lauantai 9. lokakuuta 2021

Murha Kolilla

Jaahas. Blogihommelit ovat jääneet taas tauolle, mutta nyt on pakko yrittää kömpiä takaisin blogistaniaan, ettei tauko veny loppuelämän mittaiseksi. 

Ukkelikin lähti viime viikolla reilun kahden vuoden tauon jälkeen Intiaan, vaikka Intiaan matkustaminen ei ollutkaan ihan yhtä yksinkertaista kuin Espanjaan matkustaminen. EU:n rokotuskortti kun ei käy Intiassa, vaan koronatestissä piti käydä sekä Suomessa ennen lähtöä että vielä Intian päässä lentokentälle saavuttaessa. Testitulosta ei tarvinnut kumminkaan jäädä odottamaan, vaan testin tekemisen jälkeen saattoi kävellä suoraan lentokentältä ulos. Rahat pois ja menoksi.

En muistanut, mitä tässä on muutaman viikon aikana tapahtunut, joten kävin lunttaamassa kännykän kuvista. 

Olen alkanut katsella telkkarista krikettiä. Tämä on lause, jota en olisi koskaan uskonut sanovani, sillä olen pitänyt krikettiä maailman typerimpänä pelinä. Mutta kuten niin monesti aiemminkin: never say never! 

IPL:n (Indian Premier League) pelit alkoivat viime kuussa, ja ukkeli rupesi seuraamaan pelejä telkkarista, kuten aina muulloinkin, kun on jotkin cup-pelit menossa. Istahdin yhtenä iltana ukkelin viereen ja rupesin tenttaamaan ukkelia kriketin säännöistä. Ukkeli selosti kärsivällisesti, ja yhtäkkiä peli alkoikin kiinnostaa niin kovasti, että piti oikein opiskella kriketin säännöt internetistä. Ensi viikolla alkavatkin sitten kriketin maailmancupin pelit!

Kävimme syömässä Nollassa, joka toimii zero waste -periaatteella. Otimme neljän ruokalajin maistelumenun, jonka paras annos oli mielestäni tuo kuvassa oleva ruoka (en enää muista, mitä ruoassa oli – ehkä gnoccheja ainakin?). Nollan ruoka oli ihan jees, mutta en tiedä, menisinkö ravintolaan uudestaan. 

Huonotapaiset asiakkaat seuraavat ravintolassakin krikettipeliä kännykästä.

Käytin polkupyöräni vihdoin huollossa. Tämä merkittävä tapahtuma sai alkunsa siitä, kun yhdellä pyörälenkillä etupyöräni lähti yllättäen melkein irti, ja jouduin taluttamaan pyörän neljän kilometrin loppumatkan kotiin. Kun rupesin nostamaan pyörää kotitallissa telineeseen, katsoin, että mikäs se tuosta renkaan keskeltä töröttää.

Kun painoin vivun takaisin yläasentoon, rengas ei liikkunut sivusuunnassa enää yhtään. Tuli siis opittua kantapään kautta, että pyörän renkaissa on tuommoinen vipu, jota käytetään ilmeisesti silloin, kun on tarkoitus irrottaa rengas. Mutta kesken ajonhan vivun ei pitäisi itsestään aueta, joten pyörähuolto kutsui. En viitsinyt edes miettiä, mitä olisi voinut käydä, jos vipu olisi auennut jossakin alamäessä neljänkympin tuntivauhdissa...

En ole koskaan kuljettanut pyörää metrossa, kun olen kuvitellut sen olevan hirveän hankalaa, mutta eihän se ollut yhtään hankalaa. Polkupyörille tarkoitetut paikat oli merkitty selvästi, ja asemilla oli hissit, jottei tarvinnut runnoa pyörää liukuportaisiin. 

Pyörästä löytyi kaikenlaista vikaa, joista mielenkiintoisin oli hajonnut keskuslaakeri. Kun tiedustelin, että mikäs se sellainen keskuslaakeri on, sain kuulla, että se on se osa, joka saa pyörän liikkumaan. "Ei keskuslaakerin hajoaminen hengenvaarallinen vika ole", korjaaja totesi, "mutta matkasi olisi katkennut ennemmin tai myöhemmin". Nolotti, kun en ollut edes huomannut moista keskuslaakerin hajoamista. Ehkä rupean käyttämään pyöräni huollossa vähän useammin...

Löysin kaupasta Osteen-merkkisiä mangoja, jotka ovat ensimmäiset oikeasti hyvät mangot, joita olen Suomen kaupoista löytänyt. Toki näitäkin täytyy malttaa joskus kypsytellä muutama päivä. 

Meidän talossamme on kierretty viimeisen kahden viikon aikana tarkistamassa parvekkeita parvekelasien putoamisriskin vuoksi. En meinannut uskoa silmiäni, kun näin tiedotteen. Ihan oikeastiko on mahdollista, että parvekelasit putoilevat itsestään maahan? Kuulostaa mielenkiintoiselta.

Suoraan Milanon muotiviikoilta.

