keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Supermarketissa


Mausteinen manteli oli käynyt kuvaamassa brasilialaista supermarkettia, ja idea oli minusta niin kiva, että päätin vähän lainata sitä. Lähdin siis kamera kädessäni Hypercityyn, joka on minun vakisupermarkettini ja joka muistuttaa aika lailla suomalaista Prismaa ja Citymarketia ainakin siinä mielessä, että sieltä saa kaikkea huonekaluista ruokatuotteisiin. Tarkoituksenani olikin ottaa kuvia jokaiselta osastolta, mutta en ehtinyt kuin maustekastikehyllyjen eteen, kun luokseni juoksi kai jonkinlainen myymäläpäällikkö, joka kielsi minulta kuvien ottamisen. Olin etukäteen arvellutkin, että näin saattaisi käydä (koska ovella oli valokuvauksen kieltävä merkki), mutta olin kuitenkin päättänyt ottaa kuvia niin pitkään, kunnes joku tulisi sen minulta kieltämään.

Viritin myymäläpäällikölle leveimmän hymyni ja pyytelin hirveästi anteeksi tapahtunutta. "Ajattelin vain näyttää vähän kuvia kavereille", selittelin (eikä se nyt niin hirveän kaukana totuudesta ollutkaan). Päällikkö oli tiukkana ja sanoi, että heidän tuotteitaan ei saa kuvata, mikä on toisaalta tietysti ihan ymmärrettävääkin. "Kuinka monta kuvaa kerkesitte ottamaan? Näin, että otitte kuvia tuolla sisäänkäynnin luonakin." Nyt piti hieman miettiä. Jos mies oli kerran nähnyt minut kuvaamassa sielläkin, ei kannattanut tarjota vastaukseksi yhtä tai kahta. "Ööh, ehkä jotain kymmenen?" "Täällä ei tosiaankaan saa kuvata. Voisitteko poistaa kuvat kamerastanne?"

Pyytelin tapahtunutta kauheasti anteeksi, ja lupasin poistaa kuvat heti. Lupasin myös, että tapaus ei tulisi toistumaan. Jäin soijakastikkeiden eteen seisomaan ja räpläämään kameraani sen näköisenä, että muka poistin kuvia kamerastani. Oikeasti kävin vain kuvia läpi ja laskeskelin, kuinka monta kuvaa olin kerennyt ottaa. Kolmekymmentäkaksi. Ehkä niistäkin saisi jotain aikaiseksi.

Siinä kameraa räplätessäni kuulin, kuinka myymäläpäällikön vieressä seissyt myyjä selitti tohkeissaan päällikölle hakeneensä tämän heti paikalle, kun oli nähnyt minut kuvaamassa. "Teit aivan oikein", päällikkö vakuutteli myyjälle. Miehet seisoivat hetken aikaa siinä kuuloetäisyydelläni jankuttaen samaa - kuinka myyjä oli heti hakenut päällikön ja kuinka oikein mies oli päällikön mielestä toiminut - kunnes he lähtivät menemään. Mieleni teki tintata molempia. Mitähän hyvän miehen lisää myyjä mahtoi valppaan toimintansa ja liukkaan kielensä ansiosta saada?

En uskaltanut enää sen jälkeen kaivaa kameraa laukustani, koska pelkäsin saavani porttikiellon kauppaan, ja se olisi ollut erittäin noloa. Siksi minulla ei ole kuvia esimerkiksi huonekalu-, siivoustarvike-, vaate-, kodinkone-, urheiluvaruste- ja sisustusosastoista, mikä harmittaa aika tavalla. Toisaalta ei niissä loppujen lopuksi mitään kovin ihmeellistä olisi ollutkaan; mitä nyt vaatteet ja sisustustekstiilit ja -tavarat olisivat olleet intialaishenkisiä (ylläri). Käsipainot, nitojat ja pyykkipojat näyttävät varmasti loppujen lopuksi aika samanlaisilta kaikkialla.

Hypercityn pääsisäänkäynnin edusta, jossa on esitteillä aina sesongin mukaista tavaraa. Diwalin alla oli kodinkoneita, joulun alla on joulukamaa ja mangosesonkina mangoja.

Diwalina kuuluu lahjoittaa kaikille suklaata, joten suklaarasioita oli tyrkyllä sisäänkäynnin luona kasapäin.

Kävin Hypercityssä aiemmin vähän milloin sattui, mutta aika pian huomasin, että erityisesti hevi-osaston valikoima riippuu aika tavalla käyntiajankohdasta. Jos käy ostoksilla satunnaisena ajankohtana keskellä viikkoa, vihanneslaarit saattavat huutaa tyhjyyttään, ja nekin vähäiset vihannekset, joita on tarjolla, ovat nahistuneita ja aikansa eläneitä. Paras valikoima hevi-osastolla on kokemukseni mukaan lauantaiaamuna: silloin vihanneslaarit ovat täysiä, vihannekset ovat hyvälaatuisia ja - mikä on minulle myös hyvin tärkeää! - ihmisiä on kaupassa hyvin vähän. Yritän vältellä erityisesti hevi-ostosten tekoa viikonloppuisin (paitsi juuri lauantaiaamuna), koska kaupoissa on silloin hirveä ryysis, ja minulta menee hermot, kun intialaisia mammoja tunkee oikealta ja vasemmalta.

Melkein tyhjä käytävä.

Vihanneksia ja hedelmiä ei punnita täällä itse, vaan kaupassa on yleensä maksimissaan kaksi punnituspistettä, joissa ne täytyy käydä punnituttamassa. Ihmiset näyttävät ostavan viikonloppuna vihannekset koko viikoksi (niin teen usein itsekin), sillä monen kärryt ovat ihan täynnä punnittavia vihanneksia. Jonot punnituspisteille ovat pitkät, ja aina joku yrittää kiilata kärryllään sivusta eteen. Siinä vaiheessa, kun vihdoinkin pääsen punnituttamaan omat tuotteeni, näen punaista ja kaikkia muitakin värejä. Hermojani säästääkseni ostankin vihannekset ruuhka-aikojen ulkopuolella, jos vain suinkin mahdollista.  


Röykkiöittäin tuoreita vihanneksia.

Vihannesten yleislaadun voi minusta todeta parhaiten lehtivihanneksista. Lauantaiaamuna pinaatti, sarviapila, amarantti ja muut paikalliset lehtivihannekset sekä yrtit (lähinnä minttu, korianteri ja tilli) ovat houkuttelevan tuoreen näköisiä.

Huomatkaa, että nämä eivät ole missään kylmäsäilytyksessä. Jos siis lehtivihannekset eivät ole tuoreita, niistä myös näkee sen.

Lehtivihannekset ovat Intiassa aivan käsittämättömän halpoja: nippu pinaattia maksaa esimerkiksi 3,5 rupiaa eli noin 5 senttiä! Voitteko kuvitella?! Yrtit ja muut lehtivihannekset ovat samanhintaisia, joten niitä voi ostaa jopa hieman tuhlaillen. Syömmekin Intiassa todella paljon lehtivihanneksia, ja ostan lehtivihanneksia melkein aina, kun vain näen niiden olevan tuoreita. Suomessa tuore pinaatti on niin törkeän kallista, että oikein oksettaa. Eilen juuri appivanhempien autonkuljettaja kyseli Suomesta saatavista vihanneksista ja niiden hinnoista, ja hän oli aivan kauhistunut, kun kerroin, että nippu pinaattia maksaa meillä sata rupiaa!

