sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Minne tiemme vie

Jos olisin viime yönä nukkunut, olisin herännyt aamulla kaukana koti-Suomesta. Ajattelinkin "ilahduttaa" teitä taas kuva-arvoituksella, ja saatte yrittää arvata, missä kallistan tänä iltana pääni tyynyyn.

Yritämme siis arvuutella maata.

Viiden pisteen vihje:

Kun on kanniskellut kädessään pienen hetken paikallista sanomalehteä, sormenpäät ovat tämännäköiset. Sanomalahdet ovat täällä älyttömän halpoja, ja lentokentälläkin niitä saa ottaa mukaansa ilmaiseksi!

Neljän pisteen vihje:

Vastaanottokomitea lentokentällä.

Kolmen pisteen vihje:

Suomen-lennon jälkeen piti vaihtaa kotimaan lentoyhtiön koneeseen, jossa tarjottiin tämmöinen aamiainen. Näyttääkö jokin ruokalaji tutulta?

Kahden pisteen vihje:


Kanssamatkustajat - ja ihmiset täällä yleensäkin - ovat pukeutuneet tavallisesti hyvin värikkäisiin vaatteisiin.

Yhden pisteen vihje: 

Tässä saamme kyytiä tuloportilta maahantulotiskien luokse. Kuten huomaatte, kello on vähän yli puoli kuusi aamulla. Suomessa kello oli tuolloin vähän yli kolme, eli maiden välinen aikaero (kesäaikana) on kaksi ja puoli tuntia.

Varmaan jo arvasittekin, mistä maasta on kyse!

Mie olen tullut mustan mummon luokse Intiaan!

Tänään olemme lähinnä viruneet ja yrittäneet toipua matkasta. Vaikka matka ei ollut pitkä, niin yö meni omalta osaltani taas aika harakoille, sillä en osannut nukkua koneessa yhtään. Nukkumisen kanssa on ollut viime aikoina muutenkin todella suuria ongelmia, ja kaikki sai alkunsa yölennosta Panamaan, jolloin yöunet jäivät silloinkin kokonaan välistä. Siitä se alamäki sitten alkoi. Mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa, uni maistuu täällä anoppilassa paremmin kuin hyvin. Vetäisimme ukkelin kanssa tänään jo parin tunnin päikkäritkin, ja uni oli niin syvää kuin joku olisi iskenyt lekalla päähän.

Matkalla lentokentältä anoppilaan katselin auton ikkunasta tuttuja maisemia.



Muistatteko kalan muotoisen rakennuksen? Se piti kuvata taas, ties monennenko kerran!

Rakennus näytti nyt siltä, että se oli jäänyt tyhjilleen. Harmin paikka. Kala on niin sympaattinen, että sille soisi pitkän elämän.


City Center -ostoskeskus.
GVK Mall.
GVK Mallin viereen oli noussut uusi hotelli, Hyatt Palace, joka näyttää minusta jo uutena jotenkin tosi vanhalta.

Appivanhempien autonkuljettaja on ollut on-off -työsuhteessa jo varsin pitkään ja käynyt töissä lähinnä silloin, kun häntä on huvittanut. Autonkuljettaja on nuori poika, ja olen kirjoitellut hänestä paljon ennenkin. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, autonkuljettaja tulee töihin paljon innokkaammin nyt, kun ukkeli on maisemissa. Ukkelihan kohtelee autonkuljettajaa hyvin eri tavalla kuin appivanhemmat, ja tapa miellyttää autonkuljettajaa ilmeisen paljon.

Ukkeli kysyy aina ennen Intiaan tuloaan, tarvitseeko autonkuljettaja Suomesta jotakin, ja aika usein vastaus on se, että hän haluaisi t-paidan. Värikin on tavallisesti autonkuljettajalla mietittynä. Tällä kertaa autonkuljettaja halusi vihreän, ruskean ja valkoisen pikeepaidan, ja niitä minä sitten metsästin espoolaisessa kauppakeskuksessa muutama tunti ennen lentokentälle lähtöä. Paidat löytyivät onneksi lopulta varsin helposti Henkkamaukasta. 

Meidän vanha ja uskollinen pikkuautomme odotti appivanhempien talon parkkipaikalla. Tuosta autosta tulee niin paljon muistoja mieleen - sekä hyviä että huonoja. Kamalin muisto on ehdottomasti se, kun törmäsin tielle juosseeseen sikaan. Vaikka sika juoksi tielle niin yllättäen, etten olisi ehtinyt tehdä mitään estääkseni törmäyksen, tapaus surettaa edelleenkin.

