maanantai 31. toukokuuta 2021

Same same but different

Yritänpä taas päivitellä viimeaikaisia (hyvin sekalaisia ja sekavia) kuulumisia. 

Tuli käytyä pitkästä aikaa suolla, kun saimme ystäväni kanssa ex tempore idean lähteä käymään Valkmusassa Pyhtään ja Kotkan rajamailla (olin siis kyläilemässä ystävälläni Kouvolan seudulla). Tämä tapahtui jo pari viikkoa sitten sinä päivänä, kun Itä-Suomessa oli lämmin ja Länsi-Suomessa kylmä. Kun lähdin ajelemaan Helsingistä kohti Kouvolaa, taivas oli kauttaaltaan harmaa, vettä satoi eikä lämpötilakaan ollut kuin vähän päälle kymmenen astetta. Kouvolassa sää kuitenkin muuttui, ja iltapäivällä paistoi aurinko lähes pilvettömältä taivaalta ja lämmintäkin oli 24 astetta. Kyllä alkaa vähemmästäkin suokävely inspiroimaan!

Valkmusan suoalue oli minulle ennestään täysin tuntematon paikka, ja hyvä että olin hädin tuskin kuullut kyseisen paikan olemassaolosta. Sekin tuli yllätyksenä, että Valkmusa on kansallispuisto. Valkmusan nimikin ihmetytti: mistä moinen nimi, ja mitä se tarkoittaa? Kuukkeloimalla selvisi, että musa tarkoittaa ilmeisesti suota tai nevaa, mutta mitä Valk sitten tarkoittaa? Ehkä ei mitään erityistä?

Olin henkisesti varautunut siihen, että Valkmusassa olisi porukkaa kuin Tokmannin ämpärijonossa, mutta yllätyin iloisesti, sillä parkkipaikalla oli vain yksi auto. Vastaan tuli yksi perhe ja yksi koiran kanssa liikkunut nainen, mutta muuten suo oli meidän. 

Alkumatkan honteloita mäntyjä, ennen kuin päästiin suolle.

Minusta on tullut koronan aikaan tavattoman huono lähtemään mihinkään, koska "joka paikassa on kumminkin ihan hirveästi porukkaa". En vain jaksa lähteä mihinkään pahoittamaan mieltäni ja taistelemaan tilastani (tyyliin "terassilla ei ole kumminkaan tilaa"; "hotellissa on kumminkin täyttä", "patikkaretkillä joku huohottaa kumminkin niskaan/matelee edessä" tms.). Varsinkaan luontokohteet eivät innosta yhtään, jos kohteessa on hirveä ruuhka. Mutta nämä ovat näitä nykyajan valintoja: joko lähtee ja sopeutuu siihen, että paikalla on muitakin ihmisiä, tai sitten pysyttelee suosiolla kotona. (Kolmaskin vaihtoehto on: lähtee ja kitisee sitten koko ajan, mutta tätä vaihtoehtoa emme luonnollisestikaan valitse. 😆)

Kävelimme kahden ja puolen kilometrin mittaisen rengasreitin, joka kulkee enimmäkseen pitkospuiden päällä. Toinen, kahden kilometrin mittainen reitti, olisi vienyt Moronvuoren päivätuvalle, mutta se jäi nyt toiseen kertaan. Reitti oli tosi helppo, ja pitkospuut olivat enimmäkseen ihan siedettävässä kunnossa, vaikka jalkoihinsa sai kyllä katsoa. 

Maisemat olivat juuri sellaiset kuin niiden kuuluu suolla ollakin: värikkäät ja vetiset. Tunnelma oli mukavan pysähtynyt, eikä kuulunut muuta kuin lintujen laulua (ja omaa kälätystä). Jossakin kaukana kuului menevän lentokone, mutta ääni oli niin vaimea, että jäi arvoitukseksi, oliko se lentokone ollenkaan. 

