keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Uneton San Franciscossa

Kello on nyt kaksi yöllä, mutta olen ihan pirteä, vaikka olen nukkunut vain viitisen tuntia. Kroppa ilmeisesti luulee olevansa Suomen ajassa ja katselevansa kohta joulurauhan julistamista. Tosiasiassa se on nyt kuitenkin San Franciscossa, jonne saavuimme eilen illansuussa (siis tätä paikallista aikaa; täällä on aika kymmenen tuntia Suomen aikaa jäljessä). Hotelliin saavuimme viiden jälkeen, kun olimme valvoneet kellon ympäri (kumpikaan ei ollut saanut nukutuksi lentomatkalla yhtään, mikä ei ole mitään uutta), ja ukkeli vieläkin kauemmin, kun hän ei ollut nukkunut lähtöä edeltävänä yönä kotona silmänräpäystäkään.

Istun tässä ikkunan edessä ja katselen öistä San Franciscoa, joka näyttää aika rauhalliselta.

Kaduilla ei näy muuta kuin satunnaisia takseja, joidenkin firmojen pakettiautoja, muutamia yksittäisiä ihmisiä, ja pari paloautoakin meni äsken pillit huutaen. Toisessa oli juuri sellaiset kilometrin mittaiset tikapuut, jollaisia näkee aina amerikkalaisissa elokuvissa. Ukkeli vetää sikeitä, ja minä olen vähän kateellinen. Mutta meneehän se aika näinkin.

Katunäkymät ovat aika toisenlaiset nyt yöllä kuin illalla, jolloin kadut olivat aivan järkyttävän ruuhkaiset, ja liikenne oli aivan jumissa.


Kaikki kuitenkin odottelivat kiltisti vuoroaan (mitä nyt torvet välillä vähän soivat), eikä kukaan ajellut jalkakäytävällä, kuten Intiassa.

Taksikuski, joka toi meidät lentokentältä hotellille, meinasi polttaa päreensä ihan totaalisesti, kun matkaan meni niin paljon kauemmin kuin normaalisti. Pari kertaa hän teki semmoisen syöksyn autojen välistä, että ukkeli käski minua kiinnittämään jo turvavyönkin. Kun puikkelehtiminen ei enää auttanut, vaan olimme auttamattomasti jumissa, kuski alkoi hokea fuckia. Fuck, fuck, fuck. Minä ajettelin, että paljonko tuokin auttaa. Lopulta kuski pyysi saada jättää meidät hotellia edeltävään kadunkulmaukseen, kun "olettehan te itsekin nähneet, että emme me tästä mihinkään liiku". Ja tottahan se oli: olimme seisoneet paikoillamme liikkumatta mihinkään neljien, viisien liikennevalojen ajan. Vaikka kaupungissa on muutenkin ruuhkia (erityisesti ruuhka-aikoina), joulu aiheuttaa kuulemma vielä lisää tukoksia teille, kun kaikki shoppailevat hulluina. Tämä viikko tulee kuulemma olemaan liikenteen puolesta ihan kamala. Jippii. Tuskin maltan odottaa.

Illalla hotelliin kotiuduttuamme emme jaksaneet tehdä muuta kuin käydä lähiviinibaarissa maistamassa kalifornialaista viiniä (tärkeysjärjestys on kunnossa, vai mitä, kun pitää ensimmäiseksi viinibaariin sännätä) ja syömässä vähän jotain.


Istuimme takkatulen äärellä, ja takka oli koristeltu ajankohtaan sopivasti joulusukin ja muine jouluhärpäkkein.


Sliderseja.


Tuo oli tosi mutkattoman oloinen paikka eikä ollenkaan sellainen jäykkäniskaisten viinihifistelijöiden paikka kuin olin etukäteen pelännyt. Minuakaan ei ahdistanut tuolla yhtään, vaikka en mitään viineistä tiedäkään. Erotan kyllä punaisen, valkoisen ja roseviinin, mutta siihen se sitten jääkin. Onneksi tarjoilijalta saattoi pyytää suosituksia.

