sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Laiska töitään luettelee

Vähän harmittaa, kun olisi niin paljon postattavaa, mutta kun ei aika meinaa riittää kirjoittelemiseen. Nyt olen ollut taas täällä Itä-Suomessa, kun täällä tarvittiin maalaus- yms. apua. Olen manannut täällä luonnon keskellä monesti sitä, että mihinkään ei voi mennä ilman kameraa, kun juuri silloin tulee vastaan takuulla jotain kuvattavaa, kun sitä kameraa ei ole.

Tuolla rannassa on telkän pönttö, johon olemme nähneet pari kertaa telkän lentävän. Sanoinkin, että olisi hienoa saada kuva telkästä pöntössään, mutta eihän sellaista kuvaa voi saada, kun "tuskin telkkä tulee siihen luukulle kuikuilemaan".

Vähän ajan päästä menin hakemaan rannasta sinne unohtuneita tavaroita, ja kun vilkaisin telkän pöntön suuntaan, en meinannut uskoa silmiäni.

Siellä se telkkä kumminkin kuikuili!

Lintu roikkui luukulla pitkään, joten hyvin oli aikaa ottaa useampikin kuva.

Toisen kerran menin hakemaan puuliiteristä maalipurkkia, ja meinasin saada sätkyn, kun maalipurkin alta paljastui iso ja lihava sammakko. Kipaisin hakemassa kameran, ja sammakko odotti yhä kiltisti paikallaan, että pääsisin kuvaamaan sitä. Sammakko ei tuntunut pelkäävän yhtään vaan päästi minut kameroineni puolen metrin päähän.

Sisiliskot ovat tietysti jo ihan peruskauraa. Nekin antavat hyvin kuvata itseään.

Alli Kaattori.
Kaupunkilaisesta kuoriutuu täällä maalla hyvin nopeasti omaan ulkonäköönsä välinpitämättömästi suhtautuva ihminen. Minähän olen normaalioloissa niin turhamainen ihminen, etten voi mennä kauppaankaan (tai tyräleikkaukseen!) ilman meikkiä, mutta täällä maalla tapahtuu aina jotain ihmeellistä, ja välinpitämätön rentoilu hiipii olemukseen. Nytkin löysin itseni kaupasta tämännäköisenä.


Käsivarret olivat täynnä ruskeita maalipilkkuja, meikkiä ei ollut, tukka oli pesemättä, ja lippalakki haisi hielle. Hihittelin itsekseni kaupassa, kun tajusin, että käsilaukun olin kuitenkin ottanut mukaani. Kyllähän sitä nyt hienolla naisella pitää käsilaukku olla. 😃

Olen oppinut myös sen, että lapio ei olekaan vain lapio vaan että lapioitakin on monenlaisia.



Kuvassa vasemmalta lukien kokoontaitettava lapio, pistolapio, betonilapio ja lumilapio. Lisäksi on olemassa vielä ainakin salaojalapio - ehkä muitakin?

Neliapiloita olen löytänyt neljä kappaletta (jee!), mutta yhtään viisi- tai kuusiapilaa en ole (onneksi) löytänyt. Sen sijaan olen löytänyt yhden kolme-ja-puoliapilan ja yhden yhdeksänapilan.

Kolme-ja-puoliapila.


Yhdeksänapila.
Hieman pelottaa, että mitä seuraamuksia varsinkin tuolla yhdeksänapilalla taas on. Mutta ei tätä neliapiloiden etsiskelyä voi oikein lopettaakaan, kun se on niin addiktoivaa puuhaa.

Täällä pyöriskelee yksi yksinäinen joutsen, joka pitää kovaa mekkalaa. Kun eilisellä saunareissulla sitä kuvailin, totesin, että kyseessähän on laulujoutsen eikä kyhmyjoutsen. Laulujoutsenen opin tuntemaan taannoin blogini lukijan opastuksella, eli kiitokset!




Sitten tilannetiedotusta Woman's era -lehdestä, kun sen perään on kyselty. Minähän tilasin lehdestä nettiversion vuodeksi, ja sain sähköpostiini vahvistuksen, että maksu oli mennyt perille. Mitään linkkiä tai käyttäjätunnusta lehden lukemista varten en ole kuitenkaan saanut, eikä sähköpostitiedusteluihinikaan ole vastattu. Tilaus taisi siis mennä mönkään. Höh.


Tokmannilla sai kaupan päälle talouspapereita. Ei vaan kerrottu, että minkä kaupan.
Kiteeläinen muotiliike, jota kutsutaan tuttavallisemmin nimellä Pökäle.


