sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Yrittänyttä ei laiteta

Ukkeli lähti tänä aamuna Boliviaan, ja täytyy myöntää, että on pikkuisen orpo olo. Pärjään Medellínissä ihan varmasti yksinkin (pärjään missä tahansa), mutta tuntuu kyllä aika yksinäiseltä varsinkin näin illalla. Mutta enköhän minä tähänkin pian totu, ja tuleehan se ukkeli sieltä kuun vaihteessa takaisin.

Medellínissä on samantyylinen kaupunkipyöräsysteemi kuin Helsingissäkin. Olen katsellut kaupunkipyöriä jo pitkään kaihoten ja haaveillut, että voi kun minäkin pääsisin ajamaan sellaisella.

Kaupunkipyöräasema San Antonion metroaseman lähellä.

Kaupunkipyöriä liikenteessä! Miekin tahon!
Kaupunkijoogaa olisi myös kiva kokeilla (ei tosin tällä selällä, mutta joskus myöhemmin). Yhdellä on näköjään ihan omat joogat menossa.

Kaupunkipyörien lainaamiseksi tarvitaan Cívica-kortti, joka on eräänlainen matkakortti. Cívicalle ladataan arvoa, ja kortti käy maksuksi suuressa osassa liikennevälineitä. Kortilla saa muitakin etuja, ja minua houkutti erityisesti mahdollisuus käyttää kaupunkipyöriä, vieläpä ihan ilmaiseksi! Kun Cívica-korttikaan ei maksa mitään, kaupunkipyörien käyttö ei siis maksa peson pesoa. Aika huikeaa minusta.

Cívica-kortin saadakseen ei tarvitse olla kaupungin asukas, vaan kortin voi saada kuka tahansa, turistikin. Olen käynyt jo pari kertaa San Antonion aseman palvelupisteen liepeillä ajatuksena hakea korttia, mutta siellä on ollut aina niin hirveä jono, etten ole jaksanut jäädä jonottamaan. Palvelupisteitä, joilta kortin voi saada, on vain neljällä metroasemalla, ja olen ajatellut San Antonion asemalla olevan aina niin paljon väkeä siksi, että se on risteysasema. 

Viime viikolla päätin olla ovela ja mennä kaikkein kauimmaiselle palvelupisteelle Niquíaan. Niquía sijaitsee metrolinjan pääteasemalla Medellínin pohjoisosassa, ja ajattelin, että sinne ei varmasti kukaan eksyisi. Siellä ei varmaankaan tarvitsisi jonottaa kauaa.

Heh heh.

Sinne vaan jonon perälle.
Ihmismäärästä huolimatta päätin käydä jonottamaan. Kun olin kerran tänne asti lähtenyt, niin nyt jonottaisin niin kauan, että saisin sen perhanan kortin! En varmasti antaisi periksi, vaikka henki menisi.

Niquíassa on jo huomattavasti vähemmän asutusta, ja vuoretkin ovat metsäisempiä (jos kuvasta saa mitään selvää).

Koville se otti, ja kaksi tuntia sain jonottaa, mutta sitten minun vuoroni vihdoin tuli.

Ei ole todellista! Edessäni on enää yksi ihminen!
Minulla oli vielä tuolloin se kipulääkekuuri meneillään, ja toisesta lääkkeestä tuli minulle melkein kaikki mahdolliset haittavaikutukset pahoinvoinnista turvotukseen. Tuon kahden tunnin jonottamisen seurauksena jalkani turposivat niin hirveästi, etten meinannut pystyä kävelemään.

Mutta sepä ei haitannut, sillä minulla oli nyt ikioma Cívica-kortti. 😊


Cívica-kortin saamisen jälkeen metrolla matkustaminen on ollut niin helppoa, kun ei tarvitse aina jonottaa lippuluukulle ja ostaa kertalippua. Nyt voin vain vilauttaa Cívicaa kortinlukijalle ja säästää aikaa ja rahaa (Cívicalla matkustaminen tulee hieman halvemmaksi kuin kertalipuilla).

