sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Poliisin kynsissä taas

Tiedätte varmaan sellaiset päivät, kun kaikki tuntuu menevän pieleen heti aamusta alkaen. Minulla oli semmoinen päivä tässä alkuviikosta, joten ei ollut mikään yllätys, että jäin vielä kaiken kukkuraksi rysän päältä kiinni, kun puhuin autolla ajaessani kännykkään. 

Olin juuri ehtinyt sanomaan puhelimeen moikat ja irrottaa puhelimen korvastani, kun huomasin edessäni seisovan poliisin, joka viittilöi minua pysähtymään. Pysäytin auton, avasin ikkunan ja kysyin, miksi minut pysäytettiin. "Puhuitte kännykkään", poliisi vastasi. Minun ei oikein auttanut väittää vastaankaan, kun kännykkä oli edelleen kädessäni. Smiley Pikaisesti ympärilleni vilkaistuani totesin, että en pääsisi karkuunkaan, koska paikalla oli useampi poliisi ja vielä poliisien hinausautokin. Päätin siis mennä suoraan asiaan ja kysyä, että paljonko. "Paljonko?", poliisi hörähti. "Viisisataa." Olin arvellut, että jokin suhteellisen korkea summa sieltä varmaan tulisi, jo senkin takia, että olen ulkomaalainen, ja ulkomaalaisiltahan on hyvä lypsää ylimääräiset rahat pois. "Ei minulla ole niin paljon", vastasin. "Ei ole?", poliisi kysyi epäuskoisen näköisenä. "Ajakaa tuohon tien sivuun." Tästä tulisi pitkä taistelu.

"Mitä nyt tehdään?", ihmettelin poliisille, joka oli taas ilmestynyt ikkunan viereen siirrettyäni auton tien sivuun. "Teidän pitää maksaa sakko." Kysyin uudestaan sakon suuruutta, eikä se ollut muuttunut miksikään, vaan se oli edelleen sen viisisataa rupiaa. "Mutta kun minulla ei ole niin paljon", vastasin, jolloin poliisi kysyi, että paljonko minulla sitten on. "Kaksisataa." Poliisi mietti muutaman sekunnin - ja käski antamaan sitten sen kaksisataa.

Kumarruin etupenkillä olevan käsilaukkuni puoleen ja yritin raottaa lompakkoani niin, ettei poliisi vain näkisi sinne. Olin nimittäin menossa ostoksille, ja minulla oli lompakossa monta tuhatta rupiaa. En todellakaan halunnut poliisin näkevän, että lompakkoni tursusi seteleitä! Sain onneksi kaivettua rahat vaivihkaa, ja ojensin ne poliisille. Kun raha oli vaihtanut omistajaa, sain luvan jatkaa taas matkaa.

Kotona tutkiskelin netistä, paljonko sakon kännykkään puhumisesta oikeasti kuuluisi olla ja kuinka paljon olin tullut maksaneeksi liikaa. Hämmästykseni oli suuri, kun sain selville, että sakko oli kuin olikin viisisataa rupiaa! En voi vieläkään ymmärtää, kuinka poliisi päästi minut niin helpolla ja tyytyi vain kahteensataan. Vaikka minulla ei muka ollutkaan mukanani enempää rahaa, poliisi olisi voinut ottaa autosta rekisterikilpineen kuvan ja tehdä siitä challanin eli virallisen sakon. (Liikennepoliiseilla on nykyään kamerat, joilla he voivat ottaa todisteeksi kuvan liikennesääntöjen rikkojasta.) Ehkä poliisilla oli kiire syömään tai ehkä heillä oli meneillään jokin muu projekti, eikä poliisilla ollut aikaa vetkuttaa asiaa sen kauemmin. Minun onneni!

***

Viime viikolla käytimme appivanhempien autoa autokorjaamolla, joka oli kuin mikä tahansa suomalainen autoliike - intialaisin maustein tosin. Smiley


Työnjako autohallissa näytti olevan sellainen, että miehet korjasivat autoja, ja naiset kiillottivat ja puunasivat niitä - sarit päällä tietenkin.


