tiistai 17. elokuuta 2021

Edestä vai takaa

Jos en viitsinytkään lähteä kuvaamaan Artaniaa, niin sunnuntaiaamuna Hernesaaren laituriin oli ilmestynyt niin iso laiva, että sen lähempää kuvaamista ei voinut jättää välistä.

Tämä kuva on kuitenkin vielä parvekkeelta.

Rupesin muistelemaan, että olen joskus aiemminkin (kauan ennen kuin edes asuimme Jätkäsaaressa) kuvannut Hernesaaressa jotain risteilyalusta blogiini, ja jäin pähkäilemään, mikäköhän risteilyalus se oli ollut. Pieni hakuoperaatio blogissa tuotti tulosta, ja selvisi, että kyseessä oli Celebrity Silhoutte reilut viisi vuotta sitten. Oli varsin mielenkiintoista lukea tuota vanhaa postausta, sillä pyörimme silloin ukkelin kanssa Hernesaaressa muutenkin, ja moni asia oli silloin eri lailla kuin nyt. Sedu Koskisen Hernesaaren ranta oli suosittu illanviettopaikka, mutta nyt paikkaa ei ole ollut olemassa vissiin enää pariin vuoteen. Clarion-hotelli oli vielä rakennusvaiheessa, ja Löyly oli juuri avattu Hernesaareen. Kirjoitin Löylystä tuolloin seuraavasti: 

"Rakennuksen ensi kertaa nähdessäni ajattelin, että johan on taas melkoinen laitos, mutta Pääkkösen ja Vartian mietteitä luettuani lämpenin ajatukselle aika tavalla. Miesten tarkoituksena on nimittäin ollut tehdä saunasta kaikille yhteinen, merellinen olohuone, eikä mitään VIP-vieraiden temmellyskenttää. Siksi avajaisetkin (jotka olivat muuten maanantaina) pidettiin hyvin huomaamattomasti. Vartia tunnustaa, että sauna on ollut aivan liian vaikea ja iso projekti hänen osaamiselleen: "Meillä on tässä Jasperin kanssa kaikki pelissä. Jos jokin menee pieleen, emme pysty ponnistamaan uuteen alkuun tämän elämän aikana.""

Nyt viisi vuotta myöhemmin on kiva todeta, että yritys kannatti, ja Löyly on ilmeisen suosittu paikka edelleenkin.  

Olen niin onnellinen, että olen kirjoitellut Kukkapilliä enemmän tai vähemmän säännöllisesti jo yli kahdentoista vuoden ajan, koska niin moni asia ja tärkeä kokemus elämästäni on tallessa täällä blogissa, vaikka asioiden tärkeydestä voidaan toki kiistellä. Tuli äidin kanssa taannoin pientä kiistaa siitä, kuinka vanha meidän pesukoneemme oikein on, mutta lopulta muistin kirjoittaneeni pesukoneen ostosta blogiin, ja täältähän se pesukoneen ikäkin lopulta selvisi. Kodinkonehankinnat ovat niin jännittäviä ja kiinnostavia asioita, että totta kai ne pitää kirjata ylös blogiinkin. 😆

Nykyään blogin päivittämisen kanssa on vähän hankaluuksia, sillä kirjoittaisin mielelläni useamminkin, mutta en meinaa keksiä mitään kirjoitettavaa. Kaikenlaiset syvälliset pohdinnat olisivat lemppareitani, mutta aiheet ovat vähän hakusessa, kun päässä lyö tyhjää. Kyllä se on tämä bloggaajan elämä problemaattista. Olen varmaan tyhmistynyt tai jotain – tai sitten se on tämä korona. Sehän se onkin! Laitetaanpa tämäkin koronan piikkiin.

Mutta nyt eksyin taas aiheesta. Näinhän sitä tekstiä syntyy!

Lähdimme siis sunnuntaina kuvaamaan Hernesaaren laituriin ilmestynyttä laivaa eli TUI Cruises -yhtiön Mein Schiff ykköstä. 

Satama-alueella ei luonnollisestikaan saa hyppiä kameran kanssa missä tahansa, joten laivasta oli vaikea saada kunnon kuvaa. Tuo rekkakaan ei voinut siirtyä edestä pois, vaikka kuinka lähetin telepaattisia lähtökäskyjä kuskille. 

