keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

Silmukka kiristyy

En voi mitenkään käsittää, että reilun kahden viikon päästä asumme jo Jätkäsaaressa. Kahdeksantoista vuotta on näissä nurkissa pyöritty, mutta nyt on aika lähteä – lopullisesti. Ei mene meikäläisen ymmärrykseen.

Tuntuu ihan utopistiselta ajatella, että kaiken tämän hulluuden keskellä pitäisi ruveta vielä muuttamaankin. Ihan kuin elämässä ei olisi muutenkin haastetta. Olen yrittänyt vältellä ajattelemasta koko muuttoa ja onnistunutkin siinä erinomaisen hyvin. Kirjoittelen blogiin, pilkon hedelmiä ja vihanneksia, katselen Ruudusta Farmia ja valokuvaan lokkeja, ikään kuin mikään ei olisi muuttumassa ja elämä jatkuisi tällaisena hamaan tulevaisuuteen asti. Jos asioiden välttelystä tulisi olympialaji, minun kannattaisi varmaan osallistua. Saataisiin Suomeen pitkästä aikaa kultainen mitali, kun Suomi-tyttö tulisi ja näyttäisi kaikille, mistä vitkastelijat on tehty.

Sen verran on sentään muuton eteen tehty, että olemme päättäneet muuttopäivän, joka on siis kahden viikon päästä. Muuttofirmatkin on kilpailutettu ja voittaja valittu. Muuttolaatikkoa lähtee tulemaan tähän osoitteeseen ensi viikolla, ja silloin viimeistään täytyisi ryhdistäytyä. Nyt kannattaisikin ehkä jo ruveta ajattelemaan sitä ryhdistäytymistä, ettei muuttolaatikoiden saapuminen pääsisi yllättämään: mitäs laatikoita nämä.

Karanteeninalleja Jätkäsaaressa.

Talo, johon muutamme, on juuri valmistunut, joten kaikki asukkaat muuttavat taloon samaan aikaan. Mietin aiemmin, miten tämmöinen yhtälö mahtaa käytännössä oikein toteutua, että koko talon väki muuttaa samana päivänä. Näin jo mielessäni, kuinka talon pihalla pyörii kymmeniä muuttoautoja ja porraskäytävä tukkiutuu sohvista, kun sata muuttomiestä kisailee portaikossa samaan aikaan. Korona kuitenkin järjesti asiat niin, että muutto tapahtuu nyt porrastetusti. Meiltäkin kysyttiin päivää, milloin haluaisimme muuttaa, ja koska meillä ei ole mitään pakottavaa tarvetta muuttaa jonakin tiettynä päivänä (ei ole esimerkiksi vuokrasopimus umpeutumassa), päätimme antaa kiireisempien muuttaa kuun vaihteessa ja muuttaa itse vähän myöhemmin.

Meillä ei ole kiirettä muuttaa tästä asunnosta pois senkään takia, että eihän kukaan osta asuntoa tällaisena aikana, ei varsinkaan sellaista, jossa pitäisi tehdä remonttia (päätimmekin olla tekemättä itse asunnolle mitään). Saamme varmasti pitää tämän kämpän vielä pitkään. Olemme siis parin viikon päästä siinä kuuluisassa kahden asunnon loukussa, vaikka toinen asunto onkin meidän tapauksessamme onneksi vain vuokra-asunto. Hieman kyllä askarruttaa, miten tulemme pärjäämään. Siellä me ukkelin kanssa sitten istumme uudessa asunnossamme odottelemassa kaikkia niitä vieraita, joiden piti tulla käymään kesän aikana Amerikasta ja Intiasta ja joita ei nyt luonnollisestikaan tule. Ja siellä minä seison sata metriä pitkällä parvekkeellamme ihastelemassa satamassa suhaavia laivoja, joita ei nyt ole. Mutta onhan meillä sentään oma sauna. Siellä kun istumme aamusta iltaan, niin varmasti kaikki murheet unohtuvat.


Tietysti asiat voisivat olla huonomminkin. Voisimme olla esimerkiksi kolmen asunnon loukussa. Kauhulla mietin sitä mahdollisuutta, että olisimme löytäneet sen unelmien asunnon ennen koronaa ja olisimme ehtineet sitoutua uuden asunnon ostoon. Silloin yrittäisimme myydä tätä asuntoa, maksaisimme vuokraa toisesta, ja siihen uuteenkin pitäisi löytyä jostain fyrkendaalia. Tätä kun ajattelee, kahden asunnon loukku kuulostaakin äkkiä ihan hyvältä vaihtoehdolta. 

