sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Ovista ja ikkunoista

Autiotalorintamalla on ollut viime aikoina kovin hiljaista, joten asialle piti tehdä pikaisesti jotain. Olen tällä hetkellä taas Itä-Suomessa, ja täällä ei onneksi tarvitse kovin kummoisia etsintöjä suorittaa, jotta autiotalon löytää. Kaiken lisäksi sain mukaan kaverinkin - ainoan ihmisen minun lähipiiristäni, joka lähtee mielellään mukaani päämäärättömille ajeluille ja autiotalokeikoille: äidin.

Tohmajärven aseman baari myynnissä.





Olin haaveillut löytäväni sellaisen autiotalon, jota pääsisi tutkimaan sisältäkin, eikä aikaakaan, kun sellainen löytyikin.

Auto vain parkkiin ja taloa tutkimaan!

En löytänyt ovea, ja hetken aikaa luulin, että sisätilat jäisivät näkemättä. Onneksi talon vieressä oli niin korkeat lumikinokset, että sain kammettua itseni ikkunasta sisään. 😀

Nyt kun katson tätä kuvaa, niin tuossahan on ihan selkeästi oviaukko. Miten en sitä huomannut? No, tulipahan kiipeiltyä!

Yläkertaan meni suhteellisen hyväkuntoisen näköiset portaat, joten ensimmäiseksi piti käydä yläkerrassa. Äiti oli jäänyt autoon odottamaan ja miettinyt siellä, etten vain olisi mennyt talon yläkertaankin. Äiti kertoi kuitenkin arvelleensa kaiken olevan hyvin, kun mitään romahduksen ääntä ei kerran kuulunut. 😀

Talo oli aika huonossa kunnossa, mutta komea uuni yläkerrassa oli!


Vintillekin meni portaat, mutta vintillä näkyi olevan niin pimeää, että päätin jättää siellä käymisen välistä.



Talossa ei ollut jäljellä enää mitään irtaimistoa. Sisältä löytyi ainoastaan muutama vanha kenkä ja lehti.

Tämä oli lapsen pieni kenkä, vaikka kenkä näyttääkin kuvassa paljon isommalta.

Autiotalolta matkamme jatkui kohti Kiihtelysvaaraa. Hämmästelimme sitä, kuinka lumisia maisemat täällä vielä olivat. Päätiet olivat olleet sulat ja kuivat, mutta sivuteillä oli vielä ihan täysi talvi.

Ihmettelimme myös sähkölankoihin ripustettuja heijastinläpysköjä, jotka heiluivat tuulessa.



Heijastinläpysköjä oli aina peltoaukeamien laidassa, ja miettimme, mahtoiko niillä olla jotain tekemistä lintujen kanssa. Varmaa selitystä emme kuitenkaan asialle keksineet. 

Löysimme myös joen, joka osoittautui Jänisjoeksi. Joen varrella kuohui koski.





Tien varrella oli myös seimi, ja ihmettelimme, ettei seimeä ollut korjattu joulun jäljiltä pois. Kiteen tien varressahan on myös aina jouluisin seimi, mutta se korjataan joulun jälkeen pois.


Mukavaa sunnuntain jatkoa!


16 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista! Seikkailuajelut on niin parhaita :)

    Mäkin oon muuten kerran ajellessa nähnyt ton Tohmajärven Aseman Baarin. Aikamoinen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! On ihana lähteä päämäärättömästi ajelemaan ja katsoa, mihin päätyy. Kun kulkee avoimin silmin, niin aina tulee jotain mielenkiintoista vastaan. :-)

      Olihan tuo aseman baari aika nostalginen ilmestys. :-D

      Poista
  2. Minä olisin ehkä miettinyt kahteen kertaan sitä yläkertaan menoa, kun katto tai lattia, miten vaan, näytti niiin laholta. Mutta vau, ihan extraa kierrellä hylätyissä taloissa, en olisi malttanut jäädä autoon istumaan, en. *Kateellinen huokaus*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisitkin ollut mukana! Minulle olisi extraa, jos olisi autiotaloissakin joku kaveri mukana. :-)

      Poista
  3. Janna taloraportti taas.

    Nuo lapyskat johdoissa on varmaan juuri lintuja varottamaan laitettu. Voi olla etta pelloilla on vaikka isoja kurkilaumoja (tai jotain muita isoja lintuja) muuttoaikoina ja ne saattavat tormailla huonosti nakyviin johtoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain tuonsuuntaista mekin ajattelimme. Ihan järkevältä kuulostava selitys, varsinkin kun läpyskät olivat pelkästään peltoaukeiden kohdilla.

      Poista
  4. All-year-around seimi :D
    Saattavat olla seimen huolehtijat ripeydessään sukua minulle. Meillä on kaapin päällä viime vuotiset virvontaoksat valmiina tulevaan sesonkiin :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-D Kohta on taas virvontaoksille käyttöä. :-)

      Minulla taas jouluvalot ovat tavanneet palaa ikkunoissa puolet vuodesta, mutta tänä vuonna sain jonkin kummallisen tarmonpuuskan, kun sain otettua jouluvalot jo tammikuussa pois.

      Poista
  5. Ihanat keväiset talvikuvat:)
    Surullista kun talot ovat jääneet tuollaiseen kuntoon,ja kai monet paikat periferiassa tyhjenevät ,ja tuollaista tapahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jael! Idässä on aivan hirveästi autioksi jääneitä taloja. Tiedä millaisia tarinoita niiden takaa löytyykään.

      Poista
  6. Hui, melko rohkeaa käydä autiotalossa. Ennakkoluuloni on, että ne ovat aina siinä kunnossa ettei tiedä koska joku romahtaa alhaalta tai ylhäältä. Kivannäköistä silti. Varmaan mukavaa aina miettiä että ketkä siinä on viimeeksi asuneet, minkälaista elämää he ovat elänneet ja mitä heille kuuluu nyt jos edes elossa ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Väylän Tyär! :-)

      Jos järjellä ajattelisi, niin varmasti kannattaisi jättää autiotalot käymättä, koska eihän niiden kunnosta tosiaan koskaan tiedä. Mutta minulta tuppaa aina autiotaloissa järki katoamaan, kun niiden tutkiminen on niin jännää. :-)

      Poista
  7. Läpyskät killuvat myös meidän peltoaukealla. Viime keväällä kaksi joutsenta lensi päin lankoja ja kuoli. Nyt onneksi läpyskät turvaamassa muuttoreittiä.
    -wille-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joutsen-parat! Onpa sitten hyvä, että tuommoiset läpyskät on keksitty, jos niistä kerran on oikeasti apua.

      Poista
  8. Aseman baarissa on kuvattu ainakin jotain mini-sarjaa joskus 50-60 luvul

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen tieto! On varmaan baari ollut silloin hieman toisennäköinen kuin nyt...

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3