lauantai 7. syyskuuta 2024

Parrakkaan miehen arvoitus

Olen yrittänyt ottaa alkuvuoden synkistelyä takaisin ja osoittaa taas kiinnostusta ympäröivää maailmaa kohtaan. Se onkin onnistunut erinomaisen hyvin. Päätin myös herättää henkiin – monen vuoden tauon jälkeen – minun päiväni eli päivän, jonka rakennan täysin omien kiinnostuksen kohteideni ympärille.

Tämänkertainen minun päiväni käynnistyi Itä-Pasilasta, jossa kävin katsomassa katutaidetta. Olin lukenut monestakin lähteestä Pasilan katutaiteesta, ja muistelin, että Rva Kepponenkin oli kirjoittanut postauksen aiheesta. Kävin etsimässä Kepposen postauksen vasta, kun omani oli valmis, ja on hauska sattuma, että kummankin postauksen kaksi ensimmäistä kuvaa ovat samat.

Ihmettelen, miksi minä en ollut käynyt aiemmin katsomassa Itä-Pasilan katutaidetta, vaikka katutaide kiinnostaa minua kovasti. Parempi myöhään jne. Teoksia on käsitykseni mukaan lähemmäs sata, ja vaikka en nähnyt ihan jokaista, niin aika monta kuitenkin.

Pasilan katutaideteokset löytyvät kartalla täältä, jos jotakuta kiinnostaa käydä katsomassa. 

Tekijänä ChemiS (Tšekki).

Breeze Yoko (Etelä-Afrikka).

Eska Art (Puola).

Plan B (Suomi).

ChemiS (Tšekki).

Muistelin Itä-Pasilassa kierrellessäni, että kun muutin pääkaupunkiseudulle vuonna 1996 ja etsin asuntoa, Itä-Pasila oli yksi niistä alueista, joilla olisin halunnut asua. Nyt en voi kuin ihmetellä, miksi. Itä-Pasila näytti monin paikoin hyvin nuhjuiselta – talot olivat rapistuneet ja puistot kaipasivat hoitamista, eivätkä isot ja rumat virastotalot asuintalojen keskellä ainakaan parantaneet asuinviihtyvyyttä. 

Peruskorjaustakin alueella tehtiin, joten yritystä kohentaa alueen yleisilmettä on.

Peruskorjattuja Heka-asuntoja Kasöörinkadulla.

Sieltä 1900-luvun lopusta on kulunut toki jo aika monta vuotta, ja aika on nähtävästi tehnyt alueella tehtävänsä. Ehkäpä Itä-Pasila vaikutti viihtyisämmältä silloin, kun talot olivat vielä uudempia.

John Beijer (Ruotsi).

Uneg (Meksiko).

Viv Magia (Suomi).

Waek (Puola).

Pidžin (Liettua).

Poppamaija (Suomi).

Takana: Delicious Brains (Ruotsi); sivuilla: J.P. Köykkä.

Katutaiteen jälkeen oli aika suunnata seuraavaan kohteeseen, joka oli Vallilan siirtolapuutarha. En ollut ikinä käynyt yhdessäkään siirtolapuutarhassa, joten oli korkea aika päästä tutkimaan sellaista lähempää. Minua on aina kiinnostanut tietää, millaista siirtolapuutarhassa on ja mikä niissä ihmisiä viehättää. Olin aina luullut, että ulkopuoliset eivät saa mennä siirtolapuutarhoihin pällistelemään, mutta ainakin Vallilan puutarha on auki yleisöllekin. 

Ensireaktioni oli mykistys. Paikkahan oli kuin jostain satumaasta! Kasvillisuus oli aivan uskomattoman rehevää, kukat kukkivat upeina, vaikka oli elokuun loppu, ja omenapuut notkuivat omenasadosta. Mökit hehkuivat eri väreissä, ja kokonaisvaikutelma oli niin viehättävä, että unohdin olevani Helsingissä. 