Itse asiassa kolmen asunnon loukkuunkin tarjoutui tilaisuus viime viikonloppuna. Se yksi asunto, jonka näimme ihan ensimmäiseksi ja jossa oli ihan täydellinen pohjasuunnitelma (miinus keittiö), vapautuikin yllättäen. Ensimmäisinä jonossa olleet olivat luopuneet asunnosta, ja koska me olimme jonossa seuraavina, asuntoa tarjottiin meille. Makuuhuoneiden yhteydessä olevat vessat, erillinen kylpyhuone-sauna, kaksi vaatehuonetta ja iso parveke houkuttelivat, joten oli pakko ottaa asia harkintaan. Kyllä vaan, jännitystä elämään. Ostopäätös olisi kuitenkin pitänyt tehdä viikon sisällä, joten ei auttanut muu kuin luopua asunnosta pitkin hampain. Emme voi mitenkään ottaa – varsinkaan tällaisessa tilanteessa – sellaista riskiä, että sitoutuisimme uuden asunnon ostoon, ennen kuin olemme saaneet tämän myytyä. Olen henkisesti varautunut siihenkin, että tämä asunto ei mene ikinä kaupaksi, ja joudumme vielä muuttamaan Jätkäsaaresta takaisin tänne. Sitten voimmekin todeta, että tulipahan tehtyä vähän pidempi päiväretki Helsinkiin.

Täällä Espoossa karhut saavat sentään ulkoilla vapaasti ilman kaltereita.

Tässä on tullut oltua viime aikoina niin paljon kotona (ylläri), että tämä asunto on alkanut tuntua turvalliselta pesältä ja muu maailma synkältä ja pelottavalta paikalta. Jännä juttu muuten, että puhun koko ajan asunnosta, enkä kodista. Eikö 18 vuotta riitä tekemään asunnosta kotia? En tiedä, onko kukaan muu kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta itse kiinnitin nyt. Jostain syystä en vain osaa sanoa tätä asuntoa(!) kodiksi. Mutta sitten ulkomailla matkustaessa saatan kutsua hotellihuonettakin kodiksi, puhumattakaan jostain Airbnb-asunnosta. Erittäin kummallista. Omituinen hiihtäjä olen.

Monena iltana on tuntunut todella ahdistavalta ajatella, että kohta meidän pitää jättää tämä turvapaikka, repäistä itsemme irti kaikesta tutusta ja lähteä "suureen tuntemattomaan". Onhan tässä nyt ennenkin muutettu, ja ulkomaillakin on asuttu, mutta jostain syystä uuteen paikkaan muuttaminen tuntuu nyt erityisen vaikealta. Korona saattaa vaikuttaa asiaan, mene ja tiedä. Tekisi mieli vain tunkea pää pensaaseen. Se nyt vielä puuttuisi, että jompikumpi tai molemmat sairastuisimme tässä kaiken keskellä. Pitääkin olla hiljaa, etteivät pirut höristä korviaan ja lähetä jotain kivaa meidän suuntaan. Onneksi aurinko sentään hellii läsnäolollaan nykyään niin usein. Aurinko ja kevät luovat uskoa, että kaikki järjestyy, tavalla tai toisella.

Kyllä mie jäisin tänne, jos saisin valita. Täällä on karhun hyvä olla.

Sekin pelottaa, kuinka pahasti luonnon puuttuminen tulee ahdistamaan minua. Olen tiennyt olevani luontoihminen, mutta toisaalta olen ajatellut, että saattaisin olla cityihminenkin. En vain ole koskaan kokeillut kaupungissa asumista. Espoo on oikein kiusoitellut minua viime aikoina, kun on järjestänyt minulle vaikka minkälaisia luontoelämyksiä. On nähty kauriit ja ketut ja naapurin koira paskalla. Ihan kuin Espoo olisi päättänyt tarjota minulle huikean loppunäytöksen, jotta täältä lähteminen korpeaisi mahdollisimman pahasti.

Mutta onhan sitä luontoa Jätkäsaaressakin.

Kivet kuuluvat myös luontoon. Niitä ei kannata väheksyä yhtään!




Tämä oli kyllä Kukkapillin hämäräperäisin postaus ikinä. Ei päätä eikä häntää. Se on kumminkin varma, että tekemisen puutetta ei tule lähiviikkoina olemaan. Toistaiseksi jään kuitenkin miettimään, että ollako vai eikö olla. Vai katsoisiko sittenkin yhden jakson Farmia?

34 kommenttia:

  1. Oli päätä ja häntää eli kaikkia niitä tunteita mitä käytte läpi nyt. Toivottavasti tästä tulee mahtava suuri seikkailu, joka tulee tarpeeseen juuri nyt. Uskomaton kiepaus, että meinasi tulla ihan kolmen asunnon loukkukin, jännä miten nämä asiat menee. Mutta loppupeleissä sen tarkoituksen kuitenkin löytää, että näinhän tämän piti mennäkin, ainakin toivottavasti.

