torstai 26. lokakuuta 2023

Liiskatut sitruunat

Dussehrat on nyt juhlittu, ja elämä on palannut normaaliin uomiinsa, mitä en pane ollenkaan pahakseni. Arki on minusta aina parasta, olin sitten missä päin maailmaa tahansa. Toki arki tuo täällä mukanaan omat haasteensa, ja ensimmäiseksi mieleen tulee liikenne. Oli niin ihana ajella Dussehran aikana autoa, kun pääsi oikeasti liikkumaan eteenpäin, eikä tarvinnut jumittaa liikenneruuhkissa. 

Autoa pidetään täällä päin arvossa, ja Dussehrana suoritetaankin Vahana pooja, joka on eräänlainen hinduseremonia autolle – tai moottoripyörälle, kuorma-autolle tai muulle kulkuneuvolle. Seremonialla osoitetaan kiitollisuutta ajoneuvolle, joka vie turvallisesti paikasta toiseen, mutta sillä myös suojellaan ajoneuvoa onnettomuuksilta ja pahalta silmältä. Samoista syistä myös uudelle autolle suoritetaan pooja-seremonia (joku ehkä muistaakin meidän taannoiset sitruunoiden yliajot Suomessa 😆). 

Vahana poojan voi mennä teettämään papille mutta sen voi suorittaa myös itse kotona. 

Ajoimme yhtenä päivänä ohi kuvassa näkyvän temppelin, jossa suoritettiin Vahana pooja-rituaaleja. Vasemmassa laidassa näkyvät miehet ovat pappeja.


Vahana poojaan kuuluu monenlaisia elementtejä, joista tärkeimpiä lienevät kookospähkinä, pyhä kumkum-jauhe ja neljä sitruunaa, jotka asetetaan renkaiden alle. Seremoniat voivat olla monimutkaisempia tai yksinkertaisempia riippuen tekijästä, ja tärkeintä on kai se, että seremonia tulee suoritetuksi. Poojan yhteydessä kulkuneuvot koristellaan kukkanauhoilla.

Seremoniassa koristeltuja autoja anoppilan talon edessä.

Kukkanauhoja käytetään koristeluissa muutenkin. 

Tiistaiaamuna herättyäni huomasin, että anoppi oli koristellut kaikki ovenpielet mangonlehdillä. 

Yksi syy mangonlehdillä koristeluun on se, että lehdistä vapautuu happea samalla kun ne imevät itseensä hiilidioksidia. Mangonlehdet toimivat siis ikään kuin ilmanpuhdistajina sen lisäksi, että ne ovat koristeita.

Myös appivanhempien pooja-huone koristeltiin kukkanauhalla ja mangonlehdillä.

En muista, olenko aiemmin kirjoitellutkaan pooja-huoneesta, mutta pooja-huone (tai oikeammin koppi) on eräänlainen rukoushuone, jossa hindut käyvät "tapaamassa" ja palvomassa jumalaa, rukoilemassa ja meditoimassa. Jos kotona ei ole erillistä pooja-huonetta, johonkin huoneeseen voidaan tehdä kotialttari, jonka äärellä luodaan yhteys jumalaan. Näin on esimerkiksi monella Suomessa asuvalla intialaisella, koska suomalaisissa asunnoissahan ei mitään pooja-huoneita ole. Koska pooja-huone on pyhä paikka, naisen ei pidä koskaan astua huoneeseen silloin, kun hänellä on kuukautiset. Kuukautisia kun pidetään Intiassa edelleenkin saastuttavana.

Makeiset kuuluvat tärkeänä osana kaikkiin intialaisiin juhliin, ja anoppi valmisti tiistaina ison kulhollisen payasamia eli vanukasta, johon tuli mm. saagoryynejä ja vermiselliä.