Mieleeni tuli, että minäkin saattaisin viihtyä siirtolapuutarhassa, mutta heti seuraavassa lauseessa tyrmäsin ajatuksen. En ole paikallaan viihtyvää tyyppiä, vaan tykkään nähdä maailmaa ja uusia paikkoja, ja jos joutuisin olemaan jatkuvasti mökillä (onhan siirtolapuutarhailukin eräänlaista mökkeilyä) tylsistyisin varmasti yhdessä päivässä. Toiseksi inhoan puutarhahommia ja ylipäänsä kaikkea, mikä liittyy kasvien hoitamiseen ja hengissä pitämiseen, ja siirtolapuutarhassa puutarhanhoito näytti olevan hyvin keskeinen osa elämää. Kolmanneksi yhteisöllisyys ja naapurien läheisyys saattaisi alkaa ahdistaa, vaikka periaatteessa ajatus kiehtoikin. Eihän täällä voi varmaan pieraistakaan ilman että naapurit tietävät siitä. 

Ei ole kuitenkaan vaikea ymmärtää, miksi ihmiset viihtyvät täällä, sillä onhan paikka melkoinen paratiisi keskellä kaupunkia. Mökkeilystä pitävälle kaupunkilaiselle siirtolapuutarhamökki on varmasti oikea unelma, kun mökille pääsee kaiken lisäksi julkisilla kulkuvälineillä. Järveä tai mertahan täällä ei ole, mutta ehkä vesistön läheisyys ei ole kaikille niin tärkeää.

Ihastelin erityisesti mökkien portteja – ja postilaatikoita. 

Uskomattoman idyllinen paikka!

Vallilan siirtolapuutarha on muuten perustettu vuonna 1932, joten satavuotisbileet ovat kohta edessä!

Muutama mielenkiintoinen tapahtuma siirtolapuutarhan varhaishistoriasta (tiedot täältä): 

1936     Vallilassa pidettiin viljelynäyttely. Valittiin toimikunta hoitamaan kukkalähetyksiä sairaaloihin ja vanhainkoteihin.

1937    Kaupunki lahjoitti siirtolapuutarhan käyttöön kerhotalon, joka sai 17.7. nimekseen Toimela.

1939    Alueelle saatiin sähkö, ja kioskille hankittiin puhelin.

1940    Ankara talvi vaurioitti suurinta osaa alueen hedelmäpuista.

1941    Lasten leikkikentälle saatiin keinut, ja palstoille ilmestyi kanikoppeja. 

1942    10-vuotisjuhlat vietettiin perhepiirissä. Alueelle saatiin lupa kasvattaa porsaita. 

1945    Liittokokous pidettiin Helsingissä. Korjattiin edelleen pommitusten jälkiä.

1948    Kotieläinten pito alueella kiellettiin.

1955    Vallila sai omakseen kuulakikkakilpailun kiertopalkinnon.

1957    Yhdistys täytti 25 vuotta, saatiin marssilaulu ja oma lippu.

*****

Sitten minulla olikin jo nälkä, ja päätin suunnata läheiseen thairavintolaan nimeltä Krung Thep Thai Bistro, kun se näytti saaneen hyvät arvostelut. 

Paikan kiihkein lounasaika oli selvästikin jo ohi, vaikka lounasaikaa oli vielä jäljellä melkein kaksi tuntia, sillä pöydät olivat täynnä tyhjiä astioita. Ketään ei näyttänyt kiinnostavan siivota pöytiä likaisista astioista tai täyttää salaattipöydän tyhjinä ammottavia kulhoja. Jäin kuitenkin bistroon, kun en jaksanut nälissäni etsiä enää toistakaan paikkaa, ja tilasin Pad Med Mamuanghimmaphanin. Kuinkakohan monta kertaa tilauksen tekemistä pitäisi harjoitella, jotta osaisi lausua tuommoisen sanahirviön? En jaksanut edes yrittää, joten tilasin "yhden padmedmamuajotain". 😆 

Salaatit – siis se, mitä niistä oli jäljellä – olivat maukkaita, mutta pääruoka ei oikein miellyttänyt. Ruoka oli aivan liian rasvaista ja raskasta minun makuuni, ja jos en olisi tiennyt lihan olevan kanaa, olisin väittänyt sen olevan jotain porsaan kylkeä. Kiitos ja näkemiin. 

Lounaasta voimaantuneena olikin sitten hyvä siirtyä luonnon helmaan eli Lammassaareen, jossa ei sielläkään ollut tullut koskaan käytyä.

Lammassaari kuuluu Viikin - Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueeseen, ja se on varsin tunnettu ja suosittu lintubongauspaikka. Lahdella voi nähdä keväisin ja syksyisin tuhansia muuttolintuja. Saarella ei ole – nimestään huolimatta – lampaita, mikä vähän harmitti, sillä lampaat ovat minusta söpöjä palleroita. 

