotain uutta. Saattaa olla ihan jännittäväkin. Pitäisi olla paikka, jossa voisi säilyttää palapelintekelettä 1-24.12 ja vielä ehkä sen jälkeenkin valmistuneena. kissataloudessa pääsisi aloittamaan homman joka päivä uudelleen.
    En ikimaailmassa pystyisi pitelemään kilpikonnaa sylissä! Olkoon kuinka söpö tahansa. Ei onnistu marsujenkaan kanssa, kokemusta on. Huh! Vieläkin puistattaa.
    Kaulaliina voisi olla sopiva käsityö neulekävelylle. Sen verran pitkä jo aloittaessa, että se pysyisi edes hartioilla ja siitä sitten hiljalleen kiertymään kaulan ympäri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuo rakennus oli tosi kaunis. Oli Helilän hautausmaalla Kotkassa (käsittääkseni vanha siunauskappelli).

      Minullehan kävi juuri noin, että kävin joskus vuosia sitten kuvaamassa Jätkäsaarta, ja kirjoitin blogiini, että kyllä on kamala paikka. Ja sitten muutamaa vuotta myöhemmin löysin itseni asumasta sieltä. 🤣

      Eipä tullut mieleen palapelien säilyttely. Käsitin, että jokainen palapeli on oma yksilönsä, jonka voi purkaa heti sen valmistuttua. 🤭 Mutta puolentoista kuukauden päästähän sen sitten näkee! Kissataloudessa yhdestä palapelistä riittää siis iloa pitkäksi aikaa. 😅

      Marsu kuulostaa minustakin pelottavalta sylissä pidettävältä. Marsusta tulee ihan liikaa hiiri mieleen! Tekee mieli kirkua, kun ajattelenkin marsun sylissä pitämistä, mutta en viitsi herättää ukkelia.

      Kaulaliina onkin hyvä idea neulekävelylle! Kunhan ei vaan kierrä kaulaliinaa liian tiukasti kaulan ympärille. 😅

      Poista
  8. Toi palapelikalenteri on pakko hommata itselle! Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  9. En ole tuolla Jätkäsaaressa koskaan käynyt, mutta samanlaisia taloja tuntuu nykyään rakennettavan joka puolelle. En tykkää yhtään niiden ulkonäöstä kun on samanlaisia ikkunoita vieri vieressä. Sisältä varmaan ovat tosi kivoja, mutta ulkonäkö ei miellytä. Uskon että tuosta puistosta vielä kasvaa hieno ja onkin todella hyvä asia että tuollaisia "viherplänttejä" sentään rakennetaan talojen lomaan, sillä niitä ei ole koskaan liikaa.
    Noita mysteeripalapelejä olen itsekin koonnut ja kesti kyllä tovin ennen kuin tajusin niiden jujun.
    Ihana tuo viimeisen kuvan punaisten lehtien peittämä rakennus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut, että rakennettavat talot tuntuvat olevan nykyään hyvin samanlaisia kaikkialla, sekä ulkoa että kokemukseni mukaan myös sisältä. Hyvin usein sisustuskin on samantyylistä, samanlaisia materiaaleja ja värejä kaikkialla. Ja yksi asia, josta ei ukkelin kanssa tykätä ollenkaan, on huoneiden – varsinkin makuuhuoneiden – pienuus.

      Onneksi on tosiaan edes tuo puisto Jätkäsaaressakin. Itsestäni olisi ehkä kivempi, jos vihreyttä olisi tasaisemmin koko Jätkäsaaren alueella eikä vain tuossa yhdessä puistokeskittymässä, mutta toki parempi tuokin kuin ei mitään. 😊

      Onpa hauska kuulla, että sinäkin olet kasaillut mysteeripalapelejä! Ne ovat kyllä ihan parhaita! Minä teen nykyään tavalliset palapelitkin "mysteerinä", eli en katso laatikon kannesta kuvaa ollenkaan. Tällä tavalla huvia riittää pidemmäksi aikaa. 😅

      Punaisten lehtien peittämä rakennus löytyi Kotkasta, kun käytiin äidin kanssa hautausmaalla tervehtimässä poisnukkuneita.

