torstai 1. kesäkuuta 2023

Onpa hirvellä isot korvat

Kävin pitkästä aikaa kameran kanssa möyrimässä pusikossa ja ihastelemassa luontoa, jonka olemassaolo oli päässyt minulta jotenkin ihan unohtumaan. En muista, että olisin käynyt Jätkäsaaren-vuosina kertaakaan missään luonnossa ihan ajan (ja kameran) kanssa, vaikka Espoossa asuessamme tuli käytyä jatkuvasti erityisesti Suomenojan lintulammella, mutta toki muuallakin. Olen aina rakastanut erityisesti makrokuvausta, sillä makrokuvat paljastavat aivan uuden maailman – sellaisen, jota ei paljaalla silmällä näe. Tällä viikolla on tullut siis otettua erityisesti makrokuvia. 😊

Näin jälkeenpäin ajatellen en voi kuin ihmetellä, mitä minulle Jätkäsaaressa oikein tapahtui. Eihän se luonto niin kaukana sieltäkään ollut. Jostain syystä lähteminen Jätkäsaaresta minnekään tuntui kauhean vaikealta, ja motivaatio puuttui ihan tyystin. Pakolliset kävelylenkit kävin suorittamassa, mutta kuljin aina samoja reittejä – satamasta Clarionin ohi Hietalahteen ja siitä Ruoholahden kautta takaisin kotiin, tai Lapinlahden kautta Hietaniemeen ja sieltä taas kotiin. Ulkoilu oli siellä yhtä suorittamista, ja ilo puuttui puuhasta täysin. 

Olin kuvitellut, että meidän Jätkäsaaren asuntoon löytyisi uudet vuokralaiset heti, mutta jostain syystä asunto ei olekaan mennyt "kaupaksi" (tai minähän olen oikeastaan väärä ihminen ihmettelemään asiaa 😆). Satolla (ja ehkä muillakin vuokrafirmoilla) on semmoinen systeemi, että asuntoa voi esitellä mahdollisille tuleville vuokralaisille joko itse tai sitten voi antaa vuokranantajan edustajan esitellä sitä. Minä päätin esitellä asuntoa itse, vaikka olinkin todella kaukana mukavuusalueeltani. Minusta tuntuu jotenkin hirveän kiusalliselta päästää vieraita ihmisiä töllistelemään kotiamme, ja vaikka ihmiset eivät olisikaan kiinnostuneita meidän sisustus- ym. ratkaisuistamme, niin kyllähän he väkisinkin panevat asioita merkille. Että tuommoinen hirveä sohva, typerästi sisustettu parveke tai onpa ruma päiväpeitto. Mutta päätin siis kiusata itseäni ja toimia asunnon esittelijänä – oikeastaan juuri sen takia, että se tuntui minusta niin epämiellyttävältä. 

Tyyppi taitaa kuulua jauhojengiin. 😅

Loppujen lopuksi oli ihan kiinnostavaa nähdä, miten eri tavoin ihmiset vieraassa kodissa käyttäytyvät. Jotkut olivat tosi varovaisia, ja heille piti todellakin esitellä kaikki, kun taas jotkut ryntäsivät ovelta tutkimaan asuntoa omatoimisesti mitään kyselemättä. Yksi mies totesi heti ovella minut nähtyään, että "sä olet ihan Sadun näköinen – ja se on hyvä asia!". En ollut tiennytkään olevani prototyyppisen näköinen Satu, mutta tulinpa nyt tietoiseksi tästäkin. Sama mies oli tokaissut aiemmin puhelimessa minulle – ihan ventovieraalle ihmiselle –  että "sä olet kiva". Kaikkea sitä. 😅

Kun kukaan kävijöistä ei halunnut vuokrata asuntoa, rupesin luonnollisesti syyttelemään itseäni (= olen huono esittelijä), vaikka minulla ei ollut edes minkäänlaista velvollisuutta tai pakkoa esitellä asuntoa, tai huonekalujamme ja sitä, miten olimme ne järjestäneet (= liian ahtaasti tungettu kaikki). Ihan hullua, että pitää ottaa tämmöinenkin asia henkilökohtaisesti. Mutta voihan se olla, että asunto oli ihmisten mielestä liian kallis tai että lähistön keskeneräiset rakennusprojektit mietityttivät, tai sitten he eivät vain tykänneet asunnosta jostain muusta syystä. Mutta nythän asia ei ole enää minun ongelmani millään lailla, ja selvisin esittelyistäkin hyvin  – ja sain ihmisiltä vielä kivaa palautettakin 😊.