Vanhankaupunginkosken kävelysillan kupeessa olevalta parkkipaikalta alkaa Lammassaareen johtava esteetön lankkupolku, jonka pituus on 1,2 kilometriä suuntaansa. Sitä lähdin nyt ihmettelemään. 

Lankkupolkua oli mukava ja helppo kävellä, mutta heinät olivat molemmin puolin niin pitkät, että ympärillä olevia maisemia ei nähnyt yhtään. Onneksi matkalla oli kaksi korotettua katselutasannetta, joilta pääsi vähän kurkkimaan, mitä heinien takaa näkyi. 

Kalasataman tornitalothan ne siellä. 

Luulin, että paras lintubongausaika oli jo ohi, mutta ilmeisesti se ei ollutkaan, koska täällä näki edelleen ukkoja putket tanassa. 

Yksi nainenkin oli eksynyt joukkoon.

Kun heinikko loppui toiselta puolelta polkua ja Lammassaaren laitumet alkoivat näkyä, terästin katsettani. Tuollahan oli ihan selvästi lammas! Zoomaus kameralla paljasti kuitenkin, että eläin ei ollut lammas – tai sitten se edusti jotain hyvin eksoottista lammaslajiketta. 😆

"Lampaan" peräpää.

Heiniä vain tois puol polkku.

Lammassaaressa hakeuduin ensimmäiseksi lintutornille, josta avautuikin hienot näkymät lahdelle.

Lisää lampaita.

Tuo mökkeröinen osoittautui myöhemmin piilokojuksi.

Joku oli jättänyt puumerkkinsä lintutorniin.

Lintutornissa olevasta infolapusta luin, että "Vanhankaupunginlahden ruovikoituneilla rantaniityillä laiduntavat Jouko Helanderin omistama karjalauma ja lammaskatras". Mitä, mitä! Missä ne lampaat ovat?! Tahdon nähdä ne ihanat palleroiset. 

Lisää tietoa infolapusta: 

"Eläimet tuodaan Lopelta Vanhankaupunginlahdelle touko-kesäkuussa ja eläimet laiduntavat niin kauan kuin syötävää riittää, pitkälle syyskuuhun asti. Laiduntaminen estää ruovikon leviämistä ja pitää rantaniityn kasvillisuuden monipuolisena ja matalana. Matalaksi syödyllä rantaniityllä puolestaan viihtyvät monet suojelualueen kahlaaja- ja kosteikkolinnut."

Lintutornin vieressä oli esteetön katselulava, jonne pääsee vaikkapa pyörätuolilla. 

Esteettömyys oli kyllä huomioitu tosi kivasti täällä. 

Lintutornin jälkeen päätin mennä tutkimaan sitä piilokojua.

Piilokojullekin johti lankkupolku.

Piilokoju.

En ollut ikinä ennen nähnyt piilokojua tai edes tiennyt semmoisten olemassaolosta, mutta arvasin kyllä kojun tarkoituksen: sieltä voi tarkkailla ja kuvata lintuja huomiota herättämättä ja lintuja häiritsemättä. Harmaahaikarat itse asiassa pesivät vain 300 metrin päässä kojusta, joten asiallisilla välineillä lintujen tarkkailu on varmasti antoisaa puuhaa. 

Kun seisoskelin tuossa kojun edessä ja kuvasin kojua, lankkupolkua pitkin harppoi tarmokkain askelin parrakas mies, joka oli tulossa kojulle. Päätin puikahtaa nopeasti kojuun sisään, jotta ehtisin ottamaan sisältä kuvan, ennen kuin mies tulee kojuun. 

Kojussa on tilaa jopa 40 hengelle.

Hetkinen! Mitä näinkään kaukana niityllä: 

Ihan oikeita lampaita tällä kertaa.

Rupesin ihmettelemään, kun miestä ei näkynyt eikä kuulunut. Ehkä mies oli jäänyt katselemaan tai kuvaamaan jotain kojun ulkopuolelle? Menin ulos kojusta ja hämmästyin: miehestä ei näkynyt jälkeäkään. Oliko mies päättänyt olla tulematta kojulle ja kääntynyt takaisin vai olinko nähnyt omiani? Jospa mies olikin Lammassaaren kummitus? Vilkas mielikuvitukseni tietysti veikkasi jälkimmäistä ja kehitti villin tarinan siitä, kuinka tämä parrakas mies on joskus hukkunut Lammassaaren rannoille ja palaa aina silloin tällöin kummittelemaan piilokojulle. 