Kävin päivystyksessä yhtenä aamuna. Tämä kuva on tosin otettu vasta silloin, kun olen jo lähdössä kotiin kuusi tuntia myöhemmin. Tullessani oli niin kovat kivut (vatsassa), ettei tullut mieleenkään ottaa kuvia. Keksinpä tästä oikein vitsinkin: Mistä tietää, että bloggari on oikeasti kipeä? No tietysti siitä, kun hän ei jaksa ottaa valokuvia. 😆

Ukkeli lähti siis viime viikolla ja lensi Frankfurtin kautta Bangaloreen. Sieltä matka jatkui seuraavana päivänä Hyderabadiin. Nyt ukkeli on kavereidensa kanssa Tirupatissa perheen guest housella eli kesämökillä, josta olen kirjoitellut niin monesti. Nyt kun rupean muistelemaan kaikkea mökilläkin tapahtunutta, niin tulee kyllä kieltämättä pieni kaiho Intiaan. Mutta itsepähän en halunnut lähteä ukkelin mukaan, eikä ukkelikaan halunnut ottaa minua mukaansa astmani takia (minulle ei ihan auennut tämän perustelun logiikka, mutta eipä tuolla väliä).

Kävin Savonlinnassa, ja meille tuli melkein perheenlisäystä. 

Teki mieli ostaa tämmöinen vähän kookkaampi nalle, mutta koska ukkeli on jo monta vuotta sitten ilmoittanut, että meille ei saa tulla enää yhtään uutta nallea, oli pakko jättää tämäkin kaveri kauppaan. Saimme äidin kanssa hirveät nauruhepulit, kun kuvittelimme, kuinka olisin ajanut takaisin kotiin tämä kaveri takapenkillä istuen.

Sivumennen sanoen: uskalsin lähteä Savonlinnaan autolla, koska meidän autovanhuksemme oli todettu katsastuksessa taas ajokelpoiseksi. En voi mitenkään uskoa, että 17 vuotta vanha auto pääsee edelleen katsastuksesta läpi ensimmäisellä yrittämällä, ilman korjauskehotuksia (paitsi se sama rekisterikilven valo, josta on huomautettu jo ainakin neljä tai viisi kertaa). Ihmettelin tätä katsastusmiehellekin, mutta mies totesi vain, että "autohan on vielä oikein hyvässä kunnossa". En todellakaan jäänyt väittelemään asiasta. 😆

Savonlinnasta teimme äidin kanssa parin päivän reissun Kolille. Majoituimme paritalon puolikkaaseen, joka miellytti kaikilta osin. 

Huomaa sohvaperunat. ❤

Venekin odotti laiturissa lähtövalmiina.

Tai no, lähes kaikilta osin. Ensimmäisenä yönä minun makuuhuoneessani oli nimittäin kutsumaton vieras eli hiiri. Se rapisteli iloisesti huoneessani ja katosi lopulta kylpyhuoneeseen, joten menin kiljumaan dramaattisesti äidin huoneen ovelle, että "en voi nukkua, kun täällä on hiiri". Äiti pyysi nukkumaan viereensä, ja sinnittelinkin hänen huoneessaan puoli kahdeksaan asti (äiti on aika kova kuorsaamaan, ja minä taas olen kovin herkkäuninen – ei hyvä yhtälö ollenkaan). Kun sitten aamulla siirryin huoneeseeni siinä toivossa, että hiiri olisi kadonnut jälkiä jättämättä, hiiri ilmestyi taas makuuhuoneeni kynnykselle! Siitä se sitten pakeni eteiseen kenkäkasan taakse, josta minä sen raivopäisenä vihdoinkin lahtasin (kengällä hakkaamalla). 

Tapahtuma vaivaa minua vieläkin, sillä minua kaduttaa, että tuli tapettua viaton luontokappale ihan turhan (eli oman mukavuuteni) takia. Olisi pitänyt yrittää pyydystää hiiri jotenkin ja saada se elävänä ulos. Mutta kuinka niin vikkelästi liikkuvan eläimen saisi pyydystettyä? 

Joka tapauksessa kannan tätä murhaa tunnollani lopun elämääni. Ehkä joudun maksamaan tästä, ja universumi (tai jumala tai whatever) kostaa minulle tämän jotenkin...  

Löysimme – siskon vinkistä – ehkä Kolin parhaan näköalapaikan, Räsävaaran näköalatornin. Näköalat tornista ovat minusta paljon paremmat kuin esimerkiksi Ukko-Kolilta, koska tornista näkee joka suuntaan. 

Tornille oli parkkipaikalta parinsadan metrin nousu.


Meillä kävi uskomaton tuuri, kun saimme kokonaiselle Koli-päivällemme auringonpaistetta aamusta iltaan. Tuuli oli kuitenkin melkoinen, mikä aiheutti lisähaastetta seuraavalle aktiviteetillemme eli makkaranpaistolle. Räsävaarallakin olisi ollut laavu (siihen ei käynyt tuulikaan niin pahasti), mutta sinne ilmestyi liian puhelias eläkeläismies kuhnustelemaan, joten vaihdoimme äidin kanssa grillauspaikkaa. 

Grillipaikan maisemissa ei ollut valittamista, mutta jumankekka, miten tuohon järven rannalle kävi tuuli. Ihmettelen edelleenkin, että onnistuin saamaan nuotioon tulet. 

Ihan ite sytytin.

Makkaranpaiston jälkeen huomasimme haisevamme ihan järkyttävästi savulle, ja kylmäkin oli. Seuraava aktiviteettimme – kylpylässä käynti – sopi siis tilanteeseen erinomaisesti. 