Sunnuntai-iltana kävin ensimmäisen kerran lenkkeilemässä anoppilan vieressä sijaitsevan Durgam Cheruvu -järven rannalla olevassa puistossa, josta olen kertoillut jo monesti aiemminkin. Lenkkeily on ollut minuuttipeliä, jotta ehtisin puistoon ennen pimeän tuloa mutta kuitenkin auringonlaskun jälkeen, jottei olisi enää niin kuuma. Pimeä tulee täällä yllättävän nopeasti auringon laskettua, ja vaikka en ole koskaan varsinaisesti pelännyt liikkua Intiassa pimeälläkään, en kuitenkaan halua ehdoin tahdoin hakeutua pimeisiin paikkoihin, joissa ei ole muita ihmisiä. Lenkki on siis pitänyt sovittaa siihen aikaan, että järven valaisematon peränurkka olisi ohitettu ennen pimeän laskeutumista.

Lähdin tällä kertaa lenkille aivan liian myöhään, kun en muistanut, miten nopeasti pimeä tulee. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä valaistusta oli lisätty maaliskuun jälkeen, ja nyt koko järveä kiertävä polku on valaistu. Olipa kiva yllätys!

Järvellä oli Dussehrasta johtuen tavallista enemmän porukkaa (suomalainen voisi jopa sanoa, että ihan ruuhkaksi asti 😆), mutta se ei haitannut lenkkeilyä kuin kävelyreitin alkupäässä, jossa porukka enimmäkseen hengailee. 

Portin läheisyyteen oli rakennettu katsomo, jota ei puistossa aiemmin ollut.

Vedessä oli kummallinen rakennelma, jonka tarkoitusta en oikein ymmärtänyt. Se selvisi kumminkin myöhemmin.

Puistossa ei saa kaupustella mitään, mutta intialainen keksii kyllä keinot kiertää sääntöjä. 😆

Kauppiaat olivat kehitelleet kaupankäyntikieltoon semmoisen ratkaisun, että he olivat tunkeneet kärrynsä ihan kiinni verkkoaitaan. Aidan raoista kun saa näppärästi vaihdettua valuuttaa ja myytäviä tuotteita. Katselin tuota verkkoaitaa, että sen reiät ovat sen verran pienet, että myyntiartikkeleidenkin tulee olla riittävän pieniä, jotta ne mahtuvat aidan raoista. Esimerkiksi mitään hattaroita on turha yrittää tunkea aidan läpi. 😆 Toki pidempi ihminen ylettää ehkä ojentamaan ja ottamaan aidan ylitsekin.

Durgam Cheruvun ylittävä silta, joka on minusta kaunis, varsinkin pimeällä. Silta oli valaistu Dussehran kunniaksi punaisin valoin (kuvia valoista jäljempänä).

Ruuhkapaikkojen jälkeen oli niin väljää, että pystyin juoksemaankin. 😊

Yhdelle rinteelle järven rannalla oli rakennettu viime käyntini jälkeen ravintola, joka luukutti musiikkia aivan jumalattoman kovaa. Järven rauhallinen tunnelma oli sen takia vähän pilalla, ja mietinkin, oliko sellainen musiikin huudattaminen ihan tarpeellista. Mutta intialaiset ovat tottuneita meluun ja tuntuvat jopa tykkäävän siitä, joten mökä ei ehkä häiritse muita kuin metsän keskeltä tullutta suomalaista. 😆

Aiemmista postauksista tuttu vanhan moskeijan rotisko oli samassa tilassa kuin alkuvuodestakin. 

Siinä se tönöttää aina vain.

Uutta moskeijaa rakennettiin vanhan viereen, ja ihmettelin, kun rakennustyöt eivät olleet edenneet tämän pidemmälle. 

Järven pohjukasta silta näkyy kokonaisuudessaan.

Varttia yli kuusi oli jo näin pimeää, joten valot ilahduttivat.

Olen ottanut puiston ensimmäisen kuvan (sen, jossa nuoripari istuu sydänkehikon alla) kello 17.49, jolloin aurinko oli juuri laskenut, ja oli vielä ihan valoisaa. Yläkuvasta näkyy, miten pimeää on tullut vain reilussa kahdessakymmenessä minuutissa. 

Veneajelut järvellä näyttivät olevan yhtä suosittuja kuin ennenkin, ja ihmiset jaksoivat jonottaa vuoroaan. 

