torstai 11. tammikuuta 2024

Asioita, joita rakastan

Rva Kepponen aakkosti matkakohteita, joissa oli vuoden aikana käynyt, ja kyseinen postaus inspiroi minuakin aakkostelemaan pitkästä aikaa. Minä tosin päätin listata asioita, joista tykkään tai joita jopa rakastan. Vierastan hieman rakastaa-sanan käyttöä, koska sana kuulostaa paljon käytettynä amerikkalaistyyliseltä hehkutukselta – jenkithän tuntuvat rakastavan kaikkea – mutta olkoon listani nimi siitäkin huolimatta tuo. Skippaan kylmästi ne kirjaimet, joihin en keksi mitään, koska en rupea väkisin rakastamaan mitään. 😆

A Aamut

Rakastan aamuja ja sitä tunnetta, kun koko päivä on vielä edessä. Usein herään jo neljän tai viiden aikaan pirteän oloisena ja katson toiveikkaana kelloa: joko kello olisi sen verran, että voisin nousta uuteen päivään? Joskus saatan noustakin tuohon aikaan, mutta useimmiten yritän väkisinmaata sängyssä siinä toivossa, että uni tulisi vielä uudestaan. Usein se tuleekin, mutta kovin pitkään en pysty enää nukkumaan. 

Olen muuten sitä mieltä (ja luinkin itse asiassa juuri aiheesta jostakin), että suositukset siitä, kuinka monta tuntia ihmisen pitäisi yössä nukkua, ovat perseestä. Olen itse esimerkiksi huomannut, että jos nukun syvään ja suhteellisen keskeytyksettä neljä tai viisi tuntia, olen aamulla paljon pirteämpi kuin jos olisin nukkunut seitsemän tai kahdeksan tuntia katkonaista ja häiriintynyttä unta. Minusta ihmisten pitäisi uskaltaa luottaa omiin tuntemuksiinsa eikä yrittää orjallisesti noudattaa jotain suosituksia – ja pahimmassa tapauksessa ehkä vielä ahdistua niistä, jos ei pysty nukkumaan suositusten mukaisesti.

B Bloggaaminen

Välillä bloggaaminen tökkii (kuten nyt), mutta useimmiten koen bloggaamisen ihanana harrastuksena. Joskus bloggaaminen tökkii siitä syystä, että en meinaa keksiä mitään kirjoitettavaa, ja joskus taas siitä syystä, että omassa elämässä on meneillään jotain ikävää, eikä tee mieli tai en jaksa blogata sen takia.

Täytyy muuten tässä välissä huomauttaa, että Kukkapilli täyttää kuukauden päästä eli helmikuun 12. päivä 15 vuotta. Voitteko kuvitella! 

Blogini ihan ensimmäinen kuva vuodelta 2009 eli silloinen anoppila.

C Chili

Chili on ihan hemmetin addiktoivaa, ja meikäläinen on pahasti koukussa. Harmillisesti ukkeli ei ole niin tulisen ruoan perään, joten joudun säännöstelemään chilin käyttöä normiarjessa. Kun ukkeli oli kesällä Intiassa ja kokkailin vain itselleni, tein niin tulisia ruokia, että tukka meinasi lähteä. Eihän siinä mitään järkeä ollut, mutta maistuipahan kumminkin hyvältä.

D Date eli taateli 

Taatelihan alkaa t-kirjaimella, kuten kaikki tiedämme, mutta koska t-kirjain oli jo varattu kaikkein suurimmalle rakkaudelleni (kuka arvaa, mikä se on 😆), piti käyttää bloggaajan oikeutta hieman luistaa säännöistä ja tyrkyttää lontoota tähän kohtaan. 

Minulla on aina taateleita jääkaapissa, ja tykkään syödä niitä silloin, kun tekee mieli jotain makeaa. Taatelit ovat riittävän makeita (jopa minun makuuni), jolloin pienikin määrä – yksi tai kaksi taatelia – riittää esimerkiksi päivällisen jälkeiseen makeanhimoon. Kaiken lisäksi taateleissa on ihan oikeita ravintoaineita, kuten kuituja, toisin kuin monessa muussa herkussa (esimerkiksi suklaassa), joten taateleita voi syödä paremmalla omallatunnolla. Toki suklaakin maistuu minulle edelleen, mutta huomattavasti harvemmin kuin ennen.

Jos taatelit kiinnostavat enemmänkin, vinkkaan lukemaan Mielekkään miellekartan erinomaisen kirjoituksen aiheesta.  

Lempparitaateleitani. Ihanan pehmeitä, meheviä ja makeita!
E Eineskeitot

Tämä on vähän noloa, mutta kyllä: rakastan eineskeittoja, ja syön sellaisen aina lounaaksi (raejuuston ja leivän kanssa). Minulla on jääkaapissa aina valikoima eineskeittoja, ja suosikkejani ovat pinaattikeitto, siskonmakkarakeitto, tomaatti-leipäjuustokeitto, juustoinen kasvissosekeitto, jauhelihakeitto, porkkanasosekeitto, mausteinen porkkana-kurpitsasosekeitto ja kirjolohikeitto. Jäiköhän jokin mainitsematta? 😆

F Flow

Rakastan sitä, kun jokin kiinnostava tekeminen vie mukanaan niin, että kaikki muu ympäriltä unohtuu. Usein esimerkiksi salilla käy niin, että olen niin uppoutunut treenaamiseen, että treenin lopuksi joudun palauttamaan itseni maan pinnalle ja miettimään joskus jopa sellaistakin, että mikä päivä tänään on. 🤭

G GUMmin hammastikut

Tämä on nyt vähän kaukaa haettu, koska en todellakaan rakasta jotain hammasvälien puhdistukseen tarkoitettuja tikkuja, mutta en keksinyt tähän kohtaan muutakaan.

Kävin muuten eilen taas parin vuoden tauon jälkeen hammaslääkärissä, ja sain kuulla, että hampaani ovat edelleen erinomaisessa kunnossa ja että reikiä oli nolla. Minusta on aika ihmeellistä, että täytän maaliskuussa 50 vuotta, eikä minulla ole ollut edelleenkään hampaissani koskaan yhtään reikää. Saapa nähdä, pääsenkö kuolemaani asti ilman reikiä. Se olisikin mainitsemisen arvoinen asia hautajaisissani. "Tämä nainen sai elää reiättömän elämän".

H Hymyily

Voiko maailmassa olla mitään rauhoittavampaa ja kauniimpaa kuin toisen ihmisen hymy? Yritän itsekin hymyillä mahdollisimman paljon, vaikka en kyllä kävele kadulla kestohymy naamallani, koska sellainen on minusta epäilyttävää. 😆

Hymyileviä ihmisiä vuodelta 2012.
I Ihmiset

Ihminen on sosiaalinen olento ja tarvitsee muita ihmisiä – jos ei muuten, niin peiliksi itselleen. Toki on olemassa ihmisiä, jotka viihtyvät mieluiten yksin, ja pitkään luulin itsekin olevani sellainen. Jälkeenpäin ajateltuna kyse oli kuitenkin siitä, että en oikein hyväksynyt itseäni sellaisena kuin olin, ja se hankaloitti ihmisten kohtaamista. 

