Sinisiä nappeja

Tänään kävi semmoinen ihme, että säätiedotus oli väärässä, eikä koko päivänä satanutkaan tippaakaan! Juhuu! Ei tosin juuri paistanutkaan (mitä nyt aurinko näyttäytyi aamupäivällä muutaman kerran pilvien välistä), mutta sateiden ja myrskytuulten jälkeen olin tyytyväinen tähänkin. Aamiaispöydässä katselin ulos rannan suuntaan, ja nauratti oma hämmästynyt reaktioni, kun näin ihmisiä seisomassa aamiaisravintolan ulkopuolella: ulkona pystyy seisoskelemaan! Tästä päivästä tulee varmastikin hyvä!

Aamiaiselta palatessamme näin, kuinka ihmiset olivat jo käveleskelemässä rannalla ja asettautumassa rantatuoleihin ja kuinka hotellin työntekijät leikkasivat nurmikkoa. Sateettomuudesta pitää ottaa ilo irti heti aamusta! 

Nuo kaksi ylimmän kerroksen parveketta oikeassa laidassa ovat meidän. 

Ukkelilla oli päiväksi muuta puuhaa, joten päätin lähteä käveleskelemään meren rantaan.

Taustalla näkyy Danangin kaupunki. Hotellimme on pienen matkan päässä keskustasta.

Rannalta löytyi paljon sellaista ihmeteltävää, mitä en ollut nähnyt koskaan aiemmin. 

Ensimmäinen ihmetyksen aiheeni olivat hanhenkaulat, joiden nimi löytyi tosin vasta Googlen kuvahaun jälkeen. Rannalla luulin niitä vielä jonkinlaisiksi simpukoiksi. Olin nähnyt hanhenkauloja vain kerran aiemmin – Ruoholahden Cittarin kalatiskissä 😆 – joten oli tosi mielenkiintoista nähdä niitä nyt ihan luonnossa. 

Hanhenkaulat elävät kiinnittyneinä kiviin, ajopuihin ja muihin meressä kelluviin koviin esineisiin, ja tämä tuli nyt ihan omakohtaisestikin todettua. 

Hanhenkaulat ovat yksi kalleimmista merenelävistä siitä syystä, että niitä on niin vaikea löytää. Otin videonkin siitä, miten hanhenkaulat liikuttelevat itseään ja miten musta möllykkä (ilmeisesti eläimen pää) ilmestyy aina kuorten välistä, mutta video on aika paska, joten katso omalla vastuullasi. 😆

Itselläni ei tulisi kyllä ensimmäiseksi mieleen ruveta syömään näitä. 🙈

Seuraava kummastuksen aihe olivat valkoiset pitkulaiset kovat esineet, joiden arvelin olevan myös jonkinlaisia eläimiä. 

Googletuksen tuloksena sain selville, että nämä saattaisivat olla seepioiden (yksi mustakalalaji) luita, mutta satavarma en tästä ole. 

Sitten olivat nämä siniset "napit", joita oli vesirajassa lukuisat määrät.

Luulin näitä ensin pullonkorkeiksi tai korkkeihin liittyviksi jutuiksi, kun ne olivat tismalleen samankokoisiakin, mutta tarkempi tutustuminen – eli nappien varovainen kääntely ja tökkiminen – osoitti niidenkin olevan luultavasti jonkinlaisia eläimiä, sillä ne olivat pehmeitä ja hyytelömäisiä. 

Selvittelin, että tämä laji on kai porpita porpita eli 'sininen nappi'. En jaksanut lukea sinisestä napista sen tarkemmin, vaikka nappi vaikuttikin kovin kiinnostavalta, sillä biologian englanninkielinen sanastoni on lievästi sanottuna köyhä. No can do. 😆

Kuollut kala.

Kävelin hiekkarantaa muutaman kilometrin suuntaansa, ja ranta oli suurimmaksi osaksi aika hyvä kävellä. Aallot toki tekivät omia yllätyksiään, ja vaikka olin aluksi ajatellut käveleväni sandaalit jalassa, huomasin varsin pian, että kengät on parempi riisua pois ja kävellä paljasjaloin. 

Hyvänen aika sentään! Oikein sinistä taivasta näkyvissä!

Marriott-hotelli matkan varrella.

Ranta-alue oli suurimmaksi osaksi siistiä ja roskatonta, mutta toisenlaisia paikkojakin matkan varrelle osui. 

Taustalla näkyvä hotelli (KOI Resort & Residence Danang) näytti minusta asumattomalta, mutta kun googlettelin paikkaa jälkeenpäin, se vaikutti olevan ihan toiminnassa, kun tuoreimmat arvostelutkin olivat Googlessa edeltävältä viikolta. 

Uima-altaallakin käyskenteli ilmeisesti hengenpelastaja.

Hotellin ranta-alue näytti hieman ahtaalta, mutta meri on ainakin lähellä. 😆

Hotelli vielä toiseltakin puolelta.

Kuvan etualalla näkyy pyöreä kalastusvene, joita näkyi rannalla enemmänkin. 

Marble Mountain, jonne oli tarkoitus mennä mutta jonne meneminen on sattuneista syistä jäänyt. 😆 Saa nähdä, tuleeko mentyä huomennakaan.

Rannalla oli myös kesken jääneitä rakennuksia, joiden kohtalo mietitytti. 

Jotain liikehdintää rakennuksissa oli kuitenkin havaittavissa, joten ehkä edistymistä on odotettavissa? Liikehdintä myös esti sen, että olisin lähtenyt tutkimaan rakennelmia tarkemmin. 😆

Rannalle huuhtoutunut energiajuomapullo. Joku kyseli aiemmin intialaisista energiajuomista, ja kun en tiedä niistä mitään, niin tässä on nyt yksi vietnamilainen energiajuoma. 😅

Tälläisiä öljyklönttejä näkyi rannalla useitakin (tai ainakin oletan tämän olevan öljyä).

Takaisin Danangiin päin.

Hieman haasteellinen paikka, jos ei halua kastua.

Menomatkalla olin kävellyt tuota kuvan vasemmassa laidassa näkyvää koroketta, mutta se oli osoittautunut paikoin niin kapeaksi ja vajottavaksi, että päätin kulkea paluumatkalla vesirajassa. Tässä kohtaa kävelytilaa oli minimaalisen vähän, ja aallotkin löivät minusta paluumatkalla paljon ylemmäs kuin menomatkalla. 

Päästyäni takaisin hotellialueelle huuhtelin hiekat jaloistani vesihanan alla ja ihmettelin, kun jalkapohjieni ulkoreunoissa näkyi jotain mustaa, mikä ei lähtenyt huuhtelemalla. Kun nostin jalkateräni ylös, näin, että jalkapohjani olivat täynnä mustia läikkiä. Ei kestänyt kauan, kun tajusin, että läikät taisivat olla öljyä, vaikka en ollut tietääkseni edes kävellyt missään öljyklönteissä. Tällainen on siis maapallomme tilanne tällä hetkellä. 🙈

 P.S. Pahoittelen blogihäiriköinnistä, kun tuli kaksi postausta peräkkäisinä päivinä. 🙈