Illanedellä kävimme autonkuljettajan kanssa pienellä ajelulla tässä lähiympäristössä, sillä tarkoituksenamme oli katsella asuntoja. Appivanhemmat tarvitsevat todella kiireellisesti uuden asunnon, sillä tämä nykyinen pitäisi remontoida perusteellisesti, eikä omistajaa tunnu kiinnostavan remontoiminen. Hissikin toimii erittäin vaihtelevasti, eikä vanhojen ihmisten pitäisi enää joutua kapuamaan neljänteen kerrokseen. Appivanhemmat muuttivat tähän vuokra-asuntoon vuonna 2011 tilapäisesti korkeintaan yhdeksi vuodeksi appiukon töiden takia. Tilapäinen ratkaisu on siis kestänyt jo seitsemän vuotta! Appivanhemmilla on talo Nelloressa, mutta he ovat kotiutuneet niin hyvin tänne Hyderabadiin, että Nelloreen paluu ei tule enää kysymykseen.


Uuden asunnon löytäminen on todella hankalaa, sillä appivanhemmat haluavat pysyä tällä samalla asuinalueella, ja uudet asunnot ovat täällä harvassa. Mietimmekin ukkelin kanssa, eivätkö appivanhemmat voisi muuttaa väliaikaisesti (!) johonkin vuokra-asuntoon siksi aikaa, kun uusi asunto löytyy. Uuden asunnon etsiminen oli viimeksikin lähinnä minun ja ukkelin homma, ja toiveissa on, että löytäisimme nytkin appivanhemmille jonkinlaisen, parempikuntoisen kodin. Tässä ei ole kyllä enää mitenkään mukava asua. Keittiö ja kylpyhuone varsinkin ovat sellaisessa kunnossa, että nirppanokka ei täällä kyllä pärjäisi.

Kirjoittelin muuten seitsemän vuotta sitten tästä kyseisestä asunnosta, ja jos asunto kiinnostaa, siitä voi lukea lisää täältä.


Kävin illalla ostamassa maitoa tutusta lähikaupasta, ja siellä(kin) oli kaikki lähes ennallaan. Tosin kauppaan oli ilmestynyt uutta tuoremaidon tyyppistä purkkimaitoa, jota piti ostaa heti kokeeksi. Minullahan on taas omat Weetabixit mukana, kun intialaisia aamiaisia ei vain jaksa syödä päivästä toiseen. 

Nyt rupesi väsyttämään niin hirveästi, että on pakko mennä nukkumaan. Anteeksi kaikki mahdolliset kirjoitus- ym. virheet.

Mukavaa viikkoa!

24 kommenttia:

  1. Oi, olispa kiva päästä Intiaan. Muistan hyvin nuo sun vanhat postaukset asunnosta ja autonkuljettajasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas mukava kuulla, että muistat vanhoja juttuja! Minä olin ihan varma, että ei niitä kumminkaan kukaan muista. :-)

      Poista
  2. Ooh! Te ootte Intiassa. Se tunne on ihana, kun ensin matkustaa kauas ja sitten onkin taas kotona. Kaikki on tuttua ja turvallista. On niin onnellinen olo, että melkein pakahtuu.
    Onnea teille asunnonetsintään. Toivottavasti appivanhemmille löytyy sopiva uusi koti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tasan tarkkaan, mitä tarkoitat. On paikkoja, joista voi olla vaikka kuinka kauan pois, mutta sitten kun niihin palaa, tuntee tulleensa kotiin.

      Kiitos! :-) Minäkin toivon, että uusi asunto löytyisi, mutta pelkään, että aika saattaa loppua kesken.

      Poista
  3. Jee Intia-postaus! Tuolla kalarakennuksessa olisi hauska käydä. Mukavaa matkaa! Pieni muutos pääsiäispostauksen maisemiin... -Outi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Outi, ja kiva kuulla, että olet matkalla mukana. <3 Mukavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  4. Ja taas vaihtui maisemat ........😎😎😎

    VastaaPoista
  5. Intia kuulostaa kyllä sellaiselle maalle että itsekin voisin siellä lomailla, mutta eipä ole oikein mahiksia enää pitkiin matkoihin kun omat appivanhemmat eivät jaksa tätä puutarhaa ym hoitaa eikä meidän nelijalkaisia ja mihin ne saisin sitten kaikki, no ihailen sinun reissujasi. Onnea asunnon etsintään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähteminen ei tosiaan ole ihan helppoa silloin, jos on puutarha tai kotieläimiä. Minä en voi varmaan koskaan ottaa koiraa, vaikka kuinka kovasti haluaisin, koska sitä olisi ikävä jättää pitkiksi ajoiksi jonnekin hoitoon. Tai sitten vaihtoehtoisesti pitäisi tinkiä matkustamisesta.