Hörhöilyni on edennyt jo sille asteelle, että olen sitä mieltä, että vaikka jokainen ihminen on erillinen fyysinen kokonaisuus, olemme kaikki kuitenkin pohjiltamme yhtä ja samaa energiaa. Jokaisella on oma pintapuolinen persoonansa, elämäntarinansa ja historiansa (se kuka ihminen kuvittelee olevansa), mutta syvemmällä on ihmisyyden ydin, joka ei tunne fyysisiä rajoja ihmisten välillä. Sillä tasolla ei siis ole olemassa sinua tai minua, ja kaikki ympärillemme kehittelemät tarinat siitä, joita muka olemme, menettävät merkityksen. Pystyn joskus tuntemaan tämän energian, ja niin kävi esimerkiksi kerran lenkkeillessäni Durgam Cheruvulla Intiassa. Ykseyden tunne oli niin voimakas, että minulla meni kylmät väreet. 

Hymyileviä ihmisiä Cartagenassa Kolumbiassa.

J Järjestys

Hörhöilystä sotilaalliseen järjestykseen! Tykkään siitä, että esineillä on oma paikkansa, eivätkä tavarat ole hujan hajan missä sattuvat. Meillä ei ole koskaan yhtään likaista astiaa tiskipöydällä tai vaatteita lojumassa lattialla, ja syy on se, että en halua katsella sekasotkua. Mutta tämä pätee siis omaan kotiini, enkä joudu kärvistelemään esimerkiksi anoppilassa, jossa anopilla on hyvin erilainen siisteyskäsitys kuin minulla. Jokainen elää tavallaan, eikä ole minun asiani kritisoida ketään. En myöskään vaadi järjestystä ja siisteyttä muilta, eikä tulisi mieleenkään nalkuttaa ukkelille, jos tämä on jättänyt jonkin esineen ns. väärään paikkaan. Jos tavara häiritsee minua, voin hyvin siirtää sen itsekin oikealle paikalle.

K Korkeat paikat 

Rakastan korkeita paikkoja ja niistä avautuvia näköaloja, oli korkea paikka sitten näkötorni, pilvenpiirtäjä, vuori tai mikä tahansa. 

Sokeritoppavuorella Rio de Janeirossa.
L Leipä

Olen aina sanonut, että jos minun pitäisi elää loppuelämäni syöden vain yhtä ruokaa, se olisi ehdottomasti leipä. Varmasti pärjäisin ilman leipääkin, jos olisi pakko, mutta toivottavasti ei tule koskaan sellaista tilannetta, että joudun testaamaan tätä oikeasti. Leivällä tarkoitan nyt nimenomaan suomalaista leipää, sillä missään muualla maailmassa ei ole (ainakaan minun kokemukseni mukaan) yhtä hyvää leipävalikoimaa kuin meillä Suomessa.

Suosikkileipäni on ollut jo vuosikaudet Salosen Makupalat, jotka saavat sopivasti makeutta rusinoista ja vaahterasiirapista. Jos ja kun kyseinen leipä katoaa joskus kaupoista, en tiedä, miten tulen siitä selviämään. 

Lempparileipäni!
M Meditointi 

Olen jauhanut meditoimisesta viime aikoina niin paljon, että en jatka aiheesta tämän enempää. Yksi pieni tapahtuma tältä viikolta pitää kuitenkin kertoa. Metroon tuli Matinkylän asemalta mies, joka istuutui yksittäiselle penkille, nosti jalkansa penkille lootusasentoon, sulki silmänsä ja meditoi koko matkan Matinkylästä Ruoholahteen. Ajattelin, että tuossa on minulle tavoitetta. 😆

N Nauraminen

Voiko maailmassa olla ihanampaa asiaa kuin saada nauraa sydämensä pohjasta? Nauraminen on vapauttavaa ja jollakin lailla jopa puhdistavaa, ja on helppo uskoa, että nauru pidentää ikää. 

O Oranssi

Oranssi on lempivärini, ja jo pelkästään oranssin värin näkeminen antaa minulle energiaa. Harmillista, että maailmassa ei ole enempää oransseja asioita! Oransseja vaatteitakin on aika hankala löytää. Pitää ehkä ruveta munkiksi, jotta voisin pukeutua oranssiin kaapuun. 😆

Suosikkini eli puoliveriappelsiinit ovat taas ilmestyneet kauppoihin. Juhuu!

P Palapelit 

Rakastin kasata palapelejä jo lapsena, mutta sitten harrastukseen tuli monen (kymmenen) vuoden tauko, kun oli näin aikuisiällä vaikea hyväksyä sitä, että ihminen voisi käyttää aikaansa johonkin niin hyödyttömään puuhaan kuin palapelin kasaamiseen. Elän siinä toivossa, että palapelin kasaamisesta olisi jotain hyötyä (jospa se parantaisi esimerkiksi havainnointikykyä?), mutta vaikkei hyötyjä olisikaan, niin ainakin saan siitä suunnatonta mielihyvää. Palapelin kasaaminen kuuluu ehdottomasti flow-puuhiin! Itse asiassa yhden hyödyn voin sanoa varmasti, sillä olen huomannut sen itsekin: palapelien kasaaminen parantaa keskittymiskykyä. 

Tämä siskolta joululahjaksi saatu palapeli tuli juuri valmiiksi.

Rakastan erityisesti mysteeripalapelejä, mutta koska olen jo kasannut melkeinpä kaikki mysteeripalapelit, jotka olen kaupoista löytänyt, olen joutunut siirtymään tavallisiin palapeleihin. Se ei haittaa, sillä keksin, että voin kasata tavalliset palapelitkin mysteeripalapeleinä eli niin, että en katso lainkaan kuvasta mallia. Vilkaisen paketin kuvaa vain palapeliä ostaessani, mutta sen jälkeen olen omillani. Palapelin kasaaminen kestää tällä tavalla kauemmin, eli iloa riittää pidemmäksi aikaa. 

Seuraava projektini.

Puran valmiit palapelit saman tien ja vien ne tädilleni, joka vuorostaan kasaa palapelit, ennen kuin vie ne kierrätykseen. Palapelien kasaaminen oli minun ja tädin yhteinen harrastus jo silloin, kun olin lapsi, ja on ihana, että sama perinne jatkuu nyt aikuisenakin, vaikkakin hieman eri muodossa.

R Road tripit 

Rakastan autolla ajamista, joten rakastan myös road trippejä. Tämä juontaa ehkä lapsuudesta, sillä kiersimme lapsena asuntovaunulla ympäri Eurooppaa, ja matkat venyivät joskus hyvinkin pitkiksi. Iskä oli aina auton ratissa, enkä muista iskän koskaan valittaneen ajamisesta, vaan päinvastoin, hänkin taisi tykätä ajamisesta. Taidan olla siis isäni tytär, ainakin tässä asiassa. Mieleenpainuvimpia ovat olleet Lapin-reissut sekä yhdeksän vuoden takainen pieni road trip San Franciscosta Los Angelesin kautta Phoenixiin ja taas takaisin San Franciscoon. 

Amerikassa nähtyä.

S Spontaanius 

Vaikka tykkään myös suunnitella asioita etukäteen, kokemukseni mukaan parhaat ideat syntyvät usein päähänpistoista. Tykkään jättää tilaa spontaaniudelle myös matkoilla, sillä liian tarkat suunnitelmat saavat aikaan suorittamisen makua. 