Nyt meillä suomalaisilla on taas rintojen röyhistelyn paikka: Mein Schiff 1 on nimittäin valmistettu Turun telakalla vuonna 2018, ja se on yksi kalleimmista Suomessa valmistetuista matkustajalaivoista. Pituutta aluksella on melkein 316 metriä ja leveyttäkin vajaat 36 metriä. Matkustajia alukselle mahtuu noin 2900. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Silja Symphony ja Silja Serenade ovat vain 203 metriä pitkiä, mutta hyttipaikkoja niillä kummallakin on kuitenkin 3014. Onko siis niin, että Mein Schiffillä on panostettu ennemminkin laatuun kuin määrään? 

Pelastusveneitä.

Suuri osa hyteistä on parvekkeellisia.

Koska emme saaneet kunnollista kuvaa koko laivasta etupuolelta, oli peräännyttävä hieman takavasemmalle ja yritettävä saada laiva ikuistettua toisenlaisesta kuvakulmasta. Päädyimme Hernesaaren kiviröykkiöiden taakse, ja kuvasta tuli vähän absurdi.

Karilla ollaan, sanoi Hotakainen.

Artaniakin oli saapunut taas viereiseen laituriin (mitä se täällä jatkuvasti pyörii), mutta se oli Mein Schiffin rinnalla niin vaatimattoman näköinen, että sen kuvaaminen ei jaksanut innostaa laivan laskusiltaa lukuun ottamatta. 

Hernesaaren satama sijaitsee päiväristeilyllä Helsinkiin tuleville vähän hankalassa paikassa, kaukana keskustasta, mutta ainakin Mein Schiffin matkustajille oli järjestetty shuttle bus -palvelu keskustaan, ja bussit näyttivät liikennöivän varsin tiuhaan. 

Illalla zoomailin Mein Schiffiä vielä parvekkeelta, kun sattui niin mukavasti punaisia pilviä taustalle. 


Suomen lippukin liehui salossa.

Laivaa kiertää 400 metriä pitkä juoksurata. Aika kapealta näyttää minusta!

Sekä Mein Schiff että Artania jatkoivat matkaansa iltayhdeltätoista Tallinnaan, ja olisi ollut kiva nähdä laivojen lähtö. Minusta on kuitenkin tullut niin tylsä, että priorisoin yöunet kaiken muun edelle, enkä valvo, ellei ole jostain syystä pakko tai ellei uni tule. 

Viimeinen silmäys laivoihin. Seuraavana aamuna satama oli tyhjä.

Rupesin eilen kummastelemaan, miksi minulla pyörii aina samat reikäiset villasukat sukkalaatikossa. Olenhan minä neulonut useamman parin sukkia kevään ja kesän aikana, mutta missä ne sukat oikein ovat? 

Etsintäoperaation tuloksena löysin kaapeista ja käsityökorista kuusi paria päättelemättömiä sukkia. Sukat eivät olleet päässeet käyttöön, koska en ollut jaksanut päätellä niitä – eikä nyt ole kyse edes mistään monimutkaisista kirjoneulesukista, vaan ihan yksivärisistä perussukista, joissa ei olisi monta lankaa pääteltäväksi. 

Päätinpä sitten kuvata sukatkin, jotta saadaan sisältöä blogiin. 

Sukilla on siis paritkin, mutta yhdistämällä kaksi sukkaa samaan kuvaan pääsin vähemmällä kuvaamisella. T. nimim. Energiansäästöviikot menossa.

Nuo keltaiset piirakkasukat neuloin keväällä iskän kuolinvuoteen äärellä, kun tarvitsin jotain tekemistä käsille. Halusin sellaisen sukkamallin, joka olisi niin tuttu, että pystyisin neulomaan sukat vaikka silmät ummessa, ja piirakkasukat sopivat tarkoitukseen erinomaisen hyvin. Nyt minun ei tosin tee mieli käyttää sukkia, kun sukista tulee mieleen kaikenlaisia muistoja.  

