lauantai 21. lokakuuta 2017

Inhokit ja lempparit

Pieni blogiväsymys tuntuu vaivaavan yhtä jos toistakin, ja sellaisen kanssa itsekin tällä hetkellä painiskelen. Mutta onneksi on nämä haasteet, joihin voi hädän hetkellä turvautua. Tässä siis haaste, jossa vastataan erinäisiin lemppari/inhokki -kysymyksiin (bongasin haasteen Annukan ja Tuijan blogeista). Voi olla, että olen vastannut samantyylisiin kysymyksiin aiemminkin, sillä ainakin osa kysymyksistä tuntui minusta tutulta, mutta en nyt jaksa välittää moisesta.

Herkkuruoka
Minulla ei ole mitään yhtä herkkuruokaa, sillä tykkään niin monenlaisesta ruosta. Tykkään eri maiden keittiöistä, ja intialainen ruoka on tietysti erityisen lähellä sydäntäni. Nyt intialainen (ja kaikki muukin mausteinen ruoka) on tosin taas pannassa, sillä olen kärsinyt aivan hirveästä vatsan turvotuksesta, ylävatsakivuista ja ruoansulatusvaivoista. Aionkin kokeilla, josko mausteeton, hapoton jne. ruokavalio auttaisi.

Intialainen herkkuruokani eli dosa.

Toisaalta konstailematon suomalainen kotiruoka on ihan parasta. Voiko olla mitään parempaa kuin esimerkiksi lohikeitto, lihapullat, kaalikääryleet tai lanttukukko?

Herkkua Suomesta!

Myös ns. fine dining on alkanut viime vuosina maistua - jos siis ruoka on hyvää. En pidä siitä, jos ruoalla kikkailusta tulee itseisarvo, ja ruoan tärkein asia eli maku jää sivuseikaksi. 

Inhokkiruoka
En suostu syömään maksaa, sillä minulla on karmea muisto eräästä paksusta, puoliraa'asta maksapihvistä. Minulla ei ole myöskään mitään intoa kokeilla hyönteisiä tai muita vastaavia trendiherkkuja. Jos en saa proteiinejani muualta, niin olen sitten ilman. 

Kahviherkku, jolle sanon kyllä
Pekaanipähkinäviineri, Arnoldsin Jammy (kinuskikuorrutteella), dallaspulla, texaspulla, berliininmunkki, munkkipossu, brownie, mutakakku, mokkapala, aleksanterinleivos, porkkanakakku, marja-/omenapiirakka (jos on murutaikinaan leivottu), baklava, perunaleivos, useimmat täytekakut (varsinkin suklaakakut), useimmat leivokset, kääretorttu, korvapuusti, täytekeksit, jäätelökakku. Unohdinkohan jotain?

Ihan ite tein.

Kahviherkku, jolle sanon ei
Kaikki kuivat käppyrät, kuten Marie-keksi, pullapitko ja runebergintorttu. En viitsi nähdä moisten "herkkujen" takia edes pureskelemisen vaivaa. Juustokakkukaan ei useimmiten maistu, sillä juustokakun limainen koostumus alkaa oksettaa.

Telkkariohjelma, jota katson
Olen aivan fanaattinen Bachelor- ja Bachelorette -ohjelmien seuraaja. Olen katsonut valehtelematta varmasti kaikki netistä löytämäni englanninkieliset Bachelor-ohjelmat (esim. Australian, Uuden-Seelannin, UK:n ja Kanadan Bachelorit). Pidän siis itseäni melkoisena Bachelor-asiantuntijana. Asiantuntijan syvällä rintaäänellä voisinkin sanoa, että nämä Suomen versiot (varsinkin viimeisin kausi) ovat olleet ihan naurettavia. Minulla olisi aiheesta vaikka kuinka paljon kirjoitettavaa, mutta taidan päästää teidät pahasta ja päättää Bachelor-analyysini tähän.

Jos puhutaan ihan perinteisestä telkkarista ja siitä, mitä sieltä tällä hetkellä tulee, niin sama viihdyttävä linja pitää: Maajussille morsian, Napakymppi, Sohvaperunat, MasterChef Australia, Stand Up!, Ensitreffit alttarilla, Vain elämää. Vain elämää on kyllä siinä ja siinä, että pystyykö sitä katsomaan, kun se on sellaista artistien henkistä masturbointia.

