Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat

Olen harrastanut viime aikoina hieman niksipirkkailua. Muutamaan vyöhön piti saada reikiä, ja mietin, pitääkö minun lähteä mokoman asian takia suutarille. Päätin kuitenkin ensin googlettaa, jos vaikka internetin syövereistä löytyisi vinkkejä, kuinka reikiä saisi tehtyä itse, ja kas: YouTube pelasti taas pinteestä!

Porakonekin löytyi, joten ei muuta kuin heti testaamaan!

Ja kyllä: se toimii! Nuo kaksi vasemmanpuoleista reikää ovat poraamalla tehtyjä, ja minusta ne ovat oikein siistin näköisiä (kelpaavat ainakin minulle). 

Toinen projekti oli rengastyynyn tekeminen. Minulla on sellainen puhallettava rengastyyny, mutta se ei ole oikein mistään kotoisin, sillä tyyny on huojuva ja epävakaa istua, oli siinä ilmaa minkä verran tahansa. Niinpä kävin ostamassa vaahtomuovia ja rupesin hommiin. 

Silloin kun meikäläiselle iskee inspiraatio, on päästävä heti puuhailemaan, enkä malta edes siirtää tavaroita alta pois. Sen verran sentään älysin, että etsin leikkausalustaksi vanhan leivänleikkuulaudan. 

Vituiksi meni, sillä tyynystä tuli liian iso. Ei muuta kuin uusi yritys.

No nythän meillä on jo tyyny, jossa on reikä.

Tuota vaahtomuovimuhjua oli loppujen lopuksi ihan kaikkialla, vaatteissanikin, kun en ollut malttanut edes vaihtaa vaatteita kaupasta päästyäni, vaan puuhaan piti rynnätä suoraan kynnykseltä. 

Tyynynpäällinen minulla olikin jo valmiina, sillä sain sen siitä puhallettavasta rengastyynystä, joten tämä oli yllättävän kivuton projekti – enkä onnistunut edes viiltelemään läppäriä, vaikka yritys olikin kova. 😆

Mutta. Tyynystä ei tullutkaan käyttökelpoinen, sillä se lysähti täysin kasaan, kun istuin sen päälle. Joko vaahtomuovin olisi pitänyt olla paksumpi tai sitten sen olisi pitänyt olla jämäkämpää, jottei tyyny litistyisi painostani. Pääsinpähän kuitenkin tekemään omin kätösin jotain.  

Kaipailin rengastyynyä siksi, että meidän olisi tarkoitus lähteä torstaina Intiaan. Tiedossa on siis "muutama tunti" istumista, ja tuo tyyny olisi ollut hyvä hätävara, jos/kun istuminen tuottaa tuskaa. Perseeni on nimittäin kipuillut viime aikoina taas todella pahasti (mistä lienee taas ärtynyt), eikä tilanne ole siis mitenkään ihanteellinen lentokoneessa istumista ajatellen. Toisaalta koska kipu on välillä myös takareidessä, tyynystä ei olisi edes mitään hyötyä, kun takareisi on kuitenkin koko ajan penkissä kiinni – ellen sitten nosta koipiani kattoon tai keksi muita näyttäviä akrobatianumeroita. 

En ole viitsinyt sanoa kivuistani ukkelille mitään, sillä hän olisi perunut koko matkan tai ainakin siirtänyt sitä, ja sitä en missään nimessä halua. Alkuvuosi on ollut minulle vähän vaikea, ja maisemanvaihdos on erittäin tervetullut, joten ei auta muu kuin kärsiä kaikessa hiljaisuudessa. Täytyy varmaankin käydä puolentoista tunnin välein vessassa läträämässä MSM-kylmägeeliä perseeseen, niin ehkä se siitä. Saatan myös harkita suun kautta otettavaa tainnutuslääkettä: alkoholia vain tarpeeksi naamaan, niin johan kivut unohtuvat. Itse asiassa taidankin yhdistää varmuuden vuoksi molemmat lääkitykset. 😆

On ilmoja pidellyt.

Jottei elämä kävisi liian helpoksi, viime viikolla kävi vielä kaiken lisäksi niin, että loukkasin ilmeisesti treenatessani lonkankoukistajani. En ymmärrä, miten niin voi edes käydä, sillä kyseessä oli ylävartalotreeni, enkä tehnyt alavartalollani juuri mitään. Kuinka ylävartalotreenissä voi loukata lonkankoukistajan? Näköjään tämäkin on mahdollista. Loppuilta menikin sitten sohvalla kärvistellessä, ja seuraava päivä oli ihan hirveä, kun piti selvitä esimerkiksi autolla ajosta ja yrittää pitää naama kutakuinkin peruslukemilla, jottei ukkeli huolestuisi. Jos olisi pitänyt matkustaa sinä päivänä Intiaan, niin yritykseksi olisi kyllä jäänyt. 

Nyt tilanne on lonkankoukistajan osalta onneksi jo hieman parempi, mutta pidempi istuminen ja käveleminen tekevät kyllä kipeää. Haasteita istumiseen löytyy nyt siis sekä kropan taka- että etupuolelta, joten on varmasti rattoisa lentomatka tulossa. Tätä matkaa ei nyt kuitenkaan peruta eikä siirretä, vaan meinaan nousta koneeseen, vaikka mikä olisi. Pitää ehkä kysyä lentoemännältä, löytyisikö koneesta seisomapaikkoja. Esimerkiksi jossain viinakaapin vieressä olisi aivan ihanteellinen paikka seisoskella. 

Laitetaanpas näiden valitusvirsien jälkeen vähän maisemakuvia. Joinakin selkeinä aamuina on näkynyt hienoja aamutaivaita. Hetki ennen auringonnousua on kyllä päivän paras hetki. 

Finnlady palailemassa Travemündesta.

Viikkari tulossa vissiin Ruotsista.

Aamu kajastaa 27. tammikuuta.

Sumuakin on nähty.

Puistohommatkin saattoi taas käynnistää 30. tammikuuta, kun lunta ei ollut nimeksikään. 

Katsoin, että mikähän tässä mahtaa olla homman nimi, mutta se selvisi pian.

Valotolppahan siihen tuli!

Tämä uutinen Hesarissa nauratti: 

Olisin voinut ennustaa, että tässä tulee käymään juuri näin. 😆

Prismassa on ryhdytty myymään trendikästä street foodia: 

Tämänkertaiset höpinät olivat tässä. Jos hyvin käy, seuraava postaus tuleekin sitten Intiasta.

P.S. Toivokaamme nyt pidempää pakkasjaksoa, jotta ne termostaattien säätäjät pääsisivät rassailemaan pattereitamme sillä aikaa, kun olemme Intiassa. Ei haittaisi, vaikka ravaisivat täällä sata kertaa!