      Nämä minun Intian-matkani eivät ole oikeastaan lomamatkoja, että siinä mielessä juttuni eivät ole oikein hyviä esimerkkejä siitä, millaista Intiassa olisi lomailla. Mutta eräänlainen näkökulma tämä perhe"lomailukin". :-D

      Poista
  6. Ihan paras näkökulma näin blogin lukijan kannalta uusiin paikkoihin on tuollainen oikeanlainen asustaminen, ei niinkään pelkkä turistikama. Ihan mahtavaa siis saada hypähtää kanssasi Intiaan! Minä en olekaan aiemmin näitä Intia-postauksiasi lueskellut, joten kalarakennukset, autonkuljettajat ja muut ovat minulle uppouusia. Ihanaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, etten ole pitkästyttänyt vielä ihan kaikkia lukijoita jauhamalla samoista asioista ja ottamalla kuvia aina samoista paikoista. :-)

      Tervetuloa mukaan Intiaan! <3

      Poista
  7. Mulla iski pistevihjeissä epätoivo siinä kohtaa, kun olin päässyt kolmen pisteen vihjeeseen, mutta ainut asia, jonka tunnistin, oli ketsuppi :D. Ja siitä taas ei kovin kaksisia johtopäätöksiä voi vetää.

    Kala oli mulle ennestään tuntematon ja luulin edestäpäin katsoen, että se on lentokoneen keulaan maalattu ja mietin, että siinäpä hyväntuulinen lentoyhtiö.

    Toivottavasti saat nukuttua univelkaa edes vähän pois. Onneksi sun anoppi on niin ystävällinen, ettei varmaan pistä pahakseen, vaikka miniä koisaisi vuorokauden putkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eka ja toka vihje olivat oikeasti tosi vaikeita, joten ei ole ihme, jos epätoivo iski. Pahoittelen. <3 Ketsuppi oli muuten ainoa, johon en tuossa tarjottimella olevista ruoista koskenut. :-D

      Tuommoinen kala olisikin tosi sympaattinen lentokoneen keula! Sinun pitäisi varmaan patentoida idea, ennen kuin joku muu vie sen!

      Anoppi ei tosiaan valittaisi, vaikka nukkuisin koko päivän, mutta jotenkin nolottaa nukkua täällä aamulla pitkään, kun talonväki nousee niin aikaisin. On muuten sinänsä varsin kummallista, että minua nukuttaa (tai siis ainakin ennen on nukuttanut) täällä aamuisin niin pitkään, sillä olen normaalisti sellainen aamukukkuja. Anoppilassa tapahtuu jokin kummallinen muutos aamuvirkusta aamutorkuksi!

      Poista
  8. Olin melkein varma ensimmäisen ja täysin varma toisen kuvan jälkeen. :D
    Ehkä tuo rakennus tuo suomalaisin silmin mieleen 70- ja 80-lukujen tasakattoiset tiiliomakotitalot, joita ei pidetä kovin moderneina enää tänä päivänä.
    Itsestäni taisi tulla Intiassa jopa aamuvirkku, ainakin verrattuna siihen kuinka pitkään pystyn nukkumaan Suomessa talviaamuisin. Hyvin kyllä huomasi, miten taas astetta pidempi kaamos sekoitti unirytmin aivan totaalisesti. Ehkä auringolla on jotain vaikutusta luonnolliseen valverytmiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin tiedetty! Ensimmäiset vihjeet olivat ehkä vähän turhan vaikeita.

      Nyt kun sanoit, niin tuo hotelli tuo tosiaan mieleen 70-lukulaiset tiilitalot! Siitä se vanhanaikaisuuden tuntu minun mielessäni varmasti johtuikin.

      Kummallista, miten eri paikoissa voi nukuttaa eri lailla. Olen yrittänyt miettiä, mistä aamuväsymys anoppilassa johtuu, mutta en ole vielä keksinyt vastausta. No, mietintä jatkuu. Lämmöllä ja auringolla on varmasti jotain tekemistä asian kanssa, vaikka ei sekään oikein selitä asiaa, koska Boliviassa nukutti ihan eri tavalla kuin Intiassa.

