Suuri Muna

Terveisiä Tartosta! Tässä taas satsi kuvia viime päiviltä.

Võrun asuntomme oli todella tyylikäs ja tällaisille maalaisihmisille vähän liiankin hieno. Äitikin tokaisi asunnon nähtyään, että "liian pramea". 😆

Äidin makuuhuone.

Meikäläisen makuusoppi on tuolla lasiovien takana.

Saunakin oli niin moderni, että oikein piti ottaaa kuva saunan säätötaulusta ja laittaa se Googlen kuvahakuun, jotta löysimme saunan käyttöohjeet.

Kuinka ollakaan: ensimmäisenä iltana palovaroitin alkoi piippailla sen merkiksi, että patteri oli lopussa. Ei siinä muuten mitään, mutta katto oli niin korkealla, että ei ollut toivoakaan, että ylettyisin tuolilta käsin ottamaan palovaroittimen alas. Lopulta keksin kasata pari pöytää päällekäin torniksi, ja sain juuri sen korkuisen asetelman, että yletyin palovaroittimeen.

Obinitsan setukaisten museopirtti.

Olimme ainoat kävijät Obinitsan pirtissä, ja aivan ensimmäiseksi meidät istutettiin tuvan penkille, ja saimme katsoa videon setukaisnaisten lauluperinteestä. 

Naapurissa oli viehättävä tsasouna.

Äidille on ollut yllätys, miten tasaista Virossa on. Välillä nähtiin vähän mäkisempääkin maastoa.

Vastseliinan piispanlinnan rauniot.

Linnanpihalla oli mielenkiintoinen kappeli.

Katsoin ensin, että onkos tässä jokin piispanaikainen ulkokuntosali. 😆

Google Maps on löytänyt meille taas leveän baanan. 😆

Mutta mikäs näissä maisemissa on ajellessa.

Kahvila nimeltä Suur Muna.

Oma lammasannokseni, joka oli erittäin hyvä!

Suuri Munamäki on Baltian korkein huippu (318 metriä merenpinnasta), ja mäen laella on Suuren Munamäen näkötorni, jonka huipulta avautuvat näkymät lähes 50 kilometrin päähän.

Suuren Munamäen näkötorni.

Ja näköalat.

Võru oli pieni mutta varsin viehättävä kaupunki.

Meikäläinen on kulkenut koko matkan samat vaatteet päällä, ja varmaan menee loppumatkakin samalla tyylillä. 😆

Võrun riippusilta.

Minä en oikein tajua näitä National Geographicin keltaisia kehyksiä. Minusta ne pilaavat maisemat. 

Mutta onhan näillä hyvä istua. Siis jos on karhu.

Nyt on viety munat pesästä.

Bongasin Võrusta muutaman muraalin.

Puskan takana pilkottaa jo seuraava huippukohde eli Väimelan kartano.

Olin kartanon nähdessäni aivan haltioissani, mutta äiti tokaisi, että "tuohan on ihan hirveä rotisko". 😆 Sitten äiti kuitenkin lisäsi, että kauneus on toki katsojan silmissä...

Ajoimme Võrusta Tarttoon vanhaa postitietä.

Virossa viljellään näköjään tosi paljon maissia.

Palojärven rannassa.

Koulurakennus Karilatsin ulkoilmamuseossa.

Vanha koululuokka.

Vessat. Kuka puhui jotain yksityisyydestä?

Rakennuksen yläkertaa.

Tuo Karilatsin museo oli minusta niin huikean kiinnostava ja hieno paikka, että pitää ehkä kirjoitella siitä myöhemmin lisää. Jos olisin ollut yksin liikkeellä, olisin saanut helposti menemään tuolla parikin tuntia.

Päädyimme Tartossa nälkäisinä Hansa Tall -ravintolaan, joka olikin miljööltään hyvin erikoinen paikka.

Äidin alkuruokakeitto (kasvis-pekoni-), joka oli kuulemma älyttömän hyvää.

Pelmenitkin olivat hyviä.

Tarton yliopisto.

Emme päässeet yhdeltä parkkipaikalta pois, kun hääkulkue tukki tien (ja mulla oli vielä kaiken lisäksi kaamea vessahätä).

Tähän huipennukseen onkin hyvä lopettaa. 

Head ööd!

😘