torstai 24. tammikuuta 2013

Kuin aina ennenkin

Niin se Intian lämpö vaihtui Suomen talvisiin maisemiin. Olen ollut hieman yllättynyt siitä, että kylmään tottuu oikeastaan aika pian, ainakin jos on tarpeeksi vaatetta päällä. Pakkasen lieveilmiöt yllättivät nekin myös. Intian lämmössä ihoa ei tarvitse koskaan rasvata, mutta Suomen talvessa iho kuivui yhdessä päivässä aivan järkyttäväksi korpuksi: käsiin tuli punaiset pistelevät juomut, huulia kirveli ja jalkojen ihoa poltteli. Inhoan ihon rasvaamista, joten ainakin tässä mielessä Intia on minulle oikea paikka. Smiley Silmänikin, jotka ovat taas viime kuukausina vuotaneet häiritsevästi, alkoivat vuotaa pakkasessa entistäkin enemmän.


Minua odotti Suomessa mukava yllätys, Sannan arpajaisista voittamani hieno kalenteri. Kiitos kovasti Australiaan!


Sain kalenterin pelastettua aivan viime tingassa, sillä se oli jo lähdössä noutamattomana takaisin Australiaan.

Onni oli matkassa myös matkallani Delhistä Helsinkiin. Olin tehnyt lähtöselvityksen netissä, ja olin ollut onnekas ja saanut varauloskäyntipaikan ihan ilmaiseksi. Jos varauloskäyntipaikan haluaa varmistaa jo etukäteen, paikka maksaa kaukolennoilla käsittääkseni 60 euroa, mutta jos lähtöselvitystä tehdessä varauloskäyntipaikkoja on vielä vapaana, paikan saa ihan ilmaiseksi.

Juuri ennen koneeseen astumista, kun virkailija skannasi lähtöselvityskorttiani, kone rääkäisi rumasti. Tiesin, että nyt tuli ongelmia. Virkailija tarkisti koneelta jotain ja ilmoitti sitten, että paikkani oli muuttunut. Minua alkoi harmittaa, kun olin jo ehtinyt iloita ajatuksesta, että varauloskäyntipaikalla saisin oikaista jalkani kunnolla. Polveni kun on edelleenkin silloin tällöin hieman ongelmainen, ja runsas jalkatila helpottaisi matkustamista huomattavasti.

Rupesin harmistuneena tivaamaan virkailijalta, miksi paikkani oli muuttunut. Samalla kun virkailija kirjoitti uuden paikkani numeron lähtöselvityskorttiin, hän ilmoitti minulle, että minut oli ylennetty bisnesluokkaan. Sen jälkeen minulla ei enää ollutkaan mitään valittamista. Smiley Tai itse asiassa oli kumminkin, sillä uusi paikkani oli ikkunapaikka, ja minua ahdistaa suunnattomasti matkustaa ikkunapaikalla, jos vieressäni istuu tuntematon ihminen. Jos vierustoveri sattuu vielä olemaan supernukkuja (kuten tämäkin mies oli), oloni tekee epämukavaksi se tieto, että en pääse lähtemään esimerkiksi vessaan juuri sillä sekunnilla kuin haluan.

Torkahtelin ikkunapaikalla ja heräsin siihen, että vatsaani käänsi. Vierustoverini nukkua rötkötti maski naamallaan istuimellaan, jonka hän oli laittanut sänkymäiseen asentoon. Minun ei auttanut muu kuin yrittää loikkia miehen yli ja toivoa, etten tekisi hätälaskua hänen päälleen. Onneksi pääsin miestä herättämättä käytävälle, ja onneksi myös edessämme olevat kaksi paikkaa olivat vapaat, joten saatoin istua loppumatkan siinä. Vatsani oli nimittäin hieman yhteistyökyvytön, joten oli helpotus, kun tiesin pääseväni vessaan ilman, että piti ensin ylilentää yksi nukkuva intialainen. 

Suomessa suuntasin melkein ensi töikseni silmälääkäriin samaisen silmien vuotamisongelman takia, jonka takia kävin lääkärissä jo kesällä. Lääkäri oli asiallisen mukava, ja silmäni tutkittuaan hän tuli siihen tulokseen, että silmien vuotamisen syynä oli niiden kuivuus. Hassua, että kuivat silmät oireilevat niin, että ne vuotavat vettä! Näyttääkin siltä, että tästä on tullut nyt minulle krooninen ongelma, ja varsinkin pakkanen tuntuu olevan silmille myrkkyä. Minun on vaikea nähdä pakkasella eteeni, kun silmät ovat niin vetiset. Sain lääkäriltä kosteutustippoja, jotka toivottavasti auttavat pian.


