maanantai 15. lokakuuta 2012

Ei mitään mulle

Sadekausi on täällä kai ihan virallisesti ohi, koska viimeisen viikon ajan aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta, ja kosteusprosenttikin on pudonnut vähän päälle kolmeenkymmeneen. Lämpötilat liikkuvat päivisin 30-33 asteessa, ja vaikka lämpötila laskee yöllä hieman alle kahdenkymmenen, minua ei haittaisi yhtään, vaikka olisi viileämpääkin. Sadekauden loppuminen näkyy täällä muun muassa niin, että erilaisia ulkoilmatapahtumia alkaa taas olla enemmän, kun ei ole pelkoa sateesta.

Viime viikonloppuna tarjolla olisi ollut useampikin kiinnostava tapahtuma, mutta päädyimme lopulta Arogya-messuille, jossa esiteltiin Intian terveysministeriön Ayush-osastoa. Luontaislääketieteen Ayush-osasto perustettiin vuonna 1995 erotukseksi modernista lääketieteestä, ja sen tutkimus- ja kehitystyön kohteena ovat ikivanhat lääketieteet ayurveda, unani ja siddha; hoitomuodot naturopatia ja homeopatia sekä jooga. Arogya-messuilla näytteillä olivat nämä kaikki terveysjärjestelmät.

Intiassa messuille mennään aina punaista mattoa pitkin, eikä tämäkään tapahtuma ollut poikkeus.

Tapahtuma oli vetänyt paikalle minusta yllättävän paljon väkeä, sillä alueella oli ajoittain jopa ruuhkaista, vaikka olimme paikalla kaikkein kuumimpaan aikaan alkuiltapäivästä.  Ihmiset keräsivät esittelypöydiltä kaikenlaisia lippuja ja lappuja ihan hulluina mukaan katsomatta edes, mitä ne olivat. Olihan niitä kuitenkin otettava, kun kerran ilmaiseksi sai!

Mikäs lappu se tämä on... No ihan sama, otetaan mukaan!

Ayurveda-lääkkeet tekivät nekin hyvin kauppansa, ja ihmiset tutkivat erilaisia jauhepusseja ja -purnukoita innokkaasti.


Minun täytyy tunnustaa, että olen niin länsimaisen lääketieteen aivopesemä, että olen aika epäileväinen vaihtoehtoisten hoitomuotojen suhteen. Pitäisi ehkä yrittää innostua asiasta enemmänkin, sillä täällä jos missä olisi ayurveda-tuotteita ja tietoutta saatavilla! Vielä ainakaan en kuitenkaan jaksanut kiinnostua purkkien ja pussien sisällöstä, vaan jauheet, siemenet ja muut vastaavat näyttivät minusta lähinnä epäilyttäviltä. Asiaa ei yhtään auttanut ukkelin kyynisyys: "noita kun syö, niin maksa pimahtaa", hän totesi. Smiley

Kerran olen saanut ayurveda-lääkkeestä avunkin, mutta toisella kerralla toisesta lääkkeestä ei ollut mitään hyötyä. Minulla oli tuolloin ien kipeä, ja kas kummaa, anopilta löytyi purkki ruskeaa jauhetta (kuvassa), joka oli juuri tällaisia vaivoja varten. (Vaikka minulla olisi pikkuvarpaan kynsi kipeä, niin anopilla olisi varmasti siihenkin vaivaan tarkoitettua lääkettä!) Jauhetta piti tunkea ikenen ja posken väliin, ja sitä piti pitää siellä viisitoista minuuttia, minkä jälkeen se piti huuhdella vedellä pois. Jauhe oli ihan kamalan makuista - eikä se edes auttanut.

Kaikesta huolimatta messuilta löytyi jotakin, joka kiinnosti pikkuisen minuakin. En ollut koskaan aiemmin kuullutkaan mistään unanista ja siddhasta, ja oli ihan mielenkiintoista lueskella ohjetauluja siitä, millainen on niiden oppien mukainen terve elämä.

Siddhan terveysoppeja (kuva suurenee klikkaamalla).