Pelkällä Cívica-kortilla ei kuitenkaan vielä pääse kaupunkipyörän ohjaksiin. Seuraavaksi piti täyttää netissä Encicla-kaupunkipyörähakemus ja jäädä odottelemaan sähköpostia, jossa ilmoitettaisiin hakemukseni hyväksymisestä. Hyväksymisilmoituksen jälkeen oli vielä mentävä Enciclan toimistoon aktivoimaan Encicla-lupa Cívica-korttiin. Hieman petyin kuullessani, että Encicla-lupani olisi voimassa vain kahdeksan päivää kerrallaan, ja sen jälkeen minun pitäisi tulla taas Enciclan toimistoon aktivoimaan lupa uudestaan. En tullut kysyneeksi, mistä moinen johtuu, mutta luulen, että turisteille myönnetään Encicla-oikeus vain kahdeksaksi päiväksi kerrallaan. (En hakenut kaupungin asukkaan lupaa, koska hakemukseen olisi pitänyt liittää sähkölasku tai vastaava, jolla todistaa asuvansa kaupungissa, eikä meillä ole sellaisia lappuja.)

Tänään koitti sitten suuri päivä, kun pääsin kokeilemaan kaupunkipyöräilyä ensimmäisen kerran.

Siellä niitä pyöriä on - ja kohta yksi noista on minun!
En ole koskaan kokeillut kaupunkipyöriä Suomessa tai missään muuallakaan siitä syystä, että en ole uskaltanut. Pyörän lainaaminen ja palauttaminen ovat kuulostaneet minusta niin monimutkaisilta prosesseilta, että niiden kanssa voi mennä mikä tahansa pieleen, ja mitä enemmän on mahdollisuuksia tunaroida, sitä todennäköisemmin meikäläinen tunaroi. Piti tulla näköjään Kolumbiaan asti ajelemaan kaupunkipyörillä! Ilmeisesti kun tarpeeksi paljon jotakin haluaa, on valmis tekemään mitä tahansa asian hyväksi.

Olin katsonut netistä etukäteen videon, kuinka pyörä lainataan, ja systeemi oli vaikuttanut ilahduttavan yksinkertaiselta. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että oli toimittava todella ripeästi: kun on näppäillyt automaatilla oman tunnuslukunsa, on vain 20 sekuntia aikaa mennä oikean pyörän luokse ja irrottaa pyörä telineestä. Kun en tiennyt, missä minkäkin numeroinen pyörä oli, sain juosta melkoista rallia pyörältä toiselle. Ensimmäinen lainaus onnistuikin vasta kolmannella yrittämällä. 😅 Oivallista piilokameramatskua!

Sitten vain menoksi!
Medellínissä on viitisenkymmentä kilometriä pyöräteitä, ja päätin vain lähteä ajelemaan pitkin yhtä pyörätietä, vaikka en tiennytkään, mihin se veisi. Liikenteen seassa ajaminen ei nimittäin hirveästi houkutellut, kun en ollut vielä sinut pyörän kanssa, enkä osaa tulkita kaikkia kolumbialaisia liikennemerkkejäkään. Miten ne ovatkin niin erinäköisiä kuin Suomessa? Kuinka en ollut kiinnittänyt autolla ajaessani asiaan huomiota? Ensimmäisissä liikennevaloissa sentään tajusin, että pyörässä ei ollut jalkajarruja ollenkaan. Olipa hyvä, että asia tuli ilmi niinkin varhaisessa vaiheessa.

Vitsit, mikä baana pyöräillä!

Kulttuurikeskus.
Kaupunkipyörissä on semmoinen puute, että niillä ei voi ajella miten pitkiä aikoja huvittaa, vaan ainakin täällä Medellínissä yhtä pyörää saa käyttää korkeintaan tunnin. Ajaminen olikin melkoista kellon kyttäämistä, kun pelkäsin ylittäväni sallitun ajan (vaikka oli kulunut vain kaksi minuuttia siitä, kun olin katsonut kelloa edellisen kerran).

Jossakin vaiheessa huomasin, että pyörässä oli vaihteetkin. Vaihteet eivät kuitenkaan toimineet kunnolla, vaan aina kun vaihdoin vaihteen isommalle, vaihde meni itsestään hetken päästä takaisin pienemmälle. Minua alkoi ärsyttää, ja päätin hankkiutua pyörästä eroon. Palauttaisin pyörän jollekin Encicla-asemalle ja ottaisin sieltä toisen pyörän. Samalla saisin näppärästi tunnin lisäaikaakin.