Pari päivää pääkaupunkiseudulla pyörittyäni läksin vanhempieni luokse Itä-Suomeen. Matka oli harvinaisen jännittävä (ja runsaiden matkatavaroiden takia myös epämukava) siksi, että minun oli tarkoitus matkustaa junalla. En muista, milloin olen viimeksi junalla matkustanut, kun olen aina liikkunut vain autolla. Nyt auto on kuitenkin seisontavakuutuksessa ja siinä on kesärenkaat alla, mikä rajoittaa kyllä liikkumista huomattavasti! En muutenkaan ole pitänyt talviajosta sen jälkeen, kun jokunen talvi sitten ajoin parin kiepin kautta ulos tieltä melkein satasen vauhdissa - vanhempieni autolla vielä. Aiemmin en pelännyt ajamista missään olosuhteissa, mutta nyt minusta tuntuu talvella koko ajan siltä, että auto lähtee käsistä. Parempi siis ajella vain siellä lumettomissa olosuhteissa. Smiley


Selvisin jotenkin kaikkien laukkujeni kanssa rautatieasemalle, ja vaikka minulla sitä tavaraa olikin, minun piti ehdottomasti saada istumapaikka yläkerrasta, kun en ole koskaan junan yläkerrassa matkustanut. Joskus minua vähän lapsettaa. Smiley Yritin olla rautatieasemalla (ja sisällä junassa) ajoissa, koska pelkäsin, että jos tulisin junaan liian myöhään, hattuhylly olisi ihan täynnä, eivätkä laukkuni enää mahtuisi sinne. Junassa tajusin huvittuneena, että hattuhyllyllä ei ollut omien pakaasieni lisäksi montakaan laukkua. Olen näköjään niin tottunut taistelemaan hattuhyllytilasta intialaisten kanssa, että luulin, että samat viidakon säännöt pätevät suomalaisissa junissakin. Smiley (Intialaisilla on lennoilla aina hirveät määrät käsimatkatavaroita, joten koneessa on parasta olla ajoissa, jos haluaa saada oman laukkunsa mahtumaan mukaan.)

Junassa ihmettelin sitä, miten modernia kaikki nykyään junissa on - istuimien vieressä oli pistorasiat, joissa saattoi ladata vaikka kännykkänsä, käsinojissa oli paikka kuulokkeille (missä ne kuulokkeet olivat?), ja konnarillakin oli jonkinlainen piippari, jolla hän luki matkustajien liput. Ei siis enää puhettakaan mistään lippujen rei'ittämisestä!


Junan ravintolavaunu mainosti olemassaoloaan äänekkäin kuulutuksin koko matkan ajan. Tarjolla oli kuulemma sekä makeaa että suolaista purtavaa, ja erityisesti uunituoreita croissantteja (hintaan 2,70) ja mustikkalettuja vaniljakastikkeella (3 euron hintaan) mainostettiin kovasti. Kuivin suinkaan ei matkalla tarvinnut olla: "Tarjolla on kuumia ja kylmiä juomia, ja meillä on myös täydet A-oikeudet." Viimeinen huomautus huvitti minua erityisesti: "Alkoholijuomien anniskelu päättyy 15 minuuttia ennen pääteasemaa eli Joensuuta." Nyt siis kaikki joukolla dokaamaan, kun vielä kerkeätte! Smiley

Jos ihminen kaipaa elämäänsä tunnetta siitä, että kaikki on niin kuin ennenkin, kannattaa ehdottomasti suunnata vanhempiensa luokse. Minun vanhempieni luona ainakin kaikki on täsmälleen samoin kuin silloin, kun siellä viimeksi kävin. Kaikki tavarat ovat samoilla paikoilla, ja vanhemmat ovat yhtä höpsöjä kuin ennenkin. Ihan kuin en olisi poissa ollutkaan! Täällä minä nytkin tätä paraikaa kirjoittelen, kärsien samalla ylikuormitetusta vatsasta, jonne on jo menestyksekkäästi tungettu ainakin karjalanpiirakkaa, kalalaatikkoa, kasapäin suklaata, makkaraa, ranskalaisia, laskiaispullaa ja glögiä. On sinne ehkä muutama kurkunviipalekin mennyt - vahingossa. Smiley Aiomme viettää myös joulua tässä lähipäivinä, ja silloin on tiedossa ainakin joitakin jouluruokia ja joulutunnelmaa. Kuusenkin meinaan käydä lähimetsästä varastamassa - jos ei ole liian kova pakkanen!