Siddhan opeissa pisti silmään muutama asia. Juureksia ei saisi - jamssia lukuun ottamatta - syödä ollenkaan. Edellisenä päivänä valmistettua ruokaa ei saisi sitäkään syödä. Päiväsaikaan ei saisi koskaan nukkua, eikä mitään luonnollista tarvetta tukahduttaa. Pitäisi harrastaa terveellisiä seksiakteja, ja karvat pitäisi ajaa viikoittain. Puun varjon alla tai palavan lampun lähellä ei saisi nukkua. Nämä vielä käsitin, mutta ymmärrykseni loppui kohdassa, jossa luki: "never smell fragrance during midnight". Mitähän tämä mahtaa tarkoittaa? Että keskellä yötä ei saa haistella parfyymeja? Kuka nyt muutenkaan sellaista harrastaa?

Terveellinen elämäntyyli unanin mukaan.

Unanin opit olivat sellaisia kultaisen keskitien oppeja, että ne pystyy käsittämään ihan maalaisjärjelläkin. Ei saa juoda liian kuumaa tai kylmää vettä, pitää välttää mausteisia, rasvaisia ja suolaisia ruokia, pitää syödä säännöllisesti eikä saa syödä liikaa - ja plaa plaa plaa.




Myös ayurveda-osasto, jossa esiteltiin terveysvaikutteisia kasveja, oli aika kiinnostava.





Taulukko siitä, mikä kasvi auttaa mihinkin vaivaan.

Kaikkein mielenkiintoisin osasto oli kuitenkin Intian kahvilautakunnan osasto, josta sai ostaa kupposellisen kahvia. Osastolla taidettiin mainostaa myös kahvin terveysvaikutuksia, mutta en minä niitä kauheasti lueskellut, kun kahvin terveysvaikutukset ovat tulleet tutuiksi muutenkin. Smiley

Setä pumppasi kahvia termoksesta.

Kahvi oli vähän kummallisen makuista, mutta ei se kyllä paljon mitään maksanutkaan. Smiley

Erilaisia kahvipapujakin oli esitteillä.

Ulkona myytiin terveysvaikutteisia kasveja.


Monivitamiinikasvi, mielenkiintoista.
Ulkona oli myös intialaisissa tapahtumissa pakollinen food court, josta saattoi ostaa syötävää.


Terveyttäänkin olisi voinut käydä testauttamassa verhojen takana pienissä huoneissa. En tiedä, mitä huoneissa tarkalleen ottaen testattiin, mutta kovasti se näytti ihmisiä kiinnostavan.


Huomenna minulla on tiedossa hieman erilaista ajankulua, kun anopilla on lounaskutsut, kitty-party. Anoppi kuulu kahdentoista kotirouvan ryhmään, joka kokoontuu aina kerran kuussa jonkun jäsenen kotiin syömään ja juttelemaan (juoruamaan?). Huomenna on anopin vuoro valmistaa lounas, ja hän on tilannut minut aamusta alkaen apuvoimaksi keittiöön. Intialaisilla pitää olla pöydässä aina miljoona ruokalajia, joiden valmistuksessa - etenkin vihannesten pilkkomisessa - on hirveä homma, joten ylimääräisestä käsiparista on paljon apua.

Minä kuvittelin, että voisin häipyä ruokien valmistuttua vähin äänin paikalta, koska eiväthän ne minun juhlani ole vaan anopin. Anoppi kuitenkin sanoi, että minun täytyy ainakin näyttäytyä naisille - rouvat kuulemma haluavat nähdä suomalaisen miniän. Anoppi muistutti minua myös siitä, että korvakorut ja kaulakoru olisi hyvä muistaa laittaa. Intialaisilla naisilla kun pitää olla koruja päästä varpaisiin (kirjaimellisesti!), ja korutonta naista pidetään kovin alastoman näköisenä. Minä taas en koruista juurikaan välitä, ja siksi ennen juhlia tai muita vastaavia anoppi muistuttaa minua aina laittamaan korut. Kaiken lisäksi tykkään käyttää jotain parin euron rihkamakoruja, koska värikkäät korut näyttävät minusta paljon kivemmilta kuin kultakorut. Anopilla onkin ollut hieman totuttelemista korumaakuuni. Smiley Kerran hän jopa sai minut suostutelluksi kultakauppaan, jotta hän saisi ostaa minulle kunnon korvakorut ja riipuksen - mutta se onkin jo kokonaan toinen tarina!