Viime viikonloppuna kävimme Savonlinnassa juhlimassa äidin 80-vuotispäiviä. Ukkeli laskeskeli, että hän oli käynyt Savonlinnassa viimeksi ehkä syksyllä 2021, joten oli jo korkea aikakin näyttää naamaansa Ääslinnassa.

Ukkeli halusi käydä lähtöpäivänä lörtsyillä, joten päädyimme vanhalle tutulle Lippakioskille. 

Lörtsy kahdella nakilla ja kaikilla mausteilla. Lihalörtsy siis; ei omena-.

Paluumatkalla oli pakko pysähtyä kuvaamaan keltaisia peltoja. 

Ukkeli tekniikan asiantuntijana kehitteli minulle köyhän miehen navigaattorin kännykän ja Waze-sovelluksen avulla. 

Köyhän miehen navigaattori: kännykkä mukitelineessä.

Automme on taas tarjonnut jännittäviä aikoja. Kaksi varoitusvaloa (ABS- ja ESP-järjestelmien valot) on palanut kojelaudassa jo jonkin aikaa.

Kävin esittelemässä autoa viime viikolla huoltoliikkeessä, ja ne perhanat veloittivat pelkästä vian määrittämisestä 255 euroa. Saivat sentään tuolla rahalla vian selville, ja se on kuulemma se, että oikean takarenkaan pyörimisnopeusanturi on rikki. Osia ei saa Suomesta eikä Ruotsista, vaan osa pitäisi tilata Saksasta, ja se pitäisi tuoda maitse, koska ilmateitse ei tuoda enää mitään ja plaa plaa. Osa maksaisi nelisensataa euroa ja korjaus töineen noin 700 euroa. Oikein kiva, kun ottaa huomioon, että autolla on ajettu muutama tuhat kilsaa vajaa 300 000 kilometriä, eikä siihen viitsisi tehdä enää mitään kalliita korjaustöitä. Niinpä jäimme harkitsemaan asiaa, ja kävimme siis autolla Savonlinnassakin. Eilen kun kävin yhdellä retkellä, huomasin, että ohjaus jotenkin "tärisi", mutta en tiedä, liittyikö se tuohon vikaan vai ei. Jännitystä elämään, keinolla millä hyvänsä!

Olin ajatellut, että jos ja kun ukkeli lähtee ensi kuussa Intiaan, minä lähden taas road tripille Viroon, mutta saa nyt nähdä. Kovasti tekisi mieli, sillä Virosta on vielä monta kolkkaa näkemättä! Toisaalta tuon auton kanssa ajaminen on kuin venäläistä rulettia pelaisi... Mutta ainahan sitä voi ruveta jo suunnittelemaan matkaa, varmuuden vuoksi. 😜

Näin eilen tämän jäniksen/rusakon/tms., joka oli niin iso, että olisin ehkä luullut sitä hirveksi, jos ei sillä olisi ollut noita korvia. 😅
Meinasin kirjoitella vielä Suomenojan lintulammestakin, jossa kävin taas pitkän tauon jälkeen, mutta taidankin siirtää sen tuonnemmaksi, kun olihan tätä jo tässäkin. Äsken tulin salilta, joka sijaitsee aivan tien toisella puolella. Ei ole kuulkaa suurempaa onnea kuin se, että kuntosali on niin lähellä, että ei tarvitse kuin tien yli kävellä! Kuka mistäkin onnensa löytää. 😆 Luulenpa, että niillä minun omilla kuntoiluvälineillä ei olekaan lähiaikoina hirveästi käyttöä, ja mietinkin, pitäisikö kaupitella niitä jossain Tori-palstalla. Vaikka eihän sitä tiedä, vaikka tulisi taas jokin covid24. Ehkä on hyvä olla varautunut pahan päivän varalle...

Kivaa loppuviikkoa!

😘

31 kommenttia:

  1. Arvaan: Rusakko. Kun rusakot alkoivat suomen valloituksen satakunta vuotta sitten olivat metsästäjät innoissaan, rusakko on vasikan kokoinen jänis. Rusakkoja tuotiin mm. valdaista suomeen istutettaviksi. Kuuntelin hiljan jutun yle areenasta rusakon historiasta.

