perjantai 27. tammikuuta 2023

Sovituskopin fengshuit

Tulipa käytyä tällä viikolla vaatekaupoilla. En ollut pitkään aikaan käynytkään, ja voi olla, että en taas vähään aikaan menekään. 😆

Yksi asia, joka minua jaksaa vaatekaupoissa ihmetyttää, ovat sovituskopit. Miksi niiden pitää olla lähes poikkeuksetta niin pieniä kopperoita? Eivätkö kaupat tajua, miten paljon sovituskopin koko ja miellyttävyys vaikuttavat siihen, ostaako asiakas sovittamansa vaatteen vai ei? Sovituskopin koko vaikuttaa todella dramaattisesti siihen, miltä vaate näyttää päällä, sillä on aivan eri asia tarkastella vaatetta puolen metrin päässä olevasta peilistä kuin vaikkapa puolentoista metrin päästä. Eihän kukaan mene kotonaankaan ihan peilin eteen elvistelemään, vaan vaatetta katsotaan kauempaa. 

Todella ahdas koppero (ja lattialla on villakoiria).

Täältä on riisuttu kaikki ylimääräinen – paitsi roskat. 😆

Nyt on kopilla kokoa!

Tämäkin oli ihanan iso. Jäin tosin miettimään, että ehkä nämä isommat kopit on tarkoitettu liikuntarajoitteisille tai lastenvaunujen kanssa liikkuville.

Toinen asia, joka sovituskopeissa useimmiten mättää, on valaistus. Miten voi olla niin vaikeaa tehdä valaistuksesta sellainen, että kopissa oleva näyttäisi edes ihmiseltä? Suoraan yläpuolelta tuleva valo tekee naamasta pelottavan näköisen, kun iho on kalvakka ja silmät ovat kuopassa. Lisäksi omituinen valaistus tuo esiin joka ikisen yksityiskohdan vartalossa – sellaisenkin, jota et tiennyt edes omaavasi – eivätkä ylikilot, makkarat, ihokarvat ja muut kiinnostavat elementit jää takuulla huomaamatta. Jos luulit kotoa lähtiessäsi näyttäväsi ihmiseltä, niin sovituskopissa luulot kyllä karisevat!  

Näissä kopeissa oli hyvä valaistus!

Vaikka koppi ei ollut erityisen iso, se tuntui tilavalta, koska verhotanko kaartui kopista hieman ulospäin, mikä teki lisää tilaa koppiin.

Monesti sovituskopit ovat myös epäsiistejä, ja lattialla saattaa olla villakoirien lisäksi esimerkiksi käytettyjä maskeja, henkareita, hintalappuja ja milloin mitäkin roskaa. Olen antanut itseni ymmärtää, että sovituskopit siivotaan päivittäin, mutta koppeja tällä viikolla syynättyäni epäilen, siivotaanko niitä edes viikoittain. Minulla on ilmeisesti jonkin sortin vaatepölyallergia (jos sellaista on edes virallisesti olemassa), sillä jo pyykin silittäminen kotona aiheuttaa valtavia aivastuspuuskia. Kaupoissa vaatteita hiplatessani ja sovitellessani minua aivastuttaa jatkuvasti, ja nenäni vuotaa. Ja ihmisiltä tulee vihaisia silmäyksiä, että läksit sitten koronaa levittämään.

Sovituskopissa pitäisi olla myös jonkinlainen tuoli tai taso, johon saa laskea käsilaukun ja sellaiset vaatteet, jotka eivät ole henkarissa. Peilejä tulisi olla riittävästi, tai ainakin kaksi, jotta vaatteen näkee sekä etu- että takapuolelta. Ripustuskoukkuja saisi niitäkin olla tarpeeksi – mitä enemmän, sitä parempi! Niitä ei voi koskaan olla liikaa. Eikä mikään ole inhottavampaa kuin postimerkin kokoinen "verho", joka jättää osan jaloista ja ehkä päänkin näkyviin. Sovittele siinä sitten jotain rintaliivejä tai uimapukuja. Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä ominaisuutena hyvässä sovituskopissa on riittävän viileää. On hirveää, jos kopissa on liian kuuma, sillä sovittaminen on hanurista ilman hikoiluakin.

Tässä kopissa oli peilejä todellakin riittävästi, ja vaatteen näki joka kulmasta. Tulipa tuommoinen esteettinen vaatemyttykin kivasti mukaan kuvaan.

Minusta sovituskopin ja sovitusalueen viihtyvyydellä on psykologista merkitystäkin. Viihtyisässä ympäristössä on miellyttävä olla, ja vaatteiden sovittelu tuntuu ihan siedettävältä puuhalta. Ankeassa, ahtaassa ja pölyisessä kopissa alkaa ahdistaa ja tekee vain mieli päästä kopista ja koko kaupasta äkkiä pois. Olen aivan varma, että moni vaate jää ostamatta ihan vain sen takia, että sovituskokemus on ollut jostain syystä epämiellyttävä. Siksi en voikaan käsittää, miksi kaupat eivät panosta sovitustilojen viihtyvyyteen. Ymmärrän toki, että neliöitä on rajallinen määrä, ja kauppojen logiikka on ehkä se, että mitä enemmän saadaan tavaraa esille, sitä enemmän sitä on myös mahdollisuus myydä. Mutta väitän silti, että jos kaupat viitsisivät panostaa sovitustiloihin, myyntikin lisääntyisi takuulla. 

Oikein viihtyisät sovitustilat Espritissä.
Monkin sovitusalue oli huikea. Peruskopit näyttävät kyllä aika pieniltä (minähän kävin siinä isossa kopissa; kuva ylempänä).