Istuimme odotustilassa odottamassa, että joku ottaisi asiamme vastaan, ja sisään pelmahti neljä eunukkia, jotka olivat pukeutuneet sareihin mutta jotka olivat naamaltaan ihan miehen näköisiä. He alkoivat pitää suurta älämölöä. Minä en yleensä kovin vähästä säikähdä, mutta nyt vähän pelästyin. Istuin nimittäin aivan siinä oven vieressä, ja pelkäsin, miten eunukit reagoisivat, kun he näkisivät minut. Minulla ei ole nimittäin aavistustakaan, kuinka ölisevien eunukkien kanssa tulee toimia! Onneksi autoliikkeen työntekijät tulivat heittämään miehet välittömästi ulos ja lukitsivat vielä ovenkin heidän jälkeensä. Tämän jälkeen kaikkien piti kulkea sisään ja ulos portista, joka oli oikeastaan autoja varten.

Ukkeli ja autonkuljettaja lähtivät koeajelulle autoliikkeen työntekijän kanssa, ja minä jäin pyöriskelemään liikkeeseen. Uteliaisuuksissani tutkiskelin tietysti paikkoja ja päädyin lopulta istumaan pihalle raidallisen katoksen alle, jossa oli rykelmä muovituoleja ja muovipöytä. Pöydällä oli kolme pahvinpalalla peitettyä vesilasia, paperilautasella yksi pipari sekä muutama esite. Katoksen alla oli ehkä ollut aiemmin jokin tilaisuus.




Istuskelin siinä katoksen alla, ja nostin vielä jalatkin toiselle muovituolille, jotta olisi mahdollisimman mukava olla. Autoliikkeessä jonkinmoisena asiakaspuolen pomona hääri nainen ruskeassa salwar kameezissaan, ja hän tuli kysymään minut nähdessäni, enkö istuisi mieluummin sisällä. Sanoin haluavani istua ulkona, ja nainen ihmetteli, että eikö minulle tule siinä kuuma. "Haluaisitko jotain juotavaa?", nainen kysyi, mutta kieltäydyin. "Entä jotain suolapalaa?" Koska minä en kieltäydy ruoasta (varsinkaan ilmaisesta!) koskaan, vastasin tietysti, että juu, kyllähän sellainen maistuisi. Smiley Hetken päästä nainen toi paperilautasella samosa-nyyttejä, joita näin hänen jakelevan myöhemmin myös sisällä autoaan odottaville ihmisille. 

Ikuisuudelta tuntuneen ajan päästä ukkeli ja muut palasivat kierrokseltaan, ja sitten odottelimme taas hinta-arviota remontista. Autosta piti remontoida muun muassa ilmastointi, jarrut ja pitkä lista muitakin kohtia, mutta silti hinta-arvio oli järkytys: 57 000 rupiaa (780 euroa!!). Ukkeli oli sitä mieltä, että hinnan korkeus oli minun vikani: korjaamo oli päättänyt veloittaa vähän ylimääräistä nähdessään minun valkoisen naamani. Minä suutuin ukkelille, mutta en jaksanut kuitenkaan kauan vihoitella. Smiley Päätimme teetättää sillä kertaa vain akuuteimmat viat ja korjata loput myöhemmin.


Minä ihailen Intian auringonlaskuja vielä reilun viikon, ja sitten lähden käymään Suomessa. Tämä on ensimmäinen kerta ikinä, kun en ole laskenut viikkoja ja päiviä siihen, että pääsen taas Suomeen. Mitähän se mahtaa merkitä.

