lauantai 16. huhtikuuta 2016

Painonnoston maailmanennätys

Täällä sitä nyt ollaan anoppilassa, ja kun nettikin on toiminut heti ensi hetkestä alkaen kuin unelma, ilmestyin heti tänne langoille teitä ahdistelemaan. Kuumuuteen en ole ehtinyt vielä tosissani tutustua, kun en ole pahimman kuumuuden aikana ulkona liikuskellut, mutta tänään sekin varmasti tapahtuu. Yöllä oli ihana nukkua, kun taustalla hurisi sekä ilmastointilaite että tuuletin! Hyvää unilääkettä.

Matkamme meni kertakaikkisen mallikkaasti, eikä matkalaukkujen kanssakaan ollut mitään selkkauksia. Toimme mukanamme vielä yhden ylimääräisen matkalaukunkin, kun ukkeli oli mukavuudenhaluissaan ottanut meille business-luokan liput, jotka oikeuttivat suurempaan tavaramäärään lennolla. Ukkelin kaveri perheineen matkusti samalla lennolla, mutta kaverilla oli matkatavaraa niin paljon, että hän olisi joutunut maksamaan tästä laukusta ilmeisesti aika paljon ylimääräistä. Meillä laukku meni ihan ilmaiseksi.

Premium Lounge Helsinki-Vantaalla.


Premium Loungen yllä olevan kuvan tilassa oli erikoinen valaistus: valaistus oli tehty ikään kuin vuorokauden vaihteluja seuraamaan - "yöllä" tuolla taustalla näkyvällä seinällä oli kuu, ja päivällä siellä leijuivat pilvet. Oikein kiva idea minusta!

Tykkään matkustaa business-luokassa erityisesti sen takia, että silloin saa paljon "ilmaista" ruokaa ja juomaa. Antimia tulikin nautittua oikein menestyksekkäästi sekä loungessa että koneessa. Minua ei oikeastaan pitäisi päästään lähellekään buffetpöytiä tai ns. ilmaisia tarjottavia, sillä minulta katoaa itsekontrolli ihan totaalisesti, kun näen kaikki herkut. Olenkin tullut siihen tulokseen, että olen edellisessä elämässäni nähnyt nälkää, ja yritän nyt kompensoida sitä syömällä senkin edestä.




Jos ei osaa päättää, kumpaa punaviiniä ottaisi, hyvä lentoemo antaa maistaa kumpaakin. Smiley

Lentokoneessa viereemme käytävän toiselle puolelle tuli intiaispariskunta, jolla oli mukanaan neljän kuukauden ikäinen vauva. Ukkeli oli pöyristynyt, kun hampurilaisaterian tuoksu alkoi levitä koneeseen: pariskunta oli varustautunut lennolle Burger Kingin eväspussin kanssa!



Minua koko juttu vain huvitti. Kyllähän sitä nyt pitää olla omat eväät mukana, jos vaikka lentokoneessa ei saakaan ruokaa.

Nainen sanoi meille ennen lentoa, että hän meinaa rintaruokkia lennolla lastaan; haittaisiko se meitä? Tietenkään se ei meitä haitannut, mutta minusta oli hieno ele kuitenkin kysyä (kun ei nykyaikana koskaan tiedä, mistä kukakin herneet nenäänsä vetää).


Olen ollut aivan onnessani sen jälkeen, kun tajusin, että Spotifyssa on sellainen ominaisuus, että sen kautta voi kuunnella musiikkia myös offlinena, siis ilmaan minkäänlaista nettiyhteyttä. On aivan huippua, että lempimusaansa voi kuunnella vaikka lentokoneessa!


Delhissä oli aikaa koneiden vaihdon välillä melkein viisi tuntia, joten siellä ehti hyvin taas syömään.

Eilen oli pyhäpäivä (Ram Navami), mikä tarkoitti lentokentän viinakaupoillekin "kuivia päiviä".