Pian huomasinkin Encicla-aseman ja kurvasin tyhjän telineen eteen. Ensimmäinen pysäköinti ei jostain syystä onnistunut, mutta toisella sain jo pyörän lukkiutumaan telineeseen. Telineessä on valo, jonka pitäisi ruveta vilkkumaan vihreänä, jos pyörä on palautettu onnistuneesti, mutta minun valoni vilkkui sinisenä. Mitä ihmettä? Yritin saada pyörän irti, mutta eihän se enää lähtenyt, eikä minkäänlainen pyörän liikuttelukaan muuttanut valoa sinisestä vihreäksi.

Paniikkihan siinä meinasi iskeä. Nyt saisin varmaan varkaussyytteen, kun olin jättänyt lainaamani pyörän palauttamatta! Menin seisoskelemaan lainausautomaatin eteen ja yritin miettiä, mitä minun pitäisi tehdä.

Samassa automaatille tuli mies, joka oli tulossa lainaamaan pyörää, ja rupesin selostamaan tilannetta hänelle. Miksi valoni ei ole vihreä, vaikka sen pitäisi olla? Auta, pliis!

Mies pyysi minua kirjautumaan tililleni, jotta näkisimme, oliko minulla avoimia lainoja. Koska niitä ei ollut, palautus oli siis kumminkin onnistunut. Jippii!

Keräsin hetken voimia ja tutkiskelin pyörien numeroita, jotta tietäisin vähän, missä minkäkin numeroinen pyörä sijaitsee. Toivoin nimittäin, että saisin oikean pyörän irrotettua heti ensi yrittämällä siinä kahdessakymmenessä sekunnissa. Etukäteisvalmistautuminen ei kumminkaan auttanut, sillä pyörät eivät olleetkaan numerojärjestyksessä, vaan neljäntoista ja viidentoista jälkeen tulivatkin numerot 34 ja 35. Ei ole todellista. Pienen rallin jälkeen sain kuitenkin taas yhden pyörän irrotettua, ja matka saattoi jatkua.
 
Mitäs me pyöräilijät.


Pyörätie keskellä tietä.


Heti pyörän päälle hypättyäni tajusin, että satula oli vinossa. En kuitenkaan jaksanut pysähtyä oikaisemaan satulaa, joten ajelin hyvän matkaa melkein sivuttain istuen. Lopulta oli kumminkin pakko käyttää yksi pitkä liikennevalotauko hyväkseni ja suorittaa satulan korjaustoimenpiteitä.

Pyörätiet aiheuttivat välillä hämmennystä, sillä ne saattoivat loppua kuin seinään. Kun en tajunnut, jatkuiko pyörätie mahdollisesti risteyksen jälkeen jossakin vai loppuiko se kokonaan, siirryin suosiolla ajelemaan autojen sekaan. Eivät autot kai päälle tulisi, jos pysyttelisin tien oikeassa laidassa.

Haastetta peliin. Mutkia pyörätiessä! Pimeällä tämä olisi varmaan kiva.


Kun vajaat pari tuntia myöhemmin sain pyörän parkkeerattua onnistuneesti (ja valokin vilkkui vihreänä!), tunsin ajaneeni ainakin 50 kilometriä.

Ihan ite parkkeerasin. Kattokeehan nyt.

Minusta on nyt alkanut tuntua siltä, että minulla ei ole hirveän suurta tarvetta päästä uudelleen kaupunkipyörän selkään. Kaupunkipyöräily taitaa olla aivan liian jännittävää touhua minulle.

Minun piti kirjoittaa vielä eksoottisten hedelmien retkestä, jolla olin mukana tällä viikolla, mutta eiköhän tässäkin ollut tarpeeksi. Unikin alkaa painaa jo silmäluomia.

Loppukevennykseksi vielä kumminkin laihdutuspuku, jonka näin tällä viikolla kaupassa.


Tämä siis puetaan päälle saunaan, ja kun hiki lentää, painokin putoaa. Varmasti tulee pysyviä tuloksia. 😆

26 kommenttia:

  1. Oli niin monimutkaista, että olisin suosiolla jättänyt tuon pyöräilyn väliin. Kääk! Uskallatko ajaa autollakin tuolla? Olet kyllä rohkea nainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no niin minäkin olisin ehkä jättänyt välistä, jos olisin etukäteen tiennyt, miten vaikeaa tuo on.