    Tsemppiä muuttoon ja uusi aina vähän ahdistaa, ainakin tässä iässä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan tosiaan, että tulee seikkailu eikä hirveä katastrofi ja kaaos. :-D Harmittaa tuo kolmas asunto, kun niin mieluusti olisi otettu se, mutta joskus pitää käyttää järkeäkin. Mutta ehkä eteen tulee jotain vieläkin parempaa, ja silloin voidaan iloita siitä, että tämä meni näin.

      Kiitos, Tiia. <3 Mulla tunteet vaihtelee laidasta laitaan. Välillä on ihan hirveä ahdistuskohtaus, ja välillä olen intoa täynnä. Tänään kerkesin jo miettimään, että voisin jopa innostua laittamaan kesäkukkasia, jos se parveke on tarpeeksi tilava. Mutta tunteiden ailahtelu kuuluu elämään, eikä mikään kestä ikuisesti, ei kauhein ahdistus eikä suurin onni.

      Poista
  2. Onneksi ette nyt sitten kuitenkaan joutuneet siihen kolmen asunnon loukkoon ja onhan tuossa kyllä oma ruljanssinsa ja varmasti stressinsä. Toivottavasti saisitte sen oman asunnon myytyä suht nopeasti.
    Me ollaan joskus muutettu uuteen taloon, juuri niin että kaikki muutti samana päivänä ja voin sanoa, että kyllä sai olla tyytyväinen että meidän asunto oli ekassa kerroksessa, sen verran oli tunkua hissiin!

    Tsemppiä teille muuttoon ja onnellisia hetkiä uudessa kodissa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun olen asiaa tuumaillut, niin oli kyllä ihan hyvä päätös jättää se kolmas asunto ottamatta. Jännitystä on ihan hyvä olla elämässä, mutta liika on kumminkin liikaa. :-D Ja kiitos, minäkin toivon, että asunto menisi kaupaksi mahdollisimman pian, mutta toisin pelkään. Vaikka tietysti mitä näitä turhaan etukäteen liikaa murehtimaan, kun tämmöiset asiat eivät ole omissa käsissä.

      Huh, teidän yhteismuuttonne kuulostaa kyllä aika hurjalta rallilta! Taisi olla ihan hyvä, että päätettiin antaa kiireisempien muuttaa ensin. Toivottavasti meidän muuttopäivänä olisi jo vähän rauhallisempaa muuttaa. Meidän asunto on kaiken lisäksi yhdeksännessä kerroksessa, eli hissille tulee olemaan käyttöä.

      Kiitos, Souliina, ja aurinkoista viikon jatkoa sinulle! <3

      Poista
  3. Mä olen muuttanu sen verran usein että mä en omista pian yhtään mitään kun heitän aina roskiin puolet asunnosta :)
    Yhdessä muutossa lensi kirjahylly kirjoineen roskiin. Seuraavassa levyt, dvd filmit ym soittimet. Tässä viimeisessä lensi puolet huonekaluista ja keittiön kaapit tyhjeni hienosti ylimääräisestä "roinasta".
    Nyt on kaapissa vain tavaroita mitä käytän. Tsemppiä muuttoon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon kun joskus vielä pääsisi, ettei omistaisi paljon mitään, ja kaapissa olisi vain sellaista, mitä oikeasti tarvitsee! Hieno homma, että sulla on asiat tuolla mallilla. :-)

      En oikein ymmärrä, mitä mekin tällä kaikella tavaralla tehdään. Se kertoo minusta aika paljon, että vaatehuoneen ylähyllyllä olevat pahvilaatikot saavat olla vuodesta toiseen rauhassa, eikä kumpikaan kaipaa niistä ikinä mitään... Tosi tarpeellista tavaraa siis. Olen kyllä vähentänyt paljonkin tavaraa, mutta vielä olisi paaaljon vähennettävää.

      Kiitos, tsemppiä tarvitaan. <3

      Poista
  4. Kyyyyllä tuosta selvän sai. Tollaset "just-kun-sain-jotian-päätettyä-ja-tuleekin-vielä-entäs-jos"-tapaukset ovat vaa'an pahin painajainen. "Ette nyt enää sotke, kun mä vihdoin sain jonkun päätöksen aikaiseksi!!

    Ja Farmi on hyvä sarja. Eipä mulla muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin kanssa aiemmin semmoinen, että kiristi hermoa ihan julmetusti, jos oli päätetty/sovittu jotain, ja sitten tulikin jokin muutos. Mutta Intia oli hyvä koulu. Siellähän asiat harvemmin menevät ihan piirustusten mukaan...

