lauantai 3. syyskuuta 2022

Ihana Riika

Kävimme viime viikonloppuna ukkelin kanssa Riiassa (tulevat taas vähän jälkijunassa nämä meikäläisen postaukset). Yksi tärkeä syy matkaan oli se, että löysimme Riiasta eteläintialaisen ravintolan, ja sitä piti luonnollisesti käydä testaamassa. Toki Riikaan on muutenkin aina ihana päästä, sillä tykkäämme kaupungista kovasti – paljon enemmän kuin esimerkiksi Tallinnasta. Kerkesimme nähdä ja tehdä pidennetyn viikonlopun aikana taas aika paljon, joten jos luulit, että edelliset Viro-postaukset olivat pitkiä, niin mitähän mieltä olet tämän postauksen jälkeen.  😆

Tämä tyyppi otti rennosti Helsinki-Vantaalla.

Riian-kone ei ollut mikään järin suuri, mutta suurempi kuitenkin kuin Savonlinnan-kone.

Saapumispäivänämme heitimme ensin kamat hotellille (joka oli vanha tuttu Radisson Latvija), ja painelimme sen jälkeen suorinta tietä myöhäiselle lounaalle Banana Leafiin. Ukkeli olisi halunnut vaihteeksi johonkin toiseen hotelliin, mutta minä olen niin tykästynyt Radisson Latvijaan, että sain vängättyä sinne. Tosin hotelli alkaa olla jo sen verran kulahtanut, että ehkä kokeilemme seuraavan kerran jotain toista hotellia. 

Banana Leafissä tilasimme kaksi dosaa – minä Mysore masala dosan ja ukkeli masala dosan – ja egg kothu idlejä sekä pooreja chicken chettinadin kanssa. Ukkeli oli taas oikein elementissään, kun hän tenttasi tarjoilijalta tärkeitä tietoja, kuten mistä tarjoilija oli kotoisin, ja oliko kokki intialainen. Selvisi, että tarjoilija oli kotoisin Keralasta (yksi Intian osavaltioista) ja että koko ravintolan henkilökunta oli Intiasta.

Mysore masala dosa.

Poori-leipiä, chicken chettinadia ja jotain perunacurrya, joka tuli kai poorien kanssa.

Henkilökunnan intialaisuus ei kuitenkaan auttanut asiaa, sillä ruoissa oli melkein kaikki pielessä. Dosat olivat kummallisia tuoksusta lähtien (ukkeli epäili, että niissä oli käytetty vanhaa dosa-taikinaa); dosien kanssa tarjottava keltainen liemi oli epäilyttävää (emme edes tunnistaneet, mitä se oli); chicken chettinad oli tosi omituisen näköistä ja vielä omituisemman makuista, ja kananpalojakin oli kastikkeen joukossa kokonaiset viisi kappaletta, ja egg kothu idlejä ei olisi edes tunnistanut idleiksi. Palvelu oli kuitenkin hyvää ja iloista, ja harmitti suuresti, että ruokakokemus oli näin huono, koska olisimme muuten käyneet syömässä tuolla varmasti joka päivä.

Kävimme myöhemmin vielä toisessakin intialaisessa ravintolassa nimeltä Indian Raja. Tämä ravintola oli pohjoisintialainen, joten listalta löytyi paljon suomalaisistakin ravintoloista tuttuja ruokia.

Ravintola oli viihtyisä, ja palvelu oli täälläkin ystävällistä. Tällä kertaa tilasimme methi chickenin, chana masalan, lacha parathan, garlic naanin sekä annoksen riisiä. 

Minä en oikein tykännyt ruoista, en varsinkaan chana masalasta (ruoat olivat minusta aika valjun makuisia), mutta ukkelin mielestä ruoka oli "decent", joten tätä ravintolaa voi kai sitten suositella? Ukkeli ei kysynyt tässä ravintolassa mitään kokin alkuperästä, ja oikein huvitti, kun minun piti sitten tiedustella tarjoilijalta, oliko kokki intialainen. Olihan hän – kuulemma Barodasta (Gujaratin osavaltiosta) lähtöisin.

Olemme käyneet Riiassa jo aika monta kertaa ja löytäneet sieltä suosikkipaikkamme. Yksi niistä on Galleria-ostoskeskuksen kattoterassi, jossa pitää käydä joka reissulla ainakin kerran drinkeillä. Terassi oli laajentunut edellisestä käynnistämme, mutta kesä 2020 olikin ensimmäinen koronakesä, ja oli ihme, että terassi oli silloin edes auki. 

Terrace d'arte.

67 Grill & Lounge, jota ei kaksi vuotta sitten vielä ollut.

Missäs ne drinkit viipyvät? Pöytä on tyhjä!

Hotellihuoneenkin pitää olla näköjään aina samanlainen. Yritimme tällä kertaa pärjätä pienemmässä huoneessa, mutta eihän se onnistunut, vaan piti palata respaan kyselemään, olisiko isompia huoneita vielä jäljellä. Olihan niitä.

Varpaat näkyy, hyi!

Näkymä huoneesta.

21:nnen kerroksen hissiaulan ikkuna on kuin taulu.

Jurmala on myös sellainen paikka, jossa käymme mieluusti joka Riian-matkalla, jos vain säät sallivat. Nyt säät olivat enemmän kuin otolliset meren rannalla käyskentelyyn, sillä koko viikonlopun ajan oli 30 astetta lämmintä. Kuumuus ei kuitenkaan haitannut, sillä hotellihuoneessa oli ilmastointi, joka toimikin kohtalaisesti. 😆

Miekin olen Jurmalassa – eikä ole muuten eka kerta!