    ICT-ukkeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaksoin nyt googlettaa rusakon, ja kyllä aika lailla samalta kaverilta näyttää. Uskoisin siis, että arvauksesi osui oikeaan. Ja vasikka on ehkä lähempänä rusakon kokoluokkaa kuin hirvi. 😁

      Poista
  2. Ulrika50v.blogspot.com2.6.2023 klo 10.21

    Kiva toi lippakioski ja piti googlata lörtsy, eli en ole ennen syöny enkä syökkään kun sitä saa vain Savonlinnassa .Vähä niinku kalakukko , ois mun lemppari jos voisin ostaa ☺️☺️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu lörtsy on tosiaan savonlinnalainen erikoisuus, ja sitä saa sekä lihatäytteellä (täyte on vähän niin kuin lihapiirakan sisus) tai makeana versiona omenatäytteellä. Ja saattaapa siitä olla jotain muitakin versioita, mutta en ole kummoinen lörtsyasiantuntija.

      Kalakukko on sekin hyvää, mutta mun makuuni ehkä vähän liian kalaisa. Toki kun kalakukko on kyseessä, niin pitäähän siinä kalaa olla. 😁

      Poista
  3. Ilahduin lukiessani postaustasi. Olet ollut aktiivinen ja täynnä elämän iloa.
    Kerronpa samalla että kiinnostus luonnon yksitysikohtiin kertoo siitä että se on tavallaan meditatiota, mitä kutsutaan nimellä Mindfulness/tietoinen läsnäolo, mikä on kehittynyt buddhalaisuuden jalanjäljiltä länsimaiseksi meditatio ja terapia muodoksi.
    Itse koin saman kiinnostuksen luonnon yksityiskohtiin tilanteessa jolloin olin vakavasti sairas. Yht äkkiä vaan aloin kiinnittämään huomiotani luonnon ja ympäristöni yksityiskohtiin, mitä en ikinä ollut aikaisemmin tehnyt. Mikä mahtava kokemus, mistä sitten syntyi kiinnostukseni zen-buddhismiin.
    Zen tarkoitta mediatiota ja Zen opettaa että tietoisen läsnäolon kautta voidaan valaistuminen saavuttaa syvällisesti ymmärtämällä, että ihminen on syntyään valaistunut olento. Japanilainen kulttuuri on läpikotaisin zen-buddhistinen. Sen näkee japanilaisten elämäntavassa, asumisessa, kalustamisessa, ruuanlaitossa, liikkumisessa...Luultavasti tulit Zen-buddhismin kanssa tekemisiin Vietnamissa, missä sen nimi on Thien.
    Olen sanout perheelleni että seuraavasa elämässäni löydätte minut läntisestä Kiinasta.
    Voisit vaikka osallistua Suomen Mindfulness- instituutin retretteihin tai miksi ei terapioihin, jos tunnet siihen kutsumusta.
    Toivotan erittäin hyvää kesää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Donna Roomasta!

      Minä tykkäsin olla aiemmin tosi paljon luonnossa ja ottaa valokuvia, varsinkin noita makrokuvia, ja se oli yksi harvoista aktiviteeteista, joissa olin täysin läsnä siinä hetkessä, ja kaikki muu unohtui ympäriltä. Mutta en koskaan ajatellut sitä meditatiivisena puuhana, mutta sitähän se on! Enpä tiennyt aiemmin meditaatiostakaan mitään, vaikka luulin tietäväni kaiken. 😂

      Hienoa kuulla, että olet saanut vaikeassa elämäntilanteessa avun luonnosta. Luonnolla on kyllä ihmeellisen rauhoittava vaikutus.

      Kiitos zen-tietoudesta! En ole tiennyt tuostakaan aiheesta aiemmin mitään, mutta nyt sattuu olemaan juuri luettavana kirja, jonka nimi on Zen: The Art of Simple Living. Siinä on pieniä vinkkejä, kuinka soveltaa zen-ajatusta (eli ilmeisesti siis meditaatiota) nykypäivän elämään. En ole vieläkään sisäistänyt, että zen, meditointi ja mindfulness tarkoittavat kaikki samaa (tai ainakin aiemmin mainitsemani Gelong Thubtenin mukaan mindfulnessissa ja meditoinnissa on kyse samasta asiasta). Minä olen luullut, että mindfulness on enemmän sellaista läsnäoloa arjen hetkissä ja meditaatio on taas sitä, kun hiljennytään paikoilleen ja meditoidaan.