      Farmi on kyllä hyvä sarja, vaikka se Mieto ärsyttääkin ihan kamalasti. Tosin olen vasta kolmannessa jaksossa, että on saattanut (toivottavasti) jo tippuakin. Ärsyttää kun tämmöisissä sarjoissa potkitaan usein ne kiinnostavimmat tyypit ekana pois. Olisin voinut katsella Saagimia ja Nikoa pidempäänkin. :-)

      Poista
    2. Niko ärsytti aikaisemmin (muissa ohjelmissa), mut sit siinä Niko ja Maisa matkailuohjelmassa mikälieolinimeltään tykästyin Nikoon. Harmi, kun tippui.
      Mä oon niin pinttynyt vaaka, ettei edes spontaanit kanariot oo saanu mua sopeutumaan suunnitelmien muutoksiin...

      Poista
    3. Mä taas oon aina tykännyt Nikosta. Mun mielestä maailma kaipaa tuollaisia räväköitä ihmisiä. Tosin tuommoiset tyypit voivat myös herkästi loukata muita, mikä taas ei ole kiva juttu ollenkaan.

      Tiedätkö, että se mun entinen viidakkomies oli vaaka. Mä tulin silloin siihen tulokseen, että jos kaikki vaa'at on samanlaisia kuin se tyyppi, niin mun on ehkä parempi unohtaa vaa'at seurustelukumppaneina. ;-D

      Poista
  5. Toivottavasti ei tule toistamiseen kun taas taisin hävittää ekan kirjotuksen :-/

    Voi kuinka surullisen näköisiä nallukoita :-(

    Itse en ole kovinkaan monasti muuttanut, mutta inhoon sitä tavaroiden välppäämistä ja kantelua.

    Ja toki tutusta ja turvallisesta on vaikea luopua. Mutta varmasti saat uudestakin lopulta luotua viihtyisän kodin johon kiva palata.
    Kolmen asunnon loukko kuulostaa järkyltä onneksi siltä vältyitte! Ja tuon vanhan kämpän roikkuminen voi olla hyväkin juttu, ompahan "takaportti" jos haluatkin takaisin luonnon helmaan tai houkuttelet kenties vanhempasi lähemmäksi asustelemaan ;-D. Tai sitten yksinkertaisesti laitat kämpän vuokralle.

    Oikein ihania autinkoisia päiviä sinne muuttopuuhiin. Joko oot muuten löytänny ekat valkovuokot ja nähnyt västäräkkejä? Täällä ei vielä ole sattunut silmään :-)

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin nuo nallet olivat niin surkean näköisiä. Meidän Nalle oli sitä mieltä, että tuo on suoranaista rääkkäystä, mutta onneksi hän voi olla varma, että häntä ei ikinä laiteta mihinkään parvekkeelle roikkumaan. :-)

      Mua ei tavaroiden kantelu haittaa, mutta se ärsyttää, kun jokainen nurkka on sitten täynnä niitä muuttolaatikoita. Ja sitten tietysti tarvitsee jotain, minkä on jo pakannut, eikä muista yhtään, missä laatikossa se on...

      Toivottavasti uudesta asunnosta tulisi tosiaan sellainen paikka, joka tuntuisi ihan oikeasti kodilta. Jännä päästä käymään siellä ekan kerran, ja nähdä asunto ilman lattiasuojauksia jne. Parvekkeellekaan ei asuntonäytössä päässyt, ja sekin vähän jännittää, onko parveke niin kiva kuin olen mielessäni kuvitellut/toivonut.

      Onhan siinäkin tosiaan hyviäkin puolia, jos tämä asunto jää meille roikkumaan. On ainakin vaihtoehtoja. Vuokralle en haluaisi tätä laittaa, koska haluaisin päästä tästä kokonaan eroon, mutta sekin on tietysti yksi vaihtoehto, jos mikään muu ei onnistu. Äiskä saattaisi viihtyäkin täällä, mutta iskälle saattaisi olla liian hämmentävää asua näin vilkkaassa ympäristössä (ainakin jos vertaa Savonlinnaan ja heidän nykyisiin kotikulmiinsa).

      Valkovuokkoja oon nähnyt jo useampi viikko sitten, ja nyt ne kukkivat jo ihan merenä. Muistelin just eilen, että eikö niitä ole yleensä vasta äitienpäivän tienoilla... Västäräkkejä en ole nähnyt, ja nyt kun ajattelen asiaa, minusta tuntuu, että niitä näkyy muutenkin näillä kulmilla aika vähän. Toivottavasti sielläkin saadaan pian ihailla sekä valkovuokkoja että västäräkkejä!