Reitin varrella oli lintutorni, jonka juurella oli evästelypaikka. 

Hyvin kaukana metsän rajassa näkyi jonkin vähän isomman linnun pesä, mutta jäi epäselväksi, minkä linnun pesä se oli. 


Valkmusa oli todellakin käymisen arvoinen paikka (vähän niin kuin Torronsuo, mutta pienemmässä mittakaavassa), ja olin tosi iloinen, että tuli lähdettyä.

Töyhtöhyyppäkin tuli bongattua.

Lauantai-iltana puolestaan lähimatkailimme ukkelin kanssa. Tämäkin oli sellainen ex tempore retki tyyliin "lähdetään koeajamaan uusi ratikkareitti". Niinpä hyppäsimme ysin ratikkaan, joka vaihtuu Länsiterminaalissa numero seiskaksi, ja jatkoimme keskustaan. 

Jännittävää lähimatkailua: ratikalla kaupunkiin.

 Tähän väliin kuitenkin tiedotusluonteinen asia: Pissaava poika pissaa jälleen. 

Ja sitten vielä oikein lähikuvaa:

Sieltä sitä tulee.

Pissa-asioista tulikin mieleen Pasi Kuikka, joka jaksaa naurattaa aina vain. 

Pasi Kuikka on siis yritys, joka vuokraa bajamajoja erilaisiin tapahtumiin. Olen aina miettinyt, kuinka joku on onnistunut rekisteröimään tuommoisen toiminimen, kun tuntuu, että Suomessa kaikki pikkuisenkin hauskat ja omaperäiset nimiehdotukset tyrmätään heti. Mutta ehkä PRH:ssa ei taideta sananmuunnoksia? Mutta hats off Pasi Kuikalle – nimi jää ainakin varmasti mieleen! 

Takaisin lauantai-iltaan.

Olin jotenkin kuvitellut (mistähän olin tämmöisenkin ajatuksen saanut päähäni?!), että kun oli lauantai-ilta, kaupungissa olisi hiljaista. Kaikkea mitä: joka paikassa oli ihan valtavasti ihmisiä. Paikkaa terassilta ei olisi todellakaan saanut. 😆 Aleksanterinkadulla oli jo rauhallisempaa, mutta eihän siellä olekaan oikein mitään.

Viime aikoinahan on käyty kovasti keskustelua siitä, kuinka Helsingin keskusta on kuolemassa. Monet kaupat ovat lopettaneet tai aikovat lopettaa (mm. Minna Parikka, Aleksi13, H&M, Halonen), eikä Stockmannin taloudellinen tilakaan taida kehuttava olla. Jotkut ovat sitä mieltä, että keskustasta pitäisi tehdä kävelykeskusta, ja jotkut taas ovat sitä mieltä, että keskustaan pitää päästä ehdottomasti autolla. Itse en ole ollut koskaan mikään keskustan kaupoissa maleksija, sillä minua ärsyttää se, jos kaupat ovat hajallaan siellä sun täällä, ja joutuu tarpomaan (milloin missäkin koiranilmassa) pitkän matkan, ennen kuin pääsee seuraavaan kauppaan. Tätä ei kai saisi sanoa ääneen, mutta tykkään enemmän kauppakeskuksista ja siitä, että kaikki on kätevästi saman katon alla. Stockmannin vaatteetkin ovat nykyään jotenkin niin kummallisia, että en osaa ostaa Stocmannilta mitään. Kahdeksannen kerroksen ravintolamaailmasta kyllä tykkään, mutta sitäkin oli kutistettu sitten viime käymän. 

Kiertelimme ukkelin kanssa keskustassa, ja tuntui ihan siltä kuin olisimme olleet ulkomailla. Kai se johtui siitä, että meillä ei ollut mitään päämäärää, vaan vain haahuilimme. Epämääräistä haahuiluahan tulee harrastettua yleensä vain matkoilla, ei kotikaupungissa, jossa on menossa aina jonnekin.