      Poista
  10. Kiitos kun nauratit. Tässä syksyssä om ollut liian vähän naurua. Eli siis ne kutimia heilauttavat kävelijät - voi että !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt tiedä, miksi minusta tuli anonyymi mutta Leena Amerikasta kommentoi.

      Poista
    2. Kiva jos piristi. 😊 Valoisampia päiviä sinulle! ❤️

      Poista
  11. Ehkä Jätkäsaaren puisto näyttää 15 vuoden päästä enemmän puistolta, taikka 30 vuoden päästä. Pelkkä nurmi todennäköisesti lyhyeksi leikattuna palaa aivan kuten Töölönlahden ympäristössä, joten istuttaisin enemmän puita suojaksi, mutta mikäs minä ole mitään suunnittelemaan kaupungille ;-)

    Tein viime jouluna ensimmäisen kerran tuollaisen mysteeripalapelin. Oli outoa tehdä kuvaa, joka ei yhtään täsmännyt palapelilaatikon kansikuvaan. Tuleekohan joulukalenterin palapeleistä yhdistettynä iso kuva? Jos tulee niin mahtavaa.

    En yhtään ymmärrä miksei ukkeli työntänyt sua noissa kärryissä! Muratin peittämä talo näyttää upealta. Muistelen, että Porvoossa on pikkuruinen kivitalo, jonka muratti peittää täysin, se näyttää vain vihreältä (nyt kai punaiselta) laatikolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin puita saisi olla ehdottomasti enemmän. Samanlainen nurmikon palaminen tapahtui myös tuon puiston pohjoisemmissa osissa aina kesäisin, ja keltaiseksi palanut "puisto" on kyllä aika ankean näköinen.

      Mä käsitin, että nuo palapelit olisivat erillisiä, mutta joulukuussahan sen sitten näkee! Pienoinen säilytysongelma tulee, jos palapelit ovat osa isompaa kokonaisuutta. 🤭

      Ukkeli ei varmaankaan halunnut epätoivottua huomiota eikä siksi työntänyt mua kärryissä. Että tässä mä työntelen mun keski-ikäistä vaimoani pitkin Espoon katuja. 🤣

      Aurinkoista viikonloppua, Birgitta! 🤗

      Poista
  12. Olipa hassu "puisto": pelkkää nurmikkoa. Ei korkeuserojen väkisintekeminen taida auttaa, kun kasveissa ei ollut merkittävää korkeuseroa. Joku puu vähän paikkaisi.... mutta kuten sanoit: kivikylä on kivikylä.

    Hei, tässä olisi joulukalenteri-idea, johon voisin lähteä. En ole ikinä tehnyt tuollaista kuvatonta palapeliä, mutta ehkä pystyisin tuohon palamäärään.

    Kilpikonna.. oliko ne varpaat? Minä katsoin, että herranjestas mitkä kynnet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivikylä ei tosiaan muuksi muutu, vaikka sinne pykäisi minkälaisen puiston. 😅

      Saa nähdä, millainen tuo palapelikalenteri tulee olemaan. Miellyttääkö, vai onko tämäkin ostos pettymys. 🤭

      Mä en oikein ole varma, onko nuo kilpparin kynnet vai varpaat, mutta rumat ja pelottavat on joka tapauksessa!

      Kivaa alkavaa viikkoa!

      Poista
  13. Hih - lukiessani kommentoin jo lukuisin lausein vaikka ja mitä... mutta kun pääsin loppukevennykseen, niin se vei voiton koko postauksesta!! KymppiUutisissa käynyt joskus samoin, kaikki asialliset uutiset unohtuu ja mielen valtaa vain HYVÄ MIELI... KIITOS siis hyvästä mielestä ja nimenomaan heittäytymisestä aitona omana itsenään kaikkeen siihen mitä kulloinkin mieli tekee... minä olisin juuttunut kiinni noihin kärryihin - varmaan kipannut nokilleni pois tullessa - mutta ehkä pakko kokeilla kun tilaisuus tulee eteen. Kiitos ihanasta postauksesta.... alun asiapitoisuudesta myös....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelut myöhästyneestä vastauksesta, Repolainen! Ollaan äidin kanssa reissussa, enkä ole ehtinyt blogijuttuihin mukaan.