Kaipaan telkkariin myös au paireja, jossa seurattiin suomalaisten au pairien elämää eri maissa (esim. Au pairit Kanadassa) sekä Paluu alttarille -ohjelmaa, joka tarjosi uusia näkökulmia omaankin parisuhteeseen.  

Telkkariohjelma, jota en katso
Uutiset, ajankohtaisohjelmat, dokumentit, keskusteluohjelmat, luonto-ohjelmat, eli siis ylipäänsä kaikki vähänkään järkevät ohjelmat.

Lempisääni
Aurinkoa, kiitos! Lämpötilalla ei ole niin suurta merkitystä, kunhan vain aurinko paistaa. Tosin +40 alkaa olla jo vähän liikaa ja -20 liian vähän.


Inhokkisääni
Sellainen, että mitään ei tapahdu. Ei paista aurinko, ei sada, ei tuule, pilvet eivät liiku, vaan ilma vain on. Ahdistavaa!

Minut rauhoittaa
Neulominen, rauhallinen kävelylenkki, luonto, rakkaan ihmisen kosketus tai halaus, eläinten katseleminen, nallen haliminen.

Ponchokin valmistui. Nyt en sitten kuitenkaan pidä tuosta, kun poncho on minun makuuni hieman liian lyhyt ja paksu.

 
Minut saa menettämään hermoni
Liikenteessä tupeksijat, puhelinmyyjät ja kauppakeskusten standimyyjät, hississä piereskelijät. Viime viikolla eräässä kauppakeskuksessa kävi niin, että standilla myymässä ollut nuorukainen huikkasi minulle ohikulkiessani, että "moikka, missäs päin olet viimeksi matkustellut?" Olin pöyristynyt. Että minunko pitäisi ruveta selostamaan tuiki tuntemattomalle miehelle keskellä kauppakeskusta, missä päin olen matkustellut? Kävelin miehen ohi suoden hänelle vain mulkaisun, jolloin heppu kommentoi, että "tylyä". Paskan maku ja syyllisyyden tunnehan tuostakin kohtaamisesta jäi.

Jokin aika sitten hissiä odottaessani kävi niin, että hissistä astui ulos mies, joka hymyili jotenkin ovelasti. Mietin, että mitähän mies nyt tuolla lailla hymyili, mutta asia selvisi pian, kun astuin hissiin. Mies oli pieraissut siellä! Ei auttanut muu kuin matkustaa pierunhajuisessa hississä monta kerrosväliä. Juhlallista.

Paras aika vuorokaudesta
Mahdollisimman aikainen aamu. Minulla on sellainen ongelma, etten malttaisi pysyä aamulla sängyssä, kun minusta on niin kiva päästä aloittamaan uusi päivä. Olenkin yrittänyt psyykata itseäni jatkamaan nukkumista, jos herään vaikka puoli viideltä. Sanon itselleni mielessäni, että onpa ihanaa, kun saan vielä nukkua ja olla lämpimän peiton alla. Ehtisin nousta myöhemminkin!

Tykkään paljon myös auringonlaskun ajasta.

Intiassa auringonlaskut ovat usein hyvin erityisiä.

Kamalin aika vuorokaudesta
Minulla ei ole mitään vuorokaudenaikaa, joka tökkisi aivan erityisesti (paitsi yö silloin, jos on nukkumisvaikeuksia). Vastaan siis kello 18.51, koska olen useimmiten laittamassa tuohon aikaan ruokaa, ja nälkäkin alkaa jo olla.

Paras mieliala
Paras mielialani syntyy siitä, että unohdan itseni kokonaan. Siitä tulee sellainen kokonaisvaltainen olemassaolon kokemus. Tällainen mieliala voi syntyä toisen ihmisen seurassa, mutta se voi syntyä yksinkin, jos on uppoutunut johonkin oikein mieluisaan puuhaan. Olen sitä mieltä, että mitä vähemmän ihminen keskittyy itseensä, sitä parempaa hänen elämänsä on (tai ainakin omalla kohdallani on näin).

Huonoin mieliala
Huonoin mielialani syntyy siitä, jos olen liian pitkään täysin yksin. Pidempiaikainen yksinolo ei sovi minulle, sillä ilman ihmiskontakteja alan ikään kuin vieraantua maailmasta, ja lopulta pelkkä kauppaan menokin saattaa ahdistaa.