      Autoilu oli loppujen lopuksi paljon helpompaa kuin pyöräily. Eikä tarttinut haistella pakokaasuja!

      Poista
  2. Kiva oli olla mukana pyöräreissulladi.. Ja kätevä tuo kortti.Täällä on ollut vihreät💚kaupunkipyörät ko vuosia, ja niiden käyttämiseen tarvitaan luottokorttia. Tosin nut on joku uusi yritys jolla erilaiset pyörät mutta en tunne sen toimintaa. Medellin vaikuttaa kyllä tosi mukavalta kaupungilta,mutta silti.. ten cuidado.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pyöräilyseurasta. :-) Ooh, vihreät kaupunkipyörät ovat varmasti kivan näköisiä. Ne Helsingin keltaiset Alepa-pyörät ovat minusta ihan hirveän rumia. Se on muuten yksi syy, miksi en ole innostunut kaupunkipyöräilemään Helsingissä. ;-D

      Kiitos, Jael, muistutuksesta. <3 Yritän kyllä olla varovainen, varsinkin nyt kun ei täällä ole edes ketään, joka kaipaisi meikäläistä, jos jotain sattuu.

      Poista
  3. Siis 20s aikaa löytää oikea pyörä?! Jopas on lyhyt aikaikkuna :(

    Minä en ole ajanut ikinä kaupunkipyörällä. Kaverini ihastui niihin viime kesänä ja kävi ajelemassa Kaivarin rannalla useamminkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 20 sekuntia on kyllä ihan järkyttävän lyhyt aika! Tosin ihmettelin, miksi eri ihmisillä näytti olevan eri pituisia aikoja löytää pyörä. Yhdelläkin vähän vanhemmalla miehellä, joka lainasi kaupunkipyörää ensimmäistä kertaa ja jota minä neuvoin, että kuinka automaattia käytetään (minä kun olin varsinainen konkari :-D), näytti olevan 30 sekuntia aikaa hakea pyörä. Omituista.

      Mukavaa sunnuntaita!

      Poista
  4. Aikas seikkailu! Vaatii varmasti vähän totuttelua, että lainaussysteemin kaikki kommervenkit tulisivat tutuiksi. Onnittelut rohkeudesta, että ainakin kokeilit :-)
    Amsterdamissa totesin monta kertaa, että pyöräily on kaupungissa varmasti kätevä tapa siirtyä paikasta A paikkaan B. Matkalla ei kyllä ehdi sitten seurata mitään muuta kuin liikennettä, joten tykkäsin kävelystä ja julkisista liikennevälineistä paljon enemmän. Kaupunkien laitamilla ja laidunten vierustaa oli sitten hauska viilettää fillarillakin hyviä pyöräteitä pitkin.
    Lisää reippaita päiviä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäinkin miettimään, että luovutankohan liian helpolla, jos jätän pyöräilyn tuohon yhteen kertaan. Nyt kun olen kokenut jo melkein kaikki mahdolliset vastoinkäymiset, ehkä seuraava pyöräilykerta olisi jo paljon helpompi. :-)

      Tuo on kyllä totta, että pyöräillessä ei ehdi seurata mitään muuta kuin liikennettä. Olin etukäteen kuvitellut, että näkisin siinä matkalla enemmänkin ja ottaisin paljon enemmän kuvia, mutta kaikki energia meni liikenteeseen ja ajamiseen keskittymiseen.

      Kaunista talvipäivää sinulle!

      Poista
  5. Kuten Jael sanoi, kiva oli olla pyöräilemässä. Sain taas tämän äiti-vaihteen päälle, niin pyöräilitkö kypärä päässä ? Kuvissa näkyi enemmän paljaspäisiä kuskeja. En ole ikinä noita kokeillut, tsidan olla vähän arkajalka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava, että olit mukana! :-)

      No eihän mulla mitään kypärää ollut. Kävi tosin jossakin vaiheessa mielessä, että sellainen olisi hyvä olla, mutta kun kypärä ei tule pyörän mukana, en viitsinyt ostaakaan sellaista. Jos innostun pyöräilystä enemmän (mitä kyllä epäilen), lupaan hankkia kypärän. :-)