Lentomatkamme San Franciscoon oli sujunut jännittävissä merkeissä. Meillä ei nimittäin ollut vielä boarding passeja välille Frankfurt-San Francisco, joten menimme Frankfurtissa kysymään Lufthansan tiskiltä, että voisimmekohan mahdollisesti saada semmoiset. Meidät ohjattiin edelleen United Airlinesin (joka operoi Lufthansan Frankfurt-SF -väliä) tiskille, jossa virkailija rupesi höpisemään meille jotain jostain ESTA:sta. Me katselimme ukkelin kanssa toisiamme ja virkailijaa huuli pyöreänä, että mikäs se sellainen ESTA on. Virkailija katsoi meitä epäuskoisena ja kysyi, että kai te nyt ESTA:sta olette kuulleet. No emmepä olleet. Viisuminkin mies taisi mainita, jolloin minä esitin fiksua ja sanoin, että emme me mitään viisumia tarvitse, kun suomalaiset eivät tarvitse viisumia Yhdysvaltoihin (tämän verran olin sentään tarkistanut ennen lähtöä). Mies katsoi meitä vähän säälivästi ja käski meitä menemään lähtöporttimme luona olevalle tiskille ja olemaan siellä tasan kello puoli yksitoista: "toivottavasti joku pystyy auttamaan teitä".

Portin luona jatkoimme ihmettelyämme, että mikäs tämä tämmöinen ESTA on. Ukkeli päätti kilauttaa kaverilleen, joka oli käynyt USA:ssa taannoin, ja kysyä asiasta. Sillä aikaa minä tutkiskelin lentolippua tarkemmin, ja siellä sivun alaosassa luki ihan selvästi (hyvin pienellä printillä tosin), että "Don't forget to register online via ESTA, the Internet-based travel authorization system". Jaahas. Taas oli jäänyt pienellä printatut lukematta.

Sillä aikaa ukkeli oli saanut kaverinsa langan päähän, ja tämä oli vahvistanut, että kyllä semmoinen ESTA-hakemus (jonkinlainen viisumin korvike niiden maiden kansalaisille, jotka eivät tarvitse viisumia USA:han matkustaessaan) pitää tosiaan olla täytettynä ja että hakemus pitää tehdä viimeistään 72 tuntia ennen matkaa. Muuten ei kai pääse maahan. Ajattelin, että tähänkö tämä matka nyt jo tyssäsi, Frankfurtiin. No, tulipahan käytyä Saksassa kumminkin.

Ukkelin kaveri otti kuitenkin asian huolekseen ja sanoi, että hän voi täyttää ne hakemukset teille. Niin kaveri rupesi täyttämään Intiasta käsin meidän ESTA-hakemuksia, mikä ei ollutkaan ihan simppeli juttu noin puhelimitse, sillä kaverin piti saada tietää kaikenlaista, kuten isäni ja äitini nimet. (Opin muuten sen, että ennen matkaa on hyvä ladata kännykät, läppärit ja kaikki muut mahdolliset härpäkkeet ihan täyteen.) Hakemusten täyttämiseen meni 45 minuuttia, ja tässä vaiheessa olin enemmän kuin onnellinen siitä, että ukkeli oli saanut alkuperäisen lentomme vaihdettua toiseksi. Alkuperäisellä lennolla olisi nimittäin ollut aikaa vaihtaa koneesta toiseen kokonaiset 50 minuuttia. Johan se olisi mennyt ESTA-lomakkeiden täyttelyyn.

Kun ukkelin kaveri oli saanut hakemukset täytettyä - ja maksettuakin vielä - oli aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen eli niiden boarding passien metsästämiseen. Lähtötiskille oli ilmestynyt tällä välin muutama muukin ihminen, eli suomeksi sanottuna kaikki koneen noin 370 matkustajaa, ja hyvin monella (ellei peräti kaikilla) ei heilläkään ollut boarding passeja. Jonottajia kävi kuulustelemassa tiukka täti, joka ei suostunut vastaamaan minkäänlaisiin kysymyksiin vaan joka komensi kaikki rikkurit kiltisti takaisin jonoon. Hänellä itsellään oli kyllä kovastikin kysymyksiä: onko paluulippua (näyttäkää se); mitä varten olette Yhdysvaltoihin menossa; oletteko käyneet siellä aikaisemmin; missä ukkeli on töissä ja mitä hän tekee siellä; mikä on meidän keskinäinen suhteemme, onko meillä aseita. Ei tullut mieleenkään vitsailla, että joo, on mulla yksi kivääri.

Lopulta me ja kaikki muutkin matkustajat saimme boarding passimme ja pääsimme koneeseen - sekin mies, joka epäili kysymyksiä kyselleen naisen olleen CIA:sta. Vajaan kolmen tunnin koneenvaihtoaika tuli lopulta käytettyä niin tehokkaasti, että hyvä kun kerkesin vessassa käymään ja vesipullon ostamaan. Mitenköhän olisi käynyt sillä toisella lennolla?