En yleensä tykkää neuloa kirjoneuletta, koska kirjoneule valmistuu mielestäni liian hitaasti, enkä saa kirjoneuleesta tarpeeksi tasaista. Nuo kuvan kirjoneulesukat olivat kuitenkin kivan simppelit ja nopeat. Sukista jäi itse asiassa palo neuloa toisetkin, vähän monimutkaisemmat, kirjoneulesukat. Ehkä teenkin ne seuraavaksi! Olen kyllä joskus neulonut vähän vaativammatkin kirjoneulesukat, mutta nyt ihmettelen, miten minulla on riittänyt kärsivällisyys niiden väkertämiseen. Niistäkin löytyi kuva koneelta.

En ollut lainkaan tyytyväinen näiden sukkien työn jälkeen, joten annoin sukat äidille (äidille vain kaikki, mikä ei itseä miellytä 😆). Nyt tätä kuvaa katsellessani ihmettelen, että mitä vikaa näissä on muka ollut.

Vasemman puolen sukissa on ratkaistu kiristävien palmikkojen ongelma tekemällä palmikon risteämiskohtaan pidennettyjä silmukoita. Tykkäsin ratkaisusta! (Malli, nimeltään Pietaryrtit, on Lumi Karmitsan kirjasesta Villasukkien kevät). Toinen minulle uusi juttu samaisissa sukissa ratkaisi ikuisuusongelmani: kuinka saada kantapään reunasilmukat poimittua niin, että reunasta tulee siisti. En ole ollut tähän mennessä sataprosenttisen tyytyväinen vielä yksiinkään kantapäihin, jotka olen tehnyt (paitsi tietysti tiimalasikantapäihin, joissa ei tarvitse poimia mitään).

Näiden sukkien kantalapun kumpaankin reunaan neulottiin kahden silmukan levyinen ainaoikeinneule (reunasilmukoita ei siis nostettu), jolloin silmukat oli todella helppo vain neuloa poimimisvaiheessa, ja reunasta tuli todella siisti. Tykästyin tähän tapaan niin, että olen ruvennut käyttämään sitä aina kuin mahdollista.

Noissa vasemmanpuolisissa sukissa kokeilin Novitan Woolly Wood -lankaa, mutta en tykännyt siitä yhtään. Harmittaa, että tulin ostaneeksi sitäkin ahneuksissani useamman kerän, ennen kuin olin edes kokeillut neuloa sillä mitään.

Nämä sukat olen sentään saanut pääteltyä ja otettua käyttöönkin.

Neuloessani katselen yleensä treeniaiheisia videoita. 😀

Kun lueskelin tuota vanhaa Hernesaaripostaustani, minua hieman huvitti, sillä olimme käyneet myös ravintolassa, ja minä olin ottanut jälkiruoaksi sitruunasorbetin. Asia huvitti minua siitä syystä, että kävimme viime viikonloppuna Salutorgetissa, jossa otin jälkkäriksi myös sitruunasorbetin. Olen syönyt sitruunasorbettia tasan kaksi kertaa elämässäni, silloin viisi vuotta sitten ja nyt. Jokin ympyrä taisi sulkeutua? Olkoon se ympyrä nimeltään vaikkapa sitruunasorbetti.

Salutorgetin annoksen nimi oli Coupe Colonel (sitruunasorbettia ja votkaa), ja sitä annos tasan olikin – sitruunasorbettia ja votkaa.

Sorbettipallo lillui liemessä, joka oli mausta päätellen ihan raakaa votkaa.

Tuli ihan hirveä annoskateus, kun näin ukkelin annoksen (pavlovaa ja hedelmiä), mutta eipä olisi paljon kannattanut kadehtia. Pavlova oli päältä rapea mutta sisältö haisi raa'alle kananmunalle, joten annos jäi syömättä sekä ukkelilta että minulta. Jälkiruoat eivät olleet siis meidän makuumme ollenkaan. Alkuruoaksi ottamamme kalalautanen ei ollut sekään mikään keittotaidon taidonnäyte.

Kuka tahansa osaisi keittää pari perunaa ja kaivaa purkista sillejä ja asetella ne kasoiksi tarjottimelle.