Olin nähnyt ennen lintutornia Kuusiluodon viitan ja päätin jatkaa polkua vielä toiseen suuntaan ja mennä katsomaan, mikä se semmoinen Kuusiluoto oli. 

Kuusiluotoonkin vei lankkupolku (ei tosin ihan koko matkalta), mutta Kuusiluodon edessä oli yllättäen portti ja portinpielessä lappunen. 

Potkaisiko tässä nyt semmoinen onni, että näkisin vielä lisää lampaita? 

Houkuttelevia kallioita.

Ei tarvinnut kuin ylittää nuo kalliot, kun sain vastauksen: 

Nämä lampaat eivät olleet kyllä enää mitään pikku palleroisia vaan isoja jässiköitä, joilla voisi vaikka ratsastaa.

Minulla olisi ollut päivälle vielä yksi käyntikohde, mutta päätin säästää sen toiseen kertaan. Olipa taas ihana, antoisa ja yllätyksellinenkin minun päiväni!

28 kommenttia:

  1. Kuinka hauska päivä sulla onkaan ollut! Kadehdin tapaasi heittäytyä vaan fiiliksen vietäväksi ja tehdä näitä tällaisia miniseikkailuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä kiva päivä, ja sattui vielä hyvä ilmakin. Tosin mulle kävi semmoinen moka, että minulla ei ollut mitään juotavaa tuolla Lammassaaressa, kun piti vain käväistä siellä pikaisesti, ja jano teki olon tosi nuutuneeksi. Onneksi parkkipaikkan lähellä oli ruokamyyjiä, joilta sain ostaa vettä kierroksen jälkeen.

      Kaunista viikonloppua!

      Poista
  2. Kiitos kattavasta kuvauksesta Lammassaaresta (ja muistakin paikoista) ja mahtavaa kun lampaatkin siellä vielä laiduntavat.
    Olisikohan ankeaa työskennellä tuolla Itä-Pasilassa, ainakaan ulkoa päin ei yhtään houkuttele tuo alue. ChemiSin teos on hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sari, kommentistasi, ja kiva että jaksoit lukea loppuun asti! 😘 On kyllä hienoa, että on tuommoinen paikka kuin Lammassaari ihan kaupungissa.

      Itä-Pasila ei houkuttele minuakaan, ei asuin- eikä työskentely-ympäristönä. Mutta onhan Itä-Pasilassa toisaalta hyviäkin puolia, kuten sijainti erinomaisten kulkuyhteyksien varrella ja Triplan vieressä.

      Poista
  3. Kiitos kierroksesta, vaikka paikat ovatkin lähellä ja tuttuja! Siirtolapuutarhan kohdalla jännitin jatkoa, että tuleekohan siinä: "oikaisin puiston poikki ja näin siellä Stansta-oletetun", koska kuljit niin läheltä. 😅
    Olen kuvannut samoja(kin) Itä-Pasilan maalauksia maaliskuussa 2021. Täällä niistä postaus: https://stansta.blogspot.com/2021/03/mina-aloitan-jos-sopii.html.
    Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, en nähnyt Stansta-oletettua – valitettavasti. 🤗 Mutta olit kyllä mielessä ja mietin, että Stanstakin asuu jossain näillä nurkilla.

      Kiitos linkistä postaukseesi! Täytyy tulla heti tutustumaan.

      Aurinkoista viikonloppua sinullekin! Me istuskeltiin äsken ulkona ja auringossa oli suorastaan kuuma. Ei oikein houkuttele saunaan meno tänään... 😅

      Poista
    2. Kiitos! Lämmintä piisaa, ihanaa!
      Ehkä me joskus törmäämme!? Puolestaan sinä olit hetki sitten mielessäni, kun matkasin Jätkäsaaren läpi Länsisatamaan ja takaisin (kst. S-landia huomenna). Olisipa sauna!!!