25 kommenttia:

  1. Suomilomasi tuntuu oikein hauskalta. Harmi etta minulla ei enaa ole vanhempia joiden luokse voisi silloin talloin vetaytya lapseilemaan.
    Jossain vaiheessa ajattelin etta menisimme Suomeen paasiaisena, kun mieheni on halunnut nahda vahan talvisempaakin maisemaa. Mina en todella, mutta tuo aika olisi voinut olla jonkinlainen kopromissi. Nyt kuitenkin kuulin etta Finnair alkaa lentaa Israeliin kesakuussa, ja niimpa menemmekin sinne ihan tavallisesti heinakuussa niin kuin aina. Jospa sitten ensi vuonna, jos suorat lennot jatkuvat, voisimme tehda tuon vahan talvisemmankin matkan. Olisi hauska nahda mita isanta tykkaisi tasta talviajosta autolla. Olisi varmaan ihan innoissaan.
    Mukavaa lomanjatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toistaiseksi on vielä ollut ihan mukavaa, mutta luulen, että sekin päivä tässä vielä tulee, että alkaa kyllästyttää. ;-)

      Minullakaan ei ole suurempaa hinkua nähdä Suomen talvea, koska inhoan kylmää yli kaiken. Onneksi Suomessa on sentään sisällä lämmintä!

      Kiitos. :-)

      Poista
  2. Minua pelotti auton kyydissä Suomessa joululomalla ihan tolkuttomasti. Vuokra-auto oli pieni ja hutera verrattuna nelivetoomme ja jopa minun omaan pieneen häkkyrääni täällä Belizessä, ja ajo-olosuhteet olivat parhaimmillaankin aika hurjat. En itse ajellut mutta ihan vain autossa istuminen hirvitti. Että ihan hyvä ehkä päästä kulkemaan junalla ja muilla julkisilla!

    Jännä juttu minustakin se, että kuivat silmät vuotavat vettä. Samaa olen ihmetellyt, mutta niin se vaan tuntuu olevan. Kovaa on tulla kosteista oloista Suomen kuivaan talveen. Rasvaa kuluu tosiaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on aina mukana liikaa tavaroita, ja siksi olisi mukavampi liikkua autolla, mutta muuten kyllä junalla ja muilla julkisilla matkustaminen on ihanan helppoa. Ja samalla voi tehdä kaikenlaista, vaikka lukea kirjaa, mikä ei autolla matkustaessa onnistu.

      Minuakin pelottaa ihan pelkkä vieressä istuminenkin, ja joskus tulen antaneeksi vähän ajo-ohjeitakin kuskille. Kun olen itse niin täydellinen kuski, että käyn välillä metsähallituksen puolella. :-D

      Poista
  3. Hih, kiva nähdä kalenteri uudessa ympäristössään ja mahtava se viime hetken pelastusoperaatio!

    Ja kuinka hyvä tuuri, että pääsit bisnekseen! Varmasti tunnit kuluivat siellä miellyttävämmin kuin 'cattle classissa'.

    Herkuttelusi kuulostaa niin ihanalta, ruokakateus iski! Hienot lumimaisemat myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä todellakin viittä vaille, ettet saanut kalenteria takaisin. Onneksi kerkesin pelastaa sen! :-)

      Sen verran utelias olin, että piti käydä lennolla katsomassa sitä varauloskäyntipaikkaa, jolla minun piti istua, jos minulle vaikka selviäisi, miksi paikkani oli muutettu. Kävi ilmi, että paikka 42 C ei ollutkaan varauloskäyntipaikka, koska sen edessä oli vielä yksi penkkirivi, eli nyt siis paikka 41 C oli varauloskäyntipaikka. Ehkä lentoyhtiössä luulivat, että olin maksanut varauloskäyntipaikastani, ja siksi päättivät antaa minulle alkuperäisen paikan tilalle vähintään yhtä hyvän paikan. Ihan kiva. :-)

      Poista
  4. Hyvää Joulua sitten teille! Minäkään en ole istunut junassa sitten opiskeluaikojen. Enkä ikinä yläkerrassa. Pitää varmaan joskus tehdä tikusta asiaa ja lähteä junailemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, minä olen tässä yrittänyt selvittää, että milloin meillä se joulu on, ja se on mahdollisesti tänä viikonloppuna. Kiva kun voi itse päättää ajankohdan. :-D

      Poista
  5. Hauskoja Intian ja Suomen kontrasteja olet poiminut iloksemme :-) Hiljaisuus ja tila ovat arvokkaita asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi alkuun hiljaisuus tuntuu kyllä todella omituiselta. En meinannut millään saada nukuttua, kun ei kuulunut autojen tööttäilyä tai tuulettimen hurinaa. :-) Mutta oma tila on ihana asia! Eilen ihmettelin paikallisessa supermarketissa sitä, kun ei siellä ollut ketään. :-)

      Minusta tuo Vuodatuksen touhu on kyllä todella ihmeellistä, kun blogiisi ei pääse edes kommentoimaan. :-(

      Poista
    2. Sanopa muuta, harmittaa. Mutta toivottavasti tämä on kaiken vaivan arvoista ja Vuodatus alkaisi taas toimia kunnolla ja luotettavasti.

