Sovituskopin fengshuit

Tulipa käytyä tällä viikolla vaatekaupoilla. En ollut pitkään aikaan käynytkään, ja voi olla, että en taas vähään aikaan menekään. 😆

Yksi asia, joka minua jaksaa vaatekaupoissa ihmetyttää, ovat sovituskopit. Miksi niiden pitää olla lähes poikkeuksetta niin pieniä kopperoita? Eivätkö kaupat tajua, miten paljon sovituskopin koko ja miellyttävyys vaikuttavat siihen, ostaako asiakas sovittamansa vaatteen vai ei? Sovituskopin koko vaikuttaa todella dramaattisesti siihen, miltä vaate näyttää päällä, sillä on aivan eri asia tarkastella vaatetta puolen metrin päässä olevasta peilistä kuin vaikkapa puolentoista metrin päästä. Eihän kukaan mene kotonaankaan ihan peilin eteen elvistelemään, vaan vaatetta katsotaan kauempaa. 

Todella ahdas koppero (ja lattialla on villakoiria).

Täältä on riisuttu kaikki ylimääräinen – paitsi roskat. 😆

Nyt on kopilla kokoa!

Tämäkin oli ihanan iso. Jäin tosin miettimään, että ehkä nämä isommat kopit on tarkoitettu liikuntarajoitteisille tai lastenvaunujen kanssa liikkuville.

Toinen asia, joka sovituskopeissa useimmiten mättää, on valaistus. Miten voi olla niin vaikeaa tehdä valaistuksesta sellainen, että kopissa oleva näyttäisi edes ihmiseltä? Suoraan yläpuolelta tuleva valo tekee naamasta pelottavan näköisen, kun iho on kalvakka ja silmät ovat kuopassa. Lisäksi omituinen valaistus tuo esiin joka ikisen yksityiskohdan vartalossa – sellaisenkin, jota et tiennyt edes omaavasi – eivätkä ylikilot, makkarat, ihokarvat ja muut kiinnostavat elementit jää takuulla huomaamatta. Jos luulit kotoa lähtiessäsi näyttäväsi ihmiseltä, niin sovituskopissa luulot kyllä karisevat!  

Näissä kopeissa oli hyvä valaistus!

Vaikka koppi ei ollut erityisen iso, se tuntui tilavalta, koska verhotanko kaartui kopista hieman ulospäin, mikä teki lisää tilaa koppiin.

Monesti sovituskopit ovat myös epäsiistejä, ja lattialla saattaa olla villakoirien lisäksi esimerkiksi käytettyjä maskeja, henkareita, hintalappuja ja milloin mitäkin roskaa. Olen antanut itseni ymmärtää, että sovituskopit siivotaan päivittäin, mutta koppeja tällä viikolla syynättyäni epäilen, siivotaanko niitä edes viikoittain. Minulla on ilmeisesti jonkin sortin vaatepölyallergia (jos sellaista on edes virallisesti olemassa), sillä jo pyykin silittäminen kotona aiheuttaa valtavia aivastuspuuskia. Kaupoissa vaatteita hiplatessani ja sovitellessani minua aivastuttaa jatkuvasti, ja nenäni vuotaa. Ja ihmisiltä tulee vihaisia silmäyksiä, että läksit sitten koronaa levittämään.

Sovituskopissa pitäisi olla myös jonkinlainen tuoli tai taso, johon saa laskea käsilaukun ja sellaiset vaatteet, jotka eivät ole henkarissa. Peilejä tulisi olla riittävästi, tai ainakin kaksi, jotta vaatteen näkee sekä etu- että takapuolelta. Ripustuskoukkuja saisi niitäkin olla tarpeeksi – mitä enemmän, sitä parempi! Niitä ei voi koskaan olla liikaa. Eikä mikään ole inhottavampaa kuin postimerkin kokoinen "verho", joka jättää osan jaloista ja ehkä päänkin näkyviin. Sovittele siinä sitten jotain rintaliivejä tai uimapukuja. Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä ominaisuutena hyvässä sovituskopissa on riittävän viileää. On hirveää, jos kopissa on liian kuuma, sillä sovittaminen on hanurista ilman hikoiluakin.

Tässä kopissa oli peilejä todellakin riittävästi, ja vaatteen näki joka kulmasta. Tulipa tuommoinen esteettinen vaatemyttykin kivasti mukaan kuvaan.

Minusta sovituskopin ja sovitusalueen viihtyvyydellä on psykologista merkitystäkin. Viihtyisässä ympäristössä on miellyttävä olla, ja vaatteiden sovittelu tuntuu ihan siedettävältä puuhalta. Ankeassa, ahtaassa ja pölyisessä kopissa alkaa ahdistaa ja tekee vain mieli päästä kopista ja koko kaupasta äkkiä pois. Olen aivan varma, että moni vaate jää ostamatta ihan vain sen takia, että sovituskokemus on ollut jostain syystä epämiellyttävä. Siksi en voikaan käsittää, miksi kaupat eivät panosta sovitustilojen viihtyvyyteen. Ymmärrän toki, että neliöitä on rajallinen määrä, ja kauppojen logiikka on ehkä se, että mitä enemmän saadaan tavaraa esille, sitä enemmän sitä on myös mahdollisuus myydä. Mutta väitän silti, että jos kaupat viitsisivät panostaa sovitustiloihin, myyntikin lisääntyisi takuulla. 

Oikein viihtyisät sovitustilat Espritissä.

Monkin sovitusalue oli huikea. Peruskopit näyttävät kyllä aika pieniltä (minähän kävin siinä isossa kopissa; kuva ylempänä).