Tällä papalla oli hauska projekti.

Rannalla oli tosi paljon porukkaa, mikä ei ole mikään ihme, sillä kuten sanottu, oli lämmin – ja todennäköisesti kesän viimeinen kaunis viikonloppu.

Jurmala on tosi viehättävä pikkukaupunki, ja siellä pitäisi kyllä käydä joskus ihan yökunnissa eikä vain pikaisella päiväretkellä. 

Matkalla tuli käytyä useammassa museossakin, vaikka ei ollut oikeastaan edes aikomus. Kävin yksinäni kahdessa museossa ukkelin viettäessä siestaa hotellissa (minähän en pysty makoilemaan hotellihuoneessa, kun tiedän, että ulkona odottaa jännittävä maailma), ja kolmanteen sain houkuteltua ukkelinkin puolivahingossa. 

Luulin nimittäin, että Pyhän Pietarin kirkko avautuisi sunnuntaina vasta kello 12, mutta teki mieli lähteä hotellista jonnekin jo ennen sitä. Karttaa katsellessani huomasin, että kirkon lähellä oli kaksi kiinnostavan oloista museota, Mentzendorffin talomuseo ja muotimuseo. Voisimme käydä niistä jommassakummassa ja odotella samalla kirkon avautumista! Annoin ukkelin päättää, kumpaan hän halusi mieluummin, ja ukkeli valitsi muotimuseon. 

Museo oli kivan kompakti (lue: ukkelikin jaksoi koko kierroksen tylsistymättä 😆), eikä ryysistä tosiaankaan ollut, sillä olimme ainoat vieraat. Henkilökunta oli todella ystävällistä, ja saimme täyden opastuksen museoon, ennen kuin opasnainen jätti meidät kiertelemään museota kaksistaan. 

Museo oli kellarikerroksessa, ja tunnelma oli siitä syystä ihan erityinen.

Museo oli kivan interaktiivinen, ja siellä sai kokeilla kaikenlaisia juttuja.

Tästä lokerikosta sai poimia itselleen viisauden sanoja. Ensin piti heittää noppia, laskea noppien antama silmäluku yhteen, ja sen jälkeen tuli ottaa lukemaa vastaavasta lokerosta lappu. 

Tämä tuli mulle.

If there's no style, invent it. 😁 (Kas, henkarikin roikkuu siinä kuvassa kivasti.)

Museossa sai myös kokeilla tatuointihihoja, jotka sujautettiin käteen. Samanlaisia hihoja myytiin myös museon myymälässä, ja hetken aikaa harkitsin, pitäisikö ostaa itselleni tatuointihiha. Sitten tulin kumminkin järkiini: mitä helkkaria minä tekisin tatuointihihalla? 

Joitakin vaatteita sai kokeilla päälleen, ja tilaisuus piti tietysti käyttää hyväkseen. 

Huomasin vasta jälkeenpäin kuvaa katsellessani, että multahan roikkuu haarovälistä jokin riekale.

Kierros päättyi museon kahvilaan, joka olikin varsin viihtyisä paikka. 

Museokierroksen jälkeen oli aika suunnata isolle kirkolle, eli Pyhän Pietarin kirkkoon, josta oli kuuleman mukaan vanhankaupungin paras näköala. Ihmettelin, miten olimme aiemmin missanneet kyseisen kirkon, mutta toisaalta se oli hyväkin: oli jotain uutta katsomista tälläkin matkalla! Siellä kävi ilmi, että kirkko olikin auennut jo kymmeneltä, mutta se ei haitannut: muotimuseovierailu oli ollut kiva eikä lainkaan turha! 

Tuonne pitäisi päästä.

Näkymissä ei ollut todellakaan valittamista!

Jostain syystä en fanita vanhojakaupunkeja samalla lailla kuin monet muut, vaikka ovat ne minustakin toki ihan söpöjä (ainakin useimmiten). Riian vanhakaupunki on eittämättä yksi viehättävimmistä, jonka olen nähnyt. 

Tarkalleen Mersun levyinen katu.

Seuraavaksi voisinkin turista niistä kahdesta museosta, joissa kävin itsekseni (jälkimmäisestä ei tosin huvita juurikaan turista). 

Ensimmäinen museo oli jugend-museo (Riga Art Nouveau Centre), joka oli interiöörimuseo, vuoden 1903 jugendtyyliä täydellisesti jäljittelevä kaupunkiasunto. Rakastan museoita, joissa voi kuvitella siirtyvänsä ajassa taaksepäin, joten odotukset olivat korkella (ja ne todellakin täyttyivät). 

Museon sisäänkäynti.

Henkilökunta oli jälleen ylitsevuotavan ystävällistä, ja mietin, että kylläpä latvialaisten ja unkarilaisten välillä on iso ero. 

Vessa-asiat kiinnostavat aina, enkä ollut edes ajatellut, milloin vesivessat oikeastaan ilmestyivät elämäämme. Museo tiesi kertoa, että vesiklosetit tulivat Länsi-Eurooppaan 1800-luvun lopulla ja että 1900-luvun alussa Jaksch & Co. -niminen firma mainosti Riiassa pönttö+bidee -yhdistelmää. Kuvan pönttö on myös 1900-luvun alusta, ja se on siirretty museoon toisesta saman rakennuksen asunnosta. 

Kun olin kerran näillä kulmilla (en käytä sanaa huudeilla, koska inhoan sitä 😆), piti kuvailla taas Alberta ielan jugendtaloja, joita olen kuvaillut jo aiemminkin. Alberta iela, eli Albert-katu, taitaa olla Riian kuuluisin jugendtalokatu, mutta en muistanut rakennusten olevan näin komeita (tosin en taaskaan osannut ottaa sellaisia kuvia, jotka tekisivät oikeutta talojen kauneudelle). 