Onneksi pääruoka oli sentään hyvä. 

Otin pitkästä aikaa pihvin, ja valinta oli oikein onnistunut.

Oli kumminkin ihan kiva ilta, vaikka olimme lähteneet liikkeelle taas vähän viime tipassa. Mistään ravintolasta ei meinannut saada pöytää vajaan tunnin varoitusajalla, mutta onneksi Salutorgetista sentään sai.

Syömisen jälkeen pyöriskelimme vielä kaupungilla. On niin ihanaa, kun illat ja yöt alkavat olla jo pimeitä!

Heipat tältä erää! 😘

27 kommenttia:

  1. No jopas oli paatteja! Serkun mies on muuten töissä siellä Turun telakalla (joku semi-iso pomo) ja kertoilee joskus niistä laivoista mitä ne rakentaa, että mitä kaikkea sinne laivaan on tungettu (niinkuin tuollainen ihme juoksurata).
    Ja sukkia! Mä jos saan valita, niin teen mieluummin kirjoneuletta kuin pitsiä tai palmikkoa, vaikkei ne sitten oikeesti ole paljon sen helpompia tai vaikeampia kumpikaan. Ja äitisi on varmaan tyytyväinen, kun sai noki mansikkasukat nehän on ihanat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hemmetti sentään, oispa mullakin telakalla töissä joku tuttu, joka voisi antaa sisäpiiritietoja laivoista. :-D

      Voihan se tosiaan olla, että kirjoneule tuntuu musta vaikeammalta siksi, kun olen tehnyt sitä niin vähän. Toisaalta nuo pitsit ja palmikot alkaa tulla jo vähän korvista ulos, ja olisi kiva haastaa itsensä tekemään vaihteeksi jotain muuta.

      Äiti kyllä tykkäsi sukista muuten, mutta varret oli vähän liian lyhyet. Nuo oli neulottu Venlasta, joka on aika ohutta, ja äiti tykkää käyttää ohuista langoista neulottuja sukkia yösukkina. Nuo putoilivat yön aikana kuulemma herkästi jalasta. :-D

      Poista
  2. Jopas oli laivoja! Aika hienoa, että Suomessa on osattu tehdä tuollaista luksusta. Olisi kyllä niin siistiä päästä laivalle, jossa olisi parvekkeellinen hytti!!! En ymmärrä laivamatkailua muuten vähääkään, mutta sitä kokeilisin.

    Nuo sukat!! Mansikat oli ihanat. Olen joskus myös saanut lahjaksi tuollaiset ja ne oli ihan lempisukat, kunnes kuluivat puhki. En käsitä, miten joku pystyy ja osaa noita koukeroita.... wau ja huokaus. Saati, että olisin yhtään ymmärtänyt tekstiä kantapään vaikeudesta ja siitä tavasta, miten siitä saa siistin noukkimatta.... siis täh? =D

    Hei, mä osaan ulkoiluttaa ja kouluttaa koiraa!!! =D *tirsk*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietin noita parvekkeellisia hyttejä, että ne sopivat varmasti kivasti jonnekin Karibialle, mutta täällä pohjoisen vesillä parvekkeiden käyttöaika jäisi aika lyhyeksi. Vaikea kuvitella ketään nauttimassa parvekkeella raikkaasta meri-ilmasta esim. tammikuussa. :-D

      Mulla on ihan sama juttu, että laivamatkailu ei ole oikein mun juttuni, ellei sitten kyseessä ole tarpeeksi lyhyt laivamatka. Jos pitäisi olla esim. viikko laivalla, niin varmasti tulisin hännällisiin täihin.