Kassalta mukaan annettu hoitotuotepaketti ja skumppapullo aiheuttivat sen verran hämmennystä, että oli pakko tunkea koko kiulu pukuhuoneen kaappiin ja käydä ensin kylpylän puolella vakoilemassa, kuljettivatko ihmiset todellakin kiulua kylpylässä mukanaan. Kun totesin omin silmin näin olevan, poksautimme korkin auki ja menimme nauttimaan juomiamme porealtaaseen. Enpä ole ennen tällaiseenkaan kylpylään törmännyt! Kylpylä (Koli Relax Spa) oli muutenkin hyvin erilainen kuin muut kylpylät, joissa olen käynyt. Isoja altaita ei ollut, vaan kylpylävisiitti perustui rentoutumiseen ja upeiden maisemien ihailuun. Itse tykkään kylpylöissä erityisesti erilaisista saunoista, ja täällä niitä oli kolme, tavallinen suomalainen sauna, aromisauna ja höyrysauna. 

Skumppa siivitti tunnelmaa siinä määrin, että Kolin kylpylä oli ehkä yksi parhaista kylpyläkokemuksista ikinä. Satuimme paikalle vielä sellaiseen aikaan, että ihmisiä ei ollut kovin paljon, joten pääsimme aina niihin paljuihin ja altaisiin, joihin kulloinkin halusimme.

Näkymät ulkopaljuista.

Relax-huoneessa. Väittäisin, että missään muussa kylpylässä ei ole näin upeita näköaloja!

Olin vähän huonosti varautunut kylpyläkäyntiin, enkä ollut ottanut edes vaihtovaatteita mukaan. Olikin oikein mukava vetäistä parin tunnin rentoutumisen jälkeen samat, savunhajuiset vaatteet päälleni!

Illalla juhlimme vielä vähän halloweenia. En koskaan muista, milloin halloween on ihan virallisesti, mutta samapa tuo – sitähän voi juhlia milloin huvittaa. On sitä jouluakin juhlittu joskus tammikuussa.

Ajattelin ehdottaa THL:lle, että jos kasvomaskeista luovutaan, ihmiset voisivat ryhtyä käyttämään halloween- tai vappunaamareita. 

Nyt ei muuta kuin mukavaa viikonloppua kaikille – naamarilla tai ilman! 

😘

31 kommenttia:

  1. :D Huikee maski-idea! Mä käyttäisin ehkä jotain Día de los muertos-tyylistä maskia.

    Teillä on ollut ihana reissu äidin kanssa. Mä en oikein osaa olla kylpylöissä, kun en tykkää saunoista enkä porealtaista. Mä oon ehkä enemmän vesipuisto-tyyppiä. Aulangolla oli ihan kiva, kun oli erilaisia altaita ja vesiliukumäkikin löytyi.

    Mä olen kanssa saanut kuulla, että Muumimukeja ei ole mikään pakko hankkia enää yhtään lisää ja siksi ostankin niitä vain, kun ukko ei ole mukana. Että oisit pistänyt vaan nallen ostoskorin ja kartturin paikalla Helsinkiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavaa! Mitä hurjempi naamavärkki, sitä parempi! :-)

      Mulla oli aiemmin sama, että en viihtynyt kylpylöissä yhtään. En viihdy nykyäänkään kaikissa kylpylöissä, vaan olen vähän valikoiva niiden suhteen. Sellaiset pulikointipaikat eivät innosta yhtään, mutta nyt olen alkanut innostua tämmöisistä rentoutumiskonsepteista. Ehkä se johtuu siitä, että osaan nykyään rauhoittua paremmin aloilleni. Ja toki skumppa auttaa aina rentoutumisessa. ;-D

      Kiva kuulla, että muillekin on asetettu ostorajoituksia puolison toimesta. :-) Mä yritän kuvitella itseäni tunkemassa tuota nallea ostoskoriin. :-D Melkein veikkaan, että siitä olisi saattanut syntyä jopa jonkinmoinen riidanpoikanen, jos ukkeli olisi löytänyt tuon meidän sängystä, siis ihan sen takia, kun nalle oli niin jumalattoman iso.

      Poista
  2. Hih, mahtava maski! Tulee mieleen kevään Purim juhla täällä,jolloin kaikilla on naamioasut.
    Tännekin tullessa on tosi tarkat rajoitukset, pitää olla PCR.testin tulos mukana Suomesta ja tänne tullessa tehdä uusi testi, mutta toisin kuin Intiaan tullessa, niin pitää olla muistaakseni 24 tuntia karanteenissa, tai kunnes tulee se lentokentällä tehdyn testin tulos.
    Olipa onni ettei pyörä tosiaaankaan hajonnut kovassa vauhdissa.

    Hih, tuo nallehan on melkein sinun kokoisesi, aika hauska! Upeat maisemat Kolilla, kivan näköinen majapaikka, ja selvisi se otsikonkin murha;D Toivottavasti vatsakivut ovat poissa Satu, ja hyvää viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessakin saisi olla jotain naamiaisjuhlia! Mä ainakin tykkäisin.

      Tuo teidän testisysteemi kuulostaa tosi järkevältä. Mä todella ihmettelin, mitä järkeä on tehdä testi Intian kentällä, jos sen jälkeen ei tartte olla edes karanteenissa. Epäilin ukkelille (koska testi on maksullinen), että testi on vain intialaisten keksimä keino rahastaa matkalaisia, ja ukkeli arveli, että olin todennäköisesti oikeassa. Luultavasti vielä joku vetää välistä niin, että sanovat tehneensä vain murto-osan todellisesta testimäärästä, ja loput rahoista menevät joidenkin omiin taskuihin.