Alberta ielaa.

Tämä talo taisi tosin olla jossain muualla kuin Albert-kadulla.

Sitten se toinen museo, johon päädyin vanhassakaupungissa kävellessäni. Kyseessä oli sotamuseo, ja rakennus oli niin massiivinen, että näyttelyä oli ainakin viidessä kerroksessa. (Menin sekaisin laskuissa, koska en osaa laskea kuin viiteen.) 

Museo oli toki hieno paikka Latvian sotahistoriasta kiinnostuneille, mutta suuri osa näyttelyn teksteistä oli vain latviaksi, ja jo se hieman rajoitti näyttelyyn tutustumista. Ulkona oli upea kesäinen päivä, mutta minä olin tutkimassa maamiinoja, kiväärejä ja kaikenlaisia sotimisvehkeitä, ja heräsi ajatus, että onkohan minulla ihan kaikki muumit laaksossa. Valokuvia tuli otettua "muutama" kappale, mutta jätetään ne kuvat omiin arkistoihin paria lukuun ottamatta.  

Olipa kiva päästä museosta ulos ja tallustelemaan jokirantaan. Museossa haisikin semmoiselle vanhalle – sodalle?

Tuommoisella jokiristeilyllä kävimme muistaakseni vuonna 2016 (en jaksa etsiä postausta siitä), ja risteily oli ukkelille ihan liian pitkä, kun se taisi kestää yli tunnin. Ukkeli ei missään nimessä halunnut risteilylle uudestaan. 😂

Yritin ottaa katu-uskottavaa selfietä, johon tulisi tuommoinen skeittarinuorukainen taustalle (olin siis sellaisessa skeittipuistossa – itsekin skeittaamassa, totta kai 😆), ja onnistuinkin vihdoin saamaan skeittipoikakuvan noin sadannen yrityksen jälkeen. Tosin olin tavoitellut lähinnä sellaista hienoa hyppykuvaa enkä tuommoista amatöörien seisoskelukuvaa.

Loppuun vielä (juu, alamme todellakin olla postauksen lopussa 😆) muutama ravintolakeissi.

Meidän lemppariravintolat Riiassa ovat Aqua Luna ja Koya, jotka sijaitsevat molemmat jokirannassa vanhan satama-alueen kaltaisella alueella. Menimme Aqua Lunaan lauantai-iltana ilman pöytävarausta, mutta onnistuimme jotenkin saamaan pöydän, kun lupasimme lähteä ajoissa menemään. 

Ravintolat eivät ole ulkoapäin kovin kummoisen näköisiä, mutta ruoka ja tunnelma varsinkin kauniina kesäiltana ovat vertaansa vailla. 

Aqua Lunan terassia.

Koya sijaitsee ihan Aqua Lunan vieressä.

Aqua Lunassa on pakko syödä aina mereneläviä, koska ne ovat siellä niin hyviä. 

Red prawn a la plancha.

Grilled octopus – ihan järisyttävän hyvää.

Aqua Luna joelta päin nähtynä.

Rimpsalta tulossa.

Viimeisenä iltana emme oikein tienneet, mihin menisimme syömään, mutta sitten ukkeli keksi, että mennään kokeilemaan Grand Hotel Kempinskin Stage 22:ta. Sinne siis suunnistimme. 

Ravintola oli hotellin katolla (miten me päädymmekin aina jonnekin katolle?), ja hotellimmekin (kuvan korkein rakennus) näkyi terassille. Olisin voinut vilkutella Nallelle, mutta Nalle oli jo nukkumassa.

Mie nukun silmät auki, koska pelkään mursuja.

Vieressä oli Latvian kansallisoppera, ja siellä taisi olla jokin esitys meneillään, kun yhtäkkiä rakennuksesta purkautui väkeä ulos, ja jonkin ajan kuluttua porukka meni taas takaisin sisälle. Kysyin tarjoilijalta, oliko kyseessä jonkinlainen väliaika, ja jouduin oikein keskittymään, että sanoin varmasti intermission enkä intercourse, kuten olen joskus vahingossa möläyttänyt (taisi olla jokin intialainen leffakäynti, kun intialaisissa leffoissahan on aina väliaika).

Väliaika: kahvia ja pullaa! (Kuka muistaa, mistä tämä lausahdus on peräisin?)

Ravintola olikin oikein fine dining -paikka, mutta siitä huolimatta ruoka oli erinomaista.

Leipätarjotin.

Ostereita.

Fish mosaic, jossa oli mm. kuningaskalaa ja tonnikalaa. Loistava annos!

Beef & Potato "Paolo". Kastike tuli erillisessä pikkukannussa.

White, joka sisälsi mm. jasmiinijäätelöä, valkosuklaaganachea ja raparperigeeliä.

Vessakäynnillä törmäsin elämäni ensimmäisen kerran pystysuuntaiseen käsipyyhepaperitelineeseen.

Ravintolan sisätiloja.

Ja upea terassi.

Tämä postaus olisi nyt sitten purkissa. Seuraavaksi lupaan jotain muuta kuin matkajuttuja – ehkä. 