Viinakauppa on siis auki, mutta alkoholia sieltä ei kuivana päivänä myydä. Sama pätee ravintoloihin - kuivana päivänä ei kannata ajatella tilaavansa ravintolassa alkoholia.

Syöminen jatkui taas lennolla Hyderabadiin.



Kylmää kahvia en ole ennen lennolla saanutkaan. Hyvää oli!

Jet Airwaysin asiakaslehdessä oli artikkeli eri maiden kahvikulttuureista, ja Suomikin oli päässyt lehteen.

Pahaa aavistamatta kuvasin lennon aikana näitä edessämme istuneita herroja.

Hyderabadiin saapuessamme nimittäin melkein säikähdin. Tuon lehteä lukevan miehen takaa nurkkapaikalta nousi pystyyn aurinkolaseihin ja lippalakkiin sonnustautunut nuorukainen, jonka tunnistin välittömästi yhdeksi Tollywood-elokuvataivaan tunnetuimmaksi tähdeksi, Ram Charaniksi. Ihmettelin, kuinka mies oli alentunut matkustamaan tavallisen rahvaan seassa, kun hänellä on kuulemma omiakin lentokoneita. Kaiken lisäksi mies näytti matkustavan yksin, vaikka lentokentällä hänen seuraansa lyöttäytyikin heti ilmeisesti joku turvamies. Kovin oli tavallisen näköinen ja oloinen mies tuo Ram Charan, vaikka onkin supertähti ja kaiken lisäksi vielä yhden kaikkien aikojen suurimman telugunäyttelijän Chiranjeevin poika.

Appiukko oli lentokentällä meitä vastassa tilapäisen autonkuljettajan kanssa. Minulla oli taas ollut epäilykseni, kuinka neljä ihmistä ja kolme isoa ja yksi pieni matkalaukku mahtuisivat yhteen henkilöautoon, mutta tulin taas huomaamaan, että Intiassa autoon saadaan mahtumaan yllättävän paljon tavaraa. Muistelin mielessäni sitä kertaa, kun muutimme Intiaan ensimmäisen kerran, ja kävimme hakemassa lentokentältä vähän rahtina lähettämäämme tavaraa. Isoja pahvilaatikoita oli kahdeksan, ja siltikin laatikoiden lisäksi autoon mahtui vielä neljä ihmistä. Muistan, että istuin koko tunnin matkan litistyksissä yhden laatikon alla.

Kun kerran autoa ajoi joku muu kuin minä, käytin tilaisuuden hyväkseni ja valokuvailin vähän auton kiitäessä eteenpäin. Ylikulkusillalta bongasin yhden Hyderabadin lempirakennuksistani, jonka näkeminen jaksaa sykähdyttää aina vain: kalan muotoisen rakennuksen, jossa toimii kalastuksen kehittämislaitos.



Istuin rakennuksesta nähden väärällä puolella autoa, enkä saanut rakennuksesta hyvää kuvaa, mutta tästä vanhasta postauksestani näkee rakennuksen vähän paremmin.

Yksi lempikaupoistani. Smiley
Tässä hotellissa (Taj Krishna) olen viettänyt ensimmäisen yöni Hyderabadissa ikinä.  Vuosi oli muistaakseni 2004 tai 2005.
GVK One -ostoskeskus kahdesta eri vinkkelistä nähtynä.
Anoppilaan tulo oli kuin olisi kotiinsa tullut. Vastassa oli tuttu makuuhuone ja tutut kaapit, joista ukkeli löysi ensimmäiseksi pussillisen anopin koipalloja, jotka päätyivät välittömästi roskiin, kun ukkeli ei siedä niiden hajua. Anoppikin sai kuulla - monennenkohan kerran! - mitä mieltä ukkeli äitinsä koipalloista on. Smiley Vaihdoimme anopin kanssa tavallisimmat kuulumiset, kuten lähisukulaisten voinnit ja säätilat siellä ja täällä. Tällaista kuumuutta on kuulemma jatkunut viitisen päivää, eikä tämä ihan tavallista ole. Kävimme läpi myös televisiosarjat, hedelmä- ja vihannessesongit ja kotiapulaiseen liittyvät asiat. Mangokausi alkaisi vasta noin kuukauden päästä (höh), mutta vesimelonikausi olisi nyt. Vesimelonia tulikin jo syötyä.