Vessan ovi on kutsuvasti auki.

Sofia Ilmosen lopputyömallistoa esittelevä installaatio "Same Same but Different" Artekin ikkunassa.

Bongasin ensimmäisen kerran elämässäni myös Pohjola-talon, josta muistan lukeneeni Helsingin jugend -kirjasta ja monesta muustakin lähteestä. On oikeastaan tosi noloa, etten ole huomannut taloa koskaan aikaisemmin – tai ainakaan en ole koskaan pysähtynyt sen eteen tutkimaan sitä tarkemmin. 

Meikäläinen on selkeästi tuossa vasemmalla.

Vaikka aurinko paistoi, oli ihan järkyttävän kylmä, joten oli mentävä lämmittelemään Strindbergille.

Oli pakko laittaa aurinkolasit naamalle, kun silmäpussit olisivat valuneet muuten pöydälle. Siinä se olisikin ollut ihmetteleminen, että miten nämä saa takaisin päähän.

Samppanja-lasillinen ei kyllä hirveästi lämmittänyt, ja kun ravintoloihinkaan ei enää siihen aikaan mahtunut (tässä se taas nähtiin: ei kannata lähteä kotoa mihinkään 😆), oli palattava suosiolla kotiin. 

Jätkäsaaressa taas!

Enpä taidakaan jaaritella enempää, kun eiköhän tässäkin ollut taas tarpeeksi. 

Mukavaa viikon jatkoa ja kesäkuun alkua! 

😘

27 kommenttia:

  1. Pasi Kuikan sukunimi ei ollut alunperin Kuikka. Yritystä ei voinut rekisteröidä henkilön nimelle, ellei nimi ole yrityksen omistajan nimi. Niinpä Pasi vaihtoi sukunimensä Kuikaksi. Tästä on ollut takavuosina juttu Hesarissa. Minähän meinasin ajaa tieltä, kun näin ensimmäisen kerran Pasi Kuikan tienvarsimainoksen Länsiväylällä. Sain hillittömän hihityskohtauksen ja yritin katsoa liian pitkään mainosta, että onko mulla joku äkillinen lukuhäiriö :D :D :D

    Hienot kuvat suolta. Minäkin olen haaveillut suoretkestä tupasvillan kukintaa katsomaan. Viime keväänä yritin. Minua varoiteltiin, että älä nyt eksy sinne kymmenien hehtaarien suolle ja minä en löytänyt edes koko suota. Pitäisiköhän tänä vuonna yrittää uudestaan?

    Kivaa viikkoa Satu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummallista, kun minä ymmärsin Pasi Kuikan syntytarinasta yrityksen sivuilta ihan toisin. Että Kuikan nimi olisi kyllä ollut Kuikka (etunimi oli kyllä Tomi), kun häntä oli kiusattu koulussa Kumitoukaksikin (siitä mies oli keksinytkin yrityksen nimen). Mutta ehkä olen käsittänyt väärin. Harmi – tai pitäisikö sanoa onneksi! – en ole nähnyt tuota mainosta Länsiväylällä. Olisin varmaan ajanut ojaan. :-DD

      Hihii, minäpä muistan sen reissun, kun ette löytäneet koko suota. :-D Ensi kerralla on toivottavasti parempi onni ja löytyy suo sekä toivottavasti myös ne tupasvillat. ;-)

      Kivaa viikkoa sinullekin!

      Poista
  2. Pasi Kuikka osuu kyllä minunkin nauruhermoon. Samoin kuin Kepposkalla, mulla on selkeä mielikuva paikasta jossa näin sen ensi kertaa: kehä3:lla - onneksi olin kyytiläisenä koska nauroin aivan hervottomasti. Olipa hauska kuriositeetti tuo omistajan nimen Vahto, en tiennyt!