😘

32 kommenttia:

  1. Ihan mahtava reissu teillä taas Riiassa❤️Sinne olen aina halunnut mennä, mutta ehkä vielä joskus pääsee. Veljenihän kävi siellä aikoinaan tosi usein, ja toi entisen ravintolansa huonekalutkin sieltä, ja aina kehui kaupunkia. Voihan harmi ettei noissa kahdessa intialaisessa ravintolassa ruuat eivät olleetkaan niin hyviä. Tämä postauksesi muuten muistutti että mulla jääkaapissa 2 pv sitten tehty dosa-taikina, pitää katsoa onko se vielä hyvää.
    Upeita maisemia teidän hotellihuoneesta ja muutenkin upeita paikkoja tuolla. Mäkin tykkään tuollaisista museoista missä näkyy mennyttä aikaa, ha tuo missä entisajan mekkoja tosi ihana. Kiva myös että joitakin mekkoja saa kokeilla selfie tarkoituksen, ja kiva kuva susta vanhan ajan mekossa❤️Kivaa viikonloppua Satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä hieno reissu. Ylitti kaikki odotukset. :-)

      Mä teen nykyään lähinnä pikadosia, joihin tulee vain riisijauhoja, jogurttia, suolaa ja vettä tai sitten rava dosia, jotka tehdään mannaryyneistä. Tai sitten pesarattuja, joihin tulee mungpapuja. Oikean dosa- (tai idli)taikinan hapattaminen ei edelleenkään onnistu näissä olosuhteissa, vaikka olen kokeillut mitä. Kesäkuumillakaan taikina ei oikein hapattunut. Olen miettinyt, voisiko kyse olla vedestä, sillä luin jostain, että jos vesi on desinfioitu kloorilla (kuten Suomessa yleensä tehdään), sekin saattaa vaikuttaa kielteisesti taikinan hapattumiseen. Pitäisi ehkä kokeilla lähdevedellä tms.

      Riiassa on kyllä todella paljon katsottavaa, ja kaupunki on muutenkin todella monipuolinen. Ihmetyttikin, kun joku kirjoitti, että Riiassa ei ole juuri mitään nähtävää ja että Riika on äkkiä nähty. Mutta toki nämäkin asiat riippuvat ihmisestä ja siitä, millaista nähtävää kukakin haluaa. Ainakin museoita on Riiassa pilvin pimein!

      Kivaa viikonloppua sinullekin, Jael! <3

      Poista
  2. P. S. Todella kauniit nuo Kampinskin ravintolan annokset, etenkin kala-annos ja jälkkäri. Täällä avattiin tänä vuonna deluxe Kampinski hotelli, ja tuon ketjunhan standardit ovat tosi korkeat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kempinskin annokset olivat kyllä ihan täydellisiä, pääruokia lukuun ottamatta. Tuon minun annokseni piti olla beef short ribs, mutta tarjoilija tuli ilmoittamaan, että short ribsejä ei ole valitettavasti saatavilla ja tarjosi muuta lihaa tilalle. Kyseinen lihapala ei ollut oikein mieleeni, sillä siinä oli aika paljon sidekudosta, mikä teki lihan syömisestä vähän inhottavaa. En tiedä, mitä oli tapahtunut, kun oikeanlainen liha oli tuolla lailla loppunut kesken. Mutta muuten ruoka oli tosiaan erinomaista, ja kyllä huomasi, että kaikessa pyrittiin täydellisyyteen.

      Poista
  3. Aivan ihania reissukuvia taas. Tuonne juged-museoon pitäisi kyllä päästä käymään. Sulla taas niin nättiä vaatteitakin.
    Kiva kun pääset reissaamaan. Tautikin on kai sitten onneksi selätetty. Hyvää alkavaa syksyä. Maarit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Maarit! Olipa kiva, että jätit viestiä. :-)

      Jugend-museo oli tosi hieno ja hyvin koostettu paikka. Mulla olisi ollut sieltä vaikka kuinka paljon kuvia (tosin niin olisi ollut kaikkialta muualtakin :-D), mutta oli pakko karsia kuvat muutamaan, kun piti änkeä kaikki yhteen postaukseen.

      Tauti ei ole selätetty, mutta olo on onneksi jo paljon parempi. Pikkuhiljaa alan yrittää paluuta normaaliin elämään, kuten treenaamiseen. Saa nähdä, miten käy. Pitäisi kai joskus kirjoitella noista terveysasioistakin, mutta sairauksista valittelu on niin ankeaa kirjoitettavaa ja luettavaa, ettei sitä jaksa erkkikään.

      Vaatekaappini tuntuvat tursuilevan aina vääränlaisia vaatteita (riepuja), joten ihana kuulla, että mun vaatteet näyttävät jonkun silmiin näteiltä. <3

      Hyvää ja kaunista alkavaa syksyä sinullekin!

      Poista
  4. Vintiöistä!!!

    Huh, kuinka jaksat kiertää museoita. Varmasti mielenkiintoisia, mutta mun museoallergia iski jopa näin ruudun välityksellä ja haukottelin täällä leukani melkein jumiin. Ei sun postauksen, vaan museoiden vika. Auttaiskohan mun allergiaan, jos museot olisikin nimetty vaikkapa tietokeskuksiksi?

    Upeita nuo kattoterassit ja tuo joenrantaravintola. Musta on aina yhtä ärsyttävän vaikeaa valita tuntemattomassa paikassa ravintolaa. Tai jos paikka on tuttu ja tiedät hyvän ravintolan, mutta kun pääset sinne se onkin suljettu (siis lopettanut kokonaan).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin tiedetty! Vintiöt ja Tervasaaren kesäteatteri! Pakko oli kuukkeloida yksi klippikin tähän: Tervasaaren kesäteatteri: Kauniit ja rohkeat. Jäin vain miettimään tuon katsottuani, että onko nuo jutut joskus naurattaneetkin...