Tulimme siihen tulokseen, että boarding passeja ei ilmeisesti myönnetäkään USA:han menijöille automaattisesti, vaan ne annetaan vasta lentokentällä, kun virkailijat ovat todenneet omin silmin, millainen pulliainen Amerikkaan on yrittämässä. Ei ole helppoa tämä Amerikan-matkailu.

Matkalla bongasin hyvin pienen kuunsirpin (en tiedä, kuinka monta tuntia vanhan).

United Airlinesista minulla ei ole oikein mitään hyvää sanottavaa. Jotain kertoo ehkä se, että minusta parasta koko matkassa oli United Airlinesin turvallisuusvideo, joka oli tehty amerikkalaisella ammattitaidolla viihdyttäväksi ja jonka jaksoi jopa katsoa. Milloin tulee jatko-osa?

United Airlines on hionut itsepalvelun huippuunsa: matkustajia kannustetaan tuomaan lennolle omat läppärit ja kännykät, jos he mielivät katsoa lennon aikana esimerkiksi elokuvia. (Lentoyhtiö tarjoaa toki wifin sekä suuren määrän uusimpia laatuelokuvia, kuten Die Hard ja Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat.) Yhdentoista ja puolen tunnin lennon aikana muiden lentoyhtiöiden henkilökohtaiset viihdejärjestelmät alkoivat tuntua melkoiselta luksukselta. (Tässä kohtaa huomauttaisin taas niistä täyteen ladatuista teknisistä vimpaimista.)

Henkilökohtainen viihdejärjestelmä.(Penelope Cruz raahaa juuri ruumista elokuvassa Volver.)





Tästä minun jaarittelustani ei nyt näytä tulevan loppua ollenkaan. Mutta kello on tulossa vasta neljä, ja ukkelikin kuorsaa vielä. Aamukahvia saisi muistaakseni kuudelta, joten sinne ei olisi enää kuin pari tuntia. Ukkeli heräsi äsken hetkeksi ja käski tilaamaan huonepalvelusta jotain syötävää, jos on nälkä, mutta en millään viitsisi vastaanottaa ketään huonepalvelun tyyppiä keskellä yötä nallepyjamassani. (Otin pyjamankin mukaan varuiksi, jos vaikka joutuu nukkumaan sellaisessa paikassa, jossa ei voi kekkuloida keskellä yötä vessaan alasti.)

Tälle päivälle ei ole vielä oikein muita suunnitelmia muuta kuin että iltapäivällä pitää hakea auto vuokraamosta. Eiliset ruuhkat nähtyäni rupesin jo ajattelemaan, että olikohan ihan järkevää vuokarata auto jo nyt, kun olemme lähdössä San Franciscosta eteenpäin vasta lauantaina. Muistaakseni tässä oli takana se ajatus, että jos jouluna (siis joulupäivänä, kun sehän on täällä se juhlapäivä) emme keksi mitään muuta tekemistä, kun kaikki paikat ovat kiinni, voimme lähteä autolla jonnekin kaupungin ulkopuolelle ajelemaan. Tiedän jo nyt, että ajaminen ruuhkassa tulee käymään hermoilleni, varsinkin, jos jono ei liiku mihinkään. Mutta ei auta. (Ukkeli on sanonut ajavansa motareilla ja kaupunkien ulkopuolella, mutta koska hän on ajanut kaupungeissa, varsinkin vieraissa, niin paljon vähemmän kuin minä, kaupunkiajaminen on ollut aina minun heiniäni.)

Lisää näkymiä hotellihuoneen ikkunasta: One Maritime Plaza -rakennus.
Transamerica Pyramid.
San Francisco-Oakland -silta.