      Poista
    3. Noloa tunnustaa, mutta mä ajattelin jo tässä yhtenä päivänä, että saisi jo syksy tulla. 🙈

      Olisi kiva törmätä joskus! Jännää, miten blogikamut tulevat niin tutuiksi, että he tulevat mieleen milloin mistäkin asiayhteydestä. 🤭 ❤️

      Kävin sittenkin saunassa, eikä ollut paha ollenkaan. Harmi, että sinun talossasi ei ole saunaa, jos tykkäät saunomisesta. Jään odottelemaan huomista postaustasi. 😘

      Poista
    4. Taloyhtiöön rakennettiin putkirempan yhteydessä kaksi saunaa. Ovat kuulemma hienoja, mutta: a.) lähempään pitäisi mennä ulkokautta neljänteen rappuun ja monta kerrosta portaita ylös vintille (onneksi en asu siinä rapussa - ramppaajat!) ja b.) vuoroa varten pitäisi hankkia ns. emännän avain, jonka pantti on 30€ ja c.) liikaa vaivaa yksin saunomiseen ja siellä kellon tuijotteluun...
      Eräs ystävätär (asuu muutaman sadan metrin päässä) kysyy säännöllisesti mukaan "heidän" saunavuorolle, mutta toistaiseksi en ole mennyt.
      (Postaus ladattu.)

      Poista
    5. Oltiin näköjään "vuoroin vieraissa". Minä olin juuri kirjoittamassa kommenttia sinun blogissasi, kun sinun kommenttisi tuli. 😅

      Aika vaikealta kuulostaa tuo teidän saunajuttu. Tuskin minäkään saunoisin, jos saunaan pitäisi mennä ulkokautta – varsinkaan talvella. 😅 Mä käyn melkein aina yksin saunassa, kun ei ukkeli viitsi lähteä, ja minusta yksin saunominen on kivaa. Tosin kaksin saunominenkin on tässä talossa helpompaa, kun on kaksi suihkua, ja kumpikin saa toimia oman aikataulunsa mukaan, kun ei tarvitse odotella suihkun vapautumista.

      Poista
    6. Vaikealta se minustakin ajatuksena tuntuu. Voisihan se olla, että jos edes kerran testaisi, niin saattaisi mieli muuttua? Mutta pukea talvella ulkovaatteita myöten heti saunasta tultua? Ei houkuttele.
      Vuorotellaan vaan... 😅 Vaikka uloskin kannattaisi varmaan mennä...

      Poista
    7. Ja se saunahan saattaisi olla vaikka kuinka hieno, joten sekin voisi motivoida. 😊 Mutta talvella pynttäytyminen saunareissua varten kuulostaa kyllä vaivalloiselta...

      Poista
  4. Nuo ovat kaikki kivoja kohteita! Kerran helteellä katselin Lammassaaressa kuinka lehmät seisoivat meressä niin, että vesi ylettyi mahaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että lehmätkin olivat löytäneet uimapaikan. 😂

      Poista
  5. Ai kun ilahduin kun palasit bloggaamaan! En ole ehtinyt kommentoida aikaisemmin kun jostain syysta puhelimeni kautta se ei toimi.
    Siirtolapuutarhar ovat upeita aina. Ihme kun et ole niihin aikaisemmin eksynyt. Mina yritan joka kesa kayta ainakin yhdessa. Jos asuisin Suomessa ja kaupungissa, minulla olisi varmaan sellainen mokki. Tykkaan tonkia maata ja (yrittaa) kasvattaa kaikenlaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kiva, että löysit tänne niin pitkän tauon jälkeenkin! Mie iloitsen. 😊

      Mulla suurin syy, miksi en ole käynyt siirtolapuutarhoissa aiemmin, oli varmaankin se, että luulin, että siellä eivät saa ulkopuoliset pyöriskellä. Toki miten kukaan kontrolloi, kuka on "asukas" ja kuka on ulkopuolinen, kun eivät kaikki asukkaatkaan näytä olevan muiden tiedossa. Nytkin yksi nainen kysyi minulta jo parkkipaikan liepeillä, että tiesinkö minä, mitä varten roskalava oli tuotu alueelle. Pahoittelin vain sitä, että en tiennyt, enkä kehdannut myöntää, etten ollut asukas, vaan vain satunnainen pällistelijä. 🙈