      Aurinkoisia kevätpäiviä! <3

      Poista
  6. Pysytään positiivisina, eritoten saunassa! :oD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu saunassa varsinkaan ei saa murjottaa. :-D

      Poista
  7. Mutta jospa siellä ihmiset alkaiskin nyt ostamaan omaa asuntoa, kun ei ulkomaanmatkat ehkä ole vähään aikaan ihan helposti toteutumassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä näkökulma. Noinkin voisi periaatteessa kai käydä. Mutta jotenkin tuntuu, että ihmiset eivät ehkä uskalla tehdä mitään isoja hankintoja tällaisena aikana, kun talous on kuralla, ja tulevaisuudesta ei tiedä.

      Poista
  8. Voi siellä eletäänkin jänniä aikoja:) Toivotaan niin kovin että muutto sujuu sutjakkaasti ja kotiudutte äkkiä, ainahan se jännittää kun on uutta edessä. Pääsee nallukkakin uusia maisemia ihastelemaan, se onkin varmasti nähnyt eniten maailmaa kaikista maailman nalleista:)) Aurinkoa ja iloa kevät päiviin ja tsemppiä muuttoon♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jänniä aikoja eletään. Saa nähdä, millaiseksi tämä kaikki vielä kääntyy. Nallessa on havaittavissa pientä muutosvastaisuutta, mutta se on hyvin tavallista. Alkuun hän aina hangoittelee hieman vastaan, mutta hyvin nopeasti sopeutuu. ;-)

      Kiitos, Päde, kaikista toivotuksista, ja aurinkoa ja kaikkea hyvää sinunkin päiviisi! <3

      Poista
  9. Uskon, että nalle todella kaipaa matkustamista, joten uusi asunto on hyvä tässä arjessa! Ei käy kateeksi muutto, mutta hyvä siitä tulee! Toivottavasti viihdytte siellä hyvin. Ja todella onni, että ette ole nyt kolmen asunnon loukossa. Nyt täti varoittaa: Suomessakin on näkyvillä sellainen alkava trendi, että ihmiset eivät enää osta itse asuntoa, vaan ovat vuokralla - tämähän on monissa muissa maissa ihan normaalia. En tiedä miten se näkyy ja minkäkokoisia asuntoja se koskee. Se ei oikein täällä Turussa vielä näy! Tietyt asunnot viedään melkein käsistä. Onnea muuttoon! Meillä on ensi kuussa edessä työpaikalla muutto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidat tuntea nallen aika hyvin. ;-) Kyllähän se menojalka vähän vipattaisi, ja ehkä tämmöinen muuttokin käy maiseman vaihtamisesta nyt, kun matkustaminen ei onnistu. Ukkeli muuten katseli tänään lentoja Barcelonaan, ja minä olin, että et ole tosissasi. Tosin kyse oli kesäkuusta, mutta silti. Taitaa joku muukin kaivata matkustamista kuin vain nalle. :-D

      Minäkin olen antanut itseni ymmärtää, että ihmiset eivät halua enää välttämättä omistaa asuntoa vaan valitsevat yhä useammin vuokralla asumisen. Se on kyllä hyvin ymmärrettävää, sillä ehkä nykyajan elämäntyyli ei ole enää niin pysyväishakuista kuin ennen, eikä haluta ottaa isoja velkoja, vaan halutaan olla vapaita. Omistusasuminen onkin ollut minusta Suomessa varsinkin aiemmin jotenkin korostetun arvostettua, vaikka eihän kyse ole mistään muusta kuin valinnasta.

      Huh, vai on teilläkin tulossa muutto. Tsemppiä työpaikan muuttoonkin (ja vielä ekstratsempit koronatilanteen takia)! Toivottavasti ei ole mahdottoman isosta projektista kyse.

      Poista
  10. Kahdeksantoista vuotta samassa kämpässä on kyllä kunnioitettavan pitkä aika. Tosin paljonhan olette reissussakin olleet. Minäkään en herkästi muuta, koska en pidä muuttamisesta eli ei minunkaan muuttolistani ole järin pitkä. :D

    Ja sitten tässä välissä menenkin tsekkaamaan, mikä ihmeen Farmi. Omat ruutu.fi-tunnukset olivat kateissa, joten tuli nyt sitten samalla luotua tili ja tässä katselen ensimmäistä jaksoa samalla. Viitisen minuuttia katsoin (eli intron) ja voisi katsella loppuun myöhemmin tänään eli vaikutti kiinnostavalta eikä vähiten luonnon takia. Aamulla en jaksa tällaisia, kun on muut rutiinit. Että kiitos vinkistä!

    Ihan hyvä tuo porrastettu muuttosysteemi, ja jos ei kiirettä ole, niin mikäs siinä kahden asunnon loukossa ollessa :D Jos et viihdy Jätkäsaaressa, voit tehdä fillariretkiä tulevaan ex-kotiisi (eli siis ”asuntoon”) ja käydä siellä vaikka vessassa, jos ei puskat houkuttele. ;D Minäkin kutsun jopa hotelleja kodiksi, jos satun viettämään useamman yön samaisessa paikassa. Samoin suomimajapaikkaani Alppilassa kutsun himaksi, vaikka ei se minun himani ole. Kutsun kyllä tätä varsinaista kotiakin kodiksi (tai himaksi), tai yleisemminkin ”kämpäksi”.