En kiertänyt tällä kertaa koko järveä, koska reitin loppupää näytti olevan jostain syystä myllätty auki, vaan palasin moskeijalta samaa reittiä takaisin puiston portille. Vedessä olevan rakennelman merkityskin selvisi. 

Otin valoshowsta (tai lähinnä sitä katsovista ihmisistä) videonkin, mutta en tiedä, tuleeko videosta ongelmia, kun taustalla soi musiikkikappale, jonka YouTube herjaa olevan tekijäsuojattu. Tosin samassa yhteydessä lukee huomautuksena, että omistaja sallii sisällön käytön YouTubessa, joten ehkä ongelmia ei tule?

Ihmettelin muslimien suurta määrää puistossa, ja mietin, oliko muslimeillakin samaan aikaan jokin juhla, kun hekin olivat tulleet järvelle viettämään iltaa. Hyderabadin väestöstä noin kolmannes on muslimeja, mutta yleensä muslimeja näkyy näillä seuduilla vähemmän.

Takaisin lähtöportilla.

Naisia silkkisareissaan menossa puistoon.

Lopettelen tällä kertaa tähän! 

😘

20 kommenttia:

  1. Upea tuo silta! Ja tosi mielenkiintoista lukea näitä matkakertomuksia.
    Ilmeisesti turvallista naisena liikkua yksin pimeällä? (Valitettavan monessa paikassa ei ole, täällä Suomessakaan) t.Selja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silta on minustakin upea! Ja varsinkin tuolla lailla punaisena. Nyt silta on taas palautettu normaaliin väriin siniseksi, eikä kylmänviileä sininen säväytä samalla tavalla, vaikka hieno sekin toki on. 🤭

      Olen liikkunut Intiassa yksin pimeällä ja hyvin epäilyttävissä paikoissakin, mutta ikinä ei ole tullut minkäänlaista uhkaavaa tilannetta vastaan. Mutta luulen, että minulla on kyllä ollut aika paljon onneakin matkassa, sillä täällä(kin) on kaikenlaisia sekopäitä, jotka saattavat tehdä mitä vain muutaman rupian toivossa. Ja länsimaalainenhan on aina oletetusti rikas...

      Mukavaa torstain jatkoa! 😘

      Poista
  2. Tosi hieno valoshow. Katsoin tuolla aiemmassa kuvassa, että joku mies ruokkii lintuja, jotka on tulleet oikein porukalla ympäröimään hänet ;) Näköharha.
    Juoksiko tuolla kukaan muu? Oliko sulla sari päällä? On tuolla kyllä porukkaa pappaloimassa, vaikka on pimeää. Ilmankos valot on laitettu, kun on suosittu paikka. Eikö appivanhemmat hätäile, kun olet pimeällä liikkeellä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt kun sanoit, niin äkkiä katsottuna tosiaan näyttää siltä kuin mies ruokkisi lintuja. 😅 Piti oikein palata katsomaan.

      Kyllä tuolla puistossa joku joskus juokseekin, mutta aika harvakseltaan. Enemmän se on sellainen ajanvietto- ja hengailupaikka, johon se sopiikin vallan mainiosti, kun on kaikenlaista viihdykettä tarjolla. Puisto on myös tosi viihtyisä, ja näköalat ovat mitä parhaimmat.

      Totta kai mulla oli sari päällä. Oikein sellainen paksu ja jäykkä silkkisari. Ja lenkkarit jalassa.

      Appivanhemmat eivät hätäile, kun tietävät, missä olen. Joskus olen lähtenyt selittämättä sen tarkemmin, minne olen menossa, ja viipynyt reissulla useamman tunnin, ja silloin on tullut vähän huolestunutta palautetta. 🤭

      Poista
  3. Oletko koskaan ajatellut muuttaa asumaan pysyvästi Intiaan? Pidät siellä olemisesta ja ennen kaikkea tulet toimeen appivanhempien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole koskaan tosissani pohtinut sitä vaihtoehtoa enkä usko, että ukkelikaan haluaisi muuttaa Intiaan ihan pysyvästi. Se ei olisi erinäisten käytännön syiden takia mahdollistakaan. Mutta on varmaan parempi olla vannomatta, että ei koskaan. 🤭

      Poista
  4. Mä en nyt pääse yli siitä, että mulle tulee mieleen tosta vanha perioululainen tapa naittaa peräkammarinpoikia "vanahan poojan" seremonioineen. :D

    Minusta on hauska huomata itsessänikin, kuinka ensin miettii, että onpa outoja tapoja siunata autoja ja mopoja, ja tajuta sitten, että kuinkahan oudolta meidän uuden vuoden tinat tai pääsiäisen virpomisvitsat kuulostavat muun maalaisten korvissa. Tai kun metsäneläimille julistetaan joulurauha.