Kodin paras tavara
Tätä on melkein mahdoton sanoa, kun jokaisella tavaralla on oma käyttötarkoituksensa, ja jokainen tavara on hyvä omassa lajissaan. Mutta jos ajattelen asiaa siltä kannalta, mitä ilman minun olisi kaikkein vaikein olla, niin se olisi varmasti läppäri - jos läppäriä voi ylipäänsä pitää kodin tavarana.

Kodin turhake
Tähänkin on vähän vaikea vastata, kun meillä ei ole mitään turhaa. 😀  Jos tähän nyt on pakko jotain keksiä, niin sitten ehkä spagettimitta tai tikku, jolla kokeillaan perunan kypsyyttä.

Turhakkeita.

Paras musiikki
Minun musiikkimakunihan on tunnetusti hyvin valikoiva, sillä kuuntelen lähinnä vain elektronista tanssimusiikkia eli EDM:ää. Minusta musiikin täytyy olla sellaista, että se saa hyvälle tuulelle. En mitenkään pysty ymmärtämään, miksi joku haluaa kuunnella vapaaehtoisesti surullista musiikkia. Musiikki aiheuttaa ainakin minussa niin voimakkaita mielentiloja, että jos voin valita, en halua kuunnella sellaista musiikkia, joka saa tuntemaan oloni surkeaksi.

Yksi viimeaikaisista löydöistäni, joka miellyttää kovin (siis musiikkina, ei videona):



Ja vielä toinen, instrumentaalinen kappale. Satuin kuulemaan tämän ensimmäisen kerran, kun olin ajamassa Helsingin keskustan läpi, ja kappale sopi ohi viliseviin maisemiin täydellisesti. Halkolaiturin purjelaivat, Katajanokan jäänmurtajat, Uspenskin katedraali, Presidentinlinna, Kauppatori, Esplanadin puisto... Tuli taas sellainen tunne, että olin oman elämäni musiikkivideossa.



Kamalin musiikki
Mielestäni kamalinta musiikkia on luonnollisestikin edellisen vastakohta, eli musiikki, joka saa apeaksi tai suorastaan masentaa. Suurin osa suomipopista kuuluu tähän sarjaan. En pidä myöskään mistään hirveästä möykkäämisestä.

Vaate, jossa viihdyn
Viihdyn nykyään aika monenlaisissa vaatteissa, ja olen jotenkin onnistunut täyttämään vaatekaappini sellaisilla vaatteilla, joista pääasiassa tykkään. Toki virheostojakin on tullut tehtyä, mutta paljon vähemmän kuin ennen. Joskus vetäisen päälleni ensimmäisen vaatekappaleen, joka käteeni osuu, mutta joskus on kiva miettiä pukeutumista vähän tarkemmin. Radikaalein muutos, joka on viime vuoden aikana tapahtunut, on se, että olen alkanut käyttää hameita. En olisi vielä reilu vuosi sitten voinut kuvitellakaan käyttäväni joskus hametta!

Vaate, jota en suostu laittamaan päälleni
Kukkamekko, jakkupuku, kellohelmainen hame, risat farkut, lepattavalahkeiset housut, korkeavyötäröiset housut, kaikki tönköttäväkankaiset vaatteet, poolokauluksiset paidat, eläinkuosiset vaatteet, tissivakopaidat, muodottomat kaavut.

Paras tuoksu
Puhdas koti, aamukahvi, raikas ilma, lämpiävä puusauna, meri, kardemumma.

Haju, jota en kestä
Suppilovahverot ja keitetyt munuaiset. Kummastakin on niin pahat traumat, etten pysty edes ajattelemaan kyseisiä hajuja ilman että sisuskaluni kääntyvät ylösalaisin.

Mukavin luonteenpiirre ihmisellä
Aitous, persoonallisuus, kyky olla läsnä, joustavuus, sopeutumiskykyisyys, ystävällisyys, kyky ottaa vastuu itsestään, teoistaan ja omasta elämästään.

Kamalin luonteenpiirre ihmisellä
Teennäisyys, ylimielisyys, kaunaisuus, tekopyhyys, pätemisen tarve, umpimielisyys.

Tässäpä näitä olikin riittämiin!