T Treenaaminen 

Ei varmaan tullut yllätyksenä kenellekään, mikä on suurin rakkauteni. 😆 Suhteeni treenaamiseen on muuttunut vuosien mittaan todella paljon, ja kauas on tultu pakkomieleisestä treenaamisesta, joka yhdistyi syömisten äärimmäiseen kontrollointiin – ja kontrollin pettämistä seuranneisiin repsahduksiin, jotka aiheuttivat lisää pakkomielteistä liikkumista. 

En ole ollut aina mikään liikkuva ihminen, vaan liikuntaharrastukseni alkoi joskus 2000-luvun alussa vähän pakon edessä. Ukkeli tokaisi nimittäin minulle yhden vuodenvaihteen jälkeen, että sulla on selluliittiä perseessä, ja suutahdin ukkelille niin, että päätin ruveta lenkkeilemään ja laihduttamaan. Kyllä minä sinulle selluliitit näyttäisin! Muistan, että minulla ei ollut edes mitään liikuntavaatteita, joten lenkkeilin tammikuun alussa paksuissa toppavaatteissa, ja hikoilin kuin pieni sika. Kuntosalille päädyin sillä tavalla (en muista vuosilukua, mutta ehkä joskus 10 vuotta sitten?), että ukkelilla oli yksi ilmaiskäynti PT:lleen, ja ukkeli pakotti minut käyttämään sen ja menemään salille. Vitutti, mutta menin kuitenkin pitkin hampain – ja nyt harmittaa vain se, että en ruvennut käymään salilla jo paljon aiemmin. 

Nykyään ei enää jännitä mennä tuntemattomalle salillekaan, vaan kun avaan kuntosalin oven (oli se sitten tuttu tai tuntematon sali), minut valtaa sellainen tunne kuin olisin tullut kotiin. Kuulostaa varmasti ihan naurettavalta, mutta rakastan salilla treenaamista niin paljon, että tuntuu tosiaankin kuin olisin kotonani. Rakastan kaikkea muutakin liikuntaa, ja ajattelen, että mitä monipuolisemmin itseäni haastan, sitä parempi. Löysin niiden Kambodzan aamu-uintien seurauksena uintiharrastuksenkin uudelleen, mistä olen tosi iloinen. Uiminenhan oli jäänyt minulta toissakesäisten kipujen jälkeen kokonaan. Lepo ja palautuminen ovat nykyään myös hyvin tärkeä osa treenaamistani.

Harvoin saa treenata näin hulppeissa maisemissa kuin viime keväänä Vinpearlin Landmark -hotellissa, jonka kuntosali oli kerroksessa 47. Olin juuri toipunut siitä ruokamyrkytyksestä, ja painostani oli lähtenyt sairauden mukana varmaan ainakin pari kiloa. Olin kyllä aikamoinen rimpula. 🙈

U Uteliaisuus

Nautin suunnattomasti kaikenlaisesta havainnoinnista, enkä nyt tarkoita mitään naapurien kyttäämistä (koska muiden tekemiset eivät kiinnosta minua pätkän vertaa), vaan sellaista uteliasta kiinnostusta elämää ja ilmiöitä kohtaan. Saan iloa asioista, jotka jonkun mielestä saattavat olla ihan naurettavan pieniä. En tarvitse elämääni mitään suurta ja mahtavaa, vaikka olenkin ollut siinä mielessä onnekas, että sellaisiakin kokemuksia on sattunut matkan varrelle. 

V Vastavaihdetut petivaatteet

Puhtaat petivaatteet ovat minulle arjen luksusta, ja rakastan sitä tunnetta, kun voin illalla kaivautua puhtautta kahisevien petivaatteiden keskelle. Vaihtaisin petivaatteet kerran viikossa, jos viitsisin, mutta siinä on kuitenkin sen verran hommaa (varsinkaan kun meillä ei ole mitään kunnon paikkaa, jossa tuulettaa peittoja ja tyynyjä), että vaihdan petivaatteet suunnilleen kahden viikon välein. 

W Weetabix

En voi (enää) sanoa rakastavani Weetabixeja, sillä havaittavissa on pientä kyllästymistä. Ihmettelen, miten voin olla kyllästynyt Weetabixeihin, kun olen syönyt niitä (muutamaa taukoa lukuun ottamatta) vain noin 35–40 vuotta. Eihän tämmöisen ajan jälkeen pitäisi vielä kyllästyä mihinkään. 😆

Weetabixistä pitää vielä mainita se, että kun olin lähdössä Intiasta takaisin Suomeen, anoppi käski minua viemään loput Weetabixit mukanani, koska Weetabixit ovat kuulemma niin pahoja, ettei autonkuljettajan koirakaan syö niitä. 😆

Siinä sitä herkkua nyt on.

Y Yö 

Rakastan yön pimeyttä ja hiljaisuutta, mystisyyttäkin. Yö jättää tilaa mielikuvitukselle, vaikka toisaalta yö saattaa läpitunkevuudessaan myös ahdistaa. Haluaisin valvoa kaikki yöt, jotta voisin ottaa yön hiljaisuudesta kaiken ilon irti, ja on vähän harmillista, että arvostan kunnon yöunia niin paljon, että mieluummin nukun kuin valvon.

Z Zen-mielentila

En tiedä, miten zen-mielentila virallisesti määritellään, mutta itse määrittelen sen täydellisenä läsnäolona, jota ajatukset eivät rasita. Toisaalta on kyse tyhjyydestä ja toisaalta täyteydestä, kun siinä hetkessä on kaikki. Näistä hetkistä löytyy mielestäni myös kaikkein aidoin onni, joka ei ole sidottu mihinkään eikä kehenkään. Lainaan taas Eckhart Tollea: "Happiness is the joy that is not caused by anything."

Ä Äärettömyyden tunne

Rakastan sitä, kun saan tuntea itseni pieneksi ja mitättömäksi jonkin äärettömän edessä. Äärettömyyden tunnetta voin kokea esimerkiksi meren rannalla, tähtitaivasta katsellessani, lentokoneessa tai niillä korkeilla paikoilla.

Ö Ötököiden kuvaaminen

Tätä on tullut viime aikoina harrastettua valitettavan harvoin, mikä johtuu siitä, että kuvaan nykyään yksinomaan kännykällä. Mutta miten ihanaa on kytistellä jossain pusikossa ja tarkkailla jonkin ötökän touhuja! 

Tämähän taas venähti, mutta jotenkin näiden asioiden listaamisesta tuli tosi hyvä mieli. Eikä tässä ole tietenkään kaikki, vaan monen kirjaimen kohdalle olisi ollut tunkua enemmänkin, mutta olin päättänyt pysytellä kunkin aakkosen kohdalla vain yhdessä asiassa. Pitäisiköhän seuraavaksi aakkostaa asioita, jotka ärsyttävät minua... 😆

P.S. Käyttämättä jäivät vain Q, X ja Å, joten aika hyvin meni.

42 kommenttia:

  1. Kiva postaus, jota lukiessa oli mukava miettiä, mitä asioita itse listaisi. Ja tietysti mietin alun koukun jälkeen, mikä asia T kirjaimen kohdalla mahtaa olla mainittu. Jostain syystä (syytän verohallinnon kesätyömainosta) arvaukseni oli Tempparit :) Treenaus vaikuttaa kyllä hieman loogisemmalta valinnalta, varsinkin kuin omalla listallani olisi tanssi... -Outi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäsit!