Sovitustilojen yhteydessä tulee ehdottomasti olla palautusrekki, johon voi jättää sovittamansa vaatteet. Inhoan sitä, jos on rohmunnut 15 vaatetta sovitettavaksi, ja sitten pitää yrittää muistella, mistä oli minkäkin vaatteen ottanut.
Stockalla on hyvin vaihtelevan tasoisia sovitustiloja, eikä tämä ole yksi parhaimmista. Kopit ovat pieniä, pölyisiä ja omassa kopissani oli vain yksi ripustuskoukku (kahden muun tilalla oli vain reikä seinässä). Plussaa tulee runsaasta määrästä palautusrekkejä sekä sovituskengistä.

Kaupassa soiva musiikki on myös ainakin itselleni tärkeä tekijä. Musiikki vaikuttaa minuun todella vahvasti, ja jos kaupassa soi melankolinen musiikki, tulee alakuloinen olo ja alan miettimään, että mitä helvettiä minä täällä kaupassa oikein laahustan. Menevä musiikki on siis omalla kohdallani aina parempi vaihtoehto, mutta harvoinpa sekään osuu omaan makuhermoon täydellisesti. Kerran Ruoholahden Citymarketin tekstiiliosastolla havahduin ja säikähdin: Miten täällä on näin kuollut tunnelma? Onko kauppa mennyt jo kiinni? Yhtäkkiä tajusin, että "kuollut tunnelma" johtui siitä, että kaupassa (tai ainakaan sillä osastolla) ei soinut lainkaan musiikki, ja kun muita asiakkaita ei juuri ollut, oli lähes hiirenhiljaista. Se tuntui kaupassa niin omituiselta, että tunsin olevani ihan rikollisissa puuhissa.

Luin joskus jostain, että jos on meikkiä naamassa, kannattaa laittaa vaaleaa vaatetta sovittaessaan muovipussi päähän, jottei vaatteen kaulus tahriinnu. Kangaskassi ajaa hyvin saman asian!

Vaikka palvelu on minusta vaatekaupoissa yleisesti ottaen varsin hyvää, joskus myyjät ovat hieman liian keskittyneitä omaan turinointiinsa. Se ei kyllä sinänsä haittaa minua, sillä ihmisten keskusteluja on varsin mielenkiintoista kuunnella, mutta jos tarvitsisin myyjältä apua, tuntuu vähän nololta mennä keskeyttämään. Monenlaista keskustelunpätkää tuli kuultua sekä myyjien että asiakkaiden toimesta, mutta kiinnostavimmassa toinen myyjä kertoi toiselle, kuinka hänen suhteensa oli alkanut. En kuullut, miten myyjä ja mies olivat ensimmäisen kerran tavanneet, mutta seuraava tapaaminen oli sovittu keskiviikoksi. Mies oli kuitenkin ottanut jo sunnuntaina yhteyttä ja sanonut, että emmekö voisi tavata jo tänään: mulla on ikävä. Näin oli tehty – ja seuraavan kerran oltiinkin erossa sitten vasta kahden kuukauden päästä. Toinen myyjä mutisi jotain, että "voihan se noinkin mennä", mutta tokaisi sitten hetken mietittyään, että "sillä ei olekaan kahta eksää ja neljää lasta" (ilmeisesti tämän toisen myyjän ukolla oli). Tasan ei mene nallekarkit ihmissuhteissakaan. 😆

Kiva idea. Tiedä sitten, miten hyvin tämä toimii käytännössä.

Enpä ole tällaistakaan vielä nähnyt, että raha ei kelpaa.

Joku voisi tämän valituksen jälkeen kysyä, että miksi et osta vaatteitasi netistä, niin säästyisit kaikelta edellä mainitulta. Joskus ostankin, mutta aika harvoin, ja syynä on se, että saan menemään nettikauppojen selailuun helposti tunti- ja päiväkausia, eikä se ole minusta kovin järkevästi käytettyä aikaa. En kuulu niihin ihmisiin, jotka tilaavat vaatteita kotiin vain sovitellakseen niitä ja palauttavat sitten niistä puolet, vaan tilaan vaatteet sillä periaatteella, että sillä hetkellä kun ne saapuvat minulle, ne myös ovat minun. Nettikaupoissa pitää siis pelata varman päälle, ja vaatteen kuvat pitää tarkastella aina uudestaan ja uudestaan (koska aina voi löytyä jokin yksityiskohta, jota en ollut huomannut aiemmin), ja kaikki mahdolliset tiedot pitää lukea sataan kertaan, jottei tulisi vain tehtyä virheostosta. Kaupassa vaatetta pääsee sentään sovittamaan, vaikkei se aina niin mukavaa olekaan. 😆

Viimeinen asia, josta tällä kertaa purnaan, on kenkäkauppojen katoaminen. Ennen oli Kookenkä, Din Sko, Martin's ja monia muita kenkäkauppaketjuja, mutta nykyään kenkäkaupat ovat todella harvassa. Mistä ihmeestä ihmiset ostavat nykyään kenkänsä? Netistä? Vai marketeista? Minulle kenkien ostaminen on sen verran kinkkinen juttu, että kenkiä on lähes pakko saada sovittaa ennen ostopäätöstä. Jotkin juhlakengät voi ehkä tilatakin netistä, mutta sellaiset arkikäyttöön tarkoitetut kengät, joilla on tarkoitus tepastella enemmän kuin kaksi askelta eteen ja yksi taakse, on kyllä saatava sovittaa. Mikä lienee kenkäkaupat vienyt – nettikaupat, korona vai jokin muu?