      Poista
  6. Mä olen täälä käyttäny noita kaupunkipyöriä ,pyörien parkkipaikalle mahtuu tietty määrä pyöriä , kun liikun paikasta toiseen niin pitää katsoa netin kautta onko vapaata paikkaa siinä kohteessa mihin olen menossa .Tosi käteviä .......hyvää viikonalkua !💌

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin pyöräparkkien tilanne näkyy netissä reaaliaikaisena, mutta täällä se taitaa mennä niin päin, että pitää katsoa, onko siellä paikassa, josta haluaa pyörän lainata, yhtään pyörää paikalla. Varsinkin arkipäivinä kaupunkipyörät näyttävät nimittäin olevan varsin kysyttyä kamaa. Ja sunnuntaisinhan niitä ei voi edes lainata, ja lauantainakin lainausaika päättyy neljältä. Keräävät kai sitten kaikki pyörät sunnuntaiksi pois. Aika outoa minusta, koska sunnuntaina monella olisi varmasti aikaa pyöräillä, mutta ehkä nuo on tarkoitettu enemmän työmatkalaisten ja sen sellaisten käyttöön.

      Mukavaa viikkoa sinullekin! <3

      Poista
  7. Ja sitten suomalaisille nauretaan heidän tavastaan jonotella kiltisti asioita :-)

    Kattelin viime kesänä Kouvolassakin noita kaupunkipyöriä. Lainaukseen vaaditaan erillinen sovellutus puhelimeen ym. Tosi monimutkaiselta kuulostavaa asiaa. En tarkemmin muista sitä lainaus aikaa... Mutta tuo kuullostaa oudolle että lainaus aika on vaan tunnin. Mitä jos et olisi lähimaillakaan seuraavaa pyöräparkkia ajan umpeuduttua!? Ja todella outoa tuo ettei sunnuntaina voi pyörää lainata. Muuten varmaan kaupungin ruuhkassa pyörällä voi saavuttaa määränpäänsä nopeammin kun autolla. Mutta todellakin vaatii valppautta, eikä nähtävyyksien syynäilyä :-) Maaseutu asia erikseen.

    Harmillista, että Ukkeli reissussa! Ja toi laihdutus puku on melko karu ;-)

    -?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sanoa, että olen ollut todella yllättynyt siitä, miten kiltisti täällä seisotaan jonossa. Intiassahan esimerkiksi ei oikein maltettaisi odottaa vuoroaan, vaan ohi pitäisi päästä keinolla millä hyvänsä. :-/ Mutta tuonkin parituntisen aikana kaikki odottivat rauhassa vuoroaan, ja joku saattoi käydä välillä jossain (vessassa?) ja palata sitten taas omalle vanhalle paikalleen, eikä kukaan sanonut mitään. Kolumbia on siis varsin hyvä paikka jonottaa. :-D

      Ooh, en tiennytkään, että kaupunkipyöriä on Kouvolassakin! Hyvä juttu! Paitsi että erillinen sovellus kuulostaa taas vähän vaikealta.

      Kävin googlettamassa Helsingin kaupunkipyöriä, kun muistelin, että lainausaika olisi ollut Helsingissä vieläkin lyhyempi kuin tunnin, ja oikein muistin: lainausaika on siellä vain 30 minuuttia! Mitä ihmettä pyörällä ehtii tuossa ajassa tehdä?! Muuta kuin irrottaa sen telineestä. :-D Toki pyörän saa vaihtaa ajan päätyttyä toiseen, ja aikaa saa sillä tavalla pidennettyä, mutta on se nyt aikamoisen rasittavaa, kun joutuu koko ajan kyttäämään kelloa ja pyöräparkkeja. Minua ainakin ahdistaa sellainen ihan suunnattomasti. Parempi vissiin vaan kävellä. :-D

      Minustakin on tosi outoa, etteivät kaupunkipyörät ole käytössä sunnuntaisin. Olen yrittänyt miettiä pääni puhki, mikä siihen on syynä, mutta en ole keksinyt. Ihan päätöntä touhua.

