keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

Yläpiän kuntoottamista

Vietimme pidennettyä viikonloppua Savonlinnassa, ja ukkelikin tapasi vanhempani melkein kahden vuoden tauon jälkeen. Paljon kaikenlaista on ehtinyt muutamassa vuodessa tapahtua – ihmiset ovat vanhentuneet ja paikat vaihtuneet – mutta jollakin omituisella tavalla kaikki oli kuin aina ennenkin.

Nyt kun vanhemmat asuvat Savonlinnassa eivätkä enää Pohjois-Karjalassa, on pitänyt unohtaa kuutostie ja opetella ajamaan uutta reittiä Lahden, Mikkelin ja Juvan kautta. En pidä kyseisestä tiestä yhtään, ja varsinkin Mikkelin ja Juvan välinen osuus tietöineen ja viidenkympin nopeusrajoituksineen raastaa hermoja. Alkumatka Heinolaan sujuu tosin varsin kivuttomasti, koska Heinolaan asti saa posotella moottoritietä, mutta sitten alkaa se kidutus. 

Matkan varrella on kaksi komeahkoa siltaa, jotka sain jopa kuvattua tällä kertaa.

Tähtiniemen silta Heinolassa. On muuten Suomen toiseksi pisin silta (924 metriä) Raippaluodon sillan jälkeen.


Vihantasalmen silta.

Koska vanhempien asunto on neljälle ihmiselle vähän turhan pieni, vietimme ukkelin kanssa yöt hotellissa Savonlinnan keskustassa, mutta päivät vietimme vanhempien luona. Savonlinna näyttäytyikin tällä reissulla hieman eri näkövinkkelistä kuin aiemmin, sillä en ole ollut Savonlinnassa aiemmin tällä lailla "turistina". Sisko perheineenhän asuu myös Savonlinnassa, joten kaupungissa on tullut kyllä muuten pyörittyä.

Näkymä hotellin ikkunasta.

Lauantaiaamuna paistoi aurinko.



Savonlinna tuntui näin talvella varsin hiljaiselta, ja tuli pohdittua sellaistakin, miten paikalliset yritykset, esimerkiksi torikauppiaat, ravintoloitsijat ja hotellit, pärjäävät, kun talvella on hyvin vähän tai ei lainkaan toimintaa, ja kesän matkailusesonki on kuitenkin varsin lyhyt.

Kesää odotellessa...
 



Saliturismiakin tuli taas harjoitettua, kun bongasin netistä, että yhdelle salille (Kristalli Sportiin) saattoi ostaa netistä kertakäynnin. Käynti maksetaan netissä pankkitunnuksilla tai luottokortilla, minkä jälkeen saa sähköpostiinsa PIN-koodin, joka toimii ovikoodina. PIN-koodi näppäillään oven pielessä olevaan laitteeseen, ja sen jälkeen ulko-oven pitäisi aueta.

Moni sali päältä... ööh, ruma.


Systeemi kuulosti niin yksinkertaiselta, että se tuntui suorastaan epäilyttävältä. Oli siis mentävä kokeilemaan, toimisiko homma oikeasti – ja toimihan se. Miten ihminen voikin tulla niin onnelliseksi moisesta asiasta kuin siitä, että jossakin pääsee treenaamaan näin helposti. Yleensähän satunnaisen kertakävijän on osutettava käyntinsä sellaiseen aikaan, että salin vastaanotto on auki, joten on aivan mahtavaa, että kertakävijäkin pääsee treenaamaan näin vaivattomasti. Kaiken lisäksi PIN-koodilla pääsee sisään kello 5.00–24.00, joten itselle sopiva aika löytyy varmasti. (Tämä ei ole maksettu mainos, kuten ei mikään muukaan tässä blogissa. Olen vain niin iloinen moisesta palvelusta, että sitä on pakko kehua.)  

Toiminnallisen harjoittelun porraskäytävä.
Vaikka Savonlinnassa on tullut pyörittyä, ravintola Waahdossa ei ole tullut koskaan aiemmin käytyä. Nyt tuli korjattua tämäkin virhe.

Menu Waahto piti sisällään seuraavaa: 

Etanoita valkosipuli-aurajuustovoilla ja talon leipää.
Marmorihärkää, chorizoperunaa ja chimichurrikastiketta.
Suklaabrownieta, suklaanamelakaa ja kahvimoussea.
Jälkiruoka oli (anteeksi vain) hieman epäilyttävän näköinen, mutta onneksi maku on se, mikä ratkaisee. 😀

Yksi viikonlopun odotetuimmista tapahtumista olivat Nallen 20-vuotissynttärit. Oikeastihan Nalle täytti 20 vuotta jo joulukuun alussa, mutta koska elämä oli joulukuussa yhtä kaaosta, emme ehtineet viettää synttäreitä silloin.