      Kiinnostaisi kovasti osallistua johonkin tuommoiseen retriittiin tai vastaavaan, mutta olen äärimmäisen huono lähtemään yksinäni ihan vieraaseen porukkaan, kun aihekin on mulle vielä aika vieras. Kai pelkään jo etukäteen tuntevani itseni ulkopuoliseksi siellä...

      Ihanaa kesää myös sinulle! ❤️

      Poista
  4. Onpa hienoja kuvia! Pitäis itsekin taas lähteä makromaailmaa kuvaamaan.

    Sä kyllä oot kieltämättä ihan Sadun näköinen. Mulla oli kerran oppilas, joka oli mun mielestä ihan eri näköinen kuin mikä hänen nimensä oli, joten ilmoitin hänelle, että nineän hänet uudelleen Kohannaksi, koska hän oli ihan Johannan näköinen. 😁

    Onnet vielä jälkijunassa teidän äidille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...ärripurri noita kirjoitusvirheitä tällä tabletilla... " nineän Kohannaksi..."

      Poista
    2. Makrokuvaus on kyllä ihan superkivaa! Ja joskus joukossa saattaa olla jokin onnistunut kuvakin, jos räpsii kameralla tarpeeksi monta kertaa.

      On kai se sitten uskottava, että olen nimeni näköinen. Parempi kuitenkin niin kuin että jos olisin esim. Pertin näköinen. Nauratti tuo Johanna-juttu. Mä en ole koskaan ajatellut, ovatko ihmiset nimiensä näköisiä vai eivät, mutta jatkossa pitää katsoa ihmisiä uusin silmin!

      Äitee kiittäisi, jos olisi tässä. ❤️

      Poista
  5. Makrokuvat on kyllä herkullisia niin kuin kuvasi osoittavat! Minullakin on kuvaus kunnon kameralla jäänyt aika melkein kokonaan pois, mutta kovasti himottelisi pitkästä aikaa sitäkin taas jatkaa. Olen ollut liian laiska roudaamaan kameraa mukana.

    Olen satavarma, ettei sinussa ole syy, ettei edellinen kämppä ole mennyt vuokralle. Varmaan se ruskea piha työmaineen epäilyttää aika monia :D Mahtava kuulla, että uusi koti inspiroi tutkailemaan luontoakin enempi <3

    Viron reissu kuulostaa mahtavalta, toivottavasti se onnistuu. Pääsispä itsekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun sanoit, niin mullahan taitaa makrokuvaus olla jäänyt myös siitä syystä, että en enää koskaan kanniskele oikeaa kameraa (joka tosin sekin on vain pokkari) mukanani, vaan otan kaikki kuvat kännykällä. Pokkari ei ole iso kannettava, mutta silti näköjään liian iso!

      Kyllä mäkin ajattelisin, että ehkä vika ei ole minussa, vaikka entinen kämppä ei ole mennytkään kaupaksi, mutta olisi kiva tietää, mikä se todellinen syy sitten on. Ruskealla pihalla voi olla osuutta asiaan. 😅 Yksi perhe sanoi mulle suoraan jo lähtiessään, että he eivät meinaa ottaa asuntoa, koska kaipaavat enemmän tilaa. Jännä että kuitenkin tulivat katsomaan asuntoa, vaikka neliömäärä ja pohjakuva oli tiedossa...

      Viro on mulle oikea matkailijan unelmamaa. On lähellä, etäisyydet ovat lyhyitä ja katsottavaa tuntuu olevan lähes rajattomasti.

      ❤️

      Poista
  6. Ihan upeiden makrokuvienkin perusteella selvästi kuulut enemmän Espooseen kuin Jätkäsaareen😁Hienoa että jaksoit itse esitellä entistä asuntoa,ei varmaan erityisen helppoa.Upeat myös nuo keltakukkaniittykuvat.Hyvää alkanutta kesää Satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, olipa hauskasti sanottu. Kiitos. ❤️

      Minustakin keltaiset niityt ovat niin kauniita ja piristäviä, ja voikukistakin tykkään! Kaunista kesäkuun alkua sinulle, Jael! Toivottavasti lämpötilat pysyvät siellä siedettävissä lukemissa...