Sitten pieni piipahdus Intiaan. Appivanhemmillehan tilattiin uusi auto, ja se luvattiin toimittaa kuukauden kuluessa. Minä olin kovin skeptinen toimitusajan suhteen, mutta sattui kuitenkin niin, että auto toimitettiin aivan tarkalleen sovittuna päivänä kuukauden päästä - tai olisi toimitettu, jos päivä olisi anopille sopinut. Anoppi ei nimittäin halunnut autoa lauantaina, joka ei ollut hyväenteinen päivä, vaan auto piti toimittaa vasta keskiviikkona, joka siis oli hyväenteinen päivä. Minä sain tässä taas hyvän opetuksen: ei kannattaisi aina olla niin epäluuloinen intialaisten lupauksia kohtaan; kyllä hekin joskus puheensa pitävät! 😛

Kaikki ovat tykänneet auton väristä, ja autonkuljettaja lähetti jo kuviakin.

Minusta punainen väri olisi ollut kumminkin parempi, mutta minä tulen (oletettavasti) ajelemaan tuolla autolla niin vähän, että ehkä minun mielipiteeni ei kuitenkaan ole se kaikkein painavin?

Tänä aamuna oli ihana herätä, kun sade ropisi peltikattoon. Jos pitäisi nimetä lempiääni maailmassa, niin sateen ropina peltikattoon kilpailisi minulla kyllä kärkisijoista. Miksei joka yö voisi sataa? Päivät voisi sitten paistaa ja olla lämmintä.

Nyt toivottelen kaikille oikein mukavaa sunnuntaita ja lähden juomaan aamukahvia!

18 kommenttia:

  1. Tästä se lähti päivä iloisesti käyntiin. Nauratti tuo hienon leidin käsilaukku. Tuollainen landelook lähtee minullekin käyntiin miehen tädin mökillä. Ja mökillä yleensäkin. Samassa lookissa meni lähes koko viime kesä, kun tehtiin salaojia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei sitä viitsi mitään salaojahommia varten hirveästi tälläytyä. :-) Teillä on sitten varmaan se salaojalapiokin!

      Poista
  2. Kyllä hienolla naisella aina käsilaukku pitää olla mukana 😂. Upea kuva tuosta telkästä ja sammakkokin on melkoisen vaikuttava! Vai on lauantai huono enteinen päivä, aina oppii jotain uutta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsilaukku on hienon naisen tunnusmerkki. Väliäkö sillä, vaikka mikään muu olemuksessa ei sitten hienoa olisikaan! :-D

      Anoppi on hyvin tarkka hyvä- ja huonoenteisistä päivistä – parturiinkaan ei voi mennä, jos ei ole siihen sopiva päivä. :-)

      Poista
  3. Hienot telkkäkuvat!!
    Ihana anoppi, tottakai uusi auto pitää vastaanottaa hyvän enteen päivänä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllä anoppi tietää, minä päivänä kannattaa mitäkin tehdä. ;-)

      Poista
  4. Heippa pitkästä pitkästä aikaa! Vihdoin on netti tietokoneelle, joten pääsin vanhojen tuttujen ja uusienkin blogien kimppuun. Jihuu. :)

    Ja kivoja kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa hei! Mukava kuulla, että netti toimii, ja tervetuloa! :-)

      Poista
  5. Hienoja luontohavaintoja, sekin kroksijalkainen rölli!

    Yhdeksänlehtisen apilan on tiettävästi joku aiemminkin kohdannut, mutta kolme- ja puolilehtinen on varmaan maailmanharvinaisuus! Minusta tuo yhdeksänlehtinen kuitenkin näyttää kahdelta eri apilanlehdykältä, toisessa 6 ja toisessa normaalit 3 lehteä. Tämä olisi erittäin onnekasta, koska 6-lehtinen apila on ainoa, joka voi kumota 5-lehtisen apilan aiheuttaman epäonnen, jos sattuisit löytämään vielä sellaisenkin! Tämä on varma tieto, peräisin Aku Ankasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kroksijalkainen rölli. :-DD

      Ei tuo yhdeksänlehtinen minustakaan ihan “oikealta” yhdeksänlehtiseltä näytä, että jonkinlainen yhdistelmämutaatio se taitaa olla. Viime kesänähän löysin viisi- ja kuusilehtiset apilat, ja sen jälkeen sattui kaikenlaisia epäonnisia juttuja (tuli nivustyrä, autosta hajosi bensapumppu jne.), että vähän pelottavat nämä muut kuin neliapilat. No, pian sen varmaan näkee, mitä nämä apilat tuovat tullessaan. :-D Lottovoittoa ei ainakaan (vielä) tullut.