Mukana menossa oli tietysti myös paras kaveri Enska.

Olen kirjoittanut aiemmin Nallen elämäntarinankin, ja se löytyy täältä. Vaikea uskoa, että tuostakin kirjoituksesta on jo kuusi vuotta!
 
Viikonloppu oli oikein mukava, mutta paluu arkeen oli vähän karu, sillä kotimatkalla alkoi hirvittävä päänsärky, joka jatkuu edelleen. Onneksi särkylääke sentään helpottaa oloa. Kuvaannollista päänsärkyäkin on ollut viime päivinä, sillä blogiin on alkanut tulla taas monen vuoden tauon jälkeen runsaasti roskapostikommentteja. Roskapostikommentit ärsyttävät ihan suunnattomasti, enkä voi mitenkään ymmärtää, mitä joku kuvittelee niillä oikein saavuttavansa. Laitoin jo sanavahvistuksen (joka nykyään tarkoittaa sitä, että kommentoidessa pitää klikata kommenttilomakkeessa näkyvää ruutua, jotta Blogger tietää, ettei kommentoija ole robotti) päälle, mutta se ei ole estänyt roskapostikommentteja tulemasta. Jos roskapostikommentit eivät lopu, pitää kai ottaa kommenttien valvonta käyttöön. En kuitenkaan haluaisi millään tehdä sitä, sillä kommenttien valvonta on minusta niin käyttäjäepäystävällinen piirre blogissa. Ymmärrän sen toki, jos bloggaaja saa paljon kuraa niskaansa.

Vielä loppuun pitää ihmetellä nykyistä aikakauslehtitarjontaa. Ukkeli on pysähtynyt muutaman kerran kaupassa aikakauslehtihyllyn eteen tutkimaan, löytäisikö hän jotain kiinnostavaa luettavaa, ja minäkin olen tullut siinä samalla silmäilleeksi lehtiä. Tällä viikolla törmäsin tällaiseen lehteen:

Siis oikeasti?
Minäkin taidan olla kerrankin oikein ajan hermolla, kun en harrasta lentämistä. Väliäkö sillä, että lentämättömyys johtuu meidän kohdalla olosuhteiden pakosta. 😆 Eipähän tarvitse ainakaan tuntea lentohäpeää – vaikka en tosin ole tuntenut sitä tähänkään asti. Huono ihminen.

16 kommenttia:

  1. Olen itse miettinyt samaa asiaa useinkin: miten pikkukaupunkien yritykset oikein pärjäävät talvisin; noita sunkin kuvia kun katsoo, niin on kyllä niin autiota! Niillä täytyy kyllä olla jotain muuta toimintaa talvisin!

    Ihana Nalle-tarina, en ollutkaan sitä koskaan käynyt lukemassa. Niin ja tervetuloa pidemmäksi aikaa takaisin tälle suunnalle, en ole muka ehtinyt (lue: saanut aikaiseksi) käydä kommentoimassa paria viime postaustasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siltä minustakin tuntuu, että yrityksillä on pakko olla jotain muuta toimintaa kesätoiminnan lisäksi. Eihän mikään yritys voi tehdä muutamassa kuukaudessa sellaista tulosta, että sillä eläisi koko loppuvuoden. Tai mistä minä tiedän, voihan niin ollakin. :-)

      Kiva, että kävit tutustumassa Nallen tarinaan. <3 Nalle lähettää kovasti terkkuja ja toivoo, että siellä ovat kiireet jo vähän hellittäneet. Ja ihan sama mulla, että joskus elämän melskeessä ei vain ehdi tai jaksa lukea blogeja. Tunnen siitä vähän syyllisyyttäkin, sillä bloggaaminen (ainakin ilman kaupalisuutta) tuntuu olevan uhanalainen laji, ja omia lajitovereita pitäisi aina muistaa kannustaa. :-) Mukavaa viikon jatkoa! <3

      Poista
  2. Onnea Nallelle!!
    Tuo marmoriharka maistuisi minulle nyt kylla, kauhea nalka enka tuonut tarpeeksi evaita toimistolle tanaan. Painokin on mokoma noussut pari kiloa sen jalkeen kun aloitin kuntosalitreenauksen joulukuun alussa. Onkohan se lihasta vai annanko itselleni luvan syoda liikaa tuon salitouhun verukkeella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nalle kiittää kovasti! <3 Alkaa jo pikkuisen tuo ikä näkyä Nallen ulkomuodossa, mutta mieli on vielä kovin nuori. :-)

      Nälkäisenä on kyllä kamala katsoa ruokien kuvia. Toivottavasti sait jotain syödäksesi!