Ehkä typerin näkemäni pysäköintialue ikinä (Redissä). Melkein joka toisessa parkkiruudussa oli tolppa. Hirveää tilan tuhlausta!

Kivaa viikonloppua! 

😘

30 kommenttia:

  1. Me käytiin juuri Helsingissä ja mielestäni siellä on kamalan paljon kampaamoja, paljon enemmän kuin Saksassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Helsingissä on minustakin aivan valtavasti kampaamoja. Joissakin paikoissa tuntuu, että joka toinen liike on kampaamo tai parturi, ja ollaankin ukkelin kanssa ihmetelty, miten niihin kaikkiin riittää asiakkaita…

      Poista
  2. Jos sovituskopissa on tuskaisen kuumaa ja sinne joutuu jonottamaan, niin toista kierrosta ei meikäläiselle tule, jos ei ole ihan pakko. Jos valikoima on joku mahtava, niin ehkä saatan jaksaa. Muuten siinä käy niin, että jos ekalla sovituskierroksella ei löydy sopivaa, niin meikäläinen poistuu paikalta.

    Minusta vaatekaupoissa ei juurikaan ole enää palvelua. Kassa on ja voihan sieltä käydä kysymässä jotain. Parhaimmillaan olen mennyt kauppaan ja sanonut myyjälle, että ehdota minulle jotain vaatekokonaisuutta toimistolle ja antanut jotain lisätietoa. Ja mielellään joka ei ole kapeat housut ja tunika. Myyjä ehdotti todella kivaa asua.

    Me käytettiin ennen tosi paljon Stockkaa, mutta enää sieltä ei löydy minulle mitään. Eikä miehellekkään. Mies on siirtynyt 90% Halosen asiakkaaksi. Minä yritän ostaa mahdollisimman vähän vaatteita, joten en ole kenenkään asiakas :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen tosi huono sovittamaan vaatteita kahta kierrosta. Yleensä tykkäänkin haalia kaiken sovitettavan mukaan kerralla, mikä on joskus kauhea kasa (ja ongelma niissä paikoissa, joissa koppiin saa viedä vain rajatun määrän tuotteita). Kokojen kanssa tulee joskus ongelmaa, ja vähän riippuu vaatteesta (kuinka haluttava se on), jaksanko hakea toista kokoa sovitettavaksi. Jos sovitettavia vaatteita ei ole hirveästi, varaan koppiin mukaan kaksi eri kokoa, jos en ole ihan varma, kumpi olisi sopivampi.

      Minulla taas on vähän eri käsitys vaatekauppojen palvelusta, sillä minusta palvelua on ihan hyvin tarjolla. Lähes aina myyjä huikkaa jonkin tervehdyksen ja kysyy, voisiko hän olla avuksi. Jos avuntarve tulee, niin hyvin mielellään myyjät tulevat yleensä auttamaan. Mutta kiireisinä aikoina tilanne on varmasti toinen, kun myyjä ei voi olla samaan aikaan sekä kassalla että palvelemassa asiakkaita.

      Mulla on ihan sama juttu, että minusta Stocka on mennyt niin ihmeelliseksi, että en löydä sieltä koskaan mitään. Vielä muutama vuosi sitten tilanne oli ihan eri, ja kerrankin löysin sieltä ison kasan vaatteita. En tiedä, mikä on muuttunut – Stocka vai meikäläinen. :-D

      Poista
  3. Sovituskopit on kyllä kalman koppeja, kuten sanoit. Miten saakin valaistuksella ihmisotuksen näyttämään kaikkea muuta kuin ihmiseltä?
    Jos mä lähden vaatekaupoille, mä mietin jo etukäteen mitä laitan päälle. Hyvät rintsikat ja yläosan, jossa on joko vetskari tai iso kaula-aukko ja housut / hame, johon ei tartte kuin sujahtaa. Mua ärsyttää se omien vaatteiden kanssa renkslaaminen, joten niiden pitää olla helpot ja nopeat ottaa pois ja laittaa taas takaisin.
    Siitä mä olen outo, että kiikutan vaatteet takaisin paikoilleen, jos en niitä osta. Paitsi jos siinä koppien "ovensuulla" on myyjä, joka utelee ostanko tuotteet ja vie multa ne, mitä en osta.
    Ja ihan karmeintahan on se, että koppi ei ole "syvä", verho ei yltä lähellekään maata ja olet niin sanotusti "talviturkissa" ja mietit että kuinkahan moni ihailee kauniita koipiasi verhon takaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! En ymmärrä sovituskoppien valaistusta. Ikään kuin niiden tarkoitus olisi oikein tehdä ihmisestä kamalimman näköinen ikinä.

      Kiitos erinomaisesta vinkistä! Sovittelurumba helpottuu varmasti huomattavasti, jos omat vaatteet ovat mahdollisimman helppoja riisua ja pukea.

      Kyllä mäkin kiikutan vaatteet takaisin paikoilleen, jos sellaista palautusrekkiä ei ole. Kai tämä on tunnollisen suomalaisen ominaisuus… Rupesin muistelemaan, että Intiassa on monessa kaupassa vain jonkinlainen kori lattialla, johon sovittamansa vaatteet saa heittää (siis jos ei ole aikeissa ostaa niitä). Ja siellä on aina noita myyjiä, jotka utelevat, että ”selected” vai ”not selected”.