Illalla seitsemän aikaa talonvahti tuli ilmoittamaan, että alhaalla tehtiin jotain remonttia ja että meidän huoneemme kylpyhuoneesta katkaistaisiin kohta vesi puoleksi tunniksi. Täytimme anopin kanssa pari saavia siltä varalta, että vesikatko jatkuisi pidempään. Vesi tuli takaisin jo kymmenen jälkeen illalla, joten katko ei jatkunut edes seuraavaan päivään, vaan kesti vain kolmisen tuntia. Hanoista tuli katkon jälkeen kyllä niin ruskeaa vettä, että minäkin suostuin pesemään hampaat pullovedellä, vaikka muuten aina hanavettä käytänkin.

Kävin tietysti tarkistamassa myös maisemat anoppilan talon katolta.




Kaikki näytti olevan aika ennallaan, paitsi että toiselle puolelle tietä, josta viime heinäkuussa pantiin talo maan tasalle, oli nousemassa uusi talo.

Rakennustelineet ovat yllättävän asiallisen näköiset ollakseen intialaiset!

Minua on vaivannut taas ihan hirveä kokovartaloturvotus siitä lähtien, kun tänne saavuimme, eikä kaikki matkan aikana syöty ja juoto varmasti ainakaan yhtään auta asiaa? Tänään onkin aika kaivaa käsipainot ja kahvakuulat esiin, ja laittaa fittnessblenderit tai jessicasmithit pyörimään (hirveästi kyllä laiskottaisi...). Muuten en mahdu kohta vaatteisiini! Pitäisi myös mennä vähän ostoksille, kun kaikki kurtani ovat jo parhaat päivänsä nähneitä, ja tarvitsisin kipeästi uusia.

Mutta nyt ei muuta kuin mukavaa lauantaita ja viikonloppua! Voi olla, että kuulette minusta taas piankin.

39 kommenttia:

  1. Mikä määrä ruokaa!
    Minulla samanalainen 'suhde' buffet-pöytiin. Tavallinen lounaskin on vaikea syödä sellaisesta, kun ei tiedä rajaansa.

    Komeat maisemat on anoppilastasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä tuossa ollut vielä edes kaikki. :-) Aamiaiskuva lennolta jäi puuttumaan, ja loungessa tuli syötyä ainakin neljä lautasellista (kuvassa on vain se ensimmäinen :-D).

      Mitenköhän sitä oppisi hillitsemään itsensä buffetpöydässä? Mä olen ainakin ihan neuvoton tämän asian suhteen.

      Poista
  2. Hih, huvittaa ne burgerkingiläiset, ihan niinkuin ei bisnesluokassa saisi ruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta Burger Kingiä lennolta ei melko varmasti saa, joten jos se oli se, mitä herrasväen juuri tuolla hetkellä teki mieli, niin sitten oli parempi ottaa omat eväät. ;-D

      Poista
  3. Mukava kuulla, että olette turvallisesti perillä. Huvitti tuo mies Delhin lentokentällä, vähän oli alkanut väsyttää, niin eikun pötkölleen lattialle. Suomessa lattialla makaavat vain liikaa alkoholia nauttineet ja ei taatusti yhtä suorassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita makailijoita näkyi lentokentällä muuten tosi paljon. Katselin heitä hieman kateellisena, kun itsenkin olisi tehnyt mieli heittäytyä pitkälleen maahan, mutta en kehdannut. Tai jos minä olisin vielä kehdannutkin, niin ukkeli olisi kyllä saanut hepulit. :-D