      Toi nalle oli kyllä aika muhkea tapaus. :-D Oli pituutta ja leveyttä. :-)

      Kiitos, Jael, ja ihanaa viikonloppua sinullekin! <3

      Poista
  3. Nuo on kyllä parhaita mangoja, joita Suomesta saa. Harmi vaan, että niiden satokausi (tai ainakin Suomeen tuonti) on aika lyhyt, joten kannattaa nauttia niistä nyt kunnolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että olet samaa mieltä! En tiennyt, että myyntisesonki on lyhyt, kääk! Ei noita voi oikein hamstratakaan... Vein noita äiteellekin, ja nauratti, kun ihan samoja mangoja myytiin Savonlinnan Prismassa. :-D

      Mukavaa viikonloppua! :-)

      Poista
  4. Olet kyllä ihan uskomaton touhuaja ;D
    Tuosta pyörähommasta tulee mieleen se, kun veit autoa korjaamolle silloin kerran, kun pohja raapi maata ;)
    jos vie yhden vanhemmista nalleista muualle asumaan (esim. äidillesi), niin olisit minusta voinut ihan hyvin tuoda kotiin tuon ison nallen. Kappalemäärä olisi kotona pysynyt samana, eli ei mutinoita.
    Kriketti.. :O Yksi asiakas oli löytänyt telkusta kanavan, jossa pelataan biljardia ja sanoi katselevansa sitä päivät pitkät.
    Nuotiopaikka näyttää samanlaiselta, kuin sen leirintäalueen ranta, josta käytiin kesällä vuokraamassa ne fat biket.
    Miten ihmeessä sait sen hiiren edes kosketusetäisyydelle??? Oliko se jotenkin itsetuhoinen?
    P.S. naamari sopii sinulle tosi hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä omasta mielestäni ole kyllä mitenkään touhunnut... :-D

      Haha, mulla on näiden huoltohommien kanssa semmoinen juttu, että ne tehdään vasta sitten, kun on ihan pakko. Eli kun pyörästä irtoaa rengas tai autosta pohja. :-D

      Äidilläkin alkaa olla jo nallekiintiö täynnä. On Enska ja sitten yhden kukkalähetyksen mukana tullut "sijoituslapsi", eikä äiti halua enää enempää nalleja. Eli se on vaan ihailtava nalleja kaukaa ja toivottava, että ne pääsevät hyvään kotiin. :-)

      Mä olen aina haaveillut, että mulla olisi kotona biljardipöytä! Mietin jossain vaiheessa jo puolivakavissani, että mahtuisko meidän parvekkeelle bilispöytä, mutta en sitten lähtenyt edes mittailemaan, kun totesin ajatuksen niin älyttömäksi. Mutta en kyllä katsoisi biljardia telkkarista, tai mistäs sitä koskaan tietää. Never say never!

      Tuo nuotiopaikka olikin leirintäalueella, mutta en kehdannut "mainostaa" sijaintia, kun kävimme siellä vain hyödyntämässä heidän tulipaikkaansa...

      Se hiiri ajoi itsensä pussiin, kun meni sinne eteisen nurkkaan. Näin hiiren menevän kenkien alle, ja otin yhden kengän valmiiksi käteeni. Sitten aloin nostella kenkiä, ja sieltähän se hiiri ilmestyi esiin valmiina kohtaamaan loppunsa. :-(

      Mä olen tosi tykästynyt tuohon naamariin ja voisin lähteä sen kanssa esim. kauppaankin. Saattaisin kuitenkin herättää epätoivottua huomiota. :-D

      Poista
  5. Kiva reissu sulla äidin kanssa. Kyllähän noita maisemia katselee kylpylässä, upeita! Rupesin ihan miettimään että kylpyläloma vois ollakkin tosi kivaa :)
    Käytännölliset muovipenkit metrossa, Hyvä pestä pois ihmisten ulosteet. Täälä metroissa kangaspäällysteet :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylpylän maisemat oli kyllä huikeat! Tästä ei ole monta vuotta, kun mä en voinut sietää kylpylöitä, mutta nyt olen alkanut jotenkin tykkäämään niistä, jos on siis oikeanlainen kylpylä.

      Huh, ulosteet metron penkissä kuulostaa ihan hirveältä. Tästäpä tulikin mieleeni, että kerran yhden kylpylän höyrysaunassa oli paskaa. Huone oli niin täynnä höyryä, että siellä ei nähnyt mitään, ja sitten kun menin suihkuun, katsoin, että mitä helvetin ruskeaa töhnää mulla on käsivarressa... Yök!! Saunassa piti siis olla ilman uikkaria (mulla oli uikkari, kun en huomannut uikkarikieltoa), ja joltain oli ilmeisesti päässyt märkä pieru tai jotain.

      Poista
  6. On uljaat maisemat! Ja erikoista, että sai kiulun mukaan. Hyvä tietää jos joskus johonkin kylpylään eksyn, että näinkin voi käydä.

    Mä luulen, että olisin valinnut hiiren yöseuraksi kuorsaajan sijaan. Kuorsaus saa mut raiteiltaan ja kuulen kuorsauksen paksujen seinienkin läpi. Onneksi en itse kuorsaa. En ole ainakaan koskaan kuullut.

    Kriketti on käsittääkseni hyvin suosittu peli, mutta en ole koskaan tullut katsoneeksi. Se taitaa olla yksi vanhimpia pallopelejä jos en ihan väärin ymmärrä. Olen aina ollut hurmaantunut, kun sitä pelataan englantilaisissa sarjoissa, kuten Downton Abbey.

    Putoilevat parvekelasit? Toivottavasti pysyvät paikoillaan. Olisi kamala saada sellainen päällensä. Henkihän siinä menisi.