Pysäköinti on San Franciscossa kuulemma aivan kamalan vaikeaa - ja järkyttävän kallistakin vielä kaiken lisäksi - ja ajaminenkin on haasteellista, kun kaupungissa on niin paljon mäkiä. Luin eilen matkalla yhdestä opaskirjasta, että San Franciscossa ajaminen vaatii hyviä taskuparkkeeraustaitoja (ne mulla kyllä on) ja että kuljettajan pitää osata parkkeerata myös joskus hyvinkin jyrkkään ylä- ja alamäkeen (sitä mä en osaa, tai en ole kyllä hirveästi kokeillutkaan). Mäkisessa maastossa pitää myös muistaa jättää tarpeeksi tilaa autojen väliin liikennevaloissa, kun autot kuulemma aina liukuvat väkisinkin vähän taaksepäin mäestä lähdettäessä. Mitä perkelettä - käyttäytyvätkö nämä automaattivaihteiset autot jotenkin eri tavalla kuin manuaaliset, kun ei minulla ainakaan Suomessa liu'u auto mäessä mihinkään. Mistä tulikin mieleeni, että automaattivaihteet jännittävät minua aika lailla. Kyllähän niihin tottuu pian, mutta jos heti ensimmäiseksi pitää ajaa jostain ahtaasta parkkihallista ulos, niin siinä voi pieni paniikki iskeä. Dubaissa minun piti kerran ajaa automaattivaihteinen auto ulos ahtaasta parkkihallista, enkä meinannut saada autoa millään liikkeelle, kun auto vain hyppi ja pomppi. Lopulta kiljuin paniikissa ukkelille, että miksi tässä on vain kaksi poljinta; kumpi tästä puuttuu - jarru vai kaasu?! Lupaavalta siis näyttää.

Nyt toivottelen kaikille oikein ihanaa joulua sinne Suomeen ja muuallekin maailmaan! Suomessa on jo joulurauha laskeutunut maahan, ja kohta tulee varmasti jo pukkikin. Minä otin muuten tottulakit varuiksi mukaan, jos tulee äkillinen mieliteko kulkea San Franciscon kaduilla tonttulakki päässä.

28 kommenttia:

  1. Voi jee, oikein mukavaa matkaa ja hyvää joulua! San Francisco on upea ainakin kesällä. Olen siellä jokusen viikon hengaillut ja tykkäilin kovasti. Ihan mahtavuutta tuo road trip - itsehän olen ihan hulluna road trippeihin. Jenkeissä ollaan tehty niitä kolme (tai neljä, menee laskut sekaisin). :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä oletkin sitten ihan road trip -konkari! Toivottavasti minäkin pääsen vielä toisellekin road tripille. Vai pitäisikö tässä vaiheessa ennemminkin toivoa, että saataisiin edes tämä yksi kunnialla päätökseen. ;-)

      Hyvää joulua sinullekin! San Francisco vaikuttaa ainakin tässä vaiheessa vielä hyvin mukavalta kaupungilta.

      Poista
  2. Kiitos mukavasta matkaraportista :D Piristää pysähtynyttä joulutunnelmaa, täällä on aattoilta ja tosi jouluinen onkin. Lunta on satanut koko iltapäivän. Joulusaunassa kävimme pitkän kaavan mukaan, minä kieriskelin avannon puuttessa kolme kertaa lumihangessa, jee!
    Hyvää joulun jatkoa sinne kauas! Keep calm vaan niitten autojen kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli tänään jo vähän ikävä sinne pysähtyneeseen lomatunnelmaan. Koko päivä tuli oltua liikenteessä, ja tuli mieleeni, että mitäs lomaa se tämä tämmöinen on, kun pitää painaa tukka putkella. Mutta en malta millään istuskella uusissa paikoissa paikoillani, kun on niin paljon nähtävää. Ehtiihän sitä sitten taas kotona tuijottelemaan niitä seiniä.

      Kiva että on ollut jouluinen jouluaatto: Kyllä lumi tuo jouluun vähän jouluisemman tunnelman. Eteläänhän taidettiin luvata vesisadettakin – en tiedä onko ennuste pitänyt paikkansa. Mä en ole koskaan uskaltanut kieriskellä lumihangessa, enkä varmaan koskaan uskallakaan. Mutta enhän minä uskalla siellä avannossakaan käydä. :-)

      Hyviä joulunpyhiä sinnekin!

      Poista
  3. Lupaathan etta kavelette ne lakit paassa pitkin San Franciskon katuja? Hyvalta kuulostaa, alkuvaikeuksista huolimatta, mukavaa joulunaikaa sinne kauas! Ja ajelkaahan varovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, en tiedä, uskallanko ihan luvata tuota tonttulakkeilua. Ukkeli ei ainakaan mokomaan suostu, joten mun pitäisi sitten hiippailla yksinäni kadullla se lakki päässä. Tosin tuskin kukaan kiinnittäisi minuun mitään huomiota, kun täällä näkyy olevan muutenkin liikkeellä kaikenlaista kulkijaa.

      Mukavaa joulunaikaa teillekin!

