tiistai 1. toukokuuta 2018

Hei tämä sohva puhuu

Vapunpäivä: sataa vettä ja on 7,5 astetta lämmintä. Onneksi ei tarvitse kykkiä ulkona millään piknikillä, sillä siitä olisi kyllä hauskuus kaukana. En tykkää piknikeistä muutenkaan, sillä minusta on ärsyttävää roudata ruokia ja muita tarvikkeita jonnekin matkojen päähän, ja sitten taas kantaa ne likaiset astiat ja ruoanjämät takaisin kotiin. Mutta jos joku muu hoitaa piknikin logistisen puolen, niin voin minäkin syömiseen ja juomiseen osallistua. 😆

Olin eilen lenkillä rantaraitilla, ja oli varsin erikoinen ilma. Aurinko paistoi muuten, mutta mereltä vyöryi sumua, ja maisemat näyttivät aika mielenkiintoisilta. Espoon rantaraitti on kyllä yksi parhaista paikoista maailmassa, ja olen niin kiitollinen, että saan asua sen lähellä.




Läheisellä ratsastuskoululla oli jo täysi tohina päällä, mutta tämä herra seisoskeli pihalla yksinäisen näköisenä.

Onkos tämä nyt sitten aasi? Anteeksi huono eläintietämykseni.

Lintuja on tullut käytyä tarkkailemassa Suomenojan altaalla jo useampaan otteeseen. Lintuja on minusta taas paljon vähemmän kuin edellisinä vuosina, ja jos lintujen määrää vertaa vielä esimerkiksi viiden vuoden takaiseen, niin ero on kyllä valtaisa.

Mustakurkku-uikku.

Telkkä on valkoisine poskitupsuineen minusta jotenkin niin sympaattisen näköinen lintu.

Nokikana on vähän hassu touhottaja, ja nokikanan poikaset ovat varsin hupaisan näköisiä (olen kuvannut niitä neljä vuotta sitten täällä).


Kattokaa! Meikä joogaa!
Lokkeja altaalla on sentään vielä pilvin pimein, vaikka niidenkin määrä on minusta vähentynyt.

Harmaasorsa.
Mie en tarvinne esittelyjä?

Eikä sovi unohtaa myöskään lammen pienimpiä asukkeja!

Jos lintujen määrä lammella on vähentynyt, niin ihmisten määrä on lisääntynyt suorastaan räjähdysmäisesti. Tavanomainen näky lammella onkin tämmöinen.


Meikäläinen painii pokkarikameransa kanssa ihan eri sarjassa kuin nuo tosiharrastajat, mutta mitä väliä.

Tiedoksi muuten, että jos Suomenojan luonto kiinnostaa, niin lammella järjestetään ensi sunnuntaina (6.5.) lintuharrastuspäivä. Kannattaa mennä mukaan (eikä vähiten siksi, että tarjolla on lettuja 😀).




 

Viime viikolla tuli käytyä yhtenä aurinkoisena aamuna myös Tervasaaressa, joka on yksi lempipaikoistani Helsingissä. Tervasaaressa tuli käytyä aiemmin useamminkin, kun koirallinen ystäväni asui lähellä Tervasaarta. Tervasaaressa on nimittäin loistava koirapuisto, jossa koirat pääsevät uimaankin.



Kerran eksyimme Kruununhaka-päivillekin, joilla esiintyi Jussi Raittinen. Kerrassaan mieleenpainuva esitys. 

Mukavaa vapunpäivän jatkoa - piknikillä tai ilman! 😊

25 kommenttia:

  1. Hienot kuvat, terv, Loviisasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mukavaa päivän jatkoa Loviisaan! :-)

      Poista
  2. Kauniita etenkin nuo sumukuvat! Mukavaa vappupäivää!

    VastaaPoista
  3. Kivoja kuvia. Ja sumu oli kyllä aikas hieno. Tuli ihan puskista.

    Mun vappu on mennyt takapihalla savista onttua kaivellessa. Ei sentään itselleni, vaan jollekin. En ihan tarkkaan tiedä vielä mille. Piti istuttaa siihen joku iso havukasvi tulipalossa kuolleen tilalle, mutta kun kävin puutarhalla kysymässä, paljonko pitää vielä kaivaa, alkoi tuntua siltä, että josko ihan jotain pikku kukkasia sittenkin vaan..

    Äsken käytiin ukkelin kanssa ostamassa kummallekin kumisaappaat, jotka on tähän keliin ainoat oikeat vappujalkineet.