      Haha, Tempparit. 😅 Olen tainnut katsoa sitä yhden kauden, minkä jälkeen totesin, että kyseinen ohjelma ei ole oikein minun makuuni. 🤭

      Tanssiminen onkin ihanaa, vaikka itse en kyllä osaa tanssia mitään oikeasti. Mutta on ihana antaa musiikin viedä mukanaan.

      Mukavaa viikonloppua! 😘

      Poista
  2. Ulrika50v.blogspot.com12.1.2024 klo 7.34

    Kiva postaus !
    Mäki tykkään öistä ,parasta on kun iltatöistä kävelen kotiin päin hiljaisessa kaupungissa .
    Hienoja palapelejä, miten noita raaskii purkaa! Mutta ymmärrän, eihän niitä voi säästää 🤣
    Nauru on tosiaan parasta. Mulla nauru herkässä, välillä mun pitää tukehduttaa se kun ihan väärässä paikassa rupee naurattaan 😆

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistankin, että olet ottanut öisiä kuvia hiljaisesta kaupungista töistä tullessasi. Niistä on huokunut ihana seesteisyys. ❤️ Olisi ihana kävellä hiljaisessa kaupungissa keskellä yötä, mutta perhana kun pitää nukkua. 😅

      Toki noita palapelejä voisi ripustella seinille, mutta meiltä loppuisivat seinät hyvin äkkiä.🤭 Enkä oikein miellä palapelejä sisustuselementeiksi...

      Sama ongelma, että joskus rupeaa naurattamaan väärässä paikassa. Ja kun tietää, että nyt ei ole sopiva hetki nauraa, naurattaa entistä enemmän. 🤣

      Kivaa viikonloppua! 😘

      Poista
  3. Hei! En ole koskaan kommentoinut kenenkään blogeihin mitään, mutta nyt tuli sellainen olo, että on pakko! Siis näitä sinun postauksia, etenkin Intia-aiheisia on ollut niin suuri ilo ja hauskuus lukea, että monesti ihan ääneen ja vedet silmissä olen nauraen lukenut niitä niiden samaistuttavuuden, hauskuuden sekä niin taitavan kirjoitustyylisi vuoksi! Olen siis itsekin tässä lähiaikoina menossa naimisiin intialaisen kanssa, sekä muuttamassa sinne, joten nämä sinun vuosien varrella kirjoittamat postaukset Intiaan liittyen liippaavat todella läheltä, ja olen lukenut niistä varmaan jokaisen!
    Tuli vain sellainen olo, että tahdon kiittää sinua että olet jakanut ja jaat kokemuksiasi sieltä (-tai täältä, nimimerkillä tällä hetkellä Intiassa x), niitä on aivan älyttömän mukava lukea ja ne ovat arvostettuja! :)

    Ja vielä! Tästä sinun tämän päivän postauksestasi: nyt menee aika diipiksi, mutta tuo kohta jossa puhuit ihmisistä sai minut pohtimaan, oletko sattumoisin tutustunut intialaiseen filosofiaan? Koska tuo kirjoituksesi ja se miten puhuit syvemmällä tasolla ikään kuin kaiken ykseydestä, yli yksilöllisten rajojen, muistutti minua ihan omasta lemppari intialaisesta filosofiastani, nimittäin non-dualismista eli Advaita Vedantasta! En tiedä oletko kuullut siitä, mutta tutustu ihmeessä, luulen että pitäisit siitä! Joka tapauksessa tuo kohta oli minusta kauniisti kirjoitettu, joten kiitos myös ajatuksiesi jakamisesta siitä aiheesta!

    Terveisin Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että innostuit kommentoimaan, Kaisa! Suuret kiitokset kivasta ja sydäntä lämmittävästä kommentistasi. 🤗

      Ihan ensimmäisenä pitää sanoa, että onnea tulevalle! Sekä avioliitolle että Intiassa asumiselle. Jälkimmäinen saattaa vaatia enemmän työstämistä, mutta pärjäät varmasti hienosti. 😊 On kyllä ihan uskomattoman hienoa, jos jutuistani on ollut sinulle iloa ja ehkä jotain hyötyäkin.

      Intialainen filosofia on mulle ihan tuntematonta maaperää, vaikka intialaista kulttuuria olen kyllä jonkin verran opiskellutkin. Tuosta Advaita Vedantastakaan en ole kuullut ikinä, joten iso kiitos vinkistä! Täytyypä perehtyä aiheeseen.

      Ehkä nuo ykseyden käsitteet ovat yhteisiä aasialaisille filosofioille, sillä buddhalaisuus on muokannut omia ajatuksiani voimakkaasti, ja sieltähän tuokin ajattelutapa on minullekin luultavasti kulkeutunut. (En itse pidä buddhalaisuutta uskontona vaan ennemminkin filosofiana.) Ajattelin, että tuo ykseysjuttu oli varmasti niin outoa höpinää, että kukaan ei ymmärtänyt sitä, joten ihana kuulla, että ainakin yksi ihminen sen tajusi – ja vieläpä osasi viitoittaa minulle uusia teitä. 😘 🤗

      Mukavaa oleskelua Intiaan ja kaikkea hyvää elämääsi! ❤️

      Poista
    2. Kiitos paljon sinullekin ihanasta vastauksesta ja onnentoivotuksista tulevaan! :) Ja kaikkea hyvää sinnekin! <3

      Ja totta tuo mitä sanoit, eri aasialaisissa filosofioissa on varmasti paljon yhteneväisyyksiä! Ja Buddhalaisuuskin, juuri niinkun sanoit, tavallaan "elämänfilosofiana" on kyllä todella hieno ja sisältää varmasti intialaisen/ja hindulaisen vastaavia piirteitä! Kaikenlaiset filosofiat ovat kyllä mieltä ja elämää mullistavia asioita, tosiaankin! :)

      Ja missään nimessä ei ollut outoa höpinää, vaan juuri todella mielenkiintoista! Toivottavasti jaat jatkossakin ajatuksia oivalluksistasi tämmöisten syvällisten asioiden tiimoilta! :)


      Ystävällisin terveisin,
      Kaisa

      Poista
    3. Kiitos, Kaisa! 🤗

      Buddhalaisuus on avautunut mulle (sattuneista syistä 🤭) vasta viime vuosina, mutta se on kyllä hieno ja monimuotoinen elämänoppi/filosofia. Aiemmin ajattelin, että mikä se tämmöinen oppi on, jossa hoetaan koko ajan, että elämä on kärsimystä – miten masentavaa. 😅

      Ihana kuulla, että syvällisemmätkin asiat kiinnostavat. Uskallan siis kirjoitella ehkä niistä jatkossakin. Kiitos rohkaisusta. 😘

      Kivaa viikonlopun jatkoa! Meillä alkaa kohta saunavuoro, ja saa nähdä, saanko ukkelin sinne mukaani. Viime viikolla tuo lähti ihan mielellään – oli vissiin riittävän kylmä. 😂