    Kun itse asun täällä Helsingin koillisimmassa kolkassa niin keskustassa käyminen on aina jotain spesiaalia - varsinkin nykyisin! Kolme kertaa olen tainnut tässä reilun vuoden sisällä siellä käydä. Eipä niin että paljon muuallakaan kävisin, paitsi mökillä yllättäen enemmän kuin aiemmin. Nyt kyllä jotenkin on taas valoisat näkymät sen suhteen että joskus voisi taas olla ainakin melkein niin kuin ennen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi en ole nähnyt tuota mainosta, koska olisin varmaan vaarantanut liikenteen! Mainokset saattavat olla muutenkin vaarallisia, jos ne ovat sellaisia, että vetävät puoleensa autoilijan huomion liian pitkäksi aikaa.

      Jännä miten tämä lähi-lähimatkailukin tuntuu nykyään ihan juhlalta. :-) Kun asuimme Espoossa, ajattelin, että ravaisin keskustassa jatkuvasti, mutta katin kontit. Vielä vuoden Helsingissä asumisen jälkeenkin keskustassa käynti tuntuu ihan suurelta seikkailulta. :-D Pidetään peukkuja ja toivotaan parasta, että elämä alkaisi tästä pikkuhiljaa normalisoitumaan, eikä tulisi enää neljättä (vai monettako jo?) aaltoa! Hih, varmaan aika monella on sama juttu, että mökkeily on yllättäen lisääntynyt tässä viime aikoina. ;-D

      <3

      Poista
  3. Itse ihastuin jotenkin tuohon Valkmusaan <3. Juurikin paikan helppouteen ja toisaalta tunteeseen, että on erämaassa. Itsekään en pidä varsinkaan luonnossa siitä, että muita ihmisiä parveilee kintereillä. Ahdistavaa.
    Linnunpesästä vielä, että kuulemani mukaan se on Sääksen (kalasääski) pesä. Ekalla käynti kerralla taivaalla lentelikin isompi lintu, mutta ilman kunnon kiikareita ei tunnistusta saatu.

    Pasi Kuikka :-D. Ite aattelin ekaks jos onkin ukkelin oikee nimi ja on vaan älynny käyttää näpsäkästi ja erittäin hyvällä itsetunnolla omaavana firmansa nimenä. Rva Kepponen näyttikin tietävän nimen alkuperän :-)

    Kiva, että Ukkeli lähtee kanssasi seikkailemaan. Omani ainoastaan jos on päämäärä selvillä ja jokin
    "järkevä" tarkoitus asialle :-D

    Ihanaa kesää Satu <3

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkmusa on kyllä tosi ihana paikka. :-) On se uskomatonta, miten Etelä-Suomessakin (ihan kohtuullisen ajomatkan päässä) on noin hienoja paikkoja, joista ei ole edes kuullut, saati sitten että olisi käynyt niissä. Ja parasta on tietysti, jos saa olla paikassa lähes yksinään. ;-) Mulla menee patikkareissut aina suorittamiseksi, jos ihmisiä ryntäilee edestä ja takaa. Tulee vain sellainen tunne, että nyt täältä pitää päästä mahdollisimman äkkiä pois!

      Pasi Kuikan nimi on kerrassaan erinomainen siitäkin syystä, että se kertoo lyhyesti ja ytimekkäästi, millä alalla yritys toimii. :-D

      Tuo seikkailu oli itse asiassa ukkelin idea, ja minä olin aluksi vähän vastahankainen lähtemään mukaan (koska laiskotti). Mutta oli taas todettava jälkeenpäin, että olipa hyvä, että lähdin! Vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtunut ja kylmäkin oli, niin silti tuommoinenkin lyhyt pyörähdys kaupungilla piristi ihmeesti.