      Mulla oli aiemmin sama museoiden kanssa, että ne eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa. Mutta nyt olen oppinut etsimään itseäni kiinnostavat museot ja kiertelemään niissä valikoiden, eli jätän epäkiinnostavilta tuntuvat jutut katsomatta kokonaan. Enkä menisi vieläkään esim. johonkin kaupunginmuseoon... Ja hei, tuo on ihan totta, että museo-sana kuulostaa jo itsessään jotenkin pölyttyneeltä ja tylsältä! Kannatan ehdottomasti nimen vaihtoa!

      Tiedän tunteen! On suunnattoman ärsyttävää yrittää etsiä matkalla jotain kelvollista ravintolaa silloin, kun on jo kiljuva nälkä. Se tarina päättyy useammin huonosti kuin hyvin.

      Poista
  5. Ulrika50v.blogspot.com4.9.2022 klo 13.45

    Ihana kuva tosta papparoisesta joka lukee kirjaa ja nainen joka polttaa punaisissa haalareissa :-)
    Riika on mun suosikki paikka, tykkään siitä enemmän kun Tallinnasta. Mä ostin tollasen tatuointihihan markkinoilta, maksoi 1 €, eipä ole tullut käytettyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin ihmiskuvat ovat usein kaikkein mielenkiintoisimpia! Oon aina tosi iloinen, jos saan tungettua kuvaan ihmisen. :-D Ennen tuli harrastettua ihmiskuvausta enemmänkin, ja täytyisi elvyttää sekin ”harrastus”.

      Sama mulla, että Riika on tuhat kertaa kivempi kuin Tallinna. Nauratti tuo, että sinullakin on tatuointihiha. Nyt harmittaa, että mä en ostanut. :-D Sinä sait hihasi tosi edullisesti (en muista, mitä se tuolla myymälässä maksoi, mutta takuulla enemmän).

      Poista
  6. Me oltiin heinäkuussa Riikassa lähes viikko. Yksi yö Jurmalassa kyllä. Hyvin kului aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon hyvin, että aika ei tule pitkäksi, vaikka olisi kokonaisen viikonkin! Viikonloppu (vaikka pidennettykin) tuntuu niin kovin lyhyeltä ajalta. Olisi kyllä kiva viettää joskus ihan yö Jurmalassa. No, ehkä ensi reissulla.

      Oli kiva kuulla sinusta! Mukavaa syksyn jatkoa!

      Poista
  7. Heippa, kiva lukea näitä sinun matkakertomuksia.
    Ihana päästä kuvien myötä sinne mukaan ja näkemään teidän kokemuksia. Tykkään lukea millaisissa hotelleissa asuitte ja mitä söitte (vaikka suurin osa noista esim. merenelävät, katkaravut, octopus, ei menisi alas, olen ollut jo lapsesta alkaen melko nirso ruokaan esim. nypin aina sipulit lihapullista ja järjestin ne riviin lautasen reunalle... jostain syystä harva liha tai esim kana, ugh... ei käy minulle, tulee aivan yököttävä olo). Sori vaan meitä on moneen junaan.
    Intialainen kasvisruoka kyllä kuulostaa mielenkiintoiselta vaikken ole päässyt siihen paljolti tutustumaan. Nykyisin elämä pyörii melkeinpä ihan tavallisen kotiruuan tai tacojen mutustelussa.
    Kivoja ovat myös sinun museovierailut. Itse tykkään kovasti museoista. Tänä kesänä vain ehdittiin Chicagossa Field Museum käyntiin. Koko loma Suomessa oli tytön ehdoilla. Olen pyörähtynyt kerran Riiassa ja sieltä muistui mieleen jokin kauppahallin tapainen paikka ja joku iso tori jossa myytiin vaatteita. Oliko kirpputorin tapainen tai vastaava flea market. Harmittaa kun ei ehditty paremmin tutustua.
    Mukavaa syksyn alkua ja jatkoa!! Suomessa kesä oli mahtava ja olikin kiva palata takaisin tänne Teksasiin vaikka tässä olikin pieni leikkaus heti alkuun kun umpilisäke päätti tulehtua ihan lupaa pyytämättä!
    - Terveisin vakiolukijasi, Lissu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että viihdyt matkajuttujeni parissa, ja tosi kiva, että jätit viestiä! <3

      Mutta olipa harmillinen tuo umpilisäkejuttu. Jäin miettimään, että mitenköhän Suomessa, leikkaavatkohan umpilisäkkeitä enää automaattisesti. Ainakin muistelen kuulleeni, että tulehduksia pyrittäisiin hoitamalla nykyään pelkästään antibiooteilla. Kuulostaa minusta tosi oudolta, mutta ehkä lievissä tapauksissa pelkät antibiootit riittävät.

      Meitä on tosiaankin moneen junaan, eikä siinä ole todellakaan mitään anteeksipyydeltävää. :-) Ei minullekaan maistu kaikki, vaikka suhteellisen kaikkiruokainen olenkin, ja joskus tulee kausia, että joku ihan tavallinen ruokakin alkaa tökkiä eikä sitä voi syödä vähään aikaan (esim. just tuo kana). Ja intialainen ruoka jakaa ihan varmasti mielipiteitä jo ihan mausteiden takia. Mutta en tiedä kyllä toista maata, jossa kasviksia käytettäisiin yhtä monipuolisesti kuin Intiassa – esim. joistakin vihanneksista käytetään kuoretkin, ja niistä tehdään chutneytä. Kasvissyönti on huomattavan helppoa, jos intialainen sapuska maistuu.