      Poista
    3. Todellakin! Pidetään peukkuja. :-)

      Poista
  6. Taytyy sanoa etta on vahan talvea ikava, tosin vain nain ajatustasolla. Nuo herkuttelut kuulostavat kylla ihanalta, omat vanhemmat muuttivat elakepaiviksi pois Suomesta mutta on siella onneksi ystavia ja sukulaisia kun taas mennaan. Matkustin useita kertoja junalla silloin kun viela reissasin Suomeen työn takia, se oli usein yhta helvettia, monesti oli mukana koira ja monta laukkua, kukaan ei auttanut, milloin olin vaarassa vaunussa kaikkine rojuineni ja milloin mitakin, kauheita traumoja siis :) Nautinnollista Suomea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua vähän etukäteen pelotti talvi, kun ajattelin, että palellun pystyyn. Olen ollut ihan yllättynyt, kun niin ei käynytkään. :-)

      Voi apua, junaseikkailusi kuulostavat kyllä todella pelottavilta! Apua taitaa tosiaan olla turha odotella; kai se on täällä Suomessa niin, että jokaisen oletetaan huolehtivan omasta itsestään.

      Poista
  7. Anu tuolla kirjoittelikin että onneksi Finnair kesällä lentää suoraan Suomeen;varasin jo paikankin ja kun halusin ikkunapaikan (mäkin inhoan ikkunapaikkoja)niin veloittivat siitäkin 20 euroa:( Ja tosiaankin,siitä varasulokäynnistä olisivat veloittaneet 60 euroa.OLipa sulla tuuri,että vaikka menetitkin sen hyvän jalkapaikan,sait paikan busineksessä:)
    Mulla on muuten tuo sama vuotamisjuttu,se alkoi kun mulle tehtiin 90-luvun lopulla pieni mikrosilmäleikkaus Helsingissä ja tikkien poiston yhteydessä sain jotain pöpöjä.Kesti kauhean kauan ennenkuin asia selvisi ja sain oikeaa hoitoa ja siitä alkoi tuo silmien vuotamisongelma.Mulle tulee se yleensä pari kertaa tai kerran vuodessa silloin kun on kuivaa.Ja voin käyttää vaan sellaisia kertakäyttötippoja,sillä yliherkistyin sellaisille tipoille,jotka on pullossa.,Nyt silmäni ovat taas sellaisessa vaiheesa,etteivät vuoda:)Toivottavasti sä saat tuon vuotamisen loppumaan ja mukavaa Suomi-aikaa;,myöhäisine jouluineen ja kaikkineen;D

    VastaaPoista
  8. Siis halusin käytäväpaikan;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No johan on, että käytäväpaikastakin pitää maksaa! En tykkää Finnairista monestakaan syystä, ja tässä tuli taas yksi syy lisää olla pitämättä Finnairista. :-)

      Minullakin kuivuus, tuulettimet, ilmastoinnit, pakkanen ja sen sellaiset tuntuvat lisäävän silmien vuotamista. Minäkin sain sellaisia yksittäispakattuja geelimäisiä tippoja, ja ne ovat kyllä paljon helpompia kuin ne pullomuotoiset, jotka pitää vielä käyttää tietyn ajan sisällä loppuun.

      Kiitos. :-) Hyvää vointia sinunkin silmillesi!

      Poista
  9. Wau, mahtavaa että juhlit siellä joulua! Niin hauskaa että aiot kuusenkin hakea, moni ei vaivautuisi, ne tylsimykset ;) Ihanaa joulua! Nythän sitä on mukava viettääkin kun kaupoissa kaikkialla on alen loppurysähdykset ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, äiti ei kyllä antanut lupaa kuuseen, kun edellisen kuusen neulasiakin pyörii kuulemma vielä nurkissa. Mutta minä kyllä meinaan käydä sen kuusen hakemassa vaikka salaa - kävin tänään jo vähän metsässä katselemassa. ;-)

      Kiitos, kyllä tässä alkaa pikkuhiljaa joulutunnelma kohota! Pukki ei kuulemma kyllä tule, mikä on ihan hyvä asia, koska pelkään pukkia. :-D