      Ihanaa kesää sinullekin! <3

      Poista
  4. Kivoja kuvia kaupungilla!
    Silmäpusseja kun hieroo niin häviävät /pienenevät, ainakin mulla toimii :-)
    Kivaa kesää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ei mun silmäpussit kyllä häviä hieromalla mihinkään. Mä tarttisin ennemminkin imurin, ja mieluiten vielä jonkin tehokkaan teollisuusimurin. :-D

      Kivaa kesää sinullekin! <3

      Poista
  5. Valkmusa ja Torronsuo on molemmat käymättä. Haluaisin seikkailla kansallispuistoja läpi tänä kesänä. Ihmeellisesti kaikki Lapin kansallispuistot on kyllä käyty, mutta etelämpänä vielä riittää tutkittavaa.

    Täälläpäin aukesi majoiusta ja juhlien järjestelyä tarjoava yritys pitkän tauon jälkeen uusien omistajien johdolla. Minua ärsyttää yrityksen käyttämät sananmuunnokset. Itse yritys on Kupari & Pilli ja majoitusrakennuksia on nimetty mm. Hurmaava Kimalainen ja Vilpoisa Kettu... Mutta Pasi Kuikka ja bajamajat kylläkin sopii yhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt sitten vaan kummatkin suot käyntilistalle. :-) Suosittelen lämpimästi kumpaakin. Torronsuolla kannattaa tehdä se pidempi kymmenen kilsan kävely, joka menee sen läheisen kylän läpi. Hieno paikka sekin! Tosin loppumatkan kävely maantien varrella on – miten tän nyt kauniisti sanoisi – noh, perseestä.

      Se on kyllä totta, että sananmuunnoksetkin alkavat tökkiä (t. nimim. kukkiva tölli), jos niitä käyttää liikaa. Kupari & Pilli vielä nauratti, mutta eivät enää nuo muut.

      Poista
  6. Olet oikeassa siinä, että Tomi Kuikka keksi nimen Pasi Kuikka firmalleen juuri sananmuunnoksen ansiosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva saada varmistus asiaan, kiitos! Niin minäkin olin Pasi Kuikan sivuilta ymmärtävinäni.

      Poista
  7. Mina en olisi varmaan edes ilman vinkkia huomannyt tuota Pasi Kuikan juttua. Mutta hyva idea on ollut yrittajalla.

    VastaaPoista
  8. Mä olen sanasokeana ihmisenä niin huono noissa sanaväännöksissä, että mun piti miettiä tota Pasi Kuikkaa vaikka kuinka pitkään 😂 (tajusin sitten kyllä lopuksi ja kyllä, ihan paras!)

    Vitsit mä tykkään tosi paljon näistä "jaarittelu" -postauksista. Sulla ja muilla mun suosikkibloggareilla on just se ihana kyky, että osaa kirjoittaa niin hyvin, että ratikkamatkastakin saa kiinnostavan tarinan!

    Mulle tuli nyt hinku päästä suolle - tai siis ensi keväänä, nyt on jo liian eksä mun makuun mennä suolle. Mulla on meinaan paha suotrauma (sarjassamme liioittelenko nyt hieman...). Lapsena, nuorena ja vielä aikuisenakin olen "joutunut" suolle isän kanssa moneen kertaan ja se sääskien ja paarmojen määrä on jotain ihan järkyttävää. Plus että ei olla todellakaan oltu millään pitkospuusuolla, vaan ihan rämpimässä siellä hilloja poimimassa (hyönteisten lisäksi marjojen poimiminen kuuluu mun top5 EN TODELLAKAAN TYKKÄÄ -listalle). Ja toinen kammottava suokokemus oli biologian opinnoissa kenttäkurssilla (ei myöskään pitkospuita), jolloin solahdin reisiä myöten suonsilmäkkeeseen. Oli oikeasti pelottava kokemus! Mutta nyt rupesin miettimään, että miksei tosiaan lähtisi pitkospuu-suolle keväällä!

