tiistai 7. elokuuta 2012

Rishi Valleyn koulu

Minulle on jäänyt roikkumaan koneelle paljon kaikenlaista vanhaa kuvamateriaalia, joista on ollut tarkoitus tehdä joskus muinoin postauksia. Tälläkin Rishi Valleyn koululla kävimme jo tammikuun puolessavälissä (tänä vuonna kuitenkin, hih!), mutta aina on tullut muka jotain tärkeämpää postattavaa, ja siksi kertomus tästäkin kouluvisiitistä on jäänyt melkein unholaan.

Kävimme tutustumassa Rishi Valleyn sisäoppilaitokseen sankranti-viikonloppuna, jolloin olimme kyläilemässä lähellä Madanapallea ukkelin tädin luona. En ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä koulusta, vaikka kyseessä on yksi Intian tunnetuimmista ja suosituimmista sisäoppilaitoksista. Se on valittu muutaman kerran jopa koko Intian parhaaksi sisäoppilaitokseksi!

Koulu sijaitsee metsän keskellä Rishi Valleyn laaksossa, joten sinne ei voi ainakaan mitenkään vahingossa eksyä. 


Kouluun ajetaan pitkin metsäisiä teitä ja halki alavien maisemien, ja teiden reunoja koristavat kaktukset.

Kampusalueelle tultaessa vastassa on portti, mutta ei siinä kukaan mitään kysellyt. Alueella sai muutenkin kierrellä ihan vapaasti. Pääsimme kurkkimaan sisälle toimistorakennukseenkin, koska meillä oli paikallinen opas, eli ukkelin kaveri, joka asui vähän matkan päässä.
 

Koulun idea perustuu Jiddu Krishnamurtin filosofiaan. Krishnamurtilla oli holistinen näkökulma opetukseen: koulun tulee panostaa kokonaisvaltaiseen oppimiseen eikä vain kirjatietojen pänttäämiseen. Opiskelijaa tulee  kannustaa kehittämään taitojansa monipuolisesti, ajattelemaan ja pohtimaan itsenäisesti.
"A school is a place where one learns about the totality, the wholeness of life. Academic excellence is absolutely necessary, but a school includes much more than that. It is a place where both the teacher and the student explore, not only the outer world, the world of knowledge, but also their own thinking, their own behavior." - J. Krishnamurti
Krishnamurtin oppien mukaan Rishi Valleyssa on tarjolla tavanomaisen opetuksen lisäksi runsaasti myös luokkahuoneen ulkopuolista opetusta, jonka katsotaan tukevan yksilön kehitystä itselliseksi, ajattelevaksi yksilöksi. Erilaisia kokoontumisia ja keskusteluja on paljon. Taideaineiden, käsitöiden, näytelmätoiminnan ja urheilun opetusta pidetään niitäkin suuressa arvossa, ja opetuksen ulkopuolinen kerhotoiminta on monipuolista: tarjolla on kaikkea tähtitieteestä shakkiin. Oppilaita kannustetaan osallistumaan myös kampusaluetta ympäröivän luonnon hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja tutkimukseen - koulu ja sitä ympäröivä luonto ovat hyvin läheisesti sidoksissa toisiinsa.

Taidegalleria.
Lukujärjestys (suurenee klikkaamalla).

(P.T. = Physical training.)
(ASTHACHAL puolestaan tarkoittaa kaikkien oppilaiden yhteistä kokoontumishetkeä illansuussa - aina kun sää ja hyttystilanne sen vain sallivat. Minusta nämä iltakokoontumiset kuulostavat varsin hauskoilta, sillä niiden ajatuksena on kokoontua kaikki yhdessä katselemaan iltaruskoa, kun taivas muuttuu hiljalleen päivästä yöksi. Samalla oppilaat voivat hiljentyä ja koota ajatuksiaan.)

Jättimäinen pelikenttä.

Koulussa tarjotaan opetusta luokalta 4 luokalle 12. Koulussa on intialaisittain hyvin välitön ja epämuodollinen ilmapiiri, ja oppilaiden emotionaalista ja sosiaalista kehitystä tarkastellaan yksilöinä. Intialaiselle yhteiskunnalle tyypillinen hierarkkisuus puuttuu koulusta täysin: eri-ikäiset oppilaat ovat keskenään samanarvoisia, eikä oppilaiden ja opettajien välillä ole minkäänlaista auktoriteettisuhdetta.