      Poista
  4. Ihana postaus ja monissa kohdin samastun (mm. aamut, kirjabloggaaminen, eineskeitot joihin tungen höyrytettyjä rehuja sekaan, uteliaisuus, järjestys, korkeat paikat, uteliaisuus jne.), mutta joissakin kyllä en lainkaan :D

    Esimerkiksi on ihan todella ihmisiä, jotka viihtyvät itsekseen eikä se johdu siitä ettei hyväksyisi itseään tmv. Minulla kesti itse asiassa pitkään, että vihdoin hyväksyin sen, että viihdyn yksin ja se on ihan ok. Sosiaalinen paine kanssakäymiseen toisten kanssa on todella kova ja minusta on ikävää, että siihen edelleen painostetaan ja kannustetaan ja muunlaisia pidetään jonain epävarmoina friikkeinä. En ole epävarma enkä erityisen huonoitsetuntoinen – olen itsetietoinen ja haluan vihdoin olla sellainen kuin olen. Toivoisin, että kaikki samanlaiset (tiedän nimittäin muitakin) saisivat olla rauhassa mitä ovat ilman tuota kliseistä “ihminen on sosiaalinen eläin” -mantraa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löytyipä meiltä paljon yhteistä! En tosin yhtään ihmettelekään sitä, kun olen todennut sen jo niin monesti aiemminkin, kun olet kirjoitellut jostain, ja olen todennut, että hei, mä ajattelen asiasta ihan samalla tavalla!

      Ääh, ilmaisin ehkä itseäni vähän huonosti. Totta kai tiedän, että on ihmisiä, jotka viihtyvät parhaiten itsekseen, mutta silti minun on vaikea uskoa, että on ihmisiä, jotka eivät kaipaa/tarvitse koskaan ketään toista ihmistä. Mutta ehkä on parempi olla väittämättä näinkään, koska onhan niitä erakkoja, jotka elävät keskellä metsää eivätkä tapaa koskaan ketään. 🤭

      Ja tuo "ihminen on sosiaalinen eläin" on todellakin klisee, joten pahoittelut siitä. Mutta ajoin sillä takaa vähän samaa kuin tuolla edelliselläkin, että jokainen kaipaa toista ihmistä joskus; en sitä, että pitäisi viihtyä jollain kokkareilla tai suurissa ihmisjoukoissa. En nyt oikein osaa selittää tätä tämän paremmin... Hyvä että toit toisen näkökulman asiaan! 🤗

      Toki minäkin viihdyn itsekseni (harvemmin esim. noita palapelejä kasatessani siinä on jengiä hurraamassa vierellä 🤣), mutta minulla suurin syy siihen, miksi olen kokenut ihmisten kanssa olemisen joskus vaikeaksi, on ollut nimenomaan tuo, että en ole oikein osannut olla oma itseni. Jos pitää koko ajan vetää jotain roolia, niin vaikeaksihan se pidemmän päälle käy. Mutta jokainen viihtyy yksinään tai porukassa omista syistään (tai ilman mitään syytä), ei siinä mitään. 😊

      ❤️

      Poista
  5. Chili-minunkin juttu myos. Veikeeta kun sun ukkeli on intialainen ja minun jemenilaista sukua joskin Israelissa syntynytta jotka hekin ovat tunnettuja tulisista ruuistaan, ja me suomalaiset puoliskot tykataan enempi tulisista ruuista.
    Leipa-ja se suomalainen, ihan parasta. Mutta rusinoilla ja siirapilla mmm.... empa tieda.
    Palapelit-teen paljon myos, mutta tuollaiseen mysteeri extremeen en ole viela sentaan joutunut turvautumaan. Yritan hankkia muuten suht vaikeita. Nyt viime viikkoina sodan aikana ukkelikin on niihin innostunut hermojaan rauhoittamaan. Meilla on muutama seinillakin ihan hienosti kehystettyina, mutta nyt ei ole enaa tilaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hauska kuulla, että teilläkin suomalainen vaimo tykkää tulisemmasta kuin tulisemman ruoan maasta kotoisin oleva mies. 😅

      Tuommoiset makeahkot leivät eivät ole tosiaan kaikkien juttu, ja esimerkiksi äitini ei tykännyt tuosta minun suosikkileivästäni, kun kerran maistoi sitä. Ei tuo mitään överimakeaa ole, mutta toki paljon makeampaa kuin tavallinen ruisleipä.

      Mukava kuulla, että sinäkin tykkäät palapeleistä! Minäkin yritän valita suht vaikeita, jottei palapeliä saisi ihan hetkessä kasaan. Joskus pitäisi ostaa sellainen isompi, esim. 3000 palan palapeli, mutta semmoisen kasaamisessa on tilaongelma. Kokeilin tuon 1500 palan palapelin alustana ekaa kertaa sellaista rullalle käärittävää palapelimattoa, ja se toimii yllättävän hyvin, vaikka olin alkuun epäluuloinen. Palapelit ovat kyllä hyvää hermolepoakin. Minä yhdistän vielä palapelien kasaamiseen usein Tollen videoiden kuuntelun, joten saan ikään kuin tuplahyödyn. 🤭

      Rauhallista viikonloppua! 🤗

      Poista
  6. Hauska tällainen aakkostus! Olipa mukava lukea <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! Kivaa talvista viikonloppua, Tarja! 😘

      Poista
  7. Keitoista unohdit mun lempparin; kanttarellikeitto! Korkeat paikat on minunkin mieleen. Naurettiin yhden kesäloman lopussa, että meillä oli ollut -vuori-teemainen retkikesä; oltiin käyty mm. Vaarun-, Hiiden-, Oravi- ja Kanavuorella.

    Minusta sulla on ihana yhdistelmä, kun ensin mainitset järjestyksen ja sitten myös spontaaniuden. Ymmärrän kyllä miten se toimii, mutta itselläni tuo järjestys tunkee joka paikkaan ja en voi sietää kuin pieniä spontaaneja juttuja. Joku "Lähdetäänkö viikonloppureissuun?"-ehdotus torstaina... joo ei.

    Ja jäin minäkin D:n kohdalla tyhmänä miettimään, että mitä siellä T:ssä sitten on... TPrisma? TUkkeli? TNallet? TWeetabix?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En syö kantarellikeittoa, koska siinä on mielestäni liikaa kaloreita. 🤭 Eli vaikka syöminen on mulla pääasiassa terveellä pohjalla, niin jossain (tosi typerissä) asioissa kyttään edelleen näköjään kaloreita.

      Vuoret on parhaita! Kanavuori kuulostaa kiinnostavalta. 😅 Karhuvuoressa (tuli mieleen nalleista) olen joskus asunutkin (Kotkassa), mutta se ei kylläkään ollut mikään vuori...

      Varmaan toi järjestys ja spontaanius jakautuu mulla sen perusteella, millaisesta asiasta on kyse. Kodissa tavarat pitää olla järjestyksessä, mutta sitten tekeminen voi olla spontaania. Spontaaniudessa on kyllä se haittapuoli, että jotain kiinnostavaa saattaa jäädä näkemättä, jos ei ole varautunut esim. johonkin retkeen ennalta.