      Säärikarvojaan ei ole tosiaan kiva esitellä sovituskopin verhon alta. En ymmärrä, miksi koppien verhoista pitää tehdä niin lyhyet, että jalat näkyvät. Kai siksi, että jalat näkyisivät! – eli jotta koppiin pyrkivä voisi tarkistaa, näkyykö verhon alta jalkoja (onko koppi varattu vai ei). Muuta syytä en keksi! Talviturkin lisäksi ärsyttävät sukat – miten mulla sattuukin olemaan jalassa aina reikäiset sukat. :-D

      Poista
  4. Kaikkein kummallisinta niissä Helsingin kampaamoissa on, että ne kaikki kampaajat on salolaistaustaisia. Salon Satu, Salon Sirpa …

    Asiaan. Oudointa vaateasioissa on sekavan kokoluokittelun lisäksi kokojen epäpysyvyys. Miksi ei koko ole sama erivärisissä vaatteissa, miksi kokojen välillä kokoero vaihtelee. M on ihan vähän ahdas, L on ihan sopiva, XL on kuin teltta. Erikoisen kivaa tämä on nettikaupoissa.

    Koppien puutteellinen ripustus varustelu on minua aina kummastuttanut. IImeisesti putiikkisuunnittelija itse käy kaupoilla pukeutuneena sandaaleihin, pyöräilyshortsein ja t-paitaan. Minä en, minulla on suorat housut, taskuissaan avaimia – koti, -työ, -auton, lompakoita, Leatherman, sveitsiläislinkkari, kolikoita. Näiden kaikkien olisi hyvä pysyä kyydissä. T-paidan päällä on kauluspaita ja suuren osan vuotta takki tai peräti kaksi. Talvella kaulaliina, pipo tai oikea talvihattu.

    Sovitettavia vaateitakin on yleensä useita, eri kokoja ja malleja – onko nämä kaikki tarkoitus mytytä lattialle odottamaan sovitusta vai arvellaanko palvelijan tms. kulkevan kaupoilla mukanani.

    Valaistuksesta vielä: Suunnittelija ei ole ikinä kuullut metameriasta, siis siitä että eri valossa värit näyttävät erilaisilta. Siis yhdessä valossa kaksi väriä on sama tai ainakin sointuu kivasti, toinen valaistus ja ne on ihan eri värit. Yhdessä valaistuksessa peilistä kuikuilee kalmo, toisessa punakka ja hanakka.

    ICT-ukkeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salo on kyllä kampaamoissa hyvin edustettuna. :-D

      Tuo kokojuttu on ihan totta. Just sovitin tällä viikolla samoja housuja kahdessa eri värissä, ja toisessa sama koko oli sopiva ja toisessa liian pieni. Eivätkä eri valmistajien koot todellakaan vastaa toisiaan – jossakin merkissä esim. M-koko saattaa olla liian iso ja jossakin taas liian pieni.

      Hihitytti, kun oikein näin sinut mielessäni asettelemassa Leathermaneja ja muita sovituskopin penkille. :-D Mutta kyllä se niin on, että mitä isompi penkki/taso, sitä parempi, ja myös niitä ripustuskoukkuja saisi olla rajattomasti. Silti yhä näkee sovituskoppeja, joissa ei ole minkäänlaista penkkiä tai tasoa, jolle voisi laskea kamansa. Lattialleko tavarat pitäisi laittaa, sinne villakoirien joukkoon? Ja tosiaan, mihin laitat ne sovitettavat vaatteetkin, jos ei ole ripustuskoukkuja. Johan se olisi kaupan oman edun mukaistakin, että nämä asiat olisivat kunnossa, jottei sovitettavia vaatteita tarvitsisi laittaa lattialle, ja ne säilyisivät siisteinä pidempään.

      Jossain kaupassa olen nähnyt sovituskopissa napin, jolla sai säätää valaistuksen vastaamaan sisätilojen valaistusta tai luonnonvaloa ulkona, vaikka eihän se luonnonvalo tietenkään voi olla sama kuin oikea luonnonvalo. Joskus vaatteet saattavat näyttää sovituskopin valossa aivan erilaisilta kuin mitä ne oikeasti ovat (esim. musta onkin tummansininen).

      Poista
  5. Ostan vaatteita aina täsmäiskuin, joten en kärsi kovin pahasta sovituskoppiangstista, mutta kyllähän ne selvästi ovat kriizipesäkkeitä.

    Liian vähän naulakoita, laskutilaa ja koukkuja! Se on minusta ensimmäinen kammottava asia. Kerran jossain liikkeessä oli molemmilla seinillä ja vielä lystikkät laput niissä että "ostan ehdottomasti" "ei missään nimessä"
    Haluan että omat vaatteet ja laukun ja muut ostokset saa laitettua erilleen kaupan tavaroista. Ja että voin laittaa erilleen saman tuotteen eri koot. Ja että voin laittaa erilleen sen, mitä aion ostaa ja sen mitä en.

    Valoista olen samaa mieltä, en ole tiennytkään että näytän niin kulahtaneelta ja alaspäinroikkuvalta kuin mitä ilmeisesti olen.

    Palautusrekit pitää olla. En todellakaan halua hikisenä vaeltaa ympäri kauppaa etsimässä oikeita palautuspaikkoja, siinä menee viimeisinkin shoppailuilo.

    En tykkää kovastikaan siitä kun monissa tavarataloissa on järjestetty tuotteet suunnittelijoittain /tuotemerkeittäin. Tiedän ja ymmärrän kyllä miksi, mutta jos etsin mustia housuja, etsin mustia housuja. Jos sitten joudun vaeltamaan ympäri-ämpäri myymälää, saatan vaeltaa samoin tein ovesta ulos. (olen surkea vaateshoppailija)
    Jos shoppailunjumalat sattuvat olemaan puolellani ja kohdalle osuu hyvä päivä, ostan kaiken kerralla. Silloin olisi suotavaa että kaikki tarvitsemani löytyy yhdellä sovittamalla ja helposti. Kun shoppailutuuri kääntyy vastaiseksi, se ei aivan helpolla palaudu. Ja näyttäisi siltä, että shoppailutuuri kääntyy suunnilleen siinä kohden, jos ensimmäisestä sovitettavasta vaatenipusta ei löydy mitään käypää.