Oppilaita matkalla kohti kouluruokalaa.

Tapasimme sattumalta erään opettajan, joka oli ukkelin kaverin tuttu. Hän oli kävelemässä pelikentän laidalla perheensä kanssa (perhe näkyy tuossa kuvan vasemmassa reunassa), ennen kuin äkkäsi meidät. Mies kertoili koulusta oikein mielellään. Koulun välitöntä ilmapiiriä kuvaa minusta aika hyvin se, että oppilaat eivät kutsu naisopettajia nimellä madam vaan akka, joka tarkoittaa teluguksi isosiskoa. Minusta oli hämmästyttävää, että Intiassa on olemassa tällainenkin paikka, jossa läheisyyttä ja tasa-arvoa pidetään näin suuressa arvossa. Kaikki tuntuivat myös hyvin ylpeiltä koulustaan. 
  
Ruokasali.
Kaikki näytti tosi siistiltä ja ruoka syötävän hyvältä!

Kampusalue oli valtavan viihtyisä paikka, ja kaikesta näki, kuinka siellä välitetään niin ihmisten kuin luonnonkin hyvinvoinnista.


Rishi Valleyn sairaala.
Kauniit puukoristeet.

Oppilaat asuvat kampuksella pienehköissä asuntolarakennuksissa, joita on parisenkymmentä. Junioreille ja senioreille on omat rakennuksensa, ja asuntolarakennukset näyttivät minusta vallan viehättäviltä.




Tässä puun katveessa luulisi opiskelun maittavan!
Tästä lähtevät kirjeet kotiin.

Koulun läheisyydessä on jättimäinen banyan-puu, joka on nyt jo parhaat päivänsä nähnyt, suorastaan kuollut.


Puun edessä on muinoiset kiviset penkkirivistöt oppilaita varten ja puhujankoroke, jolta Krishnamurti puhui oppilailleen.


Lähistöllä pyöri jonkun työntekijän lapsia, jotka suostuivat auliisti kuvattaviksi. Poseeraaminenkin onnistui.


Rishi Valleyllä on myös oma meijeri, josta saadaan maitoa koulun tarpeiksi.



Intiassa lehmien eväät säilytetään karjasuojan katolla. Näin isoa heinäkasaa en ollut kyllä ennen nähnyt!  

Parkkipaikan liepeillä kierteli vanha sannyasin (eräänlainen vaelteleva askeetti), joka kerjäsi rahaa: "amma, amma". Minä olin koulukierroksesta jotenkin niin seestynyt, että päätin antaa kerjäävälle ensimmäistä kertaa elämässäni rahaa. Ojensin vanhukselle pari lanttia, ja tunsin tehneeni oikein ylevän teon. Vanhus silmäili lantteja moittivan näköisenä ikään kuin sanoen "tässäkö kaikki?" ja poistui tyytymättömän näköisenä takavasemmalle. Minun ylevyyteni sai pahan kolauksen. 

12 kommenttia:

  1. Onpa ihanalta kuulostava ja näyttävä' koulu.Jos olisin sopivassa iässä,tuolla haluaisin opiskella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin, ihan ehdottomasti! Ja opiskelisin takuulla kaikkea mahdollista. :-)

      Poista
  2. Oli kiva nähdä tuo, kiitos kierroksesta. Varmaan aika hurja lukukausimaksu tuolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti oikein käydä etsiskelemässä, että kuinka paljon lukukausimaksu mahtaa olla, ja luemma se on 150 000 rupiaa eli vähän yli 2000 euroa. Yksi juuri Intiaan muuttanut tuttu laittoi lapsensa kansainväliseen kouluun Hyderabadissa, ja lukukausimaksu on sielläkin siinä 2000 euron kieppeillä. Siihen verrattuna Rishi Valley on minusta ihmeteltävänkin halpa, kun sinne pääsee samalla hinnalla kuin vähän tavallisempaan (toki hyvätasoiseen) kouluun. Tosin Rishi Valleyhin pääseminen on huomattavasti hankalampaa, kun sinne otetaan vain 12 % hakijoista.

      Poista
  3. Kuulostaapa suorastaan kivalta opiskleupaikalta, tuollaisessa koulussa voisin jopa minä viihtyä.