    Kauniisti valaistu tuo puisto, kivahan tuolla on alkuillan hämärässäkin kulkea. Ja kauniit myös nuo suihkulähteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, vanajan poojan seremonia. Nyt vaan kaikki peräkammarin pojat jonoon ja leit kaulaan. 🤣

      Totta puhut! Tulee niin helposti kummasteltua outoja tapoja muissa maissa ja unohdettua, että meillä on Suomessakin varmasti paljon sellaista, jotka kummastuttavat ulkomaalaisia. Mä yritän nyt kovasti kuvitella itseäni virpomassa anoppilassa. Olisi kyllä kiva nähdä appivanhempien ilmeet. 😂

      Puisto on aivan ihana paikka varsinkin iltasella. Eipä se olisi keskipäivällä aukikaan (tuommoiset puistot ovat auki vain aamuisin ja iltaisin). Kävin siellä tänäkin iltana, ja siellä oli tälleen arkena ihanan väljää!

      Poista
  5. Ai että näitä sun postauksia - vieressä aina google... pakko kuukkeloida milloin vanajan-poojia ja milloin ruokia. Niin-niin mielenkiintoista, jota ei millään löytäisi ilman sinua - kiitos... ja toistan jo itseäni, että ihan kuin en olisi koskaan Intiassa käynytkään!! Eilen sain jälleen Ranthamboren Nationalparkissa tysökentelevältä whatsapp kuvia tiikereistä - jäin kuulemma mieleen, kun olin niin innoissani... ihanaa kun hän muistaa vieläkin... päätin juuri, että askartelen tiikerikortin ja ilahdutan oikealla postilla - jos se nyt sitten menisi perille....
    Onkohan kummallinen "Tapa" lähettää kortti - mitä olet mieltä?
    Näkyykö siellä millään muotoa Halloween "missään piireissä"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intiasta on kyllä niin moneksi, että jokaisen Intia-kokemus on varmaan aika erilainen. Minulle taas sinun Intiasi saattaisi olla niin vieras ja uusi, että minusta tuntuisi kuin en olisi Intiassa käynytkään. 🤭

      Hih, voin hyvin kuvitella, että olet ollut innoissasi tiikereistä! Minäkin varmasti olisin! 😅 Tuosta muistamisesta tuli mieleeni, kuinka vanhemmat jäivät Goassa käydessään yhden hotellityöntekijän mieleen ja kuinka he saivat vuosien päästä kutsun työntekijän häihinkin. 😁

      Ei ole ollenkaan kummallinen tapa lähettää kortti, vaan ajatus on aivan ihana. 😍 Toivottavasti kortti tulee perille, sillä itselläni on hieman huonoja kokemuksia postin kulkemisesta Intiaan. Mutta eipä nyt maalata piruja seinille vaan uskotaan, että kortti saapuu perille ilahduttamaan saajaansa. 😊

      Minä en ole ainakaan nähnyt merkkiäkään Halloweenista. Intialaisille taitavat nämä omat juhlat olla tärkeämpiä. Tosin en ole käynyt sellaisissa kaupoissa, joissa länsimaalaiset tapaavat käydä ja joissa Halloween saattaisi näkyä.