    Nauti olostasi vapaaherrattarena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kiulu oli sitä varten, että sinne laitettiin jääpaloja (reilusti tietysti), että skumppa pysyi viileänä. Ja tietysti sinne sai sijoitettua näppärästi myös lasit ja sen tuotepaketin. Saunassa oli kyllä oma kiulu, että sinne sitä ei tarvinnut ottaa mukaan.

      Mä olen kanssa todella huono sietämään kuorsausta. Nukuin (sen mitä nukuin) äidin vieressä vastamelukuulokkeet korvilla, mikä ei ollut tietysi mikään ihanteellisin tapa nukkua, kun ne kuulokkeet on niin isot, että pystyin nukkumaan oikeastaan vain selälläni (muutoin en nuku koskaan selälläni). Mä olen joskus herännyt omaan kuorsaukseen, tai siis semmoiseen korahdukseen. Toivon, että en kumminkaan kuorsaa öisin kovin pahasti! En ainakaan uskoisi.

      Aah, Downton Abbey. <3 Mä heräsin katsomaan sarjaa vasta jälkijunassa, mutta onneksi heräsin. Siinä oli kyllä ihana sarja. Miksi enää ei tehdä yhtä ihania sarjoja? Tai en ole ainakaan löytänyt vastaavaa... Luin jostain, että kriketti on jalkapallon jälkeen maailman toiseksi suosituin peli, vaikka meillä Suomessahan se on niin marginaalissa, että tuota on vaikea uskoa.

      Juu, minäkin soisin, että parvekelasit pysyisivät paikoillaan. En tiedä, kuinka vakavasta ongelmasta tuossa on kyse. Toivottavasti tiedottavat myöhemmin jotain, niin ei tarvitse jäädä arvailemaan.

      Kiitos, Johanna, olen nauttinut, vaikka toisaalta olo onkin vähän yksinäinen.

      Mukavaa viikkoa sinulle ja iloa päiviisi! <3

      Poista
  7. Täällähän on taas vaikka mitä! Onneksi tuo pyöräjuttu päättyi hyvin, kauhea jos se olisi irronnut alamäessä kuten jo kirjoitit.

    Tuo kylpylä on juuri minun maun mukaan! Mitkä näköalat ja muutenkin tykkäsiin lekottelusta enkä uimisesta, se on erikseen. Muuten minulle Koli ei aikoinaan tehnyt suurempaa vaikutusta, mutta olenpahan sielläkin käynyt ja nähnyt sen, mikä on niin monille suomalaisille niin tärkeä maisema. Meillä oli kerran siellä seminaari ja olimme varmaan jotain 3-4 päivää niissä maisemissa ja asuimme hotellissa. Yksi kollega melkein suuttui minulle, kun en niin kauheasti elämöinyt Kolin näkymistä. Sen sijaan minusta siellä jossain lähistöllä olevat kaskimaisemat olivat minusta hienoa. No, kaikesta ei voi tykätä. :)

    Miten muuten tuonne teidän majapaikkaan oli päässyt hiiriä? En kyllä tykkäisi niistä; meillä on mökillä niitä usein. Varmaan tulevana talvena on taas, kun nyt ei ole ollut paljon pöllöjä, jotka ovat pitäneet maastoa vapaana myyristä (ei meillä ole hiiriä, vaan myyriä, mutta yhtä inhoja ne ovat). Meillä on sellainen sähköllä toimiva karkotin, mutta ei sekään välttämättä aina riitä.

    Mutta nauti olostasi! Olisit vain ostanut sen nallen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella ihmettelin, miten se pyörän vipu oli voinut aueta itsekseen. Epäilin, että mukulakivikaduilla oli jotain osuutta asiaan? Mutta onneksi olin tosiaan silloin kaupungin keskustassa, eikä vauhtia ollut nimeksikään!

      Mulla on varmaan aika lailla samalla tavalla, että lekottelu ja uiminen ovat kaksi eri asiaa, ja siksi en oikein osaa olla sellaisissa altaissa, joissa ei voi oikein lekotella eikä uidakaan. Ja ihan sama, että vaikka Kolin maisemat ovat ihan hienot, hienompiakin maisemia löytyy, esim. Lapista. Mutta näkötornin maisemista tykkäsin, kun sieltä näki joka suuntaan (tosin nuo mun kuvat on vain otettu järvien suuntaan; toisessa suunnassa näkyi vaaroja). Huvitti tuo sinun kollegasi, mutta niinhän se tosiaan on, että kaikki eivät tykkää samoista asioista.

      Me epäilimme äidin kanssa, että hiiri oli livahtanut sisään silloin, kun lastasimme kamoja autosta sisään tai silloin, kun asuntoa oli siivottu, ja ovi oli ollut ehkä pidemmän aikaa auki. Hiirethän pyrkivät syyskylmillä sisätiloihin lämpimään... Mä suorastaan kammoan hiiriä, vaikka ovatkin niin pieniä elukoita verrattuna esim. rottiin. Toivottavasti te saatte hiirettömän talven!

      Kiitos, Helena! Heh, nalle olisi ollut aika hyvä ukkelin korvike. ;-D

      Poista
  8. Koli on tuttu, mutta jo hyvin unohtunut vuodelta 1979, jolloin olin siellä nuorimpien joukossa partiolaisten suurleiri Kareliassa. Toki ajoimme siellä varmasti vanhempienikin kanssa kesälomareissuilla.
    Taisin jo mainita, että "nyt Satu tarkkana"!!! Autohomma, melkein ratikan alle, pyörän hajoaminen. Huh!
    Aika saman kokoisen nallen ostin pojanpojalle vuosi sitten. Tänä vuonna en saanut kutsua syntymäpäiville...
    En ole koskaan käynyt kylpylässä. Enkä yhdessäkään Helsingin uimahallissa.
    Hyvää alkavaa viikkoa! Ja tsemppiä lomaleskeilyyn! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasitko uutisen: "Meyerin Turun telakalta tänä syksynä valmistuva loistoristeilijä Costa Toscana lähtee tehokkaalle merikokeelle maanantaina iltapäivällä 11. lokakuuta."???
      Otahan kuvia, jos lipuu etäisyydelle..?

