lauantai 18. helmikuuta 2023

Tehokkaasti käytetty parituntinen

Torstai-iltana tutkimusmatkailija otti minussa vallan, ja päätin lähteä kävellen katsomaan vajaan kolmen kilometrin päässä sijaitsevaa temppeliä, Peddamma Talli Gudia. Anoppi käy joskus kyseisessä temppelissä, mutta minä en ole käynyt siellä koskaan aiemmin.

Kaduilla kävely ei ole Intiassa – tai ainakaan Hyderabadissa – mitään herkkua, koska jalkakäytäviä ei ole, liikennettä on paljon ja melua ja saasteita riittää. Lisäksi kaduilla lilluu usein mitä-lienee-viemärivesiä, roskakasat ja viemärit tuoksahtelevat (eivät parfyymille), ja ihmiset tuijottelevat omituisen näköistä ulkomaalaista. Nyt kun autoilu on muodostunut ärsyttäväksi, olen kuitenkin päättänyt ruveta kulkemaan enemmän jalkaisin, jos vain terveystilanteeni sen sallii. 

Kukkakauppa anoppilan lähellä.

Olimme aiemmin päivällä käyneet lounaalla ukkelin kahden eteläamerikkalaisen kollegan kanssa, ja olin kertonut heille puhveleista, jotka vielä muutama vuosi sitten viettivät päivät kylpien tuossa Durgam Cheruvun järvessä. Viime vuosina puhveleita ei ole enää näkynyt, koska järven ympäristöstä on tehty ihmisten virkistäytymispaikka, mutta nyt näin jälleen pitkästä aikaa puhveleita. 

Puhvelit olivat roskakasan kimpussa.

Kuljin tietä numero 44, ja kyseisen tien varrella asuu paljon rikkaita. Katunäkymä ei ole sellainen, että alueen mieltäisi rikkaiden asuinalueeksi. 

Kuvassa alue näyttää paljon valoisammalta kuin mitä se todellisuudessa on. Oikeasti tuolla on (puista johtuen) vähän sellaista hämyistä, ja jopa hieman arvelutti kävellä tuolla.

Muurien ja sähkölanka-aitojen takana voi kuitenkin bongata jättimäisiä taloja. 

Olisipa kiva päästä näkemään tämä talo sisältä.

Kuvassa oleva talo kuuluu yhdelle poliitikolle sen edessä olleesta synttärionnitteluplakaatista päätellen. 

Kaunis portti.

Tulin temppelialueelle jostain sivuportista enkä pääportista, ja vastassa oli erikoinen näky. Yksi auto oli onnistunut ajamaan pyöreän kiven päälle ja oli nyt siinä jumissa, koska pohja otti kiinni kiveen.

Siinä sitten ihmeteltiin, että mitä nyt pitäisi tehdä.

Sitten vastassa oli liuta myymälöitä, joissa myytiin temppeliviemisiä. 

Temppeliviemiset tarkoittavat sitä, että ihmiset voivat halutessaan viedä jumalalle jonkin lahjan. Lahja ei ole välttämätön, mutta lahjaa pidetään merkkinä omistautumisesta jumalalle. Minun kyynisiin silmiini hindulaisuus vaikuttaa jopa hieman kaupankäynniltä: temppelissä kävijällä on usein mielessä jokin toive, johon hän toivoisi jumalalta apua, ja jos jumalalle vie lahjuksen, on todennäköisempää, että jumala toteuttaa toiveen. 

Ruokaa, sareja ja korujakin olisi näköjään tarjolla.

Katselin hetken ympärilleni, mikä täällä on meininki ja miten täällä käyttäydytään (lähinnä siis, mihin kengät jätetään). Sitten näin kenkäsäilytyskojun. 

Hindutemppeliin ei saa koskaan mennä kengät jalassa, sillä kengät ovat likaiset, ja jumalan eteen tulee mennä mahdollisimman puhtaana. Monet käyvät myös suihkussa ennen temppelikäyntiä. Temppeliä pidetään jumalan asumuksena, kotina, ja kenkien ottaminen pois on eräänlainen kunnianosoitus jumalalle. Naisten tulee myös ottaa huomioon se, että jos naisella on kuukautiset, temppeliin ei saa mennä, sillä kuukautisverta pidetään saastuttavana. Kuukautisten aikana ei saa mennä edes kotialttarihuoneeseen, jollainen useimmilla on kotona. Puhtaus on muutenkin hyvin keskeinen käsite hindulaisuudessa. 