37 kommenttia:

  1. Ahaa, siis ilmeisesti siellä Hyderabadissa on vielä käytössä perinteiset metodit. Hyvä, ettet sentään joutunut lahjomaan poliisia...täällä Bangaloressa poliiseilla on blackberryt, jolla he ottavat kuvan auton rekkarista ja sitten lähettävät sakon suoraan kotiosoitteeseen. Siinä vaiheessa, kun sakko tulee kotiin, ei ehkä enää muista, mihin tulleeseen oli syyllinen! Todella tehokas systeemi, joka pitää varuillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin kyllä lähetetään sakkoja kotiosoitteeseenkin, mutta ei ole vielä yhtään näkynyt. :-) Mietin muuten sitä, että mitenköhän, kun meidän osoite on muuttunut, niin menisivätköhän ne mahdolliset sakot sinne vanhaan osoitteeseen, kun eihän täällä mitään osoitteenmuutoksia tehdä. Nopeamminhan ne asiat tosin hoituvat tuolla vanhalla kunnon "rahat pois ja menoksi" -keinolla. :-D

      Poista
  2. Olipas taas seikkailut sinulla! Varmaan pisti poliisi rahat omaan taskuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omaan taskuunhan ne menivät, kuten täällä suurin osa taitaa mennä. Ei auta kuin kiltisti maksaa (edes jotain) että pääsee jatkamaan matkaa.

      Poista
  3. Me ajoimme kerran yksisuuntaista väärään suuntaan ja kuinka ollakaan suoraan poliisin eteen. "Nyt tulee suuria ongelmia" tuumasi poliisi. Ilmoitti myös sakoksi jonkun ison summan (noin 100 €). Meillä sattui olemaan vain noin 12 € käteistä. Poliisi otti sitten sen. Palasi kuitenkin kohta autolle ja palautti sen 12€ "siltamaksua varten". Olimme siis Euroopassa ja hän tiesi, että meidän piti palata Aasiaan ja sillan ylitys maksaa sellaisen 2 €:). Oi niitä aikoja. Nykyään Turkin poliisi ei voi enää tuosta vain kerätä "sakkoja" sillä osaamme jo pitää puolemme ja pyytää laskua... Halvalla meni se töppäily.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas oli huomaavainen poliisi! Mietin, että mitenköhän intialainen poliisi reagoisi, jos pyytäisin laskua... Varmaan nauraisi itsensä kipeäksi ja menisi kertomaan vielä kollegoilleenkin. Ensi kerralla (joka ei toivottavasti ihan pian tule) täytyy kyllä kokeilla tuota, ihan huvin vuoksi. :-D Lupaan sitten kertoa, miten kävi. :-)

      Poista
    2. Odotan mielenkiinnolla :-D

      Poista
  4. Minäkin luulen, että se poliisi pani rahan oman taskuunsa. Mä kävelin täällä kerran punaisista valoista kadun yli ja poliisi pysäytti. Sanoin olevani Suomesta ja väitin, että siellä saa mennä,jos ei tule autoja ja se tyhmä uskoi.

    VastaaPoista
  5. Sama juttu siis kuin Turkissa, automaattinen oletus on että koska olet ulkomaalainen, olet myös rajattoman rikas :) Ennen turkkilaisen poliisin sai vielä lahjottua, mutta nykyään alkavat olla jo vähän tiukempia näissä. Tosin, mieheni työkseen kuljetti autossa aina paria laatikollista viinejä kun edusti viinifirmaa, niin monesti pysäyttivät ja sanoivat että jos antaa pullon niin pääsee menemään...

    Meinasi kahvit mennä väärään kurkkuun tuolle lauseellesi "ölisevät eunukit" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkomaalainen on täällä tosiaan aina oletettavasti rikas – on se päässyt tulemaan sieltä kotimaastaan tänne kauas Intiaankin, niin täytyyhän sillä rahaa olla!

      Näppärä keino tuo viinilaatikoiden kanssa liikkuminen. Säästyipähän rahat! :-D Täällä saattaisi olla viskillä enemmän menekkiä. ;-)