      Voi hyvinkin olla, että olet saanut lihasta, mutta saattaahan se olla niinkin, että ruoka maistuu paremmin, kun kulutus on lisääntynyt. Mulla saattaa olla joskus raskaiden maastavetojen jälkeen ihan hirvittävä nälkä vielä seuraavana päivänäkin. Mukava kuulla, että aloitit salitreenin! Tsemppiä kovasti jatkoon!

      Poista
  3. Hyvä hyvä, meidän silta! Oli muuten valmistuessaan Suomen pisin. Me on ajettu Savonlinnan läpi joskus, mutta ei varsinaisesti sen tarkemmin koskaan olla kaupunkia tutkiskeltu.
    Aika ovela toi salilla oleva treenausrappusysteemi. Ja tosiaan hieman epäillyttävän näköinen, tosin varmasti maistuva jälkkäri.

    Onnea Nallukka! Nuorekas parikymppinen näyttäisi olevan. Ja niin makoisan näköinen kakkukin... Toivottavasti Enskallekin riitti.

    Mä en oo saanu blogiin roskapostikommentteja, mutta välillä jotain ihme käyntipiikkejä Italiasta ja viime aikoina Venäjältä. Ärsyttää, kun vääristävät tilastoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistankin aina Heinola ohi ajaessani, että Menninkäinen asuu täällä. :-) Sitä en tiennytkään, että tuo silta on ollut joskus Suomen pisin. Hyvä te!

      En ole nähnyt missään salilla ennen tuollaista treeniportaikkoa. Mahtava idea kyllä! Tosin mun pitäisi ensin ehkä vähän rapsutella aivonystyröitä, että mitähän täällä voisi tehdä (muuta kuin juosta rappuja ylös ja alas).

      Nallukka kiittää onnitteluista. :-) Kaveri ei ole enää niin pörröinen kuin joskus "lapsena", mutta kukapa muukaan sitä säilyisi vuodesta toiseen yhtä freesinä. Enskalle riitti hyvin kakkua. Mun piti tehdä ensin kakku itse, mutta koska olen niin laiska leipoja, en sitten jaksanutkaan, ja kaupan kakku sai kelvata. Ukkeli tosin ehdotti, että olisin ostanut pienen marjapiirakan, "kun nallekin on pieni", mutta minä totesin, että syöjät ovat isoja, joten tarvitaan iso kakku. :-D

      Enpä tiedä, mistä minunkin kommenttini mahtavat tulla. Todella ärsyttäviä tuollaiset epämääräiset blogikävijät.

      Poista
  4. Paljon Onnea Nallukalle lähettävät Hertta- ja Hermanni-Nallet. He ovat vielä vilkkaita lapsukaisia 6- ja 5- vuotiaita. Ihanat synttärit olette viettäneet.
    Meille on jäänyt näin länsisuomalaisina Savonlinna vieraaksi. Mukavaa näin sinun välityksellä tutustua kaupunkiin. Olen muutenkin säännöllisesti seurannut mielenkiintoista blogiasi vaikka kommentointi on jäänyt. Olemme päässeet tutustumaan välitykselläsi upeisiin paikkoihin, kiitos siitä. Kiva että olet jaksanut jatkaa blogiasi epämääräisistä kommentoijista huolimatta.
    Hyvää viikon jatkoa Sinulle Satu , Ukkelillesi, Nallukalle, Enskalle ja velipojille. Terveisin Reija Nalleineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nalle iloitsee täällä kovasti saamistaan onnitteluista ja kiittää lämpimästi Herttaa ja Hermannia. :-)

      Onpa mukava kuulla, että olet jaksanut lueskella blogiani. <3 Kiitos myös kommentistasi! Bloggaamisessa on huonot puolensa (kuten nuo epämääräiset kommentit), niin kuin monessa muussakin asiassa, mutta onneksi hyvät puolet kumminkin voittavat. Eikä vähimpinä te ihanat lukijat!

      Hyvää viikon ja kevään jatkoa myös sinulle ja nalleillesi sinne Länsi-Suomeen! Länsi-Suomi on taas jäänyt minulle vieraammaksi kuin Itä-Suomi, joten pitäisi kai joskus tehdä täsmäisku sinne suunnalle ja perehtyä alueeseen. Ja sinnekin pääsisi lentämättä. ;-D

      Lämmin rutistus Hertalle ja Hermannille!