      Poista
    2. Ooh, vai olet ollut partiossa. Se on ollut varmasti kiva harrastus! Mä en edes tiennyt lapsena mistään partiolaisuudesta, enkä tiedä, oisko meidän kylillä ollut mahdollisuuttakaan harrastaa sellaista. Mutta jotain omia salapoliisileikkejä meillä kyllä oli, ja ne oli aika hauskoja.

      Olet oikeassa, Stansta! Nyt pitäisi kyllä vähän skarpata. Perjantaina kävi vielä yksi onnettomuus, mutta onneksi selvisin siitäkin säikähdyksellä – tai ainakin toistaiseksi näyttää siltä (siitä ehkä lisää seuraavassa postauksessa). Viime aikoina on ollut kyllä ihan liikaa läheltä piti -tilanteita.

      Pojanpoikasi sai ihanan lahjan. <3 Mä olen ihmetellyt, miten vähän kaupoissa on nykyään nalleja. Silloin kun minä sain tuon omani (vuonna 1999) tai kun äitini osti Enskansa (n. 12 vuotta sitten), kauppojen hyllyt suorastaan tursusivat nalleja. Eivätkö nykyajan lapset enää leiki nalleilla?!

      Kävin kuukkeloimassa tuon uutisen, ja olisi hienoa nähdä kyseinen laiva! Jotenkin kyllä epäilyttää, että laiva ei tule näille vesille, mutta ainahan sitä saa toivoa. :-)

      Kiitos, Stansta, ja mukavaa alkanutta viikkoa sinullekin! <3

      Poista
  9. Nyt mun Koli-kuume vaan kasvoi entisestään näitä sun kuvia katsellessa ja tunnelmista lukiessa. On ollut suorastaan joku pakkomielle päästä sinne, mutta perhana kun on niin kaukana, ettei päivässä ehdi sinne ja takaisin, eikä enempää aikaa oikein ole käytössä, jos meinaa saada ukkelin mukaan matkaan.
    Viime vuonna oli tarkoitus Vuokatista palatessa ajella sitä kautta, mutta Joensuussa asuvien kavereiden tilannekartoitus sai luopumaan suunnitelmasta. Huipulle kun kuulemma oli parin kilometrin mittainen autojono. Juu, ei kiitos.

    Just tollanen ihana skumppa-palju-best view-rentoutus olis niin täydellinen <3.

    Nauratti toi nalle. Voipi olla, että ukkeli olis lähtenyt sen nähdessään lätkimään :D. Ei hyvä vaihtoehto siis ollenkaan.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koli on ihan kiva, mutta kaukanahan se on. Ja kun se tosiaan sijaitsee siellä mäen päällä, ruuhkat voivat olla jäätävät. Minä jätin äidin autolla sinne huipulle ja palasin sitten pysäköimään auton alemmalle tasolle ja menin sillä hissillä ylös. Nyt oli ihan kivasti parkkipaikkoja vapaana, mutta voin kuvitella, että lomakausina tai viikonloppuina ruuhkat saattavat olla ihan hirveät. Ja mulla ainakin katoaa hienoimmistakin näköaloista hohto, jos ne nähdäkseen pitää ensin menettää hermonsa. ;-D

      Sama juttu, että tuo skumppa-palju-näköala -yhdistelmä oli meille ihan täydellinen tuohon hetkeen. Kunhan vain ensin pääsimme siitä alun säätämisestä, miten kylpylässä pitää toimia.

      Mäkin luulen, että ukkelin reaktio olisi saattanut olla jotain tuommoista. Tai sitten nalle olisi lentänyt parvekkeelta alas. :-D

      Poista
  10. Hui kamala mitä olisi voinut sattua tuon fillarin kanssa. Onneksi päädyit metromatkailemaan.
    Mutta Koli, oi mikä upea paikka. En ole vielä itse päässyt todentamaan, mutta matkakuume siihen suuntaan ei ainakaan vähentynyt. Lisäksi tämä voisi olla oivallinen ajankohta, koska suurin osa matkailijoista mahdollisesti on jo mennyt ja saisi edes hetken omaa rauhaa. Hmmmm.
    Ja mikä hieno kylpylä.
    Lähdenkin patistamaan muksuja meille koiravahdiksi. Viikonloppureissu olisi poikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseänikin hirvitti tuo pyörähommeli jälkeenpäin. Onneksi käytän sentään aina kypärää, vaikka eihän sekään välttämättä kovassa vauhdissa auta. Mulla on vielä tapana ottaa alamäistä aina kaikki irti ja rymistellä menemään niin kovaa kuin vain pääsee.