Vihanneksia ja hedelmiä myydään valmiiksi pakattuinakin, ja laiskempia kokkeja ilahduttaa se, että monet vihannekset voi saada valmiiksi paloiteltuina tai raastettuina. Myös valmiita tuorevihannessekoituksia (esimerkiksi sambhar-keittoa varten) on saatavilla. 

Pilkottuja ja raastettuja vihanneksia. Alarivissä täällä vähän eksoottisempia vihanneksia, purjoa, fenkolia ja kesäkurpitsaa.
Valmiita hedelmäsalaattianoksia, pakattuja hedelmiä ja taateleita.
Paikallisten vihannesten ja hedelmien valikoimat ovat kaupassa tavallisesti hyvät, mutta hieman vieraampien tuotteiden saaminen on hieman tuurista kiinni. Ei kannata lähteä kauppaan thaimaalaisen currytahnan resepti kädessä luottaen siihen, että kaupassa on sitruunaruohoa ja galangalia, kun niitä viime viikollakin oli. Vierasmaalaisten vihannesten ja hedelmien laatu vaihtelee aika tavalla, ja hintakin on paljon korkeampi kuin paikallisten tuotteiden.

Salaattitarpeiden saatavuus on sekin erittäin heikkoa, lähes olematonta. Ainoa saatavilla oleva salaattilaatu on jäävuorisalaatti, joka sekin on usein ruskeaksi painunutta. Rucolasta, lehtisalaatista ja sen semmoisista voi vain haaveilla...

Banaaneja "puussa".

Maitovalmistevalikoimat ovat täällä todella surkeat, ainakin jos Suomeen vertaa. Maitopohjaiset ruoanvalmistustuotteet (ruokakermat, ranskankerma, kermaviili, rahkat, vaniljakastike jne.) helpottaisivat ruoanlaittoa todella paljon, mutta täällä on tarjolla vain maitoa ja kermaa, ja nekin tuppaavat jostakin syystä aina juoksettumaan (ainakin minulla). Toisaalta olen Intiassa tajunnut, että esimerkiksi vaniljakastikkeen voi valmistaa ihan itsekin. Välipalamaisia maitotuotteita (viilejä, jogurtteja, rahkoja) en syö Suomessakaan, joten niitä en edes kaipaa. Purkkijogurtteja täältä kyllä saakin - sekä halpoja paikallisia että kalliita tuontijogurtteja - sekä intialaista paksua, Bulgarian jogurtin tyyppistä, jogurttia, jota on tarjolla monen monta merkkiä.

Paneer-juustoa, voita ja sulatejuuston tapaisia valmisteita.

Juustohyllyjä hallitsevat intialainen paneer-juusto ja Aamupalan tyyppiset yksittäispakatut juustot, joita on saatavilla useaa eri merkkiä. Näissä yksittäispakatuissa juustoissa minua huvittaa aina se, kun juustopalan ympärillä olevan muovin päällä lukee, että "remove the outer packing before consumption". Onkohan joku kenties yrittänyt syödä juustoa muovineen päivineen?


Ulkomaisia juustojakin (mm. fetaa, mozzarellaa, ricottaa, tuorejuustoa, homejuustoa, parmesaania, emmentalia, goudaa) on saatavilla, mutta ne ovat niin kalliita (noin 350 rupiaa, viitisen euroa), että harkitsen niiden ostamista kaksi kertaa, varsinkin kun tiedän, että loppu jää kuitenkin kaappiin kuljeskelemaan.

Olen juuston suuri ystävä, ja jos pitäisi elää yhdellä ruoalla koko loppuelämänsä, se olisi minulla kyllä ehdottomasti juustovoileipä (mitä teillä muilla on?). Siihen en vain kyllästy! Jos intialaisista ruoista pitäisi valita, se olisi sitten dosa-lätty, eli minusta ei saisi kyllä karppaajaa tekemälläkään. Intialaiset juustot ovat aika karmeita, ja minulta on mennyt tosi kauan, että olen oppinut syömään täkäläisiä juustoja.

Leipävalikoimat ovat suomalaisittain ajatellen pienet, mutta minusta silti ihan kelvolliset.


Tarjolla on ihan valkoista leipää ja vähän tummempaa täysjyväleipää. Olen tykästynyt täkäläiseen täysjyväleipään, enkä edes kaipaa ruisleipää, vaikka Suomessa sitä kyllä syönkin. Vaaleat leivät ovat täällä usein hirveän makeita, sellaisia pullamaisia (tungetaanko niihin siirappia tai jotain?).

Hypercityn vihannesosaston vieressä on pieni makeis- ja snack-tiski, josta saa intialaisia makeisia. Olen erittäin perso intialaisille makeisille, vaikka en aluksi tykännyt niistä ollenkaan, ja minun täytyykin kiertää tämä tiski hyvin kaukaa.


Makeiskaupoista suosikkini on muuten Almond House, joka avasi pienen liikkeen tähän meidän lähelle, Fresh-marketin yhteyteen. Haemmekin ukkelin kanssa herkkumme nykyään sieltä. (Tai mähän en hae enää mistään, kun mun pitää vahtia syömisiäni.)

Jos täällä himoitsee suomalaisten irtokarkkien tyylisiä nameja, joutuu kyllä pettymään aika tavalla, sillä sellaisia ei täältä saa. Muutenkin länsimaisten namien valikoimat ovat aika köyhät.


Valikoimat saadaan näyttämään suurilta niin, että laitetaan hyllyille paljon samaa tavaraa.

Intialainen suklaa on Maraboun ja Fazerin suklaisiin tottuneelle aika kamalaa, mutta onneksi olen nyt löytänyt niistäkin oman suosikkini (yläkuvassa näkyvät 5 star -patukat, ja niistä erityisesti Crunchy-versio), ettei tarvitse ihan kärvistellä. Monet säilyttävät suklaan Intiassa jääkaapissa, koska varsinkin kesällä suklaa sulaa ihan muodottomaksi mössöksi, mutta itse en koskaan säilytä suklaata jääkaapissa, vaikka muoto kärsisikin. Jääkaappikylmä suklaa ei maistu ollenkaan sellaiselta kuin suklaan kuuluisi! Se takertuu kitalakeen ja maistuu vain rasvalle. Suklaan kuuluu olla suunlämpöistä ja sulaa suuhun... (joo, rakastan suklaata, hih).

Länsimaisille ruokatuotteille on Hypercityssä erillinen hylly.


Tarjolla on pastoja, kahvia, hilloja, säilykkeitä, kastikkeita, tahnoja, öljyjä, etikkaa, keksejä, aamiaistarvikkeita, suodatinpusseja ja niin edelleen.

Ruisleipääkin olisi tarjolla. Hinta vain 350 rupiaa (5 euroa) per paketti.

Ostan itse hyvin harvoin mitään länsimaisia erikoisuuksia, koska syömme lähinnä intialaista ruokaa. Joskus saatan ostaa soijakastiketta, pastaa, pestoa tai sen sellaista, mutta aika harvoin oikeastaan. Minusta on vissiin tullut nuukakin, kun tuntuu ihan hirveältä haaskaukselta laittaa monta sataa rupiaa johonkin kastikepulloon, kun tietää, mitä kaikkea muuta samalla rahalla saisi.