      Poista
  4. Shyvä, kun olet turvallisesti perillä. Onko anoppi ylpeä sun uudesta tutkinnosta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu, että anoppi ei ole ihan kartalla mun uuden tutkinnon kanssa, vaikka olen kyllä kertonut asiasta hänelle. Esimerkiksi kun kerroin hänelle tänään, kuinka kauheasti jalkani turposivat, kun tein yövuoron sairaalassa, anoppi ihmetteli, että mitäs sinä siellä sairaalassa oikein teit. :-)

      Poista
  5. Jälleen viisastuin, piti nimittäin googlata tuo Tollywood. Löysin vielä Kollywoodinkin, onko vielä muita? Kaverini haaveilee osallistuvansa Haluatko miljonääriksi ohjelmaan ja aikoo tarvittaessa kilauttavansa minulle, joten yritän aina treenata tilaisuuden tullen. Pieneksi esteeksi voi toki muodostua se, että hän ei uskalla mennä televisioon muuta kuin paperipussi tai burkha päässä.

    Jos tuli hiki niistä lämpötiloista, niin nyt nousi paino ainakin 800g noita ihania ruoka-annoksia katsoessa. Kyllä minä ainakin unohtaisin Burger Kingin tuossa tilanteessa. Leipäjuustoa kutsutaan meillä kotona myös natinaksi, mutta eihän sitä oikeastaan osaa juustona pitää. Onpahan taas ulkomaalaisilla ihmettelemistä.

    Tuo kala on kyllä jotenkin hellyttävä luomus ja varmaan vielä hienompi iltavalaistuksessa : ) Mukavaa viikonloppua sinnekin ja odottelemme ilolla uutta "ahdisteluasi".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainitsemiesi lisäksi on vielä ainakin Mollywood. Niin ja tietysti Hollywood. ;-) Hih, mahdollista kaverille kilauttamista varten on hyvä treenata. :-) Koskaan ei tiedä, millainen kysymys vastaan tulee! Minustakin on kiva tietää kaikenlaista, vaikka mulle kyllä käy usein niin, että muistan tiedon hetken, ja sitten unohdan sen.

      Tänään mun piti syödä normaalisti, mutta eihän se onnistunut, kun ravintolan listalla oli kaikenlaista herkkua tarjolla, ja anoppikin teki ison läjän kookosmakeisia. Mutta jos huomenna sitten uusi yritys? Tuli kuitenkin jumpattua, joten siinä mielessä edistystä on tapahtunut!

      Olen tainnut kuulla tuon natina-nimityksen ennenkin, mutta itse en osaa käyttää kuin sitä leipäjuusto-nimeä. Tosin välillä unohdan senkin, että miten päin se nimi nyt meni, ja kutsun sitä juustoleiväksi. ;-D

      Mulla on ollut jo pitkään tähtäimessä saada kuva tuosta kalasta iltavalaistuksessa. On harmillista, että kala on niin kaukana anoppilasta ja vielä semmoisessa suunnassa, jonne ei ole oikein mitään muuta asiaa (paitsi lentokentälle meno). Ei viitsisi ihan yhden kalan takia niin kauas lähteä, vaikka kyllä sekin onnistuisi multa. :-)

      Poista
    2. Niin, ja mukavaa viikonloppua sinullekin! :-)

      Poista
  6. Nälkä senkun yltyy, kiitti vaan! :D Onneksi mies just kokkailee ;D Voi hitsi, mitä herkkuja olet nautiskellut. Kyllä noiden vuoksi kannattaa jo vähän painonnostoakin harrastaa :)

    Yhtään ei pistetä hanttiin, jos kuullaan susta taas piankin. Nää on tosi mielenkiintoisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokkaileva mies on harvinaista ylellisyyttä; pidä siitä kiinni! Minun ukkelini kokkailee vain poikkeustapaukissa, vaikka kokkaaminen onnistuu kyllä. Tosin reseptivalikoima ei ole mikään hirmuisen suuri. :-)

      Kiva kuulla, että tykkäät Intia-jutuista!