      Mä olen kyllä niin ylpeä, että meiltä Suomesta löytyy tuollaista laivanrakentamistaitoa. <3

      Kuvittelepa, että tästä ei ole monta vuotta, kun minä en osannut tehdä minkäänlaista kantapäätä, ja nyt osaan tehdä monta erilaista! Mutta tässäkin pakko oli hyvä motiivi: suvun ainoa sukantekijä kuoli (tai oli kuollut jo aikapäiviä sitten), eikä mistään tullut uusia villasukkia, joten oli pakko opetella tekemään niitä itse. :-D

      Mä nostan hattua sulle, että osaat kouluttaa koiraa! Se se vasta vaativaa puuhaa onkin. Olen seurannut sivusta, kun sisko on kouluttanut omaa koiraansa ja ajatellut, että minusta ei olisi ikinä siihen. Koiran kanssa on huomattavasti enemmän muuttuvia tekijöitä kuin villasukkien. ;-D

      Poista
  3. Ehdottomasti takaa! Tuo kivikkokuva on paras 😂
    Hirveä määrä villasukkia 😮 Eripareilla saa selvästi pirteämpiä sukkakuvia. Noista mansikkasukista tulee mieleen, että onko peilin kanssa kuvattu 🤔
    Tuo "kuka tahansa osaa..." kommentti tuli minulle aika tutuksi reissun aikana 😂
    Piti kuuklettaa tuo colonel, kun en tiennyt. Colon oli kyllä tuttu sana. Ei ollut näköjään viittaava.
    Mistähän tämäkin kommentti kumpuaa 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, mä mietin, että tulikohan keksittyä taas liian vaikea otsikko, mutta ei – sinä ainakin tajusit sen! Hieno homma. Ja kyllä mäkin sanoisin, että tässä tapauksessa takaa. ;-D

      Hih, en ihan ymmärtänyt, mitä tarkoitit tuolla peilin kanssa kuvaamisella, mutta ei, kyllä nuo mansikkasukat on ihan perinteisellä tavalla kuvattu. :-) Mä huomasin nyt näitä sukkia kuvatessani, että olen tehnyt viime aikoina ihan liian paljon samansävyisiä ja aika hailakoita sukkia. Seuraavaksi pitää ottaa oikein räikeät värit käyttöön! Lankoja löytyy kyllä. ;-D

      Mä en tajunnut edes miettiä tuota Colonelia sen tarkemmin, mutta nyt kun rupesin miettimään, niin Coupe Colonelhan voisi tarkoittaa vaikka koloniaalista vallankumousta. Mitä sekään sitten ikinä tarkoittaa. :-D

      Poista
    2. Mansikat on niin symmetrisesti kuvattu, kuin olisi jalka peiliä vasten, eli kuva vain yhdestä jalasta :)

      Poista
    3. Kiitos selvennyksestä; nyt ymmärsin. :-)

      Poista
  4. Oli mukava lukea postaustasi ja katsella upeita kuvia! Tuo risteilijä on suorastaan mykistyttävän hieno. Tilat ovat varmasti sisältäkin vaikuttavan näköiset. Olisi mahtavaa päästä tuollaisella risteilemään.

    Ja nuo villasukat - vau! Kauniita sukkamalleja, värejä, kuvioita <3 Villasukkia ei ole koskaan liikaa. Minulla on villasukkia joka lähtöön; työpäivävillasukkia, iltavillasukkia, yövillasukkia, ulkoiluun tarkoitettuja villasukkia, villasukkia käytettäväksi eri vuodenaikoina :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tarja! Ihana kuulla, että viihdyit! <3

      Minustakin olisi hauska päästä näkemään tuommoinen laiva sisältä ja ehkä risteilemäänkin – kunhan risteily ei kestäisi liian pitkään. ;-) Mun kokemuksen mukaan kun risteilyillä ei ole muuta tekemistä kuin syödä, juoda ja shoppailla, ja nämä aktiviteetit käyvät ennen pitkää vyötärön ja/tai kukkaron päälle. ;-D

      Villasukkia ei ole tosiaan koskaan liikaa! Sinulla onkin melkoinen sukka-arsenaali! :-D Minä pidän villasukkia ympäri vuoden (paitsi ihan kuumimpina kesäpäivinä), ja kun mulla on vielä suhteellisen painava askel, sukkia kuluu. Ja parsimisesta en tykkää yhtään, vaan mieluummin neulon uudet sukat.

      Poista
  5. Aloin miettimään, että tykkäisinkö olla noin isolla risteilyaluksella. Olisiko siellä liikaa mielestäni ihmisiä ja ruuhkaa ja hirveän pitkä matka jokapaikkaan? Noh, eipä tarvitse näinä korona-aikoina meikäläisen suunnitella risteilyä. En uskaltaisi kuitenkaan lähteä. Komea alus jokatapauksessa ja ehkä joskus pääsen ja uskallan pitkään toivelistallani olleelle Karibian risteilylle.