    Nyt ei tosiaan ole paras aika asuntomyynnille, mutta täytyy toivoa ettei ostovoima ja -tarve kaikilta kokonaan katoa tämän koronan myötä.

    Onnea uuteen kotiin jo nyt! Siellähän on lähellä eli Lapinlahdessa hienoja puistoja, erityisesti ortodoksinen hautausmaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En itsekään oikein ymmärrä, miten olemme tulleet asuneeksi tässä noin pitkään. Aika kuluu kai niin huomaamatta. Laiskuudella ja saamatomuudella on varmaan myös osuutensa asiaan. :-D

      Toivottavasti tykkäät Farmista! Minusta se on ollut ainakin toistaiseksi kiva ja vähän erilainen reality-ohjelma, vaikka välillä kyllä käy vähän sääliksi eläimiä... Mä otin Ruudun Kolumbiassa ollessa maksullisenakin, kun piti katsoa jotain Selviytyjiä tai vastaavia sieltä, mutta sitten kävi ilmi, että joitain ohjelmia ei voi katsoa ulkomailla, vaikka olisi se Ruutu+:kin. Vähän otti pattiin. Mäkään en muuten osaisi katsella aamulla tai edes päivällä telkkaria, vaan telkkarihommat kuuluvat iltaan. Päivällä on tosiaan muita juttuja.

      Porrastettu muuttosysteemi on erittäin järkevä, varsinkin tällaisena aikana. Toivon, että silloin meidän muuttopäivänä ei olisi enää muita muuttajia, ja saisimme muuttaa ihan rauhassa. Johan se tulee kalliiksikin, jos muuttomiehet joutuvat odottelemaan koko ajan hissiä, ja taksamittari raksuttaa.

      Mullakin tuli (jostain kumman syystä) tuo vessassa käynti ekana mieleen. :-D Että jos satun tulemaan vanhoihin maisemiin pyörimään, niin on sitten oma pytty lähellä.

      Hietaniemen hautausmaa olikin yksi hyvistä puolista, jotka Jätkäsaaressa asumisessa tuli ekana mieleen. :-D Ortodoksista hautausmaata en nyt muistakaan, vai olikohan se se, joka on ihan siinä Länsiväylän alkupään vieressä. No tämä selvinnee pian. :-)

      Kiitos onnentoivotuksista. <3 Rupesin tekemään tänään muuttosuunnitelmaa ja kerkesin jo toivomaan, että ois ne laatikot tässä nyt jo, että pääsisin tositoimiin. Mutta työtähän löytyy ilman laatikoitakin, jos vain löytyy halua tehdä... :-D

      Poista
  11. Muuttaminen on aina niin rasittavaa, vielä hyvässä muistissa vaikka olen asunut 15 vuotta samassa asunnossa. Muutin Espoosta Vantaalle ja minulla meni 3 vuotta sopeutua. Nyt en enää muuttaisi takaisin.
    Espoon villi luonto jää teiltä nyt taakse, mutta varmaan mielenkiintoisia seikkailuja on luvassa. Nythän voit katsastaa kunnolla ihanan Hietaniemen hautausmaan!
    Onnea uuteen asuntoon ja voimia muuttoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että olet kotiutunut Vantaalle, vaikka kotiutumisessa vähän kestikin.

      Minulla on viimeisin oma muutto jo päässyt unohtumaan, kun siitä on se 18 vuotta, mutta vanhempien muutto on erittäin tuoreessa muistissa. Se ei ole ollenkaan huono asia, sillä se oli niin painajaismainen projekti, että tämä meidän muutto tuntuu siihen verrattuna ihan hyppelyltä kevätniityllä. Toisaalta mulla on sellainen tunne/pelko, että sitten kun rupean pakkaamaan kamoja, projekti osoittautuukin paljon suuremmaksi kuin olin luullut, ja epätoivo ehtii iskeä moneen kertaan.

      Hietaniemen hautausmaan läheisyys on tosiaan yksi Jätkäsaaressa asumisen hyvistä puolista. Veikkaan, että siellä tulee oleiltua aika paljon. :-) Ja onhan siellä kaupungissa muutenkin paljon katsottavaa – ei ehkä luontoa (toki sitäkin puistojen jne. muodossa), mutta sitten kaikkea muuta. Täytyy vaan yrittää pysyä positiivisena ja keskittää ajatuksensa niihin hyviin asioihin.