28 kommenttia:

  1. Olitpa kivasti vastannut haastekysymyksiin. MInäkin rakastan dosaa, ja teen tosi usein niitä, sen jälkeen etenkin kun vierailin täällä sijaitsevassa Dosa Barissa, joka on niihin erikoistunut.
    Tosi upea tuo tekemäsi poncho, olet kyllä taitava.
    Täällä on varmaan nyt lempisääsi. noin 30 astetta,mutta minä haluan kylmempää säätä. Hyi,hisseissä piereksijät:(
    Maksa aiheuttaa minullakin yök-tunteen,tosin en syö lihaa missään muodossa mutta kun imetin teki koko ajan mieli syödä maksaa, joku raudanpuute kai. Sen koommin en ole sitten sitä syönytkään..
    Minäkin olen aamuihminen,mitä aiemmin sitä parempi;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, Dosa Bar! Oispa täälläkin sellainen. Tai itse asiassa rautatieaseman liepeillä olikin joskus ilmeisesti sellainen food truck -tyylinen dosa-piste, enkä tiedä, vaikka se olisi olemassa vieläkin. En tullut koskaan käyneeksi siellä.

      Kiitos, Jael. Vähän harmittaa tuo poncho, kun ei se nyt taas miellytäkään. Mutta toisaalta sehän oli jo melkein ennalta arvattavissa. :-D Tekisi mieli hirveästi neuloa sellainen neuletunika, mutta ehkä on parempi olla ryhtymättä niin isoon hommaan, kun ei tunikakaan kuitenkaan miellytä.

      30 astetta olisi minusta oikein kiva lämpötila. Silloin jo tarkenisikin. Tosin jos on kovin kauan kovin kuuma, niin kyllähän sitä alkaa kaivata viileämpiä säitä.

      Kiva kuulla, että sinäkin olet aamuihminen. :-) Aamun varhaiset tunnit ovat ihan parhaita.

      Poista
  2. Voi miten hauska postaus:) Mukava oli lukea vastauksiasi..Oih tuo lanttukukko, muistan kun äiti niitä leipoi kun olin lapsi..Nam!:)♥ Enkä minäkään kyllä mitään ötököitä suuhuni pistäisi..noita herkkuleivoksia kylläkin!!:) Hih..taisin ihan hihitellä ääneen, kuulosti niin tutulta..nimittäin mikään ei saa ihmistä niin hiiltymään kun "tumpelot" liikenteessä:) Loistovastauksia! Mukavaa viikonloppua sinne♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. :-) Ilahdutit kovasti. <3

      Tuokin kuvassa oleva lanttukukko on äidin tekemä. Minä en ole koskaan lanttukukkoa tehnyt, enkä varmaan uskaltaisi edes yrittää! Tai nyt kun tarkemmin ajattelen, niin tekisi mieli joskus kokeilla. Eihän se nyt hirveän pahasti voi pieleen mennä. ;-)

      Kumma muuten, että niitä tumpeloita osuun eteen aina varsinkin silloin, kun itsellä on kiire. Eilenkin aamulla eteen osui normitöröttäjien lisäksi vielä kadunlakaisukone, joka tukki liikenteen ihan kokonaan. Oli niin iso kulkupeli, että ei auttanut muu kuin kiltisti odotella. :-)

      Mukavaa viikonloppua sinnekin!

      Poista
  3. Kiva, kun nappasit haasteen :) Opin sinusta paljon uusia juttuja. Mutta perunankypsyyden kokeilu tikku... Enpä ole moisesta koskaan kuullutkaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle inspiraatiosta!

      Itse asiassa olen joskus käyttänytkin tuota perunatikkua, eli ei sekään ihan maailman turhin juttu ole. :-D Mutta tuo spagettimitta on kyllä ihan älytön, varsinkin kun mulla on aina tapana laittaa kattilaan vähän ylimääräistä, ettei ruoka vaan lopu kesken. Ja sitten niitä jämiä jää pyörimään jääkaappiin...

      Poista
  4. Ihailin tuota dosan syömistä, kun ne ihmiset saa ilman vasemman käden apua siitä otettua oikealla kädellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sen pelkällä oikealla kädellä syömisen oppii. Ei mullakaan siihen kovin monta vuotta mennyt. :-D

      Minä taas ihailen kiinalaisia, että miten he pystyvät syömään niillä tikuilla esim. riisiä. Mutta se riisi taitaakin olla sellaista puuroutuvaa lajia.