    Minä tykkään myös siitä, että monenlaista asiaa omasta elämästäni voi tarkastaa blogista. Sieltä näkee, että missä on viipotettu ja minkälainen sää on ollut kesälomalla ja todentotta sieltä näkee myös milloin on uusi pesukone hankittu :D :D :D

    En tiennytkään, että sinulla on varsinainen villasukkatehdas käynnissä. Hienoja sukkia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei ole kokemusta kuin näistä meidän Siljan ja Vikingin laivoista, ja sen kokemuksen mukaan tylsistyminen iskee mulle laivalla varsin pian. Tekemistä kun ei ihan hirveästi ole. En voi ymmärtää, miksi laivoilla ei voi olla esim. kuntosalia. ;-D Siksi olisikin kiva päästä testaamaan tuollaista isoa laivaa ja kokeilemaan, mitä kaikkea tuommoisella voi tehdä. Epäilen kyllä, että tylsistyisin isollakin laivalla pian, mutta ei voi tietää varmasti, kun ei ole kokeillut.

      Blogi on kyllä näppärä paikka tarkistaa menneitä asioita. Mistä ihmeestä näitä juttuja tarkistelisi, jos ei olisi blogia?! Mistä tulikin mieleeni, että täytyy varmaan käydä taas varmuuskopioimassa blogi. :-D

      Heh, onhan täällä melkoinen tehdas joo. Jäin miettimään sitä sanontaa, että "hiljaista kuin villasukkatehtaalla", ja sitten piti kuukkeloida, että onko villasukkatehtaita edes olemassa. No löytyihän semmoinenkin, Suomen ainoa villasukkatehdas. :-D

      Poista
  6. Onpa hieno paatti, ja hyvin sait otettua siitä kuvatkin.Olisi kyllä kiva matkustaa tuollaisella. Aika mahtavaa kun voi seurata laivoja omalta parvekkeelta. Löylyssä olen ollut,kiva paikka.

    Muistan että olit silloin blogini alkuaikoina yksi ensimmäisiä kommentoijiani, ja ihanaa että blogisi on vielä olemassa:)
    Hienot sukat, olet kyllä taitava tekemään sukkia. Muistin että minulla on iso pussi lankoja, ja otin sen esille, ja aioin yrittää kutoa sukat, kunhan viilenee, Saapa nähdä miten se onnistuu, katselin Novitan videon eikä se ihan helpolta vaikuttanut..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, onpas noloa tunnustaa, mutta mä en ole vieläkään käynyt Löylyssä. :-D Jotenkin julkinen saunominen ei ole oikein mun juttuni, vaikka voisihan siellä käydä vissiin myös vain ravintolassa.

      Sama juttu, että sinä olit yksi blogini ensimmäisiä, ellet ihan ensimmäinen kommentoija! On kyllä tosi ihana juttu, että ollaan oltu blogikavereita jo näin pitkään. <3 Toivottavasti ollaan vielä monta vuotta jatkossakin!

      Tsemppiä kutomiseen! Kyllä se siitä lähtee, usko pois, kun vain on sinnikäs. Minäkään en osannut tehdä jokunen vuosi sukkia ollenkaan, mutta nyt on jo tehdas käynnissä, kuten Kepposka tuossa aiemmin kommentoi. :-D

      Kiitos, Jael, ja mukavaa viikon jatkoa! :-)

      Poista
  7. Tämä oli kiva postaus, mä nimittäin tykkään risteilä ja kutoa sukkia :)
    Mä luulin ett olen hyvä kutomaan sukkia mutta en luulee enää kun näin nämä sun sukat......
    Toi kantapää juttu on tosi hienon näkönen, mutta voisitko selittää vähän tarkemmin miten se tehdään? :)
    Heti kun korona on ohi niin lähden pitemmälle risteilylle, :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höpsistä! Sinähän teet upeita sukkia! <3

