Liiskatut sitruunat

Dussehrat on nyt juhlittu, ja elämä on palannut normaaliin uomiinsa, mitä en pane ollenkaan pahakseni. Arki on minusta aina parasta, olin sitten missä päin maailmaa tahansa. Toki arki tuo täällä mukanaan omat haasteensa, ja ensimmäiseksi mieleen tulee liikenne. Oli niin ihana ajella Dussehran aikana autoa, kun pääsi oikeasti liikkumaan eteenpäin, eikä tarvinnut jumittaa liikenneruuhkissa. 

Autoa pidetään täällä päin arvossa, ja Dussehrana suoritetaankin Vahana pooja, joka on eräänlainen hinduseremonia autolle – tai moottoripyörälle, kuorma-autolle tai muulle kulkuneuvolle. Seremonialla osoitetaan kiitollisuutta ajoneuvolle, joka vie turvallisesti paikasta toiseen, mutta sillä myös suojellaan ajoneuvoa onnettomuuksilta ja pahalta silmältä. Samoista syistä myös uudelle autolle suoritetaan pooja-seremonia (joku ehkä muistaakin meidän taannoiset sitruunoiden yliajot Suomessa 😆). 

Vahana poojan voi mennä teettämään papille mutta sen voi suorittaa myös itse kotona. 

Ajoimme yhtenä päivänä ohi kuvassa näkyvän temppelin, jossa suoritettiin Vahana pooja-rituaaleja. Vasemmassa laidassa näkyvät miehet ovat pappeja.

Vahana poojaan kuuluu monenlaisia elementtejä, joista tärkeimpiä lienevät kookospähkinä, pyhä kumkum-jauhe ja neljä sitruunaa, jotka asetetaan renkaiden alle. Seremoniat voivat olla monimutkaisempia tai yksinkertaisempia riippuen tekijästä, ja tärkeintä on kai se, että seremonia tulee suoritetuksi. Poojan yhteydessä kulkuneuvot koristellaan kukkanauhoilla.

Seremoniassa koristeltuja autoja anoppilan talon edessä.

Kukkanauhoja käytetään koristeluissa muutenkin. 

Tiistaiaamuna herättyäni huomasin, että anoppi oli koristellut kaikki ovenpielet mangonlehdillä. 

Yksi syy mangonlehdillä koristeluun on se, että lehdistä vapautuu happea samalla kun ne imevät itseensä hiilidioksidia. Mangonlehdet toimivat siis ikään kuin ilmanpuhdistajina sen lisäksi, että ne ovat koristeita.

Myös appivanhempien pooja-huone koristeltiin kukkanauhalla ja mangonlehdillä.

En muista, olenko aiemmin kirjoitellutkaan pooja-huoneesta, mutta pooja-huone (tai oikeammin koppi) on eräänlainen rukoushuone, jossa hindut käyvät "tapaamassa" ja palvomassa jumalaa, rukoilemassa ja meditoimassa. Jos kotona ei ole erillistä pooja-huonetta, johonkin huoneeseen voidaan tehdä kotialttari, jonka äärellä luodaan yhteys jumalaan. Näin on esimerkiksi monella Suomessa asuvalla intialaisella, koska suomalaisissa asunnoissahan ei mitään pooja-huoneita ole. Koska pooja-huone on pyhä paikka, naisen ei pidä koskaan astua huoneeseen silloin, kun hänellä on kuukautiset. Kuukautisia kun pidetään Intiassa edelleenkin saastuttavana.

Makeiset kuuluvat tärkeänä osana kaikkiin intialaisiin juhliin, ja anoppi valmisti tiistaina ison kulhollisen payasamia eli vanukasta, johon tuli mm. saagoryynejä ja vermiselliä.

Sunnuntai-iltana kävin ensimmäisen kerran lenkkeilemässä anoppilan vieressä sijaitsevan Durgam Cheruvu -järven rannalla olevassa puistossa, josta olen kertoillut jo monesti aiemminkin. Lenkkeily on ollut minuuttipeliä, jotta ehtisin puistoon ennen pimeän tuloa mutta kuitenkin auringonlaskun jälkeen, jottei olisi enää niin kuuma. Pimeä tulee täällä yllättävän nopeasti auringon laskettua, ja vaikka en ole koskaan varsinaisesti pelännyt liikkua Intiassa pimeälläkään, en kuitenkaan halua ehdoin tahdoin hakeutua pimeisiin paikkoihin, joissa ei ole muita ihmisiä. Lenkki on siis pitänyt sovittaa siihen aikaan, että järven valaisematon peränurkka olisi ohitettu ennen pimeän laskeutumista.