Ihmisillä on kai tapana jättää kenkänsä minne sattuu, kun joka puolella näki tämänlaisia kylttejä. Tuolla aitauksessa oli muuten lehmiä, ja mietin, mitä varten.

Kenkäsäilytyskoju näytti hieman epäilyttävältä, enkä tykkää muutenkaan jättää kenkiäni mihinkään säilytykseen, kun pelkään, että ne katoavat sieltä. Mietin jopa sellaista vaihtoehtoa, että jos tunkisinkin kenkäni käsilaukkuuni, mutta se olisi sotinut puhtauden periaatetta vastaan, kun olisin vienyt kuitenkin ne likaiset kenkäni sisälle temppeliin.

Kenkäsäilytysmiehillä oli pusseja, joihin kengät sujautettiin, ja sitten yksi ukko laittoi aina pussin samaa numeroa vastaavaan hyllyyn. Minun kengilleni osoitettiin pussien sijasta tuota avohyllykköä, joka näkyy kuvassa. Laitoin itse kenkäni sinne, ja otin ne sieltä myös itse pois, joten periaatteessa kuka tahansa olisi saattanut nyysiä kenkäni sillä aikaa, kun olen temppelissä. Mutta ehkä kenkäsäilytysmiehet muistavat, mitkä kengät kuuluvat kenellekin? (Sivuhuomautuksena: säilytys kustansi 5 rupiaa eli vähän yli 5 senttiä. Ei ollut kallista lystiä. 😆)

Seuraavaksi oli vuorossa jalkojen pesu, joka liittyy sekin temppelikäyntiä edeltäviin puhdistautumisrituaaleihin.

Sitten kun olin pessyt jalkani (eli lähinnä vain huljutellut niitä tuossa hanan alla muodon vuoksi), oli aika siirtyä sisälle temppeliin. 

On se upea!

Yksityiskohdat vetävät sanattomaksi.

Ovella oli metallinpaljastimet, jotka piippasivat minunkin kohdallani, mutta se ei näyttänyt kiinnostavan ketään.
Olin tullut temppeliin lähinnä vain arkkitehtuurin takia, sillä minulla ei ole minkäänlaista suhdetta jumalaan tai uskontoon, niin hindulaisuuteen kuin luterilaisuuteenkaan. Yritin kuitenkin käyttäytyä mahdollisimman kunnioittavasti, mikä tarkoitti varsinkin sitä, että arkailin aluksi kuvien ottamista, sillä temppeleissä ei saa yleensä valokuvata. Räpsäisin muutaman hätäisen kuvan ja jäin odottamaan, tulisiko joku kieltämään kuvaamiseen. Kun kukaan ei tullut sanomaan mitään, annoin kameran laulaa.

Vaikka temppelit on omistettu aina yhdelle jumalalle, temppelissä tai temppelialueella on yleensä myös muita jumalia. Peddamma Tallin temppeli on omistettu Durgalle, äitien äidille eli ylimmälle jumalattarelle. Temppelin tärkein jumala asuu aina temppelin keskellä sijaitsevassa huoneessa, kaikkein pyhimmässä, jonne tavalliset ihmiset eivät pääse. Jumalaa pääsee kuitenkin katsomaan matkan päästä, ja tämä vastavuoroinen näköyhteys jumalan kanssa (darshan) – se, että näkee jumalan ja että tulee jumalan näkemäksi – tuo eräänlaisen henkisen täyttymyksen. 

Durga-jumalatar on tuolla kuvan keskellä olevassa pyhäkössä.

Jumalan luokse ei kävellä suoraan, vaan ennen darshania temppeli kierretään myötäpäivään ympäri. Kierroksen aikana mieli rauhoittuu ja valmistautuu jumalan kohtaamiseen.

Kierros alkaa.

Temppelissä olevia muita jumalia pysähdytään tervehtimään ja kunnioittamaan. 

Näytin tätä kuvaa anopille, kotiapulaiselle ja ukkelille, kun yritin selvittää, mikä tässä on meneillään, mutta kukaan ei tiennyt. Oma arvaukseni on, että noiden punaisten pussien sisällä on kookospähkinä, ja lasta toivovat naiset ovat tuoneet kookospähkinän lahjukseksi jumalalle (kookos on Intiassa hedelmällisyyden symboli).

Tästä näyttääkin nyt tulevan pidempi postaus kuin kuvittelinkaan, kun rupesin selittämään kaikenlaista, mutta yrittäkää kestää...