      Poista
  4. Kestää tosiaankin aikansa ennenkuin se sisäinen kello tottuu uuteen aikaan.Voi hurja,mikä tuuri että pystyitte järjestämään Estat Intian kautta!
    Hienot näkymät teillä ikkunoista! Hyvää joulua ja mahtavaa reissuilua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jael, ja hyvää joulun jatkoa sinullekin.

      Mun täytyy tunnustaa, että vähän ajattelin, että mulle ei tulisi mitään aikaero-ongelmia, vaan uni tulisi just silloin, kun minä haluaisin. No, eihän se ihan noin mennyt. :-D

      Voisin tuijotella noita kaupungin valoja loputtomiin!

      Poista
  5. Oikein hyvää ja mielenkiintoista matkaa. Onneksi saitte ne Estat hankittua. Kun me helmikuussa kuljimme New Yorki kautta Meksikoon, niin ei niitä kukaan katsonut vaikka maahantulossa tarjottiin näytille. hieman otti päähän kun niiden Esta- hakemusten täyttäminen vei todella aikaa. Mutta olkaa onnelisia, että ette joudu nyt lumessa tarpomaan, vaan saatte kuluttaa aikaanne ruuhkassa seisomiseen ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meidänkään ESTOja kukaan kysellyt enää siinä vaiheessa, kun ne oli hankittu. Minä jotenkin ajattelin, että virkailijat löytävät ESTAn tiedot koneelta, eikä niitä tarvitse enää matkustajalta kyselläkään.

      Lunta täällä ei kyllä ole, mutta vettä saatiin tänään – vieläpä juuri silloin, kun sitä ei varsinkaan olisi kaivattu. Mutta huomenna paistaa toivottavasti taas aurinko.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos, kaimaseni. Mukavaa joulua sinullekin!

      Poista
  7. Hyvä, että pääsitte ESTA-kommelluksesta huolimatta perille!

    Jos innostutte käymään viinitiloilla, niin muistakaa, että mitään avattua pulloa ei saa säilyttää autossa muualla kuin takakontissa. Mieluiten kaikki alkoholipitoinen takakonttiin. Ainakin 90-luvulla rapsahti San Franciscossa myös mojova parkkisakko, jos mäkiparkissa auton etupyörät eivät ole käännetty kanttikiveen päin. Ja oikealle saa kääntyä punaisia päin.

    Ihanaa reissua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä! Tuon punaisen aikana oikealle kääntymissäännön luinkin jostain, ja jo tänään sain pohtia, että mitenkäs se nyt menikään. En kuitenkaan uskaltanut kääntyä punaisen aikana oikealle, kun punaisen valon kunnioittaminen on iskostunut niin syvälle selkäytimeen. Paria muutakin juttua kerkesin jo ihmettelemään liikenteessä, minkä takia mietinkin, että saattaisi olla hyvä idea ottaa selvää paikallisista liikennesäännöistä. Mutta en kuitenkaan taida jaksaa. :-)

      Poista
  8. Vau, jännää! Mukavaa seikkailua alusta lähtien, mitä kaikkea saadaankaan vielä lukea. Minä en ole tuommoisista Estoista kuullutkaan, oisko edes löytynyt tuttua neuvomaan. Mutta onneksi ei tartte tuolle suunnalle yrittääkään. Mukaviin ajelemisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sirokko. Toivottavasti löytyy aika kirjoittelulle, mutta en meinaa ottaa asiasta mitään paineita.

      Eihän se autolla liikenteeseen lähtö taas mitenkään helposti onnistunut. Varmaan katsoivat ikkunasta, että tuo auto tulee kyllä viiden minuutin päästä takaisin. :-)

      Poista
  9. Minunkin haaveisiin kuuluu Amerikan Road Trip. Hyvä, kun saan harjoitella sitä sinun kanssasi Lottovoittoa odotellessa:).