      Poista
  6. Siis ei oo totta, että mä oon ehtiny ennen sua Lammas- ja Kuusisaariin! Me ei kyllä nähty oikeita eikä valelampaita, vaikka oltiin silloin kesäkuun alussa liikkeellä.
    Ja noi graffitit! ...vai onks noi graffitteja vai muraaleja? En tiedä, vatevö. Mut toi Angry Birds - vau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siinä on nyt ilmeisesti käynyt, että sinä ehdit ensin. 😅 Mullahan on ollut tuo Lammassaari mielessä ties kuinka kauan, mutta vasta nyt sain mentyä. Ja pääkaupunkiseudulla on asuttu siis vuodesta 1996 eli.... (pikaisen laskutoimituksen mukaan) 28 vuotta. 😂

      Mä en tiedä, mikä tarkalleen on muraalien ja graffitien ero, mutta hienoja olivat!

      Poista
  7. Kyllä Helsingin siirtolapuutarhat on avoimia kaikille - siis ne ”kadut” mökkien väleissä, kenenkään mökkipihalle ei saa tulla. Tosin ovat auki vain kesäisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, kiva tietää! Ehkä uskaltaudun kiertelemään muissakin siirtolapuutarhoissa. Taitaa kyllä jäädä ensi kesään...

      Poista
  8. Olitko sarvipäiden kanssa samassa aitauksessa :O Minä en olisi siitä selvinnyt näin taajamatallaajana.
    Krokotiilitaideteos oli minusta tosi pelottavan näköinen. Mietin uskaltavatko esim. lapset tuosta edes kävellä. Tai ehkä teos on sellaisessa paikassa, että lapsia ei suuremmin siitä kävelekään.
    Minä en tykännyt mökkeilystä ennen yhtään. Oli aika ahdistavaa, kun tuli "sukupolvenvaihdos" meidän mökille. Pikkuhiljaa olen alkanut oivaltamaan, miten pystyn rauhoittumaan ihan vaan järveä tuijottelemalla. Tasaista kiireettömyyttä. Helposti alkaa ihan jumiutumaan, jos on mahdollisuus olla pitempään. Alan ymmärtää, mistä tulee sana mökkihöperö ;D
    Sinulla oli oikein komia lähiseutukierros!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin näköjään. 😅 Tosin nuo kulkivat ihan vapaina (tai nuohan vain makailivat), eivätkä vaikuttaneet yhtään pelottavilta. Sarvet huomasin vasta kuvia katsellessa. 😂 Kun olin ottanut kuvat, paikalle tuli kaksi naista, jotka alkoivat rapsutella lampaita. Siihen ei minun uskallukseni olisi kumminkaan riittänyt. Enkä tykkää muutenkaan koskea vieraisiin eläimiin, kun pelkään, että niissä on kirppuja tai jotain. 🙈

      Minusta krokotiiliteos oli aika symppis. Jotenkin nuo värit antoivat mulle sellaisen fiiliksen, mutta ymmärrän, että sen voi nähdä toisinkin.

      Tuo on kyllä niin totta, että järveen (tai mereen) tuijottelu on ihmeen rauhoittavaa! Kun asuttiin Jätkäsaaressa, harrastin sitä paljon, kun parvekkeelta näki merelle. Ja mökillä kiire katoaa varmasti muutenkin ihan huomaamatta, kun ei ole kaikkia arjen juttuja ympärillä. Voi keskittyä vain olemiseen ja elämän perusasioihin. 😊

      Kivaa sunnuntaita! 😘

      Poista
  9. Wau! Minäkin tahdon nähdä katutaidetta. Onneksi on tulossa asiaa pääkaupunkiin, joten voin suunnitella siihen päivään myös visiitin Pasilaan.
    Tosi hienoja kuvia.

    Siirtolapuutarhat on hienoja! Tosin itsekään en voisi kuvitella eläväni sellaisella "mökillä", ennemmin vaikka niin, että siellä asuisi 24/7 koko kesän odotellessaan vaikka asunnon vapautumista tms. Eli tietäisi lähtökohtaisesti sen olevan väliaikaista. Itse haluan levittäytyä, tuo 20 neliötä ei ihan täytä omia minimivaatimuksiani.... Mutta onneksi on ihmisiä, jotka niistä tykkää ja pitää ne todella kauniina ja katsottavina.