      Poista
  7. Lörtsy on kyllä ainoa oikea lihapiirakka ja ei sitä lapsuudessa mitään lörtsyjä syöty. Omani söin myös aina kahdella nakilla, kunnes muistin Juustoemmarin :) Muutamana kesänä olen ollut Savonlinnan torilla myymässä kalakukkoja, äidin meidän oman kodin leivinuunissa paistamia. Oli hyvvee, ei kukaan yhtä hyviä tee eikä ole ikinä tehnyt. Naistenlehden miehet valitsivat yhtenä kesänä maan parhaaksi ja sattumoisin sen heille ite myinkin kun olin yksin sinä päivänä. Voi noita muistoja! Silloin olin juuri lukion päättänyt ja huomenna vietetään miehen kuopuksen lakkiaisjuhlaa. Aika on ohi kiitänyt.
    Nuo makrokuvat on mainioita!
    -Sari-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole tajunnutkaan, että lörtsyllä on jo pitkä historia. Olin ajatellut, että se on jokin viime vuosien keksintö. 🤭 Mä otan lörtsyni aina nakeilla, kun en uskalla kokeilla mitään muuta versiota, kun pelkään, että se on pettymys. Ensi kerralla täytyy kyllä uskaltautua kokeilemaan jotain muuta!

      Vau, sulla on ihan omakohtaista kokemusta kalakukoista ja niiden myynnistä! Ja on kyllä helppo uskoa, että äitisi tekemät ovat maailman parhaita. Ja naistenlehteenkin olette päätyneet! Ihan huikeaa!

      Onnea sinne lakin saavalle nuorukaiselle ja teille tietysti myös! Mukavaa päivää – toivottavasti aurinko lämmittää!

      Poista
  8. Kiva kun blogisi on jälleen herännyt eloon, kiitos!
    Jokunen vuosi olin ystäväni tuttavien luona Dubaissa. He lainasivat meille ystävällisesti autoaan ja käytimmekin sitä ahkerasti viikon ajan. Jossain vaiheessa ratti alkoi täristä aina silloin tällöin. En kiinnittänyt siihen kauheasti huomioita ja lähdimme reissulle Abu Dhabiin. Tullessa takaisin Dubaihin rattia oli jo raskasta kääntää, koko ajan muuttui vain raskaammaksi. Kirjaimellisesti viimeisillä voimillani sain käännettyä auton takaisin omistajan pihaan. Ohjaustehoste oli mennyt rikki. Vähän nolotti, mutta vika ei johtunut minusta. Onneksi lähdimme kuitenkin seuraavana päivänä kotiin :D
    Autossanne ei ehkä ole samaa vikaa, mutta olisin kuitenkin varovainen Viron reissun suhteen.

    Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä puolestani olen iloinen, että sinä löysit tänne vielä tauon jälkeenkin. 😊

      Mutta huh, olipahan sinulla kokemus auton kanssa! Varmaan aika pelottava fiilis ajaa autoa, joka ei tottele ohjausta. En tiedä, voisiko meillä olla kyse samasta, mutta nyt ainakin tiedän yhden mahdollisen selityksen ja osaan tarkkailla ohjausta. Kiitos että kerroit tämän! En ole ajellut sen retkipäivän jälkeen, joten en tiedä, jäikö auton omituinen käyttäytyminen siihen yhteen päivään vai vieläkö oireet jatkuvat.

      Kai tässä tilanteessa paras ratkaisu olisi vaihtaa autoa, mutta se maksaa. 😂 Tosin niin maksavat nuo autonkorjauksetkin...

      Poista
  9. Täälläpäin oli 60-luvulla nakkikioskilla paitsi lihapiirakoita myös hedelmäpiirakoita. Siis lihis, josa oli täytteenä hedelmäsalaattia. hyvää ja aika kummallista. oliko esikuvana ollut lörtsy, ei ideaa. Ja sen nakkikopin sinappi - parasta ikinä. Kävimme kävellen kylän toisella puolella kylässä serkkuni kotona, 6 kilometriä kävelymatkaa. Palatessa me muksut saimme herkkuja kiparilla, Pikkukaupungin ianat oppi käveleen jo nuorina pitkiä matkoja. Minä olin levoton, enkä vihtynyt ratitaissa, pkkusisko halusi kävellä ihan "ITTE!". Sittemmin kehitys kehittyi ja koppi purettiin, herkut katosivat.