      Merenelävät eivät ole aina minunkaan mieleeni, mutta Riiassa merenelävät ovat useimmiten taiten kypsennettyjä (en tiedä, mistä se mahtaa johtua). Esim. kumiset ja sitkeät mustekalat ja katkaravut ovat aika kaameita, ja jätän sellaiset mieluusti välistä.

      Minäkin olen käynyt Riian kauppahallissa (taisi olla ihan ekalla matkalla), mutta en nyt muista, mikä se oli nimeltään. Kauppahallit ovat kyllä kivoja paikkoja, kun niissä näkee paikallista ruokakulttuuria ja ihmisiä.

      Mukavaa syksyn jatkoa sinullekin! Ihana kuulla, että lomasi Suomessa oli onnistunut! <3 Ja kiva, että pääsee taas matkustelemaan…

      Poista
  8. Hanki nallelle söpö unimaski niin on parempi nukkua. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana idea! <3 Hymyilen täällä suu korvissa. :-)

      Poista
  9. Kiva kun pääsitte/menitte Riikaan, kun se on kerta teidän suosikkipaikkoja! Olen ollut siellä kahdesti, eka kerran toosi kauan eli NL:n aikana. Upeita jugendtaloja siellä on ja se Jurmala, jossa olin kerran päivän, kun vaihdoin lentokonetta (Baltic air), ja se eka oli myöhässä, joten oli pakko olla yötä. Olen muuten ollut siellä oopperassa katsomassa, en enää muista mikä se oli. Silloin asuttiin sitä vastapäätä olevassa hotellissa, ja vuosi oli 1989! Eli silloin ei ollut mitään Kempinskejä, vaan ihan joku sikäläistä standardia oleva rafla. Ihan ok se oli, mutta muistan, kun me yritimme yhdessä raflassa saada lounasta, niin oli aika vähän valinnanvaraa. Ensin meille tarjottiin cokista, eikä me otettu, mutta kun ei ollut juuri mitään kunnon juotavaa, niin oltaisi otettu cokista, niin ei sitä sitten enää ollut. :) Mutta oli hienoja kahviloita ja se ooppera oli myös hyvä! Joten, jos vielä kerran menen Riikaan, niin täytyy mennä jugend-museoon!

    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riika valikoituin matkakohteeksi osin senkin takia, että se oli sopivan lähellä ja sää näytti erinomaiselta (ei tarttinut ukkelin palella :-D). Oikeasti oltaisiin haluttu Barcelonaan, mutta pidempi lentomatka arvelutti. Meidänkin olisi kannattanut valita Baltic Air, niin ei olisi tarvinnut lentää tuommoisella pienellä koneella (mulle tulee huono olo), mutta jostain syystä päädyimme Finnairiin. Finnair ei petä koskaan. :-D

      Olipa mukava lukea Riika-kokemuksistasi! Ja hauska kuulla, että olet pyörinyt samoilla seuduilla. Olisi kyllä kiva päästä siirtymään ajassa taaksepäin ja näkemään, millaista Riiassa oli NL:n aikoina. Ukkeli kävi kavereineen Riiassa vuonna 2009, ja Riika oli kuulemma vielä silloinkin täysin erilainen kuin mitä se nyt on.

      Cokiksesta tuli mieleen, että yritimme ottaa useammassakin ruokapaikassa cokista, mutta sitä ei ollut, vaan tarjolla oli vain Pepsiä. Mietin, että mikähän mahtoi olla syynä. Samaa on tapahtunut muuallakin, mutta en nyt muista missä. Tuolla Indian Rajassa sitten vihdoin onnisti.

      Mukavaa viikkoa sinullekin!

      Poista
    2. Vielä Riiasta: Me oltiin yksi kokonainen päivä siellä ulkoilmamuseossa. Sen takia me sinne matkasimmekin. Oli kyllä hieno, oli juuri sellaisia taloja, joista olimme opinnoissa lukeneet ja oli hauska nähdä niitä oikeasti (esim. riihitupa, joka kutkutti mieltämme kovasti). Siltä on pinkka dioja, jotka pitäisi vähitellen tässä skannata digikuviksi. Ja olimme myös jossain kirkossa urkukonsertissa; siinä kirkossa oli suuret urut. Se oli varmaan matkanjärjestäjän hankkima lippu, samoin se ooppera. Muistan, että menimme bussilla sinne ulkoilmamuseoon.
      Olin muuten kerran (kolmannen kerran, tai siis toisen kerran) Riiassa, kun tulimme porukalla autolla Vilnasta ja ajoimme jotenkin Riian kautta tai läheltä. Silloin 1990-luvun alkupuolella se oli tosi kallis paikka; Latvia oli silloin jo itsenäinen, varmaan niitä alkuvuosia.

      Poista
    3. Voi vitsi, kuulostaa tosi kiinnostavalta museolta! Ajattelinkin, että tykkäisin takuulla kyseisestä museosta, mutta nyt olen siitä ihan varma. Kuvaamasi vanhat talot toivat vähän mieleen Siidan ulkomuseon, joka oli sekin äärettömän mielenkiintoinen. Pääsispä Lappiin!

      Huippu juttu kyllä, että sinulla on kokemuksia Riiasta jo noin monen vuoden takaa. Pystyt vertailemaan Riikaa eri aikoina ja näkemään sen kehityksen. Minun kuvani Riiasta on paljon yksiulotteisempi.

      Poista
  10. Kiva postaus! Minä olen käynyt Riiassa vain kerran, mutta ihastuin siihen kovasti. Olimme silloin reissussa koko perhe autolla ja kivaa tekemistä löytyi lähiympäristöstä kaikille. Yllättävän monipuolinen kohde, sopii aikuisille ja myös lapsille.