Darshanille menijät menivät tuosta oikealta puolelta sisään.

Minä en viitsinyt mennä darshanille, kun se olisi tuntunut vähän typerältä ja epäkunnioittavalta, kun jumalan näkemisellä ei ole minulle samanlaista merkitystä kuin hinduille, vaan olisin mennyt vain uteliaisuuksissani pällistelemään, miltä se Durga oikein näyttää. Hindut eivät kyllä olisi panneet asiaa pahakseen, sillä he ovat hyvin suvaitsevaisia kaikkia kohtaan, ja olen käynytkin aika monella darshanilla.

Otin kuitenkin kaukaa kuvan darshanilla olevista ihmisistä ja Durgasta (on tuolla keskellä olevan huoneen perällä), vaikkei tämäkään mitenkään erityisen hienoa käytöstä ollut. Ihmettelin, miten paikalla oli niin vähän porukkaa, sillä temppeleissä saattaa olla joskus pitkät jonot.

Sitten jatkoin temppeliarkkitehtuurin ihastelua. 

Synnintuskani hieman helpottivat, kun huomasin, että muillakin oli kameran ojossa. 

Sitten oli aika hakea kengät säilöstä (ne olivat vielä tallella!) ja jättää temppeli taakseni. 

Pääportti, josta ihmiset yleensä tulevat temppeliin. 😆

En jaksanut enää kävellä takaisin kotiin, joten päätin ottaa metron, sillä Peddamma Gudin metroasema on ihan temppelin lähellä.

Metroasema on tuolla ylhäällä.

Yritin ostaa lipun automaatista, mutta kuinka ollakaan, automaatti ei toiminut. Onneksi Intiassa saa vielä lähes aina oikeaa palvelua ihmisiltä, ja lipputiski pelasti tilanteen. 

Tuonne suuntaan pitäisi päästä.

Pyöriskelin siinä metroa odotellessani laiturilla ja äkkäsin yhtäkkiä tutun vaaleanpunaisen lapun.

Hyderabadin lähijunissa oli ainakin ennen naisille ihan omat junanvaununsa, jonne miehillä ei ole pääsyä, ja olinkin miettinyt, onko niitä vielä olemassa ja olisiko myös metrossa sellaisia. Olihan niitä näköjään! Olin valtavan ilahtunut, sillä täpötäydessä junassa tai metrossa on kiva, jos ei tarvitse likistellä ukkojen välissä.

Lattiaan oli oikein vedetty viiva, joka erotti naisten osaston.

Väärään suuntaan menevä metro tulee.

Minulle väärään suuntaan menevät metrot olivat aivan tupaten täynnä, sillä ne tulivat siltä samalta toimistoalueelta, jolta olin ottanut sen ruuhkakuvan. Siinä kuvassa oli itse asiassa tämän metrolinjan päätepysäkkikin, Raidurg. Kaikki pyrkivät illalla siltä alueelta yhtä aikaa kotiin, joten sekä tiet että metrot ruuhkautuvat. Minun haluamaani suuntaan ei ollut tähän aikaan hirveästi menijöitä.

Naisten vaunussa oli tosiaankin vain naisia. ❤

Minulla oli matkaa vain kaksi pysäkinväliä, ja sitten olinkin jo Durgam Cheruvun asemalla. 

Tuolla kaukana näkyy se ruuhkainen toimistoalue.

Metropysäkiltä oli vielä noin kilometrin kävelymatka kotiin, joten ehdin hyvin ottamaan matkalla vielä muutaman valokuvan.

Metro kulkee tuolla ylhäällä.

Bussipysäkki.

Semmoinen oli se parituntinen retki. Yritän kirjoittaa seuraavalla kerralla lyhyemmän postauksen (en kuitenkaan lupaa mitään...)

Kivaa viikonloppua! 

😘

32 kommenttia:

  1. Tykkään niin paljon näistä Intia-postauksistasi. Kiitos niistä.
    Olet kyllä melkonen mimmi, kun ajelet siellä liikennekaaoksessa!

    Osaat myös teluguaa. Näin olen käsittänyt.
    Viestin kirjoitus jäi kesken ja alku saattoi tulla keskeneräisenä, kun jäin tutkimaan noita tunnisteitasi. Varsinkin tuota telugu-osastoa.