Yksi mikä minua hirveästi ilahduttaa Intiassa on se, että täällä saa kaikkea pienenä. Kun Suomessa esimerkiksi perunalastupussit, limsapullot ja sen sellaiset ovat muuttuneet aina vain suuremmiksi, täältä saa kaikkea myös pienenä. Ehkä siinä on kysymys siitäkin, että kaikilla ei ole varaa ostaa mitään jättipusseja.

Pahisten osastot, eli lihaosasto ja viinakauppa, ovat Hypercityssä erillisissä huoneissa. Kasvissyöjien ei siis edes tarvitse nähdä lihaa. Muistan kun ukkelin kaveri kävi Suomessa, ja hän oli aivan kauhistunut, kun näki Citymarketin lihatiskin ja sen punaisen lihan määrän!

Lihaosastosta minulla ei ole (sattuneista syistä) kuvaa, mutta viinakaupasta on yksi hätäisesti uutenavuotena näpsäisty vanha kuva.

Yleensä kauppa ei kyllä ole noin täynnä, eikä siellä varsinkaan ole naisia (paitsi länsimaalaisia ).

Alkoholivalikoimat ovat aika intialaiset, ja varsinkin viskejä on tarjolla paljon. Saatavilla on myös votkaa, intialaisia viinejä, olutta ja breezereitä, mutta myös tuontialkoholia, josta saa kyllä maksaa itsensä kipeäksi. Tuontialkoholia myydään tavallisesti myös vain isoissa pulloissa, mikä on vähän harmillista. Joskus kaipaisin johonkin jälkkäriin vain hieman alkoholia, esim. Bayleysia, mutta ostohalut katoavat kyllä aika äkkiä, kun tarjolla on vain litran pullo, joka maksaa lähemmäs 3000 rupiaa  (yli 40 euroa). Paikalliset väkevät ovat erittäin halpoja, joten täällä saa tarvittaessa itsensä hyvin halvalla tainnoksiin.

Hypercityn liha- ja kalaosasto on erittäin epähoukutteleva jo hajunsakin puolesta. En koskaan osta sieltä mitään, koska nekin harvat kerrat, kun olen sieltä jotain ostanut, ovat olleet kaameita pettymyksiä. Käyn kuitenkin siellä aina säännöllisin väliajoin tarkistamassa, vieläkö siellä haisee yhtä pahalta ja vieläkö lihat ovat yhtä epäilyttävän näköisiä. Kun viimeksi kävin siellä, kalatiskin jääpediltä putosi maahan yksi iso kala, joka rupesi sätkimään maassa. Kalatiskillä seissyt pariskunta vinkkasi myyjälle, että lattialla oli kala, mutta myyjä jatkoi vain hommiaan sen näköisenä kuin olisi ihan jokapäiväistä, että kalat sätkivät lattialla.

Hypercityn lihahuoneessa on liha- ja kalatiskit sekä valmiiksi pakattuja lihoja hyllyllä. Lihatiskiltä saa joitakin leikkeleitä ja makkaroita, mutta ne ovat kyllä sen näköisiä, että en tiedä, kuinka kauan ne ovat tiskillä olleet. Kanaa ja lammasta saa valmiiksi pakattuina, ja tarjolla on yleensä luullisia curry cut -paloja, luuttomia paloja, broilerinfileitä sekä jauhelihaa. Naudanlihaa saa Hypercitystä vain pakasteena, mutta Sparista sitä saa myös tuoreena. Pihvilihan tyyppistä lihaa ei kuitenkaan ole saatavilla, enkä muista nähneeni possunlihaakaan missään (ainakaan tuoreena). Mitään marinadeja täällä ei tunneta.

Hypercityssä on myös pieni kahvila.
Löysin arkistoistani myös yhden kuvan hyllystä, jota luulin askartelutarvikehyllyksi.


Olin hirveän ilahtunut, kun kauppaan oli ilmestynyt askartelutarvikkeita! (En ole koskaan ollut mikään askartelija, mutta Intiassa on tämmöisiäkin tarpeita ilmennyt.) Lähempi tarkastelu kuitenkin paljasti, että eiväthän nuo mitään askartelutarvikkeita olleetkaan, vaan ne olivat puja-tarpeita, joita käytetään kotialttareissa (ei ole kyllä hajuakaan, miten). "Askartelutarvikkeiden" vieressä oli myös melkoiset valikoimat suitsukkeita, joita käytetään niitäkin kotialttareissa. 

Koska meillä syödään lähinnä intialaista ruokaa ja koska syömme 90-prosenttisesti kasvisruokaa, meiltä menee ruokaan aika vähän rahaa. Intia on ihan oikeasti kasvissyöjän paratiisi, niin hintojen kuin valikoiman puolestakin - jos siis tykkää syödä paikallisista aineksista valmistettua ruokaa.

Kuvasin yhtenä lauantaina senkertaisen saaliini.  


Arvatkaapa, mitä tämä kaikki maksoi?

5 kurkkua, kilo porkkanoita, 4 nippua pinaattia, puoli kiloa papuja, yksi luffa, puoli kiloa okraa, 2 keittobanaania, puntti currylehtiä, kourallinen vihreitä chilejä, reilu puoli kiloa intialaisia pikku"kurkkuja", 2 munakoisoa, 2 punaista paprikaa, jäävuorisalaatti ja kilo sipuleita, jotka unohtuivat kuvasta?

Tämä kaikki maksoi 185,97 rupiaa eli noin kaksi ja puoli euroa!

60 kommenttia:

  1. Tämän jutun perusteella onkin helppo todeta, että ei ole ihme, ettei intialaiset kärsi samoista sydän- ja verisuonisairauksista, kuin esimerkiksi me suomalaiset.
    Eikö tule hyvä mieli, kun katselee tuollaista viimeisen kuvan ateriantarpeiden kasaa ja on maksanut siitä lähes saman, kuin me vajaasta kilosta kotimaisia omenoita...
    Nyt ymmärrän myös sen, miksi intialaiset täällä Helsingissä tutkivat kaupan vihannesosastolla hyvin tarkkaan, mitä ostavat ja minkä verran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on sitten taas vastaavasti todella paljon diabetesta, enemmän kuin missään muussa maassa, ja suurimpana syynä pidetään intialaista ruokavaliota tai oikeastaan ruoanlaittotapoja. Öljyä käytetään hirveitä määriä ja sokeria samaten, ja tuoreita (raakoja) kasviksia ja hedelmiä syödään tosi vähän. Esimerkiksi appivanhempien autonkuljettajan vaimolta kuluu kuukaudessa 4 litraa öljyä, eikä ole mistään suuresta perheestä kyse. Minulla litran pullo kestää noin kaksi kuukautta.

      Kyllä tulee ihan voittajaolo, kun katsoo noita vihanneksia ja tietää, miten vähän ne maksoivat. :-) Suomessa vihannekset ja hedelmät ovat kyllä ihan järjettömän kalliita.

      Noista omenoista tuli vielä mieleen, että omenat ovat täälläkin muuten tosi kalliita. En ymmärrä, miksi. Kilo maksaa yleensä 150-220 rupiaa, eli melko tarkalleen saman kuin nuo ostamani vihannekset.

      Kiva kun pistäydyit. :-)

      Poista
  2. Hihii! Hyvähän se on että lihat on piilotettu eri huoneeseen, varsinkin kun sen uuden intialaisen kirjan mukaan lihansyöjät helposti petkuttavat, valehtelevat, unohtavat lupauksiaan ja tekevät seksirikoksia (http://www.bbc.co.uk/news/world-asia-india-20354669).
    Voih kun vihannekset olisivat noin halpoja täälläkin... Katsoin tänään meidän marketin nettisivuilta hintoja yhtä reseptiä varten. Olisin tarvinnut herneitä (sugar snap peas) ja paketti niitä maksoi 5 dollaria. Siihen loppui minun into tehdä se ohje.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi hyvän tähden, ilmankos minäkin olen sitten tällainen, kun syön lihaa, hihii. :-) Kiitos linkistä!

