sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Yksi juhannus meni taas

Vietimme juhannuksen tänäkin vuonna varsin perinteisissä merkeissä. Juhannuksen odotukseen kuuluu aina jännitys siitä, millaisessa säästä juhannusta saadaan juhlia. Ennusmerkit eivät näyttäneet menomatkalla hyvältä, vaikka hienon kaksoissateenkaaren näimmekin.


Matkalla pitää olla omat eväät mukana.
Kofeiinitonta kahvia on suomalaisilta huoltoasemilta turha kysellä, joten olen ottanut tavakseni pitää aina matkalla mukana kofeiinitonta pikakahvijauhetta. Juon normaalia kahvia enää tavallisesti vain aamuisin, ja sen jälkeen, kun lakkasin juomasta kofeiinipitoista kahvia enää myöhemmin päivällä, olen nukkunut huomattavasti paremmin. Sitä vain ihmettelen, miksi edes hyvistä ja muuten laadukkaista kahviloista ei saa Suomessa kofeiinitonta kahvia. Ovatko kofeiinittoman kahvin juojat täällä muka niin harvinaisia? Ateenan kahviloista sai jopa kofeiinitonta cappuccinoa ja espressoa sekä kofeiinitonta mustaa teetä, mutta meillä ei saa edes normaalia suodatinkahvia kofeiinittomana!

Juhannusaatto alkoi pilvisenä, mutta lopulta päivä muuttui iloksi ainakin ilmojen osalta, ja saimme oikein mukavan juhannussaunasään. 


Vesi oli 17-asteista, ja uskalsin käydä jopa pikaisesti järvessä kastautumassa, vaikka inhoan yli kaiken kylmää vettä. Ukkelin mielestä sellaista pikakastautumista ei lasketa järvessä käymiseksi, vaan vedessä pitäisi kuulemma olla kaksi minuuttia. Yllätyshullu kun olen, käskin ukkelin istumaan laiturilla ja ottamaan sekuntikellolla aikaa. Minähän olisin järvessä sen kaksi minuuttia, vaikka henki menisi! Ja sain kuin sainkin kykittyä kaulaani myöten järvessä kahden minuutin ajan. 😀

Voittajan on helppo hymyillä.

Ukkeli ja iskä eivät välittäneet lähteä katsomaan kokkoa, joten lähdimme kokolle äidin kanssa kaksistaan.

Kokko on edellisinä vuosina sytytetty kahdeksalta, mutta nyt sytyttämisaika oli muutettu puoli yhdeksäksi. Lähdimme matkaan hyvissä ajoin, jotta ehtisimme varmasti näkemään sytyttämisen.

Mutta mitä perhanaa - siellähän se kokko jo savusi, kun pääsimme perille, vaikka kello oli vasta varttia yli kahdeksan!



Paria herrashenkilöä haastateltuamme saimme kuulla, että kokko oli sytytetty kuitenkin jo kahdeksalta. Hieman harmitti, mutta onneksi maailma ei kuitenkaan siihen kaatunut.




Aurinko kuitenkin paistoi, ja se on pääasia!
Päätin juhannusaattona myös pitkästä aikaa kokeilla, miten polveni suhtautuisivat kävelylenkkiin, kun tarjolla oli metsäinen kävelypolkukin.


Iskä on talsinut niemennokkaan vajaan kilometrin mittaisen kävelypolun, ja sitä on mukava kiertää, kun järvikin on koko ajan vieressä. Ajattelin, että metsäinen alusta olisi hyvä polvillekin, kun se on niin pehmeä, että se ei ehkä kävisi polviin samalla lailla kuin asvaltti- tai soratiet kotona kaupungissa. Saan kuitenkin edelleen unohtaa kävelylenkit, sillä vasen polvi tuli taas melkoisen jäykäksi ja kipeäksi.