    Terkkuja sinne toiselle puolelle maapalloa. :)
    t: Mummeli Keski-Suomesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava, että olet reissussa mukana. <3

      Juu, osaan telugua sen verran, että pystyn juttelemaan ihan hyvin arkisista asioista. Kielitaito auttaa tosi paljon, sillä ihmiset ilahtuvat aina kovasti, kun huomaavat, että osaan heidän kieltään.

      Liikennekaaoksessa ajaminen on helpompaa kuin miltä se ehkä vaikuttaa. Kun vain yrittää olla osumatta kehenkään ja mihinkään, niin hyvin menee. :-D

      Terkkuja sinne Keski-Suomeen halauksen kera!

      Poista
  2. Kiva kiertää paikkoja kanssasi. Sanoihan Luther jo aikanaan, että ”Kun kolikko kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa" eli rahalla saa muissakin uskonnoissa. Jännä värikäs temppeli, pohjoisempanahan muslimit on ne kai suureksi osaksi hävittäneet, jos oikein ymmärsin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lutherin viisaus on jäänyt minulta kuulematta, mutta onhan kirkoissakin tosiaan kolehtikeräys, tai ainakin ennen oli. Mutta intialaiset taitavat sijoittaa hieman suurempia määriä kuin muutaman roposen. ;-D

      Ja pohjoisen hindutemppelit on tosiaan tuhottu (ainakin suurimmaksi osaksi) mogulien toimesta. En muista, missä meni se raja, jota etelämmäs muslimit eivät edenneet.

      Poista
  3. On niin kiva lukea näitä Intia postauksia, ei tarvitse yhtään lyhentää :) Kävin googlaamassa miltä Durga näyttää, tutun näköinen, mutta Jumalia on niin paljon etten erota niitä toisistaan. Ainostaan Ganesha ja Hanuman ovat tuttuja, helppo muistaa kun ovat eläinkasvoisia ja siksi jotenkin sympaattisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, en minäkään erota kaikkia jumalia toisistaan, ja sinun laillasi tunnistan parhaiten ja varmimmin Ganeshan ja Hanumanin – juuri siksi kun he ovat eläinkasvoisia. :-)

      Kiitos kommentistasi, ja tosi kiva kuulla, että tykkäät Intia-höpinöistä. <3

      Poista
  4. Tykkään, tykkään ja tykkään näistä sinun jutuista ja kuvista! Kiitos kun kirjoittelet. Tyylisi kirjoittaa on ihana, tulee aina tunne kun olisin itse mukana ja lisäksi kirjoitat hauskasti. Olen samaa mieltä kun joku toinenkin kommetoija, olet kyllä niin rohkea kun uskallat liikkua yksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kuulla! <3 Näissä postauksissa käy aina sillä lailla, että ajattelen etukäteen, että laitan enimmäkseen kuvia ja että kerrankin tulee maltillisen mittainen postaus, mutta sitten kun pääsen jaarittelun makuun, siitä ei tule loppua. :-D

      Hyderabad on onneksi muuttunut avoimempaan suuntaan viime vuosina (verrattuna esim. vuoteen 2009, jolloin tulin tänne ensimmäisen kerran), eikä länsimaalainen ole enää niin suuri kummastuksen aihe kuin aiemmin. Toki olen koko ajan silmät ja korvat avoinna, enkä tieten tahtoen hakeudu paikkoihin, jotka tuntuvat jotenkin uhkaavilta.

      Poista
  5. Onpa upea temppeli ja värit ihan mahtavat!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli minustakin! Odotukset eivät olleet temppelin suhteen ihan hirveän suuret, joten ne ylittyivät ainakin tuhatkertaisesti. :-D

      Poista
  6. Olet kyllå rohkea kun menet tuolla jalkaisin kaikista miinuspuolista huolimatta.Hieno villa tuolla varakkaiden alueella.Ja tuo temppeli on aivan uskomattoman upea,ehkä kaikkien värien johdosta,ja kiitos esittelystä❤️Täällä uskovaiset varmaan myös tykkäisivät metrovaunusta joka pelkästään naisille,muut ehkä ei..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai se halu liikkua on minulla suuurempi kuin ympäristön asettamat haasteet liikkumiselle. :-) Noita hienoja villoja olisi rikkaiden alueilla vaikka kuinka paljon, mutta ne ovat yleensä niin visusti piilossa korkeiden muurien takana, että niitä on vaikea nähdä ja kuvata.