      Poista
  6. Mietin tässä juuri, että pitäisikö minunkin liiskata sitruunoita renkaiden alla, ennnekuin liukkaat alkaa...
    Piti oikein googlettaa mikä se tämä Dussehrat on, aina oppii uutta.
    Paljon oli taas kauniita kuvia ja kertomuksesi vei mukanaan.
    Omalla kohdallani matkat ovat jo muistoja vain ja näitä matkojasi seuratessa omatkin muistot palailevat vuosien takaa.
    Aina joskus todettiin, että näitä sitten kiikkutuolissa muistellaan ja näinhän se elämä menee.
    Kiitos Satu!
    Lea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskin niistä sitruunoista ainakaan mitään haittaa on. 😅 Vaikka meillähän meni siinä sitruunaseremoniassa kivi renkaan sisään, ja renkaasta rupesi kuulumaan niin hirveä ääni, että oli pakko ajaa takaisin autoliikkeeseen. 🤣 Täkäläiset sitruunat on muuten paljon pienempiä kuin meidän sitruunat, sellaisia limetin kokoisia, joten kannattaa ehkä ostaa limettejä, jos päädyt liiskailemaan sitruunoita. 🤭

      Kiitos kommentistasi, Lea! Kiva jos postauksistani tulee muistoja mieleen. Mukavaa viikonloppua! 🥰

      Poista
  7. Ihana postaus. Kiva nähdä uudestaan jo aiemmin tutuksi tulleita paikkoja. Siellä pimeys tulee todella nopeaan, tosi hämmästyttävää. Mäkin katsoin ensin, että vedessä oli lintuja miehen ympärillä, mutta nehän olikin valoshown vehkeitä :D Valoshow näyttää hienolta.

    Mukavaa viikonloppua sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että tykkäsit. Ja vielä hauskempi kuulla, että muistat näitä paikkoja aiemmalta vierailulta. 😅

      Mullekin tuo pimeyden nopea laskeutuminen on aina yhtä iso yllätys. Toki siihenkin tottuu, mutta ensi alkuun se hämmästyttää.

      Mukavaa viikonloppua sinullekin! 😘

      Poista
  8. Tykkään kauheasti juhlista ja juhlatavoista, toki myös arjesta. Tämä postaus oli kyllä tosi kiinnostava. Aika nopeaa siellä tuo pimeys laskeutuu. Jännää nuo kaikki upeat valot ja nyt sitten on kai suht pimeää?

    Muistahan hieman varoa siellä seikkaillessasi ties missä. Ja lisää taas postauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että postaus oli mielestäsi kiinnostava. Mä en tiedä, miksi en oikein ole juhlaihmisiä, varsinkaan Intiassa. Ehkä se johtuu siitä, että en luonnollisestikaan koe näitä täkäläisiä juhlia omikseni, kun en ole juhlinut niitä lapsesta asti.

      Täällähän pimeä tulee ympäri vuoden aika lailla samoihin aikoihin (vaihtelee muistaakseni n. tunnilla), mikä on minusta kiva. Ja pimeä on tosiaankin pimeää eikä mitään hämärää, vaikka eihän sitä pimeyttä näin kaupungissa voi oikein todentaa, kun kaupungissa on niin paljon valoja.

      Ja kyllä mulla on järki päässä täällä liikkuessani, ainakin yleensä. 🤭

      Poista
  9. Muistan hyvin teidän uuden auton seremonian :)

    Hienot nuo suihkulähteet. Kyllä kelpaa tuolla ulkoilla paikallisten ja sinun. Mielenkiintoinen tuo pooja-huone ja anopin tekemä jälkkäri. Näitä postauksia on niin kiva lukea, kun minulla intialaiset ruuat ja tavat ovat uusia ja eksoottisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että seremonia on jäänyt mieleen. 🤭

      Suihkulähteet ovat kyllä upeita, ja show näyttää olevan joka ilta. Johtuu varmaan tästä festivaalikaudesta (seuraava juhla on jo ensi viikon lopulla).

      Eilen söin jumalalle uhratun omenan, kun anoppi käski hakemaan sen pooja-huoneesta. Ihan kuin olisi tullut jotenkin valaistunut olo. 😅 Muistin sentään riisua kengät ennen pooja-huoneeseen menoa.

      Poista
  10. Minäkin katsoin ensin linnuiksi, heh. Hienoja valoja ja se vesishow. Kiitos taas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kommentistasi ja mukavaa viikon jatkoa! 😘

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3