      Kamalan hintaisia herneitä! Vihannekset maksavat Suomessakin paljon, mutta minusta kyllä tuntuu, että siellä teillä on vieläkin kalliimpaa.

      Poista
    2. Täällä kyllä on tosiaan kalliit hinnat.. aina! Mangotkin olivat 2kpl 5 dollarilla ihan vasta. Iiik! Olin sitten ihan innoissani kun toisesta kaupasta löysin niitä dollarin kappale. Minua niin haluttaisi syödä tuoreita vadelmia, mutta pikku rasiallinen maksaa melkein 10 dollaria. :(

      Poista
    3. Rupesin miettimään, että voisikohan se kalleus johtua siitä, että Australia on siellä niin "eristyksissä", että tuontitavara olisi siksi niin kallista? Vai onko siellä kaikki ihan järestään kallista, paikalliset tuotteetkin?

      Poista
    4. Kyllä vihannekset ja hedelmät ovat yleensä Australialaisia (vaikka kyllä niitä tuodaan ulkomailtakin.. yleensä USA:sta), mutta ehkä se niiden hinta vaan johtuu siitä että eläminen ja tuottaminen on kallista? Paitsi että viime aikoina on ollut kyllä paljon uutisia siitä että itse viljelijä ei saa tuotteistaan juuri mitään. :( Välimatkatkin on toki pitkät täällä... ja sitten vielä myrskyt ja tulvat Queenslandissa, mitkä ovat useammankin kerran tuhonneet koko banaanisadon! Silloin banaanien kilohinta on ollut siinä 10 dollarin luokkaa. Oih, täällä on kaikki kallista. Ei tule kyllä mieleen mitään mikä olisi halvempaa kuin muualla.

      Poista
    5. Joo, tämä onkin mielenkiintoinen aihe. Kun 2001 tulin aussilaan olivat kaikki vihannekset ja hedelmät superhalpoja eurooppaan verrattuna.

      Suurin osahan voidaan tuottaa täällä, eli tuoreita ovat kyllä, mutta luulen, että parin ison kauppaketjun ahneus on vaikuttanut hintojen valtavaan nousuun. Niin kuin Laura sanoi, viljelijät eivät rikastu, vain väliportaat. Sitten aina vikistään bensan hinnoista, kun niillä isoilla rekoilla kuskataan ruokaa ympäri mannerta.

      Minä en silloin banaanien hirmuhinta-aikaan ostanut niitä lainkaan, eli unohdin banaanit yli vuodeksi!

      Onneksi on kyllä kaikenlaisia farmers marketteja, joista voi saada edelmiä ja vihanneksia suoraan tiloilta edullisemmin (ainakin suurkaupunkien ulkopuolella) ja ilmastokin on sellainen, että jos on pihaa, voi aika paljon kasvattaa itsekin. Mutta tosiaan muistelen lämmöllä niitä vanhoja hyviä aikoja, jolloin lauantaina sai vielä isoistakin supermarketeista (Queenslandista) kaikki hedelmät ja vihannekset puoleen hintaan muutamaa tuntia ennen sulkemisaikaa, ja lähtöhintakin oli edullinen.

      Poista
    6. Minä ajattelin, että jos se menisi siellä samalla tavalla kuin täälläkin, eli että ulkomailta tuodut tai vähän eksoottisemmat kasvikset ovat kalliimpia kuin paikalliset, mutta ei se tosiaan taida olla niin.

      Minua rupesi kiinnostamaan tämä asia vähän enemmänkin, ja löysin yhden kirjoituksen, jossa mainittiin juuri noita teidän mainitsemianne syitä kasvisten kalleuteen Australiassa: luonto-olosuhteet tekevät sadoista haavoittuvaisia, kuljetus tulee kalliiksi pitkien välimatkojen takia ja vähittäismyyjät ottavat suuremman osuuden kuin esim. Euroopassa, jossa on kovempi kilpailu kuin Australiassa. Sitten on vielä australialainen ylpeys: australialaiset haluavat (ainakin tuon kirjoituksen mukaan) suosia kotimaisia tuotteita, vaikka ne olisivatkin kalliimpia kuin ulkomailta tuodut. Ollaan siis valmiita maksamaan banaaneista vaikka tuo 10 dollaria, vaikka ulkomailta tuodut olisivat halvempia. Eli siellä se taitaa mennä toisinpäin kuin täällä, että ulkomailta tuotu on halvempaa kuin kotimaassa kasvatettu, ainakin noin niin kuin yleisesti ajatellen.

      Toisessa artikkelissa mainittiin tuo sama hintojen nousu: vuodesta 2000 hinnat ovat nousseet 61 prosenttia, mikä on minusta kyllä aivan käsittämätöntä. En tiedä, paljonko ne ovat Suomessa nousseet, mutta tuskin noin paljon kuitenkaan! Herää vain kysymys, kuinka kauan hinnat voivat vielä nousta, ja missä tulee kipuraja vastaan. Maksavatko banaanit kohta 50 dollaria kilo?

      Jotenkin tuli tuosta jälkimmäisestä artikkelista sellainen olo, että australialaiset muka valittavat turhasta ja että eivät ne kasvikset nyt oikeastaan niin kalliita ole. Käsketään vaan syömään pakaste- ja säilykekasviksia, mikä ei ole minusta ollenkaan sama asia kuin tuore. Muutenkin kasvisten pitäisi olla niin halpoja kuin mahdollista, jotta ihmisillä olisi varaa ostaa niitä. On ihan ihmeellistä, että Suomessakin pizzat, makkarat, ranskanperunat ja muu epäterveellinen on niin halpaa tuoreisiin kasviksiin verrattuna. Tuoreista kasviksista on tullut luksustuote, joihin kaikilla ei ole varaa. Jos on viimeiset pennoset kyseessä, niin kyllä sitä ostaa nälkäänsä ennemmin pizzan kuin vaikkapa puoli kiloa tomaatteja.

      Poista
    7. Ihan varmasti on kyllä halvempaa ostaa karkkeja ja herkkuja, entä vihanneksia. huokaus. Nehän on aina vielä alennuksessakin! Iik! :( Minä olen kovasti miettinyt sitä että söisin salaatteja koko kesän, mutta alkoi tuntumaan että salaatillekin tulee aika reippaasti hintaa, jos siinä on vähänkään erikoisempaa seassa (mango, avokado, yrtit jne).. Tuntuu että halvemmaksi tulisi hakea Big mac ateria sen sijaan. huokaus. Ai niin, unohdin sanoa että täällä kaupassa on pieni yrttinippu yleensä sen 2.50 dollaria. Pitänee kyllä opetella kasvattamaan niitä itse kun eihän niitä raski ostaa.