      Muistaakseni lähijunissa oli aiemmin sellainen sääntö, että vaimonsa (kai tyttöystäväkin sallittiin?) kanssa matkustava sai matkustaa naisten osastossa, mutta en tiedä, muistanko oikein, ja päteekö sama metroihin. Minä kyllä tykkään siitä, että naisväki saa matkustaa omassa rauhassa. :-)

      Poista
  7. Taas kivaa tunnelmaa Intian maisemista kiitos!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos pidit, ja kiitos kommentistasi!

      Poista
  8. Ei ollut liian pitkä, vaan ihan sopiva! Tosi mielenkiintoisia kuvia taas olivat. Minulla olisi myös kulunut paljon filmiä ja aikaa tuolla temppelissä, mutta myös ihmetellessäni tuota metroasemaa (for ladies only) ja ruuhkia. Tuo temppeli oli kyllä aika huikea! Itse olen käynyt vain muslimitemppeleissä ja esim. Istanbulissa oli aivan upeita sellaisia. Mutta tuo on uskomattoman värikylläinen ja täynnä ykstityiskohtia, olisi mennyt kauan aikaa sen katsomisessa!

    Hauskoja seikkailuja sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olin temppelissä ihan kiireettömästi (kerrankin!), jottei mikään yksityiskohta jäisi varmasti huomaamatta. Ja metrossa ja metroasemissa on jotain älyttömän kiehtovaa, ja tarkoitus olisi mennä ajelemaan metrolla enemmänkin, kun viimeksi jäi uudet metrolinjat testaamatta kaikkien häävaateostosten takia. :-/ Ikinä en enää haaskaa sillä tavalla aikaani vaatekaupoissa juoksemiseen!

      Minulta ovat taas moskeijakäynnit tosi vähälle, kun vähän arkailen niihin menoa. En tunne käytäntöjä yhtään, ja pelkään kai lentäväni moskeijasta ulos – vaikka ei kai sekään mikään maailmanloppu olisi! Mutta värit ovat hindutemppeleissä usein todellakin uskomattomat, ja jos kaipaa väriterapiaa, niin hindutemppeli on oikea paikka! :-D

      Poista
  9. Minustakin juuri sopivan mittainen postaus ja mukavasti kuvia!
    Mielenkiintoista nähdä tuollainen elävämpi temppeli, kun on nähnyt lähempää vain Khajurahon pyhäkköjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun piti googlata Khajuraho... Ärsyttää, kun Intiassa olisi niin tolkuttomasti mielenkiintoista nähtävää, että yksi elämä ei riitä mitenkään!

      Ja kiva kuulla, että jaksoit postauksen loppuun asti. :-)

      Poista
  10. No jopas oli värikäs temppeli! Mielenkiintoisia käytänteitä, kuten tuo kierros ennen jumalan moikkaamista. Mä olisin ehkä tunkenut ne kengät laukkuun tai ollut menemättä kokonaan; sen verran vainoharhainen olen, että olisin ollut varma, että joku pöllii ne. Mä menen täällä Suomessakin salille huonoilla kengillä, ettei harmita, jos joku pöllii ne naulakosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väriä tosiaan riitti! Hindutemppelit ovat usein tuollaisia väripläjäyksiä, vaikka olen kyllä nähnyt hillitympiä versioitakin.

      Mua vaivaa myös kenkävainoharhaisuus! Saleilla ärsyttää, jos kengät pitää jättää sisäänkäynnin luokse, kun mieluiten veisin ne lukkojen taakse pukkariin. Ja varmasti minäkin olisin tunkenut temppeliin mennessäni kengät laukkuun, jos olisi ollut muovipussi. Ei tehnyt oikein mieli tunkea likaisia kenkiä ilman pussia laukkuun... No, ensi kerralla olen viisaampi. ;-D

      Poista
  11. Luin eilen monta postausta peräkkäin, kiitos niistä! ♥
    Jostain syystä jäi mieleen kuva miehestä ja pojasta istumassa selin. Joku siinä kosketti.
    Mieluisaa reissun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja ollapa hyvä! <3

      Kivaa (ja ilmeisesti myös lumista) sunnuntai-iltaa!

      Poista
  12. Hienoja värejä, sain joskus julisteita, intialaisten ilotulitteiden mainoksia niiden maahantuojalta. Käsittämättömiä värejä ja tyyppejä, norsunpäisiä yms. Harmikseni en ymmärrä niiden tekstejä.
    Se poliitikon villan valimainos? oli hupaisa, näytti ihan elokuvamainokselta, kuvissa päärosvo ja tyhmä, ilkeä apurinsa. Voihan olla, että juliste onkin rehellinen...