Olen kyllästynyt siihen, että en saa enää oikein mitään vatsalihasliikkeitä tuntumaan vatsalihaksissa, joten päätin turvautua äärimmäisiin keinoihin ja ostaa kuntosalilta tutut käsipidikkeet, jotka iskä sitten ripusti puuvajan vieressä olevaan verkonselvitystelineeseen.


Edit. kello 17.44. Minulta pyydettiin demonstraatiokuvaa laitteesta, joten tässä sellainen. 😀 Jalkoja siis koukistetaan kohti kyynärpäitä, minkä jälkeen jalat lasketaan taas suoraksi maata kohti.
Kävin tekemässä tuossa aina jokaisen kävelykierroksen jälkeen kymmenen jalannosto-vatsalihasliikettä, ja johan tehosi: vatsalihakset olivat seuraavana päivänä niin kipeät, että nauraminenkin sattui! Tänään meinaan kokeilla vaihteeksi järvisoutua, jos tuo sade vähän laantuu, vaikka minulla olikin alun perin tarkoitus palata tänään kotiin. En sitten viitsinytkään, vaan lähden vasta huomenna. Ukkeli sen sijaan lähti jo tänään junalla kotiin. 

Pääsin harjoittamaan täällä luonnon keskellä pitkästä aikaa myös yhtä lempipuuhistani eli kuvaamaan ötököitä ja muita luonnon ihmeitä. Jippii!

Hyttynen etsimässä sopivaa pistopaikkaa.



Sain googlettamisen jälkeen selville, että tämä on ilmeisesti niittyhopeatäplä.
Tämän herran henkilöllisyys jäi sen sijaan tuntemattomaksi.

Talitintillä oli lintupöntössä poikaset, ja vanhemmilla oli kova työ lastensa syöttämisessä.

Äippä täällä!
Ja taas mennään!
Semmoisia tunnelmia tänä juhannuksena. Nyt pitäisi alkaa henkisesti valmistautua ylihuomiseen Meksikoon lähtöön, mutta vielähän tässä on aikaa. En tiedä vieläkään, miten Panaman kanssa käy, sillä matkan loppupuoli on vielä ihan auki. Ongelmana on nyt se, että Panaman kanavalla järjestetään kanava-ajeluita vain tiettyinä päivinä, ja ainoa meille sopiva päivä on perjantai. Kanavan osittaiseenkin ylitykseen pitää varata koko päivä, sillä pienemmät alukset joutuvat usein odottamaan kanavaan pääsyä joskus hyvinkin kauan, kun suuremmat laivat saavat kanavassa aina etusijan. Kuitenkin meidän pitäisi olla jo kanava-ajelua seuraavana aamuna takaisin Meksikossa, koska paluulentomme Suomeen lähtee sieltä. Meidän pitäisi siis lähteä Panamasta Meksikoon joko mahdollisimman myöhään perjantai-iltana tai vaihtoehtoisesti hyvin aikaisin seuraavana aamuna, eikä sopivia lentoja oikein ole. Nähtäväksi jää, perummeko koko Panama-käynnin, otammeko riskin ja varaamme aikaisemman iltalennon vai muutammeko Meksikon-paluulennon kokonaan. Ressihän tässä meinaa jo iskeä.

Heipat!

14 kommenttia:

  1. Mahtavia nuo ötökkä- yms. kuvat!Luonnossa on niin paljon kaikkea, kun muistaa kumartua ja katsoa. Kamera näyttää jutut melkein silmää paremmin. Tykkäsin myös "voittaja"-kuvastasi. Mukavaa Meksikoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Airi! :-) Öttiäiset näyttävät tosiaan aivan erilaisilta, kun niitä katselee kameran linssin läpi.

      Poista
  2. Hienoa ötökkä kuvia. Paitsi, että jotkut noita ötököistä näyttävät vähän ällöiltä ;)

    Mukavaa Meksikon reissua ja hyvä tankotanssitunteja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä, että joistakin ötököistä on suloisuus kaukana. Mutta onneksi on kamera välissä, jotta turvallinen välimatka säilyy. :-D

      Kiitos! Suoraan sanottuna ei yhtään huvittaisi lähteä, mutta ehkä se matkainnostus vielä tästä löytyy.