Lähdin tällä kertaa lenkille aivan liian myöhään, kun en muistanut, miten nopeasti pimeä tulee. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä valaistusta oli lisätty maaliskuun jälkeen, ja nyt koko järveä kiertävä polku on valaistu. Olipa kiva yllätys!

Järvellä oli Dussehrasta johtuen tavallista enemmän porukkaa (suomalainen voisi jopa sanoa, että ihan ruuhkaksi asti 😆), mutta se ei haitannut lenkkeilyä kuin kävelyreitin alkupäässä, jossa porukka enimmäkseen hengailee. 

Portin läheisyyteen oli rakennettu katsomo, jota ei puistossa aiemmin ollut.

Vedessä oli kummallinen rakennelma, jonka tarkoitusta en oikein ymmärtänyt. Se selvisi kumminkin myöhemmin.

Puistossa ei saa kaupustella mitään, mutta intialainen keksii kyllä keinot kiertää sääntöjä. 😆

Kauppiaat olivat kehitelleet kaupankäyntikieltoon semmoisen ratkaisun, että he olivat tunkeneet kärrynsä ihan kiinni verkkoaitaan. Aidan raoista kun saa näppärästi vaihdettua valuuttaa ja myytäviä tuotteita. Katselin tuota verkkoaitaa, että sen reiät ovat sen verran pienet, että myyntiartikkeleidenkin tulee olla riittävän pieniä, jotta ne mahtuvat aidan raoista. Esimerkiksi mitään hattaroita on turha yrittää tunkea aidan läpi. 😆 Toki pidempi ihminen ylettää ehkä ojentamaan ja ottamaan aidan ylitsekin.

Durgam Cheruvun ylittävä silta, joka on minusta kaunis, varsinkin pimeällä. Silta oli valaistu Dussehran kunniaksi punaisin valoin (kuvia valoista jäljempänä).

Ruuhkapaikkojen jälkeen oli niin väljää, että pystyin juoksemaankin. 😊

Yhdelle rinteelle järven rannalla oli rakennettu viime käyntini jälkeen ravintola, joka luukutti musiikkia aivan jumalattoman kovaa. Järven rauhallinen tunnelma oli sen takia vähän pilalla, ja mietinkin, oliko sellainen musiikin huudattaminen ihan tarpeellista. Mutta intialaiset ovat tottuneita meluun ja tuntuvat jopa tykkäävän siitä, joten mökä ei ehkä häiritse muita kuin metsän keskeltä tullutta suomalaista. 😆

Aiemmista postauksista tuttu vanhan moskeijan rotisko oli samassa tilassa kuin alkuvuodestakin. 

Siinä se tönöttää aina vain.

Uutta moskeijaa rakennettiin vanhan viereen, ja ihmettelin, kun rakennustyöt eivät olleet edenneet tämän pidemmälle. 

Järven pohjukasta silta näkyy kokonaisuudessaan.

Varttia yli kuusi oli jo näin pimeää, joten valot ilahduttivat.

Olen ottanut puiston ensimmäisen kuvan (sen, jossa nuoripari istuu sydänkehikon alla) kello 17.49, jolloin aurinko oli juuri laskenut, ja oli vielä ihan valoisaa. Yläkuvasta näkyy, miten pimeää on tullut vain reilussa kahdessakymmenessä minuutissa. 

Veneajelut järvellä näyttivät olevan yhtä suosittuja kuin ennenkin, ja ihmiset jaksoivat jonottaa vuoroaan. 

En kiertänyt tällä kertaa koko järveä, koska reitin loppupää näytti olevan jostain syystä myllätty auki, vaan palasin moskeijalta samaa reittiä takaisin puiston portille. Vedessä olevan rakennelman merkityskin selvisi. 

Otin valoshowsta (tai lähinnä sitä katsovista ihmisistä) videonkin, mutta en tiedä, tuleeko videosta ongelmia, kun taustalla soi musiikkikappale, jonka YouTube herjaa olevan tekijäsuojattu. Tosin samassa yhteydessä lukee huomautuksena, että omistaja sallii sisällön käytön YouTubessa, joten ehkä ongelmia ei tule?

Ihmettelin muslimien suurta määrää puistossa, ja mietin, oliko muslimeillakin samaan aikaan jokin juhla, kun hekin olivat tulleet järvelle viettämään iltaa. Hyderabadin väestöstä noin kolmannes on muslimeja, mutta yleensä muslimeja näkyy näillä seuduilla vähemmän.

Takaisin lähtöportilla.

Naisia silkkisareissaan menossa puistoon.

Lopettelen tällä kertaa tähän! 

😘