      Poista
  7. Hieno näkökulma lentomatkailuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tästä oli jotain iloa. :-) Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  8. Hyvät sapuskat oli menomatkalla - itsellä vähän sama vika,että syödään nyt, kun ruokaa on saatavilla - jos vaikka ei sitten vähään aikaan saisikaan ruokaa ! Hyvä, että netti toimii - kiva saada kuulumisia Intiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä se on tankattava silloin, kun ruokaa on tarjolla. Mullahan on suorastaan yksi vakipainajaisuni, jossa tulen juuri ihanaan buffetpöytään, ja sitten ravintola menee kiinni tai tapahtuu jotain muuta yhtä katastrofaalista ja jään paitsi kaikista herkuista. :-D

      Ihmeen hyvin täällä netti kyllä toimii - oikeasti paremmin kuin meillä kotona!

      Poista
  9. Ai sä olet taas siellä:) Tykkään niin lukea Intia-postauksiasi:) Ja teilläpä oli mukava matka,ruokineen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällähän minä. :-) Kiva kuulla, että Intia-jutut miellyttävät. :-)

      Voisin sanoa, että ruoka oli matkalla hyvää ja sitä oli riittävästi. ;-D

      Poista
  10. Ai mua niin nauratti nuo ruokakuvat :D Ma olen kanssa varmaan nahnyt nalkaa ed. elamassa silla ei sille nyt vaan voi mitaan etta ruoka ja juoma tata maailmaani pyörittaa :D Kiva kivaa kuulumisia Intiasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva löytää toinenkin edellisessä elämässään nälkiintynyt. :-D Mitenköhän sitten seuraavassa elämässä - ollaankohan me jotain intialaisia pienipalkkaisia tarjoilijoita, jotka joutuvat tarjoilemaan herkkuja kaiken maailman asiakkaille ja katsomaan itse kuola valuen sivusta, kun muut syövät? :-D

      Poista
  11. Miten kieli sujuu hetken poissaolon jälkeen? Saatko koskaan siellä mitään pöpöjä vai oletko tottunut Intian bakteerikantaan? Usein olen vain kuullut tuliaisena tuodun jonkun taudin sieltä päin maailmaa... Ja vielä: saatko jatkaa sairaalassa kun palaat vai pitääkö käydä jossain testeissä ennen töihinpaluuta? (Esim salmonella)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieli sujuu ihmeen hyvin! Olin ajatellut hieman kertailla telugua ennen tänne tuloa, mutta enhän minä ehtinyt. Olin ihan varma, etten saisi sanaa suustani, mutta ihmeen helposti kieli kuitenkin palautui mieleen. Mitään kovin korkealentoisia keskusteluja en tietenkään osaa käydä (siihen taitoni eivät ole vielä koskaan riittäneet), mutta normaalista arkikeskusteluista selviän ihan hyvin. Ja ymmärrän paljon enemmän kuin pystyn puhumaan.

      Luulen, että olen tottunut Intian bakteerikantaan aika hyvin. Mulla on aina ollut sellainen ajatus, että mitä enemmän bakteereja sisäänsä saa, sitä parempi pitkällä tähtäimellä. :-) En siis ole koskaan vältellyt erityisemmin mitään enkä ole ollut hirveän tarkka hygienian kanssa. Kaikki jäätelöjä ja salaatteja myöten menevät. Noloa tunnustaa, mutta kädetkin jäävät usein ennen ruokailua pesemättä, vaikka sormin söisinkin.

      En suoraan sanottuna tiedä, kuinka sairaalassa tämmöisten ulkomaanmatkojen kanssa meneteltäisiin (en ole tällä hetkellä sairaalassa töissä). Luulisin, että jos mitään oireita ei ole (ollut), mitään testejäkään ei tarvita? Jos olisin sairaalassa töissä, niin sitten pitäisi kyllä selvittää tarkemmin, millainen käytäntö talossa on.