    Ja nyt kun sanoit, kenkäkauppoja ei todellakaan ole missään! Mitä niille on tapahtunut?
    Itse käytän tiettyä kenkämerkkiä ja -mallia, sen uskallan ostaa netistäkin, mutta jos en käyttäisi, niin kyllä pitäisi saada sovittaa ja tepastella rauhassa edestakaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen nähnyt jossain kaupassa nuo ”ostan ehdottomasti” jne. -kyltit, ja ne olivat kyllä kivat! Mulla on ihan sama juttu, että tykkäisin pitää omat vaatteet erillään kaupan vaatteista, ja parasta olisikin, jos omat vaatteet saisi ripustaa kokonaan eri seinälle kuin kaupan kamat, jolloin ripustusmahdollisuuksia tulisi siis olla kahdella seinällä. Ja olisi myös kiva, jos pystyisi vielä ripustamaan erilleen sovittamattomat vaatteet ja sovitetut, ja sovitetuista vielä ne, jotka ehkä ostaa ja joita ei.

      Alaspäinroikkuva on just hyvä ilmaus sille, miltä ihminen näyttää sovituskopissa! :-D Ikään kuin maan vetovoima olisi äkillisesti lisääntynyt ja olisi tapahtunut massiivinen alasvaluminen.

      Mulla on tapana haalia sovituskoppiin kerralla kamala kasa vaatteita, ja onkin suunnattoman ärsyttävää, jos niitä joutuu sitten itse palauttelemaan ympäri kauppaa. On tunnustettava, että useammin kuin kerran olen tökännnyt vaatteet vain jonnekin, kun en ole jaksanut etsiä oikeaa paikkaa. Tästä tuli muuten vielä mieleeni, että kaupoissa saisi olla myös jonkinlaiset kassit tai korit, joihin sovitukseen valittuja vaatteita voisi kerätä. On inhottavaa kanniskella isoa kasaa vaatteita, kun henkarit putoilevat ympäri kauppaa…

      Minäkään en tykkää siitä, jos vaatteet on järjestelty tuotemerkeittäin. Halosella taitaa olla just tämä systeemi. Toista olisi, jos olisi jokin tietty merkki, jota fanittaisi, niin silloinhan se olisi kätevää, jos kaikki saman merkin tuotteet löytyisivät yhdestä kohtaa.

      Mulla ei ole koskaan shoppailujumalat puolella, vaan vaateostoksista tulee aina monta päivää kestävä spektaakkeli. Ihan hirveän rasittavaa, enkä oikein ymmärrä, missä on vika. Käynkö väärissä kaupoissa; ovatko nykyajan vaatteet sellaisia, että ne eivät ole minun makuuni, vai enkö edes tiedä omaa makuani/tyyliäni. En tiedä. Voi olla jotakin noista tai sitten kaikkia.

      Olisi kyllä ihannetilanne, jos olisi jokin tietty kenkämerkki ja -malli, josta tykkää. Kenkien ostaminen on minusta hirveän vaikeaa, kun kenkien tulisi olla mukavat, mutta ne saisivat olla myös mieluusti ihan kivan näköiset. Eikä kenkien ostamista ainakaan helpota se, että nykyään ei ole edes kenkäkauppoja, josta niitä ostaisi! Toisaalta olen ollut huomaavinani, että markettien (tai ainakin Cittarin) kenkäosastot ovat suurentuneet, eli olisiko myynti siirtynyt sitten enemmän niihin.

      Poista
  6. Metameria tuli tutuksi töissä maalimyyjänä, tikkurilan mallilapputelineessä oli neljä putkea, päivänvalo, lämmin valkoinen ja pari muuta, näillä voi ihmetellä mallilappujen ja oman mallin värejä. Muistaakseni jossain oli metameriakaappi, sinne malli sisään ja valon värejä säätelemään.

    Hyvä idea rättikauppaan kopioitavaksi, päivänlo, konttori, lämmin valkoinen ja keittiövalkoinen napista valittaviksi.

    Nahkamies pysyy mieluummin housuissa, vyökotelossa tai taskussa - ja se pysyy jos ne housut saa ripustettua koukkuun. Mutta ne housut painaa jonkin verran, kun taskuissa on työkaluja ja kapistuksia. Sais olla oikea vaatekoukku eikä ginitarralla kiinnitetty taulukoukku.

    iCT-ukkeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metameria kuulostaa kiinnostavalta. Piti oikein kuukkeloida aiheesta lisää, kun en ollut kuullut ilmiöstä koskaan tätä ennen. Ja huikea tuo metameriakaappi!

      Tuollainen säätönappula, josta saisi säätää eri valaistusolosuhteita, olisi kyllä rättikaupassa loistava. Jostain syystä näitä valaistusjuttuja ei vain tunnuta pitävän vaatekaupoissa kovinkaan tärkeinä. Melkein tulee sellainen olo, että pitää olla kiitollinen, että kopissa on edes jonkinlainen valo!