    PS: Haluaisin kans alkaa tollaseksi maiharityypiksi, jolla olis tollanen mahtikamera. Tykkäisin rämpiä pitkin soita ja metsiä kuvailemassa.

    Rattoisaa vapunjatkoa jokatapauksessa täältä sateesta sinne sateeseen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sumu on muuten usein aika valokuvauksellista, vaikka muuten en oikein sumusta tykkääkään.

      Hih, no onneksi et sentään itsellesi ole monttua kaivanut. :-) Kuulostaa melkoiselta projektilta! Mutta kukatkin ovat kivoja, ja niille riittää varmaan pienempikin monttu. Toisaalta tuommoinen montun kaivaminen on varmasti hyvää arkiliikuntaa. Oikeastaan haluaisin itsekin päästä kaivamaan jotain monttua. :-D

      Kumisaappaat pitäisi minunkin ostaa. Katselin juuri pari päivää sitten kaupassa sellaisia hienoja keltaisia ja punaisia saappaita. Niissä oli kyllä tosi lyhyet varret, eikä sopivaa kokoakaan löytynyt, joten jäivät vielä toistaiseksi ostamatta.

      Minustakin maiharit ja soilla ja metsissä rämpiminen kuulostavat kivoilta, mutta noin isoa kuvauskalustoa en kyllä jaksaisi kantaa mukanani. Joskus tuntuu, että pokkarissakin on jo liikaa. :-)

      Mukavaa vapun jatkoa sinullekin! Nyt jäämme jännityksellä odottamaan, millainen sää on juhannuksena. ;-)

      Poista
  4. Ihanat kuvat! Tuota märkää pajunkissaa piti tuijotella ihan koko tovi.
    Kiitos myös muista Helsinki-kuvista.

    Tervasaaresta minulla tulee mieleen aina pieni huolen poikanen, sillä lapseni opiskeli joskus kauan sitten Sibelius-lukiossa ja heillä oli toisinaan yönyli bileitä tuolla saaressa. Onneksi niistä aina palasi ihan kunnossa oleva nuori kotiin, mutta vieläkin saan väristyksiä, vaikka tykkään itsekin Terviksestä.

    Hih! Aikoinaan join myös joka aamu kahvit Jussi Raittisen seurassa. Meidän keittiön ikkunasta nimittäin näkyi suoraan Raittisten keittiöön ja aikataulumme oli sama ;-)

    Ajatuksia sinne pääkaupunkiseudulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena. Hyvä kuulla, että pajunkissan sentään tunnisti pajunkissaksi. Mietin nimittäin kuvaa laittaessani, että eihän tästä kukaan edes ymmärrä, mikä tämä on.

      No ei ole ihme, jos Terviksestä tulee väristyksiä. On varmasti ollut kauheaa odotella lasta tuommoisista bileistä kotiin. Minuutit ovat kuluneet varmasti aika hitaasti.

      Olipas hassu juttu tuo Jussi Raittisen kanssa aamukahvittelu. :-) Toivottavasti Jussi ei sentään tullut aamukahvipöytään kalsarit jalassa. ;-D

      Mukavaa illanjatkoa sinulle! <3

      Poista
    2. Joskus kalsongeissa, mutta useinmiten oli sellainen hawaijipaita onneksi ylävartalon suojana ;-D.

      Mitähän hän mahtaisi kommentoida mun paplareista tai kalsareista :-DD

      Poista
    3. :-D

      Hyvä, että oli kumminkin vaatetta päällä (puolin ja toisin!). Kerkesin jo huolestua. ;-)

      Poista
  5. Melkein yhtä viileää tai ainakin tuulista vappua täälläkin tai eihän täällä siis mitään sellaista vappua ole, vapaapäivä kylläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli unohtuikin minulta! Täälläkin on tuullut niin, että meinasi tukka lähteä, kun kävin kaupassa.

      Poista
  6. Hyviä tuo sumukuvat. Konttorirottahan ei lainkaan huomannutkaan, että on ollut tuollaistakin säätä :)

    Raskainta piknikissä on juurikin tuo kamojen roudaus. Joskus olen miettinyt, että pitäisi lainata joku koira mukaan, koska se voisi näppärästi esipestä ja todennäköisesti koira voisi auttaa eväiden jämienkin kanssa :D

    Mukavaa vappupäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään olisi tiennyt tuosta sumusta mitään, jos en olisi sattunut olemaan kävelyllä meren rannalla just silloin. Sumu rajoittui nimittäin ihan vain rantaan eikä noussut pidemmälle.