      Minä en kyllä tajua että miten täällä voi kaiken hinnat nousta koko ajan. Talotkin on niin kalliita että ovat jopa New Yorkin kanssa samaa luokkaa jo. Turha unelmoidakaan omasta paikasta. :(

      Jos haluat katsoa supermarkettihintoja täällä, niin voit käydä kaupan sivuilla katselemassa. Jos se kysyy postikoodia, niin laita vaikka Melbournen 3000. http://www2.woolworthsonline.com.au/

      Poista
    8. Enkä minä ole ainakaan niin suuri salaatin ystävä, että jaksaisin syödä päivästä toiseen vain semmoista, jossa on vain jotain kurkkua ja tomaattia. Jospa tosiaan koittaisit kasvattaa niitä yrttejä, kun ne ovat kerran noin kalliita. Yrteillä saa ihan yksinkertaisista jutuistakin tosi hyviä. Juuri eilen katsoin sen Masterchefin jakson, jossa oli Jamie Oliver, ja hän tolkutti juurikin tuota. :-)

      Katselin noita hintoja, ja aika kalliilta näyttivät. Pähkinät olivat ihan törkeän kalliita, jos ne ovat täälläkin. Haaveilin tekeväni sellaisen raw-kakkupohjan, johon tulee paljon pähkinöitä, mutta enpä taida viitsiä. :-(

      Poista
    9. Minä ehdotin eilen Paulille että aletaan käymään markkinoilla joka lauantai, ja mennään sinne vaikka 20 dollarin budjetilla ja ostetaan kaikenlaista mikä on halpaa... ja sitten yritetään tehdä niistä ruokaa ja salaatteja jne. :) Ehkä minäkin opin taas sitten vähän enemmän että mitä kaikkien tarvikkeiden kanssa voikin tehdä.

      Poista
    10. Tosi hyvä idea! Minä olen joutunut opettelemaan vähän tuota samaa täällä Intiassa, kun etukäteen ei koskaan voi olla varma, mitä kaupasta sinä päivänä saa. Ensin pitää siis katsoa, mitä kaupassa on, ja sitten vasta keksiä, mitä niistä kokkaisi. Vähän niin kuin mysteerilaatikko-haaste. :-)

      Poista
    11. Iik! Se tuntuu kuitenkin vähän pelottavalta.. iiiiiiiiik! Pitää laittaa sinulle sitten tekstiviestiä jos en saa tehtyä yhtään mitään. :) Laitan sinulle minun mysteerilaatikon sisällön ja pääset suunnittelemaan virtuaalimenun. :)

      Poista
    12. Ihan varmasti keksit jotain. :-) Jos et keksi, niin voithan sinä laittaa minulle viestiä, vaikka en kyllä mene takuuseen siitä, tuleeko minulta mitään ideoita. Inhoan ruoanlaittoa nykyään niin paljon, että en viitsi uhrata siihen yhtään enempää aika ja ajatuksia kuin on pakko.

      Poista
    13. Hippu, aika kunnioitettavaa tutkimusta olet tehnyt, mielenkiintoiset artikkelit. Ja tosiaan shokeeraa tuo hintojen ripeä nousu. Täälläkin tosiaan roskaruoka tosi halpaa ja samalla terveelliset jutut kallistuneet.

      Minä ostan yrtit ja salaatit farmers marketista dollarilla nippu ja monet kasvaa kotona ruukuissa. Tykkään farmers marketeista senkin vuoksi, että silloin tulee syötyä sesonkien mukaan, mikä jostain syystä tuntuu oikealta.

      Laura, talojen hinnoissa on mieletön kupla, joka toivottavasti pian puhkeaa! Hinnat ovat mielestäni alkaneet jo laskea. Juuri tsekkailtiin St Kildan hintoja: meidän sieltä muuton jälkeen hinnat meinivät ihan pilviin ja ajattelimme, että emme ikinä voisi palata, mutta nyt on onneksi tasaantumista jo horisontissa. Täällähän on talous porskuttanut aika reippaasti, vaikka muualla maailmassa on kärsitty kriiseistä. Ehkä siksi hinnatkin ovat tapissa?

      Poista
    14. Taisin vähän innostua. :-) Minua kiinnostaa asia siksikin, että tykkään katsella Australian Masterchefiä, ja siitä huomaa varsin selvästi australialaisen ylpeyden paikallisia tuotteita kohtaan. Se on tietysti hieno asia, mutta vaikuttaa varmasti myös hintoihin. Farmers marketitkin ovat tulleet sitä kautta tutuiksi. :-)

      Sesongin mukainen syöminen on tullut minulle tutummaksi vasta täällä Intiassa, vaikka täällä tietysti monet tuotteet kasvavat ympäri vuoden. Suomessa kun suurimman osan vuotta ei ole minkään tuotteen sesonki, ja sesongit ovat muutenkin niin kovin lyhyitä. Ja jos haluaa ostaa paikallista tai luomua, niin kyllähän se käy enemmän kukkarolle kuin jos ostaisi ihan ”tavallisia” tuotteita. On tosi kiva, että teillä on tuollaisia farmers marketteja, joista saa hyviä paikallisia tuotteita edullisesti. Ne ovat varmaan vähän niin kuin raytu bazaarit täällä; ne ovat sellaisia isoja vihannestoreja, joille tuodaan maaseudulta päivittäin tuoreita tuotteita myytäväksi. Käyn siellä joskus anopin kanssa, vaikka enimmäkseen ostankin vihannekseni marketista.

      Poista
  3. Mukava postaus! Uskaltaisikohan sitä itsekin markettiin kameran kanssa...

    Aah, masala dosa, viimeisestä on liian kauan aikaa! Ja se vaaleiden leipien sokerinen maku tuli heti kielelle kun sen mainitsit.
    Ihanan alhaiset hinnat siellä, ja tuoretta myös. Minustakin olisi kiva, jos lihatiskit laitettaisiin jonnekin muualle.

    Pahisten osastot :-D Muistan tosi elävästi kaikki ne alkoholinkäyttöä ja tupakointia tuomitsevat intialaiset kampanjat/mainokset, joissa niistä nauttiva muistuttaa itse paholaista ja aina lopuksi kuolee, tai ainakin melkein!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä. Tuskin siinä mitään sen pahempaa voi käydä kuin että joku tulee kieltämään kuvaamisen ja käskee poistamaan kuvat. :-)

      Jos jossain tuntee itsensä rikolliseksi, niin tuolla viinakaupassa. Siellä on sellainen salamyhkäinen ilmapiiri, ja jotkut miehet käyttäytyvät niin kuin voisi kuvitella alaikäisten käyttäytyvän, että vilkuillaan ympärilleen ja hihitellään. Vaikka en minä tuolla viinakaupassa nyt niin kovin usein käy. :-)

      Minä olen nähnyt sellaisiakin alkoholimainoksia, joissa annetaan ymmärtää, että kun juot sitä tai tätä, niin sinusta tulee vähintäänkin kaunis, rikas ja suosittu. Vähän ihmeellistä, että alkoholimainoksia ylipäänsä näkyy, kun olen luullut alkoholimainosten olevan täällä kiellettyjä. Tai no joo, tämähän on Intia. ;-)

      Poista
  4. Minkä ihmeen tähden heti sisääntulossa on natsien hakaristivaloja????? Ei kai kukaan noita osta kotiinsa ikkunaan? Mikä tarkoitus niillä on? Vai onko tuo joku Lidl?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hakaristi eli swastika on itse asiassa Intiasta peräisin oleva vanha onnen ja pyhyyden symboli, joka on tunnettu Intiassa jo tuhansia vuosia. Natsit ottivat sen tunnuksekseen, ja lännessä se yhdistetäänkin pelkästään natseihin ja Hitleriin. Tarkempaa tietoa löytyy täältä.