      Kiitos, Sari. <3

      Poista
  12. Sama tunne tulee siitä, että kun aurinko paistaa ja kevät tulee ei kaikki voi olla aivan huonosti <3

    Tästä tulee teille uusi jännittävä reissu, kyllä ne laivatkin siellä pian taas seilaa ja pääsette vaikka piipahtamaan Tallinnassa illallisella :) Ja aina on se sauna! Ja ihana parveke, ah!

    Ymmärrän kyllä tuon olon, sillä minullakin on ollut vähän sellainen aina muuttaessani. Että teenköhän nyt tässä virheen, olisiko vain pitänyt pysyä siinä tutussa ja turvallisessa kodissa? Meidän homekodin jälkeen tämä vielä kertaantui, mutta onneksi olemme uskaltaneet muuttaa! Sitä saattaakin huomata ihan uusia iloja uudessa paikassa.

    Hauskoja ovat nuo nallet ikkunoissa! Itseäni on naurattanut kun meillä ikkunassa keikkuu lähinnä tuo kuopus (tavallisimmin ilman vaatteita) kyttäämässä kaikkia ohikulkijoita:D
    Onneksi ei sentään maantasossa olla...

    Mulla on muuten täällä ihan samat harrastukset, seurailen lokkeja parvekkeelta (en ole ihan vielä uskaltautunut ulos, ehkä ensi viikolla sinnekin) ja katson farmia:) On ihanaa todellisuuspakoa sen seuraaminen, hetki Poissa täältä kaikista poikkeusoloista. Sitten kun kuitenkin joudut farmin jättämään niin paljon voimia ja tsemppiä muuttoon! Hyvin se teillä menee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä juttu, miten aurinko vaikuttaakin. Ollaankohan me sellaisia meteopaatteja vai mitä ne nyt on? :-)

      Muistin juuri, että kyllähän niitä laivoja taitaa edelleenkin seilata, tai ainakin viime viikolla näin yhden Tallinnan-laivan. Ja palaavathan ne seilaamaan taas sitten, kun tilanne on joskus normalisoitunut (toivottavasti!).

      Illallinen Tallinnassa kuulostaa hauskalta! :-D Ties mitä ukkeli saa päähänsä, kun satama on niin lähellä... Ja saunasta osaan kyllä iloita, vaikka näin keväällä/kesällä sauna ei olekaan ihan yhtä pop kuin talven kylmyydessä. Mutta siitäkin huolimatta oma sauna on ihana. Ei tartte kytätä perjantaina kellon kanssa, että joko kello on kuusi, ja saunavuoro alkaa, ja sitten saunassa manata edellisiä saunojia, jotka ovat taas jättäneet kaikki ovet (saunasta pukuhuoneeseen) levälleen, ja pukuhuoneessa on yhtä kuuma kuin saunassakin.

      Huh, nämä homekotijutut ovat aina sellaisia, että tunnen syvää myötätuntoa niitä kohtaan, jotka ovat joutuneet jonkin hometalojutun läpikäymään. Onneksi selvisitte siitä!

      Minä kyllä lähden toisaalta tästä ihan mielelläni, sillä mieli janoaa uusia kokemuksia (nyt kun ei pääse matkustamaankaan), mutta sitten on näitä seikkoja, jotka arveluttavat. Kauriit, ketut ja sen semmoiset. :-) Mutta ehkä se oma tuleva koti löytyy taas joskus Espoosta ja palaamme tänne tai ehkä viihdymmekin Jätkäsaaressa niin hyvin, että emme halua lähteä sieltä enää minnekään!

      Teillä onkin ikkunassa vähän erilainen nalle. :-D <3

      Hauska kuulla, että sinäkin seuraat Farmia ja lokkeja. :-) Meidän naapuritalon katolle ilmestyi eilen illallisen aikaan jokin iso ja eksoottinen lintu – joka kuitenkin osoittautui sepelkyyhkyksi. :-D Tulipa otettua kuvia siitäkin. Lintu kuin lintu, kaikki käy.

      Kiitos, Nana, kannustuksesta! <3 Toivottavasti sinäkin pääset jo ensi viikolla ulkoilemaan. :-)

      Poista
  13. Mä olen asunut tässä asunnossa tosi pitkään, mutta olen kyllä päässyt muuttamaan useamman kerran anoppia, ystäviä ja putkiremontin takia omastakin väliasuntoon. Muistan jokaisesta muuttoavusta ja omasta muutosta sen tuskan, kun tietyille asioille ei tahdo löytyä sopivaa muuttolaatikkoa. Ne tavarat sitten pyörivät pitkin poikin ja lopulta ehkä tungettiin johonkin säkkiin. Kukaan ei uudessakaan asunnossa tiennyt mihin nämä jämäpussit ja laatikot piti laittaa ;-)

