maanantai 10. joulukuuta 2018

Poroajelu

Heräsin tänä aamuna järkyttävään selkäsärkyyn, jollaista en ole vielä ennen kokenut. Olin ilmeisesti nukkunut liian pitkään pahassa asennossa, sillä viime yö oli oikeastaan ensimmäinen pitkään aikaan, kun nukuin varsin sikeästi. Tämä oli myös ensimmäinen yö, kun ei tarvinnut herätä puoli kolmelta hirveään ilotulitusten paukkeeseen, ja hiljaisuus tuntui ihanalta. 

Ensimmäiset päivät Kolumbiassa ovat menneet lähinnä lähiympäristöön tutustuessa ja taloksi asettuessa. Ukkeli oli kuvannut minulle asuntoa kompaktiksi, ja kompakti on juuri oikea sana kuvaamaan tätä. Asunto ei ole varsinaisesti pieni, mutta en panisi pahakseni, jos tilaa olisi vähän enemmän. Säilytystila tuntui loppuvan kesken, ja varsinkin ensimmäisenä päivänä iskin koko ajan varpaani tai kyynärpääni johonkin, kun en vielä oikein osannut hahmottaa tilan rajoja.

Vielä on harkinnassa, mitä teemme ensimmäisen kuukauden jälkeen - vaihdammeko asuntoa, vai pysymmekö tässä. Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa, ja niin on tässäkin huushollissa. Tykkään valtavasti asunnon väreistä ja yleisilmeestä, ja jos minun pitäisi ruveta sisustamaan uutta asuntoa, saattaisin haluta jotakin tämäntyyppistä.





Keittiö ei ole suuren suuri, ja se on taas avokeittiö, mutta ihan kivasti tuossa mahtuu kokkailemaan.

Punainen riisinkeitin kotiutui Boliviasta.

Toinen makuuhuoneista.

Parveke miellyttää myös kovasti, vaikka parvekkeella ei olekaan yksityisyyttä niin paljon kuin ehkä toivoisin, kun viereiset kerrostalot ovat niin lähellä. Välillä tulee tirkisteltyä vahingossa naapuriinkin, kun ihmisillä on verhot auki.

Koska asunto on seitsemännessä kerroksessa, näkymät eivät ole yhtä hienot kuin jostain korkeammalta, mutta eipä näissäkään ole valittamista.





Erityisesti iltanäkymä miellyttää, kun vuorten rinteiltä tuikkivat valot näyttävät ihan pieniltä tähdiltä.

Tornitalo, jossa olisi ollut se näköalahuoneisto, on melkein tämän talon vieressä.

Tämä näin.
 
Pääsin eilen kokemaan niinkin jännittävän tapahtuman kuin roskapussin heittämisen roskakuiluun. 😀 En ole koskaan ennen asunut talossa, jossa olisi roskakuilu, vaan roskat on pitänyt kiikuttaa aina jonnekin roska-astiaan. On kyllä näppärää, kun ei tarvitse muuta kuin kävellä puoli kerrosta alaspäin, avata tuo harmaa luukku ja heittää pussi sinne. 


Biojätettä ei erotella muusta jätteestä, mutta lasia ja pahvia tuonne reikään ei saa kuitenkaan laittaa. Luukkuun ei saa myöskään tunkea mitään erityisen suurta, koska muuten putki voi mennä tukkoon.

Medellín sijaitsee vuorten keskellä laaksossa noin puolentoista kilometrin korkeudessa. Heti kaupungin ympärillä on korkeita, aina kolmen kilometrin korkeuteen kohoavia vuoria, ja korkeuserot ovat kaupungissakin varsin suuret. Medellín muistuttaakin minusta aika paljon San Franciscoa.

Korkeuserot käsittää parhaiten topografisesta kartasta.


Ensimmäinen kauppamatkani olikin varsin haasteellinen. Menomatka (alamäkeen) sujui rallatellen, mutta paluumatka pani puuskuttamaan, sillä loppumatka on jyrkkää nousua. Medellínin kävelylenkeillä saattaa kunto päästä hieman kohoamaan!

Lentokenttä sijaitsee vajaan tunnin ajomatkan päässä, ja lentokentälle päästäkseen pitää ylittää korkeat vuoret. Ensimmäinen ajomatka lentomatkalta kaupunkiin silloin perjantaiyönä olikin varsin jännittävä kokemus. Pelkäsin, että taksi hajoaa, kun kuski jurrutti menemään jostain syystä niin pienellä vaihteella, että auton kierrokset olivat neljässä tuhannessa.

Näkymä yhden ravintolan terassilta.

Näkymä parvekkeeltamme vuorille päin.