    Minä rakastan interiöörimuseoita ja alkoi heti himottamaan käynti tuolla Jugend museossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin ollaan oltu Riiassa pari kertaa autolla, ja autolla matkailu on siitä mukavaa, että pystyy tutkailemaan lähiseutujakin ilman että tarttee miettiä kulkupelejä. Latviassakin olisi vaikka mitä mielenkiintoista nähtävää! Nyt kuitenkin lento tuntui sopivimmalta matkustusmuodolta, vaikka nuo Finnairin ATR-koneet pitäisi kieltää lailla. :-D

      Minäkin rakastan interiöörimuseoita, ja muistankin, että sinä olet kirjoitellut tosi monesta kiinnostavasta museosta.

      Poista
  11. Aah-ihana ja niin erilainen matka Riikaan! Muutama tehty, kun suorat (ja halvat) lennot Turusta, mutta sun niin erilainen omiin verrattuna... MIten löydätkin aina niin mielenkiintoista ja täydennät ihanasti tekstillä!!
    Kiitos-kiitos-kiitos!!
    Hypin yli vain museokuvat (toistan itseäni kun totean taas, että sisämuseot ei ole mun juttu - vitriinit, ai kauhistus...allerginenniille!)
    Tosin sinä "linnanneitona" ihana, hih... tuli mieleen parikin paikallista linnaa - Olavinlinna, jossa yhden kesän tarjoilin linnanneidon asussa ja Turun Linna, jossa on eri yhteyksissä tullut kokeiltua ties mitä noidantorjunta asustetta, hih!!
    Mutta ruokakuvat, zoomailin ja tallensin omakokeiluun ties kuinka monta.. Ihan ehdottomasti pakko kokeilla tuollaista fisumosiikkia... olen ihan annosfriikki ja tulen palaamaan postaukseesi monta kertaa!!
    Eivät kyllä pääse helpolla Intialaisissa ravintoloissa teidän kanssa, hih... ihanaa... me ehkä lennämme syksyllä pohjois-Intiaan... meillä nimittäin taasen ongelmia jo monasti siirtyneiden lentojemme kanssa (yhäkin koronan vaikutuksia, joten vaihdettava liput toisaalle) - saas nähdä. Olet varmaan käynyt myös Nepalissa?
    Treeneihin paluu kuulostaa enemmän kuin ihanalta... varovasti... vaiko hitaasti hyvä tulee ja toivottavasti myös jotain "syitä" löytynyt tai ainakin tietoa/hoitoa/kuntoutusta, ettei aiheuttajat palaisi vaan voisit palata itsellesi mieleisten tekemisten pariin päivä päivältä enemmän ja enemmän!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle Repolainen, että jaksoit olla taas matkalla mukana, ja jätit sydäntä lämmittävän kommentin. <3

      Mekin huomasimme Riian kentällä, että sieltähän lennetään Turkuun ja Tampereellekin! Tosi kiva juttu. Ja puolileikillämme jo mietimme, että pitäisiköhän seuraavalle matkalle lähteä joltakin muulta kentältä kuin Helsingistä. Helsingin lentoaseman uudistus ja terminaalien yhdistäminen kun ei oikein ole onnistunut. Nytkin Riian-kone jätti vihoviimeiselle portille jonnekin vanhan ykkösterminaalin taakse (?), ja piti kävellä ihan uskomattoman pitkä matka, ennen kuin pääsimme matkalaukkujen luokse. Ja jos jollakulla on vaihto Helsingissä, portti on jossain peränurkassa ja aika on kortilla, niin hallelujaa.

      Itse asiassa minäkin olisin halunnut kaikken eniten ulkomuseoon, eli etnografiseen ulkoilmamuseoon, mutta sinne oli jonkin verran matkaa, joten museokäyntiin olisi mennyt enemmän aikaa. Sinänsä se ei olisi haitannut, mutta ukkelia eivät etnografiset museot kiinnosta, enkä viitsinyt lähteä sinne yksinäni, vaan oli kivempi tehdä jotain yhdessä. Mutta se jäi sitten seuraavalle reissulle!

      Kiva jos sait ruokakuvista inspistä! Vähän epäröin laittaa noin monta ruokakuvaa, joten kiva kuulla, että ihmisiä kiinnostaa, niin osaan jatkossakin laitella ruokakuvia. Ja kotikokkailuista on tulossa jossain vaiheessa asiaa, kuten lupasin. :-)

      Ollaanhan me ukkelin kanssa ehkä kriittisempiä kuin moni muu intialaisissa ravintoloissa kävijä, mutta toisaalta ravintola ei kyllä saisi tarjota asiakkailleen ihan mitä tahansa kuraa. Meillä on Barcelonasta yhdestä eteläintialaisesta ravintolasta loistavia kokemuksia, mikä on vähän huono homma, koska tulee automaattisesti verrattua muita samantyylisiä ravintoloita siihen. Barcelonaan olisi tehnyt nytkin mieli, mutta pidempi lentomatka arvelutti.