    Lammassaarikin olisi mielenkiintoinen kohde. Täytyy laittaa muistiin näitä kohteita, aina joskus on kiva lähteä "retkelle" itselle uuteen paikkaan.
    Sääli, että matka vie heti sen pari tuntia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olipas kiva, jos katutaidevinkki osui sinulla hyvään saumaan! Olivat kyllä hienoja teoksia, ja niitä oli paljon.

      Sama mulla, että 20 neliötä tuntuu aika pieneltä. 😅 Sehän on hotellihuoneen kokoluokkaa, ja nykyään majoittaudun reissatessakin mieluummin huoneistoon (jos saan itse päättää) kuin hotellihuoneeseen, kun hotellihuoneet tuntuvat niin ahdistavilta kopperoilta. Toki siirtolapuutarhassa on myös sitä pihaa, jolla aika kauniina kesäpäivinä varmasti aika pitkälti vietetään.

      Lammassaaressa näkyi muuten koiriakin, joten sinne voisi ottaa vaikka koirat mukaan. 😊

      Poista
  10. Voi vitsi... jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä ja samat lintumiehet, hih...
    Ihana postaus SINUN SILMIN ja ihan parasta tuo teksti, että rakennat postauksen täysin omien kiinnostuksen kohteittesi ympärille - sillä tästä oikein huokuu, (niin kuvista kuin tekstistä) että se tulee suoraan sydämestä ja siksi sitä onkin niin ihanaa lukea ja kuvia ihan zoomailla.
    Jostain kumman syystä sulla on myös taito saada mut kaivelemaan "vanhoja" - heh heh... ethän pistä kuitenkaan tikulla silmään, vaikka vanhoja kaivelen... mutta Kepposka se sai Repolaisenkin Muraalien perään...
    https://repolainenreissaa.blogspot.com/2022/06/taidetta-luontoa-ja-sushia.html
    Kuusi- ja Lammassaari, Vallilan siirtolapuutarha myös poljettu...
    mutta hauskinta, että olen ihan varma, että se oli tuo yksi ja sama "Ukko" - joka oli männä vuonna kuvailemassa... kun minä kävin kännykkäni kanssa vieressä räppäsemässä pikkusen nopeammin kuvia "muuttolinnuista"

    Sarvipäät Kalasataman tornitalot taustallaan - kuvakulmana tosi mielenkiintoinen - sekoitus maaseutua ja suurkaupunkia! Sulla on monipuolinen kamerasilmä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas ihanasta kommentistasi. 😘 Minulla oli aiemmin tapana harrastaa useamminkin näitä minun päiviäni, jolloin tein koko päivän kaikkea kivaa ja mielestäni innostavaa. Usein päivään kuului myös jokin hylätty paikka tai hautausmaa, mutta tähän päivään ei sellaisia osunut. 😅 Jotenkin näissä päivissä syntyy aina sellainen hyvä flow-tila, ja usein löytää tai kohtaa jotain semmoista, mitä ei olisi osannut arvatakaan.

      Sehän on vain hyvä juttu, että linkkailet vanhoihin postauksiisi! Näin me muutkin saamme nauttia jutuistasi ja kuvista! Ja jos joku kiinnostui Pasilan muraaleista, niin ainahan se on parempi, jos voi suunnitella käyntiään useamman lähteen perusteella. Eli muistele ihmeessä ja laita linkkejä jatkossakin! 😘

      Olisipa sattuma, jos olisit bongannut saman ukon (muut bongailevat lintuja; me ukkoja 🤪), mutta eihän se mikään mahdottomuus ole! Hassu sattuma. Vai ovatkohan nuo lintubongarit jotenkin prototyyppisiä, että kaikki näyttävät enemmän tai vähemmän samoilta?

      Joskus kuvauskohteet järjestyvät itsekseen, niin kuin nuo lampaat ja Kalasataman talot, eikä kuvaajan tarvitse muuta kuin laukaista. 😅

      Poista
  11. Ulrika50v.blogspot.com9.9.2024 klo 14.36

    Kiva postaus , meni metromatka kivasti lukiessa 🧡
    Kukahan keksi että lehmistä voi lypsää maitoa ?
    Kivaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainio kysymys! 😂 Ja sitäpaitsi: kuka keksi, että maitoa tulee naaraista eikä uroksista. Okei, ne tissit on varmaan aika hyvä johtolanka. 🤭

      Kivaa viikkoa sinullekin! 😘

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3