      Harmitti kun en katsonut tuon laihdutuspuvun hintaa. Jos se olisi ollut kovin halpa (mitä kyllä epäilen), olisin voinut ostaa tuommoisen ihan testimielessä. Pitää varmaan käydä kaupassa uudestaan katsomassa. ;-D

      Mukava talvisunnuntaita!

      Poista
  8. No olipas seikkailu! En ole koskaan ajanut Kanarialla pyörällä, enkä oikein tiedä missä siellä edes voisi ajaa. Ajaahan siellä porukka ihan teitäkin pitkin, mutta paikalliset (allekirjoittanut mukaanlukien) ovat aika täynnä pyöräilijöitä, jotka ajaa joko keskellä kaistaa tai kolme-neljä rinnan niin, ettei ohi pääse. Kiitos heidän, kukaan ei siedä enää minkäänlaisia pyöräilijöitä...
    Levillä oli kätevät ne lainapyörät. Täytettiin kuponki ja pyörä alle ja ihan ilmaiseksi. Muistaakseni 24h sai käyttää ja palautuspaikkoja taisi olla joku neljä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei. Onpas Kanarialla epäjärjestäytyneitä pyöräilijöitä. :-(

      Minua ärsyttivät jalankulkijat, jotka eivät tajunneet kävelevänsä pyörätiellä vaan jotka kulkivat pyörätiellä rinnakkain. Keskustassa pyöräileminen on muutenkin aika painajaismaista jalankulkijoiden paljouden takia. Kaikka energia menee siihen, että varoo ajamasta jonkun päälle, ja siitä on kyllä ajamisen nautinto kaukana. Vaikka eihän noita kaupunkipyöriä millekään pitkille ja nautinnollisille pyörälenkeille ole tarkoitettukaan.

      Vautsi vau, olivatko Levinkin pyörät ilmaisia! Mahtava juttu. Tässäpä mullekin vinkkiä, jos eksyn Leville vielä joskus uudestaan. :-)

      Poista
  9. No jo oli aikamoinen prosessi tuo homma! Täällä on myös kaupunkipyöriä ja ovat aika suosittuja, en ehtinyt kokeilla kun ostimme muuton jälkeen pyörät mutta hieman monimutkaiselta vaikutti silloin se prosessi täälläkin. Onpa siellä hyvännäköisiä pyöräteitä, meillä on vain rannanmyötäiset eikä sitten sisämaahan päin ollenkaan, mikä tekee hommasta hieman riskialtista ruuhkassa. Pyöräilijät ovat omine klubeineen ja sivustoineen tosi aktiivisia vaikuttajia täällä, ja morjestavat usein toisiaan että samassa veneessä ollaan. On nuo muut eli autoijijat ja me pyörilijät monen mielestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä juttu muuten tuo yhteenkuuluvaisuuden tunne. Minullekin tuli heti sellainen olo, kun näin toisia pyöräilijöitä, että kuulutaan jotenkin samaan poppooseen. :-) Ja kivasti apuakin annetaan puolin ja toisin, vaikka kolumbialaiset ovat muutenkin varsin ystävällisen ja auttavaisen tuntuista väkeä.

      Kuulostaa tosiaan aika hankalalta, jos pyöräteitä on vain rantojen myötäisesti. Minulta ainakin katoavat pyöräilyhalut kummasti, jos joutuu koko ajan varomaan jotain, eikä kerkeä yhtään nauttimaan pyöräilystä ja maisemista.

      Poista
  10. Kortti kuulosti alkuun tosi kätevältä, kun vielä ilmaiseksi saa pyöriäkin lainata, mutta kyllähän prosessi lopulta niin monimutkaiselta kuulosti, että heikkohermoisimmat varmaan tipahtelee pois matkan varrella ja sun kaltaiset sisukkaat jaksaa jonot ja muut loppuun asti.

    Ihailen kyllä sun rohkeutta ja itsenäisyyttä. Itse saattaisin ehkä uskaltautua lähikauppaan ja takaisin, jos olisin vastaavassa tilanteessa. Ettei vaan sattus mitään..