    iCT-ukkeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on kyllä niin kummallisen kuuloinen makuelämys, että en tiedä, uskoisinko vai en. 😂 Mutta toisaalta, 60- ja 70-luvullakin syötiin niin kummallisia ruokia (olen nähnyt vanhoista lehdistä), että siinä mielessä en kyllä ihmettelisi. Olikohan se hedelmäsalaatti vielä sitä hedelmäsäilykettä, mitä oli säilykepurkeissa (ehkä on vieläkin). Harmillista, että kyseistä makuelämystä ei ole enää tarjolla! Tosin en usko, että sillä olisi enää hirveästi menekkiä...

      Mekin käveltiin nuorena kaverin kanssa joskus iltahuvituksista keskellä yötä Kouvolasta Korialle (6–7 kilometriä), kun viimeinen bussi oli mennyt muistaakseni joskus kymmenen tai yhdentoista aikoihin. Toisaalta oli hyväkin, että entisaikoina joutui kävelemään, niin ei ollut sellaisia lasten ja nuorten liikkumattomuusongelmia (istutaan vaan nenä kännykässä kiinni) kuin nykyään.

      Poista
  10. Hienoja makrokuvia. Minä en ole pitkään aikaan ottanut niitä. Etenkin noi hyönteiskuvat ovat aina yhtä jännittäviä.

    Minä totesin jo nuorena aikuisena, että jos aion ulkoilla, niin se toteutuu ainoastaan asumalla jonkun ulkoilualueen välittömässä läheisyydessä. Olen toteuttanut sitä orjallisesti, vaikka se ohjaakin asumaan lähiössä. Toisaalta eipä rahat riittäisikään tällä perhekoolla muualle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu sama juttu, että hyönteiset viehättävät. Oon kuvannut samat hyönteiset varmaan sataan kertaan, mutta jaksan innostua aina vaan. 😅

      Sehän on hyvä, jos olet tiennyt jo nuoresta asti, millaisessa paikassa haluat asua. Ei ole tarttenut poukkoilla sinne tänne ja etsiä sitä "omaa" paikkaa. 😊

      Poista
  11. Mielettömän upeita maksrokuvia ja tuo "jauhojengiläinen", joka siivet levällään ihan tuijottaa minua (kenties muitakin) on HUIKEA - käsittämättöämän UPEA OTOS!!!
    Ja mun parin kesän työpaikkakin oli kuvien joukossa - o-joi-jo-joi mitä muistoja Lippikioskilta kuules onkaan, hih...
    Kiinteistövälittäjän taidotkin siis löytyy - hyviä havaintoja olet tehnyt, varsinainen ihmiskoe varmaan... toinen on tämä varainkeruu... ihmiskokeena pidän tätäkin - jännittävää heittää itsensä erilaisille epämukavuusalueille.
    Mutta mahtavinta, että olet löytänyt taas nautinnon luonnosta...
    Iloista omanlaista energiaa tulevaa kesäkuun kokonaiseen viikkoon sinulle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis, Repolainen. ❤️ Otin jauhojengiläisestä monen monta kuvaa "edestä ja takaa, seisoo ja makaa", ja tuossa kuvassa tyypi tuntuu tosiaan tuijottavan ihan suoraan katsojaan.

      Oi sentään, että olet saanut olla Lippakioskilla töissä! On varmaan ollut kiva kesätyöpaikka, ja olet saanut nähdä asiakkaita eri puolilta maailmaa. Sinun pitäisi joskus kirjoitella niistä Lippakioskin muistoista. 🤭

      Kiinteistönvälitys ei ole mitään teidän projektiin verrattuna! Se vaatii niin monenlaista taitoa ja heittäytymistä, että en voi muuta kuin nostaa hattua ja sanoa, että olette kyllä miehesi kanssa ainutlaatuisia yksilöitä.❤️

      Energistä, aurinkoista ja iloista kesäkuun jatkoa myös sinulle! Oli kiva, kun poikkesit! 😘

      Poista
  12. Taisi se olla, makeaa ja hyvää kumminkin. Muuten oli kuin sokeroimaton munkki. Toinen suosikkiherkku oli hieman tavallisempi, höyrymakkara ja sitä hyvää sinappia.