      Kannattaa pitää kiirettä Kolille menon kanssa, koska ensi viikolla alkavat syyslomat, ja Kolilla saattaa olla silloin paljon porukkaa. Äiti olisi halunnut ensin yöpyä Kolin hotellissa, mutta hotelli oli niin täyteen buukattu ihan tavallisina arkipäivinäkin, että ei ollut mitään mahdollisuutta saada huonetta sieltä. Mutta tuommoinen mökki- tai paritalomajoitus onkin minusta paljon kivempi, kun on tilaakin paljon enemmän kuin jossain kämäisessä hotellihuoneessa. Hotellissa tosin tuskin on hiiriä! :-D

      Toivottavasti pääsette reissuun! <3

      Poista
  11. Jopas oli taas kaikenlaista asiaa ja tapahtumaa :) Minä tykkään hurjasti mangoista, pitänee lähteä metsästämään juurikin noita mangoja. Toivottavasti vatsakivut eivät olleet mitään pahempaa ja toivottavasti eivät uusi.

    Minusta taloihin sisälle löytäneet hiiret on hyvä hävittää, ihan noin lopullisesti. Kukaan ei halua rakenteisiin pesiviä ja lisääntyviä hiiriä. Itsenhän olisin varmaan ollut peräämässä majoituksesta alennusta, jos asiakkaan pitää ryhtyä hiirientuhoajaksi :D

    Kolin maisemat ovat kyllä hienoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tykkään mangoista, jos ne ovat hyviä. Tähän asti kaikki Suomessa myytävät mangot ovat olleet mulle iso pettymys, eikä ole auttanut, vaikka olen kypsytellyt niitä kotona vaikka kuinka kauan. Maku ei ole ollut lähellekään sellainen kuin mitä se esim. Intiassa on ollut. Tsemppiä mangojen metsästykseen!

      Äitikin sanoi ihan samaa, että sisällä olevat hiiret kannattaa hävittää heti, ettei niistä tule isompaa ongelmaa. Ei viitsitty ruveta valituspuuhiin, koska vika saattoi olla ihan meissä itsessämme, kun pidimme mökkiin tullessamme ovea aika kauan auki, kun toimme tavaroita autosta sisään. Tuossa meidän majoituspaikassa oli sellainen sääntö, että kotieläimet sai tuoda mökkiin, jos maksoi eläimistä 30 euroa per pää. Raha piti jättää lähtiessään mökin pöydälle. Mietin, että pitäiskö tehdä pieni källi ja jättää se hiiri ja pari euroa pöydälle ja kirjoittaa viereen lappu, että tämä varmaan riittää korvauksesta kotieläimestämme, kun ei se selvinnyt edes hengissä kotiin asti. :-D Jätin kuitenkin ideani toteuttamatta.

      Kyllä Kolin maisemissa on oma viehätyksensä. :-)

      Poista
  12. Hi

    Intian matkalla lapset 4 kpl ( alle 2v -12v) joivat niin paljon mangomehua että suun ympäristö oli ihan keltainen...
    Kolilla olen käynyt myös lasten kanssa, monta vuotta sitten. Nyt jotenkin jäänyt välistä kun kuunnellut että siellä paljon ihmisiä.
    Tässä myös suunnittelen ensi viikon reissua, Koli olisi kiva mutta ajomatka muutaman päivän takia vähän pitkä.
    Nurkan takana olisi Fiskars ja sieltä saisi vuokrattua sähkömaastopyörät. Vois olla kiva kokemus.
    Sinulle voisi suositella Kasnäs. Kivat luontopolut ja hyvää ruokaa sekä pieni kylpylä. Eikä pidä unohtaa mahtavia merinäköaloja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no siellä on juotu mangomehua oikein urakalla. ;-D Olenkohan itse koskaan edes maistanut mangomehua. Todennäköisesti olen, mutta en kyllä muista. Juon muutenkin mehuja tosi harvoin.

      Kolille on tosiaan harmittavan pitkä ajomatka. Sama on Lapin kanssa! On se niin väärin, kun kaikki kivat paikat on niin kaukana.

      Vaikka onhan sitä kivoja paikkoja lähempänäkin, kuten esimerkiksi tuo Fiskars. Kivaa reissua minne ikinä päädyttekin! Mä lähden nyt kuukkeloimaan tuota Kasnäsista, millainen paikka se on. Kiitos vinkistä ja mukavaa syksyn jatkoa! :-)

      Poista
  13. Vau mikä pikkuinen nalle ;-) Olen itse kerran ostanut messuilta tajuttoman ison gorillan. Sain huvittuneita katseita junassa sen kanssa matkustaessani. Nyt Igor on jo joutunut jonnekin museoon, mutta siitä on sentään monta valokuvaa.

    Teidän Kolin reissu tuntuu onnistuneen tosi hienosti. Maisemat siellä on niin upeita! Ja skumppakorille pisteet! Mutta hiiret ei ole asunnossa kiva juttu. Mulla on kerran metsämökissä hiiri syönyt kenkää. En ollut siitä yhtään riemuissani. Mutta olihan se kiva kertoa kavereille, miksi kengässä näkyi pienet hiiren hampaan jäljet.

    Täytyykin kokeilla tuota mangolajiketta, jos se vaikka saisi minutkin innostumaan.

    Ihanaa viikon jatkoa sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu pikkuinen oli! Melkein ois mahtunut käsilaukkuun. ;-) Ai että, mä sain hyvät naurut, kun kuvittelin sinut istumassa gorillan kanssa junassa. :-D

      Reissu onnistui kyllä tosi hyvin, miinus se hiiri. Mutta jälkeenpäin hiirijuttukin nauratti, vaikka yöllä ei naurattanut kyllä yhtään.

      Hauska yksityiskohta kengässä – hiiren hampaan jäljet! Sellaista ei monella olekaan! :-) Mulla on varpaassa pieni arpi, kun mua on purrut siili varpaaseen.

      Toivottavasti tykästyt Osteen-mangoihin! Mä kävin taas hamstraamassa niitä tänään kaupassa.