      Poista
  5. Hauskaa. Sinun moni inhokki on minun ihastus. Ja toisinpäin. Jotenkin se on aina niin hienoa, että jokaisella asialla, vaatteella ja ihmisellä on ihminen heitä varten:D. Minä siis rakastan kukkamekkoja, dokumentteja ja mahdollisimman melankolista suomipoppia:D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ihmiset emme tosiaan ole samasta puusta veistettyjä - onneksi! Olisihan se aika kamalaa, jos maailma olisi täynnä pelkästään esim. minun kaltaisiani tyyppejä. :-D

      Poista
  6. Mina taas tykkaan maksasta, ja kalakukko on yksi inhokkejani. Niita harvoja sillin lisaksi.
    Dokumentit on lemppareitani. Kaikki tosi-TV inhokkeja. Paitsi Sohvaperunat!! Se on pakko nahda! Mutta Amazing race, Big Brother ym ym kamalia. Kokkikilpailut ehka joskus ok. Mutta niissakin on liikaa kaikenlaista teennaista draamaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalakukosta en minäkään pidä, vaikka lanttukukosta tykkäänkin. Kalakukossa on minusta ihan liikaa kalaa suhteessa kuoren määrään. Ja kalakin saisi olla jotain muuta kuin muikkua, esim. lohta.

      Amazing Racea ja Big Brotheria en minäkään tykkää katsella. Alkuaikoina tykkäsin kyllä Big Brotherista, mutta nykyään sen katsominen tuntuisi ihan hirveältä ajan haaskaamiselta. Olen muutenkin tullut vähän krantuksi ohjelmien suhteen, enkä katso ohjelmia vain tavan vuoksi. Esimerkiksi Possea katson vain silloin, jos jakso tuntuu hauskalta, mutta heti jos minulle tulee ajatus, että hemmetti, mitä sontaa (kuten eilen illalla), laitan telkkarin kiinni.

      Ja harvoinhan tosi-tv mitään TOSI-tv:tä on. Tosi-tv:kin taitaa olla enemmän ja vähemmän käsikirjoitettua.

      Poista
  7. Puoliraaka maksapihvi kuulostaa kyllä aika kammottavalta. Kääk. (Olen tän varmaan aiemminkin kirjoittanut, mutta mulle on jäänyt kanssa maksasta vähän huonoja muistoja. Liittyy tosin jauhettuun maksaan, jota ainakin ennenvanhaan myytiin kaupassa ja pakattiin muovipussiin. No, mut lähetettiin pikkutyttönä kyseistä maksaa ostamaan ja olin liikkeellä potkukelkalla, joka kotimatkalla jotenkin tökkäsi vissiin johonkin niin, että kauppakassi tipahti kelkasta ja ennenkuin ehdin hoksata, kelkkailin maksapaketin päältä niin, että muovipussi halkesi ja se jauhettu maksa levisi valkoiselle lumihangelle. Näytti ihan siltä, että siinä kohtaa olis tapahtunut pahakin onnettomuus :)).

    Ja hehhee. Minä voisin sun puolesta syödä ne juustokakut ja kuivat Marie-käppyrät :). Mutta Runebergin torttua en. Joskin mulla se johtuu siitä, että olen luokitellut sen paitsi "märäksi", myös ällömakeaksi. Tarttuu ihan kurkkuun. Ainakin siis ne, mitä kaupassa myydään. Kotitekoisista en tiedä, kun en ole koskaan tehnyt.

    Ja todellakin! Onko ärsyttävämpää keskustelenavausta tosiaan kuin joku tekopirteä "Moikka, missäs päin olet matkustellut?" tai puhelimessa "Mitäs sun päivääsi Annukka tänään kuuluu?". Tekis mieli vastata, että no mitäpä tässä. Ukkeli justiin joutui sairaalaan ja koirakin kuoli ja itseltä amputoitiin jalka. Tai jotain. Veikkaan kyllä, että kyselijä jatkaisi ihan samaan malliin, että "No onpa harmi, mutta mulla olis kuule sulle tässä tarjolla ihan huippuhyvä tarjous, josta et voi kieltäytyä, kun tulee niin mahti lukijalahjakin kaupan päälle..".