      Poista
  10. Minä onneksi sain jo talvi-/joulukiintiöni täyteen eikä yhtään kuvauksesi enää haikailuta. Finnairilla muuten joutui maksamaan paikkavarauksesta Pariisin lennolla 8 e per suunta, nykyisin minäkin haluan 'tietystä syystä' käytäväpaikalle :)
    Huomasin myös tuon suomalaisen auttamattomuuden, tänne kun saavuin niin ah helpotus, kolme ukkoa oli kiskomassa mummon pakaaseja koneesta kärryihin ja oma ukko hoiti loput, ei tarvinnut missään vaiheessa rasittaa itseään. On se vaan mukavaa olla se heikko lenkki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, nyt olen minäkin saanut ainakin joulukiintiöni täyteen! :-D Talvikaan ei ole koskaan ollut erityisesti minun juttuni, koska inhoan kylmää.

      Mukava kun palvelu pelaa. Suomessa saa raahata laukkunsa ihan itse. :-(

      Poista
  11. Tervetuloa Suomeen! Näyttää, että ollaan samalla reunalla tätä Suomen maata ;)

    Minä tykkään just tällaisesta kymmenen asteen pakkasesta. Lumi on mukavan narskuvaa eikä ole liian kylmä kun ei tuulekaan. Pyöräilen työmatkat läpi vuoden.

    Meillä työpaikalla ilman kosteus on tosi alhainen. Ilma on tosi kuivaa. Minulla kurkku ja puhuminen kärsivät ilman kuivuudesta - kurkku on ollut "minun heikko kohtani" aina, myös pölyisissä etelän maissa asuessa. Silmät eivät ole onneksi pahemmin vaivanneet, vaikka piilareilla olen taiteillut melkein 30 vuotta. Touch wood! Omega- ja tyrniöljyä suositellaan muuten kuivasilmäisyyteen;) Intiassa voi olla omat poppakonstit.

    Me lennettiin muutama vuosi sitten Finskillä Delhistä business-paikoilla. Upgradettiin economyliput pisteillä. Olipa ihanan lokoisaa ojentautua pitkälleen ja vetäistä pikkutirsat kuohuviinin ja valkkarin välillä. En itsekään tykkää istua vieraan ihmisen vieressä varsinkaan ikkunapaikalla. Ne kerrat mitä olen lentänyt yksin, olen pyrkinyt varamaan keskusrivinpaikkojen reunapenkin. Usein vieruspaikka on jäänyt tyhjäksi, jos lento ei ole tupaten täynnä.

    Mua nauratti tuo sinun junaasi kiirehtiminen, että saisit tavarat soviteltua hattuhyllylle. Hi hii. This is Finland.

    Ihania joulufiiliksiä!
    t. simran

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kappas, maailma on pieni. :-)

      Kymmenen astetta tuntuu kyllä yllättävän lämpimältä – kun on siis kunnolla päällä. Hirveä hikoilu tuntuu melkein kauheammalta kuin pieni palelu!

      Enpä ole kuullutkaan, että noista öljyistä voisi olla apua kuivasilmäisyyteen. Kiitos vinkistä! Olen muutenkin hirveän huono käyttämään mitään luonnontuotteita, ravintolisiä tms.

      Me ollaan upgradattu Lufthansalla, mutta Finnairilla ei koskaan. Vaikka busineksessä on ne melkein makuuasentoon taipuvat penkit, ne jäävät minusta niin kummalliseen asentoon, että niistä jotenkin liukuu koko ajan alaspäin, enkä saa nukutuksi oikein kunnolla kuitenkaan. Aina pitää näköjään valittaa jostain! :-D Hyvä vinkki tuo keskusrivipaikka! Täytyy kokeilla ensi kerrralla.

      Kiitos, nyt on joulut juhlittu. Ihanhan tässä pääsi joulutunnelmaan – paljon paremmin kuin Intiassa ikinä.:-)

      Poista
  12. Tuttu tunne tuo talvella ajo pelko,kun on monta lumetonta talvea välissä niin se alkaa tuntumaan miltei absurdilta..Olen itsekin lentänyt kyljelle autolla joskus,mutta pienestä vauhdista puuteri lumeen tumpsahdin..Onneksi oli sulla onnea matkassa..Ihanan hassua tammikuista joulua sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle on useamman kerran tullut ajaessa ihan suoranainen paniikki, jos on säätila muuttunut äkkiä ja on alkanut sataa vaikka ihan hirveästi lunta. Melkein tuntuu, että olisi helpompi päästää ratista irti ja antaa mennä kuin yrittää ohjata... :-(

      Ihanaa tammikuun loppua sinullekin. <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3