    Kivaa viikon jatkoa sinne, täällä väännetään viimeisiä kokeiden arviointeja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "nyt on jo liian eksä" tarkoittaa tietenkin "nyt on jo liian kesä" - tässä in real life -esimerkki siitä, mitä sanasokeus tarkoittaa 😂

      Poista
    2. No hyvä että merkitys selvisi lopulta. Minä taas olen saanut "koulutusta" sananväännöksiin lapsesta asti, kun enoni oli kova sananmuunnosmies (tyyliin sotamies rannalla jne.).

      Jaarittelu on minusta vallan mukavaa, ja ihana kuulla, että joku lukijakin tykkää jaaritteluista. :-D Ensin tuntuu, että ei ole mitään kirjoitettavaa, mutta kun antaa mennä vain, niin kummasti jutun tynkää tulee aina mieleen. Ja sitten onkin pakko laittaa stoppi jaaritteluille, ettei lähde ihan laukalle. :-)

      No hittolainen, johan noista kokemistasi jutuista jo traumatisoituukin! Minäkin inhoan paarmoja (vaikka en kyllä läheskään yhtä paljon kuin hirvikärpäsiä, joita pelkään kuollakseni), marjojen kerääminen suolla kuulostaa aikamoisen työläältä ja suonsilmäkkeeseen putoaminen olisi ihan hirveää! Tuommoiset pitkospuilla varustetut suot, joilla voi köpötellä vaikka korkkareissa (tai no ehkä ei sentään), taitavat ollakin luksusmallisia soita.

      Haha, pähkäilin aika kauan tuota "eksää" ja tulin sitten siihen tulokseen, että ehkä sitä käytetään myös ilmaisemaan jotakin mennyttä. Eli nyt se kevät on jo eksä, joten on odotettava seuraavaa kevättä. Aika lähelle osuinkin! :-) Mulle käy muuten kanssa usein tuollaisia juttuja, että kirjaimet vaihtavat paikkaa. Tuossakin kuvatekstissä, jossa "vessan ovi on kutsuvasti auki", kirjoitin ensin että "kustuvasti auki". :-D Meinasin jättää sanan niin, kun olisi sopinut hyvin teemaan, mutta sitten ajattelin, että liika on liikaa.

      Tsemppiä kokeiden arviointiin! Kohta sulla koittaa loma! <3

      Poista
  9. Valkmusa on käymättä...ilmeisesti liian lähellä tätä kotipaikkaani ;D
    Tärkein kysymys: oliko siellä ötököitä ja itikoita?? ei houkuttele sellaiset.
    Muuten kuulostaa sopivalta käyntikohteelta, jos pääsee vauhtiin. Täällähän on muyös tuo Repoveden kansallispuisto, mutta siellä on minun kokemuksen mukaan aina paljon ihmisiä. Kauimmaiselta portilta mentäessä ei kuulemma niinkään ole. Pitää joskus kokeilla. En minäkään tykkää sellasesta kyynärpäätaktiikka -meiningistä. tilaa pitää olla!
    Kiva että poika saa pissattua taas luonnollista tietä, ettei tarvita katetrointia..(heh heh).
    Ai niin! Meilläkin on Pohjola -talo ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut itikoita eikä ötököitä! En sitten tiedä, mikä mahtaa olla tilanne myöhemmin kesällä (mikä edes on ötököiden "sesonki"...).

      Se on se vauhtiinpääsy monesti itsellenikin ongelmallisinta. :-) Jotenkin muka ihan kauhean vaikea lähteä minnekään, mutta sitten kun saa revittyä itsensä sohvasta irti, ihmettelee, että eihän tämä nyt niin kamalan vaikeaa ollutkaan. :-D

      Minä en ole käynyt Repovedellä, mutta minullakin on samanlainen mielikuva, että siellä on aina paljon ihmisiä. Mistähän tämäkin mielikuva on mahtanut tulla.

      Tälle pojalle olisi ehkä aika helppo tehdä katetrointi. :-D Mutta juu, onhan se parempi, että hommat hoituu luonnollisesti.