    Arvasin, että sun vastaukset on taas ihan huippuja. Enkä erehtynyt tälläkään kertaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voin kuvitella, että tielle levinneet maksat eivät olleet mikään maailman kaunein näky! (Enkä muista, että olisit kirjoittanut tuota aiemmin.) On muuten mielenkiintoista, miten eri tavoin ihmisten kammot jotakin ruoka-ainetta kohtaan ovat syntyneet. Usein taustalla on jonkinlainen yhteys esim. vatsatautiin, kun on syöty juuri ennen vatsataudin alkamista jotain tiettyä ruokaa. Kammot voivat myös kestää yllättävän kauan - jopa koko eliniän!

      Runebergintortuista on tosiaan joskus sellaisia kosteampiakin versioita. Niitä voisin jo pienen palan syödäkin. Koko torttu menisi vasta sitten, jos torttu olisi täytetty esim. hillolla tai jollakin kreemillä, ja täytettä olisi riittävästi. :-)

      Se on varmaankin juuri tuo tekopirteys, joka noissa myyjissä ärsyttääkin, ja se, että ei osata (tai sitten haluta) lukea potentiaalisen asiakkaan elekieltä/äänensävyjä ollenkaan. Myyjistä tulee sellainen olo, että myyminen on vain liukuhihnatoimintaa, ja sitähän se varmaan aika pitkälle onkin.

      Olen nykyään ottanut puhelinmyyjien kanssa sellaisen taktiikan, että kieltäydyn ensin kohteliaasti, ja siirryn sitten vasta järeämpiin aseisiin, jos viesti ei tunnu menevän perille. Mutta monet eivät vain tunnu uskovan, että ei kiinnosta, ilmaisi asian miten tahansa. Minulle jääkin puhelinmyyjien ja standimyyjien kohtaamisista aina vähän paha mieli, kun en lähtökohtaisesti haluaisi olla ihmisille epäystävällinen. Muuta keinoa ei yleensä kuitenkaan tunnu olevan.

      Tiedän, että et tykkää viipyillä viikonloppuisin tietokoneen ääressä, joten kiitos, että viitsit kumminkin käydä täällä ja jättää kommentin. <3 Rentouttavaa sunnuntain jatkoa!

      Poista
  8. Olen syönyt heinäsirkkoja (thaimaalaisen ystäväni tekemiä) ja hyvää oli. :D En tiennyt, että ovat trendiruoka, kun on ihan normikamaa Thaikuissa. Saako hyönteisherkkuja jo Suomestakin? Toivottavasti pian saa ellei jo saa: eihän niitä ole pakko kenenkään syödä, mutta ovat kyllä huomattavasti ekologisempi vaihtoehto kuin esim. liha. :D

    Ihania kuvia ja olet kyllä mielettömän taitava neulomaan! Tuo poncho on upea. Itse yritin näin aikuisiällä opetella neulomista ja opinkin (siis pelkkää oikeaa silmukkaa neulomaan, sitä pidemmälle en koskaan päässyt), mutta jälki ei ollut kummoista ja hermotkin meni pienen pätkän aikaan saamisessa. Luovutin :D


    Hauska lukea vastauksiasi. Osa meillä menee y ksiin, mutta osa sitten ei. Minäkin jätän syömättä kuivat pullat eli just ne pullapitkot. Sille samalle listalle minulla tosin menee myös se korvapuusti ja kaikki munkit. Sen sijaan voin vetästä sinun hylkäämän juustokakun :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun käsittääkseni hyönteisiä ei ihan vielä saa myydä Suomessa, mutta päätös siitä, että hyönteisiä saa kasvattaa ja myydä elintarvikkeeksi, on kuitenkin jo tehty. Asia tuli vähän yllätyksenä kaikille, sillä vaikka hyönteisten tulemisesta ruokapöytään Suomessakin on jo pitkään puhuttu, siihen ei kukaan tainnut oikein tosissaan uskoa. Asiasta löytyy juttu esim. täältä.

      Eikä sitä tiedä, vaikka joutuisin vielä joskus itsekin maistelemaan tai syömään hyönteisiä. Never say never. :-) Tällä hetkellä ajatus ei kuitenkaan kiehdo yhtään.

      Voi kiitos. :-) Tuo poncho oli sinänsä aika helppo neuloa, mutta hermohan siinä meinasi mennä, kun silmukat lisääntyivät koko ajan (pocnho neulottiin ylhäältä alaspäin), ja työ hidastui aina vaan. Hapsuihinkin meni yksi kokonainen kerä lankaa!