      Poista
  5. Jouluna istuin junassa 6 tuntia 🤢 ennemmin lennän niin pääsen nopeammin perille.
    Kesällä tulee ylitettyä Raippaluodon silta taas pariin kertaan kun mennään lomalla Vaasaan 👏👏
    Kivaa viikonloppua huomenna 💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, 6 tuntia junassa. Mulle oli jo neljän tunnin junamatka vanhemmille koettelemus. Nyt junamatkailu muuttuu entistä vaikeammaksi, kun pitäisi vaihtaa Parikkalassa kiskobussiin. Eli täytyy varmaan käyttää jatkossakin vain autoa...

      Nyt piti oikein googlettaa, että missä se Raippaluodon silta oikein on. Onpa noloa tunnustaa, mutta kuvittelin sen olevan jossain Oulun lähellä. No ei mennyt kuin muutama sata kilometriä vikaan. :-)

      Siullekin kaikin puolin mukavaa viikonloppua! <3

      Poista
  6. Onnea nallukalle! Hienoa palvelua salilta. Heh, ajattelin samaa tuosta jälkiruoan ulkonäöstä.. Kivaa torstaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nallukka kiittää! Ja lähettää myös terveisiä Mortille, vaikka hää pelkääkin koiria... Mutta välimatkaa on sen verran, että terveiset uskaltaa sentään lähettää. :-D

      Tosiaankin hyvää palvelua salilta. En panisi pahakseni, jos tuommoinen käytäntö yleistyisi, vaikka ymmärrän kyllä, että satunnaiskävijät eivät ole taloudellisesti kuntosaleille varmaan kovinkaan kannattavia.

      Mukavaa torstain jatkoa sinullekin!

      Poista
  7. Tosi kauniin näköistä, en ole koskaan ollut Savonlinnassa. Roskaposti on tosi ärsyttävää, ja google yleensä osaa aika hyvin suodatella niitä pois, mutta aina välillä repsahtaa ja tulee niitä roskakommentteja ja posteja. Ihanaa että Nalle tapasi vanhan kamunsa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No toivottavasti pääset joskus käymään Savonlinnassa. Siellä on kaunista varsinkin kesäisin, ja Olavinlinna on komea.

      Nallen ja Enskan jälleennäkeminen on aina yhtä riemuisa. ;-)

      Poista
  8. Paljon onnea Nallelle, on ohittanut tärkeän merkkipilarin!

    Minulle Savonlinna on aina vaan kesäkaupunki; no ehkä voisi käydä siellä talvellakin katsomassa muuttuuko mielikuvani siitä. Kesää odotan kovasti täällä Varsinais-Suomessa, mutta sitä ennen pääsen hiihtämään Lappiin! Tämä ns. talvi eli kolmen kuukauden marraskuun ottaa kyllä koville.

    Toivottavasti olet päässyt nyt taas eroon päänsärystä. Se on rasittavaa. Minua vaan aivastuttaa kun nämä siitepölyallergiat ovat vaivanneet jo pari-kolme viikkoa. Onneksi katupölyä on nyt paljon vähemmän kuin muulloin, kun kadut ovat olleet sulana melkein koko ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Nallen puolesta! On jo iso mies. :-)

      Mulle taas Lappi on enemmän kesäpaikka kuin talvipaikka. On kyllä ollut monesti mielessä, että pitäisi käydä ihastelemassa talvista Lappia, mutta se lumen määrä ja kylmyys... Mutta hyttyset eivät ainakaan vaivaisi! :-D Mietinkin muuten taannoin, että mitenköhän sinä olet päässyt tänä talvena hiihtämään, kun lumitilanne (siis täällä etelässä) on ollut mikä on. Mukava, että pääset kunnon hiihtoreissulle!

      Päänsärky loppui eilen, mutta oli kyllä elämäni kamalin päänsärky, vaikka ei mulla kyllä olekaan oikeastaan koskaan minkäänlaista päänsärkyä. Heti kun särkylääkkeen vaikutus loppui, kipu oli ihan sietämätön. Oli ilmeisesti jonkinlainen niskaan liittyvä juttu (jonkinlainen lihasjumi?), kun vielä eilen pään kääntäminen vasemmalle oli mahdotonta, kun niskaan sattui niin hemmetisti.

      Tsemppiä sinulle! En tiedä, milloin siitepölyallergiat tavallisesti alkavat, mutta tänä vuonna ovat alkaneet varmasti huomattavasti aikaisemmin kuin muina vuosina.

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3