      Poista
  6. Wau mikä asu sinulla, suoraan 70-luvun missikisoihin :)
    Täällä korvessa tuttu näky.

    Miten söpö linssilude tuo sammakko. Entäs telkkä, kyllä sulla kävi tuuri, minä joskus mökillä kyttäsin tuntikausia, eikä mokoma suostunut kuikuilemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tuolla asulla voisi missikisoihin astella. Ainakin erottuisi joukosta, se on varma!

      Telkän kanssa taisi käydä todellakin aikamoinen tuuri. Olin ihan tohkeissani vielä pitkän aikaa tuon tapahtuman jälkeen. :-) Sellaista se on tämä lintubongarin elämä – saa yllättävän suuret kiksit siitä, että näkee jonkin linnun pään pilkistävän linnunpöntöstä. :-D

      Poista
  7. No nyt tulee kyllä ihan uus merkitys sanonnalle "Lähti kuin telkkä pöntöstä" :D. Olen luullut, että tarkoittaa sellasta sähäkkää toimintaa, mutta kyllä noi sun kuvat todistaa ihan muuta :D. Lieneekö koko telkkä hengissäkään..

    Ja hei. En nähnyt sun asussa mitään normaalista poikkeavaa. Perussettiä täällä meilläpäin :). Piti oikein peilistä käydä tarkistamassa ja toteamassa, että juu, kyllä se on ihan niinkuin meikäläinen viikonloppuisin. Ja mieluusti arkisinkin olisin, mutta työpaikalle on pakko vähän koittaa rypistää. Edes sen käsilaukun verran :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Telkkä tulee ja lähtee pöntöstä yleensä tosiaankin hyvin vauhdikkaasti, ja siitä lähtee vielä sellainen ovela ääni. En ymmärräkään, mitä tuo lintu tuossa aukossa pälyili. Näyttää ihan siltä, että lintu olisi juuttunut pönttöön jotenkin. :-D

      Mä arvasin, että ei tuo mun ulkomuotoni nyt niin ihmeellinen ole kuin kuvittelin. :-) Kotonahan sitä voi olla minkänäköinen vaan, mutta kyllä mulla on aika korkea kynnys lähteä tuonnäköisenä ihmisten ilmoille. Näköjään ei kuitenkaan tarpeeksi korkea. ;-)

      Poista
  8. Voihan käsilaukku! Minä hihittelen täällä vieläkin:). Vai niin kävi lehden kanssa. Harmi. Enpä lähde tilailemaan sitä sitten.

    Muuten mullekin tapahtuu mökillä tuo sama muodonmuutos. Lisäksi olen huomannut, että hidastun ja laiskistun mökillä aina. Mistähän lie johtuu?

    Kerroin J:lle tuon autotarinasi ja muisteltiin taas hassuja Intia-juttuja (epäonnenpäiviä ja temppeliin auto vientiä ennen käyttöönottoa). Mukavaa mökkeilyä!/Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei käynyt hyvin lehden kanssa. Harmittaa! Ei siis ehkä kannata tilata lehteä, vaikka voihan se olla, että tämä oli vain jokin yksittäinen tapaus...

      Olisiko se mökkilämän verkkaisuus ja luonnon keskellä oleilu, mikä saa muodonmuutoksen aikaiseksi? Että mitä tässä turhaan yrittää itseään tuunata ja puunata, kun eivät metsän eläimet välitä siitä kumminkaan. :-)

      Meiltä unohtui yhdellä autolla sitruunoiden yliajelu, ja sillä autolla ajeltiinkin sitten kolareita vähän enemmänkin. :-D Että kyllä se vaan on parempi noudattaa kaikenlaisia taikauskomuksia. :-)

      Mukavaa viikon jatkoa teille! ♥

      Poista
  9. Mulla jäi kolmen yön mökkiviikonlopun jälkeen niin pahasti peiliin tuijottamaton maalaiselämä päälle, että menin tähään töihinkin ilman meikkiä! Laitoin sentään siistit vaatteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jees! Asiameininkiä, että menee töihinkin ilman meikkiä! Ei taitaisi minulta onnistua - ellei sitten tulisi niin hirveä kiire, että olisi ihan pakko lähteä ilman meikkiä.

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3