      En minäkään tykkää kaikkein kuivimmista korvapuusteista, mutta sellaiset, joissa on runsaasti täytettä, ovat hyviä. Olen (omasta mielestäni) aika hyvä tekemään korvapuusteja, ja minun pullieni salaisuus on mahdollisimman ohut ja iso taikinalevy, että päälle saa mahdollisimman paljon mömmöjä. :-D Kierteitäkin tulee tuolla konstilla paljon. Ja pullan keskuskohta, jossa on eniten täytettä ja vähiten pullaosaa, syödään tietysti viimeiseksi. ;-)

      Poista
  9. Olipa kiva lukea tätä, monta uutta asiaa sinusta tuli esiin. Ötökät jätän minäkin syömättä ja kahvipöydässä nuo kyllä kelpaavat minullekin, tosin tykkään kyllä korvapuusteistakin ja juustokakuista ja Runebergin tortuista, niin että onkohan itse asiassa mitään kahvpöudän herkkua, jota en söisi.... no ehkä nuo Marie-keksit jätän minäkin väliin, n eo kuivia eikä oikeasti maistu miltään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no sinä olet sitten kahvipöydässä vieläkin kaikkiruokaisempi kuin minä. :-D Taidetaan olla aika helppoja kahvivieraita, kun kenenkään ei tarvitse ainakaan miettiä, että mikähän sille kelpaa. ;-)

      Poista
  10. Ai että nauroin makeasti vastauksillesi :D :D Nauroin sille ständimyyjän kanssa kohtaamiselle ja keityttyjen munuaisten hajullekin :D :D Olet kyllä sinänsä ihan oikeassa, että ärsyttävää tuollainen on. En ole muuten ikinä maistanut lanttukukkoa. Kuva ei varsinaisesti herätä ruokahalua.

    En kyllä innostu minäkään hyönteisistä ruokana. Toisaalta olen ajatellut, että jos niistä tehdään vaikka proteiinijauheutta eikä se maistu juuri miltään, niin jos käyttäisin proteiinijauheita niin menisihän ne varmaan niinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no juu, eihän tuo lanttukukon kuva tosiaan mikään erityisen ruokahalua herättävä ole. :-D Oli minulla sellainenkin kuva, jossa kukko ei ollut vielä käynyt uunissa ja jossa sillä ei ollut vielä kantta päällä, mutta eivät ne raa'at lihan- ja lantunpalatkaan olisi paljon sen houkuttelevammilta näyttäneet. :-) Mutta suosittelen kyllä maistamaan lanttukukkoa, jos joskus osuu kohdalle!

      Katsoin Sohvaperunat vasta eilen Areenasta, ja siinä olivat jossain ohjelmassa maistattaneet erilaisia sirkkatuotteita espoolaisille. Hyvin tuntuivat maistuvan. Ihmiset ovat kyllä ihmeen ennakkoluulottomia. En varmaan söisi hyönteisiä jauheinakaan, kun en ymmärrä jauheiden päälle muutenkaan.

      Poista
  11. Hauska postaus! Mulle saa toimittaa kaikki ylimääräiset Runebergin tortut, mutta hyönteissyöjien ekologinen lokero ei sovi mullekaan. En esiinny poolopaidoissa julkisesti, mutta se on salainen kotivaatteeni. -Outi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Outi. :-) Niin me ihmiset olemme erilaisia. Yksi ei voi sietää runebergintorttuja, ja toiselle ne taas ovat suurta herkkua. Poolopaitoja en voi käyttää sen takia, kun se kaulus ahdistaa niin kovasti. Tuntuu kuin kuristuisin.

      Mukavaa päivää!

      Poista
  12. Sham's Flavours -ravintolasta Kalliossa saa dosaa! Ja hyviä on, myös eteläintialainen mieheni antoi näille dosille suosituksensa ;')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, en tiennytkään. Suuret kiitokset vinkistäsi!

      Poista
    2. Jatkan vielä, että se rautatieasemalla ollut "dosarekka" oli käsittääkseni samojen omistajien. Mutta nyt heillä on tuo ravintola, joten ruokarekkaa ei enää ole.

      Poista
    3. Kiva tietää! Ja mukava, että dosilla on nyt ihan pysyvä myyntipaikka. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3