Medellínin ilmasto on sellainen, että se taida olla mikään ihanneilmastoni. Medellíniä sanotaan ikuisen kevään kaupungiksi, sillä täällä ei ole koskaan hirvittävän kuuma eikä vastaavasti kovin kylmäkään. Taivas on useimmiten puolipilvinen, ja täysin aurinkoiset päivät ovat harvassa. Sadekuuroja tulee usein, ilmeisesti lähes päivittäin, vaikka vielä minun aikanani täällä ei ole satanut. Ilma on siis varsin kostea ja kasvillisuus vehreää. Itse ottaisin mieluiten kuumat ja täysaurinkoiset päivät.

Muutama asia on tullut selväksi jo näinkin lyhyen oleskelun aikana. Ensinnäkin joulu tuntuu olevan kolumbialaisille erittäin tärkeä juhla. Jopa Uber-taksit ovat saaneet kännykkäsovelluksessa joulun kunniaksi punaisen nenän ja poronsarvet.


Kauppakeskukset on koristeltu varsin kauniisti, ja tarjolla on monenlaista jouluun ja talveen liittyvää aktiviteettia.




Lumileikkejä.
Luistelemaankin pääsee, ja jos ei ihan vielä pysy omin avuin luistimilla pystyssä, niin ei hätää: ei muuta kuin lumiukkoa korvista kiinni ja menoksi.

Saisko olla jouluinen kynnysmatto?

Toinen asia, joka on käynyt ilmi, on se, että kolumbialaiset rakastavat koiria. Santafé-kauppakeskuksessa oli lauantaina ilmeisesti jokin koiratapahtuma, kun koiranomistajat olivat saapuneet paikalle lemmikkiensä kanssa.

Oli isoa ja pientä koiraa, tummaa ja vaaleaa. 😊
Sunnuntaisin Avenida El Pobladon toinen puoli suljetaan autoliikenteeltä, ja tien valtaavat lenkkeilijät ja pyöräilijät.


Tien vierellä on tarjolla kaikenlaista syötävää ja juotavaa liikkujien iloksi.

Hedelmiä (ja venyttelysessio).

Lemmikkejäkään ei ole unohdettu.

NatuPet tarjoaa koirille luonnonmukaisia herkkuja ilman säilöntäaineita.

Toki koirille pitää olla tarjolla myös jäätelöä.

Makuina ovat muun muassa pekoni ja kana. 😋

Sekin on jo tullut selväksi, että ruoka on Kolumbiassa aivan toista kuin Boliviassa. Täältä saa niin paljon muutakin kuin niitä iänikuisia lihakimpaleita ja maisseja!

Eilen söimme aivan ihanat bowl-annokset, ja tunsin itseni ihan uudeksi ihmiseksi jo pelkästään  nähdessäni annoksen.

Alle saa valita muun muassa kvinoaa tai riisiä.

Lauantaina oli tullut nimittäin vähän nautiskeltua ja testailtua paikallista oluttarjontaa.

Iso paha käsi tulee.

Olutta ja rommia yhdessä? Yllättävän hyvää!

Nyt on aika palata taas vähän terveellisempään arkeen, ja tervehdin paluuta ilolla. Kävimme heti ensimmäiseksi lauantaina ottamassa salijäsenyydetkin, ja tänään olisi tarkoitus mennä kokeilemaan kolumbialaista kuntosalia, jos selkä vain sallii. Salilla oli jokin tarjouskampanja, ja jäsenyyden sai alle kahdenkymmenen euron kuukausihintaan! Minulla on mukana myös oma TRX ja valikoima kuminauhoja, ja tämän talon katollakin on pieni sali, mutta isommalla kuntosalilla on luonnollisesti paremmat mahdollisuudet monipuoliseen harrastamiseen.



Ihan vielä en voi sanoa, että I ❤ Medellín, mutta ensivaikutelma on ollut erittäin myönteinen. Tästä on hyvä jatkaa!



16 kommenttia:

  1. Nice! Näyttää kyllä kivalta, sekä kaupunki että asunto.

    Tuli mieleen, jos se taksikuski jurnutti pikkuvaihteella alamäkeen, niin kyllä mäkin ennemmin käytän moottorijarrutusta kuin jarrujarrua. Jos se ylämäkeen tai tasaisella huudatti kotteroa, niin sit se vaan oli kuuro tai dementikko... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Medellín on itse asiassa yllättävän suuri, ja luulen, että kaupungin eri osat saattavat olla aika erilaisia. Kunhan kerkeän tutustumaan niihin, niin palaan taas raportoimaan.