    ICT-ukkeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitto että mä olen kateellinen noista sinun julisteistasi. :-D Pitäisiköhän mun käydä ryöväämässä jonkun poliitikon plakaatti... Tuommoiset jättiplakaatit ovat muuten tosi yleisiä, ja minustakin ne ovat tosi hupaisia (lue: naurettavia).

      Poista
  13. Värien käyttö tuossa temppelissä on huikean hyvä. Joskus pitäisi kyllä uskaltautua Intiaan. Huonovatsaista vaan jännittää kovasti, että miten mahtaisi käydä, menisikö matka sitten saniteettitiloissa oleskellessa.

    Mitenkäs alueella on turvallisuustilanne? Naiset uskaltavat liikkua yksin? Muutama vuosi sitten oli paljonkin juttua lehdissä naisiin kohdistuvasta väkivallasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä aina riski, miten vatsa suhtautuu intialaiseen ruokaan, varsinkin jos sattuu olemaan herkkävatsainen. Vaikka ei mitään bakteereja saisikaan, niin mausteetkin voivat ärsyttää vatsaa. Ukkelin hondurasilainen kollega, joka oli täällä viime viikolla, ei syö lainkaan mausteista ruokaa, ja hän taisi vetää aika pitkälti hedelmä-jogurtti-linjalla.

      Minä en osaa sanoa naisten turvallisuustilanteesta oikein mitään. Oma käsitykseni kun on, että se on varsin hyvä, ja kuitenkin Intiaa pidetään maailman vaarallisimpana paikkana naiselle. Jäävään siis itseni vastaamasta kysymykseen...

      Poista
  14. Ihan mahtavia nämä sinun raporttisi, todella mielenkiintoisia - kiitos niistä! Olen pitkäaikainen lukija, mutta en juuri osaa kommentoida, niin hullulta kuin se kuulostaakin... Ihanaa seurata seikkailujasi, varsinkin nyt Intiassa. Nauttikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kommentistasi! Lukea saa toki, vaikkei kommentoisikaan, vaikka kommentti ilahduttaa aina. <3 Ja ihana kuulla, että olet tykännyt jutuistani. Intiassa kyllä jutun aiheita riittää, jos vain jaksaa kirjoittaa!

      Poista
  15. Olipas upea ja värikäs temppelikierros, kiitos Satu siitä!

    Ladys only-vaunut on varmasti kivoja metrossa. Voin kuvitella minkälaista on täpötäydessä vaunussa olla liki aivan vieraita ihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, jos tykkäsit, Birgitta! <3

      Naisten vaunut ovat niin kivoja metrossa. Tänään tulin metrolla ruuhka-aikaan, eikä naisten vaunussa ollut läheskään yhtä paha tungos kuin miesten vaunussa. Ja vaikka olisi ollutkin, se ei olisi tuntunut yhtä ikävältä kuin miesten joukossa seisoessa.

      Poista
  16. Oih - sinä osaat kuvata niin hyvin!
    Pääsi aikamatkalle takaisin viime vuoden lokakuuhun -Intia oli kyllä värikylläinen seikkailu! Kuinka kauan olettekaan tällä kertaa?
    Itsellä aina niin "ahmiva olo" seikkaillessa, kun lomapäivien lyhyys rajoittaa...
    ihmeellisen ihana tutkittava tämä maapallomme eri puolillaan kyllä on!!
    No - tulevana viikonloppuna tutkitaan vain lähiympäristöä ja pitkästä aikaa tavataan ystäviäkin...Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no enpä tiedä kuvaustaidoista. Toivoisin enemmän kärsivällisyyttä näihin kuvaushommiin, mutta minkäs teet, kun olen vain sellainen räpsijä. :-D

      Ei me olla täällä kuin reilu kuukausi, mutta voi olla, että tullaan takaisin piankin. 😊

      Sama juttu mulla, että lomalla pitäisi tehdä ja nähdä koko ajan jotain, kun tuntuu, että muuten elämä menee ohi, jos vain makoilee jossain hotellissa. Viime vuosina olen yrittänyt hieman opetella rauhoittumista ja sitä, että välillä voisi vain olla. Jaksaakin taas paremmin, kun ei ole koko tuli persiin alla.

      Viikonloppusi kuulostaa ihanalta. Mukavaa viikonloppua sinulle! 😊 Ja lähiympäristöt ovat usein yllättävänkin mielenkiintoista tutkittavaa!

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3