      Poista
  6. Autoliikkeet ja -korjaamot taitavat tosiaan olla samanlaisia kaikkialla maailmassa, nuo kuvat voisivat monilta osin olla yhtä hyvin Suomesta. Minä tunnen mokomissa paikoissa aina itseni ulkopuoliseksi jo ihan sukupuoleni perusteella, minulle puhutaankin jotenkin niin että sinä et hei kuulu tänne, mikset laittanut miestä asialle. Siis ihan täällä Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että miten inhoankin autoliikkeissä asiointia! Siellä tulee aina sellainen ”pikkurouva on lähtenyt vähän liikenteeseen, vaikka ei tiedä autoista mitään” -olo. Ja niin alentuvaa kohtelua olen saanut autoliikkeiden ukoilta (Suomessa siis), että ei ole tosikaan. Yksikin kyseli, kun menin vaihdattamaan renkaita, että mikä se sun auton rekisterinumero, muistatko? Juu, en varmaan muista oman auton rekkaria, kun minähän olen vain nainen, eli multa puuttuu sen takia toinen aivolohko (ja ne maagiset munat).

      Poista
    2. Kiitos vertaistuesta - en siis ole ainoa tyhmänä blondina kohdeltu!

      Poista
    3. Samanlaista kohtelua saa täällä autoliikkeen ukoilta ja tuppaavat olemaan vielä sellaisia macho-tyyppejä, jotka sitten nostelevat yhdellä kädellä maasturinrenkaita ja rouskivat muttereita välipalaksi... Kyllä siinä helposti tulee tuo ällö pikkurouva-fiilis, vaikka jotain autoista tietäisikin :-)

      Poista
    4. Taitavat olla nämä autoliikkeiden pätijät ihan yleismaailmallinen ilmiö!

      Poista
  7. Kiitos taas Hippu aamupiristyksestä! Edellinen juttusi oli myös hyvin kirjoitettu vakavasta aiheesta.

    Hassu tuo sakkojuttu! Ha haa! Olet oppinut maan tavoille ;)
    Minä kirjoitin juuri eilen meidän FB-ryhmäämme yhden hassun sattuman mitä mun mies ja sen ystävät kokivat Mumbain poliisien kanssa.

    Olin joskus vuosia sitten anopin kanssa odottamassa autossa kun mies pyörähti jossain kadunvarsikaupassa. Anoppi kysyi, että oletkos nähnyt eunukkia? No minä sanoin, että vaan telkkarissa. Hän kutsui sitten eunukin juttusille auton ikkunasta ja kyseli sitten kuulumiset jne.. Mun anoppi on sitten huippu. Hän kohtelee kaikkia ihmisiä ihanasti! Kerran oltiin jossain kultaliikkeessä kun sisälle tuli kolmen-neljän eunukin lauma. He huusivat ja taputtivat isoja käsiään äänekkäästi. Minulle tuli tunne, että tämä on jostain elokuvasta tms...Kauppias antoi äkkiä huomaamattomasti apupojalleen vähän rahaa, joka kävi tyrkkäämässä rahat eunukeille ja kävi avaamassa heille kohteliaasti oven ulos. Eunukit poistuivat ja toivottelivat hyvänpäivänjatkot! Heitä kuuluu kai lahjoa, että eivät tuo pahaaonnea liikkeeseen.

    Tuosta samasta syystä (hinnat on ihan eri luokkaa, kun valkoinen "white dog" on mukana) minä en joskus pääse/lähde mukaan mielenkiintoisiin paikkoihin.

    t. simran

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia sinulle! <3

      Hih, olen tainnut tosiaan oppia, ainakin tässä suhteessa. Inhoan tinkimistä enkä koskaan harrasta sitä, mutta intialaiselle poliisille en kyllä maksa sitä, mitä he ekaksi pyytävät. :-D Pelkään Suomessa poliisia ihan hirveästi, jopa niin paljon, että ensimmäiseksi poliisin nähdessäni tulee aina reaktio ”onko turvavyö kiinni, ajanko ylinopeutta jne.” -reaktio – vaikka olisin liikkeellä jalkaisinkin! Täällä Intiassa taas en osaa oikein pelätä poliisia, vaan täällä poliisit ovat jotenkin koomisia hahmoja, joita on kiva jymäyttää. Ainakin kolmet sakot olen välttänyt sillä, että olen kaahannut karkuun. :-D

      Minunkin anoppini on sellainen, että hänelle kaikki ihmiset ovat samanarvoisia (varallisuudesta jne. riippumatta), mutta tuskin hän sentään eunukin kanssa rupeaisi juttusille. :-) Rahankerjuulla nuokin eunukit olivat, mutta eivät tainneet saada mitään. Jotkut saattavat myös lähettää eunukkeja ihan toisten kiusaksi.