      No juu, voin uskoa, että jos taskuissa on työkaluja sun muita, niin housut tarvitsevat jo vähän järeämmän koukun. :-D

      Poista
  7. Sovituskopit - huhhuh. Postauksesi myötä muistelin omia sovituskoppikokemuksia ja monenlaisia kokemuksia on ollut. Sovituskoppimuistojani kelatessani tajusin, että tilavimmat sovituskopit ovat täällä Kajaanin Prismassa! Lisäksi on naulakko, pitkä penkki ja kaksi peiliä. Ahtaissa sopituskopeissa vaatteiden sovittaminen on kyllä melkoista tuskaa, kun se puuha ei ole muutenkaan minun lempihommia. Siksi pyydän myyjää auttamaan; kerron hänelle, mitä tarvitsen, valitsen hänen esittelemistään vaatteista mieluiset ja sovitan niitä. Palvelua täällä pohjoisemmassa kaupoissa saa ihan mukavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Prismoissa onkin muuten aika hyvät sovituskopit! Muistelen, että jossain Prismassa on koppiin mahtunut ostoskärrykin. :-D Mutta valaistus on ainakin meidän Prismoissa ankeanpuoleinen, siis hieman liian pimeä, mutta eipähän ainakaan tarvitse valittaa liian kirkkaasta valosta!

      Ihanaa, että tarjolla on noin hyvää palvelua! Rupesin miettimään, että minun saattaisi olla kyllä vaikea luottaa siihen, että myyjä löytää just ne mun makuun mahdollisesti olevat vaatteet. Kumminkin jäisi jokin minua ihan täydellisesti miellyttävä vaate huomaamatta. ;-D Siksi pitää itse päästä valikoimaan, vaikka se joskus niin työlästä onkin.

      Poista
  8. Hih - ihana informatiivinen postaus - niin hyviä pointteja nostit esille...
    Aloin minäkin filosofisesti pohtia, että mitkö seikat ne oikeasti onkaan jotka tekee ostopäätöksen...vaatehuonettani kun katsoo - niin ei uskoisi kuinka harvoin ostan vaatteita... sillä mulla on ihan mielettömästi vaatteita, ainakin mekkoja ja jumppatoppeja.Fortumilla olikin juuri Vaateiden ikä haaste, jolla sai ilmaisia sähkötunteja, heh... mun vaatteilla on tosiaan IKÄÄ... jos niiden mukaan olisi niitä sähkötunteja tullut, niin meillä olisi varmaan tulevan vuoden sähkötkin ilmaiset. Sitten kun olen taasen "ostohousut" päällä, niin saatan samaa mekkoakin ostaa eri kuoseissa/väreissä... sillä olen niin innokas vaihtelemaan värejä. Viime aikoina en ole sortunut muihin kuin Marimekon aleihin; livenä, sekä verkkokaupassa... Unikko on vaan mun juttu... onhan sen kanssani samaa vuosikertaa ja Marimekon sovituskopit on kivoja...
    Shoppailuintoni osuu yleensä lomaan... silloin voi joskus riittää aikaa notkua "kaupoissakin" - muutoin tuo aika tuntuu kuluvan niin huomaamattomasti ihan muualla.

    Tämä nyt ei liity sovituskoppeihin, enemmänkin jo olemassa oleviin vaatehuoneen sisältöihin. Löytyykö sieltä helposti asut menoon kuin menoon? Entä lomille?
    Selväti loma mielessä... rinkat kannettu sisälle ja mulla vaikeutta tuo pakkaamiseen vain runsaus... liikaa mieleisiä vaatteita, joita tekisi mieli ottaa mukaan...no joo.. eihän mulla tietty olekaan kuin mieleisiä vaatteita (ittehän ne olen valinnut) ja sit muutama "kutistunut" tavoitelemppari, joita ei ole raskinut heittää vielä kierrätykseen... jos sittenkin... no joo....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, jumppatoppeja löytyy täältäkin, kuten myös jumppahousuja. ;-D Miten niitä kulkeutuukin aina kaupasta kotiin, vaikka yhtään uutta en todellakaan tarvitsisi. Ulkomaillakin täytyy aina käydä kaikki urheiluvaatekaupat, jos niistä löytyisi vaikka jotain ”keräilyharvinaisuuksia”. ;-D

      Kannattaa tosiaan ostaa samaa vaatetta useampi kappale (eri väreissä siis), jos löytyy jokin oikein miellyttävä vaate. Itse olen samanlainen, että tykkäisin vaihdella värejä ja pukeutua oikein värikkäästi, mutta kivoja värikkäitä vaatteita on minusta niin kovin vaikea löytää, ainakin täältä Suomesta.

      Marimekon sovituskoppeihin en ole hirveästi tutustunut, kun harvoin ostan Marimekolta mitään. Värit ja kuosit kyllä sinänsä miellyttäisivät, mutta Marimekon vaatteet ovat hieman liian väljiä omaan makuuni. Yhden mekon ostin taannoin, kun oli pakko käyttää saamani lahjakortti, mutta en ole montaa kertaa mekkoa käyttänyt, kun se on sellainen muodoton pötkylä.

      Minä taas en tykkäisi ollenkaan käyttää matkoilla aikaani shoppailuun… Tuntuu, että kaupoissa ravaaminen on niin hukkaan heitettyä aikaa, kun matkakohteessa olisi vaikka mitä mielenkiintoista nähtävää.

      Mulla on usein ongelma, että kaapista ei tunnu löytyvän mitään sopivaa päällepantavaa (siis jos on esimerkiksi jokin tilaisuus), mutta en enää nykyään ryntää ensimmäiseksi kauppaan, vaan laitan vain mieluummin päälleni jotain vanhaa, sopi se sitten tilaisuuteen täydellisesti tai ei. Kun yleensä ne johonkin tiettyä tilaisuutta varten ostetut vaatteet on ihan karmeita hutiostoksia, joita ei tule käytettyä toista kertaa.

      Ooh, tekisi mieli udella, että mihin olette lähdössä, mutta en utele. 😉 Ehkä se selviää jossakin vaiheessa. Mutta hyvää matkaa – ja matkavalmisteluja teille!