      Poista
  9. Tsemppiä asunnon hakuun!
    Loikkaankin nyt tutustumaan appivanhempien nykyiseen kotiin :)

    VastaaPoista
  10. Voi mikä fiilis tuli tästä postauksesta, ihan sydän pompahti onnesta! Hauskaa että olette taas Intiassa. Luin juuri blogia piiitkän pätkän ja kuten joku jo sanoi aiemmin, rakastan tätä myös! Ihania reissuja pääsi taas tekemään kanssasi ja ihmettelemään maailmalta, noh, roskiksia ja muuta. Siis skippaa facebookit ja turhat kurjat uutiset, täältä kun saa päälle aina kivan olon :) Täällä siis olen lueskelemassa vaikkei aina hetkeen kuulukaan.

    Ja nyt täytyykin heti painua instagramiin etsimään sinut, ehdottomasti haluan myös kuvia seurailla (vaikka kovasti Toivon ettet koskaan kirjoittamisesta luovukaan). Instagramissa itse olen nimellä lumikkn, mutta täytyy myöntää etten itse ole siellä ollut järin aktiivinen, seuraillut lähinnä muita :D

    Oli muuten hauska nähdä tuo kuva Vuosaaresta yltä sille me muutimme tänne nyt keväällä sieltä Punavuoresta. Jopa näytti metsäiseltä ilmasta! Mutta siltä täällä kyllä tuntuukin ja sielu lepää kun pääsee muutamalla askelella meren ja luonnon äärelle. Jälkeenpäin pohdin miksi teimme tämän vasta nyt...

    Kiitos Satu vielä ihanasta blogista! Taattu päivän ilostuttaja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulin kommentistasi niin iloiseksi, etten osaa oikein kertoakaan! Aivan ihana kuulla, että tykkäät. <3 Tämä antoi taas uutta intoa kirjoitteluun. :-)

      Ei taida olla pelkoa siitä, että unohtaisin Instagramin seurauksena bloggaamisen. Kyllä tämä blogi on enemmän minun juttuni, kun minun pitää näköjään päästä selostamaan asioita perusteellisesti. Kärsin Instassa melkoisesti siitä, että pitäisi olla niin lyhyt ja ytimekäs. Sellainen ei ole oikein minun alaani. ;-D

      Vuosaari on varmasti ihana paikka asua, jos tykkää merestä. Asuin pääkaupunkiseudulle muutettuani Puotilassa, ja pyöräilin kesäisin usein Kallahden rantaan ottamaan aurinkoa. Ihania paikkoja.

      Aurinkoisia kevätpäiviä sinulle ja perheellesi! <3

      Poista
  11. Ekan vihjeen kohdalla "epäilin", toisen kohdalla tiesin. Ja taas innolla lukemaan! Tunnustan, että Intia on aina ollut minulle luokkaa "erittäin kiinnostava maa ja rikas kulttuuri". Mutta samalla: en luultavasti jaksaisi sen "päällevyöryvyyttä" ja ihmispaljoutta. Siksi mukavaa matkailla sinun kyydissäsi. :) Ja lukea lisää kirjoista. Nalle sen sijaan näyttää ottavan kosmoliitin lailla kotoisasti - terveisiä myös hänelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vautsi, kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sinulle! Hyvin tiedetty. :-)

      Luulen, että Intia on hyvin monelle muullekin samalla lailla kaksipiippuinen juttu. Että toisaalta Intia kiehtoisi, mutta toisaalta intialaisten päällevyöryvyys pelottaa. Varsinkin turistinähtävyyksien luona kärsivällisyys voi joutua hyvinkin koville, kun kaikki haluaisivat turistilta jotakin. Turistinähtävyyksien ulkopuolella täällä saa kuitenkin olla hyvinkin rauhassa. Tuijotukseen pitää kuitenkin varautua, eikä sitä pidä pelästyä. Ulkomaalainen ihminen kun on intialaisten mielestä valtavan kiinnostavaa katsottavaa, eivätkä he häpeä yhtään tuijottaa vaikka minuuttitolkulla.

      Mutta kovasti tervetuloa matkalle mukaan! :-) Ja nalle kiittää terkuista!

      Poista
  12. krääh: kosmopoliitin. Sorry, Nalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nalle ymmärsi kyllä, mitä tarkoitit. Hän kun osaa lukea ajatuksiakin. ;-) <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3