14 kommenttia:

  1. Tervettä elämää on tarjolla monessa muodossa. Sekin on niin monen asian summa. Minulla on Suomessa ystävä joka on hurahtanut näihin, viimeaikoina unaniin, ja muutenkin onnistunut elämään enimmäkseen luontaislääkityksen varassa. Täälläkin käytetään paljon kaikenlaisia rohtoja, milloin mihinkin vaivaan. Olen aina vähän epäilevä niiden alkuperän ja valmistuksen suhteen, puhumattakaan annostuksesta. Mihinkään ihmelääkkeisiin en ole törmännyt. Vaikka täällä myydään yhtä öljyä, jonka purkin kyljessä lukee, että parantaa kaiken paitsi kuoleman :) En ole kokeillut.
    Ja niin tietty, tea treetä ostan aina Suomesta ja se on tosi tehokasta ienvaivoihin ja moneen muuhunkin pikkuvaivaan, sitä pitää aina olla kaapissa.
    Oikein mukavaa kitty-partya :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin terve elämä on monen asian summa, eikä täydellisen terveet elämäntavatkaan takaa terveyttä. Täällä tuo rohtotietous tuntuu olevan ihmisillä (ainakin vanhemmalla sukupolvella) verissä. Aina jos on joku ongelma, niin anopilla esimerkiksi on aina vaivaan parannuskeino. Eivät ne kyllä läheskään aina auta. :-)

      No jopa on melkoinen lääke! Tuota pitäisi melkein ostaa, jos osuisi kohdalle. En kyllä tiedä, uskaltaisinko minäkään kokeilla...

      Minäkin toivon anopille mukavia kitty-partyja; minulle tuskin tulee noissa ”partyissa” kovin hauskaa olemaan, ja meinaankin liueta paikalta heti kun saan luvan. :-D

      Poista
  2. Aioin juuri kertoa tuosta samasta aineesta, jota voi käyttää moneen vaivaan, mutta Sirokko ehti ensin.
    Luontaistuotteet ovat nyt todella IN ympäri maailmaa. En silti itsekään uskaltaisi ostella niitä tietämättä niiden alkuperää ja kaikkia vaikutuksia.
    Luonnossa on kyllä paljon sellaisiakin kasveja, mitä nyky lääketiedekin käyttää lääkkeiden valmistuksessaan:)

    Mielenkiintoinen kirjoitus sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ja olen huomannut senkin, että lännessä on herätty käyttämään lääketieteessä ja kosmetiikassakin paljon sellaisia aineita, jotka Intiassa (ja ehkä muuallakin) on tunnettu jo iät ja ajat.

      Minuakin arveluttaa sellaiset luontaislääkkeet, joista ei oikein tiedä, mitä ne ovat. Täällä kun ei pusseissa ole aina edes mitään tuoteselosteitakaan.

      Poista
  3. Sen uskon, että anoppisi pitää sua outona, jos et laita koruja.
    Toivottavasti (hello)kitty-party menee hyvin.

    VastaaPoista
  4. Minä olisin tykännyt noista messuista.Itse tarkistan kauhean tarkkaan kaikki tuoteselostukset ja teen taustatutkimusta ennenkuin hurahdan vaihtoehtolääkkeisiin.En tosin käytä sellaisia,mutta kotona on sitä lohikäärmesalvaa,joka auttaa tosi hyvin kaikkiin lihaskipuihin ja sekin taitaa olla sellainen vaihtoehtoinen lääke.Minusta on hyvä,jos luontaislääketiedettä,kuten vaikka homeopatiaa,yhdistetään konventionaalisen lääketieteen kanssa,Oma lääkärini on opiskellut homeopatiaa viimeiset vuodet ja on hieman alkanut soveltaa sitä tavallisen lääketieteen rinnalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun olisi ehkä pitänyt tutkia noita juttuja jo etukäteen, että messukäynti olisi ollut antoisampi. Nyt se meni vähän sellaiseksi läpijuoksuksi. Lohikäärmesalvasta en ole ennen kuullutkaan, mutta jotain tuommoista voidetta minäkin saattaisin kokeilla, kun sitä ei tarvitse pistää suuhunsa. :-)

      Homeopatian ja koululääketieteen yhdistäminen on kyllä mielenkiintoinen idea.