Sovitustilojen yhteydessä tulee ehdottomasti olla palautusrekki, johon voi jättää sovittamansa vaatteet. Inhoan sitä, jos on rohmunnut 15 vaatetta sovitettavaksi, ja sitten pitää yrittää muistella, mistä oli minkäkin vaatteen ottanut.

Stockalla on hyvin vaihtelevan tasoisia sovitustiloja, eikä tämä ole yksi parhaimmista. Kopit ovat pieniä, pölyisiä ja omassa kopissani oli vain yksi ripustuskoukku (kahden muun tilalla oli vain reikä seinässä). Plussaa tulee runsaasta määrästä palautusrekkejä sekä sovituskengistä.

Kaupassa soiva musiikki on myös ainakin itselleni tärkeä tekijä. Musiikki vaikuttaa minuun todella vahvasti, ja jos kaupassa soi melankolinen musiikki, tulee alakuloinen olo ja alan miettimään, että mitä helvettiä minä täällä kaupassa oikein laahustan. Menevä musiikki on siis omalla kohdallani aina parempi vaihtoehto, mutta harvoinpa sekään osuu omaan makuhermoon täydellisesti. Kerran Ruoholahden Citymarketin tekstiiliosastolla havahduin ja säikähdin: Miten täällä on näin kuollut tunnelma? Onko kauppa mennyt jo kiinni? Yhtäkkiä tajusin, että "kuollut tunnelma" johtui siitä, että kaupassa (tai ainakaan sillä osastolla) ei soinut lainkaan musiikki, ja kun muita asiakkaita ei juuri ollut, oli lähes hiirenhiljaista. Se tuntui kaupassa niin omituiselta, että tunsin olevani ihan rikollisissa puuhissa.

Luin joskus jostain, että jos on meikkiä naamassa, kannattaa laittaa vaaleaa vaatetta sovittaessaan muovipussi päähän, jottei vaatteen kaulus tahriinnu. Kangaskassi ajaa hyvin saman asian!

Vaikka palvelu on minusta vaatekaupoissa yleisesti ottaen varsin hyvää, joskus myyjät ovat hieman liian keskittyneitä omaan turinointiinsa. Se ei kyllä sinänsä haittaa minua, sillä ihmisten keskusteluja on varsin mielenkiintoista kuunnella, mutta jos tarvitsisin myyjältä apua, tuntuu vähän nololta mennä keskeyttämään. Monenlaista keskustelunpätkää tuli kuultua sekä myyjien että asiakkaiden toimesta, mutta kiinnostavimmassa toinen myyjä kertoi toiselle, kuinka hänen suhteensa oli alkanut. En kuullut, miten myyjä ja mies olivat ensimmäisen kerran tavanneet, mutta seuraava tapaaminen oli sovittu keskiviikoksi. Mies oli kuitenkin ottanut jo sunnuntaina yhteyttä ja sanonut, että emmekö voisi tavata jo tänään: mulla on ikävä. Näin oli tehty – ja seuraavan kerran oltiinkin erossa sitten vasta kahden kuukauden päästä. Toinen myyjä mutisi jotain, että "voihan se noinkin mennä", mutta tokaisi sitten hetken mietittyään, että "sillä ei olekaan kahta eksää ja neljää lasta" (ilmeisesti tämän toisen myyjän ukolla oli). Tasan ei mene nallekarkit ihmissuhteissakaan. 😆

Kiva idea. Tiedä sitten, miten hyvin tämä toimii käytännössä.

Enpä ole tällaistakaan vielä nähnyt, että raha ei kelpaa.

Joku voisi tämän valituksen jälkeen kysyä, että miksi et osta vaatteitasi netistä, niin säästyisit kaikelta edellä mainitulta. Joskus ostankin, mutta aika harvoin, ja syynä on se, että saan menemään nettikauppojen selailuun helposti tunti- ja päiväkausia, eikä se ole minusta kovin järkevästi käytettyä aikaa. En kuulu niihin ihmisiin, jotka tilaavat vaatteita kotiin vain sovitellakseen niitä ja palauttavat sitten niistä puolet, vaan tilaan vaatteet sillä periaatteella, että sillä hetkellä kun ne saapuvat minulle, ne myös ovat minun. Nettikaupoissa pitää siis pelata varman päälle, ja vaatteen kuvat pitää tarkastella aina uudestaan ja uudestaan (koska aina voi löytyä jokin yksityiskohta, jota en ollut huomannut aiemmin), ja kaikki mahdolliset tiedot pitää lukea sataan kertaan, jottei tulisi vain tehtyä virheostosta. Kaupassa vaatetta pääsee sentään sovittamaan, vaikkei se aina niin mukavaa olekaan. 😆

Viimeinen asia, josta tällä kertaa purnaan, on kenkäkauppojen katoaminen. Ennen oli Kookenkä, Din Sko, Martin's ja monia muita kenkäkauppaketjuja, mutta nykyään kenkäkaupat ovat todella harvassa. Mistä ihmeestä ihmiset ostavat nykyään kenkänsä? Netistä? Vai marketeista? Minulle kenkien ostaminen on sen verran kinkkinen juttu, että kenkiä on lähes pakko saada sovittaa ennen ostopäätöstä. Jotkin juhlakengät voi ehkä tilatakin netistä, mutta sellaiset arkikäyttöön tarkoitetut kengät, joilla on tarkoitus tepastella enemmän kuin kaksi askelta eteen ja yksi taakse, on kyllä saatava sovittaa. Mikä lienee kenkäkaupat vienyt – nettikaupat, korona vai jokin muu?

Ehkä typerin näkemäni pysäköintialue ikinä (Redissä). Melkein joka toisessa parkkiruudussa oli tolppa. Hirveää tilan tuhlausta!

Kivaa viikonloppua! 

😘