    Kertoisitko muuten joskus mikä on noiden bindien (?) tai kastimerkkien (?) tarkoitus jotka huomasin lapsilla tuossa yhdessä kuvassa? En oikein osaa hahmottaa että missä mielessä niitä käytetään, olen kuvitellut että ne ovat jokin naineen naisen tunnusmerkki mutta kun noilla lapsillakin on niitä ;)

    Voi olla että olen kysynyt tätä ennenkin ja unohtanut sitten... Välillä niitä näkee täällä suomessakin erilaisilla markkinoilla ja mietin että mihinkä niiden käyttö liittyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin saattaisin viihtyä tuolla. :-)

      Tuolla otsatäplällä (jota olen kuullut kutsuttavan ainakin nimillä tilak, bottu, bindi ja kumkum) on paljon eri merkityksiä ja käyttötapoja. Kastin kanssa sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä, eli mikään kastimerkki se ei ole. Jotkut käyttävät sitä aina, ja joillakin se liittyy uskonnollisiin seremonioihin. Jotkut ”lahkot” taas käyttävät ihan omaa otsatäplää ikään kuin oman ryhmänsä tunnusmerkkinä.

      Nuo lapset ovat varmaan osallistuneet pujaan (eräänlaiseen uskonnolliseen seremoniaan, joka voidaan suorittaa temppelissä tai kotona), jossa rukoillaan jumalaa, ja saadaan sitten jumalalta siunaukseksi ja turvaksi tuo täplä otsaan. Käytännössä katsoen he ovat varmaankin rukoilleet vanhempiensa kanssa ja vanhemmat ovat sitten laittaneet tuon täplän heille. Puja-seremonioissa laitettuja täpliä voi olla otsassa kaikilla, niin naisilla, lapsilla kuin miehilläkin. Toisaalta näillä lapsilla näkyy olevan tavanomaisen värin lisäksi myös valkoista vibhuti-tuhkaa (eräänlaista pyhää tuhkaa), joka on usein juuri tiettyjen lahkojen tunnus. Vaikea sanoa, mikä näiden lasten otsatäplien merkitys ihan tarkalleen on.

      Itse olen saanut tuommoisen täplän otsaan temppelissä käydessäni ja silloin kun olen vieraillut jonkun (naisen) kodissa ekaa kertaa. Se antaa ihmiselle siunauksen ja tuottaa hyvää onnea. Normaalisti en käytä otsassa mitään merkkejä, ja joskus joku sukulaisnainen on sitä vähän ihmetellyt, kun otsaan kuuluisi kuulemma joku koriste. Monesti siis sitä pidetään ihan vain koristeenakin, ilman mitään sen kummempia merkityksi.

      Poista
  4. Hienoa nähdä kuvia Rishi Valleystä! En ole koskaan käynyt siellä, mutta minä olen aina ihaillut Krishnamurtia ja tutustuin hänen kouluunsa The School kun asuin Chennaissa.

    Musta nää Krishnamurtin koulut on Intian kivoimpia - ne ei ole kilpailuhenkisiä, eikä perustu hierarkiaan, kuten sanoit - kokeitakaan ei siellä ole (kuten normaaleissa kouluissa alaluokilta saakka) kuin vasta lukiossa. Itse olin kerran pitämässä The Schoolissa esitelmää, ja huomasin, että oppilaat oli tosi valveutuneita ja ajatteli aika itsenäisesti. Kampus oli myös tosi viihtyisä - mutta tämä alkuperäinen Rishi Valley on varmasti kaikista hienoin... Ihania kouluja!

    Ainakin Chennain koulussa lukukausimaksut perustuu vanhempien tuloluokkaan, eli suurempituloiset maksavat yli 1 lakhiä, kun taas matalatuloiset maksavat vähemmän. Bangaloren koulussa en ole vielä käynyt, joten en osaa sanoa siitä. Kansainvälisissä kouluissa opetus maksaa n.. 5-6 lakhia (5-600 000 rupiaa), joten on nämä aika edullisia kuitenkin.

    Itse haluaisin laittaa meidän pikkuherran tuonne Bangaloren kouluun (joka ei ole sisäoppilaitos), mutta mies ei innostu aiheesta, koska opetussuunnitelma on ICSE, joka ei kuulemma ole hyvä. Mutta aiomme käydä ainakin tutustumassa paikkaan.