      Kiitos itsellesi ihanasta kommentista. ❤️ Hieman oli minullakin epävarmaa, miten pääsen kärryihin ja niistä pois, ja taisinpa hieman loukatakin toisen kankkuni kärryyn kiivetessäni. Mutta mitäpä sitä ei ihminen tekisi silloin, kun saa jonkin "loisto"idean. 🤣

      Kivaa viikon jatkoa! 😘

      Poista
  14. Onpa veikeä joulukalenteri! 😄 Tuo runo löytyy muuten suomennettuna blogistani ja postauksen kommentissa on siitä lisätietoa:
    https://joululainen.blogspot.com/2015/12/jouluaattoiltana.html#comment-form

    Joukukalenteri on vielä hakusessa. Yleensä hankin kauniin, hileisen kuvakalenterin. Kerran oli Bulov’n lakritsikalenteri. Superhyvää!

    Minustakin kilpparit, kuten myös liskot, käärmeet ja hämähäkit ovat hieman puistattavia. 🕷🦎 Varmaan paniikissa pudottaisin, jos joku ojentaisi käteen, joten parempi elikoiden turvallisuuden vuoksi pysytellä kauempana. 😆 Joskus hurjana pikkutyttönä otin kyllä sisiliskon käteen. Ja veljen perheessä oli kauan sitten sellaisia pienempiä vedessä polskivia kilpikonnia.

    Kudontakävelyltä palaisin varmasti sukkapuikko silmässä, koska olen ihan onneton käsitöissä ihan rauhassa istuessanikin. Millehän teemakävelylle voisin lähteä? Ehkä irtokarkkien syönti- tai ääneen luettavan kirjan kuuntelukävelylle. Joskus olen ollut vanhan kaupungin esittelykävelyllä..Kotikaupunki avautuu ihan eri tavalla sen historiaa kuunnellessa.

    Mukavaa loppuviikkoa! 🍁😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Joululainen. Kiitos kommentistasi ja pahoittelut erittäin myöhästyneestä vastauksesta. 🙈 Lomalla ei tule paljon läppäriä avattua... Kiitos myös runon suomennoksesta!

      Minä olen myös aina kammonnut kaikki mainitsemiasi eläimiä, vaikka sisiliskot ovat kyllä kauempaa katsottuina tavallaan söpöjä. Olikohan se Boliviassa, kun puissa oli sellaisia jättiliskoja, joilla oli kokoa varmaan lähemmäs metri, ja ne olivat ihan järkyttävän pelottavia. Ei tehnyt mieli kävellä puiden alta. 😅

      Kaupunkien esittelykävelyt ovatkin kivoja! Historia ja asiantunteva selostus tuovat ihan uudenlaisen ulottuvuuden kaupunkikävelyihin.

      Kivaa alkanutta viikkoa sinulle! Me lähdetään kohta Kyproksen lämmöstä takaisin Suomeen... 😘

      Poista
  15. Olen ollut laiska lukija, sillä olin Lissabonissa jonkun aikaa ja sitten on ollut kiireitä yhden artsun takia. Ja tuntuu, että kaikki atk:hon liittyät asita vastustavat tällä hetkellä. Mutta asiaan: ennen naisille ei sallittu vapaita hetkiä, vaan käellessä piti kutoa jotain sukkaa tms. Ja esim Naantalissa kuulemma käveltiin paljon ja kudottiin. Kyllähän mieki olen mtkustaessa joskus aina kutonut, mutta silloin olen istunut autossa. Alussa oli outoa, kun naisoletetut kutoivat luennoilla, mutta siihen tottui ja tajusin, että se auttaa keskittymään. Kutojatan eivät tehneet mitään muistiinpanoja. Miespuolisella proffalle se oli vaikeaa, siis antaa toisten kutoa!

    Täällä odotan lunta, kun on niin kamala pimeää. Tänään taas satoi vettä. Mukavaa viikonloppua ja pyhäinpäivää! Mulla kävi tänään lapsia kun oli Halloween. Karkit melkein loppuivat!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. <3