      En tiedä, tarkoititko nyt Kouvolan Pohjola-taloa, mutta se on oikein tuttu minullekin! Joskus siinä yläpihalla (vai mikä se nyt on) on ollut markkinat, ja joskus nuorena ryypiskeltiin talon pihalla. Minähän siis asuin 18-vuotiaaksi asti Kouvolan kupeessa Korialla, ja Kouvola oli se "suuri menomesta", jonne piti aina viikonloppuisin päästä. Se oli sitä pillurallien aikaa.

      Poista
    2. :D Samoja harrasteita meillä oli sitten nuorena ja paikatkin tais olla samoja :) Ai niin, olihan siellä ne markkinatkin.... ;D

      Poista
    3. :-DD

      Mukavaa viikonloppua ja lomaa! (Jos muistelen oikein, sinulla oli loma juuri alkamassa <3)

      Poista
  10. Valkmosasta en ole koskaan kuullut , joten kiitos esittelystä.
    Tosi kurjaa että Aleksi ja muu osa Helsingin sydänkeskustasta on kuolemassa, ainakin mitä tulee liikkeisiin. Kaikki niin tuttuja kauppoja joissa olen monasti käynyt Aleksilla. Pitää toivoa että tulee jotain hyvää tilalle etteivät jää tyhjiksi-Olin tuolla alueella joskus töissäkin, Keskuskadulla Stockaa vastapäätä, eräässä toimistossa.Tuo pissapoika aina naurattaa, ja hauska juttu tuo Pasi Kuikkakin;:D
    Kivaa viikonloppua Satu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että olit mukana Valkmusassa. <3

      En oikein tiedä, mitä tuolle keskustan kuolemiselle pitäisi tehdä, mutta kurjaa on. :-( Ihmisiä kyllä oli keskustassa tänäänkin, mutta riittääkö heitä kauppoihin asti (varsinkaan niin kauniina päivänä kuin tänään); en tiedä. Ja kun vuokrat maksavat noilla paikoilla maltaita, niin tavallinen kaduntallaajakin ymmärtää sen, että ei lyö leiville.

      Juu, tässä oli pissajuttuja ihan riittämiin. Pahoittelut siitä. :-D

      Mukavaa viikonloppua sinullekin, Jael! <3

      Poista
  11. Nyt pandemian aikan ollaan käyty Tukholman keskustassa vissiin kolme kertaa. Ja sillä kolmannella saatiinkin sitten Corona joten eipä olisi kannattanut.

    Ihanan näköistä tuolla patikkaretkellä... Mua pelottaisi että lipeäisin ja sitten alkaisi kamppailu elämästä ja kuolemasta kun uppoaisin hitaasti ����.

    Mä ajattelin kun tuota Pasi Kuikkaa luin että taidan olla ainoa kun ei tajua sitä enkä ymmärtänyt kun kaikkia nauratti.
    Ja vips, yhtäkkiä putosi poletti alas ja näinkin sen saman mitä muutkin. Hauska nimi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä kävi kerrassaan huono tuuri. :-( Onneksi selvisitte koronasta!

      Mä en ole koskaan osannut pelätä soita, tai siis tarkennan: sellaisia soita, joilla voi kävellä pitkospuilla! Jos pitäisi lähteä suolle ilman pitkospuita, niin saattaisipa jäädä menemättä. :-D

      Hyvä että tajusit lopulta Pasi Kuikan! Niin ja hei, multa voi kysyä aina selvennystä, jos kirjoitan liian hämärästi. <3

      Poista
    2. Ei ollut vika sinusssa vaan kävin jotenkin hitailla aamulla :)
      Ja unohdin muuten kommentoida tuota mahtavaa (!!!) pissaavaa patsasta... Kyllä on liian hieno taidepläjäys mun makuun .

      Poista
    3. Haa, sama vika, että ihan liian hienoa taidetta tuo pissapoika mun makuuni. Ei ymmärrä, vaikka miltä kantilta(!) katsoisi. ;-D

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3