    Ötököiden ja kukkien kuvaminen on mukavaa, kuvasin niitä takavuosina digipokkarillla. Halpa huvi, kun ei kulu filmiä. Toisaalta. olen koulun kamerakehon järjestelmäkameralla joskus kuvannut ja sen käyttö, rajaaminen ja tarkennus - ja erikoisesti syvyysterävyyden säätö oli niin paljon helpompaa. että pokkari alkoi harmittamaan ja kuvaminen jäi.

    ICT-ukkeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höyrymakkaraa olen tainnut minäkin maistaa, ja se oli ihan jees (makkara on aina hyvää!), vaikka enempi olenkin sellaisen mustaksi kärvennetyn makkaran ystävä.

      Mulla ei koskaan kärsivällisyys riittäisi järjestelmäkameran käytön opetteluun, ja siksi en ole koskaan hankkinut järkkäriä, kun rahat menisivät ihan hukkaan. Tuo pokkarikin on jäänyt vähän vajaakäytölle siinä mielessä, että siinä olisi vaikka mitä mahdollisuuksia (joskus vähän käyttöohjeita selailin 😅), mutta olen niin suunnattoman laiska kuvaaja, että jos ei yhtä nappia painamalla tule kunnollisia kuvia, niin sitten olkoot tulematta.

      Poista
  13. Miten ihania kuvia!! Makromaailma tosiaan on jotain ällistyttävää. Itekin monesti (kameralla kuvatessa) sujahdan juuri makromaailman pariin.
    😊
    T:Thilda
    (Jostain syystä kun yritän julkaista kommenttia blogilinkin kera nimellä, se vain ilmoittaa, että julkaisussa tapahtui virhe…)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että sinäkin tykkäät makrokuvailla! 😍 Se on oikein mukavaa puuhaa.

      Juu ja tota virhettä Blogger lykkää mullekin alvariinsa. Yleensä pääsen lopulta kirjautumaan omalla nimelläni, kun vain sinnikkäästi lataan sivun uudestaan, mutta joskus mikään ei auta. Mur.

      Poista
  14. Upeita kuvia!!!
    Ps. Muistithan esittelyissä mainita parvekkeen hämppikset? Ääks.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, no en tosiaankaan maininnut hämiksiä. 🤭 Tosin jos joku olisi kysynyt suoraan, että onko täällä hämähäkkiongelmaa, niin en olisi valehdellutkaan.

      😘

      Poista
  15. Upeita kuvia. Joskin ötököitä aina hieman kavahdan :-D. Saahan puhelimen kamerallakin melko hyviä makrokuvia. Itse kaipaisin parempaa kuvaus mahdollisuutta esim. Kuu ja tähtitaivas kuviin. Tai voihan se nytkin olla mahdollista mutten vaan osaa säätää asetuksia oikein.
    Viron reissu kuulostaa mahtavalta <3.
    Voi harmi autosi kanssa, ollutkin sinulle uskollinen palvelija jo pitkään. Toivottavasti vielä jaksaa!

    -m
    Ps. Oot kyllä rohkea kun itse esittelit asuntoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, en mäkään ötökäistä ihan hirveästi tykkää, mutta tuolla lailla kameran toisella puolella ne ovat ihan ok. Mutta jos tulevat iholle, niin yöks!

      Kännykälläkin saa tosiaan ihan kelvollisia makrokuvia, ellei sitten halua kuvata jotain tosi pientä. Ainakaan mun kännyllä ei saa sellaisesta tarpeeksi hyviä kuvia, kuten ei saa myöskään semmoisesta, jota pitää zuumailla kovasti (kuten kuu). Tai sitten mäkään en tiedä asetuksista tarpeeksi. 😅

      Auto on kyllä siinä pisteessä, että Viron reissut jää sillä tekemättä, ellen käytä sitä korjaamolla ensin. Mutta saa nyt nähdä...

      Mulle toi asunnon esittely oli iso asia, koska olin todella kaukana omalta mukavuusalueeltani. Mutta ihan hyvä, että tuli kokeiltua tuommoistakin.

      Ja kuin jatkona tuolle ekalle kappaleelle: avasin äsken ekaa kertaa tämän uuden kodin parvekelaseja, ja eikös siellä parvekkeella jo pörrää jokin amppari. 😂

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3