      Nimimerkki olisi kiva. :-)

      Poista
  5. Sähän saitkin otettua reilusti kuvia.Meillä ruokabloggereilla(sääli että sinä et enään ole...) oli viime kuussa,siis ulkosuomalaisilla vähän tuollainen haaste kuvata oman maan supermarkettia.Minäkin tein sellaisen postauksen ja samoin tultiin sanomaan että mitäs kuvaat,jonka vuoksi osa kuvistani oli aika tärähtäneitä kun yritin vähän salaa kuvata.Mutta tosi kiva kurkistaa toisten maitten supermarketteihin ja tuo vaikuttaa aika hyvältä
    Omani on tässä

    http://appelsiinejahunajaa.blogspot.co.il/2012/10/kaynti-supermarketissa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole tuommoisesta haasteesta kuullutkaan, kun enää oikein seuraile ruokablogeja. Täytyy tulla heti katsomaan, miltä siellä teillä näyttää. :-)

      Poista
  6. Nyt kyllä tuli hetkeksi tunne että olisi ollut parempi jättää tämä postaus lukematta, niin kova kademieli kun iski! Voi kamala noita kasvisten ja erityisesti yrttien hintoja, itse rakastan kertakaikkiaan kaikenlaisia yrttejä mutta en voi niitä oikein ikinä käyttää kun sellainen minimaalinen pikkupuska liikkuu samalla hintatasolla kulttaharkkojen kanssa.

    Muuten kyllä tämä oli varsinainen toivekirjoitus, itse kun ulkomailla tsekkaan heti ensimmäiseksi paikalliset supermarketit, en itsekään oikein ymmärrä miksi saan niin kovat kiksit itselle vieraiden tuotepakkausten hypistelystä ja ihmettelystä mutta niin se vain on :) Onneksi uhmasit valokuvauskieltoja, osaan niin kuvitella tuon esimiespohatan ja nöyristelevän puoltipuksun sananvaihdon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin surettaa se, miten kamalan kalliita yrtit Suomessa ovat. Ja vielä enemmän surettaa, kun sen harvan kerran kun niitä tulee ostettua, en koskaan ”muista” käyttää kaikkea ajoissa, vaan ne nuupahtavat ja joutuvat lopulta roskiin.

      Hihii, minulla on ihan sama harrastus: ulkomailla pitää päästä aina ruokakauppaan – ja mahdollisimman moneen. :-D Sitten saan kulumaan siellä vaikka kuinka kauan aikaa! En ymmärrä minäkään, mitä kiksejä siitä oikein tulee, mutta se nyt vaan on niin kivaa puuhaa tutkia vieraiden maiden tuotteita. Mies ei voi ymmärtää sitä, että minun pitää lomallakin päästä ruokakauppaan, kun eihän minun tarvitse edes laittaa lomalla ruokaa. Miehen logiikka. :-)

      Poista
    2. Kokemukseni mukaan kukaan mies ei voi ymmärtää tätä "eksoottinen supermarket"-ihastusta. Eivätkä kaikki naisetkaan, esim. muutamat ystävistäni oikein rasittuvat kun muutamalla matkalla olen kiskonut heidät eri marketteihin kun tytsyt haluaisivat vain uima-altaalle... Onneksi on kanssasiskoja :)

      Poista
    3. Hih, osaisin kyllä sanoa heti aika montakin naista, joita ei yhtään kiinnostaisi ruokakaupassa maleksiminen lomalla. :-)

      Minä en ota miestä edes ruokakauppaan mukaan, kun tiedän, että sitä ei voisi vähempää kiinnostaa. Minua häiritsee, jos mies on samassa kappakeskuksessakin. Parempi vaan jäädä suosiolla hotellille. :-)

      Poista
  7. Hyvännäköinen kauppa! Oikeastaan tuo on varmaan unelmieni kauppa :D Terv. kasvissyöjä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvissyöjälle tuolta löytyy kyllä vaikka mitä. Ja ne lihatkin ovat poissa silmistä. :-)

      Poista
  8. Hauska idea! Pitäisi olla se kunnon kamerakännykamera, että voisin toteuttaa samantyyppisen. Meillä ei ole kuin tuo järkkäri käytössä, ja jos sen kanssa lähden tähtäilemään lähimarkettiin, luulen että mun touhuihin puuttuvat jo kanssa-asiakkaatkin. :/ Eipä silti, ei täällä kyllä mitään ihan noin eksoottista taida olla. Suomalaiseen markettiin verrattuna isoin ero taitaa olla mittava valikoima ranskalaisia viinejä. :)

    Ja voi kateuden huokaus noita edullisia vihanneksia. Juuri eilen ruokakaupassa manailin: kämäinen kurkku 1,25 euroa kappale, tomaatit halvimmillaan 2,95 euroa kilo ja avokadot 1,25 euroa kappale.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein näen jo silmissäni sinut zoomailemassa ison järkkärin kanssa. :-D Jos ottaisit vielä jalustankin mukaan. :-)

      Mutta voi apua noita vihannesten hintoja. Yksi kurkku 1,25 euroa!

      Jotenkin tuo vihannesten halpuus vaikuttaa rahankäyttööni täällä Intiassa nykyään hirveästi, kun kontrasti paikallisten kasvisten ja ulkomailta tuotujen elintarvikkeiden välillä on niin suuri. Mietin todella pitkään kalliimpien ruokatarvikkeiden ostamista ja sitä, tarvitsenko todella vaikkapa sitä balsamiviinietikkaa, vai voisinko käyttää sen tilalla jotain muuta. Samoin mietin, että haluanko maksaa hirveästi jostakin valmisteesta, vai voisinko tehdä sitä itse.

      Ranskalaisista viineistä voi vain haaveilla täällä...

      Poista
  9. Onpas tavaraa tarjolla, ei me tuollaisia kauppoja nähtykään Intiassa. Juustoleipä on mullekin elintärkeä.
    Näin Saksassa asuvaa kauhistuttaa tuossa ekassa kuvassa oleva hakaristi, vaikka tiedänkin, että se on swastika, jota näkyi Vietnamissakin usein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, on nuo hakaristit kyllä aika hurjan näköisiä. Ne on vielä laitettu esillekin niin rumasti, vaikka taitaisi olla kyllä ihan sama miten ne on pantu esille; yhtä kamalan näköisiä ne olisivat kuitenkin.

      Poista
  10. Kiitos kauppakierroksesta. Onneksi myyjällä ja etsivällä oli hitaat hoksottimet ja pääsit kameroittesi kanssa noin pitkälle:). Täälläkään ei saa kuvata, mutta olen kuvannut salaa. Niin kaupassa, kun taidenäyttelyssä, mutta siitä kerronkin ihan lähiaikoina omalla tontilla. Siis en siitä kaupasta vaan siitä näyttelystä...

    Niin. Joka kerta ulkomailla on pakko päästä kauppaan katselemaan tarjontaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika monta kuvaa kerkesin tosiaan ottamaan, ennen kuin kuvaus kiellettiin. Mietin, että jos en olisi toiminut niin avoimesti, olisinkohan päässyt vielä pidemmälle...

      Minä jään odottelemaan salakuvattua taidenäyttelyä. :-)

      Poista
  11. Hippu hei, blogissani on sinulle pieni tunnustus. Toivottavasti et vielä ihan samanmoista ole saanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun kiva. :-) Tulenkin heti katsomaan!