      Poista
  3. Ihana kielon kuva - ainakin luulen, että se on kielo. Miten nuo vatsalihas liikkeeseen tarvittavat vehkeet toimivat - ollaanko niissä 'kainaloita' myöten vai vain käsivarsilla ? Toimintakuva olisi ollut hyvä. Minäkään en pidä kylmästä vedestä ja talviturkin poisheittäminen on voinut jäädä välistä muutaman vuoden. Hyvää reissua ja matkaraportteja odotellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kielo tuo tosiaan on!

      Kävin ottamassa demonstraatiokuvan tuosta vatsalihasvehkeestä ja yritin keksiä, miten saisin kuvan lisättyä tähän kommenttiin. Kun en sitä keksinyt, käyn lisäämässä kuvan nyt tuonne tekstiin edellisen kuvan perään. Eli laitteessa ollaan melkein kainaloita myöten, ja kroppa pyritään pitämään koko ajan paikallaan, kun jalkoja koukistetaan kohti kyynärpäitä. Pyritään siis välttämään kropan keinumista. Jalkoja voi nostaa myös suorina ylöspäin tai sitten hieman vinoon vain toista kyynärpäätä kohti, jolloin liike käy enemmän vinoihin vatsalihaksiin. Ja enkuksi nuo ovat nimeltään "arm hangers", jos innostut sikäläisistä kaupoista noita etsimään. :-)

      Kiitos, ja mukavaa viikonlopun jatkoa!

      Poista
  4. Me saavuimme juuri kotiin. Pistettiin heti sauna lämpiämään, että saadaan pestyä matkan pölyt pois ja uinahtaa puhtaisiin lakanoihin. Meksikoa ei nyt ole valitettavasti tiedossa, vaan kello soimaan kuudelta ja takaisin töihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aah, puhtaat lakanat kuulostavat ihanilta! Oikein sellaista arjen luksusta. Mukavaa alkavaa viikkoa!

      Poista
  5. Mahtava tuo kuva sinusta:)
    Aika kummaa ettei kofeiinitonta kahvia löydy helposti eri paikoista,minäkään en klo 16 jälkeen halua juoda kofeiinipitoista kahvia,mutta täällä saa jopa halpiskahvilaketjusta kofeiinitonta capuccinoa vähän yli eurolla
    Oíkein ihanaa matkaa värikkääseen Mexicoon:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli vähän sellainen puhdas juhannussaunakuva. :-) Mutta sininen taivas näyttää kivalta!

      Ja kiitos sinulle kofeiinittoman kahvin vinkistä! Sinultahan alun perin sainkin idean juoda kofeiinitonta kahvia. Aiemmin olin ajatellut, että pitää tyytyä vain valkoiseen/vihreään/rooibosteehen, jos ei halua kofeiinillista kahvia/teetä juoda. Suomessa taitaa olla tosi vähän kofeiinittoman kahvin juojia, kun tarjonta on niin kehnoa... :-(

      Kiitos, Jael! <3

      Poista
  6. Upeat kuvat jälleen kerran! Kiitos!

    VastaaPoista
  7. Jees, upeita kuvia! Olet tainnut vaihtaa kamerasi järkkäriin.
    Nuo käsipidikkeet vaikuttaa mukavilta, ei tarvi roikkua nivelten varassa, ja nehän saa kiinni mihin tahansa tankoon.. Miettii siis tässä juuri, että vieläköhän kädet kestäisi kropan painoa, jalkojen nouseminen onkin sitten jo asia erikseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sirokko! Kyllä mulla on edelleen pokkarikamera...

      Käsipidikkeet on kyllä tosi hyvät polvivaivaisellekin, kun ei tarvitse panna jaloille yhtään painoa. Suosittelen kokeilemaan! Tehokkaatkin mokomat ovat. ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3