      Haha, vai ”white dog”! Tuota en ollut ennen kuullutkaan. Mä olisin kyllä mieluummin ”white tiger” tai jotain muuta hienomman kuuloista. :-D

      Poista
    2. Naurattaa tuo pakoonkaahailusi. Tulee joku akuankkamainen sarjismuisto mieleen :-)

      Poista
    3. Sitä ennen pitää kuitenkin tehdä pikainen tilannearvio, että tie on hyvin pitkälle tyhjä, ettei jumitu pakoon kaahattuaan parin metrin päähän liikenneruuhkaan tms. :-D Sen matkan isovatsainenkin poliisi jaksaa kyllä juosta perään. :-D

      Poista
  8. Mölisevät eunukit :D Voi herttileidi!

    Kävipä sinulla tuuri poliisien kanssa ja pitipä hienosti pokka!

    Tulipa mieleen taannoinen oma "menen metrossa yhden pysäkinvälin enkä osta lippua ja tarkastajat tulevat metrovaunuun-" seikkailuni.

    Kivaa kun juttu aina jatkuu täällä kommenttiloorassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että niillä poliiseilla oli meneillään siinä joku muu projekti (= luvattomasti pysäköityjen autojen siirto jonkun ministerin tms. ohiajon takia, kun oli se hinausautokin siinä), ja siksi poliisilla ei ollut aikaa taistella mun kanssa pitempään. Onneksi!

      Minä en uskalla matkustaa metrolla enkä ratikalla Suomessa ilman lippua, kun olen sitten ihan paniikissa koko matkan (vaikka vain sen yhden pysäkinvälin). :-D

      Kiitos teille, ihanille kommentoijille, jutun jatkumisesta! :-)

      Poista
  9. Meniköhän se sakko poliisin omaan taskuun...Saitko kuitin? Ja olit tosi cool tuon poliisin kanssa;hyvä Hippu! Muistan että äidin kyydissä usein tuli melkein sakko-tilanne mutta hänen ei tarvinnut kuin kauniisti hymyillä niin ne usein peruuntuivat;D Musta autoliikkeissä oleminen on tuskallista!Nythän ei ole autoa,mutta ennen eksän kanssa joudutiin sellaisissakin asioimaan.Jänniä nuo eunukin,kai mitä muualla kutsutaan transsuiksi.Mutta ovatko he sellaisia jotka ovat käyneet leikkauksessa ja ottavat hormooneja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin jäin miettimään tätä koko eunukkiasiaa. Ovatko kyseessä siis jonkun uskonlahkon ihmiset vai miten joku päätyy eunukiksi?

      Poista
    2. Yaelian, hihii, eivät poliisit mitään kuitteja täällä anna, koska omaan taskuunhan ne rahat menevät. Ylemmät poliisiviranomaiset saavat ehkä osansa, mutta suurin osa taitaa mennä poliisin omaan taskuun. Ja mitä enemmän saa autoilijoilta nyhdettyä, sitä enemmän on sitä taskuun tungettavaa.

      Yaelian & Jenni: kuten Kirjuri tuossa jäljempänä selittikin, eunukit ovat kastroituja miehiä, jotka pukeutuvat kuten naiset ja joilla on myös meikkiä ja muita naismaisia juttuja. Jonkinlaisia transuja siis. Uskonnon kanssa eunukeilla ei ole mitään tekemistä.

      Lisää Intian eunukeista voi lukea esimerkiksi täältä.

      Poista
  10. Suosittelen lämpimästi kirjaa Ilon kaupunki, joka kertoo Kalkutasta... siellä selitetään myös eunukit aika kattavasti. Intiassa eunukit ottavat joukkoonsa nuoria miehiä, jotka länsimaissa luultavasti päätyisivät sukupuolenvaihdosleikkaukseen, ja kuohitsevat heidät ja ottavat osaksi yhteisöään.

    http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_10097

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pitääkin lukea tuo kirja!