      Nyt en kyllä ihan tarkalleen muista, huudattiko kuski autoa ylä- vai alamäissä, mutta mulla on sellainen tunne, että hän huudatti vähän joka paikassa. Vie varmaan karseesti enemmän bensaa tuommoinen.

      Poista
  2. Kiva postaus. Nuo lumiukkoluistelijat näyttävät kyllä hupaisilta, samoin lumileikkijät. Upea maisema teillä uudessa kämpässä. Erityisesti kaukana pimeässä tuikkivat valot kiehtovat aina minua.
    Kiinnostavaa olisi lukea jatkossakin myös noita ruokajuttuja. Kulhoannos näyttäisi ainakin minulle mieluisalta. Jopa ilman riisejä tai muita.
    Iloisia päiviä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumiukkoluistelijat olivat minustakin varsin hauskan näköisiä. Onhan niiden kanssa luistelu tosin aika epäergonomista, kun oli vain yhden koon ukkoja. Selkävaivainen täällä ajattelee heti, miten tuo mahtaa käydä selän päälle. :-D

      Minäkin voisin istuskella katselemassa kaupungin valoja loputtomiin. Vielä en ole ehtinyt istuskelemaan yhtään parvekkeella, mutta eilen sentään söimme illalla ulkona parvekkeella, kun ukkeli keksi semmoisenkin idean.

      Ruokajuttuehdotus on laitettu korvan taakse! Ruokajuttuja tulee ihan varmasti!

      Iloisia päiviä sinnekin!

      Poista
  3. Viihtyisän näköinen kompakti asunto:) Mä olen kerran asunut talossa jossa roskakuilu, oli kyllä kätevää'.
    Medellin vaikuttaa viihtyisältä, pitää näyttää nämä kuvat kolumbialaiselle ystävälleni Glorialle. Ja totta, Kolombiassa ruoka oli hyvää; silloin vielä söin kanaa ja latinomaissa suositut grillatut kanat olivat niin hyviä, ja mistä pidin siellä tosi paljon oli bocadillo de guayba, eli sellainen vähän marmelaadimainen guavasta tehty makeinen. Tsemppiä selälle, toivottavasti selkäå voi jo paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä niin ihanaa, kun ei tarvitse lähteä roskapussin kanssa hortoilemaan mihinkään. :-)

      Kiitos tuosta bocadillo-vinkistä! Maistan guava-makeisia heti, kun törmään sellaisiin. Makeahan maistuu meikäläiselle aina. ;-)

      Selkä voi jo huomattavasti paremmin, kun olen liikuskellut. Paikallaan olo (varsinkin nukkuminen huonossa asennossa) on pahinta myrkkyä.

      Poista
  4. Uulalalaa, ihanan näköistä <3 Kiva kuulla, että ensivaikutelma on hyvä <3 Mukavaa tiistaita Sinulle ja pikaista paranemista selälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hilu. Kyllä täällä viihtyy, ja selkäkin voi tänään onneksi paremmin. Alan myös näköjään sopeutua paikalliseen aikaan, kun nukuin tänään jopa kuuteen. :-D

      Mukavia joulunodotuksia sinulle ja perheellesi! <3 <3

      Poista
  5. Meillä on roskakuilu ihan tuossa oven vieressä käytävällä. Tosi kätevä. Pysyy varmaan paikatkin siistimpänä kun ek ihmisten tarvi usein vuotavien pussien kanssa kauaksi mennä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä tosi kätevä! Mulla on kaiken lisäksi sellainen paha tapa, että en jaksa normaalisti lähteä viemään täyttä pussia heti, vaan laitan pussin odottamaan esim. parvekkeelle sitä hetkeä, kun olen menossa muutenkin ulos. Sitten pussi alkaa haista ja vuotaa ja kaikkea muuta kivaa. Nyt kun on tuo kuilu melkein oven vieressä, niin minäkin saan heitetyksi roskat heti kun pussi on täynnä. :-)

      Poista
  6. Pakko kysyä, onko tämä kaupunki juuri sama missä Pablo Escopar mellasti aikoinaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama on kaupunki. Eilisessä lehdessä luki juuri, että vuosien 1983 ja 1994 välisenä aikana Medellínissä kuoli Escobarin toiminnan seurauksena 46612 ihmistä...

      Poista
  7. Kuvien perusteella kivan näköinen kaupunki ja asunto. Toivottavasti viihdytte!

    VastaaPoista
  8. Tuli taas mieleen että pohjoismaat on harvaanasuttuja maita ,,,,,,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on... Asia tuppaa joskus unohtumaan, kunnes tulee paikkaan, jossa ihmisiä on enemmän. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3