      Juu totta kai voin selittää tarkemmin. Tuossa sukassa neulottiin kantalapussa oikealla puolella "kiertäen oikein, 1 o" -neuletta, mutta sen tilalle voi tehdä tietty muutakin neuletta. Kirjoitan ohjeen niin kuin se kirjasessa lukee:

      Kantalappu:
      1. krs (nurja puoli): Neulo 2 o, *nosta 1 n neulomatta, 1 n*. Toista *–*, kunnes jäljellä on 3 s. Nosta 1 n neulomatta, neulo 2 o. Käännä työ.
      2. krs (oikea puoli): Neulo 2 o, *neulo 1 kiertäen o, 1 o*. Toista *–*, kunnes jäljellä on 3 s. Neulo 1 kiertäen o, 2 o. Käännä työ.

      Toista kerroksia 1–2, kunnes kantalapun kummassakin reunassa on oikealta puolelta laskettuna 13 nurjaa kerrosta.


      Jokaisen kerroksen alussa ja lopussa neulotaan siis 2 oikein, sekä nurjalla että oikealla puolella.

      Sitten tehtiin kantakavennukset, ja kun oltiin siinä vaiheessa, jossa tavallisesti poimittaisiin silmukat ensimmäiselle puikolle, ohje oli:

      Neulo 1. puikolle 15 s kantalapun vasemmasta reunasta. Silmukoita ei siis tarvitse ensin poimia puikolle eikä neuloa kiertäen, vaan voit vain työntää puikon ainaoikeinneuleen nurjien silmukkarivien väliin jäävästä raosta ja vetää langan suoraksi silmukaksi puikolle.

      Toivottavasti sait tuosta jotain tolkkua! Ei ole yhtään vaikeaa, kun rupeaa neulomaan. :-)

      Kiva kuulla, että tykkäsit postauksesta! Toivottavasti pääset pitemmälle risteilylle pian. <3

      Poista
    2. Kiitos tosi tosi paljon!! <3 <3

      Poista
    3. Eipä kestä. <3 Mukavaa loppuviikkoa! :-)

      Poista
  8. No johan on paatti!!! Ruotsinlaivat on niin nähty, eikä niillä mun mielestä ole oikein mitään tekemistä, mutta mä olen ymmärtänyt, että noissa "uivissa kaupungeissa" on niin paljon erilaisia aktiviteetteja, että siellä saisi helposti viikon kulumaan. Mulla on itse asiassa semmoinen pieni semihaave, että haluaisin joskus lähteä tollaiselle supermegaristeilijälle vaikkapa Karibian-merelle!

    Siis vau mitä sukkia! En ole tajunnutkaan, että olet noin taitava. Mun edellisistä sukista on varmaan 15 vuotta (ja silloinkaan en saanut aikaiseksi kuin 1,5 sukkaa - haha). Mulla on ollut nyt ajatuksissa koittaa ruveta kutomaan, koska käytän villasukkia lähes ympäri vuoden. Ja olisihan se ihan kivaa tekemistä (paitsi se kantapää...).

    Kivaa viikonloppua sinne 💙 Mä kaadoin just lasillisen viiniä ja rupean pitkästä aikaa kirjoittamaan blogipostausta.

    p.s. toi kalalautanen on mun mielestä jopa vähän nolo hyvän ravintolan annokseksi. Varmaan ihan maukas, mutta ei kyllä todellakaan mikään kulinaarinen taidonnäyte!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, olihan tuolla paatilla kokoa! Kyllä se sadan metrin ero pituudessa Siljaan verrattuna on niin iso, että sen taatusti huomaa!

      Mulla on kanssa sensuuntaiset ennakkokäsitykset noista isoista risteilijöistä, että niillä saattaisi riittää tekemistä. Toinen kysymys on sitten se, olisiko se tekeminen sellaista, että se miellyttäisi itseä. Mä en ainakaan jaksaisi mitään bingoa tai iltapäivätansseja. :-D Yritin kuukkeloida Mein Schiffin risteilyohjelmaa, mutta en löytänyt.