      Poista
  12. No eipa tullut nalka matkustaessa! Tuskin siella anopin hoivassakaan. Toivottavasti paaset helteesta huolimatta vahan liikkumaankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei tullut. :-)

      Eilen jumppailin ekaa kertaa (onneksi oli ilmastoitu huone, vaikka nihkeältä liikkuminen silti tuntui), ja tänään olisi toiveissa päästä illalla lenkille. Tosin epäilen, että se suunnitelma ei tule toteutumaan, koska tänään on sunnuntai, ja todennäköisesti tulee vieraita juuri siihen aikaan. Vieraista vähän riippuu, viitsinkö lähteä heidän aikanaan lenkille.

      Poista
  13. Siis mitä... leipäjuustoa tai voita kahvissa? Meinasin naurahtaa tälle, mutta olenko vain asunut liian kauan poissa Suomesta? Vai oliko koko juttu tarkoitettu vitsiksi? Apua, olen pihalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen ihan yhtä pihalla! Mulle tuo voikahvikin oli ihan uusi juttu, saati sitten leipäjuusto. En ole koskaan kuullut kummastakaan! Piti tulla Intiaan asti oppimaan tämäkin. :-D

      Poista
  14. Ai että kun tykkään lukea näitä sun postauksia. Niistä oppii aina kaikenlaista. Varmaan mielenkiintoista matkustaa sinne päin maailmaa. Ja noin isossa kaupungissa ei varmasti ole näkemisen ja tekemisen puutetta.
    Oletko koskaan ajatellut kirjoittaa jotain intialaisista nimistä... Olen nimittäin töissä verotoimistossa (täällä amerikoissa) ja meidän osastolle tulee paljon verotunnushakemuksia intialaisilta (ovat siirtolaisia tai opiskelijoita... erinäistä porukkaa), vaan onpa heidän sukunimet vaikeita ja osa aika pitkiä. Pystyykö intialaiset paikantamaan sukunimistä tyypin kotipaikan, uskonnon, säädyn, "kastin" (vai onko se enää edes käytössä) etc?
    Tuollaiset lämpötilat saattavat helliä meidänkin luita täällä etelässä kesäkuukausina... Hyvää lomaa Hyderabadiin!
    Lissu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! :-)

      Mielenkiintoista täällä tosiaan on, ja näkemistäkin olisi, mutta pitkät välimatkat (=rasittava ajaa ja aikaa menee hirveästi) ja nyt tämä kuumuuskin vähän rajoittavat liikkumista. Mutta onneksi tässä ihan lähikulmillakin näkee kaikkea mielenkiintoista. :-)

      Oma tietämykseni intialaisista nimistä on aika huono, mutta kyselin asiaa ukkelilta. Kyllä nimistä kuulemma pystyy jotain kertomaan, esim. etelä- ja pohjoisintialaiset nimet pystyy erottamaan toisistaan, mutta muuten kotipaikkaa ei oikein pysty nimen perusteella sanomaan. Jotkut käyttävät kastin nimeä nimessään, ja silloin kastin pystyy tietysti kertomaan, mutta kaikki eivät kastin nimeä käytä.

      Kiitos sinulle hyvän loman toivotuksista! Minulla tämä sunnuntai on alkanut vihanneksia pilkkomalla, astioita tiskaamalla ja lattioita luuttuamalla. ;-D

      Mukavaa sunnuntaita sinulle!