      Hih, koira mukana piknikillä on hyvä ajatus. :-) Ehkä hevonen olisi vieläkin parempi, kun se jaksaisi kantaa enemmän kamaa. Tiukan paikan tullen sillä voisi myös ratsastaa. ;-D

      Mukavaa päivää sinullekin!

      Poista
  7. Oi miten upeita kuvia! Täällä oli kyllä niin surkeat ilmat että piknikit on varmasti jääneet vähiin:) Sadellut ihan koko päivän ja niin harmaan sumuista! Minusta tuntuu että lapsena nämä vaputkin oli aina niin kauniita..aurinko paistoi ja oli lämmin..saatiin usein jopa herkutella jäätelöllä kun käytiin vapputoreilla/tapahtumissa..nyt ei ihan tekisi mieli ulkona jäätelöä syödä:) Leppoisaa vappuiltaa ja alkanutta toukokuuta♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Päde. :-) Juu, vaikea kuvitella, että piknikeille olisi eilen ollut hirveästi tunkua. Vapun sää on usein huono, mutta eilisen sää oli kyllä suoranainen pohjanoteeraus. Ja minullakin on sellainen muistikuva, että lapsena vapun säät olivat paljon parempia. ;-)

      Mukavaa toukokuuta sinullekin! <3 Sieltä se kesä tulee. :-)

      Poista
  8. Onpas siellä lintuisat paikat. Ei ihme, että vetää kuvaajia puoleensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnut ovat vähentyneet tuolla lammella huimasti, mutta vielä siellä kuvaajia riittää.

      Poista
  9. En ole ollut vappuna Suomessa 32 vuoteen ! nuoruudessa oltiin aina vapputorilla , vieläkö sama torimeininki vai onko muuttunu ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole minäkään käynyt vappuna torilla pitkään aikaan, mutta luulisin, että meininki on samanlaista kuin ennenkin. :-)

      Poista
  10. Menivät sanat kummasti solmuun, joten uusiksi:
    Nokikanat olivat nuoruuteni suosikkeja jollain menneellä vuosisadalla. :) Päässeet jo melkein unohtumaan, koska täällä missä nyt asun, ei niitä ole. Tervasaarikin kuuluu muistojen pakettiin. Kivaa virkistystä siis sille osastolle postauksesi. Ja kuvat <3, etenkin pajunkissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että postaus osui muistihermoosi. :-) Nokikanojen touhuilua on kyllä mukava tarkkailla, kun niiden ääntelykin on varsin erikoisen kuuloista. Mutta kerran olen todistanut oikein kunnon kahakkaakin, joka nousi nokikanan ja muistaakseni telkän välille. Telkällä oli poikaset, ja nokikana ahdisteli poikasia. Siitähän ei telkkä-äiti tykännyt vaan antoi nokikanalle kyytiä. Mutta sellaista se luonto joskus on.

      Mukavaa toukokuun jatkoa! Toivotaan kesäisempiä päiviä! :-)

      Poista
  11. Hienoja kuvia. Pokkarilla lintuja kuvaavat joutuvat käyttämään huomattavasti enemmän taitoa pysyäkseen huomaamattomina ja päästäkseen tarpeeksi lähelle, kuin puolen metrin mittaisella teleputkella vastarannalta räpsivät kuvaajat. ;)

    En ole itse yhtään vappuihmisiä ja yleensä olenkin juhlinut tekemällä töitä, jotta muilla on hauskaa. Nyt tuli kuitenkin vietettyä vappua ilman työvelvoitteita, vaikka aika laimeaksi oma juhlimiseni muihin verrattuna jäikin. Eipähän ole ainakaan tukka kipeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-D On kyllä totta, että isommalla kameralla kuvaaminen on helpompaa kuin pienellä. Pienellä kameralla kuvaaminen on niin paljon tuurista kiinni, että kuinka lähelle linnut sattuvat tulemaan.

      En ole minäkään (enää) yhtään vappuihmisiä. Nuorempana tuli remuttua vissiin loppuelämän tarpeiksi. On ollut tukka kipeänä kerran jos toisenkin, ja ylioppilaslakkikin sai eräänä vuonna oksennukset päälleen. :-/ Missähän se lakki muuten on? En muista yhtään. Muistaakseni kuitenkin pesin lakin...

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3