    Hyvää Joulua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ei olla päästy tien päälle vielä oikeastaan ollenkaan, kun ollaan oltu vasta täällä San Franciscossa. Mutta ehkä se road trippikin tästä vielä etenee. :-)

      Poista
  10. Vau, ai olette Kaliforniassa, tosi kiva! Me olemme käyneet siellä kaksi kertaa ja tosi hienoa oli! Kävimme myös San Fransiscossa päiväreissulla, mutta pääkohteemme kummallakin kerralla olivat sequoia-puut Kalifornian pohjoisosan luonnonpuistossa. Ne jättipuut! Tähän aikaan vuodesta sinne ei kyllä taida päästä, lunta on niin paljon. Kävimme myös Las Vegasissa -ja se oli ihan pöhkö paikka. Päätarkoitus silläkin ajelulla oli päästä Grand Canyonille lentelemään. Se oli huikeaa. Amerikassa on kyllä sikäli jännä käydä, että vaikka siihen liittyy jotain ihme ennakkoluuloja ja negatiivisia ennakko-odotuksia, se yllättää positiivisesti. Joten tosi ihanaa lomaa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiva lukea kokemuksistasi! Tunnistan itsessäni tuon saman asenteisuuden, että ennen Amerikan-matkaa on kaikenlaisia ennakkoluuloja, jotka sitten kuitenkin poistuvat. Mulle on käynyt nimittäin juurikin noin, että ennakkoluulot ovat hälvenneet, eikä minulla ole USA:sta (tai lähinnä San Franciscosta) oikeastaan mitään muuta kuin hyvää sanottavaa. (Paitsi kodittomien näkeminen tässä mittakaavassa tuntuu tosi pahalta.) Mutta olen tietysti ollut täällä vasta pari päivää, joten mitä tahansa ehtii vielä sattua.

      Poista
  11. Olisi kiva kayda Ameriikoissa joskus mutta isanta ei ole innostunut, kun pitaa henkilokohtaisena loukkauksena sita, etta pitaa viisumia hakea (israelilaiset tarvii).
    Eika han tykkaa pitkista lennoistakaan. No kukapa niista tykkaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei ole kyllä kivaa tuommoinen kotimaan perusteella erottelu. Mutta israelilaisuuteen liittyy muistaakseni muissakin maissa jotain ihme ennakkoluuloja – en muista, mihin maahan olin joskus menossa (olisiko ollut Marokko tai Turkki), ja sinne ei ilmeisesti olisi päässyt, jos passissa olisi ollut Israelin leima. Todella outoa.

      Ja pitkät lennot ovat ihan hirveitä, jopa suorastaan painajaismaisia. En ymmärrä miten tuokin 11 ja puoli tuntia lopulta oikein meni, kun se tuntui lähtiessä ihan tappavan pitkältä ajalta. Kai se on niin, että kaikkeen tottuu?

      Poista
  12. Turkkilainen joutuu hakemaan viisumia melkein joka paikkaan...mutta ihan oikein, ei musta sita pida loukkauksena ottaa, se on maahanmuuttopolitiikkaa ei rasismia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se niinkin. Mutta kyllä minustakin tuntuu vähän keljulta, että eri maalaisille on eri säännöt, vaikka toisaalta kuitenkin hyvin ymmärrän asian.

      Poista
  13. Yksi kiva kohde on Muir Woods, suosittelen. Hauskaa reissua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, Jutta! Kävimme juuri eilen yrittämässä Muir Woodsiin menoa, mutta tulimme toisiin ajatuksiin, kun sinne oli menossa muutama muukin. :-/ Kaikki olivat ilmeisesti päättäneet viettää joulunsa Muir Woodsissa. Ja kaiken lisäksi isompi tie oli suljettu, kun rekka oli kaatunut rotkoon, ja jouduimme kiertämään ahtaiden sivupolkujen kautta. Ja sielläkin oli muutama muu. :-D

      Poista
  14. Ei voi olla totta, juuri pari päivää sitten mietittiin Iiron kanssa ohimennen että mitähän kävisi, jos ei olisi Estaa tai viisumia lähtöpäivänä, ja sitten luen tästä. :D Eli ilmeisesti se 72 tunnin aikaraja ei ole niin tarkka... Ja kyllä, kuten epäilit, ne Estat tarkastetaan tietokoneelta, mikä tarkoittaa sitä, että kun mulla on viisumi, niin aina joudun säätämään siinä boardingissa ylimääräistä, että saan viisumini rekisteröityä järjestelmiin.

    Minä olen yleensä saanut boardarin etukäteen ilman mitään ongelmia, mutta noita kyselijöitä on silti tietyillä kentillä. Eivät ole CIA:n palkkalistoilla, mutta (jos nyt kyse on samoista hemmoista) kylläkin Yhdysvaltojen hallinnon. Tekevät etukäteistarkastusta maahantuloa varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, näin siinä tosiaan käy, jos ei Estaa ole. :-D Mattimyöhäisetkin pääsevät näköjään maahan, kunhan vain saa Estan jotenkin täytettyä. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3