    Kiinnitti huomiota nuo saunapuvun koot, jotka näyttää alkavan L:stä. Mutta varmaan vähän vaarallistakin S-kokoiselle olis sellaista käyttää, koska sitähän saattaa kutistua lauteilla olemattomiin, eikä jää kuin puku todisteeksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai sitten minä vain onnistuin tyrimään niin monessa kohtaa, että sain homman kuulostamaan monimutkaiselta. :-) Vaikka kyllähän kaikki joutuvat tietysti jonottamaan, jos haluavat tuon kortin saada. Onneksi sentään palvelupisteellä oli ohitusoikeus huonompikuntoisille ja vanhuksille, jotka eivät jaksa jonottaa tuntitolkulla.

      Olen varmaan sen takia niin rämäpäinen, että olen seikkaillut maailmalla aika paljon, kokenut kaikenlaista ja huomannut kokemuksen kautta, että selviän vähän vaikeammistakin tilanteista. Tosin on pakko myöntää, että olen vasta oikeastaan ihan viimeisen vuoden aikana oppinut olemaan ensimmäiseksi hermostumatta, jos jotain yllättävää sattuu. Olen huomannut, että kun pyrkii säilyttämään mielensä tyynenä tiukoissakin tilanteissa, pulmatkin ratkeavat yleensä nopeammin. :-)

      Enpä itse huomannut tuota saunapuvun kokojuttua ollenkaan! Mutta olet varmasti aivan oikeassa siinä, että S-kokoisella tuskin on tuommoiselle puvulle hirveästi käyttöä. :-D Hihittelen täällä, kun kuvittelen saunan lauteilla vain märän läntin. :-)

      Mukavaa iltaa sinulle! <3

      Poista
  11. Nyt selvisi mikä se toinen pyörälainausfirma täällä on: Kaupungin lainapyörät täällä vihreitä,mutta täällä on myös kiinalainen Mobike -pyörälainausfirma,jonka pyörät ovat oransseja,ne saa käyttöön aplikaation avulla, ja ne voi jättää minne vain mikä on kai jonkinlainen plussa, ja aplikaatiosta näkyy sitten missä on lähin pyörä. https://en.wikipedia.org/wiki/Mobike

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun linkkasit tuosta! Mobiken pyörät ovat minusta oikein kivan ja jopa tyylikkään näköisiä. :-) Näköjään Mobike on myös Chilessä, mutta ei muissa Etelä-Amerikan maissa. Saisi tulla tännekin, jos se olisi vaikka vähän helpompi käyttää kuin Encicla. ;-D

      Poista
  12. Järkyttävää jonottelua, hattua nostan että maltoit jonottaa ja vielä "vaivaisena"! Mutta kyllähän tuo kortti varmasti elämää helpottaa ainakin metrolla suhailun suhteen, jos ei pyöräily pidemmän päälle innosta. Minua alkoi kyllä innostaa ja ongelmat pyörän kanssa kuulostivat samalta kuin Glasgowssa: kiirettä piteli löytää oikea pyörä. Olen pyöräillyt myös Miamissa: kaupunkipyöräily on ihan mahtava tapa tutustua kaupunkiin. Aika hienoa, että siellä Medellinissä se on vieläpä ilmaista (kunhan siis jaksaa jonotella ensin).

    Kiinnostavia kuvia taas, siistiä nähdä sitäkin maankolkkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmettelen itsekin, miten maltoin jonottaa kokonaiset kaksi tuntia. Itse asiassa aika meni yllättävänkin äkkiä, kun kuuntelin musiikkia ja vähän jammailin siinä samalla. :-)

      Jos joskus eksyn Miamiin, niin täytyypä panna mieleen, että sielläkin voi kaupunkipyöräillä. Nyt kun pää on saatu auki ja kaikenlaiset vastoinkäymiset koettu, niin seuraava pyöräilykerta on varmasti helpompi. Tai ainakin toivon niin. :-D

      Kiva, että olet matkalla mukana! <3

      Poista
  13. Minäkin täällä pyöräilen kanssasi. Onneksi sinulla Satu on Nallukka seuranasi, kun Ukkelisi on Boliviassa.
    Antoisaa alkanutta viikoa! Selällesi pikaista vetreytymistä toivottavat Reija ja Nallensa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kiva! Tarakalle mahtuu - sekä sinä että nallet. <3

      Meillä on nallen kanssa oikein rattoisaa yhdessä. Ja välillä halitellaan. :-)

      Mukavaa viikkoa sinullekin, ja pusuja kamuille!

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3