      Poista
  9. Asiallinen juttu! Samaa kenkäkauppojen katoamista olen miettinyt, sillä minun on pitänyt löytää uudet talvikengät jo syksyllä, mutta ei vaan ole löytynyt. En haluaisi "urheilutyylisiä" kenkiä enkä missään tapauksessa tilaa kenkiä netistä! Siis olen nähtävästi ilman tai tyydyn näihin vanhoihin vielä tämän lopputalven. Tai eihän täällä talvea ole, vaan liukasta usein. Onneksi minulle käy muutaman vuoden vanha "uniformu" eli musta mekko, kun sitä taas ensi lauantaina tarvitsen työssäni. Tarvii ostaa vain sukkahousut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ihan sama juttu, että käytän mieluummin vanhoja kenkiä kuin lähden etsiskelemään jostain kiven alta uusia. Savonlinnassa olisi yksi kiva kenkäkauppa, ja harmittaa, että en tullut käyneeksi siellä joulun aikaan. Kyllä on mennyt kenkien ostaminen vaikeaksi!

      Mekot ovatkin käteviä, koska niissä on ylä- ja alaosa samassa, eli säästyy niiden ostamiselta erikseen. Kaiken lisäksi mekot ovat yleensä tosi mukavia päällä!

      Poista
  10. Taskuissani on kulkenut mm. sivuleikkuri, kynsileikkurin kokoinen, nahkamies - perusmalli tai pieni, avaimet, auton, työpaikan, asiakkaan verkkokaapien (tämä on se tila,jossa kytkimet). kenkälusikkka ja kampa, nenäliina. Sveitsinlinkkari, pienehkö, pikkutakin tai paidantaskuissa ristipää ja tavallinen ruuvari ja pieni torx, mattoveitsi. USB-muistitikkuja muutama. Isommat ja enemmät kapistukset asennussalkussa. Ja läppäri salkussaan - työmatkalla kaupassa käydessäni olisi kiva, että sille löytyy koukku kopista, lattialle näkyville sitä ei voi jättää.

    Takavuosina löytyi keskustorin ja laukontorin väliltä kaksi kunnollista kenkäkauppaa, hyvä valikoima mm. erilevyisillä lesteillä. Nyt ei enää.

    Samoin on hävinnyt vaatekauppa, joka toimitti parikymmentä vuotta vaateeni, siellä oli kolme myyjää jotka kaikki näkivät / arvasivat kokoni, viimeistään toinen sovitus tuotti sopivan. Luki vaatteessa sitten BZ17, 32", 4´ tai ö48 tai 56k, aina sopi.

    Metameriakaappia tarvitaan kun pitää löytää maalille sama sävy kuin mallin kaakelille, hammasharjalle - ihan vähän vaalempi, verholle, sisustuslehden kehumalle värille "Yö altailla" 402, syklaamin tai luumunvärinen...

    Tikkurilan tms. koneella voi sävyttää teknoksen, winterin, RAL, Pantonen ... sävyjä mutta sävyjen vastavuus kannattaa tarkistaa vertailemalla mallilappuja. Ainakin ennen kuin sekoitetaan 100 litraa kallista maalia.

    ICT-ukkeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monenlaista tavaraa on sulla ollut taskuissa. :-D

      Yksityisiä kenkäkauppoja on Helsingissäkin – tiedän ainakin muutaman – mutta ketjuliikkeet ovat hävinneet lähes tyystin. En tunne yhtään noiden yksityisten kauppojen valikoimaa, ja jotenkin tuntuu hankalalta mennä niihin.

      Hyvä myyjä osaa varmaan aika hyvin arvata asiakkaan koon jo pelkästään katsomalla. Mulla on välillä tosi hankalaa arvailla pelkästään vaatetta katsomalla, mikä mahtaisi olla mulle oikea koko. Tosi paljon riippuu esim. siitä, miten kangas venyy.

      Sulla on kyllä mahtava maalitietämys(kin). Mulle tuotti vaikeuksia ostaa jo simppeli valkoinen huonekalumaali – ja sekin meni pieleen. :-D

      Poista
  11. Olipa hyvä postaus sovituskopeista, ja joo, paljon paranneltavaa niissä onkin. Mä olen tuskin ostanut vaatteita parin viimeisen vuoden aikana, paitsi sellaista välttämätöntä kutrn sukkia ja alusvaatteita +muutama pusero, mutta eilen satuin käymään sovituskopissa, kun ostin housut. Kopissa oli hyvin koukkuja omille kamoille, mutta se valaistus, aina niin kamala... Voihan harmi että kenkäkauppoja hävinnyt, kenkiä kun on vaikeaa ostaa netistä. En olekaan tainnut ostaa vaatteita netistä, kaikkea muuta kylläkin, mutta aikoinaan tilasin ahkerasti vaatteita Elloksen katalogista. Hyvää uutta viikkoa Satu❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika moni on varmaan ostanut tosi vähän vaatteita parin viime vuoden aikana... Niin itsekin. Ei ollut oikein mitään halua ostaa uusia vaatteita (paitsi ehkä treenivaatteita ;-D), kun tuli aina vedettyä päälle kuitenkin ne samat, mahdollisimman mukavat kuteet.

      Mielenkiintoista kuulla, että sielläkin on yhtä surkea valaistus sovituskopeissa kuin meillä Suomessakin. Onkohan tämä sitten oikein yleismaailmallinen ilmiö?! Täytyykin tarkkailla sovituskoppiolosuhteita, kun käyn seuraavan kerran ulkomailla vaatekaupassa.