      Poista
    2. Hitsi, juuri tänään katselin kirjastosta kaikkia kirjoja, jotka mun pitäisi ehtiä Suomessa lukea, ja nyt tämäkin vielä. :-D Saa nähdä, mitä kaikkea kerkeän!

      Poista
  11. Olipa taas kiehtova tarina, eunukkeineen päivineen! :D

    Eniten mua silti järkytti se, että sä ajat siellä autoa! Herrajumalasentään! :O Mä olen niin nössö, että mulle Pariisinkin liikenne on joskus liikaa, mutta Intiahan on Pariisi potenssiin N! Tai sellaiseksi sen olen ainakin kuvitellut. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole koskaan halunnut olla riippuvainen autonkuljettajista, ja silloin on parasta ajaa itse. :-) Ajaminen täällä ei ole yhtään niin kauheaa kuin miltä se näyttää – kun menee vain liikenteen sekaan, niin kyllä siellä eteenpäin pääsee. :-)

      Poista
    2. Intian liikenehän on hyvin joustavaa ja orgaanista, että ainakaan ei pääkopassa tarvi murehtia, että mikähän se-ja-se sääntö olikaan! Minä uskalsin mukaan vain skootterilla ja suurimmat hiuksennostatukset aiheuttivat silloin tällöin keskellä kiireistä motaria seisoskelevat lehmät:-)

      Poista
    3. Minusta on niin vapauttavaa, kun ei tosiaan tarvitse niitä sääntöjä hirveästi miettiä! Minua kismittää Suomessa välillä hirveästi nopeusrajoitukset, peltipoliisit jne., ja on ihana, kun täällä saa olla vähän anarkistinen ja kohdella sääntöjä tulkinnanvaraisesti. Rikkeitäkin voi tehdä - kunhan vain pitää huolen siitä, että ei ole poliiseja näköpiirissä. ;-)

      Motarilla seisovat lehmät ja muut eläimet ovat oikeasti todella vaarallisia. Vieläkin pahempaa on se, jos siinä kaistojen keskellä on sellainen erotin, jossa kasvaa jotain korkeaa puskaa, ja sieltä välistä tuleekin joku eläin tielle ihan yhtäkkiä. Kun mentiin viimeksi Nelloreen autolla, oli ihan muutamasta sekunnista kiinni, etten törmännyt yhteen lehmään, kun se pönki ulos sieltä pusikosta juuri silloin, kun olimme sen kohdalla, ja parin sekunnin päästä se olikin jo siinä tiellä...

      Poista
    4. Jos muuttaisit nyt takaisin Suomeen, sinulla saattaisi olla lieviä sopeutumisvaikeuksia liikenteessä...

      Poista
    5. Hih, onneksi sielläkin tulee ajeltua kuitenkin sen verran usein, etteivät ne liikennesäännötkään pääse ihan kokonaan unohtumaan. Aina vain enemmän ja enemmän kuitenkin inhottaa se kyttäysmentaliteetti, vaikka ymmärrän kyllä, että säännöt on tehty turvallisuuden vuoksi eikä ihmisten kiusaksi. :-)

      Poista
  12. Teillä sitä saatuu ja tapahtuu! Uteliaisuuttani kysyn sellaista asiaa, että onko sinulla automaattisesti työlupa Intiassa, koska olet intialisen kanssa naimisissa?

    Mukavaa matkaa Suomeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naimisiinmeno ei automaattisesti anna työlupaa. Minulla on PIO-kortti (Person of Indian Origin), joka on semmoinen passin näköinen läpyskä. Semmoisen voi hakea, jos puoliso omistaa tai on jossain vaiheessa omistanut intialaisen passin. PIO-kortti oikeuttaa mm. viisumittomaan matkustamiseen ja työntekoon ilman työlupaan.

      Kiitos. Alkaa Suomi kuitenkin pikkuhiljaa kipristellä ajatuksissa. :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3