    Suosittelisitko itse näitä kouluja Intiassa asuville?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Krishnamurtin opit kuulostivat raikkaalta tuulahdukselta intialaisessa koulumaailmassa. Niin ihanaa, kun oppilaat nähdään yksilöinä, eikä opetus ole vain jotain ulkolukua!

      Mitä olen lukenut ihmisten kokemuksista tuosta Rishi Valleysta, niin niissä korostui juuri tuo, mitä sinäkin sanoit, että oppilaat osaavat ajatella tosi itsenäisesti, kyseenalaistaa ja pohtia asioita. Lukukausimaksuista yleensäkään en paljon tiedä, mutta Bangaloren kouluihin verrattuna tuo Rishi Valleyn ja Hyderabadin puolitoista lakhia tuntuu aika pieneltä summalta, vaikka kyllä Hyderabadistakin varmaan kalliimpiakin kouluja löytyy.

      Minulla on kouluista niin vähän kokemusta, että en uskaltaisi lähteä suosittelemaan mitään tiettyä erityisesti. Rishi Valleyn maine tuntuu kuitenkin olevan niin hyvä – moni oikein innostui, kun kerroin käyneeni Rishi Valleyssa: ”minä haluan laittaa lapseni sinne!” - että maine ei voi olla ihan tuulesta temmattu. Sitä siis uskaltaisin suositella vähäisemmälläkin kokemuksella. :-)

      Koulun valinta Intiassa taitaa olla melkoinen päänsärky, ja toivon että tekin pääsette asiasta yhteisymmärrykseen. Onhan teillä vissiin vielä aikaa miettiä. :-)

      Poista
  5. Kivan olonen koulu! Haha mexicossa kerjälaiset ei kamalasti kans kiittele,sillä rahan antaminen on niitten velvollisuus joilla sitä on enemmän kuin muilla..tavallaan tykkään siitä aika paljon,että kaikki antaa..annan itekin monta kertaa päivässä kaikki pikkurahani pois ja ilman en oo koskaan mitään jäänyt..se on niin eriasia kun suomessa yhteiskunta hoitaa välillä jopa liian hyvin..kerran annoin täälä romani kerjääjälle kympin,olin hieman päissäni ja ajattelin olevani jalo(tilillä oli nolla e ja annoin vikan kymppini)ja muija vaan kiskas setelin eikä kiittäny,hieman ärsytti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, siinähän sain nenilleni, kun kuvittelin tekeväni jotenkin poikkeuksellisen hienon teon. :-D Oon kyllä samaa mieltä, että Suomessa yhteiskunta hoitaa vähän liiankin hyvin. Ihmiset vaan laiskistuu, kun perustoimeentulo on turvattu, vaikka ei mitään tekisikään, ainakin näin kärjistettynä. Jos Intiassa esim. perhe hylkää vanhuksen, niin eipä siinä paljon muita vaihtoehtoja jää kuin kerjätä. Semmoiset tapaukset kyllä erottaa tienestimielessä kerjäävistä aika hyvin, ja heille on tehnyt mieli monesti antaakin rahaa. Mutta pelkään kai, että jos annan yhdelle, kohta puskasta hyppää sata tyyppiä lisää vaatimaan rahaa.

      Voi hitto tota romaninaista! Ja vika kymppi vielä! Kyllä varmaan ketutti. Toisaalta kyllä tiedän, että hieman päissään sitä saa kyllä kaikenlaisia hyviä ideoita. ;-)

      Poista
  6. Pidän tuosta koulun filosofiasta! Siitä voisi moni muukin ottaa mallia. Jos olisin sopivanikäinen, niin tuonne haluaisin minäkin ehdottomasti opiskelemaan! Kaunis miljöö muutenkin.

    Oli mielenkiintoista lukea tätä - avautui taas uusi ovi Intiaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo paikka oli kyllä tosi ihana, kuten filosofiakin. Hieman kyllä rupesin miettimään sitä, että mitäs sitten, jos jotakuta alkaakin opiskelun sijasta kiinnostaa vastakkainen sukupuoli, kun tuolla ollaan vielä niin tiiviisti yhdessä. Mutta toisaalta Intia on kyllä niin sovinnainen maa, että teineille tuskin tulee mitään sellaista edes mieleen, koska muutenhan koko perhe saisi hävetä. Eihän tämmöisiä ajatuksia voi saada päähänsä kuin rietas suomalainen, joka muistelee sitä, millainen itse oli teininä. :-D

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3