      Ennakkokäsityksiä on mielenkiintoista pohtia noin yleisesti ottaenkin. Mistä (ja kuinka helposti) ennakkokäsitykset oikein muodostuvat, ja kuinka paljon niillä on loppujen lopuksi yhteistä todellisuuden kanssa? Ja kuinka paljon ne vaikuttavat siihen, millaisia valintoja ihminen tekee ja millaisen elämän hän elää? Minusta olisi ihanteellinen tilanne, jos mieli olisi kuin maalaamaton taulu, ja pystyisi tekemään asioita täysin avoimin mielin ja ottamaan vastaan kaiken juuri sellaisena kuin se tulee. On kyllä todella ärsyttävää, kun huomaa tyrmäävänsä jonkin jutun jo ennalta, koska "se on sitä tai tätä" – vaikka ei omaa minkäänlaista omakohtaista kokemusta koko asiasta.

      Hahaa, eksyinpä taas sivupoluille. :-D

      En pidä kyllä itseäni mitenkään taitavana sukankutojana, mutta kiitos kaunis. <3 Mä ihailen niitä neulojia, joiden puikoilta syntyy kaunista ja tasaista kirjoneuletta tai jotka kutovat omasta päästään. Tai siis langasta tietty, mutta ohje tulee omasta päästä. :-D

      Tsemppiä sinun sukankutomiseesi! Varo vaan: siihen puuhaan saattaa jäädä koukkuun!

      Mukavaa perjantai-iltaa sinulle! Nyt olen melkein kateellinen punaviinistäsi, kun mulla ei ole. :-D

      Ja oikeassa olet: tuo kalalautanen on nolo.

      Poista
  9. Ihana blogipäivitys! Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Pirjo! <3 Mukavaa viikonlopun jatkoa. :-)

      Poista
  10. Hei!

    Johan oli laivoilla kokoa ja näköä! Pari tuttua on käynyt Karibian risteilyllä. Häämatkalla olleet eivät tykänneet yhtään eikä muistaakseni toinenkaan pariskunta juurikaan. Ainakin joku valitti, että ne satamapysähdykset ovat niin lyhyitä, että ennen kun porukka pääsee ulos pitää alkaa jo jonottamaan takaisin laivaan. Tiedä häntä. Todennäköisesti odotuksilla on osuutensa. Uteliaisuuttaan olisi kiva päästä edes käymään kurkkimassa sisälle. ;)

    En tiennyt, että kudot sukkia!? Ja millaisia sukkia! Vau!

    Mä en ole koskenut lankoihin eron jälkeen. Tosin ennen eroa tuli (nilkka-)saikulla kudottua aamusta iltaan ja monet sukat. Ehkä liikaa? No, nyt langat ovat alkaneet pyöriä mielessä, joten saattaavatpa löytyä kohta puikoiltakin...

    Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja hyvää alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! :-)

      Hih, mulle kävisi varmaan samalla lailla kuin tuttavillesi, että en tykkäisi Karibian risteilystä ollenkaan. Kuulostaa vähän nololta, että mikä mättää, kun ei Karibian risteily kiinnosta. :-D Ja jos mitä vihaan matkoilla, niin se on se, jos pitää koko ajan kytätä kelloa. Mä en oikein osaa nauttia mistään, jos on liian tiukka aikataulu, kun rupean stressaamaan ehtimisestä. Mutta sisälle laivaan olisi tosi kiva päästä kurkkimaan ja fiilistelemään esim. jotain sviittiä. :-)

      Juu sukkia kudon, enkä oikeastaan mitään muuta kudokaan. Yritin taannoin aloittaa neulemekon neulomista, mutta ohje oli niin vaikea, että en päässyt alkua pidemmälle. Olisi ehkä kannattanut lukea ohje ennen aloittamista tarkemmin, jolloin olisin saattanut huomata, että malli oli määritelty haastavaksi. :-D

      Minullakin tulee taukoa neulomiseen aina silloin tällöin, mutta sitten puuha alkaa taas jossain vaiheessa maistua. Minusta on parempi kuunnella tämmöisissä jutuissa itseään eikä neuloa väen väkisin. Kohta sinullakin taas puikot suihkivat. :-)

      Kivaa sunnuntai-illan loppua ja viikkoa sinullekin! <3 Pus!

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3