      TPrisma. 🤣 Perskuleen Prisma unohtuikin listasta. Tosin se olisi mennyt p-kohtaan, joka oli jo varattu palapeleille, jotka ovat kyllä rakkaampia kuin Prisma. 🤭

      Poista
  8. Aivan ihana postaus. Ajattelin napata tämän idean sinulta ja miettiä omia rakkaudellisuusaakkosiniani :)

    Aamut on ihania hetkiä, päivän paras aika on aina aamu, varsinkin sellainen rauhallinen. Ja blogimaailma, tämä on ollut parhaita asioita tietokone-maailmassa. Sopivaa omien ajatusten selventämistä ja sosiaalista elämää omalla tavallaan.

    Flow, hymyt, ihmiset, nauraminen, palapelit ja järjestys, kyllä! Ajattelen hyvin samalla tavalla ihmisistä. On jotenkin lohduttavaa ajatella, että olemme kaikki samaa energiaa tämän ympärillä olevan kanssa.

    Sitten kateellisena mietin treenaustasi. Haluaisin olla noin innostunut lihaskunnon treenaamisesta. Sen kyllä tiedän, että jos mun mies olisi kommentoinut mulle nuorena mun pehvaselluliiteista olisin ennemminkin masentunut kuin tehnyt noin kuin sinä, eli päättänyt näyttää närhen munat miehelle :) Mun ystävä otti PT:n noin 10 vuotta sitten itselleen ja innostui salilla käynnistä, hän käyttää vieläkin silloin tällöin PT:n apua ja on huippukunnossa. Eli ymmärrän kaiken tuon hyödyn ja idean, mutta silti jokin haraa itsellä aina vastaan. Mä olen kokeillut tosi monta kertaa kuntosaliliikuntaa, mutta se on ollut aina loppunut johonkin kummalliseen syyhyn.

    Mä ostin joululahjaksi meille nyt ensimmäisen kerran mysteeripalapelin, sellaisen "mitä seuraavaksi tapahtuu" palapelin. Manailin monta kertaa miksen ostanut tavallista versiota ja otin valokuvan valmiista kuvasta, seuraavaa tekemiskertaa silmälläpitäen ;-) Palapelien teko on ihanaa, siinä oikeasti rauhoittuu ja keskittyy tekemiseensä.

    Oikein mukavaa viikonlopun jatkoa sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kuulla, että tykkäsit niin paljon, että innostuit itsekin miettimään aakkosiasi! ❤️ Tuskin maltan odottaa! Aika paljon näytetään tykkäävän samoista asioistakin. 😊

      Minustakin aamun pitää olla rauhallinen, enkä voi sietää aamuisin mitään "ajolähtöjä". Nousen aina pari tuntia ennen uloslähtöä, jotta kerkeän käynnistämään päivän rauhassa. Aikaiset aamulennot eivät ole siis mitään mun suosikkeja. 😅

      Hih, ukkeli on oppinut tässä vuosien varrella, ettei kannata sanoa ääneen ihan kaikkea, mitä ajattelee, koska siitä ei välttämättä hyvä seuraa. 🤭 Mulla oli seurustelun alkuaikoina tosi vaikea tottua siihen, että ukkeli oli sellainen totuudentorvi, kun olin tottunut vähän hienotunteisempaan menoon. Mutta nyt olen ihan tyytyväinen, että ukkeli on sellainen kuin on, koska olen oppinut olemaan ottamatta nokkiini joka asiasta.

      Eihän kuntosalitreenaaminen ole kaikkien juttu, vaikka toisaalta lihaskuntoakin voi treenata niin monella eri tavalla ja välineellä. Jospa et ole vielä oikein löytänyt omaa juttuasi? PT:ltä voi kyllä saada ideoita ja opastusta treenaamiseen ja oppia tekemään liikkeet oikein. Hyvä PT osaa myös innostaa ja kannustaa, mikä on minusta kaikkein tärkein asia varsinkin treenaamisen alkuvaiheessa. Jostain pitäisi löytää se sisäinen palo, oma motiivi sille, miksi haluaa liikkua.

      Olen ehdottoman samaa mieltä siinä, että palapelien tekeminen on ihanaa! Just äsken jouduin kiskomaan itseni väkisin pois palapelin kimpusta, kun olin istunut sen äärellä taas huomaamatta pari tuntia. Pienenä vinkkkinä: jos mysteeripalapelien kanssa tulee tenkkapoo, niiden ratkaisut löytyy yleensä netistä googlettamalla. 🤭 Tuo nyt aloittamani 1500 palan palapeli on ihan hemmetin haasteellinen kasata "mysteerinä", ja pari kertaa on tullut mieleen, että pitäisikö katsoa kuvaa malliksi, mutta vielä en ole antanut periksi.

      Kivaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa, Birgitta! ❤️

      Poista
  9. Tämä olikin kiva postaus. Voipi olla että tämän teen itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tee ihmeessä! Tosi kiva, että pidit postauksesta! Ja kiitos kommentistasi. 🤗

      Poista
  10. Olipa inspiroiva postaus! Ja kun pääsin siihen T-kirjaimeen asti, mietin miten olin niin pöllö, etten sitä heti keksinyt. Oli sen verran selvä tapaus :). Ja mä niin ymmärrän sitä sun treenirakkautta. Itselläni se on viimeaikoina suuntautunut ohjatuille tunneille, joilla en vielä joku aika sitten olisi edes uskonut pärjääväni, mutta on ollut niin superihanaa ja motivoivaa, kun olenkin pystyvämpi kuin olin kuvitellut (johtuen tietty siitä, että kyseessä on kierre, jossa enempi ja monipuolisempi treenaaminen on johtanut parempaan kuntoon ja kun on paremmassa kunnossa, jaksaa enemmän).

    Chili ja korkeat paikat menis mulla päinvastaiselle listalle :). Mun vatsa oireilee nykyään mausteistakin ja jopa ketsupista tulee hiki :D.
    Ja korkeille paikoille en vaan kertakaikkiaan uskaltaudu. Etenkin jos sinne pitää mennä hissillä, en vaan pysty. Sen takia jää näkemättä varmasti paljon hulppeita maisemia, joista varsin hieno on tuo salimaisemasi.

    Paljon jää nyt kommentoimatta, vaikka lukiessa oli kaikkea mielessä.

    Tämä saattaisi olla kiva tehdä itsekin (kunhan ensin olen unohtanut omat samaistuttavat vastauksesi), mutta vannomatta paras niinkuin on tullut jo usein todettua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Annukka, ja kiva että jaksoit lukea! 😘

      Se onkin noissa treenihommeleissa ihan parasta, että kun vain uskaltaa kokeilla uusia juttuja, voi löytää itsestään ihan uusia vahvuuksia. Monesti sitä jämähtää tekemään aina sitä samaa, ja uuden kokeileminen pelottaa syystä tai toisesta. Itseäni on pelottanut epäonnistumisen ja sitä seuraavan häpeän takia, mutta nykyään ajattelen, että ns. epäonnistumiset ovat erityisen arvokkaita kokemuksia, koska niistä voi oppia enemmän kuin onnistumisista. Jos ei muuta niin sen, että tämä ei ollut lainkaan minun juttuni. Tulipahan kokeiltua, niin ei tarvitse jossitella.