      Hih, Elloksen katalogi oli aikoinaan kova sana. Ja olihan niitä muitakin... Olin joskus Yves Rocherin jäsenkin, mitä ihmettelen nyt suuresti. :-D Ja itse asiassa olen kuulunut useampaan kirjakerhoonkin, mikä on sekin aika eriskummallinen juttu, kun ajattelee, miten vähän nykyään luen.

      Tosi kivaa alkanutta viikkoa sinullekin, Jael! <3

      Poista
  12. Ulrika50v.blogspot.com30.1.2023 klo 19.21

    Puhut asiaa näistä sovituskopeista 😄 mä järkytyn joka kerta , onko mä näin hirveen näkönen ! Ei paljo huvita hirveesti jäädä kokeileen enempiä vaatteita. Kangaskassi päähän 😊se vois auttaa 🤣😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, kangaskassi voisi tosiaan auttaa muihinkin sovituskoppiongelmiin kuin vain vaatteiden tuhriintumiseen. :-D Ei olisi paljon väliä silläkään, millainen valaistus kopissa on, kun olisi kassi päässä. :-D

      Poista
  13. Kiva ja helposti kompattava postaus, joskaan en edes muista, koska olisin ostanut vaatteita saati kenkiä "oikeasta" kaupasta sovittamisesta puhumattakaan. Mutta pakko mainita, kun tuli mieleen, niin joskus 90-luvulla Forumissa pomppasi samaan sovituskoppiin Kari Salmelainen. :D
    Ihanaa, kun tammikuu päättyi - HYVÄÄ alkanutta helmikuuta! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä nauratti tuo Kari Salmelais -juttu. :-D Siinä saattoi olla yllättyneitä ilmeitä molemmin puolin. Kai muistit pyytää nimmarin. ;-D

      Olen täysin samaa mieltä, että ihanaa, että tammikuu päättyi! Tervetuloa helmikuu! Hyvää alkanutta helmikuuta myös sinulle. <3

      Poista
    2. Kiitos!
      Tuo Salmelais-juttu oli varsin häkellyttävä, koska olin vasta muuttanut Helsinkiin ja jokainen julkkis oli TheNäky lappilaiselle. Arvaa kuka oli ensimmäinen julkkis, jonka näin? Ben Zyskowich (jolle eräs edesmennyt tuttu oli puheittensa mukaan menettänyt neitsyytensä) - ai kamala. *hymiö, jossa apina peittää silmänsä*

      Poista
    3. Voi kauheeta tuota Zyskowich-juttua. En pysty melkein edes kuvittelemaan Beniä semmoisissa puuhissa. ;-D

      Mulle julkkis on vieläkin vähän häkellyttävä näky, vaikka samanlaisia ihmisiähän he ovat kuin kaikki muuten. Kummasti sitä kuitenkin kuvittelee päässään julkkikset jotenkin erilaisiksi...

      Poista
  14. Minä olen ihmetellyt sitä sovitushuivia, joka on useassa sovituskopissa. Mihin se oikein kiedotaan, vai just noin vaikka pään ympärille?? Kassi on varmaan siinä kätevämpi, mutta....
    Verkkokaupoista en ikinä tilaisi kenkiä, kun niitä ei pääse sovittamaan. Vaatteidenkin tilaaminen on kyseenalaista, jos joutuu palauttamaan, siitä en tykkää. Täällä on kyllä kenkäkauppoja, en ole huomannut niiden kadonneen.
    Oikeanlaisten vaatteiden ja kenkien osto on silti nykyään paljon vaikeampaa, kuin ennen. Mistähän sekin johtuu... Kokemus on tuonut mukanaan niin monta asiaa, jotka pitää huomioida ja onhan tuo kroppakin saattanut vähän muuttua kakskymppisestä ;D
    Sovituskoppianalyysi tuo oman mielekkyytensä muuten niin tylsään kauppareisuun ;D Nykyään inhoan vaateostoksille menemistä, kun ei enää jaksaisi niin moneen kauppaan mennä ja sovitella vaatteita. Harvoin edes löytää sitä, mitä oikeastaan lähti etsimään, kun ei aina oikein osaa sitä itsekään ymmärtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ollut tajunnut tuota sovitushuivijuttua ennen kuin vasta nyt! Tosin harvoissa kaupoissa niitä enää näkeekään. En kyllä tiedä, miten se kiedotaan, mutta kai pään ympärille. :-D

      Minäkään en tykkää palauttamisesta, kun siitä tulee jotenkin niin rikollinen olo. Jotkut somettajathan (tai näin olen antanut ainakin itselleni kertoa) tilaavat netistä vaatteita, käyttävät niitä yhden kerran jossain kuvauksessa (tietenkin niin, että hintalappu ei näy) ja palauttavat sitten takaisin.

      Olen tehnyt ihan saman huomion, että vaatteiden ja kenkien ostaminen on paljon vaikeampaa kuin ennen. Mulla kroppa ei ole muuttunut vuosien saatossa, mutta kai minusta on tullut niin kranttu, että mikään ei enää kelpaa! Ja toki kokemuskin tuo oman lisänsä, kun ei enää suostu ostamaan ihan mitä tahansa riekaletta, joka hajoaa ekassa pesussa.

      Vaateostosten tekeminen on niin työlästä... Se pukeminen ja riisuminen ja kopissa ähertäminen käy melkein työstä, varsinkin talvella, kun on monta kerrosta vaatetta päällä. Ja sen olen huomannut myös, että kaikkein vaikeinta vaatteiden löytäminen on silloin, jos on etsimässä jotain tietynlaista vaatetta tai vaatetta jotain erityistä tarvetta varten.

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3