      Vau, onpa hieno kuulla, että teillä on Intian-matka suunnitelmissa! Intia saattaa olla meidänkin seuraava matkakohde (toivottavasti pian), kunhan ensin saan itseni semmoiseen kuntoon, että pystyn lentelemään pidempiä matkoja. En ole käynyt Nepalissa, ja Pohjois-Intia on mulle muutenkin aika tuntematonta seutua. Olen pyörinyt enemmän etelässä – osin olosuhteiden pakosta (sukua siellä). :-D

      Ehkäpä kumminkin kirjoittelen seuraavassa postauksessa vähän terveysasioistani, niin en tässä kommentoi sen enempää, vaan palailen asiaan myöhemmin. Osaan oireista on löytynyt jonkinlainen selitys, osaan ei, ja osasta en ole jaksanut enää edes valitella lääkäreille. :-D Mutta kaikkinensa terveyteni on nyt paljon paremmassa jamassa kuin kesäkuussa (hirvittää muistellakin kesää). Treenaamisen aloittaminen samalla vähän pelottaa ja innostaa. Kun nyt vaan osaisi aloittaa varovaisesti (himmailu kun ei kuulu mun vahvuuksini :-D).

      Ihanaa ja kaunista syyskuista viikkoa! <3

      Poista
  12. Kivoja matkapostauksia tämä ja edelliset! Paljon löytyisi nähtävää tuolta hiukan etelämmästä, varsinkin nuo Jugend-talot ja museo ihania. Rannat ja aallonmurtaja myös kesäisellä kelillä varmasti mukavia kohteita. Nyt syyskuussa viileni niin äkisti, että vaikea uskoa, kuinka lämmintä hetki sitten oli. Itsekin olen parhaillaan reissussa, mutta ei näy ikkunasta alpakoita eikä kartanoita. Suomalainen junamatkailu tarjoaa sen sijaan paljon nähtävää mäntymetsän ystäville :) Outi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos olet tykännyt postauksista. <3

      Viileys tuli tosiaan jotenkin yllättäen, vaikka tiedossahan se oli, että syksy tulee ennen pitkää. On ollut vaikea sisäistää, että ulos ei mennäkään enää ilman takkia. Mutta äkkiäkös tuon on oppinut, kun on meinannut jäätyä pari kertaa. :-D

      Kivaa reissun jatkoa sinulle! Suomalaisissa maisemissa junan ikkunasta katseltuna on jotakin hypnoottisista. Peltoa, metsää, peltoa, metsää...

      Poista
  13. Tulevat taas vähän jälkijunassa nämä meikäläisen kommentit ;D
    Paul Poiretista tuli heti minunkin suosikkini. Minä yllättäisin tatuointihihoilla työkaverit ja perheeni ;)
    P.S. vedä riekalenarusta ja nauti kesästä!
    Teidän matkoista on kiva lukea, kun ne ovat aina niin erilaisia, kuin omat. en ole koskaan käynyt pyytämässä hotellissa isompaa huonettakaan ;D Ja minun silmiin ruokakokemuksenne ovat aina jollain tavalla järisyttäviä :)
    Minullakin on kuva tuosta jättiläiskissasta. Otin sen silloin, kun lähdettiin Pärnusta vähän ajelulle ja käväistiin Riian vanhassa kaupungissakin.
    Siellä näköjään talouspaperitkin uhmaavat painovoimaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ajatellutkaan, että tatuointihihalla voisi yllättää läheiset! Nyt harmittaa, kun en ostanut hihaa. Olisi ollut mukava tarkkailla ihmisten ilmeitä, kun vetäisen "tatuoidun käteni" esiin. :-D

      Haha, ties mitä yllätyksiä tulee esiin, jos vetäisee riekalenarusta. Voi olla parempi jättää vetämättä. ;-D

      En ole minäkään aina tullut ajatelleeksi, että voisi käydä pyytämässä isompaa huonetta, mutta kai sitä on tässä vuosien saatossa oppinnut. Ei ole aina pakko tyytyä siihen, mitä saa, vaan voi haluta parempaa. :-) Toki se joskus maksaa, eikä tuokaan huoneen vaihto ihan ilmainen ollut.

      Mun piti peruuttaa postausta taaksepäin, kun en ymmärtänyt, että mikä jättiläiskissa, mutta juu, selvisihän asia lopulta. Kiva kun en edes muista, mitä olen postaillut.

      Painovoimaa uhmaavat talouspaperit. :-D

      Kivaa loppuviikkoa, Sartsa!

      Poista
  14. Upea matkapostaus! Teillä on ollut hieno reissu. Me olemme käyneet risteilyllä ja silloin tutustuimme Riikaan päivän ajan. Tuosta meidän reissusta on vuosia ja sitä oli tässä samalla mukava muistella. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tarja, kommentistasi. <3 Mukava että olit matkalla mukana. <3

      Muistelimmekin ukkelin kanssa Riian-risteilyjä, joita tehtiin ainakin viime kesänä (ukkeli väitti että sitä edellisenäkin, mutta minä en muistanut). Varmasti kiva ja erilainen kokemus mennä Riikaan laivalla!

      Hyvää ja rentouttavaa viikonloppua sinullekin! Täällä ainakin perjantaiaamu alkoi kirkkaassa auringonpaisteessa.

      Poista
  15. Oi Riika!! Paikka, jonne on aivan pakko joskus vielä päästä.
    Haluaisin mennä joulumarkkinoille ja sitten toisaalta kesällä juurikin tuon Jurmalan takia.
    Pistän TAAS korvan taakse muisiin, kun alan miettimään mitä kivaa keksisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulumarkkinat on kivoja! Harmi vaan, kun joulumarkkinoilla on aina niin kylmä. Eikö niitä voitaisin järjestää esim. heinäkuussa? ;-D Tosin pukeutumiskysymyshän se tietysti vain on.

      Riika on ihana, ja lähtisin sinne vaikka heti huomenna uudestaan. Paljon toki riippuu ilmoista, ja aika usein meille on sattunut Riiassa ihan loistavat ilmat.

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3