      Enpä tiedä, ovatko tuliset ruoat minunkaan vatsalleni mikään paras vaihtoehto – luulen, että ei. Mutta kun ne maistuvat suussa niin hyvältä... (seli seli 😅). Itse asiassa ukkelin serkku, joka on lääkäri, sanoo, että ihmisten pitäisi syödä vain sitä ruokaa, johon ihmiset heidän asuinalueellaan ovat sukupolvien aikana tottuneet. Ne olisivat meidän kropallemme kaikkein paras valinta, sillä vääränlaisten (eli vieraiden kulttuurien) ruokien jatkuva mussuttaminen saattaa aiheuttaa kuulemma jopa syöpää. Minusta tuo tuntuu ihan järkeenkäyvältä, mutta kumma kun sen noudattaminen on niin vaikeaa. En kyllä rupea millekään maksalaatikko–verilettudieetillekään. 🤣

      Kivaa viikon jatkoa! 😘

      Poista
  11. Taateleita pitää lähes aina itselläkin olla kaapissa jemmassa. Se on kummallista miten karkkia ja suklaata voi syödä kerralla lähes kuinka paljon tahansa, mutta taateleista tulee jo muutaman jälkeen makeaähky. :D
    Joskus kyllä kipuilen sen kanssa, onko moraalisesti oikein ostaa kaupasta iranilaisia taateleita, mutta valitettavan harvoin löytyy muualla tuotettuja puolikuivia luomuversioita.

    Eihän sinulla enää kovin montaa vuotta olekaan, että blogi ehtii täysi-ikäiseksi. Kiitos että olet jaksanut kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tulee makeaähky! Mullehan uppoaa normaalisti makea varsin hyvin, ja suklaata voin vetää vaikka levyllisen kerralla, mutta taateleita en pysty syömään korkeintaan kuin kaksi kerralla. Tosi omituista!

      Kolme vuotta olisi tosiaan vielä matkaa täysi-ikäisyyteen. Saa nähdä, päästäänkö sinne asti. Kivaa tammikuun jatkoa! Ja kiitos, että olet ollut mukana blogitaipaleella. 🤗

      Poista
  12. Siis I-H-A-N-A.... Rakastan Aakkosia, kirjaimia, lettereitä, alfabetoja... miten monta "nimeä" niillä ihanuuksilla onkaan... ja et usko kuinka kauan kesti lukea postauksesi... kun ajatukseni harhailivat tuon tuosta omiin vastauksiin....
    Pakkohan tämä on napata.... voi vaan olla, että kestää.... kirjain per päivä purkuun.... siinä ei menisi kuin 29 päivää, heh heh... no kattellaan...
    T ei ollut yllätys, mutta wau mitkä treenimaisemat... paikkakin piti heti googlata, sillä itte olen käynyt vain Vinpearl huvipuistossa, sama maa... mutta kuitebkin aikas kaukana toisistaan.

    Lähes jokaiseen aakkoseen antamaasi pohdintaa voisin kommentoida
    - tyylisi kirjoittaa on niin jäsentelevää - ihailen!! Olipa hauskaa, että "meidän" Salosen leipä pääsi rakkauden kohteeksesi... sillä on tosiaan tuttu perheleipuri ja Weetabix... vai ei koirallekaan maistu... minäkin luulin niitä lapsena heinäpaaleiksi... en ihmisen ruuaksi.

    K-I-I-T-O-S... ja paljon näitä kaikkia kirjaamisiasi asioita arkeesi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, minulle olisi käynyt varmaan ihan samalla tavalla, että olisin alkanut lukiessani miettiä, mitä itse mihinkin kohtaan laittaisin. 🤭 Nyt mulla oli monta kohtaa, jotka olivat heti päivänselviä (kuten tuo T), mutta monessa jouduin miettimään jonkin aikaa.

      Tuo Landmarkin hotelli on tällä hetkellä maailman korkeimpien rakennusten sijalla 17, ja se taitaa olla korkein rakennus, jossa olen käynyt. Kerroksia siinä oli 81, ja meidän huoneemme oli kerroksessa 63 (vai oliko se 64). Hieno rakennus!

      Onpas kiva, jos innostut tekemään omat aakkoset! 🤗 Muutamaa kohtaa jo ounastelenkin, mitä saattaisit vastata. 🤭 Katsotaan, kuinka metsään menee arvaukset!

      Nyt piti oikein googlettaa Salosen leipomo, kun en tiennyt siitä mitään muuta kuin nuo Makupalat. Jos sinulla on kerran suhteita sinne päin, niin voitko laittaa toivetta, että eivät ikinä lopeta Makupalojen valmistusta. 😂 Tai ainakin jos loppu on joskus lähellä, ilmoittavat siitä ajoissa, niin ehdin hamstraamaan leipiä pakastimen täyteen. 😅

      Onhan nuo Weetabixit aikamoisia heinäpaaleja. 🤭 Se on kai se rapeus, joka meikäläiseen vetoaa... Voisi kai sitä syödä aamulla jotain muutakin, mutta mitä. Weetabixeilla kun on niin hyvä helppous-täyttävyys -suhde (ne on helppo vain laittaa lautaselle ja ne pitävät nälän pitkään poissa).

      Kiitos ihanasta kommentistasi, Repolainen, ja kivaa viikon jatkoa sinulle! ❤️

      Poista
  13. Ohoo, mikä ihana haaste! Nappaan tämän mielelläni, jos sulla ei ole mitään sitä vastaan? T-kirjaimesta mulle ei tullu mieleen tuolla alussa muuta kuin ”tissuttelu”, mutta arvelin kyllä että et rakasta sitä! 😂
    Mun isällä oli kans hyvä hammasluu. Nuorena häneltä oli vedetty yks hammas pois, mutta aikuisiällä ei tullut lainkaan reikiä. Vasta kasikymppisenä hampaat alkoi mennä huonoksi, kun hän ei ehkä muistanut niitä enää hoitaa.

    Muutamia meillä on samoja, esim järjestys! En voi sietää jos joku sekottaa pakkaa mun alueella. Muiden elämät ei mua haittaa, mutta mun esineisiin ei kosketa! Mrrrr. Just eilen järjestelin lapsuudenkodissa tavaroita paikoilleen, kun ne oli rempan jäljiltä ties missä ja nyt vasta pääsin paikalle hääräämään. Tosin pakko myöntää, etten itekään muistanu ihan kaikkien järjestystä, mutta lunttasin valokuvista, joita otan aina paljon! 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei tietenkään ole mitään sitä vastaan! Päinvastoin: on ihana lukea asioista, jotka ovat muille rakkaita. 🤗

      Haha, kyllä mä osaan tissutellakin. Vaikka enempi olen joko-tai -ihminen siinäkin aktiviteetissa eli joko ei yhtään tai sitten kaksin käsin (hieman kärjistettynä). 🤣

      Upeaa, miten isäsi selviytyi ilman hammasongelmia noin korkeaan ikään! Otan tuon nyt tavoitteeksi. 😊

      Mä olen yrittänyt ottaa hieman lunkimmin noiden järjestysasioiden kanssa, mutta on silti juttuja, jotka (melkein) ylittää mun kauhukynnyksen. Kuten ukkelin "joulujuhlat", joista on tullut näköjään jo perinne ja jotka hän järjestää kavereilleen, kun minä olen viettämässä joulua Savonlinnassa. Jännittävää tulla kotiin, kun ei tiedä, missä kunnossa koti on... 🤣 Mutta heti tähän perään pitää sanoa, että ukkelilla on melkoisia kavereita: muutama oli jäänyt siivomaan ukkelin kanssa, ja yksi kaveri oli jopa imuroinut huushollin! (En uskaltanut kysyä, tapahtuiko imurointi silloin keskellä yötä, kun bileet oli loppuneet.) Koti oli siis aika lailla tiptop, kun palasin Savonlinnasta!