    Toisaalta muistan miten ihanaa oli muuttaa tähän meidän kotiin. Se taika ei ole haihtunut mielestä vieläkään. Että kyllä muuttaminen voi olla sekä tuskastuttava että ihana asia :D

    Kyllä tuosta muutosta vielä oikein hyvä tulee. Ja sitten se onki jo ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, tiedän niin hyvin tuon tunteen, kun ei tiedä, minne jonkin omituisen muotoisen esineen laittaisi. Tuota tapahtui vanhempien muuttoprojektissa paljon. :-D Ja juuri aamulla pohdin, että miten tuommoinen lattiatuuletinkin tulisi pakata. Ja levypainot ja kahvakuulat, joita voi laittaa maksimissaan ehkä kaksi yhteen laatikkoon, kun ne painavat niin hirveästi. Voi elämä. Kunpa muutettavana olisikin vain vaatteita ja muita helppoja juttuja, jotka saa näppärästi pakattua ja jotka eivät paina juuri mitään.

      Mutta sitä kyllä odotan, että pääsen laittelemaan tavaroita kaappiin ja järjestelemään kaiken ihan alusta asti. Säilytystilaa pitäisi olla uudessa asunnossa ihan kivasti, vaikka sen varaan ei tietysti kannata laskea. :-D Toivotaan, että meilläkin muuton ihanuus vie voiton muuton kamaluudesta.

      Illanjatkoja sinulle!

      Poista
  14. Ymmärrän nuo tunteet hyvin. Itse olen sanomattoman onnellinen, että ehdin hoitaa asuntokaupat, remontin ja muuton ihan kalkkiviivoilla ennen koronaa, kaksi viikkoa ennen kuin rajoituksia alkoi tulla. Huh...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, sulla oli ihan mahtava tuuri! Hieno homma. :-)

      Poista
  15. Onnea muuttoon, ihan mahtavalle alueelle muutatte, ja niin lähelke keskustaa. Miksi muuten luulet ettei mykyinen asuntonne menisi kaupaksi? Tosi kauan olettekim asuneet tuossa kodisanne, en ole ikinä asunut missään noin kauan. Muuttaminen om kivaa mutta myös haikeaa, mutta kiva jäädä odottamaan postauksia uudesta asunnosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ainakin ihan erilainen alue kuin tämä nykyinen. Aikamoinen muutos kyllä, mutta eiköhän tuo lähde sujumaan jollakin tavalla. :-)

      Pelkään, että asunto ei mene kaupaksi ihan tämän koronan takia. Ehkä ihmiset varovat laittamasta rahojaan mihinkään isompaan ja ottamasta lainoja, kun taloudellinen tilanne on nyt niin epävakaa. En minäkään uskaltaisi sitoutua ostamaan uutta asuntoa nyt, kun ei sitä tiedä, miten korona tulee vielä meidänkin talouteen vaikuttamaan.

      Jakselehan Jael. <3 Toivottavasti teillä aletaan kohta jo hellittää rajoituksia.

      Poista
  16. Hyvin siinä käy, ollos huoleton. Mä olen siitä ihan varma. Teillä on nallekin katsomassa perään, että kaikki sujuu.

    Asuntosijoittaminen on nyt aika epävarmaa touhua. Meille tuli jo yhdeltä vuokralaiselta ilmoitus, että ei voi maksaa enää täyttä vuokraa. Seuraavia odotellaan. Työttömyys kasvaa sellaista vauhtia, että olen aika varma, että näitä ilmoituksia tulee lisää.

    Onnea muuttoon! Kiva, että se porrastettiin. Kyllähän vastavalmistuneessa kodissa on oma tuoksunsa ja tunnelmansa. Vähän kuin uunituore auto :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rohkaisusta, Johanna. <3 Kyllä mäkin toisaalta ajattelen, että kaikki järjestyy, mutta toisaalta on hyvä valmistaa itsensä myös huonoimpaan vaihtoehtoon. Jos se sitten toteutuukin, on jo jollain tasolla hyväksynyt asian.

      Nalle on kyllä äärettömän hyvä tsemppaaja ja lohduttaja. Viisas kaveri. <3

      Tämä tilanne koettelee todella monia, ja mitä kauemmin tilanne jatkuu tämmöisenä, sitä vaikeammaksi monen elämä käy. Kunpa olisi taikasauva, jolla voisi taikoa koronan pois maailmasta ja ihmisten elämän takaisin sellaiseksi, millaista se oli ennen koronaa.

      Minä en ole koskaan asunut ihan uudessa asunnossa, joten kokemus on minulle ihan uusi. :-) Uudesta autosta on sen sijaan kokemusta mutta ei enää varsinaista muistikuvaa. Viimeisimmästä kerrastakin kun on jo kohta 16 vuotta. Meillä ei näköjään vaihdeta asuntoja ja autoja kovin usein. ;-D

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3