      Poista
  5. kivat messut:) ja paljon outoja teorioita kerrakseen..sama tunne täälä välillä,että pitäsi olla paljon prameampi,olen ennemmin sellainen tennari-hippi sekoitus,kuin täyteen tällätty latino..Tai sitten täytyy olla tarpeeksi sopivan isot juhlat ,että jaksan oikein hienostella..täälä on ties millaisia ayuyaverde ja inkkari rohtoja mutta kerran kauheat kasat ostettuani ja sitten hyvin vähän käytettyäni en ole hetkeen tutustunut,suosin kyllä aina jos mahdollista orgaanisia tuotteita..eräässä asteeckki teessä mitä suomeen raahasin oli epämääräisiä ötököitä,kuulukohan ne rohtoon:)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no enpä ihan usko, että ötökät sentään siihen rohtoon kuuluivat. Tai mistäs sitä tietää, eikös ole ole olemassa joku sellainen juomakin, jossa on mato, vai onkohan se vaan legenda.

      Minä en osaa sitten yhtään hienostella vaatteilla tai koruilla, vaan voin kulkea päivästä toiseen samoissa retkuissa. :-) Siksi nämä paikalliset leidit katsovat joskus minua vähän nenänvarttaan pitkin, tai ainakin musta tuntuu niin. Mutta mulle se on ihan sama, vaikka katsoisivat miten, koska mun ei tarvi kaveerata sellaisten ihmisten kanssa. Mun mielestä sellaiset ihmiset, jotka muodostavat mielipiteensä toisista ihmisistä näiden vaatteiden kalleuden ja (kulta)korujen määrän perusteella, saavat painua hiton kuuseen. :-) Täällä juuri tuollaista ulkoisilla tekijöillä pätemistä on (valitettavasti) aika tavalla.

      Poista
  6. Vaihtoehtoista lääketiedettä on opiskeltava kuten koululääketiedettäkin. Saksassa sitä voi opiskella Deutsche Ayurveda Akademiessa. Deutsche Gesellschaft für Ayurveda:n kotisivulta löytää informaatiota mm. opiskelusta,lääkäreistä, instituutioista, hoitolaitoksista (Itävallassa, Saksassa ja Sveitsissä), jotka tarjoavat ayrveda-hoitoja, sen lisäksi tutkittuja varmoja tuotteita. Ayrveda- hoitokuureja Intiassa ym. löytää hakusanalla. Vastaavia kotisivuja englanninkielellä kannattaa myös etsiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä! Intiassakin olisi ayurveda-koulutusta varmaan paljon tarjolla, mutta en ole koskaan ajatellut asiaa, kun en ole itse ollut asiasta niin kiinnostunut. Nyt kun katselin netistä, niin näköjään täällä Hyderabadissakin saisi alan koulutusta...

      Poista
  7. intialaisen_vaimo16.10.2012 klo 21.26

    Koruttomuushan on Intiassa leskien juttu. Sen vuoksi anoppisikin lienee muistuttelee koruista kerran et leski (onneksi) ole. Itsekään en koruista juuri suuremmin piittaa, mutta thali on kaulassa koko ajan ja käsirenkaat myös Intiassa ollessa, sillä tiedän sen olevan sukulaisille tärkää. Suomessa en käsirenkaita pidä, sillä ne ovat aika epäkäytännölliset arjessa. Intiassa vietettäviin juhliin tulee joskus laitettua muutakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä tuota tiennytkään. Sitten ehkä ymmärrän vähän paremmin, miksi koruista vouhotetaan koko ajan. :-)

      Vaikka minäkään en koruista piittaa, niin yritän muistaa käyttää niitä täällä samasta syystä kuin sinäkin - koska tiedän, että se on sukulaisille tärkeää. Erityisesti maaseudulla ihmiset ovat vielä niin perinteisiä, että yritän muistaa käyttää koruja siellä aina (vaikka ne olisivatkin vain korvikset ja joku kaulakoru).

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3