      Poista
  14. Mä vaan komppaan kaikkia, koska TAAS kävi niin, että kaikki ajatellut kommentit unohtuivat sitä mukaa, kun luin lisää. Sorppa. ;) Ihana postaus! Löytäisinköhän itse jokaiselle aakkoselle jotain positiivista? Jätän ajatuksen hautumaan...
    Ps. Bataatti- ja savuporokeitto. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no ei se mitään. Ihana, että jätit kommentin unohduksista huolimatta. 😍

      Jätä ihmeessä idea hautumaan, jos vaikka syttyisit joskus kirjoittamaan omat aakkoset. Olisi kiva saada lukea sinun listasi! 😊

      Bataattisosekeittoa en pysty syömään, kun jossain vaiheessa söin sitä liikaa ja traumatisoiduin. 😅 Jotenkin se koostumus on liian paksu, ja keitto alkaa siitä syystä oksettaa. Savuporokeiton syöminen tyssää samaan syyhyn kuin kantarellikeitonkin, eli liikaa kaloreita (lounaskeitoksi). 🙄

      Poista
  15. Pakko vielä tulla kommentoimaan, että mullekin tuli tunkua monen kirjaimen kohdalla ja sit loppukaneettina päähän pamahti, että pitäiskö ens kerralla listata asioita jotka ärsyttää! 😂 (En siis ollu viä lukenu sun listaa aivan loppuun, enkä tienny, että samaa liikkui sun mielessä!)
    Mun isä myös rakasti autolla ajamista, mutta mulla ei ole edes korttia. 😄
    ”Weetabix - Ei kelpaa ees autonkuljettajan koiralle” 🤣🤣🤣

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ajatukset on liikkuneet näköjään samaa rataa. 🤭

      Kivaa päivää, Thilda! 😘 Täällä näkyy pyryttävän sakeasti...

      Poista
  16. Kerrassaan mahtava postaus!

    Kyllähän blogin kanssa kuuluukin olla vähän haasteita, koska blogisi on teini-ikäinen :D :D :D Onnea 15 vuodesta. Hieno suoritus! Minulla taisi tulla 14v täyteen viime syksynä.

    Saisinpa jostain kipinän liikuntaan! tarvitsisin sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Rva Kepponen! 🤗

      Heh, hyvin oivallettu! Siitä teini-ikäisyydestähän nämä tuottavuusongelmat johtuvatkin. 😅 Pitänee odotella, että pahin murrosikä menee ohi. Huikean pitkä blogihistoria sinullakin!

      Toivotaan, että löydät liikuntainnostuksen jostain! Näin äskettäin Youtubessa videon tyypistä, joka ruvennut harrastamaan liikuntaa virtuaalilasien (vai mitä ne nyt ovat) avulla, kun oli ruvennut nyrkkeilemään niiden kanssa. Miten mainio idea! Liikunta voi olla paljon muutakin kuin salilla ähräämistä tai lenkkeilyä.

      Poista
  17. Olipas kiva postaus! Jaan muutaman kohdan kanssasi, kuten flow ja korkeat paikat ja ehkä jotain muitakin. Chili on no-no, sillä olen allerginen sille.

    Minua on nyt alkanut kiinnostaa mietiskely ja olin kerran mindfullnes-kurssilla, mutta se oli niin aikaisin aamulla, että ei sopinut kunnolla ja sitten tuli korona. Pitäisi aloittaa se nyt, kun kiireet eivät piinaa.

    Mulle tämä vuoden aloitus on kyllä alkanut vähän hitaanlaisesti. Mietin tässä mihin voisi lähteä ja milloin nyt keväällä. Mutta ensin täytyy ruveta lumitöihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäsit!

      Mindfulness-kurssi kuulostaa ihanalta! Mä olen haaveillut, että pääsisin kuuntelemaan jonnekin Gelong Thubtenia (=buddhalainen munkki), mutta haave tuskin tulee toteutumaan tämän elämän aikana. (Kävin tässä välissä googlettamassa Thubtenia, ja sain selville, että ensi kuussa olisi jokin häppeninki Brittilässä. 🤭) Toivottavasti innostut mietiskelystä!

      Täällä on tullut tänään lunta kohtalaisen runsaasti, kuten ehkä sielläkin. Otahan rauhallisesti niiden lumitöiden kanssa – on aika rankkaa puuhaa!

      Poista
  18. Minä olen ollut aikeissa tehdä tämän sinun haasteesi, mutta en ole saanut luetuksi vielä tätä sinun versiotasi. Blogien lukeminen on kivaa, mutta miksi siihen ei kuitenkaan aina tunnu löytyvän aikaa?
    Mietin, että mikä sinulla voisi alkaa Teellä, mutta keksin vain tuntosalin ja tainonnoston, eli en keksinyt. En arvannut, miten lähellä olin sittenkin ;D
    Yksi asiakas halusi Weetabixia just yhtenä päivänä ja siinä taas ihmettelin, että mikä siinä maistuu. Söin lapsena kerran niitä ja totesin, että pahaa oli. Jäi vähän tunne, että pitäisikö hommaa kokeilla uudelleen näin aikuisemmalla iällä.
    Palapeleistä piti vielä kertomani, että tilasin äipälle Ifolorilta palapelin, johon olin tilannut hänen koiransa kuvista kollaasin. Oli tosi kiva lahja. Äippä oli heti kasannut sen ja suunnitteli tekevänsä siitä taulun. Pyydän häntä kuvaamaan sen joskus, minulla ei ollut eilen känny mukana.
    Tartun tähän hommaan ihan lääähipäivinä, nopeammin, kuin huomaatkaan ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus elämä on sellaista, että blogeja ei oikein ehdi lukea. Ja joskus on hyvä pitää somepaastoa ihan muutenkin. Mutta onneksi bloggaaminen on meillä vain harrastus, eikä asiasta tarvitse ottaa paineita. 🤗

      Nyt jos oikein asiaa mietin, että eihän se Weetabixin maku ole minullakaan se, mikä niissä viehättää. Ennemmin se taitaa olla se rapeus yhdistettynä jääkylmään maitoon. Mä kun pidän maitopurkkia pakastimessa jonkin aikaa ennen syömistä, jotta maito on varmasti tarpeeksi kylmää. Joskus on syöminen venähtänyt niin myöhäiseksi, että maito on ehtinyt melkein jäätyä. 😅

      Ihana palapeli-idea! ❤️ En ihmettele, että äippä tykkäsi. 😊

      Kivaa loppuviikkoa!

      Poista
  19. Tulinpa uteliaisuuttani kurkistamaan, mistä Marjon bongaama Asioita, joita rakastan on saanut vauhtia. Inspiroiduin tulisi varmaan I:n kohdalle minulla, koska inspiraation on inspiroivaa. ;) Sunnuntai-illan terveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Tuija! Kiva, että tulit kurkkaamaan. Mukavaa helmikuista viikkoa sinulle! 😘

      Poista
    2. Kohta putkahtaa ilmoille minun versioni! ;) Tuija

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3