      Ihanaa viikon jatkoa sullekin! <3

      Poista
  14. Minulle tuo Koli on aina ollut niitä paikkoja, että se on ollut liian lähellä ja siellä ei ole siksi tullut oikeastaan käytyä. Ensimmäisen kerran kävin siellä yläasteella ollessani, kun tein esitelmän Kolista, niin ajattelin että kai tuota nyt pitää edes sitten käydä katsomassa :D. Lapsuudenkotini on siis n. puolen tunnin ajomatkan päässä Kolista, joten matkasta ei ole ollut kiinni. Enkä edelleenkään ole käynyt siellä kuin 3 tai 4 kertaa, onhan ne hienot maisemat, mutta ehkä ne maisemat on jo niin moneen kertaan nähty kaikissa kuvissa.

    Tuosta hiiritarinasta tuli mieleen kun nuorena pelastin pienen hiirenpoikasen, joka seikkaili mummolassa sänkyni alla. Otin sen lasipurkkiin turvaan, että voin sitten aamulla käydä viemässä sen kauas pois (tämähän on tottakai varmin tapa estää, että ei tule hiiriä uudelleen sisään :D). Jätin purkin keittiön pöydälle odottamaan aamua ja aamulla heräsin täsmälleen samaan aikaan, kun tätini meni keittiöön... Hän ei ollut kovin ilahtunut minun pelastusoperaatiosta. Tarinalla oli toki onnellinen loppu ja vein hiiren ison navetan nurkille, ajattelin että kyllä sieltä yhdelle hiirelle kolo löytyy (toivottavasti ei kovin montaa tallikissaa löytynyt...).

    Viikonloppuna kävin Puijon tornissa (kyllä, hyvät on näköalat sieltäkin) ja netissä surffaillessa törmäsin tietoon, että Puijon torni näkyy Kolille asti! Tähän toki tarvitsee hieman tuuriakin ja mm. hyvän sään ja kaukoputken :) Joten kannattaa seuraavan kerran Kolilla käydessä tähyillä myös hieman Kuopion suuntaan :)



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, välimatka on kyllä ongelmallinen juttu monella tapaa. Välillä paikat ovat liian kaukana ja välillä liian lähellä. :-) Mikähän kumma siinä onkin, että tulee helpommin lähdettyä smemoisiin paikkoihin, jotka ovat kauempana, kuin niihin lähempänä oleviin. Ehkä ihminen ajattelee, että niissä lähellä olevissa paikoissahan voi käydä "koska vain", eikä sitä hetkeä sitten koskaan tulekaan. Mutta hauska homma, että esitelmä sai sinut käymään Kolilla ensimmäisen kerran! Ainakin tiesit, mistä puhuit.

      Hupaisa hiiritarina! :-D Tätisi ilme mahtoi olla näkemisen arvoinen – hiiri lasipurkissa! Minäkin toivon, että olisin keksinyt jotain tuommoista, mutta luontainen tappaja minussa heräsi, ennen kuin kerkesin ajatella järjellä. Ja hiiri oli jo yöllä osoittanut nopeutensa, kun se ehti vipeltää kylpyhuoneen kaappien alle minun vain toljottaessa vieressä. On kyllä oikeastaan aika kummallista, miten voimakkaita inhoreaktioita tuollainen pieni eläin voi synnyttää.

      Voi vitsi, Puijon torniin olisi kyllä kiva päästä joskus! Ja tästä päästäänkin taas harmittelemaan sitä, kun Kuopio on niin kaukana. :-D

      Mukavaa syksyn jatkoa, Pikku Silppu! <3

      Poista
  15. Haha, mäkin olen murhannut yhden hiiren (tai myyrähän se varmaan oli). Kissa toi elävän semmoisen sisään ja se pirulainen juoksi piiloon piirongin alle. Millään välineellä sitä ei saanut sieltä liikkeelle (piironki on huoneen nurkassa), eikä kissaakaan kohta enää kiinnostanut päivystää, että se tulisi sieltä pois ja sen saisi syötyä suihinsa. Mulla oli just (harvinainen) siivouspäivä meneillään ja keksin, että imurin putki ulottuu sinne piirongin alle hätistelemään sitä hiirtä liikkeelle. En vaan tajunnut, että imuri on käynnissä, joten kävi sitten niin, että se hiiri matkusti keskuspölynimurin putkea pitkin 9 metriä lopulliseen hautapaikkaansa eli sinne imurin säiliöön 😂

    Vitsit miten ihanalta toi kylpyläreissu kuulostaa. Mulla on just ystävän kanssa suunnitteilla 1,5 tauon jälkeen näkeminen just jossain kylpylässä: meinataan vaan lillua, höpöttää, käydä hoidoissa, höpöttää, syödä, höpöttää ja tissutella viiniä (ja sanoinko jo: höpöttää). No okei, ehkä käydään ulkona kävelemässä jossain välissä, mutta sen jälkeen mennään taas lillumaan ja vedetään koko rundi uudestaan läpi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vahingossa imuroitu hiiri. :-D Tää oli varmaan ensimmäinen murha tätä lajia. Ei saisi nauraa, mutta ai kauheeta sentään. :-D

      Mutta tuo on just suurin syy siihe, miksi en oikein tykkää kissoista. Mua ällöttää se, mitä kaikkea ne kantavat sisälle – elävänä tai kuolleena. Toki sisäkissat ovat eri asia.

      Toivottavasti kylpyläreissunne toteutuu! Ihanaa jälleennäkemistä ja rentouttavaa yhdessäoloa teille! <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3