      Poista
  15. Upeita kuvia - kiitos! Kalarakennus varsinkin.
    Meidllä on intialainen pariskunta töissä, eikä rouvalla ole sukunimeä ollenkaan. Hänen isänsä perhe oli parempi kastiluokituksessa ja siksi halusi, ettei tytär ota miehensä suvun nimeä. Ei aviosiippakaan huonosta ole, mutta silti. Kun piti rouvalle tehdä yliopistossa työsopimus, oli hankaluutena juuri tuo sukunimipuutos. Hätäpäissään ilmoitti sitten olevansa miehensä niminen. Onneksi perhe ei asiasta tiedä.
    Pikkuhankaluus perheasioissa oli, kun rouvan äiti vieraili Suomessa. Täältä kun on mahdotonta (ainakin Helsingin kaupoista) ostaa tatusti hedelmöittyneitä kananmunia, eikä vieraillut rouva muuta syö, kuten ei Suomessa asuva pariskuntakaan. Oli pakko valehdella rouva-paralle. Tutkijapariskunta ei myöskään syö mitään sellaista, mikä kasvaa maan alla. Esim perunat tai muut juurekset. Mielelläni lukisin kaikenlaisista erilaisuuksista normielämässä siellä verrattuna suomalaisiin tai eurooppalaisiin tapoihin.
    Oikein mukavaa aikaa toivotan! 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoisia nimi- ja ruokajuttuja! Kiitos että jaoit nämä kanssamme. :-) Ilmeisesti tutkipariskunta on sitten jainalainen, kun jainalaisethan eivät syö mitään maan alla kasvanutta?

      Juttuja arkielämän eroavaisuuksista on varmasti tulossa, kun niitähän täällä riittää. Monen jutun kohdalla on tosin käynyt niin, että asioita on alkanut pitää jollakin tavalla itsestään selvyyksinä, eikä niiden osaa ajatella olevan kiinnostavia.

      Kiitos sinulle! :-) Mukavaa sunnuntain jatkoa!

      Poista
    2. Hei Satu, kiitos aiemmasta vastauksesta intialaisista nimistä. Jutalla on myös kovin mielenkiintoista tarinaa ruokatottumuksista.
      Vielä tuli mieleen että joskus näkee myöskin esim. passin etunimeksi FNU = first name unknown (joillekin tulee siitä jotain muuta asiayhteyttä mieleen kategoriassa: obscene ;) )
      Outoa sinänsä että henkilöllä ei olisi mitään etunimeä ollenkaan vaan onko se niin privaatti ettei sitä haluta antaa julki.
      Nimijutut ovat minusta jänniä!

      Poista
    3. Kiitokset sinulle nimitietoudesta! Totta puhuakseni en ole koskaan pohtinut nimiasioita sen syvemmin tai osannut pitää niitä kiinnostavinakaan, mutta sinä varmasti osaat tarkastella asiaa ihan toisella tavalla, kun olet jatkuvasti töittesi kautta niiden kanssa tekemisissä. :-)

      Poista
  16. Voiko parempaa rakennusta olla kalatuksen kehittämislaitokselle! Upeat näköalat on anoppilan katolta. Siellä olisi varmaan upea vetää kahvakuulatreeni aikaisin aamulla.

    Toivottavasti saamme kuulla pian lisää kokemuksistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolivakavissani pohdin jo tuota aamuista kahvakuulatreeniä katolla, mutta totesin sitten, että ei se taida onnistua. Ensinnäkään en pysty harrastamaan aamulla mitään liikuntaa (kroppa ei ole vielä kunnolla herännyt, enkä saa aamulla liikunnasta mitään iloa, kun se on sellaista veren maku suussa puurtamista) ja toiseksi saattaisin saada hyvin pian yleisöä, enkä sitä välttämättä treenilleni kaipaa. :-)

      Poista
  17. En ymmärrä... en ole nähny sun postauksia piitkään aikaan... ja hups, siinä ne oli pitkänä jonona nyt. Ihanaa kuulla että olette Intiassa <3
    Nyt mulla on luettavaa pitkäks aikaa, tai sit vaan odotan kulumisia sieltä kaukaa. Siitä on nyt kolme vuotta, kun viimeks Intiassa käytiin. Mieli sinne halajaa aina ja kyllä me vielä joskus sinne tullaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terveisiä sinulle täältä Intiasta! Mukava että löysit Intia-juttuja lukemaan! :-) Mukavaa alkanutta viikkoa!

      Poista
  18. Kyllä se vaan niin on, että hyvä ruoka parempi mieli. Ja erityisesti matkailun parasta antia on paikalliset pöperöt. SItä odotellessa:D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta toisaalta: liian paljon hyvää ruokaa pahempi mieli. :-D

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3