      Poista


  12. Oonko vahan kateellinen kun teilla on TUOLLAISIA kauppoja! Tahdon muuttaa heti isompaan kaupunkiin! Myos mina rakastan kierrella ruokakauppoja ulkomailla! On onni etta saan tehda nain kolmella eri mantereella ja lukuisilla lentokentilla. Kummasti ne Suomenkin perus k-marketit nayttavat eksoottisilta ja ihanilta pitkien taukojen jalkeen. Oon aina ihan innoissani kun loydan uusia mielenkiintoisia tuotteita!

    Nuo minikurkut (meillapain kovakkait) on jarisyttavan hyvia ihan vaan ns. wokattuna sinapinsiementen ja currynlehtien kera! Ja niilla on jotain kivoja terveysvaikutuksiakin?

    Kuvan jouluvaloswastikat ovat kylla aika karun nakoisia, mutta muuten olen itse loytanyt swastika-symbolien kauneuden, etenkin joissain temppeleissa tai seinakaiverruksina, koruissakin! Ne kylla hatkahdyttavat aina vahasen kun sellaisen bongaa.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun elämääni helpottaa kyllä suunnattomasti se, että kaikki saa samasta paikasta (paitsi ne lihat). Mulla menisi hermot, jos pitäisi käydä hakemassa vihannekset torilta, lihat lihakaupasta, leipä leipomosta jne. Tietysti ne saattaisi saada halvemmalla erillisistä kaupoista ostettuna ja laatukin olisi ehkä parempaa, mutta kyllä mulla helppous menee kaiken edelle. (Sori nyt vaan, anoppi. :-D)

      Lentokentillä on myös ihana kierrellä kaupoissa! Jos olen ukkelin kanssa matkassa, kaupoissa kiertely jää kyllä tosi vähiin, kun se ei ymmärrä, mitä varten niissä pitää kierrellä, jos en meinaa kuitenkaan ostaa mitään. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä kivaa sieltä löytyy. :-) Ja miksi pitäisi vain istua odottamassa, kun sen ajan voi tehdä jotain kivaakin, eli kierrellä kaupoissa. :-)

      Meilläpäin kutsutaan noita minikurkkuja nimellä dondakaya, ja ne on kyllä tosi hyviä. Valmistan niitä tavallisesti juuri samalla tavalla paistettuna kuin sinäkin. Ja taitaa niillä olla terveysvaikutuksiakin, mutta eikös Intiassa melkein vähän kaikella ole. ;-) Syömme niitä myös raakana salaatissa (tämä on yksi mun uusista salaattiaineslöydöistä), ja ne ovat raakanakin yllättävän hyviä. Viimeksi tein sellaista salaattia, että siihen tuli noita, kiinankaalia, granaattiomenan siemeniä, kurkkua, mosambi-hedelmää (mitä mahtaisi olla suomeksi), kevätsipulia, paljon tuoretta minttua, suolaa ja pippuria. :-)

      Minä en ole vielä swastikoiden kauneutta löytänyt; jotenkin mieli vaan yhdistää ne siihen yhteen ja ainoaan asiaan.

      Poista
  13. Täällä ei ainakaan saa kuvata yhtää mitään, mutta eipä ole tuollaisia markettejakaan. Siellähän pitää jo olla polkupyöräkärryt! Tuollaisesta tavaramäärästäkään ei täällä edes unta nähdä. Halpaakin näyttää olevan.
    Ja luffa, onko se se sama hedelmä mistä tehdään niitä 'pesusieniä' vai mitä lie suomeksi, luffa täkäläisittäin? Ei niitä täällä ainakaan kukaan syö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, onhan tuo aika iso marketti; vähän turhankin suuri, jos tarvitsee vain jotain ihan pientä. Käynkin tuolla vain silloin, kun enemmän ostettavaa.

      En ole ihan varma tuon vihanneksen nimestä, onko se suomeksi luffa, mutta ainakin Wikipediassa sitä kutsuttiin myös luffaksi (enkuksi ridge gourd). En tiedä, onko se juuri tuo sama vihannes, josta niitä pesusieniä tehdään, mutta luulisin, että se pesusienikasvi saattaa olla samaa kasvisukua, mutta ei ihan juuri tuo sama. Miten tuosta edes mitään pesusieniä saisi. :-)

      Poista
  14. Hih hih, minulta kului kotvan verran aikaa ennen kuin tajusin ettet tarkoittanut hevi-ostoksilla hevimetallimusiikkia... :-) Huokaus, Intiassa (ja Mauritiuksella) on kaupan niin paljon vihanneksia joista me eurooppalaiset emme ole koskaan kuulleetkaan, niitä on varsinkin miehelläni ikävä täällä harvojen ja kalliitten vihannesten maassa. Lontoossakin hän sai katukojuista sentään melkein vihannesta kuin vihannesta ja hedelmää kuin hedelmää punnalla kulhollisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, juu, ei kiitos hevimusiikkia minulle. :-)

      Suomessa vihannesvaihtoehdot ovat tosiaan aika vähissä, ainakin jos mielii laittaa intialaista tai jotain muuta vähän eksoottisempaa. Aina ne samat kukkakaalit, perunat ja punajuuret vaan. Aasialaisissa marketeissakin on vähän tuurista kiinni, mitä sieltä sattuu mukaansa löytämään, mutta onneksi niissä on edes joskus jotain intialaisempaa. Höh, nyt tuli ikävä Vii Voania. :-)

      Poista
  15. No juu, tutkin enemmän kun annoit nimen. Kyllä se on se sama luffa, joka kypsänä kuivatetaan, putsataan ja poistetaan siemenet... joita muuten on tosi paljon. Ja sittenhän se onkin jo valmis pesusieni. Olen muuten näitä vienyt Suomeen tuliaisiksi kun täältä saa niitä tosi pitkiä,eivätkä ole kovia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt mulla meni kyllä vähän ruokahalut. Onneksi ei ole tänään pesusientä ruokalistalla. :-)

      Poista
    2. Olen kyllä tosi yllättynyt tuosta lihapuolesta teillä: ei käynyt mielessäkään että se voisi olla noin heikko siellä kun täällä se on päinvastoin paaaljon suomea laadukkaampi ja monipuolisempi. Myös kasvispuoli vähän yllätti! Ajattelin että siellä on ehkäpä edullista, mutta ei käynyt mielessä että tuoreuden kanssa olisi ongelmia.

      Karkkihylly pisti nauramaan.. voihan sitä samaa laatua noinkin niitä suklaita levittää, että näyttää laajemmalta valikoimat. Meillä on kyllä paljon suklaata ja kovia paikallisia karkkeja tarjolla (niitä messuilla jaossa olevia, kuka niitä haluaa?) mutta ovat pahoja. Tuo Toblerone ja Snickers löytyy meiltäkin, muttei lempisuklaani Mars :( Sipsit on täälläkin vain pikkupusseissa. Ei ole niitä suomen megapusseja missään.

      Hauska myös tuo tuontitavarahylly kun kaikki vaan samaan hyllyyn ;)

      Sain muuten hyvän saldon kuvia vaikka kuvasitkin ihan oikealla kameralla. Itse piilottelin ostoslistan takana ja kuvasin vain kännykällä mitä uskalsin, hiljaisia paikkoja ;)

      ps. juustoleipien sijaan, (jotka kyllä hyviä kans!) eläisin mieluusti rahkalla, mutta sitä täältä ei saa :(

      Poista
  16. Aika hurjia nuo swastikat vai mitä ne nyt olikaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä lihapuoli on varmaan siksi niin heikko, että enemmistö ihmisistä taitaa olla kasvissyöjiä. Kaiken lisäksi monet hakevat lihansa erityisistä lihakaupoista, joissa liha on varmasti tuoretta, mutta itse koen sen niin hankalaksi, että en niitä pieniä lihakauppoja harrasta.

      Monissa kaupoissa ei ole kylmäsäilytystiloja vihanneksille lainkaan, joten vihannekset ovat tuoreita juuri niin kauan kuin ne ovat. Jos menee kauppaan väärään aikaan, tarjolla voi olla ei-mitään tai sitten niin karmean nuupahtaneita kasviksia, että niitä ei todellakaan tee mieli ostaa. Monet käyvätkin hakemassa vihanneksensa vihannestorilta, jossa vihannekset ovat taatusti tuoreita ja edullisempiakin. Jos taas kauppaan osaa mennä oikeaan aikaan, valikoima voi olla todella hyväkin.

      Kerran ostin tuolta samaisesta marketista pakattua kanaa ja toisen kerran lihatiskistä jotain makkaroita. Molemmilla kerroilla, kun avasin paketin kotona, vastaan tulvahti semmoinen navettamainen haju. En tiedä mitään, mikä veisi ruokahalun tehokkaammin kuin pahalta haiseva liha. :-( Jauhelihaa en uskalla ostaa täällä ollenkaan, kun mies sanoo, että siihen jauhetaan kaikki ylijääneet ruhonosat, mikä on varmasti ihan tottakin lihan laadusta päätellen. Lihakaupoista saisi sellaista jauhelihaa, että kokonaisesta lihapalasta hakataan veitsellä "jauhelihaa", ja se on ainakin siinä mielessä turvallisempaa, että ostaja näkee lihapalan, josta sitä jauhelihaa rupeaa tulemaan.

      Suomeen mennessäni suunnistan melkein aina ensimmäiseksi kaupassa lihaosastolle ihailemaan sitä tuoretta ja LAADUKASTA lihaa, jonka alkuperästä ja kylmäketjun katkeamattomuudesta voi olla lähes varma. Seison hyllyn edessä ja ihailen. :-D

      Meiltä saisi Marsia. :-) On normikokoisia patukoita ja sitten on semmoisia minipatukoita. Tosin se ei maistu kyllä minusta ihan samanlaiselta kuin ”normaali” Mars, mutta täällä ei maistu moni muukaan kansainvälinen tuote (esim. Cokis, Weetabix, Tropicanan mehut) samalta kuin muualla päin maailmaa.

      Nuo swastikat ovat kyllä aika irvokkaan näköisiä.

      Poista
  17. Karkeista vielä, minä kyllä Intiassa herkuttelin lähikaupan (sellaisen S-marketin tyyppisen) kaupan löllöillä hedelmäkarkeilla. Suitable for vegetarians. On niiiin harvinaista löytää moisia liivatteettomina (ja sittenkin niissä on luultavasti elintarvikeväriä 120 joka on valmistettu murskatuista ötököistä) että pidettiin lasten kanssa ihan mässäilyjuhlat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No arvasinhan, että koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. :-) Itse en koskaan (no nyt se taas tuli, hih) syö sentyylisiä nameja, enkä siksi ole tutustunut Intian valikoimiinkaan niiden osalta erityisen hyvin. Kiva, että kerroit! :-)

      Poista
  18. Vau, ompas siellä hyvät valikoimat :O Varsinkin yrttejä ja tuoreita kasviksia! Edullisuudesta nyt puhumattakaan. Tälläisistä minä täällä Afrikassa voin vain haaveilla! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä ihan tyytyväinen, varsinkin, jos menee kauppaan oikeaan aikaan. :-) Höh, harmillista, jos siellä ei ole kunnon valikoimia.

      Poista
  19. Heipä vaan, pitkästä aikaa. Onpa teillä siisti marketti. Mutta samanlainen huijausyritys valikoiman runsauden suhteen kuin Kiinassakin: metri yhtä ja samaa hyllyssä... Lihaa ja kalaa en Kiinassa ostanut paikallisten marketeista milloinkaan, en vain pöyristyttävän hajun vuoksi, vaan koska niitä pidetään avolaareissa, joista asiakkaan tutkivat omin kätösin lihan olemusta. Kuka haluaa ostaa lihanpalan jota 20 ihmistä on käännellyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, kiva nähdä! :-)

      Yök, en minä ainakaan haluaisi! Täällä sentään sellaiset lihat, joita asiakkaat saavat näpelöidä, ovat pakkauksissa, mutta en tiedä onko sekään välttämättä parempi. Välillä kun avaa pakkauksen, vastaan tulvahtaa sellainen haju, että on mahdotonta uskoa, että liha tosiaan on pakattu tänään, kuten päiväystarrassa väitetään...

      Poista
  20. Onkin mielenkiintoista, kuinka hajuaisti voi kehittyä kunhan sitä käyttää, mutta myös turtua. Pekinigssä meidän "ulkkarikaupassa" tuontikala oli muka aina tämänpäiväistä. Hmm. kumman tummaa ja voimakashajuista se kuitenkin oli. Ihan konkreettisesti tajusin sen vasta hiljan, kun menin täällä Suomessa hieman hienompaan ruokakauppaan, jossa panostetaan nimenomaan tuoreuteen ja lähiruokaan. Kas, lohi oli kauniin vaaleaa, ei tuoksunut kuin vienosti mereltä ja minulle näytettiin alkuperäinen "tuontitodistus", johon oli merkitty kalastuspaikka ja -aika. Kyllä kelpasi tehdä susheja! Täytyy nyt ottaa ilo irti tästä Suomesta niin kauan kuin se vain jaksaa innostaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on tullut Intiassa ihmeellinen haistelija. :-D Jos on pienintäkään epäilystä siitä, että jokin elintarvike ei olisi ihan tuore, niin ensimmäiseksi vain tuote nenän eteen ja haistelemaan. Viimeksi taisi olla kananmuna kyseessä. Jos tuote ei haise mitenkään pahalle, niin kyllä sitä voi sitten syödäkin. :-D

      Intiassa kalat muuten haisevat tosi voimakkaasti, vaikka ne olisivat ihan tuoreitakin. Näillä leveysasteilla merikalat kuulemma haisevat. Monet intialaiset eivät syö kalaa ollenkaan juuri sen takia, kun ”kala haisee”. Siksi kalaruokiin tungetaankin täällä hirveästi mausteita, jotta haju edes vähän lientyisi.

      Voin niin hyvin kuvitella tuon ilosi hajuttoman kalan takia. :-) Minä ostan aina ensimmäiseksi Suomeen päästyäni lihaa, kun tiedän, että se on varmasti kotimaista ja tuoretta ja varmasti sitä, mitä paketissa lukee.

      Poista
  21. BBC:n mainion ajankohtaiseohjelman jaksossa "A Parisian merry-go-round" on asiaa siitä miten ostoskeskusten tulo Intiaan vaikuttaa pienyrittäjiin:

    http://www.bbc.co.uk/podcasts/series/fooc

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Täytyypä katsoa. :-)

      Poista
  22. Vau!
    Johan on siisti kauppa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, olihan tuo melkoinen. Viimeksi kun tuolla kävin (vajaa vuosi sitten) kauppa oli kutistunut paljon pienemmäksi, ja tavaroiden laatukin oli heikentynyt. Viinakauppa siellä vielä kumminkin taisi olla. ;-D

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3